Kirjoittaja Aihe: Erehdyinkö?  (Luettu 3000 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4211
Erehdyinkö?
« : 19.07.16 - klo:21:58 »
Kävin keskustassa asioilla, ja päätin poiketa myös syömässä ravintolassa, josta tiedän löytyvän suht. edullisen annoksen lampaanlihapullia, sekä kelpo olutvalikoiman. Ennen kuin tilasin, päätin että en ota annosta maalaisranskalaisilla, ei ole niin nälkä. No kuitenkin pöytääni sitten tuotiin annos juurikin niitä maalaisranskalaisia, mutta ei lihapullia salaatteineen (dippikastike oli oikea). Ällistyin ja sanoin etten minä tätä tilannut, tarjoilija väitti toista, mutta mukisematta vaihtoi annoksen (olisin omasta puolestani voinut maksaa uudenkin).

Siinä syödessäni sitten mietin, olenko kumminkin ehkä minä väärässä. Olenko niin keskittynyt ajatukseeni, että ei niitä ranskalaisia tänään, että juuri se sana on kriittisellä hetkellä lipsahtanut suustani.

Nuorena ollessani tuli telkkarista kaksi meriseikkailuohjelmaa, Merten salaisuuden ja Merten miehiä, ja veljeni kanssa tuli kinaa, minkälaiset tunnusmusiikit niissä oli. Seuraavien jaksojen aikana saatoimme todeta, että olin ollut väärässä. Edelleen muistan ne toisin päin kuin olivat.

Ja tiedän, että äitini suvussa rupeaa vanhemmiten tulemaan aivoverenkiertohäiriöitä, joihin liittyy muistin heikkenemistä ja osin siihen liittyen epäluuloisuutta aina vainoharhoihin asti, ja koetan itseäni jo nyt totuttaa ajatukseen, että niin voi käydä minullekin.

Ei minusta olisi vannomaan minkään kautta, että asiat ovat juuri siten kuin ne muistan tai sanon tai ymmärrän. Muttei ehkä tarvitse olla ihan varma.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10157
Vs: Erehdyinkö?
« Vastaus #1 : 20.07.16 - klo:04:54 »
Etkö sitten ikinä tarkasta asioita?

Totta kai kumpi hyvänsä saattoi erehtyä tuossa ruokajutussa ellei tarjoilija kirjoittanut sitä muistiin ja vielä oikein. Tunnarien sekottaminen ei taida liittyä dementiaan jota kuvaat koska juttu sattui lapsena.  Muistelin omia kokemuksiani ja muuan tuli oitis vastaan, muistin harvemmin tapaamani ( se kulkuyhteys) sukulaisen kotoa portaat jotka nousivat heti ovelta toiseen kerrokseen.  Niin vain eivät, eli joka kerran yllättyi, taisin sekottaa johonkin toiseen rakennukseen. 

Ihminen näkee ja kuulee usein mitä tahtoo nähdä ja kuulla, aistit ns huijaavat nekin ja vasta pelko tekee. ihmisestä paranoidisen.  Niin arvelen.


« Viimeksi muokattu: 20.07.16 - klo:05:04 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10157
Vs: Erehdyinkö?
« Vastaus #2 : 20.07.16 - klo:05:23 »
Ajankohtaisesti huolestuttaa itseäni sen suuruusluokan erehdys kuin säännöllisesti tililtä velotettava runsas 500 euroa johon ei mikään yhteydenotto Danske Bankiin ole tuonut selkoa.

Heillähän on tarjota vain kortti, joka ei tarjoa mahdollisuutta valita maksanko pankkikortilla vaiko mastercardilla, ja tietenkin käyttötottumukset saattavat muotoutua niin monotonisiksi että joka ikinen kuukausi ylittää tilinsä juuri sillä 523 eurolla. Se vain ihmetyttää aivan tavattomasti, että miten kummassa. Ja kun ei hanki mitään ja on vielä ryhtynyt tilikirjan pitoon niin miten maailmassa minulta halutaan kerran kuussa luottokunnalle juuri tuo summa? 

Tähän kun joku vastaisi, vaan pankki vakuuttaa ettei siellä erehdytä.  Nyt alan jo hieman hätääntyä, sillä kaikki mahdolliset vahingossa painetut napit " kyllä tilaan ihmedieettinne" alkaa olla tarkastettuna ja vakuutettuna ympäri maailmaa, ei, en todellakaan tarvitse enkä halua ihmedieettiänne eikä ylimääräistä tavaraa toimiteta enkä ole ottanut luottoja elämäni päivänä.  Asuntolaina on toinen asia. Nämä ovat nimellä " lyhennyserä" eli minua karmii. Mitä kummaa minä lyhennän?

Ja joka ikinen kuukausi sama summa noin maaliskuulta vai koska se alkoi.

Ylsi lysti kuka erehtyy kunhan asia selvitettäisiin.
« Viimeksi muokattu: 20.07.16 - klo:05:27 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25641
Vs: Erehdyinkö?
« Vastaus #3 : 20.07.16 - klo:08:37 »
Vain amerikkalaiset antavat vetää itseään nenästä tällaisten feikkien kuin Dr. Phil ja Donald Trump. Vai erehdynkö ?

http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000001223224.html

IS;ssa on  myösjuttu mitä Cleavlandin amerikansuomalainen Trumpista ajattelee:

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001223424.html

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Erehdyinkö?
« Vastaus #4 : 20.07.16 - klo:13:20 »
Sanotaan niinkin, että erehtyminen on inhimillistä.

Muisti on aika ihme juttu, joskus mm uniinkin saattaa tulla jokin asia, henkilö, jota ei ole "ollut edes muistavinaan aikoihin"
Sinne kertyy kaikki.
Ja sanotaan, että ihokin muistaa...olen ajatellut, että jos ihmistä on vaikka pahoinpidelty ja hänelle tulee dementia...niin voisikohan olla niin, että jokin ärsyke laukaisee muistijäljen, aktivoi sen ja siitä kenties ihmisestä riippuen voi tulla agressio käyttäytymiseen tai toisella ehkä lamaannus ymv.
No tämä on mun pohdintaa.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5966
Vs: Erehdyinkö?
« Vastaus #5 : 21.07.16 - klo:16:09 »
Mulle sattuu yleensä aamuisin samanlaisia tai siis kommelluksia yhtenään.

Aamusin vetäsen mielessä niitä liirunlaarumeita joita olen tottunut.
Isä meitin.
Herran siunaus ja jotain Herra armahda, siunaa sitä ja tätä.

No sitten kun olen vakio aamukahvilassa, ni kahvin sekaan jotain mitä ei pitäis.
Öö se oli kakskymppinen kun annoin kerran tokasin ja sit äh ei se ollutkaan.
Hartaus latina pyörii mielessä.

Itelleen kun oppisi myös antamaan anteeksi hölmöilyt.
Öppis ihmisiä me ollaan erehtyväisiä :)
Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10157
Vs: Erehdyinkö?
« Vastaus #6 : 21.07.16 - klo:18:39 »
Tämä on kyllä siten mielenkiintoinen aihe, ehkei tuon suhteen erehtyykö kun kyllä vain erehtyy ja joka iikka. Jos pitää päiväkirjaa voi tarkastaa juttuja ja siihen lyhyet merkinnät ovat aika oivallisia.

Muisti on erikoinen. Mietin mitä kumman taloa itse saattaisin ajatella kun tiedän ettei niitä portaita ole, tietysti tiedän muttei tämä tieto kertaakaan muuttanut mielikuvaani ja se onkin ihme juttu. Joka kerran mennessäni Vanhakartanoon yllätyin samoin. Mieli kerää ja yhdistelee asioita näennäisen mielivaltaisesti ja tuo musiikki-merisarjajuttu on ihan tavallinen, jokin ne musiikit on yhdistänyt öppiäisen mielessä noin päin, tiesi mikä.

Olin jo varsin iso tyttö kun rupesin kiikuttamaan pöytäliinaa ja lautasia jouluaattona ruokasaliin ja äitini kanssa kinastelimme sitten siitä, söimmekö me "aina" jouluaterian olohuoneessa vaiko emme.  Sinä jouluna ei sitten syöty  :003: ainakaan.

Juuri tuon takia semmoiset " viiden vuoden päiväkirjat" joissa on vain muutama rivi päivää kohden ovat hyviä eivätkä kuitenkaan rasita liikaa.
« Viimeksi muokattu: 21.07.16 - klo:18:44 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10157
Vs: Erehdyinkö?
« Vastaus #7 : 21.07.16 - klo:18:46 »
Näistä on hauskoja juttuja vanhoissa kandiajan psykiatrian oppikirjoissa. "Pyydän jokaista joka vielä tahtoo käyttää puheenvuoron nostamaan kätensä ULOS."  :003:
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5966
Vs: Erehdyinkö?
« Vastaus #8 : 21.07.16 - klo:18:51 »

Leena
joskus menee sonatsakasin
Sanat sekasin.

Ihmisä me ollaan ja erehtyväisiä, vielä kun sen häpeän osaisi jättää, ni hyvä.
Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10157
Vs: Erehdyinkö?
« Vastaus #9 : 21.07.16 - klo:18:57 »
No sen häpeän osaa jättää kun ei erehdy juur tällä kohtaa että luulee olevansa muistikone  :003:

Tuossa oli kokous venynyt pitkäksi ja puheenjohtajaa alkoi ketuttaa mutta lipsahdus se kumminkin oli jossakin niin arvokkaassa seurassa ettei siellä olisi saanut heittää läppää.  Pääsi kumminkin kirjoihin.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8243
Vs: Erehdyinkö?
« Vastaus #10 : 22.07.16 - klo:07:57 »

   Erehtyminen oa inhimillistä.


Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15274
Vs: Erehdyinkö?
« Vastaus #11 : 22.07.16 - klo:09:04 »
Virheistään oppii.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13635
Vs: Erehdyinkö?
« Vastaus #12 : 22.07.16 - klo:09:05 »
^
Itseni kohdalla on vahvoja epäilyksiä.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10157
Vs: Erehdyinkö?
« Vastaus #13 : 22.07.16 - klo:09:32 »
Virheistä oppii, erehtyminen on inhimillistä ja omaa kohtaani epäilen syystä, sillä ihminen ei todellakaan ole kopiokone. Päiväkirjamuistiinpanoista olisi apua ja iloa jos viitsisi muutaman rivin kirjoittaa esimerkiksi säästä tai luontohavainnoista ihan joka päivä. Niitä viiden vuoden juttuja on erityisen hauska seurata, se on sentään melkoinen aika.

Voimakkaita tunteita herättäneen asian saattaa muistaa tarkemmin tai sitten juuri voimakas tunne kaataa koko ohjelman. Useasti järkytys tai pettymys kaivertaa muistijäljen jonka pitäisi unohtua vaan ei.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa donpate

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1341
Vs: Erehdyinkö?
« Vastaus #14 : 26.07.16 - klo:00:15 »
Mulla on jonkinlainen näkömuisti, esim aikanaan appeni vielä eläessä pystyin neuvomaan jonkin tarvekalun löytymisen liiteristä ohjeistamalla, että mun katsot ovesta sisään niin jo kapine löytyy sieltä ja sieltä. 2015 tuli takaisku tässäkin asiassa kun poikani ilmoitti siivonneensa liiterin. Nyt sieltä ei löydä kukaan mitään, enkä enään tiedä missä mikäkin tavara on. Taitaa olla sukupolven vaihdoksen aika.