Kirjoittaja Aihe: Muistoja lapsuuteni Pääsiäisenvietosta Virolahdella  (Luettu 7731 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25292
Kävimme äidin suvun taloissa Virolahdella milloin joululomalla, milloin Pääsiäisenä, joskus perunannoston aikaan.  Kuitenkin enimmin kesäisin.

Pääsiäisenviettoa;

Mummo ja pappa asuivat samassa pihapiirissä yhden naimattoman tyttären ja poikansa perheen kanssa. Sinne tuli naimaton eno Helsingistä lähes joka viikonlopuksi. Siellä käytiin päiväseltään toisen tädin kotoa Ala-Pihlajasta jossa oli suuremmat tilat majoittaa matkustavaisia.

Pihlajassa, niinkuin kylää nimitettiin, asui kaksi serkkuani ja heidän setävainaansa perhe, mutta talo oli suuri joten sinne mahduttiin . Lisäksi oli luhtiaitta jossa kesäisin nukuttiin useammassa aittahuoneessa.

Kun Pihlajaan päästiin vaiheikkaan matkanteon jälkeen alkoi varsinainen Pääsiäisen valmistelu ja - vietto.

Olivat meitä hevosella vastassa siinä risteyksessä jossa oli kauppa. Kaupasta oli Erkki-setä hakenut korillisen limonaatia. Se vietiin tallirakennuksen päädyssä olevan asuinhuoneen kylmään kivijalkaan, kellariin.

Navetan vintille oli setä ja hänen velivainaansa poika laittaneet meille lapsille kiikut.
Se oli iso kiikku johon pitkän lankun molemmista päistä köydet kiinnitettiin ylisen orsiin. Sellainen oli myös Haililan serkkupojilla , siinäkin olen saanut hurjat kyydit.

Jos oli varhainen pääsiäisaika laskettelimme hankiaisilla vesikelkalla alas liiterille ja otimme sieltä halkoja ja hinasimme ne rapun pieleen.
Jos oli keväisempi keli, hyppäsimme naattaa eli kinkkasimme ruutua siinä tallin edustalla jotta kura litisi ja roiskui.

Pitkäperjantaina hiljennyttiin pirtissä radiojumalanpalvelusta kuuleemaan. Erkki-setä oli hyvä veisaaja, ja kyllä hän  veisasikin. Minä oikein ihmettelin kun en ollut kotona tällaiseen tottunut.

Emännät , joita oli oikeastaan kolme, olivat leiponeet piirakoita ja panneet lihat uuniin edellispäivänä.
Harvoin syötiin pirtin pitkässä pöydässä sillä keittiön pöytäänkin mahtui kymmenisen ihmistä. Joka päivä ruualle tuli pienenpienstä mökistään yksinelävä vanha 'Keppi-herra', sedän sukulainen. Hän oli taituri syömään puukon kärjellä suolalahnaa jota oli aina arkisin pöydässä. Kalaahan meren läheisyydessä saatiin niiltä jotka ammatikseenkin kalastivat, ja kävivät kaupalla.

Pääsiäispäivänä aikuiset menivät kirkkoon. Jos oli vielä talvea, rekipelillä, muutoin kärryillä tai setä yksin polkupyörällä.

Lasten herkkua oli se limonaati ja pienin munakaramellein koristeltu täytekakku. Kun talossa oli myös kanala saatiin maalata munia. Vesivärein ne värjättiin, jollei emäntä ollut keittänyt ne valmiiksi sipulinkuorivedessä.

Joskus lähdettiin kolmannen tädin luo kylään Säkäjärven Tiilikkalaan. Sinne mentiin
metsien läpi pientä oikotietä. Sen varrella oli sodanaikaisia bunkkereita ja korsuja. Veljeni oli niistä innostuneempi kuin minä. Myös tankkiesteet, suuret kivipaadet olivat vielä kauan nähtävissä ennen kuin ne kaikki raivattiin pois vuosikymmenien päästä.

Pihlajassa poltettiin Pääsiäisenä kylän yhteinen kokko. En muista oliko se Kiirastorstaina vai lauantaina. Sinne kokoonnuttiin monikymmenpäin. Näkyivät meitä vanhemmat nuoret hiukan riijaavan siinä tulen lämmössä.

Kun arki koitti, koitti kotimatka, ja se oli monipolvinen; Hevosella muutama kilometri kaupalle. Siitä Vilkkaan linja-autolla Haminaan. Haminasta junalla Inkeroisiin. Vaihto toiseen junaan, jolla pääsi Kouvolaan. Vaihto Lahden junaan.
Lopulta linja-auto vei kotiin. Siinä kului ainakin 6 - 7 tuntia. Nyt matkaan menee vajaa 2.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)