Kirjoittaja Aihe: Itsensä ruotiminen  (Luettu 23321 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Itsensä ruotiminen
« : 13.06.09 - klo:11:12 »
Onko se niin, että kun ihminen tulee uskonnolliseksi niin hän alkaa päätyökseen analysoimaan itsestään vikoja ja puutteita? Kun uskonnollisia palstoja selailee niin tulee väkisin käsitykseen ettei uskovainen ihminen voi koskaan olla tasapainossa itsensä kanssa vaan kaiken aikaa pitää penkoa ja etsiä vikoja itsestään. Kaikki tavallisetkin, ihmiselämään kuuluvat normaalit asiat kuin suuttuminen jne. koetaan synteinä joilla itseä ruoskitaan. Jos on vaara että voi välillä hetkeksi kasvaa omaksi ehjäksi itsekseen, niin kannattaa ottaa iso puunuija ja kopauttaa itseään päähän ettei vaan nousisi "liian ylös"...
Minusta tärkeintä on että ihminen saisi olla oma itsensä!  Uskonto pyrkii muovaamaan ihmisestä tietynlaista koodattua, ennaltaohjattua olentoa joka ajattelee ja toimii kuten oletetaan. Eikö raamatussa sanota että vapauteen Kristus vapautti meidät?  Vapaudesta ei toisinaan ole tietoakaan, kun keskitytään kiillottamaan omia "huonon ihmisen" kahleitaan. Minusta sellainen ei ole mitään kristillisyyttä tai ainakaan siinä ei kristillisyyden perusajatus toteudu jos ihmisen pitää evankeliumin kuulemisen jälkeenkin rypeä ja piehtaroida vioissaan ja asetella niitä kirjahyllylle jokapäiväiseksi katseltavaksi.
Toisinaan huomaan ajattelevani että koko uskonto on vain ihmisten keksimää humpuukia, -keino täyttää tyhjää elämää tai paeta elämän kovuutta. Siltä se ainakin melkolailla vaikuttaa!
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15274
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #1 : 13.06.09 - klo:11:19 »
Ehkä juuri tuo erottaakin uskonnollisuuden ja uskon toisistaan. Edellinen keskittyy ihmiseen itseensä, joko vikojen tai pyhittymisen tarkkailuun. Jälkimmäisen katse suuntautuu itsestä ulospäin. Jumalaa ja lähimmäistä pitäisi rakastaa kuin itseään, ei itseään kuin jumalaa.

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #2 : 13.06.09 - klo:11:28 »
Niin no, -enpä tiedä...  En kyllä tajua mikä eroa on uskonnollisuuden ja uskon välillä kun minusta jokainen ihminen (joka uskonnnosta on kiinnostunut) -uskoo tai on uskomatta kuitenkin omalla tavallaan eikä kai mitään normia ole miten juuri pitäisi uskoa ettei se olisi uskonnollisuutta?
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa Atanasia

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2189
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #3 : 13.06.09 - klo:11:46 »
Lainaus
Minusta tärkeintä on että ihminen saisi olla oma itsensä!

Tuo on mielenkiintoinen ajatus, itsekin olen sitä paljon pohtinut.
Mitä on olla oma itsensä?

Ajattelen, että tavallaan olemme joka hetki "omia itsejämme", mutta
toisaalta pitää kaapia ja kuoria ja lisätä ja liittää kaikenlaista JOTTA se Oma Itse sieltä löytyisi.

Ehkä tuo löytyy-sanakin on väärä, se antaa mielleyhtymän, että
Oma Itse olisi piilossa(tahallaan?)odottamassa tulevansa löydetyksi...
niin ei se toisaalta ole huonokaan mielleyhtymä...hm.

Pitäisikö meidän kenties kasvaa OmaksiItseksi?
Että olisimme vasta taimia...

Jos ottaa lähtökohdaksi sen miksi/millaisiksi minut/meidät on tarkoitettu
ja vertaa siihen mitä olen/olemme, niin...ääh, en minä tiedä :102:

Herra armahda.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15274
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #4 : 13.06.09 - klo:12:17 »
Tunteellisuudella ja tunteella on ero, älyllä ja älyllisyydellä myös. Miksei siis uskokin olisi eri asia kuin uskonnollisuus? Minusta usko on ihmisen ja Jumalan suhde, uskonnollisuus on taas taipumus tulkita asiat ensi sijassa tuosta jumalasuhteesta käsin.

Poissa vaivattu sielu

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 612
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #5 : 13.06.09 - klo:12:21 »
Mitä tarkoittaa: Jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi?
Mitä on omalla tavallaan uskominen?
Onko usko sitä, joka syntyy kasteessa uudestisyntymisen kautta? Muuta ei tarvita.
Tarvitseeko ihminen henkilökohtainen uskonratkaisun?
Onko usko Kristuksen vastaanottamista elämäänsä?
Synnyttääkö Jumala sen uskon, joka vie perille Taivaankotiin?

No, tuli kysyttyä näitä usein pohdittuja uskoon liittyviä asioita. Vastatkaa halunne mukaan tai jättäkää vastaamatta.
Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden.

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #6 : 13.06.09 - klo:12:24 »

Jos ottaa lähtökohdaksi sen miksi/millaisiksi minut/meidät on tarkoitettu
ja vertaa siihen mitä olen/olemme, niin...ääh, en minä tiedä :102:




Hmm.. Tuli tuosta mieleeni raamatunkohta jossa sanotaan: "ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla piilossa eikä lamppua panna vakan alle...jne." (muistanette kohdan) -te olette maailman valo.

Tuollaiset kohdat asettaa muotoja/painetta toteuttaa uskomistaan jollain tietyllä tavalla, pitäisi olla valona... Vai käsitetäänkö se(kin) taas väärin?  Kun aikoinaan olin vapaissa suunnissa ja olin ollut hetken työttömänä, -päästyäni sitten töihin, tuli vapaasuuntalaiskaveri "iloitsemaan" minulle töihin pääsystäni. No, ilon aihe olikin se "miten hyvä oli niille tuleville työkavereille että sinnekin tulee yksi uskovainen" töihin, eli siis käännyttämään/näyttämään valoa sokeille pimeässä kulkijoille.  Muistan miten loukkaannuin tuosta mielipiteestä.  Minulla sentään oli perhe elätettäväni ja tarvitsin työn toimeentulon takia. Iloitsin siitä eikä aikomuskaan ollut ruveta "valoa näyttämään" tuleville työkavereille.  Mutta pointti oli siinä että työhön pääsemiseni merkityskinoli vain siinä että saa toimia uskonnollisena kloonina/koneena ja leikkiä suurta mahtavaa evankeliumin julistajaa.  Tai näin ainakin tuo mies päässään kuvitteli asian merkityksen. Itse tyyppi ei ollut tuskin koskaan kokenut mitä on olla työtön perheellinen.

Niin että miksihän meidät on "tarkoitettu"?  En tiedä mutta ei se voi kovin kauas mielestäni mennä jos luulen että elämään omaa elämäämme siinä ympäristössä missä olemme, pyrkimään sinne minne on halua ja jos pääsemme niin sitten pääsemme. Luulen myös että se "oma itse" ei lopultakaan ole niin monimutkainen juttu. Itse ajattelen että kunhan elän omaa elämääni omine päämäärineni, suutun jos suututtaa ja olen hiljaa jos siltä tuntuu ja saan vapaasti tehdä mitä tahdon ilman että ulkopuolelta tulee koodi niin siinä se kai on.  Kristillisyyden toteuttamiseen riittää mielestäni että ottaa kaikessa tässä huomioon myös lähimmäisen, varsinkin ne jotka on oikein lähelle pantu. Sekään ei tietenkään täydellisesti onnistu mutta eikäs sekin ole jotain että kaikista asianosaisista elämä tuntuu elämisen arvoiselta? Enempää kai ei voi vaatiakaan.
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #7 : 13.06.09 - klo:12:34 »
No yritetään!



Lainaus
Mitä tarkoittaa: Jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi?


Sitä minä en tiedä.

Lainaus
Mitä on omalla tavallaan uskominen?


Minusta omalla tavallaan uskominen on sitä ettei tarvitse omaksua koodia joka määrittää (liian tarkkaan) asioita joilla itse uskomisen kanssa ei tarvitse olla mitään tekemistä.



Lainaus
Onko usko sitä, joka syntyy kasteessa uudestisyntymisen kautta? Muuta ei tarvita.
Tarvitseeko ihminen henkilökohtainen uskonratkaisun?


Kyllä usko varmaankin annetaan kasteessa tai ainakin raamatun mukaan pelastus ja evankeliumi siinä annetaan. Kai se uskokin sitten...-tai sitten se syntyy myöhemmin, -vaikea sanoa.

Ihminen ei tarvitse mitään hengellisiä "ratkaisuja", varsinkaan uskonratkaisuja. Koko ajatus alunperin on hengellisten pellepelottomien keksintöjä!


Lainaus
Onko usko Kristuksen vastaanottamista elämäänsä?


Ei ole! Usko on luottamista evankeliumin lupauksiin. Luja luottamus siihen mitä ei nähdä. Jos kerran varsinkin on kastettu, ei Kristusta tarvitse vastaanotella "elämäänsä" enää sen jälkeen. Tarkoitus on että evankeliumin sanoma saisi vaikuttaa. Vastaanottamiset on ihmisten töitä ja keksintöjä!


Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4415
  • Körtti
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #8 : 13.06.09 - klo:13:11 »
Onko se niin, että kun ihminen tulee uskonnolliseksi niin hän alkaa päätyökseen analysoimaan itsestään vikoja ja puutteita? .........Minusta tärkeintä on että ihminen saisi olla oma itsensä! 

Mielestäni on juuri päinvastoin. Kun uskon, voi luottaa Jumalan rakkauteen ja armoon.
Acta, non verba.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3884
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #9 : 13.06.09 - klo:20:08 »
ollaan ihmisiksi... Jumalakin sanoi niin... :icon_wink:
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5966
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #10 : 13.06.09 - klo:20:19 »
ollaan ihmisiksi... Jumalakin sanoi niin... :icon_wink:

Ai jai jaa-
toi oli hauska..... :039:
Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.

Poissa hippiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2055
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #11 : 19.01.10 - klo:19:46 »
Jatkanpa tähän tuosta roolikeskustelusta, joka upposi erään ketjun mukana... Tänään oli eräänlaista itsensä ruotimista päivän koulutuksessa. Jo etukäteen piti lähettää ennakkotehtävä omista vahvuuksista. Sitten niitä käytiin tänään yleisessä tasolla läpi, siis 'ope' oli tehnyt koosteen vastauksista. Mutta sitten oli kerrottava itsestään ja taustastaan, minkä verran itse kukin halusi kertoa ja vastata kysymyksiin mikä on tärkeintä elämässä ja mikä tekee minusta minut, ts. on persoonallista minulle  :icon_eek:

Yllättävän vaikeeta. Siis olisi ollut vaikeeta analysoida itsekseenkin mutta jonkinsortin suodatin rupes toimimaan kun ois pitänyt parinkymmenen hengen porukassa avautua. Muitten mielestä puhuin varmaan hyvinkin avoimesti mutta itse tietysti tiesin että 'väistelen'. Jäin vaan miettimään noita eri rooleja, joista Riitta-mummi, ja tais olla joku muukin, kirjoitti hyvin. Olen samaa mieltä, minulla ainakin on eri rooleja, töissä, kavereiden ja ystävien kans, eri harrastuksissa, vanhempieni luona ym. Tavallaan sen mukaan mitä haluan itsestäni antaa ja kyseisten ihmisten minusta tietävän. En itsekään ees halua tietää ja tuntea harrastusten kautta tulleita kavereita sen paremmin. Se harrastus yhdistää ja siihen se saa jäädäkin. Ja jos vaikka joku heistä kuvailis mua niin vois olla hyvinkin erilainen kuvaus kuin minkä joku läheisemmin minut tunteva antaisi  :017:
"Kun oma pohja vajoaa, Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion, Minulla turvapaikka on."
(SV 113:7)

Poissa mies valaan vatsasta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 690
    • Valokuvia
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #12 : 19.01.10 - klo:21:16 »
Niin no, -enpä tiedä...  En kyllä tajua mikä eroa on uskonnollisuuden ja uskon välillä kun minusta jokainen ihminen (joka uskonnnosta on kiinnostunut) -uskoo tai on uskomatta kuitenkin omalla tavallaan eikä kai mitään normia ole miten juuri pitäisi uskoa ettei se olisi uskonnollisuutta?
Pieni välikommentti.
Olavi Kareksen kirjassa "On on tahi ei ei" on seuraava aforismi:
"On uskonnollisia ja ei-uskonnollisia ihmisiä. On parempi kuulua jälkimmäisiin, sillä he eivät pidä armoa itsestään selvänä asiana vaan kalliina lahjana Jumalalta."
Jos sanamuoto meni väärin, älkää hirttäkö. Ajatus oli kutakuinkin tuo.

Jatkanpa tähän tuosta roolikeskustelusta, joka upposi erään ketjun mukana... Tänään oli eräänlaista itsensä ruotimista päivän koulutuksessa. Jo etukäteen piti lähettää ennakkotehtävä omista vahvuuksista. Sitten niitä käytiin tänään yleisessä tasolla läpi, siis 'ope' oli tehnyt koosteen vastauksista. Mutta sitten oli kerrottava itsestään ja taustastaan, minkä verran itse kukin halusi kertoa ja vastata kysymyksiin mikä on tärkeintä elämässä ja mikä tekee minusta minut, ts. on persoonallista minulle  :icon_eek:

Yllättävän vaikeeta. Siis olisi ollut vaikeeta analysoida itsekseenkin mutta jonkinsortin suodatin rupes toimimaan kun ois pitänyt parinkymmenen hengen porukassa avautua. Muitten mielestä puhuin varmaan hyvinkin avoimesti mutta itse tietysti tiesin että 'väistelen'. Jäin vaan miettimään noita eri rooleja, joista Riitta-mummi, ja tais olla joku muukin, kirjoitti hyvin. Olen samaa mieltä, minulla ainakin on eri rooleja, töissä, kavereiden ja ystävien kans, eri harrastuksissa, vanhempieni luona ym. Tavallaan sen mukaan mitä haluan itsestäni antaa ja kyseisten ihmisten minusta tietävän. En itsekään ees halua tietää ja tuntea harrastusten kautta tulleita kavereita sen paremmin. Se harrastus yhdistää ja siihen se saa jäädäkin. Ja jos vaikka joku heistä kuvailis mua niin vois olla hyvinkin erilainen kuvaus kuin minkä joku läheisemmin minut tunteva antaisi  :017:

Kun esitin tämän ajatuksen ensi kertaa kavereilleni, minulle naurettiin. Kun esitin sen täällä foorumilla, se siirtyy jopa uuteen keskusteluun.
Kaveraanko siis vääränlaisten ihmisten kanssa, kun en saa "olla oma itseni", mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan?

terveisin
Itsensäsruotija

(PS. kohta vain ruoto jälkellä, kun oma kunnia karisee)
Pienellä palkalla paikkaansa etsimässä

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15274
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #13 : 19.01.10 - klo:21:22 »
Saako toinen ihminen olla 'oma itsensä' minun seurassani, vai kaveeraako hän väärän henkilön kanssa? Kyllä kai tällaisen laumaeläimen kuin ihmisen elämä on aina jollakin tavalla muiden odotusten arvailua ja niihin vastaamista. Sitä kai sanotaan sosiaalisiksi taidoiksi.

Poissa Peeco

  • Yhtyy veisaamaan: Koska valaissee...
  • Viestejä: 65
Vs: Itsensä ruotiminen
« Vastaus #14 : 19.01.10 - klo:22:21 »
Jampelle vain sen verran terveisiä, että olen aivan erityisen mieltynyt kirjoituksiisi. Ne avaavat ihan taivaallisiakin näkymiä, mutta samalla riisuvat meidän vääriä alttareitamme ja hengellisiä temppeleitämme virkistävällä tavalla! Kiitos ajatuksistasi.