Mikä kaduttaa ettei tullut tehtyä/tuli tehtyä eikä siitä pääse irti

[tosikkoko]

Ellei olisi tehtyä tekoa, ei olisi myöskään sen seurausta - tai seuraamusta. Moni ilo olisi jäänyt iloitsematta, moni itku itkemättä. Ja paljon oppia saamatta. Koen asian niin, että kaikella on jokin tarkoitus. Usein tuo tarkoitus, syvempi syy, ilmenee vasta aikojen kuluttua. Joskus tosin heti jotain avautuu tai sulkeutuu. Mutta sekin lienee hyvä, lopulta.

Jälkeenpäin on helppo jossitella. Mutta kulloisillakin eväillähän sitä mennään. Menneisiin tekoihin ja valintoihin juuttuminen ja niistä itsensä soimaaminen on loputon suo.

aivan

itseäni vaivasi aiemmin, etten "uskalla elää" ja silloinhan sitä mietti samalla omaa elämätöntä elämäänsä ja vertaili itseään turhaan muihin tuolla saralla. Sitten kun asiat loksahtelivat sopivasti, niin moisia ei enään ole tarvinnut miettiä vaikken maailman sosiaalisin olekaan.

[Leena]

Kenties kaduttaakin  jokin jota nyt osaa nimittää ennakkoharkinnan puutteeksi, tai harkitsematta jättämiseksi.  Ymmärtää itseään kyllä, ensimmäiseksi tuon lohdullisen silloin mentiin sen hetken eväillä, siitä oppi jotakin...  mutta siitä huolimatta kysyy itseltään, olisiko voinut välttyä tarpeettomilta kyyneliltä jos sitä harkintaa olisi riittänyt - itsehillintää.  Enkä puhu kohtauksista nyut, vaan tilanteista joissa harkinta oli täysin mahdollista, jäi vain väliin.

Mietin pitkään niin hassua, kai kaikille tuttua seikkaa, kuin katumus.  Mitä se on?  Seppos sen tuossa sanoo, tosin ennätin itsekin ymmärtää - ihmeen myöhään - jotakin, jota ei enää ikinä saa korjattua. Oppikselle lohduksi: Vastaavia tilaisuuksia tulee ja menee, sitä paitsi juhlajumalanpalveluksen saarna löytyy Kotimaa24;stä.  Siinä jo on jotakin!  

Mutta vakavaa katumusta tunsi epäilemättä kuningas Daavid, kun  järjesti Batseban puolison tapetuksi.  Siinä oli varmasti teko jota hän ei loppuikänään aivan kokonaan saanut mielestään.  Katumus on hetkellisen erehdyksen kuorma, jota ihminen joutuu kantamaan hartioillaan niin pitkään kuin elää. Se on surua ikuisesti tehdystä tai tekemättä jätetystä.  Arvelen että niin on hyvistä puolista huolimatta...  saa anteeksi...  Jumalan kyky ja halu antaa anteeksi tulee tutuksi, siten Jumalakin - siitä huolimatta jokin on nyt ainaisesti toisin.  

[PekkaV]

   Elämässä haavoittuu välttämättä. Kauan sitten katsoin näytelmän, jossa vanha mies ontui.

[Pyryharakka]

Näin äkkiseltään tulee mieleen eräät kiitokset, jotka ajattelin joskus kertovani entiselle simiehelleni erinäisistä syistä. Ajattelin, että sitten joskus kun liikun siinä lähistöllä, niin menen rimpauttamaan hänen ovikelloaan. Vien ehkä pullat ja keitätän kahvit. Kerron hänelle, mistä kaikesta olen hänelle kiitollinen. Siinä sitten samalla ilahdutan van :'(yksinäistä miestä.
Ja ihan totta, kyllä minulla oli tarkoitus käydä hänen luonaan. Sitten vain kerran sain kuulla hänen kuolleen.

[Leena]

   Elämässä haavoittuu välttämättä. Kauan sitten katsoin näytelmän, jossa vanha mies ontui.

Miksi ei, niinhän tuo lienee, ja lieneehän tuo noinkin.  On haavoja ja haavoja;  ei nyt suorastaan tarvitse kaivaa verta nenästään, sillä elämä lyö pyytämättäkin.