Kirjoittaja Aihe: Jumala  (Luettu 22378 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10105
Vs: Jumala
« Vastaus #135 : 25.04.15 - klo:09:21 »
Mitä vakavammin ajattelen, sitä selvemmäksi käy itselleni, että juuri herännäsyyspiireistä olen saanut voimakkaimmat vaikutteet siihen suuntaan, että meillä on Jeesuksessa tai hänen suuhunsa asetetutissa sanoissa paljon arvokasta opetusta ja hyvää etiikkaa, mutta muu ja enempi on haihattelua.

Saatan sittenkin etsiä julistusta Jumalasta, jonka kädestä otamme hyvän ja pahan. Tietysti, jos ja kun tämä on valehtelua,  on vaikeata nähdä mitä yhteyttä Jumalalla voi ihmisen kanssa olla, siis koko ihmissuvun.

En haluaisi viedä uskoa keneltäkään. Itse en voi sille mitään etten usko. Täytyy lopulta olla itselleen rehellinen.  Helvetin uhallakin,  sillä yhtä  helvettiä itsepetoskin on.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10105
Vs: Jumala
« Vastaus #136 : 25.04.15 - klo:14:33 »
Nyt saattaa olla se ahdistuksen tie.  :-\
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4187
Vs: Jumala
« Vastaus #137 : 25.04.15 - klo:16:04 »
Täytyy lopulta olla itselleen rehellinen.  Helvetin uhallakin,  sillä yhtä  helvettiä itsepetoskin on.

 :017: Eihän helvettiin meneminen mistään omista rehellisyyksistä ole kiinni?

Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25476
Vs: Jumala
« Vastaus #138 : 25.04.15 - klo:16:48 »
Augustinus :

Joka tuntee totuuden, tuntee sen valon, ja joka tuntee sen, tuntee iäisyyden. Rakkaus tuntee sen.  Oi iäinen totuus, oi tosi rakkaus, oi rakas iäisyys.
Sinä olet minun Jumalani. Sinun puoleesi huokailen päivin ja öin. Ja heti kun Sinut opin tuntemaan, sinä valasit minut niin, minä näin sen minkä näin, olevan todellisuutta, joskin minä vielä olin kykenemätön täysin sitä näkemään.

Sinä kohdistit minuun voimakkaan sädeloistosi, ja minun heikko silmäni sokaistui ja minä vapisin rakkaudesta ja pelosta. Minä huomasin olevani kaukana sinusta muukalaisuuden maassa, jossa minä ikäänkuin korkeudesta kuulin Sinun äänesi ;

" Minä olen täysikasvuisten leipä, kasva, niin saat syödä minua; äläkä sinä muuta minua sinuksi, niinkuin muutat lihallisen ruokasi, vaan sinä olet muuttuva minuksi. "


Ja minä opin huomaamaan, että Sinä kuritat ihmistä synnin tähden. Sinä annoit minun sieluni raueta kuin hämähäkin verkon. Ja minä sanoin;   Eikö sitten olekaan mitään totuutta, koska sitä ei löydy äärellisestä maailmasta eikä äärettömistä avaruuksista.  Ja Sinä huusit kaukaa;  On kyllä.  Minä olen se, joka minä olen.   Ja minä kuulin sen, niin kuin sydämessä kuullaan. Ja nyt ei ole enää sijaa epäilyksilleni.  Helpommin olisin voinut epäillä sitä, että itse olin , kuin että on olemassa totuus, joka nähdään ja havaitaan jo luomisen töistä.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3884
Vs: Jumala
« Vastaus #139 : 26.04.15 - klo:08:53 »
Augustinus :

Joka tuntee totuuden, tuntee sen valon, ja joka tuntee sen, tuntee iäisyyden. Rakkaus tuntee sen.  Oi iäinen totuus, oi tosi rakkaus, oi rakas iäisyys.
Sinä olet minun Jumalani. Sinun puoleesi huokailen päivin ja öin. Ja heti kun Sinut opin tuntemaan, sinä valasit minut niin, minä näin sen minkä näin, olevan todellisuutta, joskin minä vielä olin kykenemätön täysin sitä näkemään.

Sinä kohdistit minuun voimakkaan sädeloistosi, ja minun heikko silmäni sokaistui ja minä vapisin rakkaudesta ja pelosta. Minä huomasin olevani kaukana sinusta muukalaisuuden maassa, jossa minä ikäänkuin korkeudesta kuulin Sinun äänesi ;

" Minä olen täysikasvuisten leipä, kasva, niin saat syödä minua; äläkä sinä muuta minua sinuksi, niinkuin muutat lihallisen ruokasi, vaan sinä olet muuttuva minuksi. "


Ja minä opin huomaamaan, että Sinä kuritat ihmistä synnin tähden. Sinä annoit minun sieluni raueta kuin hämähäkin verkon. Ja minä sanoin;   Eikö sitten olekaan mitään totuutta, koska sitä ei löydy äärellisestä maailmasta eikä äärettömistä avaruuksista.  Ja Sinä huusit kaukaa;  On kyllä.  Minä olen se, joka minä olen.   Ja minä kuulin sen, niin kuin sydämessä kuullaan. Ja nyt ei ole enää sijaa epäilyksilleni.  Helpommin olisin voinut epäillä sitä, että itse olin , kuin että on olemassa totuus, joka nähdään ja havaitaan jo luomisen töistä.
Tämä on hienoa tekstiä. :eusa_angel:
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25476
Vs: Jumala
« Vastaus #140 : 26.04.15 - klo:09:10 »
Niin on. Siinä puhuvat ihminen ja Jumala yhdessä. Totuus ja Hengen ääni ja voima ovat täydelliset. Augustinus oli aikansa etsijänä, sitten löytäjänä ja lopulta voittajana.

Osat tunnustuksista ovat huvittavan inhimillisiä, mutta nekin kääntyivät hänelle voitoksi.
Jumala ei päästä helpolla niitä jotka hän haluaa omikseen.

Ajankuvaa on esimerkiksi se että häntä naitettiin 10-vuotiaalle morsiolle. Piti odottaa vielä kaksi vuotta. Myös seksiaddiktiot hänessä tulevat runsaasti esiin. En ole vielä kertomuksien lopussa, joten en tiedä kuinka hän kaikesta selviää.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25476
Vs: Jumala
« Vastaus #141 : 27.04.15 - klo:15:56 »
Augustinus jatkaa pohdiskeluaan  8. luku 9 kirjoitus:

Mistä johtuu tämä kummallinen ilmiö, ja mikä on sen syynä?
Loistakoon Sinun laupeutesi minulle, kun minä nyt kysyn, voisivatko ehkä ihmisen salatut rangaistustuomiot ja Aadamin lasten synkimmät synninsurut siihen antaa vastauksen.
Mistä johtuu tämä kummallinen ilmiö ja mikä on sen syynä ? Sielu käskee ruumista, ja tämä tottelee heti.
Sielu käskee itseänsä, ja saa  vastustusta osakseen. Sielu käskee käden liikkua ja tämä tottelee niin herkästi, että käskyn antaminen on tuskin erotettavissa sen tottelemisesta.
Ja sielu on kuitenkin sielu, kun taas käsi on ruumiin jäsen.

Sielu käskee, että sielu tahtoisi. Ei ole toinen käskemässä, mutta sielu ei kuitenkaan tee mitä käsketään.
Mistä johtuu tämä kummallinen ilmiö, ja mikä on sen syynä ?
Sielu , minä sanon, käskee että sielu tahtoisi- eihän se käskisi jollei se tahtoisi. Ja sen käskyä ei täytetä.
Mutta sepä ei tahdo kokonaisesti, eikä siis koko voimallaan käskekään. Sillä vain siinä määrin kuin se tahtoo se myös käskee. Ja samassa määrin kuin tahtoa puuttuu, puuttuu myös käskyn noudattamista.
Sillä tahto vaatii tahtoa, eikä mitään muuta. Jos se ei eheästi tahdo, se ei saa käskyänsä täytetyksi.
Sillä jos tahto olisi eheä, sen ei enää tarvitsisi vaatia sellaista mikä on jo olemassa, nimittäin tahtoa.

Ei ole siis oikeastaan kummallista, että toiselta puolen tahtoo, toiselta puolen on tahtomatta. Se on sielun sairautta, että sielu totuuden kohottamana mutta tottumuksen ala painamana ei kykene kokonaisena nousemaan.
On siis olemassa kaksi tahtoa, koska niistä kumpikaan ei ole kokonainen, ja koska toisella on se mikä toiselta puuttuu.'

....

Sitä hyvää mitä tahdon en tee, vaan sitä pahaa.   Paavali  Room 7:19
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3884
Vs: Jumala
« Vastaus #142 : 27.04.15 - klo:16:09 »
Augustinus jatkaa pohdiskeluaan  8. luku 9 kirjoitus:

Mistä johtuu tämä kummallinen ilmiö, ja mikä on sen syynä?
Loistakoon Sinun laupeutesi minulle, kun minä nyt kysyn, voisivatko ehkä ihmisen salatut rangaistustuomiot ja Aadamin lasten synkimmät synninsurut siihen antaa vastauksen.
Mistä johtuu tämä kummallinen ilmiö ja mikä on sen syynä ? Sielu käskee ruumista, ja tämä tottelee heti.
Sielu käskee itseänsä, ja saa  vastustusta osakseen. Sielu käskee käden liikkua ja tämä tottelee niin herkästi, että käskyn antaminen on tuskin erotettavissa sen tottelemisesta.
Ja sielu on kuitenkin sielu, kun taas käsi on ruumiin jäsen.

Sielu käskee, että sielu tahtoisi. Ei ole toinen käskemässä, mutta sielu ei kuitenkaan tee mitä käsketään.
Mistä johtuu tämä kummallinen ilmiö, ja mikä on sen syynä ?
Sielu , minä sanon, käskee että sielu tahtoisi- eihän se käskisi jollei se tahtoisi. Ja sen käskyä ei täytetä.
Mutta sepä ei tahdo kokonaisesti, eikä siis koko voimallaan käskekään. Sillä vain siinä määrin kuin se tahtoo se myös käskee. Ja samassa määrin kuin tahtoa puuttuu, puuttuu myös käskyn noudattamista.
Sillä tahto vaatii tahtoa, eikä mitään muuta. Jos se ei eheästi tahdo, se ei saa käskyänsä täytetyksi.
Sillä jos tahto olisi eheä, sen ei enää tarvitsisi vaatia sellaista mikä on jo olemassa, nimittäin tahtoa.

Ei ole siis oikeastaan kummallista, että toiselta puolen tahtoo, toiselta puolen on tahtomatta. Se on sielun sairautta, että sielu totuuden kohottamana mutta tottumuksen ala painamana ei kykene kokonaisena nousemaan.
On siis olemassa kaksi tahtoa, koska niistä kumpikaan ei ole kokonainen, ja koska toisella on se mikä toiselta puuttuu.'

....

Sitä hyvää mitä tahdon en tee, vaan sitä pahaa.   Paavali  Room 7:19
Hyvää tekstiä...
11. luvussa A. pohtii aikaa. A:sen kirjat (Mm. lisäksi Henki ja kirjain) ovat minulla veeseessä. Pyhimmässä paikassa.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25476
Vs: Jumala
« Vastaus #143 : 27.04.15 - klo:16:51 »
Jaa, minäkin vietän vessassa kahdenkeskisiä hetkiä. Samoin saunassa yksinollen. Siellä aloin nähdä hänen valonsa. Sauna on kuin kohtu.

Aug.:ssa olen tulossa vihdoin hänen kastepäiväänsä.  Tilasin kirjastosta kaksi muuta kirjaa häneltä. Toinen on jotakin Kristityille naisille.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10105
Vs: Jumala
« Vastaus #144 : 27.04.15 - klo:19:20 »
:017: Eihän helvettiin meneminen mistään omista rehellisyyksistä ole kiinni?

Ei voi ollakaan. Taisin ajatella, etten voi manipuloida itseäni uskomaan.
Kiitos Riitta-mummi, nuo "kaukaa kuullut sanat" ovat todemmat kuin oma itse.

Olen tätä miettinyt kun ryhdyin vääntämään päähäni uskontotiedettä. Uhhhh. En pidä kuin systiksestä eksegetiikasta ja kirkkohistoriasta mutta käytännöllinen on alkeistasolla pitkäpiimäisintä.

Mutta miettinyt siis:  Useasti selitetään että "usko on lahja". Tuo lause kuulostaa aina vain järjettömämmältä. Mitä se sellainen on?

Jos kerran, ja kun kerran kristinusko kuuluu historiauskontoihin täytyy sen pohjalta löytyä jokin historiallinen tapahtumakin.

Se kai ei voi olla muu kuin Jeesuksen ylösnousemus.
Voidaanko sanoa, että " myös aivan alkukristityt elivät uskon varassa" käsittääkseni eivät eläneet. Tällä tapahtumalla oli liikaa todistajia, ja siten Jeesuksen elämä luonnollisesti sai suuremman merkityksen kuin minkä tahansa rabbin.

Mikä sitten on sitä "lahjaa"? Kovin kotoinen hokema nuoruudestani.

Itse taidan miettiä aika lailla jatkuvasti sitä kysymystä onko Jumala todella kiinnostunut yksittäisestä ihmisestä. Voin vielä uskoa Jeesuksen kuoleman merkityksellisyyteen, ja haparoiden siihenkin että Jumala olisi kiinnostunut ihmiskunnasta.

Luulen monien kaipaavan puhevälejä Jumalan kanssa. Itse ainakin kaipaan, mutten ole ollenkaan varma siitä onko kiinnostus molemminpuolista. En voi nähdä mitään syytä sille että olisi. Leena ei ole oikeastaan mitään, katsokaas.

No, palaan perehtymään Wiggaan. Tähänluetun perusteella yleispätevää höpinää kaikesta jossa ei tarvitse sitoutua mihinkään, minkä voi itse määritellä, tajunnanlaajennusta ja noin. Ihminen on Jumala ja Jung on hänen profeettansa. Siinä se suunnilleen olisi, wigga.  :repee: :repee:
« Viimeksi muokattu: 27.04.15 - klo:19:25 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10105
Vs: Jumala
« Vastaus #145 : 27.04.15 - klo:19:31 »
Siis, lahjana pitäisin sitä että Jumala kiinnostuisi minusta.

Menee kyllä ylitse sen perustarjonnan, oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.

Taidan aina kaivata joka tapauksessa sitä että tietäisin Jumalan olevan yksittäisistä henkilöistä kiinnostunut ja puhelias tännepäin ainakin jos sattuu sille päälle ja sitä yleensä tarkoitan vaikken taida löytää läheskään aina oikeita sanoja selittääkseni.

Enhän minä hyvänen aika tarvitse merkkejä enkä ihmeitä enkä ainakaan mitään tajunnanlaajennusta. Lähden lääkäriin jos sellaista rupeaa ilmenemään.

Minulle kun riittäisi sen tietäminen.

Kysy keneltä tahansa ne ovat ymmällään, kiusaantuneita, selitteleviä. Ja tavallisesti kukaan ei kerta kaikkiaan tajua etten minä tarvitse enempää.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4187
Vs: Jumala
« Vastaus #146 : 28.04.15 - klo:10:38 »
OT Jumalan kannalta, mutta kun Augustinus osaa kirjoittaa noin, niin miksei sitä kierrätettäisi saarnoina Augustinusta ja muita vanhoja hyviä kirjoittajia, sen sijaan että joka sunnuntaiksi koetetaan keksiä jotain uutta ja ajankohtaista sanottavaa?

Ehtiikö sitä papin työssä edes lukea vanhoja hyviä kirjoituksia ja oppia niistä?
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25476
Vs: Jumala
« Vastaus #147 : 28.04.15 - klo:10:55 »
Leenan ilmaisu; Kaukaa kuullut sanat kertovat sen, että ihminen on sielultaan sama kuin tänä päivänä.
Augustinus, Martti Luther ja Kierkegard puhuvat tavoin josta pidän.  Sitten ovat mystikot jotka näyttävät tietä heille jotka etsivät sielustaan Jumalaa.

Jatkokertomusta seuraaville paljastan, että Augustinus pääsi naimavimmastaan kun hänelle selvisi tehtävänsä merkitys. Hän koki myös suuren ruumiillisen vaivan ihmeparantumisen, ja se vahvisti päätöstä mennä kasteelle.
Hänen prosessinsa kesti kauan. Niin minunkin. :039:

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25476
Vs: Jumala
« Vastaus #148 : 28.04.15 - klo:11:58 »
Augustinus puhuu rakkaudesta.  10. luku 6 kirjoitus.


Mutta mitä rakastan silloin kun Sinua rakastan ?   En ruumiin kauneutta, en ajallisen maailman loistoa, en päivän kirkasta valoa mikä on niin rakasta silmilleni. En liioin muotokauniiden laulujen suloisia säveleitä, en kukkien ja voiteisen ja mausteiden tuoksuja. En mannaa enkä hunajaa. En ruumillista suloa enkä lihalle mieluisia syleilyjä.

En rakasta näitä kun rakastan Jumalaani.  Ja kuitenkin tavallaan rakastan päivän valoa, rakastan sävelten sointua, rakastan tuoksua, rakastan ruokaa ja rakastan syleilyä kun rakastan Sinua Jumalani, joka olet minun valoni, minun sisäisen ihmiseni sointu, tuoksu, ruoka ja syleily.
Minun sielulleni loistaa valo, jota maailma ei käsitä. Sille kaikuu sävel jota aika ei vaimenna. Sen täyttää tuoksu jota tuuli ei haihduta. Sillä on ruokaa joka ei syöden lopu, on rakkauden yhteyttä jota ei kyllästyminen katkaise.
Tätä kaikkea rakastan kun rakastan Jumalaani.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15054
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Jumala
« Vastaus #149 : 28.04.15 - klo:21:02 »
Keskustelu jatkuu osassa 2
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi