Kirjoittaja Aihe: Evankeliumin levittäminen  (Luettu 19241 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Teme

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 449
    • http://www.janoinen.net/
Evankeliumin levittäminen
« : 09.06.05 - klo:10:51 »
Miten evankeliumin levittämistä körttien mielestä pitäisi tehdä? Tuolla Uskovainen -ketjussa oli kommentti, että ei ainakaan Kolmensepän patsaalla hoilaten, joten miten sitten? Vai eikö ollenkaan?

Teme
Vertaistukea  ex-vapaakirkollisille (helluntai, vapaasrk, karismaattinen jne)

Paikalla seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 14979
    • http://www.samila.1g.fi
Körttiläisyyden levittäminen.
« Vastaus #1 : 09.06.05 - klo:12:04 »
Minut on aikoinaan rakastettu joukkoon ja niin toivon muillekin  käyvän. Toisekseen emme ole levittämässä körttiläisyyttä vaan Jumala tekee tai laittaa meidät tai jonkun muun tekemään mitä hyväksi näkee.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Evankeliumin levittäminen
« Vastaus #2 : 20.06.05 - klo:12:48 »
Herännäisyyshän ei ole herätysliike, johon yritetään hankkimalla hankkia uusia jäseniä. Jos ei kiinnosta niin ei sitten, mutta ainahan voi yrittää raahata kaveria vaikkapa herättäjäjuhlille vähän tutustumaan körttimeininkiin. (Ylivieskan juhlat, täältä tullaan :wink: )
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa Teme

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 449
    • http://www.janoinen.net/
Evankeliumin levittäminen
« Vastaus #3 : 20.06.05 - klo:12:53 »
En minä useimpien liikkeiden tavoitteena pidä evankelioida omaa liikettään vaan Kristusta ;) Miten meidän siis pitäisi viedä evankeliumia Kristuksesta eteenpäin (, eikä körttiydestä)? Tavoite siis ei ole kasvattaa h-y:tä, vaan tietoa Jeesuksesta.

Teme
Vertaistukea  ex-vapaakirkollisille (helluntai, vapaasrk, karismaattinen jne)

Poissa pelotti

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 6
Evankeliumin levittäminen
« Vastaus #4 : 21.06.05 - klo:12:01 »
Vaikea kysymys... siis sekä tuo alkuperäinen että äsken muotoiltu. Huomasin miettiväni asiaa eilisiltana, kun lueskelin Paavo Ruotsalaisen kirjeitä netistä. Mitään selkeää vastausta ei noussut mieleen, tai jos jotain nousikin, niin painui kohta taas hiljaa taka-alalle.

Sellainen taktiikka sopii meikäläisellekin, joten mielelläni jäisin kuulemaan, mitä Teme itse tästä mahdollisesti ajattelet?

Jos omasta puolesta pitäisi puristaa jokin vastaus, niin ehkä kiinnostuksen lietsomiseksi päätyisin kieltämään "evankeliumin levittämisen". Sitten voisi löytyäkin jotain syvää?

Mutta siis mieluiten kuuntelisin...

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Evankeliumin levittäminen
« Vastaus #5 : 21.06.05 - klo:12:09 »
Monesti olemme ystäväni kanssa istuneet leikkimökin katolla ja jutelleet uskonasioista, varsinkin enkeleistä, ystäväni pitää arkkienkeleistä sellaisena kuin heidät Raamatussa kuvaillaan. Hän on jo ollut riparilla (mätkimässä paarmoja pingismailalla :roll:  :lol: ), joten hän tietää paljon ja opettaa minullekin. Minä taas kerron elämäni toisesta puolesta (toinen puoli on koulu-sanna ja toinen körtti-sanna, jossain vaiheessa yritin lähentää näitä puoliskojani, mutta ymmärsin tekeväni sen ystävieni kustannuksella ja lopetin sen). Ystäväni kuuntelee mielellään, mutta pari kertaa hän on tunnustanut olevansa aivan pää pyörällä, hänellä kun ei ole näistä asioista kokemusta. (Mutta kuka raahaa Sampin Ylivieskaan herättäjäjuhlille :wink: )
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa Teme

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 449
    • http://www.janoinen.net/
Evankeliumin levittäminen
« Vastaus #6 : 21.06.05 - klo:12:26 »
Mun oma ajatukseni on, että evankeliointi on sama kuin elää omaa uskoaan edes jollain tavalla todeksi ja välttää antamasta ristiriitaisia viestejä sanojen ja tekojen välillä. Mitäs se sitten taas tarkoittaa? En leiki pyhempää kuin oikeasti olen, en vaadi muita olamaan pyhiä, jos uskosta puhutaan, niin pidän pyhyyden ainoastaan Kristuksen lahjoittamana ominaisuutena.

Ai niin, mutta miten sitten tuota juttelua hoidetaan? Muun elämän ohessa, ilman stressiä ja painetta ja väkisin tuputtamista.

Tuossa nyt ensi alkuun jotain nopeaa pohdintaa töitten ohessa.

Teme
Vertaistukea  ex-vapaakirkollisille (helluntai, vapaasrk, karismaattinen jne)

Poissa Teme

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 449
    • http://www.janoinen.net/
Evankeliumin levittäminen
« Vastaus #7 : 21.06.05 - klo:12:50 »
Umh.. pitää muuten vielä jatkaa hieman. Mielestäni pitäisi kirkon myös opettaa itsestään, toiminnastaan, tapojen taustoista ja merkityksistä ihmisille. Kuitenkin yhä enemmistö suomalaisista kuuluu kirkkoon, viettää kirkollisia pyhiä, hautajaisia, riparin, vihkimisen ja niin edelleen. Mielestäni olisi upeaa, jos olisi sivusto, jossa kerrottaisiin ihan maallista puolta noista kaikista (tarjoiluvihjeistä alkean) ja siihen sitten lisättäisiin myös se hengellinen puoli. Sama kulttuurissa - kristillistä taidetta on parissa vuosituhannessa syntynyt aika paljon. Miksi samalla kun esiteltäisiin ne, ei kerrottaisi myös symboliikkaa niiden takana? Tai jumalanpalveluksen symboliikan avaaminen "tavalliselle tallaajalle" ja niin edelleen... onhan näitä tapoja.

Joskus oli haave perustaa sivusto, joka olisi mennyt tuohon suuntaan. Resurssit vain eivät riittäneet siihen ja monista muista syistä lopulta väsähdin kokonaan. :( Suunnitelmia löytyy vieläkin, jos joku niistä on kiinnostunut.

Teme
Vertaistukea  ex-vapaakirkollisille (helluntai, vapaasrk, karismaattinen jne)

Poissa pelotti

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 6
Evankeliumin levittäminen
« Vastaus #8 : 21.06.05 - klo:19:13 »
Jees jees (iloisen kiljuvasti)! Arvelen ymmärtäväni Jeesus-viestin välittämisen "elämällä omaa uskoaan edes jollain tavalla todeksi". Esimerkiksi Lutherin puhe uskosta toimimisesta tulee tässä mieleen. Sitä mietin, että voiskohan se joskus ilmetä vaikka riehakkaasti ylistäen tai jopa (ei kai kukaan näe) "Kolmen Sepän patsaalla hoilaten"? Siis ainakin sillä, jolla ilmenee.  :wink:

Useimmiten jonkinlainen henkilökohtaisuus ja osuvuus tuntuu kuitenkin olennaiselta. Siihen ei auta kuin läsnäolo, oma ja Jeesuksen. Että pääsee pukemaan sanoiksi sen, minkä Jumalan Henki on jo toiselle oikeastaan ilmoittanut. Ehkä "joukkoon rakastaminen" on juuri sopiva ilmaus? Ja joskus joutuu varmaan tasapainoilemaan tosissaan "ystävien kustannuksella" -juttujen kanssa, katolla tai ilman.

Siitäkin, että "kirkko opettaa itsestään, toiminnastaan, tapojen taustoista ja merkityksistä ihmisille", saatan tajuta jotain. Ehkä se voisi olla kristillisen uskon ytimen tuomista "takaisin" siitä aikoinaan innoituksensa saaneisiin maallistuneisiin kulttuurin muotoihin, tai sillai? Kristillisten sisältöjen opettamisen ja tiedottamisen suhteen tunnustan kuitenkin häpeillen pessimistisyyteni. Juuri sitä kautta alkuperäinen hyvä sanoma Jeesuksesta tuppaa kesyyntymään mediahälyyn hukkuvaksi "vaihtoehdoksi", joka pahimmassa tapauksessa rokottaa ihmisen todelliselle omakohtaiselle kutsulle. Näen tällaista tapahtuvan. Enkä osaa pitää niinkään hienoja instituutioita kuin koulujen uskonnonopetusta ja rippikouluja tässä aivan syyttöminä. Varmaan kyse on pitkälti siitä, miten opetetaan, mikä kai johtaa takaisin tuohon uskokysymykseen? Samanlainen ongelma lie teologian opetuksessa, joka ei aina tuota edes "vilosohveja".

Opetuksessa yksi uusi tuuli on Learning on Demand, LoD, oisko "tarvelähtöinen oppiminen" tai jotain, jossa jossakin tietyssä tilanteessa tarvittava informaatio tulee ulottuville vasta siinä. Ehkä tässä olisi kehiteltävää evankelioimispuolellakin? EoD-lyhenne taitaa tosin olla jo varattu räjähteiden purkamiselle (mikä toisaalta voisi olla hauskakin assosiaatio), tai sitten se luetaan yksinkertaisesti "end-of-discussion" (mikä sekin voisi...).  :lol:

Kanssanne on kiva miettiä!

Poissa Kristian

  • veisaa: "...Armahda heikkoa ja kurjaa.."
  • Viestejä: 222
Evankeliumin levittäminen
« Vastaus #9 : 21.06.05 - klo:22:54 »
Minusta tuntuu, että jos viedään evankeliumia ulkomaille, niin samalla pitäisi antaa myös maallistakin apua. Varsinkin kehitysmaissa. Siellä ei paljon lämmitä, jos saarantaan pelastuksesta, muttei ole mitään mitä syödä...

Mitä taas tulee evankeliumin levittämiseen Suomessa tai muualla länsimaissa, missä olot ovat jo kohdallaan, olisi mielestäni keksittävä siihen uusia muotoja, joilla tavoitettaisiin erilaisia ihmisiä ja eri ikäisiä myös. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta toiminnasta on vaikkapa Gospel Boaders-järjestö. Kirkon ja evankeliumin on mentävä ihmisten luokse eikä toisin päin.

Poissa Teme

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 449
    • http://www.janoinen.net/
Evankeliumin levittäminen
« Vastaus #10 : 22.06.05 - klo:08:07 »
Lainaus käyttäjältä: "pelotti"
Opetuksessa yksi uusi tuuli on Learning on Demand, LoD, oisko "tarvelähtöinen oppiminen" tai jotain, jossa jossakin tietyssä tilanteessa tarvittava informaatio tulee ulottuville vasta siinä. Ehkä tässä olisi kehiteltävää evankelioimispuolellakin? EoD-lyhenne taitaa tosin olla jo varattu räjähteiden purkamiselle (mikä toisaalta voisi olla hauskakin assosiaatio), tai sitten se luetaan yksinkertaisesti "end-of-discussion" (mikä sekin voisi...).  :lol:


Hooo... nyt tulee ideoita ideoita... Suomessa on monta wanhaa kirkkoa, johon voisi lapsille/aikuisille järkätä hieman vähemmän tylsiä kierroksia ja yrittää heitä sillä potkia kiinnostumaan kristillisestä kulttuurista ja mikä monien tapojen ja kuvien takana on. "Seikkailukierros 1700-luvun kirkkorakennuksessa, tutkien, ihmetellen, mitä on rakennettu ja miksi. Tutustutaan arkkitehtuuriin, kirkkotaiteeseen, historiaan samassa paketissa. Pääsemme myös vilkaisemaan antiikin kulttuuria."

Jos hieman rajataan, niin jo kirkkovaatteiden värit ja taide voivat olla mielenkiintoinen seikkailu. Useiden kirkkojen violetissa alttariliinassa on mukana kaikki muutkin kirkkovuoden värit - valkoinen, punainen, vihreä. Sen lisäksi usein myös käytöstä kadonnut keltainen väri. Vielä oman lisänsä voisi tulla jonkin todella wanhan kirkon sininen väri, jossa voitaisiin myös kurkistaa Maria-kulttiin ja käyttää sitä ikkunana Kristukseen...

Oikeastaan ideoitahan tulisi heti paljon, mutta niiden toteuttaminen lieneekin sitten mahdoton.

Teme
Vertaistukea  ex-vapaakirkollisille (helluntai, vapaasrk, karismaattinen jne)

Poissa pelotti

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 6
Evankeliumin levittäminen
« Vastaus #11 : 22.06.05 - klo:12:01 »
Lainaus
Oikeastaan ideoitahan tulisi heti paljon, mutta niiden toteuttaminen lieneekin sitten mahdoton.


Eikun joo! 'Mahdoton' = mielenkiintoinen, jos passaa! Juuri nyt ja tässä voisi olla hyvä tilaisuus ideoida vapaasti. Ihan mitä vaan, mitä on ollut mielessä tai tulee sinne nyt. Kokemuksiakin yhdellä sun toisella voi olla vaikka minkä verran jaettavaksi. Ja vielä kun körttiläisyyden perusteita tuntevia keskustelijoita tulee lisää mukaan, niin päästään miettimään sitäkin, minkälaiset keinot sopivat parhaiten ja minkälaiset mahdollisesti hiertävät jotenkin...

Tuosta EoD-jutusta vielä sen verran, että idea on tietysti ikivanha. Jälleen kerran Jumala on ihmistä viisaampi! Eikös se varsinainen evankeliumin julistaminen lähde juuri siitä (noin psykologisesti), että oikea sanoma oikeaan aikaan? Siis että sanoma Jeesuksen sovitustyöstä ja armosta vasta sitten, kun laki on saanut kunnolla rutata, tai miten sen sanoisi (käytännössä tietysti lomittainkin, ja aina uusille alueille). Oikealle sanomalle väärään aikaan taas käy helposti juuri niin kuin isolle osalle tiedottamisesta ja opetuksesta. Itse asiassa se ei edes hahmotu omana itsenään, esim. juuri nyt hukkuvan viimeisenä pelastusrenkaana.

Mutta se on varmaan totta, että noita "puitetekijöitä" ja niiden merkitystä ei normaalisti tule edes ajatelleeksi, ennen kuin jälkeen päin tai kun ne yks'kaks puuttuvat (vaikkapa vieraassa kulttuurissa). Luonnostaan näkee vain jäävuoren huipun, jos sitäkään.

Miettimistä jatkavin kesäterveisin!

Poissa pelotti

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 6
Evankeliumin levittäminen
« Vastaus #12 : 22.06.05 - klo:16:05 »
Kun tulis kesä, ja olis aikaa...  :lol:

Kokemuksiin liittyen yksi väylä miettiä "evankeliumin levittämistä" körttiperspektiivistä voisi ehkä olla juttelu evankelioiduksi tulemisen kokemuksista (tms.), vai kuinka? Eikös sitä sanota, jotta toiselle vois tehdä niinku ittelle toivois tehtävän? Jospa yrittäisin hiukan...

Olen "tullut uskoon" 1990. Ilmaus voi herättää hymähdyksiä, mutta silloin ainakin tiedostin Jeesuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajakseni ja Herrakseni. Saatoin sanoa syntisenä ihmisenä: "minun Herrani ja Jumalani", ja tarkoittaa täyttä totta omasta vinkkelistäni joka sopukallani. Tätä edelsi vuosikymmenen kahlaaminen uus- ja itämaisissa uskonnoissa, itse asiassa vakava yritys tulla itse jumalaksi. Samaan aikaan elin vahvasti yliopistollisen tieteen ja filosofian maailmassa. 80-luvun lopulla "muut" uskonnot jotenkin väljähtyivät, ja kristillinen kirkkomusiikki alkoi kummasti vetää puoleensä. Liityin kirkkokuoroon. Siellä tutustuin ihmisiin, jotka elivät todeksi kristillistä uskoaan. Läheisyys, läsnäolo ja heidän kytkentänsä johonkin merkilliseen elävän veden lähteeseen tekivät pikku hiljaa vaikutuksen. Aloin lukea Raamattua ja muuta kristillistä kirjallisuutta, joista tulin uudella tavalla ravituksi. Rukoilinkin. Toisaalta elin tasapainoista ja hyvää elämää, toisaalta alkoi tuntua, että minulta puuttuu kaikki. Lopulta tuli aika, jolloin joku rakkaiksi käyneistä ystävistä huomasi kysyä, millainen tahtoisin suhteeni Jeesuksen olevan. Ja Henki vastasi!

Tämä voi kuulostaa tyypilliseltä "kääntymyskristilliseltä" tarinalta, eikä se minua haittaa, mutta halusin kertoa sen vain esimerkkinä (ilmeisesti) ensimmäisestä tehokkaasta evankelioiduksi tulemisen kokemuksestani. Siitä voi kukin eritellä olennaisia pointteja (tai harha-askeleita) ymmärryksensä mukaan.

Sen jälkeen on kertynyt monenlaisia kokemuksia, osa isoissa tilaisuuksissa, osa henkilökohtaisesti, osa kirjojen tms. välityksellä, joissa kaikissa on ollut kyse evankeliumin kuulemisesta; joskus paikkaavassa-, joskus korjaavassa-, joskus syventävässä ja joskus ties missä merkityksessä. Esimerkkejä löytyisi niin Israelin Lehtimajan juhlilta, eri suuntien kesäjuhlilta, vapaiden ja vähemmän vapaiden suuntien tilaisuuksista, pienpiireistä, kadulta, kuin miesten saunailloistakin (huomaatte tietysti, että listaan ei vielä sisältynyt varsinaisia körttiseuroja, eli voisitte oitis diskata minut tältä foorumilta, ellen vilauttaisi kolmea Herättäjäjuhlatarraani Siionin Virsien nuottipainoksessani :lol: ). Mitään kokoavaa tai sopivasti erittelevää en osaa suoralta kädeltä näistä sanoa, mutta voin joutessani miettiä, jos jotain erityistä nousisi mieleen. Tai ehkä sentään se, että henkilökohtaisuus ja osuvuus on yleensä ollut vaikuttavuuden kannalta tärkeää, ja siihen on aina liittynyt jotakin, mitä en taida kuvata paremmin kuin viittaamalla Pyhä Henki (tai Jeesus) -nimisen kirurgin työskentelyyn. Ihminen ei olisi voinut osua niin kohdalleen juuri sopivaan aikaan! Puhuisiko tässä "osutuksi tulemisen" kokemuksesta? Joka tapauksessa rakastan sitä. Tai siis ilmeisesti (alitajuisesti) vihaan, mutta kiitän Jumalaa sydämestäni, enkä mahda sille mitään.

Sanoma on ilman muuta tärkeä, sitä en lainkaan epäile. Mutta (tehokkaassa) evankelioiduksi tulemisessa tuntuisi olevan paljolti kyse siitä, sattuuko tai osuuko Sana. Sitä ilmeisesti voi koettaa edistää inhimillisinkin keinoin, mutta raja tulee joskus yllättävän pian vastaan. Joskus parhain inhimillinen järjestely osoittautuu esteeksi, joka Jumalan on ensin purettava. Arrrghh! Tässä on hirveän paljon sellaista, mitä en ollenkaan ymmärrä. Eikä tyhmyytensä kokeminen ole aina edes hauskaa.

Tällaista nyt, toiste lisää (tai toisenlaista). Liekö kellä muulla tuoreessa muistissa "evankelioiduksi tulemisen kokemuksia" tai millaisia ilmauksia kukakin tahtoo käyttää? Onko tällaisten miettimisessä ylipäänsä mieltä?

Poissa Teme

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 449
    • http://www.janoinen.net/
Evankeliumin levittäminen
« Vastaus #13 : 22.06.05 - klo:16:20 »
Ehkä voisin kertoa jotain siitä työstä, jota tein 3 vuotta ja minkä siinä koin näyksi ja miksi se myös oli mielestäni evankeliumin levittämiseen liittyvä näky.

Vedin 3 vuotta Lysti.net nimistä kristillistä chattiä ( http://www.lysti.net/ ), jonka vastuusta joudun terveydellisistä syistä luopumaan tämän kevään aikana. Työmuotona se ei ole suoraan evankelioiva, enkä missään tapauksessa pitänyt sen näkyä evankelioivana sanan varsinaisessa merkityksessä. Kuitenkin se oli myös evankelioivaa toimintaa, koska tuollainen paikka vetää mukaansa porukkaa laidasta laitaan. Siellä on tullut käytyä monta keskustelua kristillisen uskon perusluonteesta, siellä on tullut tehtyä sielunhoitotyötä (siinä rajallisessa määrin, jonka pelkän tekstin välityksellä voi tehdä), siellä on tullut julistettua oman paikkansa tajunneelle armollisesta Kristuksesta. Oikeastaan sen päänäky on ollut tavoittaa uskovia ja rohkaista jokaista pitämään uskonsa ja mahdollistaa keskustelu erilaisten uskovien välillä. Samalla sitten on tullut opetettua ihan siitä kristillisestä uskosta kyselijöille... niin perusteita kuin vain voi.  Paikallaan se on ollut, vaikka ainakaan minä en uskalla kehua uskoontulleista. Toisaalta siellä on (ainakin ollut) myös sillaite sairaita ihmisiä, jotka eivät ole voineet tavata toisia uskovia livenä (mm. kipupotilaita).

http://www.lysti.net/teme/pmwiki.php/Kirkkoon on sitten yksi ajatus, jota olisin halunnut toteuttaa, mutta johon ei ollut resursseja. Ehkä näen joku kaunis päivä jonkun ottavan tuon ajatuksen omakseen ja toteuttavan siitä joitain osia.

Teme
Vertaistukea  ex-vapaakirkollisille (helluntai, vapaasrk, karismaattinen jne)

Poissa pelotti

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 6
Evankeliumin levittäminen
« Vastaus #14 : 22.06.05 - klo:17:00 »
Huikeita hankkeita, sekä se että tuo! Ja vasta vilkaista ehdin. Täytyy sulatella...

nimim. "toinen Jobinsa verissä päin läpi kahlannut"