Kirjoittaja Aihe: Markku Suokonautio  (Luettu 49514 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15064
    • http://www.samila.1g.fi
Markku Suokonautio
« Vastaus #15 : 04.01.07 - klo:20:01 »
Lainaus käyttäjältä: "Johannes"
Minä en itse haluaisi, että pappi on jokin show-mies (tai show-nainen). Haluaisin, että kirkossa keskityttäisiin itse asiaan ja pappi olisi vähän niinkuin taka-alalla, mutta kuitenkin esillä. En osaa selitttää, mitä tarkoitan. Kirkkoreissu on minulle onnistuneempi, jos muistan ensisijaisesti jotakin saarnasta, enkä siitä, millainen puku papilla oli tai mitä oli muuta erikoista.


Tarkoitin lausumallani myös puhetta en vain asua.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1352
Markku Suokonautio
« Vastaus #16 : 04.01.07 - klo:20:27 »
Lainaus käyttäjältä: "seppos"
Lainaus käyttäjältä: "Johannes"
Minä en itse haluaisi, että pappi on jokin show-mies (tai show-nainen). Haluaisin, että kirkossa keskityttäisiin itse asiaan ja pappi olisi vähän niinkuin taka-alalla, mutta kuitenkin esillä. En osaa selitttää, mitä tarkoitan. Kirkkoreissu on minulle onnistuneempi, jos muistan ensisijaisesti jotakin saarnasta, enkä siitä, millainen puku papilla oli tai mitä oli muuta erikoista.


Tarkoitin lausumallani myös puhetta en vain asua.



Ai, no sitten on hieman eri kriteerit. Puheen pitää jäädä mieleen. Toisaalta en tykkää liian värikkäistä siinäkään eli semmoisista, jotka melkein huutavat tai muuten julistavat yhtä ainoaa totuutta, menevät muuten mauttomuuksiin tms. ja toisaalta taas olen monta kertaa meinannut nukahtaa, jos saarna on liian pitkä ja tylsä. Hyvistäkin saarnoista saadaan tylsiä, jos ne ovat liian pitkiä ja vain luetaan paperista ja papin ilmeestä voi lukea, että hänkin odottaa loppuunpääsyä. Kultainen keskitie on minun mielestä paras. En tiedä, minkä verran papeille opetetaan artikulaatiota (vai mitä se nyt on, sisko harrastaa teatteria ja aina jauhaa siitä), mutta kohtuullinen määrä olisi hyvä, siis että pidetään taukoja, pohditaan, äänenpainolla kerrotaan asioita jne. Ei ole kivaa semmoinen plää plää plää ja vielä plää plää plää -saarnakaan, joka vain luetaan. Tekstiin ei pysty sitä laittamaan, mutta tekisi mieli antaa mallia livenä.  :wink:   Toisaalta teatterit ovat erikseen, eli saarna ei saa mennä papin katsomiseksi. Siinäpäs sitä onkin papeille tavoitetta. Kuitenkin kaikki papit, joita olen kuullut useamman kerran, osaavat tehdä hyviä saarnoja. Toiset useammin ja toisia ehkä vaivaa semmoinen leipäpappeus, että sama se, kunhan jotain on tai järjestään halutaan kohauttaa. Hyvät saarnat kuitenkin onnistuvat kaikilta. Toisaalta myös kuulijan mielentila vaikuttaa siihen, mitä hän odottaa saarnalta.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1352
Markku Suokonautio
« Vastaus #17 : 04.01.07 - klo:20:29 »
Lainaus käyttäjältä: "seppos"
Toinen juttu, joka tulee tässä hyvin esiin. Ovatko papit keskimäärin liian, värittömiä, mauttomia, hajuttomia jne eivätkä luontevia ja luonnollisia. Vastatkaa vissaammat.


Niin ja vastasin tuohon itsenäni, oman mielipiteeni, en viisampana.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa jude

  • vaivatulla mielellä
  • Viestejä: 576
Markku Suokonautio
« Vastaus #18 : 04.01.07 - klo:20:54 »
Servus, kirjaimellisesti kutakuinkin "palvelijasi/orjasi", toimii ainakin monessa paikkaa saksaa puhuvaa Eurooppaa arkisesti "morjensin" vastineena. Kaunis ajatus minusta.

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
Markku Suokonautio
« Vastaus #19 : 04.01.07 - klo:21:27 »
Lainaus käyttäjältä: "kirsus"
Hassua jotenkin, että se on näin päin. Siis meillä (Helsingin keskustassa) kättelevät papit aina ulos lähdettäessä, jotenkin olisi luullut, että asia olisi yleisempää pienemmillä paikkakunnilla, jossa ihmiset ovat muutenkin tuttuja...

Helsingin tuomiokirkossa on ollut siellä käydessäni pappi ovella kättelemässä. Samoin lähtiessä. Lähtiessä kättely taitaa olla yleisempää. Onkohan tervetulokättely yleisempää ruotsinkielisissä seurakunnissa? Viime kesänä Närpiössä ei muistaakseni kätelty.

Kättely voi olla tottumattomalle kova juttu, eikä välttämättä negatiivisessa mielessä. Se mitä Kirsus tuossa kertoi on huomionarvoinen asia. Kontaktitarpeen arviointi ja luonteva kontaktitilaisuuden antaminen on pastorin ammattitaitoa huipussaaan. Siinä saattaisi löytyä asiantuntemusta esim. kokeneelta erikoisliikkeen myyjältä, joka joutuu päivittäin arvioimaan, milloin ja miten tarjota apua asiakkaalle, jotta tämä ei ota nokkiinsa tai koe lähestymistä tunkeiluksi.

Jos Tulkaa kaikki -liikkeeseen perustettaisiin Paiskaa kättä -jaos, voisin osallistua sen toimintaan...

mt

Poissa An-na

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 857
Markku Suokonautio
« Vastaus #20 : 04.01.07 - klo:23:48 »
Tuli Johannes mieleen, että miltä sinusta tuntuisi, jos sinulle asetettaisiin jatkuvasti paineita olemisesi ja tekemisiesi suhteen sitten kun olet esim. biologi?

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4415
  • Körtti
Markku Suokonautio
« Vastaus #21 : 05.01.07 - klo:06:34 »
Lainaus käyttäjältä: "An-na"
Tuli Johannes mieleen, että miltä sinusta tuntuisi, jos sinulle asetettaisiin jatkuvasti paineita olemisesi ja tekemisiesi suhteen sitten kun olet esim. biologi?


Työelämässä asetetaan tavoitteita ja arvioidaan tavoitteiden toteutumista. Painetta siitä tulee. Jos nyt Johannesta tulee biologi, hänestä tulee todennäköisesti yliopistomies, jolloin paineita tulee rahoituksen saamisesta tutkimukseen ja laitokselle.
Acta, non verba.

Poissa kirsus

  • Pistää körttipastillin suuhun
  • Viestejä: 119
Markku Suokonautio
« Vastaus #22 : 05.01.07 - klo:09:55 »
Lainaus käyttäjältä: "Johannes"

 Hyvistäkin saarnoista saadaan tylsiä, jos ne ovat liian pitkiä ja vain luetaan paperista ja papin ilmeestä voi lukea, että hänkin odottaa loppuunpääsyä.


Juu hyvistäkin saarnoista saa "huonoja" - ei pelkästään sillä, että ne ovat liian pitkiä, mutta myös sillä, ettei pappi millään malta olla sanomatta kaikkea, mitä aiheesta tulee mieleen. Joskus olen kuullut aivan loistavan saarnan, jolle on juuri sisäisesti sanomassa Amen!, koska asia tuli sanottua hyvin ja "viesti meni perille" - mutta sitten saarna jatkuukin... kylläkin samasta päivän evankeliumintekstistä, mutta jostain aivan eri teemasta.

Yksi syy miksi pidän piispamme Eero Huovisen pääsiäisyönmessun saarnoista, on se että hän pysyy hyvin tiukasti (tai jopa niukasti) yhdessä aiheessa. Saarnoja on helppo seurata, sillä jos saarna herättää ajatuksia, ja siinä on sopivia pieniä hengähdystaukoja, niin sitä pystyy samalla seuraamaan omaa ajatuksenkulkuaan ja kuuntelemaan saarnaa, koska ne pysyvät samassa aiheessa.

En tiedä ymmärrättekö nyt, mitä tarkoitan, mutta ehkä sitten jos käännän asian toisin päin. Eli jos saarna herättää ajatuksia ja on sellainen tunne, että on juuri oivaltamassa jotain, niin sitten yhtäkkiä saarnajaa vaihtaakin aihetta. Silloin joudun ristiriitaiseen tilanteeseen: joko lopetan saarnan kuuntelemisen ja jatkan sitä omaa ajatteluani ja pääsen siihen oivallukseen - tai sitten jatkan saarnan kuuntelua siitä uudesta aiheesta ja vain toivon, että vielä kotonakin muistan, mikä oli se asia, josta juuri olin oivaltamaisillani jotain. (Tämä kuulostaa jotenkin vielä hullummalta näin päin selitettynä, mutta luotan nyt teidän järkeenne ja oivalluskykyynne.)

Lainaus
Toisaalta myös kuulijan mielentila vaikuttaa siihen, mitä hän odottaa saarnalta.


Tämä pitää paikkansa, ja onneksi olen oivaltanut sen. Aikoinaan nimittäin tuskailin aivan tavattomasti, kun joku saarna ei puhutellut minua. Koin jotenkin, että vika oli minussa (ja uskossani), kun asia ei vain avautunut tai olin jopa aivan eri mieltä saarnaajan kanssa. Lopulta tajusin, että en ole yksin kirkossa :wink:  ja että kaikki kirkossa olijat eivät millään voi olla samassa elämäntilanteessa eivätkä mielentilassa samalla hetkellä. Joten jos saarna ei "kolahtanut" minuun, niin se saattoi taas olla monelle muulle juuri se sillä hetkellä tarvittava sanoma. Eli vika ei siis ollut minussa eikä välttämättä saarnassakaan.

Mutta olen minä kuullut ihan oikeasti huonojakin saarnoja - tai itse asiassa ne eivät mielestäni ole edes olleet saarnoja, vaan esitelmiä. Itse kutsun niitä joskus "tietosanakirja"-saarnoiksi. Tiedätte varmaan tämän saarnatyypin, josta tulee se tunne, että kun pappi ei ole millään saanut mitään hengellistä oivallusta päivän tekstistä, niin hän on kaivanut esiin tietosanakirjan, ja sivistysanakirjan ja internetin, ja kaivanut esiin kaiken mahdollisen historiallisen, teologisen, kielitieteellisen yms. faktatiedon päivän tekstin irrallisista sanoista. Esitelminä ne saattavat joskus olla jopa aivan loistavia ja sivistäviä, mutta eivät ne ole saarnoja.

:-# - tämä oli itselleni tarkoittaen, että nyt lopetat (minun pitäisi olla täällä tekemässä työpaikkahakemusta eikä "saarnaamassa" saarnoista.)

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1352
Markku Suokonautio
« Vastaus #23 : 05.01.07 - klo:10:20 »
Lainaus käyttäjältä: "An-na"
Tuli Johannes mieleen, että miltä sinusta tuntuisi, jos sinulle asetettaisiin jatkuvasti paineita olemisesi ja tekemisiesi suhteen sitten kun olet esim. biologi?


Äh, taasko me ollaan tukkanuottasilla, An-na.  No, katsotaan ensinnäkin, mikä minusta tulee. Ja tottakai elämässä pitää olla tavoitteita. Ja toisekseen tiedän, että minullekin asetetaan paineita ja odotuksia, niin miksen sitten itse muille? Siis ei ne saa olla semmoisia tuomitsevia paineita, että jos epäonnistut, niin olet automaattisesti huono ihminen ei semmoisia. Ennemmin pitää olla semmoista palautteen antamista ja kun kysytään oma mielipide, niin se pitää kertoa. Meillä on Kuopion yliopistossa kehitetty todella hienosti palautesysteemejä. Itse yritän saada sen täytettyä joka mahdollisesta kurssista. Ei niitä muuten voi parantaa, jos ihmiset eivät anna palautetta. Osasta kursseista se on tehty jopa pakolliseksi ja vastaavasti aina uuden alkaessa jotkut luennoitsijat käyvät läpi edellisten vuosien kokemukset diojen kanssa ja pyytävät varta vasten jo alussa arvioimaan kurssin kulkua -rakentevasti. Siis myös positiiviset puolet arvioidaan, se on hyvin oleellinen osa. Keväällä minulla on mm. joku laatuajattelu-kurssi, käsittääkseni siinä käydään mm. tätä läpi, palautteen tärkeyttä. Ja se perustuu enemmistöön, eli jos minä olen sitä mieltä, että jonkin luennon voisi jakaa kahteen osaan ja 99 muuta, että entinen on hyvä, niin ei sitä saa mennä muuttamaan. Se on demokratiaa ja siihen kuuluu palaute.

No, tämä oli ehkä vähän outo esimerkki, kun se ei kuvaa ihan tarkasti "oikeaa" elämää. "Oikeassakin" elämässä jokaiselle väkisin asetetaan paineita. On itsestä kiinni, miten niihin suhtautuu. Ja jos kokee esim. työpaikalla, että työnantaja asettaa liikaa paineita niin se pitää kertoa ja tilannetta tarkastella, onko työtahti oikea. Ulkopuolisten paineisiin suhtautuminen on hankalampaa. Itse en lähtenyt papiksi, koska luulen, että en pysyisi elämään niin kuin haluaisin papin elävän siis minun luonteesta ei ole aina siihen. On monia muitakin juttuja, joita olen jossakin ketjussa sanonutkin, mutta yksi on se, että kantaisin huolet kotiini. Papin odotetaan kuuntelevan ihmistä ja lohduttavan. No okei, lohdutus ehkä onnistuisi, mutta minulta menisi muu elämä, kun murehtisin kotona toisten elämää. Samoin meni haaveet lääkärin ammatista, minusta ei ole sanomaan, miten pitkään toinen elää. En pysyisi nauttimaan omasta elämästä, jos olisin ennen työpäivän loppumista joutunut sanomaan jollekin, ettei tämä parane koskaan. Kuitenkin lääkärin odotetaan sanovan totuus. No, jos otetaan vaikkapa yliopistomaailma, niin paineita on, mutta niihin osaan paremmin sopeutua, Salis sanoikin esimerkkejä. Ihmisiä on siis erilaisia.


En kerkiä nyt enempää, kun pitää ehtiä bussiin, mutta riittikö tämä? Jatkan myöhemmin, jos ei riittänyt.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa An-na

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 857
Markku Suokonautio
« Vastaus #24 : 05.01.07 - klo:11:05 »
Eihän me tukkanuottasilla, ihan rakentavaahan keskustelua tämä ;) Minua vaan harmittaa niin pappien kuin kanttorienkin (ja omalta osalta myös opettajien, jotka joutuvat samanlaisten oletuksien "uhreiksi") ja varmasti myös monien muiden ammattiryhmien puolesta sellainen muottiin asettaminen. Että kun pitäisi ja pitäisi olla sellaista, kun aina on ollut ja aina on niin tehty.

On ihan totta, että virkavelvollisuudet pitää hoitaa ja tietyt ammatit vaativat tiettyä käyttäytymistä, mutta itseä ainakin ärsyttää suunnattomasti se, että ns. maallikot alkavat neuvoa alan ammattilaista, miten pitäisi olla ja tehdä. Etenkin silloin se ärsyttää, jos aihe ei edes liity ammattiin, vaan omaan henkilökohtaiseen elämään. Ei papin tarvitse olla pappina 24/7 eikä opettajan opettajana 24/7 (eikä lääkärin, jne.). On olemassa henkilökohtainen elämäkin, eikä sillä tarvitse olla mitään tekemistä ammatinharjoittamisen kanssa. En nyt tarkoita, että sinä olisit henkilökohtaista elämää kritisoinutkaan, mutta se liippaa läheltä, kun aletaan arvostella ammatinharjoittajan tapaa työskennellä. Ei kenenkään ole syytä tietenkään pellossa elää, mutta kyllä pappi, opettaja ja lääkäri saa käyttää alkoholia ja käydä baarissa (perinteinen esimerkki, mutta kuitenkin). Samaan tapaan pappi saa käyttää omaa tyyliään saarnan pitämisissä (kunhan opissa pysyy - se on taas nimenomaan ammattiin liittyvä "sääntö"). Kun nyt teille tulee uusi kirkkoherra (?), olisi tärkeää suhtautua häneen avoimesti, tehdä omat päätelmänsä vasta sen jälkeen kun on itse tavannut ja kokenut hänen tyylinsä. Ei kaikkien tarvitse tykätä kaikesta. Sellainen hajuton, mauton ja suolaton (=joka jollain tavalla miellyttää kaikkia) on mielestäni paljon pahempi kuin persoonallinen henkilö, joka jakaa mielipiteitä.

Ja vaikka Salis väitti, että biologiin kohdistuu paineita mm. rahoituksen hankkimisessa, harvemmin paineet ja arvioinnit kohdistuu henkilöön itseensä. Sitä tarkoitin, että miksiköhän toiset ammatit ovat enemmän arvostelunalaisia kuin toiset. Tässäkin voisi tietysti perustella, että näin on aina ollut ja itsepä ovat alan valinneet, mutta itse olen eri mieltä. Vaikka toimiikin julkisessa ammatissa, niin ei silti tarvi alistua toisten arvosteluun. Niin kuin sanottua, ei kaikkien tarvitse tykätä kaikesta, mutta ei toisaalta sen vuoksi tarvitse alkaa hirveästi arvostelemaankaan. Arvostelu on silloin ok, jos todella ylitetään ammatinharjoittamisen rajat, mutta ei silloin, jos joku asia ei vaan satu miellyttämään juuri itseä. Äh, vaikea selittää, mutta toivottavasti ymmärsitte.

Poissa kirsus

  • Pistää körttipastillin suuhun
  • Viestejä: 119
Markku Suokonautio
« Vastaus #25 : 05.01.07 - klo:12:13 »
Lainaus käyttäjältä: "llwyd"
Virossa - ainakin Tarton yliopistoseurakunnassa - on tapana yhdessä kohtaa palvelusta kätellä muut kirkossaolijat (ainakin lähimmät) ja toivottaa "Rauhaa". Minusta se tuntui vähän oudolta, mutta joukko siellä on sen verran pieni, että siitä näkökulmasta tapa näytti aivan kotoisalta.


Tuohon kirkonpenkissä vieressä istujoiden kättelyyn ole kerran törmännyt kotikirkossanikin, en nyt vain muista oliko kyseessä tavallinen messu, jossa oli vieraileva saarnaja, joka siihen kehotti - vai sitten joku muu tilaisuus, joka kirkossa järjestettiin. Eikä tuo kättely nyt niin kamalalta tuntunut, mutta...

... kerran olin jossain tilaisuudessa kirkossa, jossa yhtäkkiä kehotettiin muodostamaan neljän hengen ryhmiä vierustovereiden kanssa ja sen jälkeen olisi tämän ryhmän - minulle täysin ventovieraiden ihmisten kanssa - pitänyt ruveta rukoilemaan yhdessä. :smt100 Silloin kyllä minuun iski äkillinen tarve poistua naistenhuoneeseen, jossa sitten vietin tovin - taisinpa itseasiassa käydä ihan ulkonakin - odottelemassa, että tämä ohjelmavaihe olisi ohi.

Toinen asia, mille olen vieläkin jonkin verran allerginen on tämä tapa, joka joillakin ihmisillä on, että jonkin tilaisuuden päätteeksi ruvetaan rukoilemaan toisten - siis läsnäolevien - ihmisten puolesta, nimellä mainiten ja ääneen rukousaiheet esittäen, riippumatta siitä tunteeko kunnolla kaikki läsnäolijat. Minulle kävi kerran nimittäin niin ja vaikka kyseinen henkilö varmaan tarkoitti pelkkää hyvää, niin minulle tuli kyllä sellainen "näpit irti" tai "pois henkilökohtaiselta reviiriltäni" -fiilis ja "osaan kyllä rukoilla itsekin" ja "rukoilisit nyt sitten edes jotain sellaista, mistä olisi minulle apua".  Nyt muistinkin muuten mitä kohdallani - hän hyvää tarkoittaen - rukoili. Olin ollut kai 1,5 vuotta työttömänä ja kesäksi päässyt työelämävalmennukseen, mikä tarkoitti sitä, että sain työvoimatoimistolta tuplakorvauksen peruspäivärahaan verrattuna ja lisäksi tunsin olevani tavallinen, yhteiskunnalle hyödyllinen kansalainen - siis tunsin saaneeni "ihmisarvoni" takaisin. Mutta tätä kyseistä henkilöä nähtävästi säälitti se, että minulla ei ollut ollenkaan kesälomaa ja hän rukoili minulle "voimia työssä jaksamiseen". ](*,) Siis kun se töissä oleminen, vaikken täyttä palkkaa saanutkaan, oli parasta, mitä sillä hetkellä minulle oli tapahtunut...

(Mistä tulikin taas mieleen, että jospa taas Kirsi kiltisti palaisin sen työpaikkahakemuksen pariin... (Siis hakemus on tehty, mutta CV pitäisi vielä päivittää, jotenkin ei vain oikein inspiroi homma tällä hetkellä...)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15223
Markku Suokonautio
« Vastaus #26 : 05.01.07 - klo:12:21 »
Toinen puoli tällaisissa ammateissa on se, että ei osaa irtautua roolistaan, vaikka olisi lupa. Eräskin kuvaamataidonopettaja huomasi aina vapaa-aikanaan taidenäyttelyissä käydessään saavansa ympärilleen ryhmän, joka kuunteli häntä kiinnostuneena.
Pappikin saattaa käyttäytyä niin papillisesti, että hänet tunnistaa vaikka uimahousuissa Rhodoksella.

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1352
Markku Suokonautio
« Vastaus #27 : 05.01.07 - klo:13:26 »
Lainaus käyttäjältä: "An-na"
Ja vaikka Salis väitti, että biologiin kohdistuu paineita mm. rahoituksen hankkimisessa, harvemmin paineet ja arvioinnit kohdistuu henkilöön itseensä. Sitä tarkoitin, että miksiköhän toiset ammatit ovat enemmän arvostelunalaisia kuin toiset. Tässäkin voisi tietysti perustella, että näin on aina ollut ja itsepä ovat alan valinneet, mutta itse olen eri mieltä. Vaikka toimiikin julkisessa ammatissa, niin ei silti tarvi alistua toisten arvosteluun. Niin kuin sanottua, ei kaikkien tarvitse tykätä kaikesta, mutta ei toisaalta sen vuoksi tarvitse alkaa hirveästi arvostelemaankaan. Arvostelu on silloin ok, jos todella ylitetään ammatinharjoittamisen rajat, mutta ei silloin, jos joku asia ei vaan satu miellyttämään juuri itseä. Äh, vaikea selittää, mutta toivottavasti ymmärsitte.



No nyt on taas enemmän aikaa, kun Kuopioon kerkesin...

Joo ymmärsin suunnilleen. No, toki näkyvät ammatit ovat enemmän arvostelunalaisia kuin toiset. Kansanedustajat ääripäänä. Sille nyt ei mahda mitään. Ja taasen biologina (alaa vaihdoin, joten ei nyt ihan minua enää kuvaa) pitäisi uskoa evoluutioteorioihin ja olla hirveän innostunut geenimanipulaatiosta, rakastaa käärmeitä ja hämähäkkejä ym. ym. No, itse mietin sen niin, että minun täytyy tehdä niin virkani puolesta, jos olisin loppuun asti opiskellut. On eri asia, mitä teen yksityiselämässä, uskon luomisteoriaan, vastustan geenien sotkemista ja en ottaisi ikinä käärmettä kotiini. Kuitenkin ei minun niitä tarvitse mainostaa, koska se veisi uskottavuuden työstäni, jos kaiken vapaa-aikani saarnaisin helluntaiseurakunnassa evoluutioteoriaa vastaan. Tätä ajan lähinnä takaa sillä, että jokaiseen ammattiin liittyy tietynlaisia paineita ja odotuksia. Mitä näkyvämpi ammatti, sitä enemmän näin. Ei ole minun asiani arvostella, käyvätkö papit  kaikki vapaa-aikansa kapakoissa ja tappelevat humalassa kaduilla sekä jos lääkäri neuvoo jotakuta lopettamaan tupakanpolton ja itse vetää sitä täyttä päätä vapaa-aikanaan. Tuli muuten ex-tempore mieleen se Big Brotherin Sorella, katsoiko joku? Siis opettaja juopotteli ja muutakin tv:ssä, niin siitä on rehtorin kanssa puhuttu ja virka ollut vaakalaudalla. En sitten tiedä, miten kävi. Se on minulle henkilökohtaisesti vähän uskottavuus-kysymys, mutta toki heillä on täysi oikeus siihen. En minä saa sitä arvostella, vaikka arvostankin enemmän sellaista ihmistä, joka ei tavallaan "näyttele" työpaikallaan. Öh, nyt luin itse tämän kappaleen, niin tietynlaista arvosteluahan se on, mutta pointti on siinä, että ei saa mennä tuomitsemaan ja juoruamaan, jos tehtävänsä tekee hyvin. Toisista voi tykätä enemmän, mutta edellyttää sitä, että ei toisiakaan väheksytä, jos työt tehdään ok. Työt ja vapaa-aika on ehdottomasti erikseen. Toivottavasti edes joku ymmärsi.

No, tarkennan sen verran, että viestistäni käsittää, että tämä nyt liittyy suoraan meidän kohta aloittavaan virkaherran 3 kk sijaiseen. Ei toki, mielenkiinnolla odotan. Varsinkin nyt, kun tiedän, että kaikki epäkohdat on käyty läpi ja tekee papin hommat niin kuin pitääkin. Asia nyt vain nousi esille, yleisellä tasolla. Luulen, että ompeluseurat ja muut ihastuvat pappiin, koska hän uhraa paljon vapaa-aikaansa kiertämässä ja jututtamassa kyläläisiä.


Lainaus käyttäjältä: "Anna"
Ei kaikkien tarvitse tykätä kaikesta. Sellainen hajuton, mauton ja suolaton (=joka jollain tavalla miellyttää kaikkia) on mielestäni paljon pahempi kuin persoonallinen henkilö, joka jakaa mielipiteitä.


Tuo on vähän kaksipiippuinen juttu. Ehkä kun itse olen toisinaan vähän turhankin harkitseva ja mietin asioita kamalasti etukäteen, niin sen vuoksi pidän itsekin enemmän semmoisista "vakaista" ihmisistä. Sen vuoksi olen vähän huono sanomaan tähän mitään. Kuitenkin ei minusta ole sekään ihan hyvä, että jaetaan kansa liiaksi kahtia. Esim. Tarja Halosen suosio on minusta hieno asia, koska hän on onnistunut saamaan suurimman osan kansaa puolelleen. Aika harva hänestä ei tykkää ollenkaan, itse asiassa en tiedä ketään, joka sanoisi hänen epäonnistuneen. Vastakohtana Kekkonen. Itse olen oppinut arvostamaan häntä, mutta koska hän jakoi kansan niin voimakkaasti kahtia, niin rohkenen sanoa, että ei hän ollut "koko kansan presidentti" ja sikäli hieman epäonnistui. Toiset sanovat hänen olleen kaikkien aikojen presidentti ja toiset sanovat hänen olleen historian häpetahra. Hän siis jakoi voimakkaasti mielipiteet. Eri ihmiset tykkäävät erilaisesta, niin sen vuoksi minusta on hieno homma, jos ihminen pystyy mukautumaan erilaisiin tilanteisiin, vähän "miellyttämään kaikkia", en kuitenkaan tarkoita mielistelyä, se on näyttelemistä. Ennemminkin sopeutumista eli erilaisten ihmisten kanssa toimeen tulemista.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa kirsus

  • Pistää körttipastillin suuhun
  • Viestejä: 119
Markku Suokonautio
« Vastaus #28 : 05.01.07 - klo:14:01 »
Lainaus käyttäjältä: "Johannes"

 Tätä ajan lähinnä takaa sillä, että jokaiseen ammattiin liittyy tietynlaisia paineita ja odotuksia. Mitä näkyvämpi ammatti, sitä enemmän näin. Ei ole minun asiani arvostella, käyvätkö papit  kaikki vapaa-aikansa kapakoissa ja tappelevat humalassa kaduilla sekä jos lääkäri neuvoo jotakuta lopettamaan tupakanpolton ja itse vetää sitä täyttä päätä vapaa-aikanaan.


Huom! Seuraava ei ole mikään henkilökohtainen kommenttini siihen saavatko papit käydä kapakoissa, tmv. Mutta kaivoin nyt vain aikani kuluksi tuon virallisen puolen, kun liittyy myös tässä ketjussa olleeseen keskusteluun mm. tuosta kastamisesta samoin kuin mielestäni liittyy moneen muuhunkin keskusteluun siitä mitä ev-lut.-kirkon sisällä saa tehdä.  

Eli tuo pappisvala:

(Nuo välissä olevat raamatunlauseet ovat kohtia, joita avustajat pappisvihkimyksessä noissa väleissä voivat lukea - jätin ne mukaan, koska voisi olla mielenkiintoista katsoa, miten kuhunkin valan kohtaan liittyvät. Täytynee itse ainakin tarkistaa tuo sakramenttikohta, liittyen siihen keskusteluun siitä, kenelle ehtoollista pitää tarjota....)

L: Tahdotteko Jumalan avulla pysyä lujina tässä kirkon uskossa ja vahvistaa siinä seurakuntalaisia?

Vastaus:
Tahdon.

– Matt. 28:18–20, Joh. 20:21–23, 1. Kor. 12:27–28, 1. Kor. 13:1–3 tai Ef. 4:11–13

L: Tahdotteko kolmiyhteisen Jumalan nimessä ryhtyä pappisvirkaan ja hoitaa sitä oikein ja uskollisesti Jumalan sanan ja kirkkomme tunnustuksen mukaisesti?

Vastaus:
Tahdon.

– Joh. 13:15–17, 1. Kor. 12:4–7, Kol. 3:16–17, Hepr. 13:7–8 tai 1. Piet. 4:10–11

L: Tahdotteko julistaa ja opettaa evankeliumia puhtaasti, jakaa sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaisesti ja hoitaa pappisvirkaa kirkkomme järjestyksen mukaan?

Vastaus:   
Tahdon.

– Joh. 15:16–17, Kol. 2:6–7 tai 1. Tim. 4:12–13

L: Tahdotteko edistää kaikkea, mikä rakentaa seurakuntaa, ja elää niin, että olette esikuvana seurakunnalle?

Vastaus:
Tahdon.

L: Kaikkivaltias Jumala auttakoon teitä pitämään sen, minkä olette luvanneet.

Poissa kirsus

  • Pistää körttipastillin suuhun
  • Viestejä: 119
Markku Suokonautio
« Vastaus #29 : 05.01.07 - klo:14:31 »
Hieman kevennykseksi - mutta myös keskusteluun liittyen - vitsi, jonka aikoinaan löysin eräiltä katolisilta nettisivuilta. (Sorry, että on englanniksi, mutta vitsien kääntäminen (huonosti) helposti tuhoaa niiden idean.)

A Jesuit was in his office smoking a cigar as he prayed the Divine Office. His secretary noticed him smoking and asked if that was permissible.
The Jesuit responded "I don't know, I've never asked. I'll ask my superior tomorrow."
The next day, he reported to his secretary that "I asked my superior, and he said, 'Of course it's okay to pray while you smoke!'"


Eli tuohon pappien kapakassa käymiseen/ei-käymiseen ja toisaalta esimerkkinä seurakunnalleen olemiseen voisi tietenkin suhtautua samalla tavalla:

a) Ei ole ok käydä kapakassa, jos käy kirkossa.
tai
b) Vaikka käykin kapakassa, saa silti tulla kirkkoonkin.