Pääsiäiskortti

[Kalistaja]

  Sain kirjeen, jossa oli neljä pääsiäiskorttia ja vapaaehtoinen maksulappu. Kirjeen oli allekirjoittanut maanpäällinen johtajamme Simo Juntunen. Otan kortit käyttöön ja maksan jotain körttiläisille.

  Pidän siitä, että korteista löytyi Kristus ja kukkasia. Noissa runsasmääräisissä "maallisissa" korteissa kun puput loikkivat ja noidat lentävät.

  Tykkään perinteisistä joulu- ja pääsiäiskorteista. Tykkään myös perinteisistä, "oikeista", sidotuista ja nidotuista kirjoista: paperikirjoista. Näin sähköisesti toki tulee tehtyä yhtä ja toista, mutta elinikäisen kannatuksen minulta saavat printtikortti ja printtikirja.

  Summa summarum: ilahduin Herättäjä-Yhdistykseltä tulleesta korttilähetyksestä.

[Riitta-mummi]

Samoin ajatuksin. Korttimaksu on korteista OK. 
Näemmekö huomena Talviveisuissa ?           

[Kalistaja]

 Huominen lauantai - ja myös sunnuntai - menee minulla urheiluriennoissa. Keikkamiehen on tehtävä raportteja silloin kun niitä pyydetään. Veisaan - tai hyräilen - nyt jotain itsekseni matkoilla suorituspaikoille.

[Pyryharakka]

Nyt on kyllä pakko muistaa lähettää pääsiäiskortteja. Joulukortit on helpompi muistaa, kun niistä posti toitottaa ja laittaa kotiin kuoren, jossa on deadline. Pääsiäinen aina ylläättää ilman muistuttelijoita. 

[Leena]

Juur oli kirjoittamani etten taida jaksaa kerätä vielä sitäkin velvollisuutta. Jouluksi adventtina, jos ikinä ehdin ja jaksan, iloitsen sellaisesta rauhallisesta illasta,  jona keskellä pimeyttä leikkelen ja liimailen ja ajatukseni ovat heidän luonaan joille kulloinkin korttia askartelen. Kynttilää ja noin.

Mutta sekin kehittyy äkkiä taakaksi, kun seuraavana adventtina onkin jokin rähinä päällä enkä jaksa tai aivan todella ehdi.

Pääsiäinen saa olla minulle hiljaisuuden aikaa. Lampaan syömme jos väki jaksaa tulla, sitten yöpalvelukseen. Ei lahjoja ei kortteja.

Tätä ei tule lukea siten ettei kortti olisi ehkä hyvä.
Alkaa ripoa uudenvuodenkorttia, ystävänpäiväkorttia, kohta varmasti juhannuskorttiakin. En vain jaksa, en.

[Saukkis]

Kuten muissakin korteissa, poislukien joulukortit, lähetän pääsiäiskortteja niille ystäville, joiden tiedän niistä erityisesti ilahtuvan. Ovat keski-iältään nyt n. 80-v. Heille lähetän kortit aina myös matkoilta. Tietenkin myös kummipojalle, joka ei ehkä sitä nyt osaa arvostaa, mutta löytää arvon sitten myöhemmin.

[myyrä]

Pari pääsiäiskorttia olen jo lähettänyt ja tänään ostin lisää Kirkon Ulkomaanavun kortteja. Alan lähettämään pääsiäiskortteja urakalla 

[Leena]

Olen kuitannu sen pitkään pääsiäisaamun tekstareilla:  Kristus nousi kuolleista.  Ajatus kortista määrätyille tahoille on aina hyvin hyvä. Niille voi lähettää muulloinkin kuin ns velvollisuuspäivinä.
Lapsuudesta muistan, kun meidän lasten tehtävänä kesäisin oli muun muassa hakea posti kun auto sen toi ettei naapurin vanhaemännän tarvitsisi rämpiä meille asti, millainen tapaus oli kun joku sai kortin.

Sitä eniten jännättiin sillä kortti oli suurtapaus.
Me mentiin käskyn käydessä portille roikkumaan ja kyttäämään milloin postiauto tulee Villikanmäkeä alas.  Se naapurin 90vee vanhaemäntä oli sukkelakinttuinen kuin mikä ja kun se ei oikein olisi saanut päästä aikuisten näkyville ettei tarvinnut kuulla toteamusta miten "Hilma joutui taas tulemaan meidän portille saakka" --- tavattoman usein Hilma joutui, vaikka me usein juostiin kuinka.

Korttia ihailtiin ja se kulki kädestä käteen että oli palasillaan kun tultiin kotiin. Mitä oli jäljellä ripustettiin nuppineulalla entisten jatkoksi. Onneksi jokaisella meistä oli joko nimi- tai syntymäpäivä kesällä.