Kirjoittaja Aihe: Hiljaista pohdiskelua  (Luettu 19228 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19383
Hiljaista pohdiskelua
« : 14.07.17 - klo:19:10 »
Luin 1. Johanneksen kirjeen 1 luvun.
Ties montako kertaa tuon olen lukenut, mutta ymmärränkö, sisäistänkö ja koenko mitä
siinä sanotaan?
Mietinkö liikaa Kari Tikan ym. lauluja tai jotain muuta kauniilta kuulostavaa...taiteena?
Vai koenko että siinä on arkielämääni tukea, rohkaisua, lohdutusta...kuten olen siitä etsinyt?
Onko tuo Sanoma "liian tuttua", "liian kulunutta", "liian liturgista"?
Vai saako se minua koskettaa tässä ja nyt? Antaa sydämeeni Kristuksen rauhan ja ilon,
armon ja anteeksiantamuksen?

Joku kohta:
Ainakin 1, 3 ja 5 jakeissa "minkä olemme kuulleet ja omin silmin nähneet"......
miten, missä, milloin...sitä on syytä miettiä...
Ja jatkuu "siitä me puhumme, Elämän Sanasta"....näin saamme toteuttaa lähetyskäskyä
omalla paikallamme...
.....pienelle paikalle kyllä joudun...mutta Jumala kuulee heikkoa rukoilijaa...kuulet sie, kuulet sie
Ja 4 jae "ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen"....siis?
...ei niin että MINÄ kirjoitan SINULLE....vaan, me voimme SAADA sanoja mitä kirjoitamme
MEILLE...tai vain ITSELLENI, jos en muista lähettää minnekään...

Ja lopuksi:
9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.


Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19383
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #1 : 15.07.17 - klo:11:13 »
Olikohan se Filippiläiskirjeessä 4:6 "Iloitkaa aina Herrassa, vieläkin minä sanon, iloitkaa"!
Ja tämä Ilo on jotain aivan muuta kuin me ihmiset yleensä ilolla ymmärrämme.
Tässä jakeessa on myös jännä "tuplakehoitus".....vieläkin!     Vielä nytkin ehtii...
Raamatussa paljon toistetaan asioita, esim. rohkaiseva kehoitus "Älä pelkää" on kuulemma
siellä 365 kertaa.
1 Joh 2 luvussa on myös toistoa, kertausta, eri aikamuodoissa:
"Minä kirjoitan teille isät.....Minä olen kirjoittanut teille isät....."

Muutoin tämä rakkauden apostolin kirje jatkuu Jumalan Rakkauden ylistyksenä,
kehoituksena pysyä Jumalan yhteydessä.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25143
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #2 : 15.07.17 - klo:12:10 »
Minä käsitän sanat ( toistot ) merkitsevän erityisesti painottavaa kehotusta.

Muuten minulla ei ole tapana jäädä yhteen sanaan kiinni, vaan annan kokonaisuuden vaikuttaa.
Iloitkaa ! Älkää pelätkö olla iloisia. Monet kai kokevat ilon kepeydeksi.
Iloita voi arjen elämässä, ja iloita voi sielussaan kun kokee pyhiä hetkiä.

Nykyään luen isät myös äideiksi, jos puhe on perhe-asioista. Seurakunnassa meillä on paimenia tai vapaissa suunnissa vanhimpia. Katolisilla on isiä otka ovat naimattomia samalla. :017:

Yhteen sanaan kiinnittyminen , onko se hyvä ?

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19383
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #3 : 17.07.17 - klo:13:07 »
No, enpä tullut ajatelleeksi / huomanneeksi tuota yhteen sanaan kiinnittymistä.

Enemmän ajatuksenani oli se että tämä raamattupiiriosio pysyisi hengissä.
Täällä ei tiettyjen lukujen tutkiminen ja keskustelu siltä pohjalta tuntunut lähtevät liikkeelle.
Halusin yrittää siltä pohjalta että koittaisin kirjoittaa mistä tahansa raamatun kohdasta...
jotenkin...ilman riittävää tietopohjaa...vain tavallisena tallaajana...pintaraapaisua...

Aamuhartausketjuun en herää ajoissa...se lienee "tekosyy"

Kuvittelin että tällaiseen ketjuun saisin jotain ajatuksia...ihan omin sanoin...pinnallisesti...
oman pään tuotetta...

Mutta, mutta....eipä tunnu kirjoitettua tekstiä syntyvän itsestään...
On kirjoittamisessa sama juttu kuin puhmisessa..."sitä suu puhuu mitä sydän on täynnä"

Pitänee miettiä ja kysellä ja etsiä tätä "hiljaista pohdiskelua"...ihan hiljaisuudessa...

Kunpa olisin kylmä tai palava....silloin kai tapahtuisi jotain...mutta jos olen penseä... :'(

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25143
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #4 : 17.07.17 - klo:13:50 »
No just !  Olen ajatellut olevani uskon ja Raamatun asioita vaiti, ja kuitenkin lähdin taas vastaamaan. Lisäksi minulla on ollut samantapaisia ajatuksia , miten, ja mistä kirjoittaa enää Seurapalstalle. Onko kaikki jo sanottu, onko kysymksiä, onko ihmettelyä.

Sen johdosta otin illalla, jo unisilmin, Raamatun ja vasin sen Ilmestyskirjasta. Se on ollut minulle vaikeaselkoinen vaikka siitä usein joitakin lauseita luetaan ja siteerataan.
      Lapuan tuomiokirkkoon on maalattu niitä tuomiopäivän ennuesteita, hallavia hevosia yms. Alitajuisesti kai ajattelin, että koituisiko siitä foorumilla keskustelua.

Vaikka olen mystikkoja lukenut, niin tämä ei avaudu kuin muutamin lausein.
Uskotaanko ennustuksiin jotka Jumala täyttää, kun aika on valmis.?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19383
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #5 : 17.07.17 - klo:15:27 »
 :eusa_angel: :039:
Sulla Riitta on kyllä taito haastaa muita kirjoittamaan ja jakamaan ajatuksia,
ainakin minä koen niin...ja toivon itsessäni olevan samaa "vikaa", mutta eipä taida olla...

Tuo on totta että täällä ja seuratupa-alueella on haastavampaa kirjoittaa kuin yleisosastolla...
mutta rohkeasti vaan ja matalalla kynnyksellä oman pään tuotteita kirjaviisauden ohella  :023:

Sanoit...mahdetaanko Jumalan ennustusten täyttymistä nähdä ja uskoa ja ymmärtää?
Raamatussa sanotaan "Eivät he uskoisi vaikka kuolleet nousisivat ylös"

Kysymyksiä tulee ja vastauksia etsitään ja kaivataan...mutta osataanko etsiä oikeasta
paikasta?
Ihmisen osuus Jumala-yhteydessä on vastaan hangoitteleminen.
Ihminen luonnostaan torjuu ja pakenee Jumalan kutsua.
Pelastumisemme on täysin Jumalan teko Kristuksessa.
Hän vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen.

Olen näinä päivinä miettinyt "vanhaa liittoa" ja "uutta liittoa" ja niiden eroa.
Suurin ero lienee se että vanhassa liitossa uhraaminen ihmisen toimesta ohjeiden mukaan,
uudessa Jeesuksen täydellinen uhri ja sovitus.
Muitakin eroja kyllä on....

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25143
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #6 : 17.07.17 - klo:16:32 »
Tähän on tartuttava vaikka meinasin että en... Kun toisaalla öppiäinen, ymmärtääkseni aivan oikein, kirjoitti pelastuksesta ja taivaasta, niin Taivas Jumalan asuinsijana tuli ( tuliko ) vasta Jeesuksen syntymän jälkeen kun hän itse puhuin Taivaallisesta isästään. Samoin Johanneksen kastaessa Jeesuksen, tämän pään päälle laskeutui taivaalta kyyhkynen ja kuului ääni ; Tämä on minun rakas poikani.

Toisaalta asuipa Jumala missä tahansa, hänet voi tavata mitä ihmeellisemmissä paikoissa.

Tuohon ihmisen hangoittelemiseen sanon omalta kohdaltani, että enää en hangoittele, vaan päinvastoin pyydän saada olla kuulolla ja lähellä muutoinkin. Mutta nuorena maailman meno oli kiinnostava, ja sitä piti tutkia ja kokea. Siinä rippikoulun ja uskontotuntien opetukset unohtuivat.

Vastasit, vn, haasteeseen niin ' ovelasti' että tässä on vaikka mitä mihin tarttua.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Bengt Sandberg

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 526
  • Vieras.
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #7 : 17.07.17 - klo:21:21 »


PSALMI 62: 2.

"Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu".


Hiljaisuutta, vetäytymistä yksinäisyyteen, rukoilemaan ja luottamaan Häneen pyyteettömästi, sitä kaipaan.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25143
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #8 : 18.07.17 - klo:13:25 »
Jatkoin taivaan olemuksen miettimistä. Isämeidän rukous alkaa; Isä meidän joka  o l e t  taivaassa.
Mutta missä se sijaitsee. Ilmakehien yläpuolella avaruuksissa ? Vaiko ihmisten sieluissa.

...

Psalmi 115

Luota Herraan, Israel

1 Älä meille, Herra,
älä meille anna kunniaa,
mutta anna kunnia omalle nimellesi,
sinä hyvä ja uskollinen!
2 Miksi saisivat vieraat kansat sanoa:
"Missä on heidän jumalansa?"

3 Meidän Jumalamme on taivaassa. Kaiken, mitä hän tahtoo, hän myös tekee.

4 Muiden kansojen jumalat ovat hopeaa ja kultaa,
ihmiskätten työtä.
5 Niillä on suu, mutta ne eivät puhu,
niillä on silmät, mutta ne eivät näe.
6 Niillä on korvat, mutta ne eivät kuule,
niillä on nenä, mutta ne eivät haista.
7 Niillä on kädet, mutta ne eivät kosketa,
niillä on jalat, mutta ne eivät kävele,
niiden kurkusta ei kuulu mitään ääntä.
8 Niiden kaltaisiksi tulevat niiden tekijät, kaikki, jotka niihin turvaavat.
9 Sinä, Israel, luota Herraan!
Hän on sinun turvasi ja kilpesi.
10 Aaronin suku, luota Herraan!
Hän on sinun turvasi ja kilpesi.
11 Te, Herran palvelijat, luottakaa Herraan! Hän on teidän turvanne ja kilpenne.
12 Herra muistaa meitä ja siunaa meitä,
hän siunaa Israelin sukua,
hän siunaa Aaronin sukua.
13 Herra siunaa niitä, jotka häntä palvelevat,
niin pieniä kuin suuria.
14 Lisätköön Herra kansaansa,
teitä ja lapsianne, polvesta polveen.

15 Siunatkoon teitä Herra, hän, joka on tehnyt taivaan ja maan.

16 Taivas on Herran,
maan hän on antanut ihmisille.

17 Eivät kuolleet ylistä Herraa,
ei yksikään, joka on hiljaisuuteen laskeutunut.
18 Mutta me kiitämme Herraa nyt ja ikuisesti.



Kysyn;  Olemmeko me Israel ?

...

Saarna Taivaasta,  puhuja tuntuu tietävän paljon.   :017:
http://www.pihkala.net/Saarnat/Taivas.pdf



Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19383
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #9 : 18.07.17 - klo:18:46 »
Pohdiskelen lisää "vanhaa liittoa ja uutta liittoa".

Äskettäin lueskelin Jeremian kirjaa, en muista alkaako kaikki kirjan luvut suunnilleen näin:
"Jeremialle tuli Herran Sana", "Jumala puhui Jeremialle" jne...
Eli vanhassa testamentissa on paljon esillä se miten Jumala puhuu ilmeisen selkeällä tavalla
profeetoille ja myös "tavallisille" ihmisille.

Uusi testamentti keskittyy paljon Jeesukseen, Pyhään Henkeen.
Meidän ajassamme Jumala puhuu meille Raamatun Sanassa, Pyhä Henki kirkastaa Kristusta.


Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3174
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #10 : 24.07.17 - klo:07:37 »
Yhteen sanaan kiinnittyminen , onko se hyvä ?

On hyvä, joskus jopa erityisen suositeltavaa Raamattua lukiessa.




Tietysti tekstin tyyppi myös vaikuttaa siihen, että tuleeko maisteltua yksittäisiä sanoja.
Runot ja rukoukset voivat olla sellaista tekstiä, jossa helposti voi maistella yksittäisiä sanoja.
Toki tätä yksittäisiin sanoihin kiinnittymistä voi harrastaa muunkinlaisen raamatuntekstin äärellä.

Toinen hyvä tapa on lukea Riitan jo täällä mainitsemalla tyylillä, eli lukea ikäänkuin suuria kokonaisuuksia ilman yksittäisten sanojen maistelua.

Erilaisia hyviä raamatunlukutapoja on mitä ilmeisimmin useita.

Olen mm. elämäni varrella harjoittanut Raamatun pakosta lukemista, eli siis lukemista, vaikka ei olisi huvittanutkaan.
Näin jälkikäteen ei yhtään harmita, että olen näin toiminut. Koen, että pelkkää hyvää tuosta lainalaisesta lukemisesta on koitunut.

Erästä tiettyä lukutapaa joku vuosi sitten harrastin intensiivisesti, koska olin siihen motivoitunut. Harrastin niin innokkaasti, että taisin jollakkin tapaa palaa loppuun sen yksittäisen lukutavan suhteen.

Vaan yksittäisen sanan maistelutyylin tai nopeamman suurten kokonaisuuksien-lukutavan suhteen en mielestäni ole koskaan palanut loppuun. Luultavasti loppuunpalamisrima on sen verran korkealla, että en ole sitä onneksi koskaan saavuttanut.
Toki näin voi käydä (en toki tiedä, voiko), jos lukaa Raamattua noilla kahdella ed. mainitulla tavalla keskimäärin 6 tuntia päivässä vuoden tai parin ajan, käy samalla töissä ja yrittää hoitaa lapset ja kotityöt.

Käytännön elämässä taitaa tavallisella Raamatun lukijalla olla tuo loppuunpalamisen vaara kutakuinkin nolla. Ongelmana enemmän on liian vähäinen Raamatun tutkiminen.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25143
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #11 : 24.07.17 - klo:07:56 »
Raamattua luen yleensä kokonaisuuksina, tyyliin ; luku tai pari kerrallaan. Jeesuksen
puheet luen sellaisinaan ja annan niiden vaikuttaa.

Herralta pyydän  s a n a a  ymmärryksellä pohdittavaksi. Kerroin sanasta  m i e k k a, josta johdin mm; miekanterävän kielenkäytön, sodan, harakirin, pelotteen ja vallan.

Joskus ilmenee sanan nälkää  tai  tutkimisen tarvetta. Silloin on paras ryhtyä toimeen.
Kuuntelen usein Norvannon raamatun opetusta. Se on kyllä hyvääkin, etenkin kun saan unen päästä kiinni hänen ääntään kuunnellessa.
  Nyt hän tutkii Joosuan kirjaa, se on jännittävää kuultavaa.  Jumala valitsi Joosuan ja Jumala käytti portto Rahabia omiensa pelastukseksi. Jerikon muurit sortuivat jännittävän sotataktiikan ansiosta.
Joosua oli  luja ja rohkea.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #12 : 06.08.17 - klo:18:02 »
Pohdiskelu, hiljainen miettiminen voi joskus kestää pitkänkin ajan, se ikään kuin kypsyttää vähin erin vastausta.
Ja joskus kuin osissa koostuu isompi kokonaisuus, jonka jonakin hetkenä sitten oivaltaa...isommin.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #13 : 06.08.17 - klo:18:05 »
Joskus luen valmiita rukouksia.
Laitan (taas) tähän ketjuun tälläisen:


Jeesus Kristus.
Sinä olet voima heikkoudessa
ja valo pimeydessä.
Sinä olet uskomme ja elämämme perustus.
Sinun nimesi on Vapahtaja.
Rohkaise meitä etsimään vapautusta
omantunnon syytöksistä ja kaikesta,
mikä orjuuttaa ja pitää kahleissa.
Opeta meitä luottamaan sinuun syvemmin
ja jättämään tulevaisuutemme sinun käsiisi.
Kuule meitä, sinä, joka elät ja hallitset
Isän ja Pyhän Hengen kanssa
aina ja ikuisesti.

                        (Kirkkokäsikirja II)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19383
Vs: Hiljaista pohdiskelua
« Vastaus #14 : 09.08.17 - klo:21:53 »
Vastoinkäymiset, epäonnistumiset, sairaudet laittaa kyllä pienelle paikalle.
Miten niissä tilanteissa pystymme välttämään suuttumisen, katkeroitumisen,
pakenemisen, luopumisen, syrjään vetäytymisen.
Luultavasti emme pysty kasvamaan, uudistumaan, toivomaan, uskomaan, luottamaan
muuta kuin pienen paikan kautta.