Kirjoittaja Aihe: Lukemisesta ja kirjoittamisesta  (Luettu 43003 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Janina

  • Kuulee ehdotuksen "Viimeisen laulun..."
  • Viestejä: 191
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #60 : 21.07.16 - klo:19:57 »
Vihdoin tuli kirjastosta ilmoitus että Tommi Kinnusen Lopotti on tullut. Olin jonossa n. kolme kuukautta.  Muutaman sivun olen vasta tankannut kun silmät ovat
tavaomaistakin huonommat vähäisen nukkumisen vuoksi.


Minä lainasin tänään Paavo Ruotsalaisen elämänkerran, sekä kirjeitä sisältävät kirjat. Lisäksi lainasin Berliinin muurista ja aikakauden vaikutuksesta Itä-Saksaan kertovan kirjan ja Himmlerin kirjeenvaihdon vaimonsa kanssa.

Oma ajatukseni on, että lue kaikkea ja tee lukemastasi omat johtopäätöksesi objektiivisesti. Ei mitään valmiiden totuuksien etsimistä siis minun tieni..
Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: Tehkää parannus jne., niin hän tahtoo, että uskovaisen koko elämä on oleva parannusta.

-Martti Lutter

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25460
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #61 : 22.07.16 - klo:07:23 »
Minun tiedonhaluni on vienyt minua milloin minkäkinlaisen kirjan pariin. Luulen saaneeni hyödyllistä tietoa enemmän romaaneista ja elämänkerroista kuin hartauskirjallisuudesta.
Raamattu tulee eläväksi lukiessaan ja kuullessaan arkielämästä, kun Pyhä Henki
niin tahtoo osoittaa.
Historia ja kulttuuri kiinnostavat, tapakulttuurin osalta enimmin. Ja kaunokirjallisuus joka liikkuu näissä ympyröissä. Politiikka, eikä sotakirjat kuulu minulle, eivätkä dekkaritkaan, enää.

Tuo mainitsemani Tommi Kinnusen Lopotti , olen nyt loppupuolella, kertoo homojen elämästä sellaista mistä en ollut mitään kuullut.  Riipaisevaa on kuvaus parien etsinnästä paikoissa joihin heidät oli ' oikeamielisten' ajaneet. 
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Janina

  • Kuulee ehdotuksen "Viimeisen laulun..."
  • Viestejä: 191
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #62 : 22.07.16 - klo:07:29 »
Tuo mainitsemani Tommi Kinnusen Lopotti , olen nyt loppupuolella, kertoo homojen elämästä sellaista mistä en ollut mitään kuullut.  Riipaisevaa on kuvaus parien etsinnästä paikoissa joihin heidät oli ' oikeamielisten' ajaneet.


Hei,
oliko tuo Lopotti sinusta mielenkiintoinen kirja?

Kannattaakohan se lukea itsekin?
Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: Tehkää parannus jne., niin hän tahtoo, että uskovaisen koko elämä on oleva parannusta.

-Martti Lutter

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25460
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #63 : 22.07.16 - klo:08:00 »
Erittäin mielenkiintoinen, mutta lue ensin Neljän tien risteys. Silloin on helpompi jäsentää perhettä ja ymmärtää muutama  Miksi-ajatus.

Finlandiapalkinnon arvoinen.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa jussi83

  • Saapunut Aholansaaren rantaan
  • Viestejä: 15
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #64 : 22.07.16 - klo:15:54 »
Minä olen lukenut Kristiina Vuoren kirjaa Neidonpaula mielenkiintoinen kirja.
Mielenkiintoinen historiallinen romaani.
Minä luen mielellään historiallisia romaaneja.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10105
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #65 : 27.07.16 - klo:13:02 »
Olen muistellut kirjoittamisoppeja , eikä se loppujen lopuksi ollut merkillisempää kuin jonkin instrumentin käytön opettelu. Oli hyvä, että jaksoi käydä kursseja vaikka niiden tasalaatuisuus jätti toivomisen varaa ja hinta karmi. Ne olivat hyödyllisiä, hauskoja, hyödyttömiä, kamalia, selkeitä ja  ihan kapulakielisiä, selkaisia joiden päättyminen suuresti harmitti, sellaisia jotka tahtoikin keskeyttää,  semmoisia että kirjan kuvakin aiheutti vatsanväänteitä aikakausiksi, toisinaan ajankohtaisesti  itketti vaan nyt naurattaa. Kirjoittaminen ja oppiminen on pitkä tarina, rungosta kertomukseksi liiankin pitkä koska ensin opin kokoamaan jotkin palikat jotka vietiin professorille tarkastettavaksi ja vasta sen jälkeen katsottiin kirjoitetaanko tästä.

Viime päivinä olen mietiskellyt ja muistellut niitä kursseja, sillä muutamat toisten runosäkeet ja tekstikatkelmat ovat palanneet niin elävinä mieleen.  Lyriikkakurssilla oli muuan mies joka jo ensimmäisellä kerralla vetäisi niin hyvän runon ettei vertaa, ja myönsikin nuorempana julkaisseensa ( tuskin omakustanteena) neljä kokoelmaa.  Hän tuli alkeiskurssille koska " kirjoittelusta oli aikaa" . 

Harmitti, että hän oli niin hiljainen.  Samoin minua suututti muuan rouva joka paukutti päätään Johanna Venholle, joten me seurasimme turhaa ja typerää " kumpikos meistä runoilija on" vääntöä.  Erityisesti milloin Johanna valmisteli jonkin esitelmäntapaisen hän aloitti että taas tätä ja tuon tietää kaikki ja vaikka kuinka kimmastuin ja sanoin etten minä ainakaan, Johanna hiljeni aina opettanut siis sitten mitään.  Luulen tietäväni tuon avuttomaksi ja sanattomaksi lyttäämisen, jossa ei pääse siihen saakka että hyvä, niin kai, ikävä juttu mutta mikäli nuo toiset yksitoista eivät tätä tunne ehdotan että sen kuitenkin saan esittää, koska mikään " eikun kerro nyt, kerro vaan" ei auttanut. Ja minua harmitti itkuun saakka.

Erään kurssin opettaja oli erinomainen ainakin minulle, ensimmäinen esimerkki osoitti oman perusvirheeni eli ilmeisesti jokaisen huvikseen kirjoittavan perusvirheen.  Vahinko vaan, mainitsi siinä kun välineistöä kokoiltiin että oli tässä raskasta perheasiaa ja olisiko siksi sitten niitä " kirjailijavieraita" vilissyt pilvin pimein, ja niitä minä odotin kuin lehmä kevättä.

Silloin ensimmäisen kerran kysyin, kuka se on kirjailija. Aivan vilpittömästi.

Nämä olivat nuoria tyttöjä, tavallisesti jonkin kirjoituskoulun kasvatteja " Mä shillee niiku" tyyppejä joka sattuu, oivoi, jo valmiiksi edustavan jotakin vaikeasti nieleskeltävää. Ja heitä riitti, tuli ja tuli. Että  she  opettajanne ei pääse tänään mutta mä shillee niiku oon niiku kirjailijavieras niiku. Multa on julkastu yks niiku kirja että mä oon niiku ton wheeshooyyn kirjailija. Mä oon aina tykänny ainekirjoituksesta ja ollu siinä hyvä..... 

Joukossa oli useilta joilta oli julkaistu kirja eli minä oletin että ne "kirjailijat". olisivat kirjoittaneet enemmän kuin kukaan ryhmästä. Lopulta väki hermostui, ryhmä alkoi hajota, itse sain yhden keuhkokuumeistani ja sillä välin asia oikaistiin ja opettajaksi saatiin ihan pätevä ihminen erittäin hauskoine harjotteineen.  Sittenkin hyvästely " te olette varmaan kaikki löytäneet kirjailijaäänenne" sai minut tietysti paukuttamaan päätä, etten ainakaan itse enkä tällä kerralla eikähän sellaista edes löydy.  Läsnä oli kolmannes alkuperäisestä joukosta.  Ne tuntuvat nyt niin huvittavilta että ne täytyisi johonkin koettaa koota ennen kuin iskee jokin muistisairaus joka nekin sammuttaa kuin lyhdyn toisensa jälkeen. 

Mitähän varten minä alun perin menin sellaiselle kurssille?  Sille oli jokin erittäin järkisyy.  Sitten siellä vain oli niin hauskaa.
« Viimeksi muokattu: 27.07.16 - klo:13:09 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8218
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #66 : 28.07.16 - klo:04:47 »


 Lyriikkakurssilla oli muuan mies joka jo ensimmäisellä kerralla vetäisi niin hyvän runon ettei vertaa, ja myönsikin nuorempana julkaisseensa ( tuskin omakustanteena) neljä kokoelmaa.  Hän tuli alkeiskurssille koska " kirjoittelusta oli aikaa" . 

Harmitti, että hän oli niin hiljainen.



   Kerro lisää.
Ehkä hänellä on suppea aktiivinen sanavarasto.
 
Kun hiljainen mies alkaa puhua, siitä ei meinaa loppua tulla.

Seitsemännet juhlat Nivalassa :052:
5.-7.7.2019 järjestettävät juhlat olivat jo seitsemännet Nivalassa. Juhlien tunnuslause on Armossa avarassa.
Juhla-alue sijaitsee Kyösti Kallion koulun ja Kalliosaarentien välisellä kentällä, aivan kaupungin keskustan tuntumassa.

https://herattajajuhlat.fi

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19443
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #67 : 28.07.16 - klo:20:40 »
   
Kun hiljainen mies alkaa puhua, siitä ei meinaa loppua tulla.

Meinaatko noin?   :017: :039:

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8218
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #68 : 29.07.16 - klo:05:34 »

   Hiljaisuus on arkuutta ja herkkyyttä. Hiljainen löytää harvoin otollisen nmaaperän kylvää hiljaisuudessa keräämäänsä viisautta. Hiljainen on kokenut hiljaisuutensa vaikuttavan syvällisyydeltä. Usein hän on kuitenkin kiitollinen, kun joku avaa sanaisen arkkunsa vaivautuneen hiljaisuuden rikkoen. Toisaalta puhumisen rutiinin puuttuessa, smooltookkia taitamattomana hän haluaisi sanoa sanansa, mutta ei ehdi, koska nopeammat ovat jo siirtyneet seuraavalle levelille ajatusten vaihdossa. Niinpä hän tyytyy osaansa siksikin, että on kokenut töksäyttävänsä saatuaan jotain suustaan ulos. Vaivautuneena olen huomannut kaikkien tuijottavan ja odottavan seuraavaa repliikkiä. Joku saattaa sanoa: "Nii-in..?" Hän hämmentyy, punastuu ehkä ja jää miettimään, mitä tulikaan sanoneeksi, kunnes taas joku armelias taas katkaisee vaivautuneen hiljaisuuden, keskustelu jatkuu.
Voi herttilei sentään, kun se on sulonen! Ja liikuttava! Upada uppista että.
Nainen on elämä, mies kuolema kuulemma.

Seitsemännet juhlat Nivalassa :052:
5.-7.7.2019 järjestettävät juhlat olivat jo seitsemännet Nivalassa. Juhlien tunnuslause on Armossa avarassa.
Juhla-alue sijaitsee Kyösti Kallion koulun ja Kalliosaarentien välisellä kentällä, aivan kaupungin keskustan tuntumassa.

https://herattajajuhlat.fi

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10105
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #69 : 30.07.16 - klo:09:25 »
Poikkeanhan sitten sillä lyriikkakurssilla.  Tarkoitukseni oli mennä proosan jatkoon, mutta se täyttyi ennen kuin hitaana huomasin että ai niin se piti kanssa hoitaa kuntoon se asia.  Sanottiin että kuule. Lyriikkaan mahtuisit jos olet nopea kun nyt kävi näin eli lähetä salamana hakemus ja vetäise jostain hatusta muutama runo.  Ei niitä hatusta vetäistä mutta etsin jotain jostain ja minulla oli yksi käännös.

Kurssilaisia oli kaksitoista.  Yksi jäi viime hetkellä tulematta ja ilmoittikin sen, joten me otimme  :003: mukaan erään invalidin henkilökohtaisen avustajan kun hoksasimme että hän on hyvin kiinnostunut.  Nyt tekstien lukeminen ei tuntunut niin työläältä kuin proosassa koska runot ovat lyhyempiä. Vaan oli siinä mahdoton homma.  Ehkä nuo lukemiset olisi voitu jakaa toisinkin. Jos toisten kävi kuin itseni niin kyllä siitä tuli läpijuoksua lopulta ja haparoivaa yritystä tunnilla saada jotain mieleen.... Ööööö. Tota.  Niin. Tässä runossa.  Niin. 

Siellä opin että nykymääritelmän mukaan runo on metafora. Piste ja aamen sille. Ei mitään muuta.  " Tämä on hyvä... Vähän tässä on rytmiä ja loppusointua.... Varo niitä"  :003:  Minä-sanaa ei käytetä. 

Mahdottomin tehtävä oli kirjoittaa vapaa-assosiaatioruno koska en saanut tajuuni mitä siis minulta odotetaan.  Siinä vaiheessa kurssi oli jo jonkin verran kaaostunut.  Ne kaaostuivat jokainen, auttamatta, ainut joka pysyi koossa ja toimivana oli nelihenkinen nettiryhmä joka puolestaan värkkäsi novelleja.  Luulisin ettei tuo ryhmäkoko oikein ole hallittavissa. Läksyjen lisäksi juuri tuo kauniin opettavaisen kohteliaan kehittävän sanan löytäminen jokaisen runoista oli niin maan mahdoton tehtävä.

Mietin sitä hiljaista, ja sillä kerralla muistan sen äänekkään rouvan vaikuttaneen hieman sähköistävästi. Hän sai muutaman hyökkäämään ja enemmän naiset, joista osa sitten hyökkäili summamutikassa, ja miehet vaikenemaan.  Sähköistävä rouva oli hieman liian varma kaikesta, eli sitä ihmistyyppiä jonka on vaikea oppia koska hän mielestään jo tietää ne asiat.  Olisi mennyt jatkokurssille minä mietin koko ajan.  Voi kun olisi mennyt jatkokurssille.

Kyllähän tuosta metafora-asiastakin keskusteltiin.  On laululyriikkaa, jossa rytmi ja soinnut ovat välttämättömät.  Myöhemmin järjestettiin NVL:ssa kurssi juuri siitä vanhanaikaisesta runosta jossa on mittaa ja muotoa mutta olin kurssiähkyssä silloin.  Saa kirjoittaa toisinkin.  Tein itse ärsyynnyttyäni sitten niin että rikoin kaikkia sääntöjä ja jokainen runoni alkaa Minä-sanalla ne eivät ole sinnepäin metaforia ja aihekin eli Jumala on out joskaan en niihin ympännyt loppusointuja. Meidän piti ymmärtää kuinka kokoelma syntyy ja tein sitten semmoisen kuin Minä ajattelen olevaisia.  :003:

Joistakin läksyistä pidin toisista en.  Nyt ajatellen miksi emme opiskelleet Nerudaa, esimerkiksi, olisi ollut makuuni paremmin kuin ne synkät värittömät kalmanhajuiset joista mieleeni tulee pimeä vieraassa metsässä ja eksyminen sinne. En jaksanut niin synkkää menoa, en väritöntä.

Sen huomasin että uuteen sielläkin mennään rikkomalla vanhan säännöt, mutta oliko jokainen yritelmä juuri runo tai metafora, sitä mietin.  Onko satunnaiskirjaimin muodostettu kenttä juuri runo? Onko rytmi, joka löytyykin visuaalisesta ilmeestä runo, no sen kyllä ymmärsin ja jos siinä on muuta niin oikein hyvä runo. Muuten on kirjaimilla tehty kuvaamataidonnnäyte. Metafora saisi luvan toimia muuallakin kuin tekijänsä huurteisessa  :003: tajunnassa. 

Huomasin kuinka paljon vaikuttaa, miten runo luetaan.  Toinen vaitelias mies ei minusta itse lukenut runojaan niin että niihin olisi saatu elämä ja koska Johanna mahtoi silloin olla väsynyt meihin jokaiseen hänen palautteensa oli kirpeämpää tai vaikenevampaa kuin tekijä ansaitsi.  Johanban omaan tyylivarastoon kuului vaikeneminen, sen kyllä näin. Ja että se harmitti kun hän vaikeni väärällä kohdin. Ei yksi " mimätiedänjotuon" ollut ryhmä vaikka olikin ensimmäisenä äänessä, ja ryhmä vaikeni paljon osapuilleen tyyliä veisaantähänsiioninvirreneiköpähiljene" . Hiljaisuus siellä oli niin runollista että se kirkui kaikki mahdolliset tunteet lujalla äänellä.  Kamala kurssi. 

Kuten jokaista tuotakin kurssia häiritsi joko yksi kaikkitietävä tai sitten henkilö myöhästelijä, joka aloitti heti supatuksen mitä tehdään ja kuka puhuu ja mitä nyt. Sanoin, siis S-A-N-O-I-N että voiko tuon entreen toteuttaa toisin, saapumalla hiljaa kolistelematta ja kyllä, kyllä sen huomaa mitä tehdään kun käyttää aistejaan ja sain ikuisen vihamiehen, ei vaan naisen.  Hän saapuu kuten tahtoo.  Mutta miten me toiset?  Me emme tahdo emme varmasti tahdo tuommoista.

Oivoivoi.  Kurinalaisuutta kaipasin jos jotakin, toisten huomioonottamista, jota sieltä puuttui jos mitä. Täytyykö käyttäytyä huonosti ollakseen Suuri Taiteilija?  :repee2: :repee2: 

Muutama taiteilija on tietysti käyttäytynyt huonostikin, mutta se onnistuu ilman minkäänlaisia taipumuksia juuri johonkin jota nimitetään luovaksi työksi, eikä, jos ne työtä ovat, kukaan ennätä miettiä taipumuksiaan eikä itseään eikä varsinkaan itseään, ei. 


Itse muistelen luovuuden tietopuolista määritelmää. Luovuus on ihmisen ominaisuus, sen avulla hän selviää elämän haasteista.  Niin on. Luovuuden osoittaminen joksikin siksi tai täksi muuksi on sitten jokaisen vapaassa valkassa mutta äänestän tuon tietopuolisen määritelmän puolesta.  Ajattelen luovaa liikkumavälinettä vaikka nyt tai luovaa tekosiivoojaa kauhistellessani näitä sotkuja.
« Viimeksi muokattu: 30.07.16 - klo:09:33 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa sadetta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1413
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #70 : 25.08.16 - klo:00:50 »
   Hiljaisuus on arkuutta ja herkkyyttä. Hiljainen löytää harvoin otollisen nmaaperän kylvää hiljaisuudessa keräämäänsä viisautta. Hiljainen on kokenut hiljaisuutensa vaikuttavan syvällisyydeltä. Usein hän on kuitenkin kiitollinen, kun joku avaa sanaisen arkkunsa vaivautuneen hiljaisuuden rikkoen. Toisaalta puhumisen rutiinin puuttuessa, smooltookkia taitamattomana hän haluaisi sanoa sanansa, mutta ei ehdi, koska nopeammat ovat jo siirtyneet seuraavalle levelille ajatusten vaihdossa. Niinpä hän tyytyy osaansa siksikin, että on kokenut töksäyttävänsä saatuaan jotain suustaan ulos. Vaivautuneena olen huomannut kaikkien tuijottavan ja odottavan seuraavaa repliikkiä. Joku saattaa sanoa: "Nii-in..?" Hän hämmentyy, punastuu ehkä ja jää miettimään, mitä tulikaan sanoneeksi, kunnes taas joku armelias taas katkaisee vaivautuneen hiljaisuuden, keskustelu jatkuu.
Voi herttilei sentään, kun se on sulonen! Ja liikuttava! Upada uppista että.
Nainen on elämä, mies kuolema kuulemma.

Voi hyvänen aika, kiitos tästä!
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19443
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #71 : 25.08.16 - klo:09:58 »
Harva pystyy noin suoraan kertomaan totuuksia elävästä elämästä.
Tuttua tekstiä.
En tiedä rohkaiseeko vai lyökö lyttyyn, riippuu kai omasta vaihtelevasta mielialastani,
milloin mitenkin.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10105
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #72 : 03.11.16 - klo:19:08 »
Noinhan siellä mahtoi käydä. Ei tarvittu kuin muutama itsevarma nainen ja tämä lahjakas mies onnistui vaikenemaan meiltä jokaiselta.

Samoin kävi toisen, joka ujosteli tuotoksiaan. Paljon riippuu siitä, kuinka runo luetaan, eikä ehkä ollut hyväksi luettaa niitä itsellä. Mieleni teki joskus siepata se, sanoa anna mun, koska hän ei saanut runojensa kauneutta itse esille silkkaa arkuuttaan, ja muuttui yhä aremmaksi kun ei opettajakaan oikein tiennyt selvästikään mitä niistä sanoa. Enhän minä osaa lausua muttei olisi arkuus pidellyt ja pidin niistä! Ja minua harmitti se dumppaaminen!

Lyttäsikö se dramaattinen nainen opettajan? Siltä minusta näytti. Muttei ollut itsestänikään sanomaan, olisit joskus hiljaa tai voisimmeko me saada kuulla mitä tuo opettaja tästä ajattelee.  Tai miksi et mennyt jatkokurssille. Tai miksi et opeta jos jo osaat kaiken.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10105
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #73 : 18.11.16 - klo:10:36 »
Olen sivutoimisesti mietiskellyt, miksi kirjoittaminen tai siitä puhuminen vaikuttaa tuntuvan brassailulta. Eihän se ole kuin työtä ja uurastusta, toisinaan niin tuskastuttavan vaikeata etten pärjäisi ilman luottolukijaa, jolle paiskaan epätoivon hetkenä tekstin:  Auta ja lue, en pääse eteenpäin.  Sitten heti pääsen, mutta Pia alkaa kai tottua tyyliini.

Kuinka saattaa tuntua brassailulta että ihminen joka ei voi tehdä omaa rakasta työtään monen mutkan kautta löytää muuta en ymmärrä.

Itse kasvoin taiteilijaympäristössä, eikä ne olleet kuin ihmisiä. Tosin muusikoita enimmäkseen, Riitta tanssi ja joku töhri väriä paperiin. Silloin kun sain kohtauksia puhuttiin lohdullisesti että on se hyvä kun on noita taiteellisia taipumuksia niin että minä luulin niitä sairaalloisiksi ja samoiksi oireiksi joita minulla oli mutta joista kukaan ei tiennyt mitään, ja päätin kädet nyrkissä vielä näyttäväni etteipäs ole,  ei mitään p-leen taipumuksia, ei mitään mitäänmitään taipumuksia! Ja ihannoin kaikkea eksaktia ja kuivaa ja tarkkaa ja taidan ihannoida yhäkin.

Ja mis ollaan? Minkä sairaudelle mahtaa!  Ei kukaan tykkää lääkäristä joka romahtaa lattialle ja oksentaa tai juoksee kesken päivän kotio tai kouristelee ja se sattuu eli älkää ny hiivatissa ainakaan kadehtiko sitä että Herran päivä viimein paistoi risukasaan vain sillä pienellä, että hyväksyin sen mihin synnyin. Uskokaa ennemmin, että soittaminen on erityisen uuurastusta ja raadantaa.

Kun vielä useat hommasi sivuammatin kuten äitee koska muusikkovaari ei tahtonu lapsistaan muusikoita. Niistä vain tuli.
------------


Kun opiskelin musiikkia ( no jos et muuhun pysty niin soita/ laula sitten) kuulin sanonnan:  Laula vain jos et voi olla laulamatta.  Se oli hyvä. Minä voin erittäin hyvin olla laulamatta, huomasin kun olisin voinut laulaa julkisesti, vaikka tunnit oli mukavia.. Minä aloin vihata esiintymistä.

Kirjottamatta minä en voi olla. Tulee tyhjä olo, kuin en eläisi.
« Viimeksi muokattu: 18.11.16 - klo:10:44 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Paikalla 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13474
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #74 : 18.11.16 - klo:15:47 »
^
Kirjoittamatta en voi minäkään olla! Vaikka ei ole kykyjä kuin murretta vääntää. :039: