Kirjoittaja Aihe: Hesarista...  (Luettu 13971 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1352
Hesarista...
« Vastaus #30 : 20.04.06 - klo:21:51 »
Lainaus käyttäjältä: "Liisa"
Tänään oli taas Keskisuomalaisessa typerä, kirkosta eroamista puoltava ja siihen ohjeistava juttu, varsin näyttävästi. Että riepoo. Riepoi niin paljon, että piti laittaa palautetta heille.

Eikö näissä jutuissa voitaisi ymmärtää sitä, että kirkko ei ole tavanomainen jäsenjärjestö, jolta jäsenmaksulla ostetaan etuja niin kuin Plussakortilla. Kirkkoon kuuluminen on erinomaisen helppo tapa tehdä hyväntekeväisyyttä. Pointti ei ole mitä itselle saa, vaan mitä toisille voi antaa. Kirkko tekee hyväntekeväisyystyötä verorahoillaan; diakoniatyötä, köyhille ruokaa, alkoholisteille apua, sielunhoitotyötä, nuorille leirejä jne. jne. jne.


Minuakin ärsyttää sellainen yleinen uskontokriittisyys, kun kuitenkin valta-osa suomalaisista kuuluu kirkkoon ja luterilaiseen kirkkoon kuulumattomistakin iso osa kuuluu muihin uskonnollisiin yhteisöihin ja vieläkin lopuista osa on eronnut kirkosta, mutta silti uskoo Jumalaan.

Paikallislehdissä on se hyvä puoli, että ne ovat uskontomyönteisempiä. Mistähän johtuu? Toissaviikollakin oli syntymäpäivähaastattelu ja puoli sivua oli siitä, kuinka henkilö on löytänyt helluntaiseurakunnan joskus 60 vuotta sitten ja edelleen usko kantaa häntä puolisonsa kanssa. Täytti nyt 80, samoin puoliso. Tietysti juttuja myös kuterilaisesta kirkosta ja jokin aika sitten kirkkoherra piti palstaa kirkon esineistä ja myös paikkakunnan historia Paavo Ruotsalaisen synnyinkuntana ja muutamien herätyspaikkojen sijaintikuntana (itsekin asun tai siis asuin ennen opiskeluja järven vastarannalla lähes näköetäisyydellä toisesta herätyspaikasta!).  

Ensimmäisellä sivulla kannen jälkeen on koko sivu seurakunta-uutisia ja monesti pari kuolinilmoitusta. Sitten pari sivua muuta ja on seurakunnan entisen kanttorin vakiopalsta, jossa on usein uskosta asiaa. Lisäksi aina kaikki seurakunnassa tapahtuneet muutokset on keskeisesti esillä, vaikkapa tänään oli juttua ensi sunnuntain veteraanijumalanpalveluksesta. Siinä mielessä kiva lehti, että tunnustetaan kirkon vahva asema kotikunnassa ja jutut on sen mukaisia.  Myös muut paikalliset seurakunnat on esillä.  Hesaria ja Keskisuomalaista en onneksi lue, niin ei tarvitse tuohtua. Savon Sanomissakaan en ole erityistä uskontovastaisuutta huomannut. Toki on juttuja uskottomistakin ihmisistä, mutta vastaavasti varsinkin syntymäpäiväjutuissa ja joskus myös sunnuntaisuomalaisessa (viikonloppuliite) on toisinaan juttua kirkon merkityksestä tms.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15211
Hesarista...
« Vastaus #31 : 21.04.06 - klo:10:15 »
Kyllä kai kirkkoon ja kristillisyyteen kohdistuva kriittisyys kasvaa Helsinkiä lähestyttäessä. Stadissa ollaan niin moderneja ja urbaaneja, liberaaleja ja globaaleja varmaan lisäksi.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3884
Hesarista...
« Vastaus #32 : 21.04.06 - klo:13:44 »
Kyllähän täällä syntisellä pääkaupunkiseudulla on n. miljoona körttiläistä - vaikka he kaikki eivät sitä tiedä.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Hanna

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 451
Hesarista...
« Vastaus #33 : 21.04.06 - klo:15:06 »
Minun on myönnettävä, että aivan liian vähän tulee lehtiä luettua, mutta sen olen kyllä ollut huomaavinani, että ehkä tuo oman alueen lehti Ilkka on uskonnollismyönteisempi kuin HS (puhumattakaan omasta rakkaasta Ilmajokilehdestä, joka julkaisee kirkollisia asioita harva se viikko :wink: ). Jotenki on vaan tullu se tuntu et onko se sellaasta hienoa kaupunkilaisuutta nyt sitten olla "tieteellisen" maailmankuvan kannalla. Ei kai sitä parane pienen ihmisen Jumalan puolesta hiiltyä, ku sitä piisaa muuntookin asian aihetta.

 Ainahan sitä kirjoittajan tausta jotenkin paistaa läpi, onkohan objektiivista journalismia olemassakaan? Tärkeä on vaan tunnistaa asenteellisuus ja olla kriittinen. Ite olen mieltynyt kristillisyhteiskunnallisessa journalismissa Kotimaa-lehden linjaan, se on mielestäni aika suvaitsevainen ja monipuolinen.
On monta tapaa solmia kaunis kimppu ja monta tapaa elää onnellinen elämä

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1352
Hesarista...
« Vastaus #34 : 21.04.06 - klo:16:22 »
Lainaus käyttäjältä: "Hanna"
Jotenki on vaan tullu se tuntu et onko se sellaasta hienoa kaupunkilaisuutta nyt sitten olla "tieteellisen" maailmankuvan kannalla.


Sitten haluan aina pysyä mieleltäni maalaisena, joskaan en ihan maajussi olekaan. Nykyisin kaupungissa opiskelujen vuoksi viikot asustelen, mutta ah sitä autuutta, kun pääsee usein perjantaisin (myös tänään...) takaisin maaseudulle. On se eri hienoa, kun autojen äänet kuulee vain silloin, kun ne tulevat pihaan tai naapuriin. Joutessaan voi katsella järvelle, pellolle, metsään tai sitten naapuritaloa kohti. On siis vara valita ja lehmiä on noin 300 metrin päässä linnuntietä ja sikala noin puolen kilometrin päässä. Voi, että elämä on maalla ihanaa!  (mutta toki kaupungeissakin on etunsa; ei uteliaita naapureita, ei tarte tervehtiä kaupassa jokaista, tiet ei ole talvella tukossa...) Varmaan (ainakin toivon) kuitenkin pysyn aina mieleltäni ei-kaupunkilaisena, toivottavasti niin käy myös tulevaisuudessa ammatin kanssa, että sen saisin maalaispitäjästä.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

satman1

  • Vieras
Kirkko - valtio
« Vastaus #35 : 25.04.06 - klo:08:39 »
Hesarin viime vk-liite otsikoi kirkon eroa valtiosta. Luin kirjoituksen huolella, siis huolellisesti, en huolestuneesti. Ajattelen, että mitä se minulle kuuluu. Mutta heti perään, että kiinnostaa. Onhan kansankirkko jotain omansalaista.
Mitä väärää on yhtenäiskulttuurissa, kysyn vaan – ja vastaan: eihän siinä sinänsä.
Toinen asia on suvaitsevaisuus muita kohtaan. Miksi uskonnonopetus kouluissa pitäisi lakkauttaa? Muuttaa nimi Uskontotiedoksi? Joissakin islamilaisissa maissa uskonto on enemmän kuin meillä. Kun Suomessa on kansankirkko, siellä on kirkonkansa. Voiko siihen vedota? Eipä kai. Englanti, Ranska, Saksa, USA, Italia. Kuinka niissä on? Mikä on kehityksen suunta? Se pitäisi ottaa haltuun ja ohjata, mikä on ohjattavissa. Mikä on tilanne nyt? Mihin tahdomme mennä? Mikä perinteessämme on säilyttämisen arvoista? Mikä on omaleimaista? Mikä on osa identiteettiämme?

Kun Saksassa on annettu maahanmuuttajille oikeus oman kielen ja kulttuurin vaalimiseen, heidän kotouttamisensa on ongelmaistunut.

Suvivirsi! Vapaa-ajattelijan mielestä se on uskonnon harjoittamista. Ota tästä sotkusta selvä! Mitä minä, mitä sinä, mitä me haluamme? Tietenkin tahdomme suvaita. En tietenkään halua olla rasisti. Tahdomme rakastaa lähimmäistä. Emme halua kulkea ohi avun tarvitsijan. Mutta minä kuljen. Kullakin on tarpeensa, jotka on erotettava perustarpeista. Tulevatko laiminlyöntimme vastaan suurempana huutona, jolloin on pysähdyttävä ja kysyttävä - jos ehtii -, mikä hätä? Jos olen vahvempi, voin silti jatkaa omalla urallani, mutta yhtä hyvin juuri siksi voin auttaa. Jos olen yhtä heikko, voimme tukeutua toisiimme. Jos olen heikompi, en näe toisen hätää, vaan vain omani.

Antaessaan saa. Kuka menettää itsensä Minun  tähteni, sanoo Herra, hän saa sen, elämänsä, moninkertaisena takaisin.

Me liukenemme. Mutta kadotammeko identiteettimme kadottaessamme itsemme, elämämme? Saammeko uuden minäkuvan?! "Katso, Minä luon uutta! Ettekö huomaa, se on jo oraalla. Uusi on sijaan tullut, kun vanha on mennyt."

.......................................................................................................................    [-X