Kirjoittaja Aihe: Epävarmuuden oikeutus?  (Luettu 18371 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Teme

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 449
    • http://www.janoinen.net/
Epävarmuuden oikeutus?
« Vastaus #15 : 22.02.06 - klo:21:05 »
Oikeastaan monissa kristillisissä suuntauksissa epävarmuus on käytännössä "kadottava synti" tai sellainen, joka estää Jumalaa toimimasta. (Tai äärimmilleen vietynä jopa aiheuttaa Jumalan rangaistuksen.) Ehkäpä tässä tulee taas kohta flashbackejä jonkun saarnaajan saarnasta, kunhan hetken pohdin. Tai voisin penkoa kirjahyllystä vaikkapa yhden kirjan - mutta sen käteen ottaminen voisi kyllä ahdistaa niin paljon, että oksennan/menetän tajuni/vajoan pöydän alle/pakenen nurkkaan istumaan tai jotain muuta vastaavaa tai kaikkia kerralla.

Teme
Vertaistukea  ex-vapaakirkollisille (helluntai, vapaasrk, karismaattinen jne)

Poissa Hanna

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 451
Epävarmuuden oikeutus?
« Vastaus #16 : 22.02.06 - klo:21:58 »
Kuten ehkä ymmärsittekin, en siis tarkoittanut, että tällä foorumilla olis varsinaista "raamatulla päähän-meininkiä"(kyllä niitäkin on tullu nähtyä), vaan aivan vaan ihmetellen (ja toisaalta ihailenkin) olen lukenut sitä kuinka toiset jopa miettii uskonsa levittämistä, ku ittellä on omissakin ajatuksissa tarpeeksi miettimistä.
On monta tapaa solmia kaunis kimppu ja monta tapaa elää onnellinen elämä

Poissa minttu

  • Kuulee ehdotuksen "Viimeisen laulun..."
  • Viestejä: 197
Epävarmuuden oikeutus?
« Vastaus #17 : 22.02.06 - klo:22:17 »
Lainaus käyttäjältä: "Kauhanen T"
Minä teen jyrkän eron jumaluuden olemassaoloa koskevan uskonnonfilosofisen asenteen ja sen mitä sydämessään tuntee välille.


Hyvä huomio. Lausumani ei oikeastaan ole luonteeltaan uskonnonfilosofinen (ontologinen). Käytän verbiä "olla" sen absoluuttisessa mielessä: ihmisellä ei taida olla muuta tapaa kuvata todellista, absoluuttista olemassaoloa ja ennen kaikkea sen tiedostamista (sydämen tuntemus) kuin ympäripyöreä ja samalla ytimeen käyvä "on". Miten muuten minä sanoisin, kuka tai mikä se on, johon minä sokeasti turvaan?

Harvoin mieleeni tulee niin absurdi filosofinen ajatus, että kyseenalaistaisin oman olemassaoloni ontologisessa mielessä. Sen sijaan kun sanon
Lainaus
Itsestänikään en aina ole niin varma.
, yritän oikeastaan sanoa sen, että jotenkin tämä asia on kohdallani täysin kaiken filosofisen järkeilyn ylä- ja ulkopuolella. Hyvä niin. Joskus tuumailen syntyjä syviä, hetkellisesti saatan jopa hätkähtää: ei voi olla mitään Jumalaa. Mutta kun illalla painan pään tyynyyn, minä puhun sille, joka on.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15170
Epävarmuuden oikeutus?
« Vastaus #18 : 23.02.06 - klo:10:32 »
Jumalan vanhatestamentillinen nimihän suomennetaan usein: Minä Olen. Teonsana nimenä on minusta huikeaa. Ajattelen, että Sana joka tuli lihaksi, on myös teonsana. Niinhän se latinaksi on. "Verbum caro factus est" lauletaan Piae Cantiones -joululaulussakin. Oleminen on jumalallista, koska Jumala on.

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Epävarmuuden oikeutus?
« Vastaus #19 : 23.02.06 - klo:11:52 »
Lainaus käyttäjältä: "minttu"
Harvoin mieleeni tulee niin absurdi filosofinen ajatus, että kyseenalaistaisin oman olemassaoloni ontologisessa mielessä. Sen sijaan kun sanon
Lainaus
Itsestänikään en aina ole niin varma.
, yritän oikeastaan sanoa sen, että jotenkin tämä asia on kohdallani täysin kaiken filosofisen järkeilyn ylä- ja ulkopuolella. Hyvä niin. Joskus tuumailen syntyjä syviä, hetkellisesti saatan jopa hätkähtää: ei voi olla mitään Jumalaa. Mutta kun illalla painan pään tyynyyn, minä puhun sille, joka on.


Tämä on hyvin yleinen tuntemus, olen monien ihmisten, suht. uskonnottomienkin kanssa keskustellut, ja tulee ilmi, että heillä on juuri tälläinen tuntemus, että jokin on. Itselläni sitä tunnetta ei vain ole. Ja ainakin fundamentalistisista tulkinnoista ajattelen, että siinä pakotetaan fiktiivinen rankaiseva Isä olemassaoloon, koska on niin suuri hätä siitä, ettei ole olemassa mitään turvaa tässä satunnaisessa ja kylmässä maailmassa, että kysymys on puhtaasti psykologisesta - ja tuhoisasta - pakoliikkeestä. Mikä tuntemus itselläni sitten on? Ainoa lause joka tulee mieleen on "se on salattu". Minusta on olemassa se toinen isänmaa, joko meissä itsessämme tai Jumalassa tai kummassakin: ja sitä kohti vaellamme. Mutta varmuutta sen löytymisestä ei tässä maailmassa voi tulla - näemme sen, itsessämme, Jumalassa, mutta emme ehkä koskaan saavu sinne. No, sekavaahan tämä on: ei pysty muotoilemaan näitä perimmäisiä kysymyksiä arkaaisella yksi-nolla -logiikan argumentoinnilla. Minusta kristinuskoon sisältyy universaali sanoma, mutta se on kaukana sanojen, ihmisviisauden takana.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Kauhanen T

  • Vieras
Epävarmuuden oikeutus?
« Vastaus #20 : 23.02.06 - klo:14:14 »
Lainaus käyttäjältä: "llwyd"
se armo, se laupeus on olemassa riippumatta minkään Jumalan materiaalisesta olemassaolosta. Tämä ei minusta mystisestä näkökulmasta ajateltuna ole kovin radikaali kanta, mutta perinteiset tulkinnat kristinuskosta ja kirkosta ovat tietysti erilaisia. Tässä suhteessa jumala-suhteeni on melkoisen etäinen, enkä tunne että tarvitsen mitään konkreettista kaikkivaltiasta olentoa tuomaan turvaa ja varmuutta, mutta jos hän on olemassa, en hetkeäkään epäile hänen armollisuuttaan omalta kohdaltani ja kaikkien muiden ihmisten kohdalta. Ellei hän olisi armollinen kaikille, ei kysymys mielestäni olisi mistään Jumalasta vaan jostain eettisesti hyvin epätäydellisestä olennosta. ... Jumaluus, jos sitä on, on meiltä salattu asia


Lainaus käyttäjältä: "Toisessa ketjussa juhani"
Ei tämä ole konservatiivi-liberation -ongelmaa.

Llwyd kiteyttää mielestäni loistavasti tyylipuhtaan modernin, liberaalin, kristilliseen kulttuuriin perustuvan yleisuskonnollisuuden eetoksen. Perinteiset tulkinnat kristinuskosta ja kirkosta ovat tietysti erilaisia.

Tällä Juhanin "konservatiivi-liberation" -akselilla (jossa siis "konservatiivi" tarkoittaa sitä mitä useimmat teistä kirkollisen median mukana kutsuvat leimaavasti "fundamentalismiksi" - se mitä minä tarkoitan fundamentalismilla on tämän akselin ulkopuolella, kts. esim. raamattukeskustelu) olemme tietysti kaikki omasta mielestämme jossain ääripäiden välissä. Mutta useimmat olemme lähempänä jompaa kumpaa päätä. Llwyd, sinä ja minä olemme aika kaukana toisistamme, joten haluaisin kysyä sinun mielipidettäsi seuraavista vaihtoehdoista. Sanoisitko lähinnä että:

"Edustamani liberaalius

a) on sovitettavissa siihen, mitä pidän kirkon (klassisessa mielessä) ydinsanomana.

b) edustaa alkuperäisen kristillisyyden ydinsanomaa jonka jo kirkkoisät hukkasivat ja johon kirkon tulisi palata.

c) ei ole yhteyksissä kirkkoon kuin yhteisen kulttuuriperinnön puolesta - ja hyvä niin molempien kannalta."

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Epävarmuuden oikeutus?
« Vastaus #21 : 23.02.06 - klo:14:53 »
Lainaus käyttäjältä: "Kauhanen T"

Lainaus käyttäjältä: "Toisessa ketjussa juhani"
Ei tämä ole konservatiivi-liberation -ongelmaa.

Llwyd kiteyttää mielestäni loistavasti tyylipuhtaan modernin, liberaalin, kristilliseen kulttuuriin perustuvan yleisuskonnollisuuden eetoksen. Perinteiset tulkinnat kristinuskosta ja kirkosta ovat tietysti erilaisia.


Niin kai se on nähtävä: mutta minusta liberaali kristillisyys on paljon puheliaampaa kuin ne avuttomat, avoimiksi jäävät muotoilut joita itse käytän. Liberaalista kristillisyydestä tuntuu puuttuvan tietty itseluottamuksen ja hengellisyyteen luottamisen dimensio, ollaan hylätty tiettyjen perinteiden sisältö vaikka säilytetty niiden muoto, mutta jotenkin tunnutaan silti kaipaavan takaisin "oikeaan" varmuuteen, hallintaan. Pyhyys ja mysteeri ovat nykypäivän sosiaalidemokraattisessa virallisessa kirkossa melko syrjäisessä asemassa. Niin ne ovat myös nykyajan konservatiivissa fundamentalismissa (joka minusta on vieläkin modernimpaa ajattelua kuin omani). Tässä mielessä yritän hapuilla kristinuskon ytimeen, en poispäin siitä. Tiedän että kirkoilla ja eri lahkoilla on hyvin erilaisia, jopa eriskummallisia tulkintoja tästä ytimestä, ja omat tulkinnat ja oma viisaus ovatkin niissä hyvin keskeisiä, mutta ne eivät sitä omista - kukaan ei sitä omista. Se on salattu - kun omia sanoja ei ole, puhuu minun puolestani tämän liikkeen hiljaisuus ja avuttomuus. Kovia sanoja ja suuria varmuuksia on kirkon ja lahkojen piirissä riittämiin, lyönnit eivät kristinuskosta jää puuttumaan vaikka tämä mystissävytteinen, osaamaton liike niistä pidättyykin.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Kauhanen T

  • Vieras
Epävarmuuden oikeutus?
« Vastaus #22 : 23.02.06 - klo:15:22 »
Lainaus käyttäjältä: "llwyd"
yritän hapuilla kristinuskon ytimeen, en poispäin siitä

Tämä voitaneen tulkita vastaukseksi b)?

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Epävarmuuden oikeutus?
« Vastaus #23 : 23.02.06 - klo:16:29 »
Lainaus käyttäjältä: "Kauhanen T"
Lainaus käyttäjältä: "llwyd"
yritän hapuilla kristinuskon ytimeen, en poispäin siitä

Tämä voitaneen tulkita vastaukseksi b)?


On ollut onni syntyä elävän hengellisen tradition keskelle: on todella vaikea löytää sanoja omasta takaa, ja vierastan sitä kirkkoa ja teologiaa, joka tuntuu olevan erittäin vuolassanainen ja sujuva selittämään mysteerejä. Epäilen viisauttamme. Tunnen itseni tien kaidan matkalaiseksi, mutta en anna kristilliselle dogmalle juurikaan merkitystä tämän taivalluksen arvioinnissa. En oikein tiedä miten muodikkaan liberaali tämä asenne on, mutta epäilen vähän.

Edit: äh, jäi näköjään itse kysymykseen vastaamatta: kyllä b on lähimpänä näistä vaihtoehdoista.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3884
epävarmuudesta
« Vastaus #24 : 23.02.06 - klo:23:55 »
Epävarmuus on ihan jees. Ilman epävarmuutta ihmiset nousevat Jumalan yläpuolelle. 8)
wilhelmi niskasen jäljillä

Kauhanen T

  • Vieras
Epävarmuuden oikeutus?
« Vastaus #25 : 24.02.06 - klo:12:09 »
Lainaus käyttäjältä: "Kauhanen T"
Tämä voitaneen tulkita vastaukseksi b)?


Lainaus käyttäjältä: "llwyd"
Edit: äh, jäi näköjään itse kysymykseen vastaamatta: kyllä b on lähimpänä näistä vaihtoehdoista.

Kiitos! Aloin jo arvella että olet "botti", siis ohjelma joka vastailee automaattisesti kooten repliikkinsä fraaseista jotka jotenkin liittyy kysymyksessä olleisiin sanoihin. (Minuakin voisi luulla sellaiseksi kun sanon aina samat asiat joka viestissä.) Mutta kiva kun olet ihminen ja vastaat.

Jotkut ovat jo säestäneet minua tässä erottelussa epävarmuus omasta uskosta - epävarmuus Jumalan olemassaolosta. Mitäs muut sanotte, voisiko tämä erottelu kuvata myös eroa mm. llwydin (ja tuhansien muiden) edustaman liberalismin ja perinteisen kirkollisehkon herännäisyyden välillä?

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15170
Epävarmuuden oikeutus?
« Vastaus #26 : 24.02.06 - klo:12:34 »
Toisinaan sisäinen ja todellinen epävarmuus tuottaa ulkoisen varmuuden harhakuvan ja päinvastoin. Järkähtämättömän uskon kuori saattaa olla tarpeelinen keino pitää hutera sisus kasassa. Sisimmässään vakuuttuneella taas on varaa pohtia mahdollisuutta, että olisi sittenkin ihan väärässä.

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Epävarmuuden oikeutus?
« Vastaus #27 : 24.02.06 - klo:12:35 »
Lainaus käyttäjältä: "Kauhanen T"
Kiitos! Aloin jo arvella että olet "botti", siis ohjelma joka vastailee automaattisesti kooten repliikkinsä fraaseista jotka jotenkin liittyy kysymyksessä olleisiin sanoihin. (Minuakin voisi luulla sellaiseksi kun sanon aina samat asiat joka viestissä.) Mutta kiva kun olet ihminen ja vastaat.


Joo, enemmänkin huolimaton kuin robotti! Mutta myös epämääräinen näissä kysymyksissä: minusta ollaan aivan ymmärryksen ja kielen rajoilla kun puhutaan uskosta, jumaluudesta ja kokemuksesta. Tässä mielessä liberalismi terminä ei minusta ole aivan ongelmaton, tai se on ehkä liian ongelmaton, helppo leima. Jostain näkökulmasta voisin vaikka lähteä tyypillisen moderniin identiteetti-sotaan ja väittää, että itse olen tyylipuhdas traditionalisti, ja että perinteinen kirkko ja teologia ovat niitä vaarallisia ja radikaaleja kristillisen perinteen vääristymiä... Mutta en tietenkään näin tee: en vain ole kovin luottavainen kykyymme vangita näitä asioita inhimillisen kielen ja ajattelun hallintaan.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa Emerentia

  • Kaivaa Siionin virsiä takataskusta
  • Viestejä: 51
pelastusvarmuus?
« Vastaus #28 : 07.03.06 - klo:18:15 »
En jaksanut lukea kaikkia viestejä; toivottavasti puhumme nyt samasta aiheesta.
Olen mieltynyt moniin körttiläisyyden korostuksiin ja koen "alatien kristillisyyden" oikeammaksi kuin herätyskristillisten piirien varmuuden asenteen, "todistamisen" ja ylistyspainotteisuuden. Siitä puuttuu minusta täysin se "nöyryys ja hiljaisuus", jota itse tahdon kokea hengellisessä elämässäni ja Jumalan edessä.
Olen kuitenkin alkanut miettiä, onko toisen ääripään loputon epäily ja epävarmuus (sanokaa jos kärjistän) lopulta sen tavoiteltavampaa. Armon kerjäläisen asenne on minusta oikea kristitylle, mutta missä on körttiläisten, epävarmojen, epäilijöiden, pelastusvarmuus? Eikö sen tulisi olla Kristuksessa taattu? "Yksin armosta", ja se meillä on lupa uskoa.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3884
epävarmuudesta
« Vastaus #29 : 07.03.06 - klo:20:20 »
Jeesus on sanonut, että me epävarmat pääsemme toiseen kotiin, toiseen isänmaahamme. :wink:
wilhelmi niskasen jäljillä