Kirjoittaja Aihe: OPETTAVAISIA TARINOITA SIELTÄ JOS TÄÄLTÄ JA TUOLTA JOSTAKIN TUOLTPUOLT JOKKEE  (Luettu 320 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Pappako

  • Valoa vaikk' en näekään...
  • Viestejä: 72
Arvoisat Körttifoorumilaiset ja foorumilla kulkijaiset! :kahvi:

Kenenkään ei pitäisi loukkaantua tästä tarinasta. :icon_eek:Päähenkilömme on eräs Verneri vaan. :)

Mää oon syntyny meiltä ja muut on meitin muualta lausui VERNERI itsevarmasti, kun häneltä kysyttiin Mistäs  sitä ollaan kotoisin?
Verneri oli syntynyt joskus 1900 luvun alussa. Verneri alkoi elämänsä vuosina ahkerasti toimittamaan askareitansa saavuttaen mainetta ja kunniaa. Elämänohjeeksensa hän oli äirenmairossa saanut hyvän kotikasvatuksen, jonka tärkeimpiä kulmapilareita olivat USKO, TOIVO ja RAKKAUS.  :eusa_clap:

Niinkuin meidän kaikkien osana on niin oli Vernerinkin osana soutaa vastavirtaan ja ristiaallokkoa vastaan siinä USKOSSA , että kun tarpeeksi kauan soutaa vastatuuleen , niin kyllä se tyynempi ranta sitten lopulta tuleepi vastaan.

TOIVO oli siinä että vaastarannalle saavuttaessa VERNERI ajatteli saavansa pudottaa elämänpurtensa ankkureista kaksi eli USKON ja TOIVON ankkurit tämän myrskyävän maailmanveden vastarannalla sopivaan ankkuripaikkaan.

 RAKKAUDEN ankkuri oli hänellä vielä pudottamatta ja saavuttuaan elämänsä vastarannalle hän aloitti etsimään sopivaa sillattoman virran vastarannalta ankkurinheittopaikkaa tuolle RAKKAUDEN ankkurille.

Virran ylittämiseksi tarvittiin lautturi jolle tuli maksaa palkkio jos mielii toiselle puolelle päästä ja niin oli VERNERIKIN kantanut kaksi kiloa kultaa kainalossaan päästäkseen osalliseksi tulevan paikan siunauksista.

 Kun sillattoman virran ylityshetki odotusajan jälkeen koitti ei LAUTTURI halunnutkaan mitään maksua kuljetuksesta vaan tuo tervehti VERNERIÄ ja kutsui ystävällisesti häntä astumaan lautalleen.

Verneri myhäili ja matkasi ylitse vastarannalle ja siellä oli tullimiehenä meille kaikille jo tuttu PYHÄ PIETARI, jolla myös tiedetään taivaan avainten olevan. Koska matkustajia oli sankoin joukoin ei Verneri TULLIIN päästäkseen voinut olla hiukan malttamattomana kysäistä mahtaisiko Pietari ottaa hänet heti vastaan. PIETARI vilkaisi Verneriä  ja sanoi TERVE TULOA Verneri olen sinua jo kaivannutkin. Mitä sinulla oikein on asiaa?
Verneri astui Pietarin eteen ja sanoi:" tässä minulla on vähän matkatuomisia, kun tänne tultiin.", Pietari lausui, että mitä sinä oikein luulet tekeväsi tuolla kaikella Kullalla ja Rahoillasi kun täällä taivaassa sinä et tarvitse Kultaa sillä meillä on kaikki kadutkin tehty Kullasta.  Rahaakaan täällä ei tarvita kun sitä ei ole käytössä.

 Verneri totesi että niin se sitten on ja vaati Pietarilta että hän hakuaa päästä tapaamaan kaikkein pyhintä. Voinko päästä puhuttelemaan itseään kaikkivaltiasta? Kyllä asia on järjestyksessä mutta jätä se matkalaukkusi ja kaikki muukin tähän TULLIIN niin sitten voit jatkaa matkaasi tuonne kaikkein pyhimpään ja kohden valoa.

Verneri matkasi 40 päivää ja yötä kunnes saapui kaikkein pyhimpään suureen saliin, jossa oli paljon kansaa odottamassa kaikkivaltiaan luokse pääsyä. Tuolla loppuvaelluksella VERNERI oli tavannut jo monia edesmenneitä ja poisnukkuneita kanssamatkustajia sekä matkalaisia joihin maailmantiellä oli törmäillyt.
Tullessaan oman vuoronsa kohdalle Vernerin edessä hän sai havaiti seisovan syyttäjän ja edesvastaajan itsensä Kaikkivaltiaan Herran ja Vapahtajan joka Rakastavalla äänellä  kysyi VERNERI sinä matkamies, mitä sinulla on asiaa minulle kun nyt olet tässä?

Verneri tuskastunein ja samalla sopertaen sanoi että minulla on valitettavana matkan vaivoista tänne asti tullessani. Herra ! Miksi olin saanut niin paljon koettelemuksia ja vastoinkäymisiä sekä Rangaistuksiakin maan päällä vaeltaessani vaikka yritin elää ja elinkin noudattamalla kaikessa toiminnassani Jumalan lakia ja asetuksia sekä tehden laupeudentyötä kaikille lähimmäisilleni niinkuin sinä olit Pyhässä Kirjassasi ja opetuksissasi meitä opettanut, Siisa miksi nuo kaikki kohtuuttomat rankomiset ja kiusat sekä rangaistukset olivat hänelle tulleet osaksi elämää maan päällä?

 HERRA myönsi että osa rangaistuksia olivat olleet aika kovia ja että asia vaatii uudelleenjärjestelyä mahdollisesti pientä hyvitystäkin. Siispä Verneri ole hyvä ja mene tuolla oikealla puolella olevan oven luokse ja koputa oveen niin sinulle avataa lisälsi kerro siellä oven avaajalle tämän vaatimuksesi niin saat oikeuden.

Verneri oli tyytyminen tähän ja hän meni kulmahuonetta kohden koputti oveen jolloin oven avasi Itse arkkienkeli Mikael joka toivotti hänet astumaan peremmälle huoneeseen.
Ennekuin Verneri ehtyi suunsa avata sanoi Mikael hänelle. Oi katsohan sinä hyvä Verneri miten paljon tässä huoneessa on matkalaukkuja. On suuria laukkuja on keskikokoisia laukkuja ja on vieläpä salkkuja ja kasseja sekä käsilaukkuja taivaan kotiin matkaavilta. Ne on kaikki koottu tänne huoneeseen varastoon ja siten on päätetty että sinä Verneri saat oikeuttasi puolustaessasi valita minkä tahansa laukun tässä huoneessa jonka sitten viet mukanasi palatessasi takaisin maan päälle elämääsi jatkamaan.

Verneri innostui ja lähti heti etsimään pienintä mahdollista salkkua jollaisen katsoi olevan kevyt kantaa . Mikaelin mukaan salkussa olisi kaikki koettelemukset ja vaivat mitä maan päällä tarvitaan .

Verneri löysikin pienen salkun joka oli sopiva kannettavaksi ja hän sanoikin tämän minä otan. Mikael sanoi että salkku on teille ja että saat kuitata sen PIETARIN kanssa kun palaat Sillattoman virran rannalle.

Verneri oli tyytyväinen ja Pietarin kohdatessaan hän sanoi että olen saanut uuden elämän maan päällä ja että hänellä olisi vielä jatkoaikaa ennekuin palaisi takaisin lauttarantaan ja Tullaamaan uuden elämän tuomisia.

 Pietari vastasi hänelle että kaikki on mukanasi kun palaat takaisin maan päälle, mutta miksi ihmeessä sinulla on se sama laukku mukanasi jonka toit tullessasi tänne ensimmäiselläkin kertaa tavatessamme ja kappas vain se olikin täynnä samoja koettelemuksia ja syntejäkin kuin Verneri elämässään oli kohdannut.

Kummallista on ihmislapsen elo täällä maailmassa kun oma ristinsä on meillä kaikilla kuitenkin kannettavana olkoonpa se sitten vaikka millainenkin. Mitähän mieltä olemme omasta elämämme koettelemuksista pitäisikö vain olla iloinen kaikesta elämässämme kohtaamistamme asioista vai MITEN ON???? :017:

Poissa Pyryharakka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4403
 :icon_biggrin:  No, eikös meille luvattu, että se ies, joka meille annetaan on sopiva harteillemme. Eikä kuorma ole liian painava kannettavaksi. Voimia annetaan kullekin päivälle tarpeen mukaan.  :icon_wink:
Pyryharakka

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5952

Ei kai sitä ristiään voi kukaan täällä maan päällä valita, mutta ehkä sen painoon omalla asenteella on iso merkitys.

Oma ristinsä kullakin sanotaan.

Varmasti itse uskon, että kerran kun käymme yli virran, niin ne ristin taakan painot unohtuvat.

Mietityttää kyllä useasti, kun joillakin risti on todella raskas, voi olla sairautaa ja muuta.
Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.