Kirjoittaja Aihe: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje  (Luettu 10747 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15272
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
« Vastaus #45 : 23.09.16 - klo:08:24 »
Ehkä kannattaisi vain lopettaa hajaantumisen surkuttelu ja koettaa omalta osaltaan elää ihmisiksi?

Noin kai se on monien ongelmien kanssa. Kun yrittää ratkaista toisten virheitä, vain pahentaa tilannetta. Pitäisi ainakin aloittaa omasta itsestä. Miten se olikaan sen tikun tai tukin poistaminen silmänurkasta?

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3231
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
« Vastaus #46 : 24.09.16 - klo:10:42 »
Aloitin vertailla reilua kymmentä suomenkielistä raamatunkäännöstä.
Vertailutyö on vielä kesken.
Tässä jotain havaintoja.
Jae 1:
KR1992 kääntää jakeen loppuosan "samoin, kuin me".
KR1938 taasen: "(kaikissa paikkakunnissa) niin omissaan, kuin meidänkin".
Eli KR1992:ssa on viittaus meihin, KR1938:ssa on viittaus paikkakuntiin.
UM (Uudenmaailman käännös) on samansuuntaisilla linjoilla KR1992:n kanssa, muut käännökset taasen ovat linjassa KR1938:n kanssa.

Jae 3: UM toivottaa "ansaitsematonta hyvyyttä ja rauhaa", EU (Elävä uutinen, Uusi Testamentti vapaasti kerrottuna) toivottaa "runsasta siunausta ja kestävää rauhaa". Muut käännökset toivottavat "armoa ja rauhaa".

Jae 4: UM puhuu ansaitsemattomasta hyvyydestä, EU ihmeellisistä lahjoista ja muut käännökset puhuvat armosta.

Jae 11: UM puhuu erimielisyyksistä, muut käännökset riidoista.
Tuntui jämäkältä, kun Biblia 1923 toteaa korinttolaisten olevan "riitaisia".
ac
Jae 13: UM puhuu paalusta, muut käännökset rististä.  EU puhuu kuolemasta, muut käännökset puhuvat rististä.

UM yleensäkin ymmärtääkseni puhuu paalusta tai kidutuspaalusta, kun yleinen tapa suomenkielisissä käännöksissä on puhua rististä. Koen tuon kidutuspaalukäännöksen itselleni vieraana.

EU näyttää todellakin olevan UT vapaasti kerrottuna.
« Viimeksi muokattu: 24.09.16 - klo:10:46 kirjoittanut karjalaisenkyösti »

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3231
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
« Vastaus #47 : 24.09.16 - klo:11:41 »
Jae 17: EU puhuu monimutkaisista ajatusrakennelmista, RK (Raamattu Kansalle) puhuu puhetaidon keinoista, muut puheen viisaudesta/viisaasta puheesta tai sanasta.

Jae 18: UM puhuu tyhmyydestä, muut käännökset hulluudesta. UM, kuten myös Novumin sanatarkka käännös puhuu tuhoutumisesta, kun yleinen tapa muutoin on kadotukseen joutumisesta tai siihen viittaavasta tavasta kääntää.

Jae 19: kun UM puhuu älystä, muut puhuvat ymmärryksestä.

Jae 20: Novumin sanatarkka käännös: "Missä väittelijä aikakauden tämän?" UN: "Missä tämän asiainjärjestelmän väittelijä?" UTN (Uusi Testamentti nykysuomeksi) puhuu mestariväittelijästä. Vapaa Evankeliumisäätiö käännös: "Missä tämän maailmanajan väittelijä". KR1776: "Tämän maailman tutkia" (nykyään tuossa sanassa taitaa olla j-kirjain). EU menee ihan omaa rataansa ja muissa käyttämissäni käännöksissä puhutaan älyniekoista.

En ollenkaan kaikkia mahdollisia eroavaisuuksia tuo esille. Varsinkin EU ja UTN harrastavat toisista poikkeavia käännösratkaisuja.




Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3231
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
« Vastaus #48 : 24.09.16 - klo:11:49 »
Seppos,
jaksaisitko muuttaa tämän ketjun otsikkoa siten, että siitä käy ilmi, että kyseessä on 1. Korinttolaiskirjeen 1. luku? Näin otsikko kuvaa ketjua paremmin.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3231
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
« Vastaus #49 : 24.09.16 - klo:12:43 »
jae 28: Uuras Saarnivaaran käännöksessöä ja KR1992 jollain tavalla puhutteli tuo tummennettu sana "...ei ole yhtään mitään..."

Jae 30: UM:  "Jeesuksen yhteydessä", muut käännökset "Jeesuksessa"  (UTN ja EU: en muista, muutenkin ne, varsinkin EU kertoo asioita varsin vapaalla kielellä).

Jae 31: Toivo Koilo puhuu Herrassa kerskaamisesta, UM taasen  Jehovasta ylpeilemisestä, UTN siitä ylpeilemisestä, mitä Herra on tehnyt,  EU puhuu ylpeilemisestä Herran suurista töistä. Muut käännökset kehoittavat kerskaamaan/ylpeilemään Herrasta.

UM käyttää "Herra" sanan kohdalla monesti sanaa "Jehova", vaikka alkutekstit eivät  tuota tapaa tue. Olen ymmärtänyt, että logiikka "Jehova" sanan käytölle on se, että varsinkin, jos viitataan VT:n tekstiin jossain UT:n tekstissä ja jos VT:ssä tuolla kohdalla on puhuttu Jehovasta, niin tällöin tämä sana on palautettu myös UT:n puolelle.
En tosin tunne hyvin tuota logiikkaa.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3231
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
« Vastaus #50 : 24.09.16 - klo:13:08 »
Korjaan tuota edellistä analyysiäni:  Vapaa Evankeliumisäätiö käännös myös kehottaa kerskailemaan Herrassa ja KR1838: "kerskauksena olkoon Herra".

Samoja asioita eri käännöksissä eri tavoin painotettuna.
Googletin ja löysin linkin, josas selitetään lyhyesti ja luultavasti ei kovinkaan tarkasti mutta kuitenkin riittävästi tavalliselle ihmiselle eri raamatunkäännösperiaatteista:
http://gamma.nic.fi/~jlindell/raamluku.htm#1.6

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3231
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
« Vastaus #51 : 24.09.16 - klo:13:43 »
Luin juuri luvun 1 vanhoista suomenkielisistä käännöksistä. Tuo 1600-luvulta oleva käännös menee vielä nykysuomalaiselta niin, että ei montakaan sanaa jää täysin oudoksi. 1500-luvun käännös on jo hankalampi, vaikka kyllä sitäkin lukee ja ymmärtää hyvin, missä mennään, vaikka tuntemattomia sanoja jo alkaa olla useampia.

http://www.finbible.fi/Biblia1642/UT/1korintto_1.htm
http://www.finbible.fi/wsi%20Testamentti/1korintto_1.htm

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19482
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
« Vastaus #52 : 24.09.16 - klo:14:37 »
Joku hajanainen ajatus tässä vielä 1 luvun lopusta.
Siellä on paljon vastakkainasettelua, enimmäkseen kyllä rohkaisevaan sävyyn...
Heikkokin saa tulla, itse Jumala antaa heikoille voimaa ja viisautta,
ja pystyy tavalla ja toisella toimimaan juuri ja nimenomaan heikon ihmisen kautta.

Ihan viimeinen jae, Herrasta kerskaaminen.

Olen vähän sen sorttinen että en kovin paljoa itseäni kehu.
Osin ympäristön ja olosuhteidenkin seurauksena koen olevani enempi lyttyyn lyöty.
Mutta kun hyviäkin hetkiä, ja jotain tuloksia ja saavutuksia näkyy....
olenko silloin itseeni tyytyväinen, totean paistaa aurinko risukasaankin, olipas onnea,
kas kun tuollaisen hoksasin...?
Vai kiitänkö Jumalaa johdatuksestaan, antamastaan avusta, lahjoista, viisaudesta,
asioiden hoitumisesta?

Ja toisin päin, kun tökkii, eikä oikein mene putkeen...
Syytänkö itseäni?  Syytänkö Jumalaa?   Syytänkö lähimmäisiäni ja olosuhteita?
Vai tyydynkö ja tyynnynkö....?
Jumala, en ymmärrä miksi näin kävi...Sinä tiedät kaiken ja voit johdattaa ja auttaa eteenpäin,
näytät navigaattorina korjausliikkeen, päämäärä edelleen selvillä ja tiedossa...

 :109:

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25623
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
« Vastaus #53 : 24.09.16 - klo:15:31 »
Pohdit niitä samoja joita me kaikki, luulen, olemme pohtineet tietyssä kasvun vaiheessa.

Jumala antaa ymmärryksen. Sitä saa häneltä pyytää.
Kasvun kautta saa myös ymmärrystä, tasaantuu kivinekin taival, ja ehkä viisastuu.

On odotettava kärsivällisesti. Se on sisintä körttiläisyydessä. Itsensä tunteminen kaikkine heikkouksineen on hyväksi kasvulle.
 

Kaikki olemme omanlaisiamme. Valmiiksi emme tule täällä maailman ajassa.

p.s.
      Onko raamattupiirin idean ulkopuolista näin vastailla toisillemme, jutella ja pohtia ?
Mennäänkö tällä lailla perinteisen herännäistavan ulkopuolelle ?
Onko tämä katsottava toisen uskonasiaan puuttumiseksi ? Juuri sitähän pitää varoa.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3231
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
« Vastaus #54 : 25.09.16 - klo:08:41 »
Joku hajanainen ajatus tässä vielä 1 luvun lopusta.
Siellä on paljon vastakkainasettelua, enimmäkseen kyllä rohkaisevaan sävyyn...
Heikkokin saa tulla, itse Jumala antaa heikoille voimaa ja viisautta,
ja pystyy tavalla ja toisella toimimaan juuri ja nimenomaan heikon ihmisen kautta.

Paavali kirjoittaa, että korinton seurakuntalaisten joukossa ei ole montaa sellaista, jota seurakunnan ulkopuolella pidetään älykkäänä tai muutenkaan mahtavana, vaan että seurakunta suurelta osalta koostuu sellaisista ihmisitä, jotka ulkopuolisten mielestä eivät ole kerrassaan mitään. Seurakunnassa on vain muutamia sellaisia, jotka ulkopuolisten mielestä ovat jonkun ominaisuutensa johdosta merkittäviä ihmisiä.

27: Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. 28 Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. 29 Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä.

Tuossa näyttää olevan se Jumalan tavallisin tapa toimia, josta tehdään poikkeuksia, mutta ei kuitenkaan kovin paljon.

Paavali oli kutsuttu Jumalan tahdosta (jae 1), korinton seurakuntalaiset oli kutsuttu (jae 2).
Kaikkia ei ole kutsuttu. Mistä sitten tietää, kuuluuko kutsuttujen joukkoon?
Ole ajatellut asiaa siten, että koska Raamattu sanoo, että "joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu" on yhtä totta, kuin se, että kaikkia ei ole kutsuttu ja osa on kutsuttu ja molemmat totuudet ovat yhtä aikaa voimassa.
Tästä sitten oman logiikkani mukaan seuraa se, että jo ihminen huutaa avukseen Herran nimeä, hän pelastuu, koska Raamattu niin sanoo ja vain valitut pelastuvat, jotenka Herran nimen avuksi huutaja siis kuuluu valittujen joukkoon.
Vain kutsuttu huutaa avukseen Herran nimeä.
Jos ihminen sitten kuuluu tuohon ryhmään, joka ei yhtään mitään ole,  vaan on enemmän tai vähemmän hengellisesti köyhä, monesti ehkä kuollut, kenties monesti voimakkaan tai vähemmän voimakkaan tylsyyden, penseyden ja ehkä hengellisiin asioihin lopen kyllästynytkin, niin kyllä tällainen ihminen helpommin huomaa monta kertaa päivässä että ilman Kristusta tästä ei mitään tule, vaan hän joutuu huutamaan jatkuvasti avuksi Herran nimeä.
VAikka Paavali suhtautuu varsin nuivasti kuppikunta-ajatteluun, niin siitä huolimatta totean, että tämä ed. mainitsemani ajatusmalli ymmärtääkseni on juuri sitä Paavo Ruotsalaisen ajan herännäisyyden aikana esillä pidettyä sanomaa.


Mitä tämä 1. luku puhuu juuri minulle ja omaan elämäntilanteeseeni?
Jotku lauseet puhuvat, jotkut eivät.
Kokoan hajanaisia ajatuksia (suluissa jaenumeroita):
-kutsuttu on kutsuttu Jumalan tahdosta (1, 2, 9)
-kutsuttu on tehty Jumalalle kelvolliseksi, pyhitetty Kristuksen Jeesuksen tähden (2)
-Herran nimen avuksi huutaminen (2)
-Rukousaihe, että voisi kuulua kutsuttujen joukkoon (1,2,9)
-Rukousaihe, että Jumala avaisi silmiä, että ymmärtäisi mahdollisimman syvästi, mitä on olla Jeesuksessa pyhitetty ja mitä on Jumalan armo ja rauha (2,3,4)
-Rukousaihe, että Herra vahvistaisi (joka maailmallisen mittapuun mukaan varmaan merkitsee myös entistä mitättömämmäksi tulemista) (jae kahdeksan)
-Yksimielisyyttä kutsuttujen joukkoon ja että itse ymmärtäisi tässäkin asiassa viisaasti toimia (10-13)
- Ensimmäisen säkeistön rukous http://evl.fi/virsikirja.nsf/3a4d75a55db9a965c2256d55004992ba/4331539fd79b5a01c2256d600043fd16?OpenDocument
(18)
- Rukousaihe, että osaisi oikealla tavalla hyljätä maallisen viisauden, joka pimittää mahdollisuuden päästä taivaallisen salatun viisauden lähteille (18-25)
- Rukousaihe, että ymmärtäisi ja pääsisi sisälle (jos en yhtään vielä ole) tai enemmän sisälle (jos jo sisällä olen) Jumalan Viisauteen, Vanhurskauteen, Pyhitykseen ja Lunastukseen, eli Kristukseen Jeesukseen (30).
- Rukousaihe, jotta oppisin oikein kerskaamaan Herrasta.

Suurelta osalta lukittujen salaisuuksien äärellä tässä olemme. Väitän, että näin onkin Jumalan tarkoitus, ainakin siksi, että valitut kolkuttaisivat, anoisivat ja etsisivät näiden salaisuuksien äärellä, löisivät päätään seinään, kaatuisivat, nousisivat ja jälleen kolkuttaisivat, anoisivat ja etsisivät aina siihen asti, kun matka päättyy.
Etsivä löytää koko ajan murusia Kristuksen salaisuuksista, joka antaa voimaa ja motivaatiota jatkaa rukousta: "Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika armahda minua kurjaa syntistä".

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10157
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
« Vastaus #55 : 02.10.16 - klo:22:12 »
Kiitos tähänastisesta!  Noista älyniekoista ajatukseni kulkee kohti kreikkalaisen kulttuurin älyllisiä mestariesiintyjiä, väittelijöitä ja eteviä omien ideoidensa esiintuojia. Niitä tuskin esiintyi kristittyjen seurakunnassa paljoa, ainakin sen käsityksen sain.

Sen sijaan on ehkä tarpeetonta ajatella, kuinka pahoittaisi sellaisen ihmisen mielen joka nyt syystä tai kolmannesta vaikuttaa älykkäältä. Eihän hän välttämättä sillä kerskaile, vai onkohan niin? Älykin on Jumalan lahja, joka on monin tavoin toisten hyödyttämiseksi ja auttamiseksi tarkoitettua. " tämän maailman älyniekka" ei ehkä tarkoittanutkaan ihmistä joka on saanut opiskella ----  sellaisella nälviminen jättää kokosydämisesti ja syvälle pahan olon. Miksi?

Eikö tässä voisi ajatella Jumalan kyllä huolehtivan lapsistansa, " Hän ruoskii jokaista lasta, jonka ottaa helmasnsa" . Tarvitseeko tämä vielä minunkin terävää kieltäni ja mieltäni?

Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.