Kirjoittaja Aihe: Muistelus Lapuanjoen varrelta  (Luettu 17391 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13116
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #45 : 13.12.18 - klo:11:16 »
Laiturin sillalta vastavirtaan mennessä muutaman kilometrin tulee vastaan Liinamaan silta, mikä on käytössä liikenteelle tänäkin päivänä. Silta on minulle tärkeä siksi, että sillä polkupyörällä poikosena ajellessa tein päätöksen, että en ala tupakoida. Siinä kävi niin, että kaverini kanssa meillä oli kummallakin ostettu tupakkiaski taskussa ja siitä pari paperossia poltettuna, niin kolmatta savuttaessamme ajoi voimistelun opettajamme ohitsemme ja näki pahan tekomme. Tuumasin, että rehtorin puheille joutuminen on niin tympeätä, että tämän vuoksi en sinne uudelleen mene. Heitin palavan tupakan ja avatun askin ranneliikkeellä alas jokeen. Päätökseni olen pitänyt.

Mainitun Liinamaan sillan paikalla oli viime vuosisadan alussa Liinamaan färi, lossi, kulun turvaajana yli joen. Kun joki tulvien vuoksi perattiin, niin paikalle tuli silta. Samoihin aikoihin oli jokeen yhteydessä ollut matala järvi laskettu ja siihen pikku hiljaa tulivat Hakolan kyläläisten pellot kasvamaan heinää ja viljaa. Tarinan mukaan, kun etsittiin Härmän keuhkotautiparantolalle paikkaa, niin Helsingin päättäjiä oli innostanut männikkökangas ja vieressä oleva järvi. Sairaala valmistui aikanaan ja samat päättäjät tulivat tarkastamaan sairaalan, niin ei ollut järveä. Päättelen, että ensikäynnillä oli ollut Lapuanjoessa paisunta-aika, mitä kunnan isännät eivät olleet "suoranneet" korkeille virkamiehille.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13116
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #46 : 04.03.19 - klo:13:20 »
Nukuin päikkärit. Herätessäni muistiini pulpahti kadoksissa ollut paikannimi Kopinmäki. Lapsuuteni talon nimenä oli Korpela. Kopinmäessä asusti kolmihenkinen perhe. Sanna-Maija oli emäntä, Kuustaa oli isäntä ja Ellen oli heidän tyttärensä, kehitysvammainen. Elle aina ruukasi karaata kotoaan, jolloin hän tupsahti pihapiiriimme. Näin oli hyvä, sillä jos hän olisi lähtenyt päinvastaiseen suuntaan pihastaan, hän olisi saattanut eksyä Fleinin suunnassa syviin metsiin.
Koska olin nuorin, niin tehtäväkseni tuli lähteä viemään Elle kotiin. Ikäeroa meillä oli paljon, Elle söi myös hiiltä avopiisin perältä, joten hän oli joskus aika mustakin suunsudustaan ja käsistään. En kuitenkaan Elleä pelännyt. Peräkanaa kävelimme torppien välistä polkua, silloin se oli minulle juntu, ja pääsimme Kopinmäkeen. Monta kertaa viedessäni Ellen kotiin tapasin vanhan pariskunnan päiväunilta.
Ei Elle ollut sillä lailla vajavainen, että hänet olisi pitänyt sulkea laitokseen, mutta en minä hänen puheestansa mitään selkoa saanut.
Sitten vuosia myöhemmin kävin Härmän Häjyylyt-päivillä ja näin Kopinmäessä filmatun elokuvan/videon. Siinä Kopinmäen pirtistä oli tehty uudisasukkaitten asuttama homestead-talo lännellä. Kauppias-Erkki näytteli kokkia ja tarjosi muille riisipuurokattilaa todeten "hekää". Se on kohtelias sanonta muille "tässä, olkaa hyvä,ottakaa".