Kirjoittaja Aihe: Tunnustaako väriä?  (Luettu 24335 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 14913
    • http://www.samila.1g.fi
Tunnustaako väriä?
« : 27.04.06 - klo:14:02 »
Tänä päivänä on hyvin yleinen tavoite olla hajuton ja mauton. Ei haluta loukata ketään eikä siksi sanota mitään itsestään. Olen kuitenkin huomannut, että näyttämällä värinsä ja kertomalla mitä tekee ja mistä pitää on auennut monta uutta ovea. Konkreettisimmin se on toiminut köttiläisyyden kohdalla siinä, että körttitaustaa omaavia on uskaltautunut seuroihin, kun tietävät, että siellä on joku tuttu. Paikkakunnan vaihdon yhteydessä on niin monilta katkenut yhteys seurakuntaan ja Siionin Virsiin. Onko muilla kokemuksia tai mielipitetä asiassa??
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15130
Tunnustaako väriä?
« Vastaus #1 : 27.04.06 - klo:16:48 »
"Hajutonta" on varmaankin vaikeampi lähestyä kuin sellaista, joka kertoo jotain itsestään. Kaikilla on varmaan kokemuksia siitä, ettei kukaan ole ihan ilman mitään taustaa ja siihen kuuluvia arvoja. Olen ihaillen katsellut pelastusarmeijan luontevaa yhteydenottoa milloin minkäkin rahvaan joukossa. Univormu näkyy ja maine muistetaan. Körttipuku on varmaan toiminut samaan tapaan. Toimiiko vieläkin?

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8174
Re: Tunnustaako väriä???
« Vastaus #2 : 28.04.06 - klo:05:45 »
Lainaus käyttäjältä: "seppos"
Paikkakunnan vaihdon yhteydessä on niin monilta katkenut yhteys seurakuntaan ja Siionin Virsiin. Onko muilla kokemuksia tai mielipitetä asiassa??


Onpa hyvinkin. Itsenäistymisvaiheessa on pitänyt katsoa lapsuutta ulkoapäin, siis mennä maailmaan. Paikkakunnan vaihto on tässä eräs symbooli.
No hyvä! Kun sitten olen alkanut rakentaa omaa pesää, yksi kivijalan kulma löytyi Heränneen kansan vaelluksen Isien perinnöstä sen Herännäisyyden historiasta.
Kirkko sateenvarjona turvasi ja seurat pysähdyspaikkana, lähteenä virkisti kulkijaa.
Nyt kun olen päässyt kolporttöörinä melkein tai oikeastaan ehkä sisäpiiriin, vuorossa on laskettelu vehreään laaksoon. Varjoisan, lämpimän, vilvoittavan Tuokion jälkeen alkaa osin tuskallinenkin, mutta riemullinen, työn täyttämä nousu Taivaan kotiin.

...................................................................................................................       [-o<
Seitsemännet juhlat Nivalassa :052:
5.-7.7.2019 järjestettävät juhlat ovat jo seitsemännet Nivalassa. Juhlien tunnuslause on Armossa avarassa.
Juhla-alue sijaitsee Kyösti Kallion koulun ja Kalliosaarentien välisellä kentällä - aivan kaupungin keskustan tuntumassa.

https://herattajajuhlat.fi/

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8174
Tunnustaako väriä???
« Vastaus #3 : 29.04.06 - klo:04:59 »
Ensin kirjoitettu versio:

Lainaus käyttäjältä: "seppos"
Tänä päivänä on hyvin yleinen tavoite olla hajuton ja

mauton. Ei haluta loukata ketään eikä siksi sanota mitään itsestään. Olen

kuitenkin huomannut, että näyttämällä värinsä ja kertomalla mitä tekee

ja mistä pitää on auennut monta uutta ovea. Konkreettisimmin se on

toiminut körttiläisyyden kohdalla siinä, että körttitaustaa omaavia on

uskaltautunut seuroihin, kun tietävät, että siellä on joku tuttu.

Paikkakunnan vaihdon yhteydessä on niin monilta katkennut yhteys

seurakuntaan ja Siionin Virsiin. Onko muilla kokemuksia tai mielipiteitä

asiassa??



”Oletko uskossa?”, ”Työ on Jumalanpalvelusta.”
Nämä kaksi slogania ovat ääripäät asennoitumisessa uskon kysymyksiin.
”Ystäviksi minä sanon teitä”, on Jussi Kuoppalan toimittama kirja 80-luvulta.
Väsymyksen voittaessa ystävä hoitaa. Srk:ssani arkiystävät on täytynyt hakea muualta. Juhlaystävät ovat vakaata, ahkeraa, sivistynyttä, uskollista körttikansaa.
Totuus tulee julki. Naapurit ja työkaverit valaistuvat hetki hetkeltä näkemään todellisen karvani. Jumala tekee työtään tässäkin. Ei pidä huolestua eikä kiirehtiä. Sielunvihollinen lastaa kyllä kuormaa niiltä osin kuin kyse ei ole Jumalan mielen mukaisesta murheesta.

.....................................................................................................................   ............. 8)
Seitsemännet juhlat Nivalassa :052:
5.-7.7.2019 järjestettävät juhlat ovat jo seitsemännet Nivalassa. Juhlien tunnuslause on Armossa avarassa.
Juhla-alue sijaitsee Kyösti Kallion koulun ja Kalliosaarentien välisellä kentällä - aivan kaupungin keskustan tuntumassa.

https://herattajajuhlat.fi/

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 14913
    • http://www.samila.1g.fi
Re: Tunnustaako väriä???
« Vastaus #4 : 29.04.06 - klo:09:02 »
Lainaus käyttäjältä: "satman"


”Oletko uskossa?”, ”Työ on Jumalanpalvelusta.”
Nämä kaksi slogania ovat ääripäät asennoitumisessa uskon kysymyksiin.
”Ystäviksi minä sanon teitä”, on Jussi Kuoppalan toimittama kirja 80-luvulta.
Väsymyksen voittaessa ystävä hoitaa. Srk:ssani arkiystävät on täytynyt hakea muualta. Juhlaystävät ovat vakaata, ahkeraa, sivistynyttä, uskollista körttikansaa.
Totuus tulee julki. Naapurit ja työkaverit valaistuvat hetki hetkeltä näkemään todellisen karvani. Jumala tekee työtään tässäkin. Ei pidä huolestua eikä kiirehtiä. Sielunvihollinen lastaa kyllä kuormaa niiltä osin kuin kyse ei ole Jumalan mielen mukaisesta murheesta.

.....................................................................................................................   ............. 8)


Täällä seudulla, jossa asun asia ei ole ihan noin yksikertaista. Meidän pitjässä on 35000 asukasta eli kovin moni ei voi olla niistä tuttu. Lisäksi olen käynyt töissä tuossa puolen miljoonan asukkaan naapurikaupungissa, mistä olen myös kotoisin.  Ystävät jakautuvat moneen eri ryhmään, kuten työkavereihin, harrastuskavereihin, nuoruuden ystäviin(paljon), naapureihin ja sukulaisiin. Kaikista niistä löytyy kaikenlaisia ja aina sieltä poimiutuu esiin ihmisiä, joilla on taustaa ja joita nätisti pyytämällä saa mukaan. Tämä juttu on siellä ydinalueilla ihan eri asia, mutta diasporassa se näyttää toimivan näin ihan kohtuullisesti. Pitää vain antaa taivaan isän avata suu tai sitten puhua muuten vaan.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Mörtti-57

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1161
Tunnustaako väriä?
« Vastaus #5 : 30.04.06 - klo:09:29 »
Hajuttomia ja mauttomiahan me pakatahan vähän ollakki. Ollaha joko tiukkapipoosia funramenttalisteja tai mitää miältä olevia toistemma kuvajaasia. Väriäkin vaihretahan ku kameljontti, yleesen hyväksynnän takia.
Aika suuri virhe elossaan on virheettömyyren tavoottelu. Elämisen uskalluksen puutee mitätöö sen rikkauren mitä elämältä ollahan evähäksi saatu. Minä laitan huamenna siniristilipun hulmuamahan tyänjuhulan kunniaksi, ainuana täs sinimustas kyläs! Vappua! :---)
Paree ymmärtää pikkuusen oikeen ku palio väärin.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8174
Tunnustaako väriä???
« Vastaus #6 : 30.04.06 - klo:09:35 »
Vappuhan on yleinen liputuspäivä! Mitä pohojalaaset tökittää! Ittelleenki olis helepompi, jos pysyysivä ruorus.

............................................................................................................................    :twisted:
Seitsemännet juhlat Nivalassa :052:
5.-7.7.2019 järjestettävät juhlat ovat jo seitsemännet Nivalassa. Juhlien tunnuslause on Armossa avarassa.
Juhla-alue sijaitsee Kyösti Kallion koulun ja Kalliosaarentien välisellä kentällä - aivan kaupungin keskustan tuntumassa.

https://herattajajuhlat.fi/

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3884
Tunnustaako väriä?
« Vastaus #7 : 30.04.06 - klo:20:22 »
Sininen on minun värini, kun taivasta ihastellaan... varoen ettei pääse hihhualiaimisuus esiin. Ei vaiskaan.
Musta kun on niin murheen laaksossa kannettava toisten syntejä (lainaus Lutherilta) :---) ... multa on jo muutama.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Kalistaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2206
Kai kehua saa...!?
« Vastaus #8 : 13.10.06 - klo:21:34 »
Oletteko huomanneet kuinka oivaltavia, ajassa olevia, mutta samanaikaisesti ikiaikaisia havaintoja tämä Seppos -niminen papparainen eteemme tämän foorumin mitä erilaisimpien kysymysten alla eteemme nostaa ja kantaa. Seppos näyttää meille hienovireisen väkevästi mikä on tarpeen, ja kuinka paljon kaikessa on niin turhaa.

Poissa Mörtti-57

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1161
Tunnustaako väriä?
« Vastaus #9 : 13.10.06 - klo:22:56 »
Johannyttoki ollaha huamattu. Tihuristin myäs yllä olevaa kuvaa, notta Hannuko se on? Vanaha kuritoon koulukaveri. :smt039
Paree ymmärtää pikkuusen oikeen ku palio väärin.

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4415
  • Körtti
Tunnustaako väriä?
« Vastaus #10 : 16.10.06 - klo:10:51 »
Lainaus käyttäjältä: "Mörtti-57"
Johannyttoki ollaha huamattu. Tihuristin myäs yllä olevaa kuvaa, notta Hannuko se on? Vanaha kuritoon koulukaveri. :smt039



Miksi nyt tästäkin keskustellaan? Totta kai väriä pitää tunnustaa, muttei sitä nyt tarvitte megafonin kanssa kadulla kuuluttaa. Olen tunnustanut väriä jo nuorena ja teen niin edelleen. Eihän kristitty ole mitenkään kummajainen vaan samanlainen erehtyvä ihminen kuin muutkin.
Acta, non verba.

Kauhanen T

  • Vieras
Vaikea tunnustaa väriä
« Vastaus #11 : 19.01.07 - klo:21:40 »
Koen nykysellään vähän vaikeaksi tunnustaa väriä, siis siinä merkityksessä että sanoisin olevani "herännäinen" (tai "körttiläinen").

Sanan "herännäinen" määritelmä on nimittäin ongelmallinen - sen perään on tällä foorumilla jo useasti kyselty. Toimiva määritelmä olisi sellainen, jonka mahdollisimman moni itseään "herännäiseksi" kutsuva voisi kokea sopivaksi, ja joka samalla olisi jotenkin informatiivinen (muutenhan ei olisi mitään järkeä käyttää ylipäänsä mitään nimityksiä).

Olen kuullut liikkeen omasta piiristä monia ehdotuksia "herännäisen" määritelmäksi. Kirjoitan tähän niistä muutamia ja selitän miksi ne eivät ainakaan minulle toimi.

"Herännäinen on sellainen joka veisaa Siionin virsiä." Siionin virsistä on tällä hetkellä kolme laitosta ja lisäksi kymmeniä virsiä uudistettuina kirkkovirsikirjassa. Mitä niistä pitää veisata ollakseen herännäinen? Jotta määritelmä olisi historiallisesti pätevä, ei voida rajoittaa Siionin virsien määritelmää Haavion virsiin (se tarkoittaisi ettei mm. Paavo ollut herännäinen). Jos hyväksytään mikä Siion hyvänsä, on se ongelma, että rukoilevaisetkin veisaavat "Siionin virsiä", vaikkakin sitä Laguksen laitosta. Ne rukoilevaiset, jotka kutsuvat itseään Länsi-Suomen herännäisiksi, tarkoittavat nimityksellä teologisesti, sosiologisesti ja historiallisesti jotain ihan muuta kuin körttiläiset.

"Herännäisyydellä ei ole mitään luterilaisuudesta poikkeavaa oppia. Tästä seuraa että herännäinen on se joka tunnustaa luterilaista oppia." Puuttumatta tämän määritelmän loogisiin ongelmiin, totean vain, että luterilaista oppia tunnustaa moni joka ei suostuisi määrittelemään itseään herännäiseksi, ja toisaalta moni "herännäinen" ei luterilaista oppia tunnusta.

"Herännäinen on sellainen joka haluaa määritellä itsensä herännäiseksi." Tästähän seuraa että herännäinen on sellainen, joka haluaa määritellä itsensä sellaiseksi, joka haluaa määritellä itsensä sellaiseksi, joka haluaa määritellä itsensä sellaiseksi, joka jne. Mitään sisältöä tässä määritelmässä ei ole.

"Herännäinen on ystävä, ja toisinpäin: ystävä on herännäinen." No, valitettavasti kaikki itsensä herännäisiksi määrittelevät eivät ole ystäviä; välejä menee poikki kaikilla hengenliikkeestä riippumatta. Jotkut eivät tule toimeen keskenään vaikka miten haluaisivat. Ja kaikilla on myös ystäviä, jotka eivät määrittele itseään herännäisiksi.

Herättäjä-Yhdistyksen jäsenyys, herättäjäjuhlilla käynti tai säännöllinen seuroissa käynti voidaan määritelmäyrityksinä sivuuttaa ilman kummempia kommentteja.

Parhaiten kuulemistani määritelmistä toimii sukulaisuuteen perustuva määritelmä. Tätä on puettu sanoiksi esim. seuraavasti: "Taivaaseen mennään suvuittain." "Herännäisyyteen ei käännytä, siihen synnytään." Tämä tietysti rajaisi aika paljon väkeä pois (luultavasti minutkin, sillä en mihinkään körttiaateliin kuulu vaikka sukulaisiani liikkeen piiirissä onkin). Tälla tavalla voi kuitenkin määritellä vain jonkin perinneliikkeen, ei oikeaa herätysliikettä. Jos on tarkoitus jotenkin määritellä hengellisyyttään, on aika lailla eri asia sanoa: "Minulla on körttijuuret" tai "Olen herännyt".

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Re: Vaikea tunnustaa väriä
« Vastaus #12 : 19.01.07 - klo:21:56 »
Lainaus käyttäjältä: "Kauhanen T"
Koen nykysellään vähän vaikeaksi tunnustaa väriä, siis siinä merkityksessä että sanoisin olevani "herännäinen" (tai "körttiläinen").

Sanan "herännäinen" määritelmä on nimittäin ongelmallinen - sen perään on tällä foorumilla jo useasti kyselty. Toimiva määritelmä olisi sellainen, jonka mahdollisimman moni itseään "herännäiseksi" kutsuva voisi kokea sopivaksi, ja joka samalla olisi jotenkin informatiivinen (muutenhan ei olisi mitään järkeä käyttää ylipäänsä mitään nimityksiä).

Olen kuullut liikkeen omasta piiristä monia ehdotuksia "herännäisen" määritelmäksi. Kirjoitan tähän niistä muutamia ja selitän miksi ne eivät ainakaan minulle toimi.

"Herännäinen on sellainen joka veisaa Siionin virsiä." Siionin virsistä on tällä hetkellä kolme laitosta ja lisäksi kymmeniä virsiä uudistettuina kirkkovirsikirjassa. Mitä niistä pitää veisata ollakseen herännäinen? Jotta määritelmä olisi historiallisesti pätevä, ei voida rajoittaa Siionin virsien määritelmää Haavion virsiin (se tarkoittaisi ettei mm. Paavo ollut herännäinen). Jos hyväksytään mikä Siion hyvänsä, on se ongelma, että rukoilevaisetkin veisaavat "Siionin virsiä", vaikkakin sitä Laguksen laitosta. Ne rukoilevaiset, jotka kutsuvat itseään Länsi-Suomen herännäisiksi, tarkoittavat nimityksellä teologisesti, sosiologisesti ja historiallisesti jotain ihan muuta kuin körttiläiset.

"Herännäisyydellä ei ole mitään luterilaisuudesta poikkeavaa oppia. Tästä seuraa että herännäinen on se joka tunnustaa luterilaista oppia." Puuttumatta tämän määritelmän loogisiin ongelmiin, totean vain, että luterilaista oppia tunnustaa moni joka ei suostuisi määrittelemään itseään herännäiseksi, ja toisaalta moni "herännäinen" ei luterilaista oppia tunnusta.

"Herännäinen on sellainen joka haluaa määritellä itsensä herännäiseksi." Tästähän seuraa että herännäinen on sellainen, joka haluaa määritellä itsensä sellaiseksi, joka haluaa määritellä itsensä sellaiseksi, joka haluaa määritellä itsensä sellaiseksi, joka jne. Mitään sisältöä tässä määritelmässä ei ole.

"Herännäinen on ystävä, ja toisinpäin: ystävä on herännäinen." No, valitettavasti kaikki itsensä herännäisiksi määrittelevät eivät ole ystäviä; välejä menee poikki kaikilla hengenliikkeestä riippumatta. Jotkut eivät tule toimeen keskenään vaikka miten haluaisivat. Ja kaikilla on myös ystäviä, jotka eivät määrittele itseään herännäisiksi.

Herättäjä-Yhdistyksen jäsenyys, herättäjäjuhlilla käynti tai säännöllinen seuroissa käynti voidaan määritelmäyrityksinä sivuuttaa ilman kummempia kommentteja.

Parhaiten kuulemistani määritelmistä toimii sukulaisuuteen perustuva määritelmä. Tätä on puettu sanoiksi esim. seuraavasti: "Taivaaseen mennään suvuittain." "Herännäisyyteen ei käännytä, siihen synnytään." Tämä tietysti rajaisi aika paljon väkeä pois (luultavasti minutkin, sillä en mihinkään körttiaateliin kuulu vaikka sukulaisiani liikkeen piiirissä onkin). Tälla tavalla voi kuitenkin määritellä vain jonkin perinneliikkeen, ei oikeaa herätysliikettä. Jos on tarkoitus jotenkin määritellä hengellisyyttään, on aika lailla eri asia sanoa: "Minulla on körttijuuret" tai "Olen herännyt".


Onpa puomi korkealla, en tuosta itse yli pääsisi. Kai on perusteetonta itseluottamusta ajatella, että syntisten ystävän tie kulkee luokse, kun ei itse eteenpäin pääse, ettei se ole isompi ongelma, vaikka itselle mahdottomuus. En osaa ajatella tätä kysymystä olennaisena, värin tunnustamista tai tunnustamattomuutta, määrittelyjä - Siionin virsiä on monia painoksia, on huonompia virsiä seassa, on laimeata, on heikkoa, osaamatonta. Tunnistan kuitenkin määrittelemättä lämpimät sävyt, karun lämpimät, vaelluksen kohti isänmaata. Toki haluaisimme itse rakentaa perustamme, hallita sitä, määritellä oppimme viimeistä pilkkua myöten. Minusta on historian sattuma ettei se virallinen oppi ole areiolainen tai gnostilainen. Ei Jumala välitä pilkkuvirheistä.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4415
  • Körtti
Re: Vaikea tunnustaa väriä
« Vastaus #13 : 20.01.07 - klo:09:13 »
Lainaus käyttäjältä: "llwyd"
Minusta on historian sattuma ettei se virallinen oppi ole areiolainen tai gnostilainen. Ei Jumala välitä pilkkuvirheistä.


Rohkea näkemys. Jeesus onkin Jumalan luomus ei siis syntynyt eikä ihmisen poika. Tai olemme demiurgin luomia, mutta meissä asuu Jumalan henki. Pelastuksesta tulee älyllinen prosessi, jossa saavutamme tiedon jumalallisesta syntyperästämme. Ja kun prosessissa on saavutettu absoluuttisen tiedon tila, palaamme valon valtakuntaa ja vapaudumme arkitodellisuuden, maailman ja fyysisen ruumiin rajoituksista. Meistä tulee jumalallisia astraaliolentoja. :wink:
Acta, non verba.

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Re: Vaikea tunnustaa väriä
« Vastaus #14 : 20.01.07 - klo:09:49 »
Lainaus käyttäjältä: "Salis"
Lainaus käyttäjältä: "llwyd"
Minusta on historian sattuma ettei se virallinen oppi ole areiolainen tai gnostilainen. Ei Jumala välitä pilkkuvirheistä.


Rohkea näkemys. Jeesus onkin Jumalan luomus ei siis syntynyt eikä ihmisen poika. Tai olemme demiurgin luomia, mutta meissä asuu Jumalan henki. Pelastuksesta tulee älyllinen prosessi, jossa saavutamme tiedon jumalallisesta syntyperästämme. Ja kun prosessissa on saavutettu absoluuttisen tiedon tila, palaamme valon valtakuntaa ja vapaudumme arkitodellisuuden, maailman ja fyysisen ruumiin rajoituksista. Meistä tulee jumalallisia astraaliolentoja. :wink:


No, minusta nämä muotoilut ja opit ovat kaikki vähän tämmöisiä soperruksia, jotka eivät mitenkään voi autenttisesti tavoittaa absoluuttista, eivät omin voimin. Nuo ratkaisevat kirkolliskokoukset olivat melko puhtaita valtataisteluita, raadollistakin raadollisempia - se että meille periytyi yksityiskohtaisesti painotettu kolminaisuus ortodoksiaksi on melko sattuman sanelema asia (Raamattuhan ei mitenkään keskeisesti siihen viittaa). En tosin osaa edes nähdä mitään olennaista, merkityksellistä eroa kolminaisuuden ja areiolaisuuden välillä, omituista kiistelyä minusta koko juttu. Gnostilaisuus on tietysti jo vähän pidemmällä omalaatuisissa käsityksissään, mutta siitäkin ymmärtääkseni on muotoiluja, jotka eivät perimmältään ole erityisen radikaaleja. Tälläinen on lopputulos kun ihminen alkaa puhua Jumalasta, loppumaton määrä "oppeja", toinen toistaan oikeampia, kaikki yhtä mustasukkaisesti varjeltuja ja omistettuja. Jos keskittyy niihin, keskittyy itseensä, viisauteensa, ihmiseen.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan