Kirjoittaja Aihe: Työelämää  (Luettu 30651 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4201
Työelämää
« : 05.09.15 - klo:13:09 »
Enpä löytänyt aiheesta ketjua. Onkos kaikki muut foorumilaiset jo (syystä tai toisesta) eläkkeellä?

No joo. Tulinpa eilen vilkaisseeksi mol.fi -sivustoa, ja eikös siellä edellinen työnantaja hae tekijää juri siihen pikku yksikköön, jossa työskentelin vuosikausia ketjupätkäläisenä, kunnes ei tullut enää uutta pätkää ja hakeuduin nykyiseen työhöni vuoden 2014 alussa. Nyt mietin, kuka sieltä on lähdössä pois. Olisiko yksi vanha kääkkä lopulta toteuttanut uhkauksensa ja päättänyt eläköityä, ehkäpä organisaatiouudistuksen suututtamana? Vai olisiko yksi lahjakas nuorempi heppu turhautunut tarpeeksi ja hakeutunut toisaalle? Jotakin on kuitenkin pitänyt tapahtua, sillä siihen aikaan kun siellä olin, ei ollut mitään suunnitelmia laajentaa yksikköä, pikemmin antaa sen kuihtua luonnollisen poistuman myötä. Siksi minunkaan hommiani ei jatkettu.

Ja vähän mietin, hakisinko jopa. Minähän en lähtenyt pois mitenkään ovet paukkuen. Homma vaatii aika spesifiä teknistä osaamista, jota ei ole valmiina melkein kellään, ja lisäksi (oikeastaan tämä on se isompi juttu) timintaympäristön tuntemusta. Uutta tekijää joutuu ajamaan sisään ainakkin vuoden, ennen kuin siitä on palkkansa edestä hyötyä (tämä oli ainakin oma kokemukseni).

Vai onko homma pedattu ex-duunikaverille, joka aikoinaan aloitti samaan aikaan kanssani niinikään tilapäisenä pätkäläisenä, ja jonka pätkäily päättyi äitiyslomaan, kunnes (kuulemma) tuli tekemään yhden vuorotteluvapaansijaisuuden pian sen jälkeen, kun olin lähtenyt (olisin varmaan saanut tuon sijaisuuden, jollen olisi siirtynyt jo muualle). Siinä olisi työhön kyllä ihan kelvollinen tekijä, vaikka itseäni pidänkin parempana. Useinhan nuo julkishallinnon paikat ovat juuri sellaisia, että haku on vain muodollinen ja paikkaan todellisuudessa halutaan henkilö, joka on tehnyt hommaa jo aikaisemmin määräaikaisena.

Tehtävälle on ilmoitettu kaiken teknisen osaamisen lisäksi sellainen outo vaatimus kuin "kyky esittää asiat selkeästi". Tuo juuri oli ihan erikoisosaamistani silloin kun siellä olin, ja myös nautin siitä, kun sain ystävällisesti vääntää rautalankaa (moni vääntäjä on hermostunut ja vihainen kun toinen ei tajua, mutta minulla on lehmän hermot ja oikeastaan vain kiinnostun enemmän, kun toinen ei tajua). Valitettavasti nykyinen työni ei tarjoa mahdollisuutta hyödyntää tuota lahjaani, vaan siellä arvostetaan epäselviä höseltäiä.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4201
Vs: Työelämää
« Vastaus #1 : 05.09.15 - klo:13:37 »
"Kun menin johonkin uuteen hankkeeseen, menin siihen täysin rinnoin ja voimin sisään. Mutta jos huomasin, ettei se voi toimia tai roolini ei ole optimaalinen, poistuin."

Näin entinen MySQL-johtaja, usein työpaikkaa vaihtanut Mårten Mickos YLEn haastattelussa.

En tunne roolini olevan nykyisessä työssäni optimaalinen  :-\ Aika poistua? Vai jatkaa tilanraivuuta? Edellisessäni pääsin parempiin tuloksiin, juurikin kun rooli oli hieman toisin painottunut.

Se kun tietää, että osaa jotain erityistä, muttei pääse sitä käyttämään.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Saukkis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1252
Vs: Työelämää
« Vastaus #2 : 05.09.15 - klo:18:55 »
Voithan vaivihkaa kysäistä ko. työtehtävän tilannetta, josko näyttäisivät vihreää valoa hakemukselle. Eihän sitä paikkaa saa, jos sitä ei edes hae. Kuulostaa siltä, että vaihtelu virkistäisi.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10157
Vs: Työelämää
« Vastaus #3 : 05.09.15 - klo:21:01 »
Onhan täällä työväkeä, en tie miksi ei ketjua todetaan ole. Ehkä aktiivisin väki on eläkkeellä.

Kyllä minä joskus taisin tännekin puuskuttaa, jotta johdattaisiko Jumaka tuossa asiassa, mutta se meni sitten siihen, kuinka kukakin käsitti epäkörtit ilmaukset kuten "Jumalan johdatus" eli kun mietin mikä olisi eettisesti vähiten väärin se sitten sai tuon muodon ja "Lähimmäisenrakkaus olkoon meidän ainut johdatuksemme" oli. se nokkela vastaus.

Itse asiassa tuohon saakka päätyy vasta kun on äärimmäisen ja viimeisen päälle neuvoton, muutoin ajattelen että eläkäämme ns ilman jumalahypoteesia. Arkijärkeä kehiin, kysyä voi jos haluaa eli paikka oli mukava ja liksa ok ja työ haasteellista.

Itse tiedän että moniaalla hakuun ei mitään panna oikeastaan ennen kuin on se hakija, koska prosessi on hinnakas. En tiedä mikä siinä maksaa,  sen vain että näin sanottiin. Tosin siis vielä siten että olin paikassa lupasin jäädä ja pantiin hakuun.  Tiedettiin että yksi hakee  :003:  .   

Se oli silloin. Muuttuuhan maailma ja käytännöt, ja itsehän mietin kumpi tässä nyt on totta oikeus ja kohtuus: 

-  Leena kannattaa koettaa saada ja pitää koska potilaat tykkää, se sanelee nopeasti lausunnot ja se on kiva

-  Leena on paha niinkun koko ammattikunta paitsi mies.

-  Mitä ei kai se oikeesti mennyt, mikä juttu tää on, en minä sillä sanonut

-  mitenkä ei tule takasin

-  no sitä ei ainakaan oteta takasin

-  kun minä olen tämän yksikön Osastonhoitaja minä pidän siitä huolen ettei täällä työskentele yksikään sairas etenkään lääkäri

-  mitä eikö tänne tule kukaan

- niin mutta LM on sen entinen esimies ja sehän joutui kehittämään sille toimenkuvan jossa vain sanellaan loppulausuntoja

- mitä eikö se ollutkaan ikinä sen esimies voi kauheeta minä menen ihan sekasin


----------_

-  sillä on epilepsia ja siltä menee taju, ja se ei ole ongelmatonta.   :kahvi:

Ah terve järki mieli rehti puhe vilpitön
Sä missä lienet? Sitä tiedä en
Vaan kaikkeen joskus väsyy,kyllästyy!

Siis oikein taikka väärin!
Työstään sai palkan
meistä kukin.
Siis pahat puheet sikseen,  jokainen.

Mietin ja mietin aina uudelleen
Missä tein väärin
Tai teinkö oikein milloinkaan.

Käyn tässä niin maan runolliseksi suorastaan.   :repee:



Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pyryharakka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4422
Vs: Työelämää
« Vastaus #4 : 05.09.15 - klo:21:20 »
Miekii oon vielä työikäinen. Ja sellainen vielä kuusi ja puoli vuotta. Virassa olen ollut vasta viidettä vuotta. Sitä enne tein puolikasta, sijaistaen osa-aikaeläkeläistä.
Tykkään työstäni. Mielestäni omat vahvuuteni pääsevät siinä oikeuksiinsa.
Joskus tuntuu tylsältä, varsinkin jos ajattelee tuota aikaa eläkeikään. Onneksi on edessä taas sellaisia muutokisa, että uutta opittavaa on tiedossa, haasteita. Ja kuitenkin vuodet tuntuu nykyisin kuluvan niin mahdottoman nopeasti, että eläke koittanee nopeammin kuin uskonkaan.  :023:
Pyryharakka

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10157
Vs: Työelämää
« Vastaus #5 : 06.09.15 - klo:12:09 »
Kyl aina, kun tulee se huimaus pahoinvointi ja koko paketti muistan, että tätähän se oli. Näitä pukkasi lisää.  Tuli sairaalareissua ja kaliumtiputusta ja niin oikein. Vasta nyt kysyn, että mitenkäs on. Sehän paheni työssä ollen, päivystysyönä puhkesi grand mal ja kiirehtiessäni terapiavastaanotolle basilasrimigreeni.   

Tilannetta hankaloitti kenenkään pahaa tarkoittamatta se, ettei tuota sivusairautta tunnettu. Yhä lukee yleislääkärin käsikirjassa että pitäisi liittyä ankara päänsärky, mutta kun kipua kokevat vain aivokalvot.

Ja kohtasi ihmisiä joita vain pelotti olla yksinään työpaikalla. Toisilla työntekijöillä oli koulutusta, ja minä sain kohtauksen. Enhän voi sinne jäädä oksentelemaan ja konttaamaan. Eikä se psykologi olisi jäänyt yksin, sillä osastosihteeri on aina läsnä. Pelottavat potilaat saa perua ja oven lukita avatakseen turvallisille ja hälytysnappia painamalla yläkerrasta tullaan apuun. Ja nappia kannetaan kaulassa, se on pakollista.... 

Lopulta olin ihan totta itsekin ymmälläni.

Vaikeaahan se oli, tietysti, sitä oli vaikea käsittää oikein. Etten mennyt pahuuttani pois, ei sitä jaksa käsittää jos itse kauheasti pelkää. Sitten kun siihen jo sekoittuu, etten minä itte jaksa näitä ja alkuun kaikista lääkkeistäkin tuli sivuvaikutuksia ja välillä oli vain tunnelma että päästäkää pois ja perässä syyllisyys, tai esinaiselta/ mieheltä  jotain tyyliä häivy ja sitten tule takaisin, eli tunteilla jokainenkin ajeli eikä järjellä, ja viimeisinä vuosina ittellä jo nollatoleranssi aiheetta sanomisille eli odota nyt sitä kohtausta.....  Tai olkoon sinulla sukulainen jolla on tämmöinen diagnoosi niin minulla ei ole semmoista.... Minä rupeen olemaan liian vanha, ja vastuu potilaistakin on suuri.

Siinä oli kokemus,  että tätä tietää lopulta yksin Suurin Totuus eli Jumala, mikä tässä oikein on. Ihmiset ovat jo liiaksi päästään pyörällä. Siksi rupesin kysymään.  Eipä tuo vastannut.  Mutta elämäni oli hyvää. Jos siten...
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10157
Vs: Työelämää
« Vastaus #6 : 07.09.15 - klo:21:17 »
No jopas. Mutta kun kasvoi pitäen itseään terveenä kuuli sitten että onkin ollut aina sairas on sitä kyllä tuotakin perin vaikeata taas hyvänä päivänä tahi hetkenäkin ihan kuin hiffata. Kun olin samaxKeena ennen ja jälkeen diagnoosia.

No minä teen sen mitä hyvää voin. Tai yritän.   :icon_biggrin: 
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Paikalla 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13607
Vs: Työelämää
« Vastaus #7 : 11.09.15 - klo:15:39 »
On porvareilla vaikeata. Pitäisi voida työllistää kaikki. Toiset lakkoilevat. En tiedä yhtäkään vasemmistolaista tuotantolaitosta, siis omistajana/kooperatiivina. Ennen oli. Silläkin paikalla, missä nyt Oulussa asun.
Nykyään olen valinnut ajamisen Haaparannan kautta Hispaniaan. Laivaan ajossa on niin tympeätä meininkiä. Ahtaajat ovat likaisia, tupakoivat ylimielisinä ja "omistavat" laivan vaikka ovat palkollisia. Viimeinen niitti minulle, kun kaveri alkoi nytkyttää itseään ja p i e r a i s i ja jatkoi tätä sen aikaa, kun "syklon b" kaasuansa tuli.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10157
Vs: Työelämää
« Vastaus #8 : 11.09.15 - klo:20:08 »
On niin. Ja siivottoman hinnakasta on tuokin että niille pitää vielä lääkkeetkin korvata.  Semmosta toisten rahoilla rälläämistä että...

Mutta totta on tämä. Kun oireet tietty vaikeutui ja ennen muuta minua yhä huonommin haluttiin töihin mihinkään kun sitä saattaa lehtienjakajastakin koitua paha harmi, kierii portaita alas vielä... Jää oikeitten ihmisten rahalla tilaamansa lehdet saamatta!  Niin kyllä, minulla oli semmoinen aika että päätin että itteeni en tapa pois toisten leipää syömästä, mutta rukoilen itteni hengiltä. Siis niin pitkään sillä minkä Roitta-mummi ainakin tietää, sillä Vapahtajan rukouksella, jonka kerran opin, vaihdoin vain sanat eli minä todella rukoilin sitä koko ajan, ensin tietty selitin että näin nyt teen, jotta en ole vastuksina eikä se ollut edes itsesääliä.  Eli Hyvä Junala sisäänhengittäessä ja Lopeta elämäni heti tai jotain, e n enää tarkoin muista.

Tästä on nyt joitakin aikoja, silloin näytti ensi kertaa etten voi tehdä työtä mutta raha ei riitä lääkkeisiin kun yhdestä vietiin peruskorvattavuus, silloin näette ei mikään "katto" korvaa ylijäämiä. Eli ruoka tai lääkkeet.

Noh, minä oikein opin sen toimen eli se sujuu kaupan kassalla, fillaroidessa, laulutunneilla,  lyhyesti, kaikkialla. Ja olin jo ihan rauhoittunut että näin hoidetaan yhteiskunnalliset epäkohdat ja ne pois jotka eivät työtä tee mutta yrittävät vaan syödä...    koska kannon suurta syyllisyyttä.

Sitten tapahtui seikka jota en rupea selittämään koska en osaa.

Minun tuntui kuin minun olisi yhtäkkiä jyrkästi ja ehdottomasti kielletty jatkamasta hetkeäkään. Minä kun olen tottumaton tuollaisiin niin hyvä tavaton kuinka hirveästi pelästyin. Se ei ollut ääni eikä mikään muu kuin lujatahtoinen ajatus eikä minun omani enkä siinä ollut akuutimmin  vaaraa  kuolla, ohuilla jäillä tai muuta.

En nimen omaan ottanut mitään riskejä,  varoin niitä, hoidin lääkkeet ja itseni ja varoin liikenteessä ja kaikkea.  Että vain Jumala tappaa minut sama kuinka koska tautiin voi kuolla tai useampaankin, ja vaikka miten varoo niin saattaa rattijuoppo kaahata päälle tai kaikkea mihin nyt ihminen kuolee, saa syövän tai muuta, kysyin jo yhdeltä papiltakin varuiksi olisiko hänestä väärin jättää semmoinen hoitamatta. .

On luvattu kuulla ja puhuttu että kun aikansa jankuttaa niin naapurikin nousee antamaan yöllä leivän, koska ei kestä sitä oveen hakkaamista.  Mutta se hirmuinen kielto ettet saa jatkaa, sitä pelkäsin vielä enemmän kuin ikinä ensimmäistäkään ihmistä missään.

Siihen loppui se yritys. Nyt mietin, mitä siis voisin tehdä yhteiskunnan hyväksi. Useasti tulee niitä tajuttomuuskohtauksia tai ettei motoriikka pelitä ja oksentaa ja menee sitten taju. Ne tihenivät töissä ja harvenivat kotona.

Mutta tiedän riistäväni Stubbilta leivän suusta  :'(
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10157
Vs: Työelämää
« Vastaus #9 : 11.09.15 - klo:20:13 »
Ja se kokemus oli muuten sitä lajia kauhistuttava etten ole edes uskaltanut harkita uudelleen yrittämistä.  En rukoile semmoista enää ikinä.  Se pelästys jäi muistooni. Yksi lysti mistä johtui, se riitti.

Mutta kerron tämän heille, jotka mahdollisesti siis mahdollisesti ajattelevat ihmisten mielellään makoilevan ja syleksivän kattoon.  Opiskelukin on vähän kuin vakuuttelua että  katso nyt Leena, kyllä sinä teet työtä, ponnistelet, ja koko ajan vielä ja lujemmin kuin töissä kun silloin sentään oli välillä vapaata.  Ja ellei ollutkaan oli se hyvä omatunto jonka saa kun työnsä tekee.  Heitähän viiden kuuden kirjan tentti parin kuukauden välein.
« Viimeksi muokattu: 11.09.15 - klo:20:18 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25619
Vs: Työelämää
« Vastaus #10 : 11.09.15 - klo:20:28 »
Olisiko mitään ammatinvalintatestin tapaista jossa katsottaisiin mikä avustustyö olisi sinulle sopivaa.

Silloin kun sain sinulta apua silmäsairauteni  kanssa, näin sielussani sinut sokeiden avustajana ammattiasi hyödyntäen.

Omat kokemukseni Jumalan vastauksista rukouksiin ovat ihmeen kaltaiset.
Älkää pyytäkö itsekkäistä lähtökohdista.   :eusa_pray:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10157
Vs: Työelämää
« Vastaus #11 : 11.09.15 - klo:20:45 »
Enhän pyytänytkään, vaan olin tosissani. Kasvatettiin ahkeruuteen ja koska ystäväni tulivat niistä hellahuonekodeista joissa oli kaupungissakin hyyskät pihan perällä, heidän vasta pitikin työtä tehdä. Siis kantaa puut ja ne vedet jotka meille tuli johtoa pitkin ja minä häpesin sitä että oltiin niin "rikkaita".  Silloin rikkautta minulle merkitsi lämmin sisävessa.

Uskoin että koko olemassaoloni heittää nyt kuolemansynniksi  enkä muuta tiennyt kuin pyytää ottamaan pois parempien ihmisten leipää syömästä. Ihminen on siitä outo että hän sairaudesta syyttää aina itseään. Tai tietty minoriteetti syyttää lääkäriä mutta useimmiten milloin sairaus vie työkyvyn ja samaan aikaan rummutetaan että työhön työhön, syyttää varmasti itseään.

Minulle nyt ei tarvinnut edes rummuttaa.

Luulen että tuo näkövammaisasia johtuu siitä että silloinhan autoin näköön liittyvässä asiassa. Kenellä on ollut muuta, on sanonut että se sopisi sinulle kuin nyrkki silmään että tee sitä, se on sinun tehtäväsi. 

Vapaaehtoistyö vain sitoo ongelmallisemmin kuin virkatyö.
« Viimeksi muokattu: 11.09.15 - klo:20:56 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10157
Vs: Työelämää
« Vastaus #12 : 11.09.15 - klo:21:07 »
Tulee monta lyhyttä tekstiä, mutta silti uskaltautuisin pakolaisleirille. Tai keskukseen. Jos ei tarvitsisi olla kauhuissaan toisten reaktioista, saattaisin voida tehdä jotakin yksinkertaista työtä siellä, komennuksethan ovat yleensä määräaikaisia ja max kolme kuukautta. Sotatoimi-  tai kriisialueelle joilla saattaa joutua aputyöntekijä juoksemaan pakoon, pitäisi tietysti jalkojen kantaa.  :003:   Ei siellä voi velvoittaa ketään kanniskelemaan tahallaan tajuttomia... Äääh siis semmoisia joihin ei luoti tärskäyttänyt tai jotain vaan riski oli tiedossa. Pitäisi lisäksi oikeastaan mieluiten olla kirurgi.

Vaan näyttääpä ettei tarvitse sitä murehtia ettei se toive toteutunut, sillä vuorihan  se sieltä kömpii Muhammedin luo.  :003:

Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3884
Vs: Työelämää
« Vastaus #13 : 12.09.15 - klo:10:26 »
Minä olen ollut jo yli 30 vuotta eläkkeellä... mutta se työ on kiva tehdä vaikkei siitä aina hintaa tulisikaan.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10157
Vs: Työelämää
« Vastaus #14 : 12.09.15 - klo:11:34 »
Minä olen ollut jo yli 30 vuotta eläkkeellä... mutta se työ on kiva tehdä vaikkei siitä aina hintaa tulisikaan.

Minä vasta 20 tai tänä vuonna 21.  :003:   Kyllä minustakin työ oli kivaa tehdä. Eli näinpäin se meni aika hyvin, nyt se tulee, eikä hassattu työaikaa siihen että taasko se menee  :003:  aina se on poissa.

Ehkä työelämä ei lopulta sovellu naisille. Mietin työn tuottavuutta jota ei ole nyt tutkittu lainkaan. Jos neljäsosa ajasta kuluu kahvihuoneessa tai tupakkapaikalla purkamassa sielua, ei sillä merkitystä ole montako tuntia työmaalla vietetään. 

Muistan yhden osaston jolla yksi hoitaja sanoi että tavallaan ihailee osastonhoitajaansa. Siis tavallaan   :003:   Hän sanoi että kun tämä painaa ensimmäisenä rapsan jälkeen kanslian oven lukkoon ja lähtee muoriskoja pesemään pukemaan jututtamaan kylvettävän, ei kehtaa kuin painaa perässä. Ja ilmapiiri oli hyvä.

Lapsi 1.  valmistui sosionomiksi ja julisti ettei ikinä ikinä tee päivääkään sitä työtä. Minä että miten. Sinähän tykkäsit harkkajaksoista ja sait kaikista erinomaiset. Kyllä minä asiakkaista tykkäsin, tämä vastaa. Mutta minä en jaksanu niitä tiimejä. Aina röökillä tai kahvilla ja happamat naamat.

Eli ennen kuin mietitään mitään pidennyksiä olisi totta vie katsottava, minkä verran työpaikoilla nyt tehdään työtä, minkä verran kulutetaan aikaa. Ja koska olin työssä aina kun
- voin
- annettiin
- tarjoutui tilaisuus omalla riskillä, niin tiedänpä hyvin mistä puhun. En jokaisesta. Mutta suuresta osasta.

Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.