Kirjoittaja Aihe: Minun armossani on Sinulle kylliksi  (Luettu 10144 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13898
Minun armossani on Sinulle kylliksi
« : 05.05.18 - klo:11:46 »
Aistini ovat pikkuhiljaa vapautumassa stressitilasta, johon Ruutin kuolema minut suisti. En ole vapaa kaunaisista tunteistani virkavaltaa kohtaan vieläkään, mutta se on minun syntielämääni. Pitää vain luottaa ja rukoilla, että tunteistani vapaaksi pääsen. Ei saisi lehtien lööppejä lukea, sillä jos niissä esitetään virassaan hairahtuneita virkamiehiä, niin oma vaivani pullahtaa taas elämäänsä elämään. Koettu, todellinen tai kuviteltu, epäoikeudenmukaisuus vaivaa. Olen Lahden poliisiin ollut yhteydessä sattumoisin, ja nyt juuri siinä poliisipiirissä komisariot "pelaavat" menestyksellisesti liikennekameroiden kanssa. Heillä on tietotaito. Korkea-arvoiset poliisikomentajat ovat taas lööpeissä, eikä ole kauankaan, kun ylin syyttäjä joutui jättämään paikkansa, kun luuli olevansa riippumaton. Kihlakuntien syyttäjissä, koska ovat elinikäisissä viroissaan, on samaa arvelemaani megalomaanista käyttäytymistä. Heistä joku pystyy kirjoittamaan valtakunnansyyttäjän virastoon, että "ei kaikkea tarvitse tutkia". Substanssiasioissa he voivat vuosien saatossa muuttua aikalailla sisäsiittoisesti ajattelevaksi joukoksi.
Raamattua lukemalla ihminen voi saada, jos on vähänkään uskoa, apua, että et ole yksin. Jos on ensin saanut paljon ja siitä sitten osa otetaan äkisti pois, niin siihen on vielä "armonripaus jäänyt", mikä kyllä riittää, kun kipujesi jälkeen asian oivallat. Mutta ensin on pelättävä, että kauppareissulla et pääse tutkivia silmiä pakoon, sekin on hyvä tunnistaa omaksi viakseen. Armo kantaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26007
Vs: Minun armossani on Sinulle kylliksi
« Vastaus #1 : 05.05.18 - klo:12:42 »
Minä kannoin  jopa seitsemän vuotta valtavaa katkeruutta ja pettymystä vääryydestä ja valheesta joka minuun kohdistui.

Ainoastaan sillä tavoin kun olen viestittänyt Herran edessä ' syntisen kaivon tyhjentämisestä' olen vähin erin siitä päässyt irrottautumaan. En omasta voimakkaasta siivoustyöstä, vaan Armosta, minäkin.

Puhuin omista väärintekemisistä, ja rukoilin anteeksiantoa hänelle joka minua niin syvästi loukkasi. Pääsin p a h a s ta, mutta se muistaa kyllä minut.

Minulle tahtoo ajoittain nousta kaikki vanha viha vaivaamaan jos kuulen muutamien merkittävien paikkakuntien nimet. Koetan olla kuin niitä ei olisikaan, en muistele enkä niitten nimiä mainitse.
 
Kaikkea tätä kokemaamme hyödyntää Saatana vetääkseen meitä pois Kristuksen veren turvasta.
Kova on kilvoitus elämän tiellä.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Minun armossani on Sinulle kylliksi
« Vastaus #2 : 05.05.18 - klo:18:28 »
Luin.
En osaa oikein kommentoida.
Mutta monenlaista mahtuu ihmisen elämään.
Joskus ajattelee, että liiankin monenlaista.
Ihminen kuitenkin jotenkin -sanon jotenkin- selviää, ajan kanssa tai sanotaanko, että oppii elämään "kipeän asian, kipeiden asioiden kanssa"
Tai edes jotenkin "sietämään"
Arpikudosta se voi kasvattaa...ja joskus haavat ja haavautumat aristavat ja itkettää.
Mutta ... kun minä olen heikko, olen minä väkevä...jokin tälläinen ajatus nousee Raamatusta.
Se tuntuu paradoksilta, mutta saattaa siinä olla perää, ja on varmaankin kun se Sanaan on laitettu.
Kristus, Vapahtaja on väkevä kun ihminen on "heikoimmillaan"...ja joskus tuntuu kuin voimat tyystin uupuisivat.
Mutta.
Elämä.

Eläytyminen.
Samaistuminen.
Myötäeläminen.

Ja kun ei jaksa ajatella päivääkään, niin silloin tunti kerrallaan...tai minuutti minuutilta.
Totean, että hengitän, siis olen vielä täällä.

No, nämä voi tuntua sanahelinältä.
Mutta jotain olen itse elänyt läpi...polvet ruvella ja sydän karrella.
Mutta uskon, että joku on minua kantanut.
Isä taivaan ja Vapahtaja.
Ja ehkä joku aina joskus on lähettänyt huokaisun ylös päin minunkin puolestani.

Aika auttaa ja sanotaan, että se parantaa haavoja.
Mutta kyllä se arpikudos taitaa säilyä.

Anteeksi, kun käytin paljon sanoja.

En oikein osaa sanoa mitään "merkittävää" lyhyesti ja ytimekkäästi.

Jokaista foorumilaista Vapahtaja siunatkoon.
Erilaisissa elämän tilanteissa.

Tätä taisin miettiä kirjoittaessani.


2.Korinttolaiskirje:
12:9   Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.


En ehkä täysin voi tuotakaan Sananpaikkaa ymmärtää, mutta se muistui mieleeni.

Kaikkea taivaan Isän hyvyyttä, jokaiselle mittatilaustyönä Taivaan varastohuoneista ja oikealla ajoituksella...Hän tietää ajat ja kaiken paremmin kuin minä.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Minun armossani on Sinulle kylliksi
« Vastaus #3 : 05.05.18 - klo:18:30 »
Äsken laitoin alkuun näin:

"En osaa oikein kommentoida."

Mutta sitten jokin ajatussuman poikanen pääsi  minussa vallalleen.

Suru, kipu, menetys, tuska ym...se on tuskallista ja raastavaa.

Ja edelleen anteeksi paljot sanani.
Pitäisi oppia ilmaisemaan ytimekkäämmin ajatuksiani.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19547
Vs: Minun armossani on Sinulle kylliksi
« Vastaus #4 : 05.05.18 - klo:18:49 »
Olen hengessä mukana...rukoillen, siunaten....en osaa lisätä mitään...ei ole nyt sanoja....
Luin kiitollisena kaikki mitä kirjoititte...siis kiitollisena siitä että saan olla tässä mukana,
edes lukemassa...

On teillä vuosien varrella ollut kaikenlaista!
Herra on kantanut ja auttanut...vaikeimpina aikoina hiekkaan jäi vain Jeesuksen jalanjäljet!

 :eusa_pray: :eusa_pray: :eusa_pray:

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13898
Vs: Minun armossani on Sinulle kylliksi
« Vastaus #5 : 05.05.18 - klo:22:57 »
Minulle on kirjoitettu ohjeeksi, että älä yritä unohtaa mitään, vaan käperry Vapahtajasi jalkojen juureen ja pysy siinä, sillä siinä on turvallinen paikka. Näin pystyy tekemään ylhäältä uudesti syntynyt, varmaankin. Ei minua ole liikutettu mitenkään, enkä voi asioiden edelle mennä. Elämä on lihaa ja luuta, niistä tulee fyysinen voima.
Yhä uudelleen ja uudelleen palaan Ruutin toiseksi viimeiseen yöhön, että mitä silloin tapahtui. On todistaja, että hän on huutanut ja ollut levoton monella tapaa, mutta kihlakunnansyyttäjä ei tätä halunnut tutkia. Poliisilta on todistus, että Ruut ei nappia avun saamiseksi ole painanut. Apuun ei menty, koska eristettiin ja oltiin kaikella tapaa tylyjä väkivaltakoneistoksi muuttuneen poliisin taholta. Tytär-riepuhan olisi saattanut tulla toisiin ajatuksiin, jos olisi menty ja kysytty "onko isokin hätä, vaikka et nappia paina?"
Nyt kuulustelija joutuu kyselemään, että mitä olisi pitänyt tehdä toisin.
Olen sitä mieltä, että poliisin tiloissa taphtunut kuolema tulisi aina käsitellä alioikeudessa. On liian suoraviivaista sallia syyttäjän ja poliisin järjestellä asioita. Syntynyt asiakirja-aineisto luokitellaan salaiseksi ja diarioinnin jälkeen tapahtuu mapitus. Omaisille lähetetään kuolemansyyttäjiltä saatu raportti. Onko poliisilla mitään kuolemanjälkeistä keskustelua, epäilen. Syyttäjä on liian riippumaton tällaisia ajattelemaan. Jos näistä sitten omainen aloittaa omat tutkimuksensa, siitä loukkaannutaan.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13898
Vs: Minun armossani on Sinulle kylliksi
« Vastaus #6 : 22.05.18 - klo:10:31 »
Jäämienmaan Kalpalinnaa saastuttaa jo toinen kalma, vaikka ko pytinki on viimmeistä huutoa oleva poliisin rakennus. Menin aika lukkoon Hämeen Helmen kämppärillä viime lauantaina, kun eo asiasta sain lukea. Osion otsake on hyvin osuva minunlaiselle kulkijalle ja sitä selventää Mallan lanseeraama Raamatun kohta täsmällisesti. Pystyn hyvin hengittämään yläkeuhkoillani. Katkeruuteni on syntiä, kyllä sen ymmärrän. Että armon avulla.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13898
Vs: Minun armossani on Sinulle kylliksi
« Vastaus #7 : 24.05.18 - klo:13:38 »
Rippikoulussa sain pienen UT-kirjan ja siinä on muistovärssynäni hebrealaiskirjeen 12:1,2. Olen sitä aina joskus lueskellut. Nyt tuntuu, että helppoina pyhäpäivinä vain. Tekstissä on merkitseviä sanoja: todistajat ympärilläni, kietova synti, poispantava ja elämän mittainen kilpailu. Mutta katseen paikka tulisi olla ylhäällä Jeesus Kristus. Tuntuu, että olin nuoruudessani kopea ja korskea ja itse tiesin, mitä elämältäni hain. Sitten yhtäkkiä Jumala minut pysäytti ottamalla esikoistyttäreni pois luokseen. Vaikutus on yhä uudelleen typerryttävä. En kestäisi kuulla tai lukea asioita, joissa on kuolemaa poliisin tiloissa.
Körttien sanoma armosta, jota itsekin käytän, saattaa olla kädessäni olevan kirjavan vappuviuhkan kaltainen vain. Olisiko parempi yrittää olla hiljaa ja odottaa, että joku "valokin" välähtää. Kun putosin ja sain, lääkärin mukaan keskivaikean aivovamman, niin ensimmäinen havaintoni tajuttomuuden jälkeen oli vasempaam silmään levenevä millin valoaukko. Odotan toivorikkaana, että kaikkia tekstejä en osaisi lehdistä poimia.
Muistelen Saarijärven juhlien ? mottoa "minä annan teille tulevaisuuden toivon". Elämänmittainen kilpailuni on aika pitkällä. Yritän Jeesuksen muistaa, vaikka sionistina selailen mieluummin "Vanhaa puolta".

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13898
Vs: Minun armossani on Sinulle kylliksi
« Vastaus #8 : 29.05.18 - klo:15:47 »
Malla, olen ollut niin omaan itseeni käpertynyt, että en ole kommenttiasi huomannut. Sinä osaat surusta ja kivusta sekä itkusta   kirjoittaa kokemustesi vuoksi. Näinhän olemme tekstejä vaihtaneet.
Veljemme Vn on ollut mukanamme. :039:

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19547
Vs: Minun armossani on Sinulle kylliksi
« Vastaus #9 : 29.05.18 - klo:16:23 »
Siunausta ja voimia!
Olen nyt itse huokaillen hiljaa sivussa päivä kerrallaan.
Kai olen ollut taas kerran liian kovasti touhuamassa ja menossa.
Jumala on minut pysäytäänyt kuten monet kerran aikaisemminkin.

Olin hyvässä vauhdissa uimahallissa ja kävelypoluilla ja pyöräilyreiteillä...
nyt se kaikki pysähtyi kuin seinään, enkä tiedä koska jatkuu...ehkä jatkuu...JHS...!!!
Ruuhkaisin taloyhtiökokousvaihekin tuli mulla sovittua tähän samaan saumaan...
silloin ei vielä ollut tauti päällä...nyt on...ja käsijarru päällä taivalletaan...
päivä vain ja hetki kerrallansa...armon ja anteeksiantamuksen varassa... :eusa_pray: :eusa_pray:

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Minun armossani on Sinulle kylliksi
« Vastaus #10 : 29.05.18 - klo:21:09 »
 :039: :039:

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26007
Vs: Minun armossani on Sinulle kylliksi
« Vastaus #11 : 29.05.18 - klo:21:50 »
Olette ajatuksissani ja rukoilen aina murhehuoneessa olevien asioiden puolesta.

 :052: :049:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13898
Vs: Minun armossani on Sinulle kylliksi
« Vastaus #12 : 29.05.18 - klo:21:52 »
 :039: :039: :039:

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13898
Vs: Minun armossani on Sinulle kylliksi
« Vastaus #13 : 09.06.18 - klo:11:26 »
Käsitteen murhehuoneessa olo ymmärrän myös siten, että ei välttämättä olisi suuresta surusta kysymys, vaan hengellisen elämän kituliaisuudesta, kun Jumala vaikenee ja salaa olemuksensa. Samaan aikaan toiset ympärilläni ovat hengellistä riemua nauttimassa. Kuiva kalikka ei voi versoa työntää.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26007
Vs: Minun armossani on Sinulle kylliksi
« Vastaus #14 : 09.06.18 - klo:13:46 »
Hyvin kuvasit tutun tilan. Se on niin harmaa ja äänetön, että olo on kuin sumuun eksyneellä.Suurten myrskyn myllerrysten jälkeen siinä on hetken hyvä levätä, mutta kun ei mitään ala tapahtua, ei puoleen jos toiseen on kuin kulottunut ruoho odottamassa lämmintä sadetta.

Murhehuoneessa on se hyvä, että kun ei mitään tapahdu, alkaa sielun aivo tehdä
työtä. Hiljainen ja huomaamaton kääntyy silloin armoksi. 

Olen alkanut oppia murhehuoneen opetuksen. Se vie paremmin matkamiestä eteenpäin kuin vuoret ja laaksot.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)