Kirjoittaja Aihe: Hiljaista pohdiskelua  (Luettu 18950 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19354
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #45 : 26.04.18 - klo:08:39 »
Oleminen, levollisuus, ilo ja rauha, pyhä huolettomuus.... :109:

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19354
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #46 : 06.05.18 - klo:22:13 »
Väsyneenä katsoin muutaman raamatun jakeen...tässä yksi niistä:

Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat;
sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta.   Jes. 30:19

.......en tuohon tekstiin yritäkään mitään kommentoida....
mutta muistan erittäin elävästi...miten...missä...ja milloin tätä Sanaa sain kuulla...
puhujan matala hiljainen levollinen jutustelu kuulijoiden rinnalla, alapuolella...
Sana:  "Hän vastaa sinulle kohta"....oli elävää ja rohkaisevaa silloin yli 40 vuotta sitten...
ja on sitä edelleenkin!!!

 :109:

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19354
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #47 : 18.06.18 - klo:22:53 »
Ai niin, täällä oli tällainen ketju, jossa olen näköjään monet kerrat käynytkin...  :eusa_angel:

Kai noita laittamiani raamatunlauseita olisi tässä parempi pohdiskella hiljaa...
kuin tuolla körttibaarissa, jossa toisaalta vapaus ja ilo vallitsee....
Jos osaisin siellä turista jotain muuta... :023:
--------------------
Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
Gal. 2:20 KR33/38

Jep, tuon kohdan laitoin tänään seuratuvalle....
Tuo on kyllä jokseenkin valtavaa tekstiä....toisaalta selkeää....toisaalta tuntuu että
ajatus lentää jossain korkealla taivaan avaruuksissa, jonne pieni ihminen ei yllä...
Minä en vaan ymmärrä yhtään mitään, omassa itsessäni...siksi meille on annettu
Pyhä Henki....ja siksi Jeesus meitä auttaa ja kantaa koko ajan....24/7....

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 24991
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #48 : 19.06.18 - klo:07:59 »
Tuo lause tarkoittaa minulle juuri sitä Seppä Högmanin Kristuksen sisällistä tuntemista.

Olen saanut kokea sitä sen jälkeen kun tyhjennyin itsestäni Hänen edessään. Siis Kolmiyhteisen Jumalan; Isän, Pojan ja Pyhän Hengen läsnäolo alkaa toteutua tuon Galatalaiskirjeen kertomalla avalla.

Itse en ole pyhä, vaan Kristus minussa pyhittää.Se ei tarkoita että olisin pyhimys.  :018:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19354
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #49 : 24.06.18 - klo:12:43 »
Kun rukoilet häntä, niin hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää lupauksesi. Jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa valo. Jos tie painuu alaspäin, niin sinä sanot: 'Ylös!' ja hän auttaa nöyrtyväistä.
Job 22:27-29 KR33/38

Tämän laitoin aamulla seuratuvalle....
Onpas jotenkin jännä ja mielenkiintoinen kohta!!
Ymmärrän tämän omalla tavallani, ja tästä voisin turista pitkäänkin...on monta
hyvää ja rohkaisevaa ajatusta!

Mutta nyt lyhyesti tuosta viimeisestä lauseesta...
Välillä kun forkalla olen rohjennut jotain enemmän ja avoimennin kertoa, lukija on
huomannut että useinkin mulla tie viettää alaspäin....ja juurikin toisella tavalla kuin:
"Antaa mennä kun on alamäki taas..."      Siis olen putomassa / pudonnut monttuun....
Joskus tulee mieleen että Kristus kulkee jalkaisin ja etsii monttuihin pudonneita...

Jep...mutta palaan aiheeseen...Rmt-kohdan loppusanoihin...
Kun on tilanne että vn on valumassa alaspäin murheen laaksoon....
niin sanonko itselleni: YLÖS!!!   ...harvakseltaan....
Ymmärrän tuon tarkoittavan että Pyhä Henki herättelee...näyttää missä olen...
näyttää minne pitäisi mennä...näyttää missä seuraava rasti....yleensä ei pitäisi etsiä
nokka savessa möyrien...vaan katsoen ylöspäin....Apu tulee ylhäältä!

Siis YLÖS!....Ja Herra auttaa nöyrtyväistä.
Ymmärrän nöyrtyväisen tässä tarkoittavan sitä että näen ja koen ja tunnen ja ymmärrän:
Joka aamu on armo uus....anteeksiantamus ja armo on minuakin koskevaa...
on uuden alun mahdollisuus...myönnän että en ole täydellinen enkä pärjää omin voimin...
 :109: :eusa_angel:

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 24991
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #50 : 24.06.18 - klo:13:36 »
Luin noita jakeita , ensimmäisen ymmärrän tästä sinun linkistäsi, toinen ei minulle avaudu.

1992 käännöksessä ne taas kuuluvat näin: 

27 Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua,
ja sinä saat uhrata hänelle
sen minkä olet luvannut.
28 Mihin tahansa ryhdytkin, se onnistuu,
valo loistaa sinun teilläsi.

Näissä käy päinvastoin. En ymmärrä mitä voin luvata Jumalalle, ja vielä sen uhratakin.

Toinen jae taas on aivan eri asiaa kuin vanhemmassa käännöksessä.

Periaatteessa se että Hän auttaa nöyrtyväistä voidaan ymmärtää myös : Valo loistaa teilläsi.


Rukoilemisesta voidaan puhua monin vertauksin. Tärkeintä on kääntyä murheessa ja huolissa Jumalan puoleen. Ihmisten apu on haihtuvaa




Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 24991
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #51 : 24.06.18 - klo:13:43 »
Minulta jäi pois jae 29. Se on näin:

29 Sen, joka kerskuu, hän painaa maahan,
mutta nöyrän hän nostaa.

Tässä kai tarkoitetaan, verraten vanhempaan käännökseen, että  itse itseämme käskemällä ei tule rukoilla.

Käännöksissä on eroa. Joskus ne lisäävät ymmärtämisen vaikeutta. :017:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19354
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #52 : 25.06.18 - klo:17:49 »
Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan. Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa.
Jaak. 1:5-7 KR33/38

Välillä rohkeutta ja uskallusta puuttuu...epäilyksiä ja pelkoja on....
ja kaikenlaiset opintuulet ja mielipiteet purttani kyllä kovasti heittelee.
Uskon, että armo ja anteeksiantamus on silti olemassa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 24991
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #53 : 25.06.18 - klo:19:25 »
Jaakobin kirje ja Kirje hebrealaisille pitävät sisällään vaatimuksen henkeä, aistin sen aika selvästi.

Jo vuosia sitten kirjoitin näistä tuntemuksistani ja juhani siihen vastauksessaan selvitti, että aikoinaan oli epävarmaa otetaanko Jaakobin kirjetta Uuteen Testamenttiin lainkaan.

Me emme täytä vaatimuksen mittaa: Anokoon uskossa epäilemättä. Siihen lisättynä arvostelu uskon laadusta vieroittaa minua tästä.

Älköön luulko mitään Herralta saavansa !   :100: Kristus Vapahtaja
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)