Körttifoorumi

Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Kalistaja - 30.01.07 - klo:07:39

Otsikko: Saarnat
Kirjoitti: Kalistaja - 30.01.07 - klo:07:39
Näin - tietoisesti -  viime sunnuntaina, 28. tammikuuta, ensi kerran elävänä tämän maanpäällisen systeemimme ykkösmiehen Simo Juntusen. Hän saarnasi Lauttasaaren kirkossa. Saarna oli harmoninen, monipuolisesti asioita esiin ottava, mutta ei järin sytyttävä.
Otsikko: Saarnat
Kirjoitti: Pena - 30.01.07 - klo:08:27
Sytyttäminen taitaakin olla vaikeaa. Siinä pitäisi kai olla itsekin palava. Liika harmonisuus ja monipuolisuus saattaa olla jopa haitaksi.
Otsikko: Saarnat
Kirjoitti: vaivainen mato - 30.01.07 - klo:10:29
Yli kolmevuosikymmentä sitten ilmestyi Jussi Kuoppalan kirja 'Tässä halot, missä tuli'. Kirjan sisältöä en enää muista. Ilmeisesti Kalistaja kaipasi sytykkeitä ja sytyttäjää. Tuokin voi olla joillekin tarpeen. Itsensäkin olisi oltava senverran 'kuiva', jotta tuli tarttuisi.
Kumpi saarna koskettaa syntistä enemmän, sekö jossa on paljon Siinain salamoita ja helvetin kekäleitä vai se, jossa Kristuksen armonaurinko loistaa syntisen sysimustaan sydämeen?
Otsikko: Saarna
Kirjoitti: Kalistaja - 30.01.07 - klo:12:16
Hassua, että tuo "madon" mainitsema Kuoppalan kirjan nimi käväisi mielessäni äskettäin tähän aiheeseen tekstiä tehdessäni. Kaiketi kaipaan - kuten kenties hyvin moni meistä- kohtikäyvää ja vähän ravistelevaakin julistusta, jossa puhuja on hieman liehuvana liekinvartena, mutta niin, että äly ja tunne ovat tasapainossa. Armon mukanaolo ja oman itsensä ihan oikeasti vajavaiseksi ymmärtäminen täytyy puheessakeskeisenä olla. Kaipaan siis lämpimänväkevää saarnaa. En tuomion pasuunaa, mutta niin tyylikästä puhetta, että läsnä on niin puhujan kuin kuulijankin vianalaisuus, mutta myös se, että jokainen meistä on itsessään paljon. Mieluummin katselen takkatulen tulta kuin helvetin liekkejä - enkä odota, että saarnaaja heittää kekäleitä...
Otsikko: Saarnat
Kirjoitti: Pena - 30.01.07 - klo:12:21
Hyvä saarna on varmaan sellainen, että kirkonmäellä puhutaan sen sisällöstä eikä saarnamiehen puheenlahjoista.
Otsikko: Saarnat
Kirjoitti: vaivainen mato - 30.01.07 - klo:19:30
'Helvetin kekäleet ja Siinain salamat' olen kuullut Ylivieskan edellisillä Herättäjäjuhlilla. Itse en niitä kaipaa. Lähetyskäskyssä sanotaan ...'saarnatkaa evankeliumia luoduille' . Tässä on saarnan ydin, evankeliumia Jumalattomille, joilta kaikki oma on riisuttu, on vain syntisäkki Kristuksen edessä. Vuosikymmeniä sitten edesmennyt Aku Räty sanoi eräässä seurapuheessaan:' Tälle kansalle pitää puhua enemmän Kristuksesta'.
Hän kulki kehumassa Jeesusta.Siinähän Aku oli oikeassa. Puheet Kristuksesta käsittää kaikki, mitä Krstus on tehnyt syntisen puolesta ja hän on ainoa, joka hoitaa syntisen huonoa asiaa Isän edessä. Näistä eväistä tulee hyvä ja kohtikäypä saarna, josta puhutaan kirkonmäellä. Kalistaja ja Pena ovat samassa puatissa minun kanssa.
Otsikko: Saarnat
Kirjoitti: Pena - 30.01.07 - klo:21:30
Minne soudetaan?
Otsikko: Saarnat
Kirjoitti: Kalistaja - 30.01.07 - klo:23:09
Saareen!
Otsikko: Saarnat
Kirjoitti: vaivainen mato - 31.01.07 - klo:08:44
Saareen pääsee nyt autolla. Pari viikkoa sitten kulkuvälineet olivat jalat ja moottorikelkka. Huonon jäätilanteen vuoksi joudutti tilaisuus: 'Herännäisyyden viime vuosikymmenet' perumaan. Tilaisuus siirretty toukokuulle 18. - 20. 5 2007 pidettävien 'Aholansaaren ystävien kevät-
paivien' yhteyteen. Silloin mennään Saareen, tosin ei soutamalla, vaan kunnostetulla moottoriveneellä. Veneen nimi on 'Toivo'. Nimi juontuu kenttäåiispa Toivo Laitisesta.
Aholansaaripäivä 20.5. 2007. Saarnaajana Ilkka Mattila.
Otsikko: Saarnat
Kirjoitti: Kalistaja - 01.02.07 - klo:07:47
On hyvä, että "mato" kuljettaa tässä ketjussa Aku Rädyn eteemme. Samalla tähän päivään tulee  esimerkiksi 1950- ja 1960-luku, jolloin herännäisyydessä oli vielä kohtikäyvää julistusta ja jolloin herännäisyydellä oli vielä yksilöllistä ja yhteiskunnallista merkitystä. Jaa taisi Malmivaaran Jukka jotain puhua myöhemminkin, ja muutama muu, mutta...
Otsikko: Saarnat
Kirjoitti: Pena - 01.02.07 - klo:13:13
Yhteiskunnallinen merkitys ei tietenkään ole itseisarvo. On saarnattava vääryyttä tai laiminlyöntejä vastaan ja oikeuden ja vastuullisuuden puolesta. Siinäkään ei kannata puhua yleisesti, vaan kohdistaa katse johonkin yhteen kipukohtaan. Olisiko ehdotuksia tämän päivän maalitauluksi?
Otsikko: Saarnat
Kirjoitti: seppos - 01.02.07 - klo:21:43
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Yhteiskunnallinen merkitys ei tietenkään ole itseisarvo. On saarnattava vääryyttä tai laiminlyöntejä vastaan ja oikeuden ja vastuullisuuden puolesta. Siinäkään ei kannata puhua yleisesti, vaan kohdistaa katse johonkin yhteen kipukohtaan. Olisiko ehdotuksia tämän päivän maalitauluksi?


Minusta tämän päivän polttavia ongelmia ovat ahneus ja kiittämättömyys. Minulle kaikki ja heti itsekkyys voiton veti.
(eikö ollutkin hieno riimi)
Otsikko: Saarnat
Kirjoitti: Pena - 01.02.07 - klo:22:33
Jopas sattui! Olen minäkin tuollaisia jostain syystä miettinyt. Ahneus ja kiittämättömyys tuntuvat ruokkivan toisiaan. Kiittämätön ei anna arvoa sille, minkä on jo saanut, vain uuden ahnehtiminen kiinnostaa. Ahne ei osaa ottaa lahjaa kiitoksella vastaan, vaan haluaa itse saalistaa. Kuulostaa hyvin nykyaikaiselta noidankehältä.

Jostakin luin ajatuksen, että ainoa, mitä Jumala ihmiseltä odottaa, on kiitollisuus hänen lahjoistaan. Siltä pohjalta kai ns hyvät työtkin voivat olla mahdollisia.
Otsikko: Saarnat
Kirjoitti: kirsus - 02.02.07 - klo:11:44
Lainaus käyttäjältä: "seppos"

Minusta tämän päivän polttavia ongelmia ovat ahneus ja kiittämättömyys. Minulle kaikki ja heti itsekkyys voiton veti.
(eikö ollutkin hieno riimi)


Näitä "Ei lisättyä sokeria ja/tai 0% rasvaa" tai "Hyvät bileet ja zero morkkis" - mainoksia katsoessani tuli kerran mieleen, että onko em. lisäksi toinen motto tällä hetkellä jotain sellaista kuin, että "Olisipa elämässä hyvä maku, mutta no sisältö"

(En pysty Penan veroiseen riimitttelyyn - nimimerkki "hirveä flunssa - 0,1% aivotoimintaa".)
Otsikko: Saarnat
Kirjoitti: Pena - 02.02.07 - klo:19:58
Riimitellään sitten:

OLISPA IHANAA OLLA IHAN TYHJÄNÄ POLLA!

Minkä copywriterin maailma minussa menettikään!