Kirjoittaja Aihe: Jumala  (Luettu 21834 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5879
Jumala
« : 28.02.14 - klo:22:39 »
Tollanen vaatimaton otsikko :)

Itse kun luin avunsaaneen todistuksia miten hän on saanut avun, niin tuli mieleen millainen Jumalamme on?

Ei tälleen mistään pienemmästä tai arkisemmista, vaikka niissäkin Hän varmasti on mukana.

Avunsaanut kirjoitti kuinka Jumala oli varjellut häntä esimerkiksi jäällä.
Jotenkin kun ajattelee tätä isoa kuvaa, niin paljon on lapsia kun kärsii syyttä ja joille tapahtuu kauheuksia. On perheväkivaltaa ja väkivaltaa sotia ja muuta.
Väkisinhän uskovat alkavat ihmettelemään kovina aikoina missä millainen Jumalamme on.
Varmasti he uskovat, mutta varmaankin ihmettelevät vankiloissa tai muuten kärsimyksissään, meillehän opetettiin, että Jumalaan voi turvata ja hän aina auttaa.

Itse en edes halua ajatella mitä ajattelisin jos joutuisin vankilaan vakaumukseni tai ihan syyttä kärsimään.

Ehkä jotenkin kuitenkin kestäisin jos ajattelin kuten yksi tänne kirjoittanut, että rakastaen lähimmäistä kaiken kestää ja voi olla lohdutuksena siellä jossain kärsiville, mutta kun syyttömät lapset, eläimet ja aikuiset kärsivät syyttä, niin vaikea on saada kuvaa Jumalasta..
« Viimeksi muokattu: 28.02.14 - klo:22:43 kirjoittanut Viisveisaaja »
Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25116
Vs: Jumala
« Vastaus #1 : 01.03.14 - klo:07:48 »
Raamatun mukaan Herra Jumala johtaa suvereenisti kansojen kohtaloita, luonnon ilmiöitä ja lopettaa kaiken lihan ajallaan.

 Hänen toinen persoonansa on Jeesus Kristus. Hänen ristillä antamansa uhri on niiden pelastus jotka ottavat uhrin vastaan.

Pyhän Hengen Jumala laski kyyhkysen muodossa Jeesuksen ylle kasteen hetkellä Jordanilla. Ensimmäisenä Helluntaina sen saivat opetuslapset.
Pyhä Henki on se Jumalan muoto jonka voimme kohdata kun Hän katsoo sen olevan tarpeen. Pyhä Henki tuo valoon mone laista totuutta, hyvää jos huonoakin. Häntä tulisi kuunnella.

Itse koen Jumalan rakkautena, rauhana ja valona joka tuikkii pimeydessäni.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19381
Vs: Jumala
« Vastaus #2 : 01.03.14 - klo:08:42 »
On helppo yhtyä sanoihisi, toista on että tämän muistaa ja pystyy elämään todeksi.  :eusa_pray:

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5879
Vs: Jumala
« Vastaus #3 : 01.03.14 - klo:16:48 »

Jotenkin tuntuu kuitenkin syyttömien, kuten lasten kärsimys ja muu samanlainen pikkaisen häiritsevän sitä kuvaa rakastavasta Jumalasta, mitä Hän on.

Itsekkin olen häneltä apua saanut, vaikka joskus sitä on joutunut tosissaan odottamaan, mutta armosta hän on auttanut tähän päivään asti.

Kun katsoo Raamatun lehdiltä Jumalan vihaa, niin ei hän kyllä mikään kiltti partasuinen ukko taivaassa ole, vaan paljon muuta.
Kyllä Raamatun lehdiltä voi lukea kuinka Hän käski laittaa kokonaisia kansoja nurin lapsineen ja kotieläimineen.

Uudentestamentin Jeesuskin ainakin joissain kohdissa sanoi paljon kärsimyksiä tulevan ja kun katsoo Ilmestyskirjaa, niin 3 osa maapalloa häviää yhdessä tunnissa, mikä pari kolmekymmentä vuotta sitten mahdoton ajatus.
Jeesus sanoi muistaakseni, että mitä te sitä ihmettelette, että Siiloan tornin alle jäi joku tuhat ihmistä. Pitäkää huoli omasta vaelluksestanne.
Eli että syyttömille sattuu kaikenlaista myös pahaa.

Ei Jumalaa ole niin helppo tajuta, mutta Raamatun mukaan Hän on rakkaus.

Toisaalta Jeesus maan päällä oli myös Jumala maan päällä. Sitä yleensä mietin kun hahmotan kuvaa Jumalasta.
Se tuntuu turvalliselta.
Kyllä sekin kun rukoillaan Isä meidän.
Jumala Isänä ja ne kaikki uudentestamentin kertomukset, kun Jumala Isä teki kaikkea hyvää heille kun sitä pyysivät.

Mutta vaikea on varsinkin nuorille, kun ne sanoo, että mitä pahaa mä taas oon tehnyt ja miksi Jumala ei auta, antaa vastauksia. Onneksi ole tarvinutkaan pitkään aikaan.
Kyllä ne tinkaa tota kysymystä, miksi. Miksi Jumala sallii sitä ja tätä ja en mä ainakaan usko sellaseen Jumalaan, kun sallii sitä ja tätä.


Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10052
Vs: Jumala
« Vastaus #4 : 20.03.14 - klo:23:13 »
Minusta on hyvä, että tämäkin tänne tuli, en muista viime vuosilta.

Tätä taidetaan nimittää teodikean ongelmaksi. Olen minäkin jo rippikoulussa kysellyt meidän ruokalaulusta, että kuin me täällä lauletaan että "sä, Herra, kaikki ravitset" kun maailma on täynnä ravinnosta osattomia. Isonen vastasi hämillään että ruokkiihan Jumala meidät täällä Lehtisensaaressa kuitenkin. No, niinkin, tietysti, mutta miksi ja mistä hyvästä juuri meidät?

Hengellisesti vaarallisin kokemukseni oli, kun kerran yritin kysellä jonkin pitkän kärsimyskauden päälle, että johdattaako Jumala yksittäisiä ihmisiä, vai onko Hän vain kerran pannut pallon pyörimään ja jättänyt silleen, pappi hämiintyi ja arkaili vastata mitään, kunnes kiivasteli että ei tule odottaa merkkejä ja ihmeitä.  Niistä oltiin kuitenkin aivan eri maailmoissa.  Hän tuli sysänneeksi minut ymmärrykseen,  ettei mihinkään Jumalaan kannata uskoa noin yksilökohtaisesti. Ja että kaikkea ikävää nyt vain sattuu, ei se ole Jumala raukan syytä. Vaarallinen sikäli, että minulle olisi riittänyt suureksi lohduksi ajatus että Jumala tarjoaa juotavaksi myös kivun ja kuoleman ja kärsimystä, mutta antaa rohkeutta ottaa sen vastaan sillä tiedolla että se saadaan Hänen kädestään.

Dosentin teodikeakysymys pysyi pitkään erilaisena. Hän voivotteli, että kuinka hän ymmärtää kärsivää ihmiskuntaa ja eritoten yksittäisiä kärsiviä ihmisiä kun hänen pappina kai pitäisi, eikä hän tiedä kärsimyksestä mitään. Se ei ollut aivan totta, mutta sikäli kyllä, että häntä ja hänen sisaruksiaan todella autettiin joka kerran kun he hankkivat ongelmia itselleen, jonka lisäksi he kuuluivat monin tavoin varakkaaseen eliittiin.  Pian tuon keskustelun jälkeen koettu vaikea aivokontuusio eli päiviä kestänyt tajuttomuus vamman jälkeen osaltaan on aiheuttanut jotakin, joka altisti vaikeille masennuspuuskille, ja sen jälkeen alkoi tulla lunta tupaan muutenkin.  

Mietin sen jälkeen pitkään, että yhä vain pätee se "kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella", tapahtuu minulle mitä hyvänsä. En voi poistaa koko maailman kärsimystä,. mutta jotakin voin yrittää tehdä, vaikka taas tulee lunta tupaan jne.  Maailmaa voi kai katsella niin että se lamaa, ja kyllä niin useasti tapahtuu. Ehkä sitä on tottunut johonkin "täällon taas kauhee kaaos" että no ruvetaas purkamaan sumaa vaikka Luoja antoikin kouraan enempi tämmösen lelulapion, sitä Hän kumminkin kerran kysyy. Siis voisitko Leena tehdä vaihteeksi vähän jotain muutakin kuin käydä haukkumassa erään nettijulkaisun (syvältä, syvältä)  vaikka siitä onkin sinulle tullut kyseenalainen tapa. .
« Viimeksi muokattu: 20.03.14 - klo:23:19 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10052
Vs: Jumala
« Vastaus #5 : 20.03.14 - klo:23:32 »
Nuorelle sanoisin, että kun nyt ensin koet sitä kärsimystä.
Tai että koeta sinä panna paremmaksi sen lievittämisen eteen, äläkä haaskaa elämääsi jahkailuun.

Bonhoefferin auttoi jaloilleen suurimmin muuan Harlemin mustien seurakunnan vanhus, jolla vielä näkyi nilkassa kahleen hiertämä, siis pelto-orja. Ei hän mitään syvällisiä keskustellut, ei ollut sitä sorttia.  Hän katseli sitä vanhusta, ja kuunteli negro spiritualeja, joista totesi, että niissä elää Uuden mantereen hengellisen elämän ydin. Juuri muuta hän ei sieltä todennut löytäneensä.

Joskus olen miettinyt Siuionin Virsien melankolista sävyä, ja miettinyt, millaisissa oloissa niistä monet on mahdettu kirjoittaa.  Joissakin kevätveisuissa vuosia sitten Samuli Korkalainen kertoi välillä niitten tarinan.  Taisi olla suurimmalle osalle tuttua, vaan minulle ei. 

Elämä on vaikeaa, se on sitä jokaiselle ja aivan alusta alkaen toteaa aivan tosissaan brittiläinen psykoanalyytikjko Winnicott. . Meillä täällä, näennäisen hyvinvoinnin keskellä voidaan näennäisesti aika hyvin. Vain näennäisesti.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Thomas McElwain

  • vaivatulla mielellä
  • Viestejä: 576
Vs: Jumala
« Vastaus #6 : 21.03.14 - klo:09:42 »
Eri aikakausilla ihmiset esittävät Jumalasta eri kysymyksiä. Nykyihminen kysyy, miten voi hyvä Jumala sallia kärsimystä? Jobin kirjassa ihminen kysyy, miten voi oikeudenmukainen Jumala sallia pahojen ihmisten menestyä, kun niiden PITÄISI kärsiä? Siinä ihminen paljastaa sydämensä. Ihminen vaatii, että Jumala sopeutuisi inhimilliseen käsitykseen hyvyydestä tai oikeudenmukaisuudesta. Jumalan pitää sopeutua myös nopeasti, sillä vaatimukset muuttuvat ristiriitaisella tavalla. Onneksi en ole Jumala, sillä minä en pystyisi siihen. Jaa, ehkä Jumalakaan ei pysty vastaamaan minun pikkumaisiin, ristiriitoisiin vaatimuksiini.
Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!
Dein Wille geschehe, mein Gott, jetzt und in Ewigkeit. --Hesekiel Sangmeister.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3884
Vs: Jumala
« Vastaus #7 : 22.03.14 - klo:20:28 »
Teodikea-kysymyksen kannalta minulla on Teille vastaus... elämä on kärsimystä.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25116
Vs: Jumala
« Vastaus #8 : 22.03.14 - klo:20:34 »
Myös suloisuudessaan ?  Jääkö katkeruus voitolle ? . Onko katkeruus jumalasta ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19381
Vs: Jumala
« Vastaus #9 : 22.03.14 - klo:20:36 »
Raamatussa varoitetaan, älkää paaduttako sydämiänne.
Meikäläisen ulkomuistilla näin. Voi olla että katkeruudestakin varoitetaan.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3884
Vs: Jumala
« Vastaus #10 : 22.03.14 - klo:20:54 »
kärsimys ei ole samaa kuin katkeruus... jotenkin täysin päinvastaista...
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25116
Vs: Jumala
« Vastaus #11 : 23.03.14 - klo:07:21 »
              Kärsimykseen liittyy Jumala, katkeruuteen viha. Viha ei ole Jumalasta.
Kärsimistä ei jaksaisi ellei se olisi Jumalasta. Kuka on kärsimyksen kokenut, on kokenut myös rakkauden.

Pikkuveli, jatka sinä, ole hyvä.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3884
Vs: Jumala
« Vastaus #12 : 24.03.14 - klo:07:22 »
Lutteruskin sanoi, että kärsimys on suurin lahja Jumpulta. (Puhe hyvistä teoista. HY 1984. s. 98-99). Mestari Eckhartikin oli tätä mieltä.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10052
Vs: Jumala
« Vastaus #13 : 25.03.14 - klo:15:50 »
Lutteruskin sanoi, että kärsimys on suurin lahja Jumpulta. (Puhe hyvistä teoista. HY 1984. s. 98-99). Mestari Eckhartikin oli tätä mieltä.

Juuh... Kyllä.  Aikaa sitten muuan ortodoksi-isä totesi ohimennen, että sairaus on ankara opettaja.  Arvelen tämän opettajan tulevan tutuksi useille, kun aikaa kuluu.  Toisaalta meninpä siitä kotiin ja mietiskelin keneltä olin oppinut eniten.  En viitsinyt nuorena käydä laulutunneillakaan kenelläkään löysäilijällä.  Topakka ihminen joka jo puhelimessa sanoi että jos kaipaa kehuja ei kannata tulla. Hän silittää vain pedagogisin tarkoituksin - silloin kun tahtoo että vahingossa löydetty oikea äänenmuodostus jäisi pysyväksi - muulloin hän enempi tukistaa.  

Eniten opin sellaiselta jota pelkäsin niin etten uskaltanut tunneille ellen ollut opetellut läksytehtäviäni. Hänelle ei vain uskaltanut laulaa väärin. Vaikka vähän tutisin niin opin kyllä.  
Tämä tarina on tosi. Samoin lääkiksessä jälkikäteen minusta oli hyvä, että kuri oli hirmuinen sellaiselle joka oli hoitanut koulunkäynnin vasemmalla kädellä. Että nyt luet tai itket ja luet. Joko saat tentistä sen viisi kuudesosaa siihen yksmiikkaan, tai palaat asiaan uusinnassa tai putoat kurssilta.

Hyvät ihmiset kuinka hirvittävästi olisi saanut pelätä työssä!!
.....................................

Jostakin syystä nämä muistot kuin kannattelevat nyt - että kuulehan, sinä olet käynyt läpi paljon pahempaakin.

"Jos karvaan kalkin nostat huulillemme
ja tuska vuotaa yli laitojen,
sen silti voimme rohkeasti juoda;
kädestäs rakkaasta me saimme sen".  Dosentti, säkeistö joka poistettiin virrestä 600 ikävä kyllä. Tuon kalkin olisi saanut modernisoitua jos siitä oli kiinni.
« Viimeksi muokattu: 25.03.14 - klo:15:54 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10052
Vs: Jumala
« Vastaus #14 : 29.03.14 - klo:22:25 »
             Kärsimykseen liittyy Jumala, katkeruuteen viha. Viha ei ole Jumalasta.
Kärsimistä ei jaksaisi ellei se olisi Jumalasta. Kuka on kärsimyksen kokenut, on kokenut myös rakkauden.


Tämä on kyllä hyvin nähty. Olen viime viikkoina mietiskellyt jos tätä omaa, mutta muutaman läheltä nähdyn elämää.  Aika monia meistä kyllä pistelee katkeruuskin jotta ollaan kuin katajanoksat. Kärsimys saattaa olla koettelemus jossa sitten on tosi kyseessä tämän edessä:  Kuinka minä klaaraan tämän katkeroitumatta, kävisikö mielellään ettei yhtään, kun katkerana on niin kitkerä olla. Osa, mutta vain osa on ite kellään omien toimien seurausta - siis että elämässä romuttuu liikaa ei liity omiin valintoihin...  Joskus kyllä kai sitten.  On otettu liian suuria riskejä alun perin näyttäisi erään ystäväni kohdalla menevän -- ei ole rohjettu ottaa mitään riskejä ja siinä elämä menikin toisella  -- ja sitten on miettijän mieli solmussa, Jumala kun ei meidän toimiamme peru, muttei se johdatuskaan ihan vaivatta avaudu, sanokoon kuka hyvänsä mitä hyvänsä, täällä täytyy suoriutua terveen järkensä ja omantuntonsa varassa ja pyytää hartaasti, ettei olisi liian sokea tai putkinäköinen, jos nyt ei kynnysmattokaan.  Kaikkeen kiltisti suostuminen ei sittenkään tainnut olla ihan kristillistä...   Lempikerjäläiseni joka vielä eile volisi "Elena... Jesus, Jesus... No money... No food... "  taapersi vastaan ykkösissä ja sanoin että kivat vaatteet, mutta pistätkö viiskymmpisen kun on no money ja no food.   Oli sentään nolo.  Ja minä nauroin.

En kauheasti tajua Risto Santalan teologista ajattelua, eikä se minua ravitse, mutta yksi pikku aarre löytyy:  Pieni astia Pyhässä Maassa. Se kertoo Santalan ainoasta pojasta, joka Israelissa kuoli aivokasvaimeen.  Santalalle merkitsi suuria että Ismo "eli henkilökohtaista uskonelämää"  itselleni, että Ismo Jumalan läheisyydestä löysi lohdutusta ja lievitystä.  Isä Santala itse kirjoittaa Jumalan vaihtopöydästä, jolle Vuorisaarnan tämän maailman silmissä mitättömät "voivat viedä" ne huonoutensa ja saavat sieltä hyvyyksiä tilalle.

Joskus mietin jopa sitä, että vaikka pyytäisin katkeruudesta päästä, en kenties pääse. Se on aivan uusi ajatus.  Aika usein rohdoksi tarjotaan kiitoskirjoja tai kirkkokahveille ja saarnanjatkolle jäänyt väki suorastaan kiirehtää vakuuttamaan, etteihän Jumala niin eikä Jumala noin.  Mistä me Jumalan mielen tiedämme?  

Minusta näyttää, että liikaa kärsineet huolimatta uskostaankin, luottamuksestaan siihen, että kaikki käy Jumalan suunnitelman mukaan, sittenkin persoonallisuudeltaan murtuvat. Analyytikkoni totesi ammoin ettei kärsimys tee kenellekään erityisen hyvää, ainoastaan pahaa.  Mietin jopa että huolimatta kaikesta teologisesta sovelluksesta "Jumalan oikeasta ja vasemmasta kädestä" alan tässä ajatella, että osa iskuista ei ollenkaan ole Jumalan tahtomaa eikä tarkoittamaa. Ne ovat tapahtumia, joita Hän ei mitenkään saa tapahtumattomiksi, sillä ihmisellä on varsin suuri vapaus suhteessa toisiinsa ja luonnonvaroihin ja sotien sytyttämisiin.  Sairauskaan ei tuota kärsimystä, kyllä ne ovat ne sosiaaliset komplikaatiot.

Näihin kai sopii se sana särjetystä ruo'osta ja suitsevasta kynttilänsydämestä, ja joskus minusta Jumala on kuin isä tai äiti, joka joutuu katselemaan lapsensa kärsimystä, itkee ihmiskunnan kyyneliä ja toivoo voivansa lohduttaa.  

    
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.