Kirjoittaja Aihe: Minä ja muut jumalat  (Luettu 10147 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Hanna

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 451
Minä ja muut jumalat
« : 20.04.07 - klo:01:25 »
Jos haluatte lukea ajatuskulun joka johti taman topicin perustamiseen olkaa hyva ja lukekaa tata ennen kirjoittamani teksti 'elefanttiteoria' ketjusta. Mut se ei oo laisinkaan valttamatonta asian ymmartamisen kannalta. Siis:

Nykyaikana puhutaan toisinaan asioista jotka on ihmiselle jumalia. Ja puhutaan nimenomaan jumalista pienella jiilla eli asioista ja ihmisista jotka ovat jotain ihan muuta ku mista puhutaan pyhisin kirkossa.

Osa kirjoituksista on varmaan popularistista soopaa ja voi olla tamakin, mut koetetaan. Siis kasi sydamelle: Onko minulla, jo kaskyissakin kiellettyja, muita jumalia? Niin ja nyt mietipa tarkkaan jos se ei oo raha niin voipa olla jotain muuta, tervetta itsetutkiskelua peliin!

Itse tajusin et menneisyyteni helmasynti kateus on osin tata. Vallankin jos se kohdistuu johonkin tiettyyn henkiloon, niin eiko juuri talloin tee tasta vaaran jumalankuvan. Enka nyt vaita et olen tasta synnista taysin parantunut, mutta kun ikaa on tullut lisaa on huomannut et kylla kaikilla on omat "nurjatpuolensa" toiset vaan katkee ne paremmin kuin toiset. Ja omien huonouksien katkemisen jarkevyys taas, on jo sinallaan monimutkainen juttu! Niin ja oon myos tullu huomaamaan kateellisuuden tayden turhuuden: Tulee vaan ittelle paha olo ja keskittyy vaariin asioihin. Eraanlainen "vastahyve" kateudelle vois ollakin suhteellisuudentaju, ominaisuus jota en lakkaa ylistamasta: Kun sita omistaa on elama kovin paljon helpompaa :lol:

Ah, menihan runolliseksi! Noniin nyt kun olen paljastanyt omat syyllisyyteni, niin ilmaantukoon synnintunto ja ilmaantukoon tahan ketjuun! :wink: No paljastitpa ne tai et, omia tekojaan ja motiivejaan on valilla aivan hyva tarkastella kriittisesti.
On monta tapaa solmia kaunis kimppu ja monta tapaa elää onnellinen elämä

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15055
    • http://www.samila.1g.fi
Minä ja muut jumalat
« Vastaus #1 : 20.04.07 - klo:08:56 »
Kiitos loistavasta aiheesta.

Tämän ajan siivosuruttomien yleisimmät synnit ovat kateus ja sen sisko ahneus. Osaammeko aina tunnistaa ne on toinen juttu. Siinä on parannuksen ja nöyrtymyksen paikka meille kaikille. En ole niistä vapaa eikä ole moni muukaan.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Hölkänen

  • Vieras
Minä ja muut jumalat
« Vastaus #2 : 20.04.07 - klo:11:17 »
Olen joutunut aika paljon miettimään, voiko rakkaus olla epäjumala. Raamatussa väitetään, että Jumala on rakkaus, mutta toisaalta aina saa kuulla, että rakastat väärin. Voinko olla epäjumalanpalvelija, kun luotan sydämen ääneen rakkauden kysymyksissä?

Kyllä varmasti, koska minunkin sydämeni on turmeltunut. Mutta niin on kaikki muukin tässä maailmassa, myös Raamattu (joka on monen epäjumala). Mihinkään ei voi luottaa paitsi Jumalaan, ja Jumalasta ei aina oikein ota selvää.

Rakkaus on minulle epäjumala siinä mielessä, että keskitän sen mielelläni ihmiseen, jota rakastan eniten ja joka antaa minulle eniten vastarakkautta. Muut lähimmäiset jäävät liian usein huomiotta. Varsinkin ne, joita on vaikea rakastaa. Rakkauden puute heitä kohtaan voi muuttua vihaksi. Siis vihanpidoksi; etten edes usko, että pystyisin heitä rakastamaan.

Rakkauden ja vihan katkeransuloisesta symbioosista voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta annan suunvuoron muille...

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1352
Minä ja muut jumalat
« Vastaus #3 : 20.04.07 - klo:14:21 »
No kun näitä kerran listataan, niin terveys alkaa nykyisin olla aikalailla jo epäjumalan asemassa. Maailma voi pyöriä terveyden ja sairauden ympärillä ja millään muulla ei ole väliä ja kaupassakin on kriteerinä usein terveellisyys. Itse olen miettinyt niin, että ihminen voi elää onnellista elämää sairaanakin. Joskus jopa sairaudet ja vammat opettavat arvostamaan sitä, mitä itsellä on eikä sitä, mitä puuttuu. Ainakin omalla kohdalla olen koittanut ajatella näin.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3884
Minä ja muut jumalat
« Vastaus #4 : 13.10.07 - klo:14:50 »
Minä olen 21-vuotiaana saanut aivoinfarktin. Ja minä tein viikon ajan päässäni uskonopillisia argumentaatioita. Ne ovat yllätyksekseni Jumalan ja minun itseni keskustelua. Terveenä olin itsekeskeinen valtaa ja voimaa oleva nilkki. Nyt minä olen hivenen verran vähemmän. Jumala teki tämän. Aivoinfarktista kuntoutuminen on hidasta. Ei ollut liotushoitoja 80-luvun alussa. Afaatikkona tulen menemään Pyhän Pietarin luokse. :wink: Sairaus on Jumalasta. Terveisin 100%-invalidi.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15219
Minä ja muut jumalat
« Vastaus #5 : 13.10.07 - klo:19:08 »
Ruumiillinen sairaus on varmaan Jumalasta silloin, kun sielu sen avulla tervehtyy. Sairaus, joka saa katkeraksi, ei taida olla. Ehkä sairauskin voi olla epäjumala, jos sen tarkkaileminen, hoitaminen, siitä puhuminen ja niin edelleen vievät tilan siltä, minkä pitäisi olla elämän oikea sisältö. Sen läheisempää esimerkkiä ei ole kuin Kari Suomalainen, joka melkein keikaroi oikeilla taudeillaan ja luulosairaudellaan. Tauti kai se on sekin.

Poissa Katar

  • Saapunut Aholansaaren rantaan
  • Viestejä: 15
Minä ja muut jumalat
« Vastaus #6 : 13.10.07 - klo:20:08 »
Jos on kyseessä vakava sairaus siitä tuskin voi ollakaan muodostumatta epäjumalaa jos haluaa parantua. Siis jos sairautensa tarkkaileminen ja kaikkensa tekeminen sen parantamiseksi on epäjumalaksi tekemistä.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15219
Minä ja muut jumalat
« Vastaus #7 : 14.10.07 - klo:07:54 »
Tuo on melkein epäjumalan määritelmä: tuskin voi olla muodostumatta epäjumalaksi. Rehellinen elämänsä arviointi ja vapautensa säilyttäminen on vaikeaa. Jumalaa isolla kirjaimella tarvitaan avuksi.

Poissa Katar

  • Saapunut Aholansaaren rantaan
  • Viestejä: 15
Minä ja muut jumalat
« Vastaus #8 : 14.10.07 - klo:12:53 »
Ehkä niin...
Epäjumalia on niin paljon ettei kaikkia edes tunnista. Minulla epäjumalina on olleet myös ruoka ja paino. Syömishäiriössä on kyse todellisesta epäjumalien kanssa kamppailusta.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15219
Minä ja muut jumalat
« Vastaus #9 : 14.10.07 - klo:13:24 »
Sairauden voittaminen - tai ainakin sitä vastaan taisteleminen - ei varmaankaan ole sairauden pitämistä epäjumalana. Tarkoitin sellaista, että potemisesta ja lääkitsemisestä tulee niin keskeinen sisältö elämään, ettei mitään paranemista edes toivokaan.

Poissa de profundis

  • Kaivaa Siionin virsiä takataskusta
  • Viestejä: 53
Minä ja muut jumalat
« Vastaus #10 : 15.10.07 - klo:15:31 »
Sairauden kanssa elämisessä lienee yksiä jos toisiakin sudenkuoppia ja "epäjumalia". Itselläni meni pitkään katkeruutta elätellessä. Taoin päätäni seinään miettiessäni, jotta minkä tähden nyt elämä tällä lailla keikahti, ja pitääkö sitä sitten vähän päälle parikymppisenä ruveta itseään invalildina pitämään. (juhanille tervehdys)
Jotenkin sitä kietoutui sellaiseen katkeran vihan "kaikenoikeuttavuuteen", että tuntui kuin kaikki viha ja synkkä kostonhimo olisi oikeutettua ketä ja mitä tahansa kohtaan, kun tällä lailla elämä maton jalkojen alta kiskaisi.
Epätoivo ja näköalattomuus kai sitä katkeruutta eniten ruokki. Ja tunne siitä, ettei ole sellaisenaan arvokas. Olisi pitänyt olla omaa osuuttaan polkemassa oravanpyörässä, muuten ei oikein tuntunut olevan mitään. Ja vaikeaa se on yhä. Onneksi ennuste on aika jees - pitäisi tästä ennalleen voida toipua. Mutta kyllä nämä vuodet ovat miestä syöneet. Turhaa jeesustelua olisi väittää tässä ihmisenä jalostuneeni.

Mutta varsinaiseen aiheeseen (anteeksi avautumiseni): ylpeyden ja nöyryyden kanssa olen painiskellut, tuon katkeruuden lisäksi. Tykkään niin kovasti omasta suvaitsevaisuudestani ja taipumuksestani yrittää olla nöyrä, että juurikin se nöyryyden yritys on sitten kuitenkin tuhoon tuomittu. Mikä paradoksi!  :-?  Yritä tässä sitten...
Nkosi sikelel iAfrika

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3884
Minä ja muut jumalat
« Vastaus #11 : 15.10.07 - klo:17:10 »
Olen viimeisistä ajatuksista kiinnostunut. Lutherin ristinteologia on minut pelastanut. Kritiikkinä minulle voisi olla teologian välinearvo. Mutta ei se ole sitä...t. afaatikkojuhani, joka on niin ylpeä nöyryydestään. :wink:
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa osmo

  • Valvoja
  • Muistelee sepän sanoja: Vain yksi...
  • Viestejä: 344
Minä ja muut jumalat
« Vastaus #12 : 15.10.07 - klo:17:57 »
Edellisiin viitaten; Useammankin ihmisen suuhun on taidettu laittaa se viisaus että: "Nöyryys on niin suuri hyve, että jos kristitty sitä itsestään löytää, hän tulee heti ylpeäksi; Ylpeys niin suuri synti, että kun kristitty sitä itsestään löytää, tulee nöyräksi."

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3884
Minä ja muut jumalat
« Vastaus #13 : 15.10.07 - klo:18:42 »
Kuule Osmo, tapelhaanko. :wink:
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa osmo

  • Valvoja
  • Muistelee sepän sanoja: Vain yksi...
  • Viestejä: 344
Minä ja muut jumalat
« Vastaus #14 : 15.10.07 - klo:20:02 »
Lainaus käyttäjältä: "juhani"
Kuule Osmo, tapelhaanko. :wink:


Kohta lätty lätisee!  :mad:
Vai taisinkin syödä eilen jo kaikki lätyt. Hillolla.