Kirjoittaja Aihe: Terveyteni  (Luettu 2964 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Paikalla seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15244
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Terveyteni
« Vastaus #60 : 18.09.19 - klo:09:53 »
Noniin Mennään selityksiin. Sydämmessä minulla on 2008 todettu eteisen rytmihäiriö ja myöhemmin todettu vajaatoiminta. Rytmiä yritetettiiin kahdesti oikaista huonolla menestyksellä.

Sitten seikkailuista hurjimaan eli nielurisaleikkaukseen. Sen suoritti Meilahdessa erikoistuva lääkäri. Mitä viimeksi muistan, niin hän oli yltäpäältä yskimässäni veressä ja pyysi apua, sitten en muista enempää, kun menin tajuttomaksi ilmeisesti verenhukan vuoksi, lopuksi onneksi heräsin heräämössä.

Kun oli pieni poika keräsin postimerkkejä ja tultikkulaatikon etikettejä, nyt kerään kropan vikoja ja tauteja.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26006
Vs: Terveyteni
« Vastaus #61 : 18.09.19 - klo:12:01 »
Nielurisat minulta leikattiin vuonna 1971. Korvalääkäri-kansanedustaja Sirkka Lankinen leikkasi.  Kun hän tiesi lausunta- ja naytelmäharrastukseni hän sanoi   e i  laittavansa tikkejä ettei ääni muuttuisi. Laulajille kuulema samalla tavoin teki.

Samana ilta kun Matti ja tytöt tulivat vierastunnille alkoi huono olo. Sitten  oksensin kaarimaljallisen tummaa verta. Hoitajat soittivat Sirkan joka takapäivysti Seurahuoneella, hän tuli ja leikkasi kuulema kananmunan kokoisen tromboosin pois ja laittoi tikit.

Ääntä olen käytellyt hyvin kauan sen jälkeen, mutta astmalääkkeet ovat kuivattaneet kurkun ja vieneet lauluääneni.  Puhuessakin kähisen kun pidempään haastelen.

Minulla uusiutui angiina pari kertaa vuodessa ennen leikkausta ja tartutin myös muut perheenjäsenet. Leikkauksen jälkeen kukaan ei ole sairastanut angiinaa.

Kitarisat poistettiin jo kuusivuotiaana, siitä muisto Hennalan sotilassairaalasta jossa Kaarlo Tarkinen leikkasi. Kun mentiin taksilla kotiin piti pysähtyä oksentamaan. Se johtui eetteristä jolla silloin nukutettiin.
Nielurisaleikkaus tehtiin puudutuksessa.

Vertaistukea seppos´lle ! :039:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Paikalla seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15244
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Terveyteni
« Vastaus #62 : 18.09.19 - klo:13:50 »
Nielurisat minulta leikattiin vuonna 1971. Korvalääkäri-kansanedustaja Sirkka Lankinen leikkasi.  Kun hän tiesi lausunta- ja naytelmäharrastukseni hän sanoi   e i  laittavansa tikkejä ettei ääni muuttuisi. Laulajille kuulema samalla tavoin teki.

Samana ilta kun Matti ja tytöt tulivat vierastunnille alkoi huono olo. Sitten  oksensin kaarimaljallisen tummaa verta. Hoitajat soittivat Sirkan joka takapäivysti Seurahuoneella, hän tuli ja leikkasi kuulema kananmunan kokoisen tromboosin pois ja laittoi tikit.

Ääntä olen käytellyt hyvin kauan sen jälkeen, mutta astmalääkkeet ovat kuivattaneet kurkun ja vieneet lauluääneni.  Puhuessakin kähisen kun pidempään haastelen.

Minulla uusiutui angiina pari kertaa vuodessa ennen leikkausta ja tartutin myös muut perheenjäsenet. Leikkauksen jälkeen kukaan ei ole sairastanut angiinaa.

Kitarisat poistettiin jo kuusivuotiaana, siitä muisto Hennalan sotilassairaalasta jossa Kaarlo Tarkinen leikkasi. Kun mentiin taksilla kotiin piti pysähtyä oksentamaan. Se johtui eetteristä jolla silloin nukutettiin.
Nielurisaleikkaus tehtiin puudutuksessa.

Vertaistukea seppos´lle ! :039:

Kiitos vertaistuesta

Astmalääkkeet aiheuttavat jatkuvasti ongelmia äänelle.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10406
Vs: Terveyteni
« Vastaus #63 : 18.09.19 - klo:19:12 »
Noniin Mennään selityksiin. Sydämmessä minulla on 2008 todettu eteisen rytmihäiriö ja myöhemmin todettu vajaatoiminta. Rytmiä yritetettiiin kahdesti oikaista huonolla menestyksellä.

Sitten seikkailuista hurjimaan eli nielurisaleikkaukseen. Sen suoritti Meilahdessa erikoistuva lääkäri. Mitä viimeksi muistan, niin hän oli yltäpäältä yskimässäni veressä ja pyysi apua, sitten en muista enempää, kun menin tajuttomaksi ilmeisesti verenhukan vuoksi, lopuksi onneksi heräsin heräämössä.

Kun oli pieni poika keräsin postimerkkejä ja tultikkulaatikon etikettejä, nyt kerään kropan vikoja ja tauteja.

Tämä nyt ei vielä selitä reumadiagnoosia eikä indometasiinia, verenpainetta eikä munuaisvikaa, mutta lääkäreiden pahuuden, osaamattomuuden, ymmärtämättömyyden  ja kelvottomuuden, sanokaamme, sitä se valottaa.

1990- luvulla lääkärit vetivät kunniakasta kärkisijaa, johtivat itsemurhatilastoja.  1994 oli sitten se nuorten naislääkärien musta vuosi.  Syy lääkärikunnan harvenemisern on siis tämä myös, ja Sepposilla on runsas varasto lisää korutonta kertomaa.  Erään tarinan kuulin puhelimitse, en ymmärtänyt siitä mitään, mutta jälleen liian kilttinä kysyin vain maksettiinko korvaukset, ne maksetaan sen tiesin aina, sillä koska ihminen ei ole kone, korjaaminen on huomattavasti vaikeampaa, kuin kuvitellaan. Eli virhettä ei tarvita. Mutta kuka sen haluaa, hän varmasti sen löytää.

....................

Kyseessä on varmasti ainoa ammattikunta, joka tekee ammatikseen pelkkää pahaa. 

Yritin kahdesti itsemurhaa.
Minä en sitä kestänyt.
Koska tiesin, mikä tappaa, voidaan nähdä ihmeeksi etten menehtynyt.  Jumala salli toipua, ehkä vain, jotta tämä tulisi kerrotuksi. 

Seppos, tämä on tutkittua tietoa:

Muutamille kasaantuvat huonot lääkärit, niistä voisi vaikka kirjoittaa kirjan. Heille on lykätty kelvoton verisuonet rikki kai ihan tajutonta huolimattomuuttaan  sohiva erikoistuva tumpelo joka huutaa apua.   Toinen muistaa samassa leikkausosastossa paikalla  olleen kirurgin, joka tuli apuun.  Niin minäkin, niin yhä elän, apu on ollut Seurahuonetta lähempänä.

Ihminen ei toimi insinööriopein, se on surullista.    Nielun verekkyys tekee verenvuodon ja hematoomat hyvin mahdollisiksi, koska jo itse risakudos on niin verekästä, siitä huolimatta erikoistuvan lääkärin —- tarina ei kerro, ensimmäistä vuotta vai kuudettaaan erikoistuvan —== on joskus aloitettava, tai kenties olisi parempi että hän kajoaisi veitseen vasta luotettavalla tittelillä: Erikoislääkäri,kirurgi.   Että tuon minimissään kuuden vuoden aikana on saatava toimia, johtuu siitäkin, että samassa oasastossa leikataan syöpäkasvaimia, poistetaan suolistosta tulehtuneita alueita, valmistaudutaan auttamaan uutta elämää maailmaan.

...............

Valmistuin 1983.  Aloitin vaikeana aikana TEHYn jäsenistön kanssa: Laittoi takkinsa minun naulaan.  Eväät sillä hyllyllä jolla minä olen aina niitä pitänyt. Yksi tiimi oli hajotettava, jolloin hoitajat tulivat yksitellen kaksitellen sanomaan että ovat kauhean pahoillaan, etteivät ymmärrä mitä tapahtui, kun ” sinähän olet aina ollut niin... me on tykätty sinusta., sinä olet kuunnellut, ja potilaat pitää sinusta...   Se rähinä kokonaisuudessaan päättyi aikanaan, ja viimeisinä aikoina juuri sairaanhoitajista sai parhaan työtoverin. Parityössä itse viihdyin parhaiten.

Mutta kaikkihan jatkui iltapäivisin ja lomilla. Kun se lääkäri. Mitäs sinä siihen sanot, että se lääkäri.  Että ne kaikki. Aina. Kukaan ei koskaan. Mitäs sinä siihen sanot?  Mitäs siihen sanot?  Puhuttiin mistä hyvänsä, minun oli lähdettävä kotiin, sillä mitäs minä tosiaan siihen voin mitään sanoa. Sutta ja sekundaa, ja minä joka olin ennen ihan vaan Leena olin muuttunut yksillä pääsykokeilla inhottavaksi ahneeksi muista mitään piittaamattomaksi hutilukseksi.
................

No sinä varmasti leventelit komealla tittelillä?
Millä komealla tittelillä?  Mitä komeaa siinä on, että kiinnostui mahdollisuudesta auttaa?  Opiskelu oli raskasta, mutta se saikin olla.  Sen piti olla, jotta tarvitsi pelätä hieman vähemmän sitten työssä.
Kun on jossain sisällä, se lakkaa tuntumasta mitenkään hienolta, se on ainoastaan sitä tavallista arkea.

Mutta. Sitä ei pitäisi joutua häpeämään,  ei enää.  Jos yhä on pelättävä sen mainitsemista mitä on opiskellut, menköön itseensä se, jolla on kaunaa,.

Pääsin hyvälle analyytikoille hoitoon, ja jotenkin alkuvaiheitten aikana aloin ymmärtää mitä joku ehkä kokee:  Tuolla tuossa on sammioittain hyvää oloa, mutta minulle se ei tipauta edes teelusikallista.  Pari vuotta oli raskasta, sitten helpotti kun ymmärsin, ettei hän minua syytä ja rankaise,vaan  minä aivan itse.  Sinne katosivat sammiot, kauhat ja lusikat. Samaa olen kohdannut syyttelijöissä, mutta silti en jaksanut.  Tiedän monen takaa löytyvän kuolemanpelkoa, mutta silti en jaksa. 

............

Enkä jaksa vieläkään.  En jaksa enää, vaikka kuinka potilaat soittaisi kotiin: Onko se nyt ihan totta, ettei tohtori enää tule, ettet sinä enää tule. Sillä jostain käsittämättömästä syystä ne olivat tyytyväisiä. 

Itse olen saanut vaikeaan hoitoon vain hyvää hoitoa.  En ikinä lähde varsinkaan päivystyksestä kiittämättä.  Jokaista, ja moneen kertaan. Kohtelusta, kärsivällisyydestä, kun on pitänyt siirrellä ja etsiä pritsiä. 

Viimeksi lääkäri, miesihminen, sai kyynelet silmiinsä kun kiitin.
Sairaanhoitaja alkoi itkeä, kun kiitin hyvästä hoidosta ja sanoin, että jotenkin pitäisi erikseen muistaa, ettehän te päässeet edes syömään, osui sattumoisin korviini.

Sen viiden tunnin aikana jonka jonotin, terveyttä riitti kyllä parjaamiseen.  Kun ne aina. Kun ne ei koskaan.  Kolme tuntia kuunneltuani sanoin hiljaa, totta kai harmittaa. Minä voin pahoin ja minuakin harmittaa.  Tiedättekö, miksi tässä nyt istuu eräs, joka voisi myös olla tuolla tiskin toisella puolella? 

................

Kateus on vihainen tunne., joka voi hyvin ainoastaan nähdessään kärsimystä.  Täällä on muutama, joista ajattelen että nyt hän voi pienen hetken hyvin.


« Viimeksi muokattu: 18.09.19 - klo:19:24 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10406
Vs: Terveyteni
« Vastaus #64 : 06.10.19 - klo:13:24 »
Tässäpä kävi lystikkäästi. Rupesin lopulta hätäilemään ylipainon takia, kun saattaahan aineenvaihdunta laiskistua ja aivot luulotella nälänhätään mutta ei sen pidä nostaa painoa. Ensitten piitannut vilkaista lääkkeitten sivuvaikutuksia. Yritin terkkariin, sain hoitajan ajan reilun kuukauden päähän.  Kiva.

Ne kaikki kolme keräävät nestettä. Kaksi viimeistä oikein paljon.   Tein tempun jota en ihan tekisi toista kertaa mutta poistin nesteet spironolaktonilla ja kofeiinipillereillä kun, en niin kahvista tykkää, ja siitä olen tottunu varoittelemaan oppaana, että älkää ottaako termariin ellette hyvin vaikutusta tunne, kun niitä kahvinjuojia saadaan noukkia moottorikelkalla maastosta, ja hommasin vielä tänne sitä makeutusainetta jota suolisto ei siedävaan heittää vettä reilusti, ja katsoin kuin käy.

Paino putosi 30 kiloa ja tuntui että jaksan kävellä. 

.....................

Olispa että syyttää jotakuta, normaalisti kai ihminen lukee ne käyttöohjeet, mitäs kun en viitsinyt
Ja otin eilen sitte nettilääkärin ja sain sissarin sinne päähän ja hän luki niitä mulle ääneen ja vaihtoi lääkitystä.  Tiistaina pitänee soittaa neurologille että...   


Normaalisti ihmisellä kai on vaaka ja joku kiinnostus elopainosta.  Nyt rupes yksi siilisti isottelemaan, hän oli” pelkästään jättäny karkit” oli syytä kyllä jos on totta että on diabeetikko....  Hänen ihmiskuva oli pikkusen kuin auto:  että tankataan ja kulutetaan ja siinä on kaikki. 

Minä näin etteihän tuo mua usko, ja  upesin hommaan.  Oli yks nettisovellus ja kerättiin päivän kaloreita ja olin jo itsekin aika ahdistunut kun ei mikään selitä että paino nousis sentään yli sadan kilon jos päivittäinen kalorinsaanti on alle 600 hyvä jos sitä vertaa. Hän säikähti kanssa, minä sanoin että katso nyt, ihminen ei ole auto.

..............

Miksi en toiminu kuten ihmiset yleensä?  Ka, en viittiny ja tämä on totuus.

Vaikka tiesin. Jos lääke vaikuttaa se myös sivuvaikuttaa.  Ehkä kerran kun kahdensadan vuoden kuluttua ne pahat lääkärit ja ilkeät tehtaat on ahkeroineet lisää, ihminen saa olla näin välinpitämätön.

...............

Oli vain niin valtava huojennus saada apu, ja kun epilepsia lopulta alkoi pysyä tasapainossa, minulle olis saanu sataa vaikka pikku kiviä päähän sivuvaikutuksena. 


Oli sekin vaan valtavaa kun paino putosi yössä, mutta se kävi hermostuttamaan kun se veivasi sinne tänne.  Jos sen sais uusin tropein rauhallisesti pudotettua. Kai se tottui siihen kanssa että joka paikka hölskyy vettä.
..................

Älkää oliko yhtä tyhmiä. Hyvä huolenpito edellyttää myös itseltä jotain pikku vaivannäköä, aina.

Että ihmiset, Me Naiset,Eeva tai edes Hyvä Terveys ei kerro koko totuutta painon kertymisestä. Kaikki ei ole läskiä mikä pullottaa se pätee vain perusterveillä joilla on vilkas aineenvaihdunta, hyvä perimä, sopivat suolistobakteerit ja paljon muuta hyvin.
« Viimeksi muokattu: 06.10.19 - klo:13:34 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pyryharakka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4503
Vs: Terveyteni
« Vastaus #65 : 06.10.19 - klo:16:14 »
Meikäläinen kun on aina ollut jossainmäärin pullukka ja jalat paksuhkot, niin muistan kerran lääkärin testanneen, onko jaloissa turvotusta. Hän painoi nilkan yläpuolelta, sääriluun päältä peukalollaan tovin. Päästi otteen ja sääreen jäi kuoppa. Hän totesi, että turvotusta on. Määräsi nesteenpoistolääkettä.
Jatkuva turvotus vasemmassa jalassa on muisto neljästä peräkkäisestä ruusust. Talviaikaan turvotus on vähäisempää kuin helteillä. Tykkään käyttää tukisukkia mieluummin kuin nesteenpsoitolääkettä.
Pyryharakka

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10406
Vs: Terveyteni
« Vastaus #66 : 06.10.19 - klo:20:11 »
Se on wiisautta kohdallasi. miksi käyttäisit lääkettä jota etr tarvitse?

Minun on toista.

En jaksa -- tai sydän ei jaksa --- pumpata kolmeakymmentä ylimääräistä nestelitraa.  En oikeastaan hämmästy, että sitä pidettiin lihavuutena, kun oma asenteeni oli niin vahvasti sinnepäin. Jestas, minä suorastaan tyrkytin sitä lihomista.  Mitä järkee.

Jaksoin lukea ne varoituslistat, kun ne olivat noin viidennes nykyisestä.  Yhdysvalloissa juristit alkoivat vaurastua oikeudenkäynneillä, ja siksi niissä nyt on kaikki tyyliin "lääkityksen käytön ajalla on todettu varpaan nyrjähdys, syy-yhteys on kuitenkin epäselvä". 

Kevät oli raskas ja pumppu tikitti, ja syytin heikkoa tahdonvoimaa kunnes se siilisti ilmestyi revittelemään "jätät vaan karkit ja näet". 

Mitkä karkit? Sehän oli niin kreisiä kun yhtäkkiä oli huomattava, ettei tee mieli karkkia, suklaata, limukkaa, makkaraa, pizzaa, ei mitään hyllytettävää --- ja painoindeksi on tasoa "hyvin vaarallinen lihavuus".

Tästä jo joku terveyspalsta lohdutteli, turvotus menee ohitse kun lääkkeen käyttö lopetetaan.  On tilanteita jossa sen lopettaa vasta hauta.

Tuo käy raskaaksi, että lepopulssi tikittää sataa. 

Minulle tämä olisi yhdentekevä asia, jos se ei jo kuormittaisi sydäntä.  Ja oma syy, kun olin vain tyytyväinen siihen että labrat oli aivan kunnossa, sokerirasitukset ja kolesterolit ja sydänholterit, eli kyllä minut tutkittiin. Jatkoa piti seurata terkkareissa jossa olisi kohta hälytytty, ettei tässä vieläkään ole kaikki okei.  Tuollainen poikkileikkaustutkimus kertoo vain ettei ole sepelvaltimotautia ja siksi pitkäaikaisseuranta olisi välttämätön.  Itse jätin sinne menemättä, kun siitä lääkäripulasta niin puhutaan ja on kai vähän syyllinen olo, etten ansaitse aikaa kun on niitä varmaan sairaampiakin.

Jos et lääkitystä tarvitse esimerkiksi verenpaineeseen, sopii kysyä miksi söisit turhia lääkkeitä.  Siihen kai mentiin, kun niitä jokainen halusi ja terkkarista tuli sellainen markkinapaikka -- asiakas on aina oikeassa.

MInäkin koetan saada purettua lääkeannoksia pienemmiksi, iän myötä se on muutenkin asiallista. Pitihän siitä taas jutella, mutta meni kuulumisten vaihtamiseksi....   Niin saattaa käydä kun on kiva neurologi ja tyytyväisyyttään vakuuttava potilas.  No, mie soitan hälle.  Tavoitteena on totta kai helpottaa oloa ja lopulta päästä vähemmille tropeille, kun mittarissa on sen verta, että vähemmän on enemmän.

Mutta minusta tämä oli sinne naistenlehtien terveyspalstalle uusi näkökulma, ja mietin josko hyö huolis.

« Viimeksi muokattu: 06.10.19 - klo:20:23 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10406
Vs: Terveyteni
« Vastaus #67 : 06.10.19 - klo:20:36 »
Totta on että olen väsynyt noihin se-lääkäri-tappoi.mun-juttuihin, kun joskus on asia tarkastettu, niin nämä on olleet juuri näitä tragedioita -- kaikki-lääkärit--tappaa-mun. 

Silti kysyisin, olisko se lekuri repinyt Pyrtsiltä hiukset päästä, tullut yöllä
 puolisonsa kanssa räyhäämään tai ilmoittanut juhlallisesti lopullisen välirikon jos olisit sanonut', että sie et oikein ymmärrä mihin siun pitää syödä nesteenpoistajaa?  Kyllä on totta että nilkkojen turvotus saattaa juoruta jotta liika käy pumpun päälle ja siinä oli sitte ihminen jo hieman edellä ajattelua.

Olisko tuo kuitenkaan suuttunu, jos olisit kertonu että se jäi ruusun jäljiltä turvonneeksi etkä tiijä pitääkö tässä hoitaa ja mitä, kun luulen että hän ei halunnu sinulle ihan julman pahaa? 

Tää siilisti ilmestyi miehineen ja mie tarvittin kyllä kaiken kokemukseni tilanteista --- katso että ovi on oman selkäs takana, kuuntele ja myöntele, kokoa kaikki kärsivällisyytes, älä näytä pelkoas.  Hän katsos tahtoi ohjata laihdutusryhmää.  Mutta kun ihminen ei ole auto.

Itte menin duuniin aina seittemäks että kerki'sin lukea kaikkien kävijöitten paperit.  Se jotenkin toimi kun niitä oli vain 24 päivässä, mutta hallinta meni, kun lisättiin 32: een plus hätätilat.  Alkoi tulla ittelle hätätila, mutta reviisori on Jumalasta seuraava.  Että mie silloin rukoilin, armahda ja päästä pois....    Kun neurologiset oireet ensin puhkesi sitte paheni, mie kiitin ja ylistin, ja Lärkkullassa kävin joka ilta kappelissa pelkästään kiittämässä Jumalaa.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10406
Vs: Terveyteni
« Vastaus #68 : 06.10.19 - klo:21:02 »
SEppos, jos sinua kiinnostaa terveys ja laulu ja äänenmuodostus, mie rohkenen suositella kirjaa Sydämen puhetta sydämelle, kirja laulamisesta. Tai Laulaja ja hänen instrumenttinsa.    Löydät muun muassa vinkkejä tuolle että astmalääkkeet toden totta käheyttää ääntä ja mitä sitte.

-------------------------


Valintahan sinun on vapaa, ei kukaan niitä määrää käyttämään. Astmaan saattaa kuitenkin menehtyä.

------------------------

Olisiko nyt syytä kysyä, olisiko tämä sitä, että Jumala meitä riisuu?  Mitä tuumii Riitta-mummi?  Ei nyt autosta, mutta jopa l a u l u ä ä n e s t ä. 

------------------------

Ja muista että hädässä ystävä tutaan.  Voit saada minulta laulutunteja, siinä opit samalla hengitystekniikkaa joka on täsmälleen kuin astmapotilaan fysioterapia.  Se aivan totta auttaa astmaatikkoa laulamaan.  Ensiksi voit tietenkin huuhtoa kurkun eli aina vettä astmasuihkeen perään. Vähän vaikka kurlaten. 

 Jos koulutat ääntäsi, tämä pulma on autettavissa, kun ääni kestää enemmän.  En minä siitä mitään maksua ottaisi, kun ilmankin on olo etten tee mitä pitäis eli auta ihmisiä.  Tule nyt edes kokeeks.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Paikalla seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15244
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Terveyteni
« Vastaus #69 : 06.10.19 - klo:21:58 »
Ei minulla mitään motivaatio-ongelmaa ole astmalääkkeen suhteen. Kurlaan joka kerta kun otan sen ja se helpotta toisinaan enemmän toisinaan vähemmän. Laululamiseen suurempi ongelma on puuttuva rytmitaju. Onneksi vaimo veisaa kauniisti ja voimallisesti. Yksi tuttu on muuten menehynyt astmaan.

Kyllä siitä, että riisutaan saa tuta jatkuvasti, mutta ei luovuteta, vaan jatketaan, vaikka hengellisesti ja henkisesti nakuna.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26006
Vs: Terveyteni
« Vastaus #70 : 07.10.19 - klo:07:34 »
 Huomasin eilen seuroissa veisaavani aika helposti kun Urpon voimakas ääni osui suoraan vasempaan korvaani salin toiselta puolelta . Aivan samalla kohdin istuimme. Tarvitsin näinollen rohkaisua ja sain sitä.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10406
Vs: Terveyteni
« Vastaus #71 : 07.10.19 - klo:16:27 »
Huomasin eilen seuroissa veisaavani aika helposti kun Urpon voimakas ääni osui suoraan vasempaan korvaani salin toiselta puolelta . Aivan samalla kohdin istuimme. Tarvitsin näinollen rohkaisua ja sain sitä.

Se onkin paras tuki laululle, kuulla toisen ääni ja kuunnella sitä. Kuorossakaan ei pitäisi ikinä laulaa niin, ettei kuule toisen tai toisten ääntä. 

Minua suretti kerran kuulla työkaverin valittavan, hän laulaisi mielellään jos uskaltaisi.  Hän pelkäsi niin, ettei uskaltanut edes hyräillä mukana sukulaislasten lakkiaisissa tai rippijuhlissa. Siksi kai ihmiset laulavat suihkussa tai vaikka imuroidessaan, ääni peittyy siinä muun melun alle.

Vaikka menisi miten, soisin ihmisten antavan itselleen luvan laulaa, jos ikinä tahtovat.  Kuka sitä arvostelee.  Se olisi yhtä terveellistä kuin itku —-  jota moni ei osaa enää, moni joka kasvoi häpeämään sitä että itkee vaikka ” maailmassa on todellisiakin murheita” . 
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.