Körttifoorumi

Keskustelu => Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä => Aiheen aloitti: 1944 - 31.03.17 - klo:13:33

Otsikko: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 31.03.17 - klo:13:33
Lapuanjoki on aluksi Pahajoki-niminen saaden latvavetensä monen pitäjän alueelta ennenkuin se törmää Laiturin kylässä rautatien kivisiin silta-arkkuihin. Matkaa on vielä kymmeniä kilometrejä Uuteenkaarlepyyhin ja mereen.
Tämän Laiturin sillan lähellä joen törmässä sijaitsi osa kotini pelloista. Kun talouskeskukseen oli yli 2 km matkaa, niin isä ei halunnut aidata lehmille hakaa syysaalualle, vaan minä paimensin lehmämme aina koulun alkuun asti.
Yksi pellon kulma rajautui luomaan, mikä paisunnan aikana tulvi aika lailla samoinkuin koko joki. Peltomme jäivät tulvan alle. Tätä luoman suualuetta kutsuttiin jostain syystä Lukoksi. Kun siitä katsettani nostin ylöspäin yli pajupensaikon, niin takaa näkyi Manninmettää vasten uuden pärekatteen saanut luhtalato. Olin ollut kökässä, siis talkoissa, kantamassa päreitä niitä naulaaville isännille. Olin hienossa elämänkoulussa ja sain kuulla monia asioita.

Kuulin, kun isännät Heikki ja Janne naulasivat virekkäin, kovan luokan jutun. Heikki ääntään alentaen röhisten tupakkiyskäänsä kuiskasi Jannelle, että"taisi se Kekkonen sittenkin käydä niitten Orisperin kartanon kariakootten lompuukilla, kerta se sai kenkää jostakin korkia-arvoosesta tuomarin hommasta". Janne vastasi tavoilleen uskollisena "aivin aivin". Poikosena heti ymmärsin, että ei ollut kyse rahalompakosta, vaan jostain muusta salaperäisestä.
Kuopion aikanani luin Ilmari Turjan kirjan Kumuri, niin tässä kirjassa Turja paljastaa sen salaperäisen tapauksen. Eräät kansanedustajat periaatteessa pakottivat Kekkosen eroamaan Suomen maalaiskuntien liiton tuomarin virasta. Turjan mukaan Kekkonen oli ollut hyvin närkästynyt, että hänelle näin tehtiin. Tämä tapaus on sattunut jo 1920-luvulla.
Kyllä se oli hienoa aikaa asua siellä Lapuanjoen tangomaassa.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Viisveisaaja - 31.03.17 - klo:19:51
 :-\
Jaa toi selittääkin paljon Lapualaisista maailmalla, jos joen nimi ennen on ollut Pahajoki.

Paljon sieltä on lähtenyt populaarikulttuurin vaikuttajia ja kapinaliike siellä on ollut aina voimakas.

Varmaan kylän nimeen johtavuus on tullut siitä, kun siellä pahat pojat kurittomana joskus olleet.
Pohajanmaan uhoonkin olen jonkun kerran törmännyt ja se taitaa olla juuriltaan tuolta.

Lapua ja Kekkonen on uusi tuttavuus, mutta selittää sekin jotain hänen jääräpäisyydestään.

Oispa muutama Lapua lisää Suomessa, mutta vain muutama,. Huh ja huh.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 22.05.17 - klo:16:13
^
Olisitkohan vähän ymmärtänyt minua väärin. Pahajoki on vain ihan yläjuoksulla, pätkä koko jokea. Kekkonen nimitti yhden piispoistamme Lapualle vähän yleisen tahdon vastaisesti, mutta korjasi sitten Kuopion valinnassa mielipiteensä.
Uhoa on ollut, siinä on kyllä paljon positiivistakin seassa, mutta Mäntsälän muistan. En ollut silloin vielä täällä.
En nyt saa päähäni populaarikulttuurista mitään, mutta Herättäjän toimisto on Lapualla. Sieltä väki tavaraa Nilsiään myyntiin haalaa, että taloutemme pitäisi kutinsa.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 22.05.17 - klo:16:19
Lisään vielä, että häjyily, mitä mahdollisesti tarkoitit "pahoilla pojillasi" on selkeästi Kauhavan, Ylihärmän ja Alahärmän peruja. Körttinen liike vaikutti häjyilyjen aikaan Lapualla ja Ylistarossa jo niin voimakkaana, että ei häjyille ollut liikkumatilaa. Ne olisi kättä pidemmän avulla sieltä ajettu jokea myötävirtaan, aika haipakkaa vielä.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Pena - 22.05.17 - klo:16:30
Ne olisi kättä pidemmän avulla sieltä ajettu jokea myötävirtaan, aika haipakkaa vielä.

En tunne tuota historiaa. Tarttuivatko körtit todella kättä pidempään? Olen saanut toisenlaisen kuvan rauhanomaisesta, mutta yhtä jämäkästä vastarinnasta.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 22.05.17 - klo:18:18
Kyllä ne tarttuivat. Saattoi olla tosin niinkinpäin, että kurmoottivat omiansa, mistä Malmberg antoi eräille "kankiuskoiset"-nimen. Aikuiseksi kasvaneet lapset eivät enää totelleet piiskaa vain kankea.
En todella tiedä historian kertomaa näistä asioista, sillä aina tukeudun Samuli Paulaharjun kirjaan Härmän aukeilta. Se on koottu aikanaan keruumatkalla, jolloin ihmisiä haastateltiin.
Em kirjassa on kohta sivulla 347:"vielä ankarammin täytyi körttiläisten kurmoottaa Härmän häjyjä, ennenkuin saivat ne uskomaan, ettei körttiläisten taloihin tarvitse tulla häjyilemään eikä heidän seuroihinsa pilkkaa tekemään".

Ensin tuloo Krouvin loukko,
sitten Lapuan lääni,
sitten rupiaa kuulumahan
körttiläästen ääni".
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Pena - 22.05.17 - klo:19:38
Mielenkiintoista. Onkohan Paulaharjun kirjaa Kotkan kirjastoissa. Pitääpä etsiä.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 22.05.17 - klo:19:52
Kerran testasin antikvariaatteja ja kyllä pääkaupungissa tärppäsi. Jos kirjan saat ja sen hartaudella  :003: läpipääset siten, että kaiken ymmärrät, niin pääset vaikka "aitohärmäläiseksi" murteen puolesta.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: onnellinen_vaeltaja - 22.05.18 - klo:21:29
^
En nyt saa päähäni populaarikulttuurista mitään
Esimerkiksi Heikki Salo (Miljoonasade jne), joka vaimonsa Sirkku Peltolan kanssa oli haastateltu toukokuun numeroon
https://www.facebook.com/HengellinenKuukauslehti/
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: onnellinen_vaeltaja - 22.05.18 - klo:21:35
Em kirjassa on kohta sivulla 347:"vielä ankarammin täytyi körttiläisten kurmoottaa Härmän häjyjä, ennenkuin saivat ne uskomaan, ettei körttiläisten taloihin tarvitse tulla häjyilemään eikä heidän seuroihinsa pilkkaa tekemään".
kyseessä oli siis itsepuolustus aikana, jolloin esivalta ei ehtinyt kaikkialle (toivottavasti nykymaailma ei mene samanlaiseksi).

https://www.doria.fi/handle/10024/59689
Tässä tuo edellä lainattu kohta ja paljon muuta körttiläisyyden historiasta. Ja toki muustakin.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 22.05.18 - klo:22:27
Tervehdys Onnellinen Vaeltaja. Todella olen yllättynyt, että olet tähän osioon löytänyt. Toki körttiläästen piti itse puolustaa talonsa ja tavaransa, oikein olet asian johtanut.
Tälle keväälle olen saanut seurata Lapuanjoen tulvia Liinamaassa ja Laiturin sillan alueella. Niin korkealla oli vesi, että sillan merenpuoleisella lähialueella oleva saari oli sekin "tulvavetten tuolla puolen" eli vain rantapuut osoittivat saaren muodon.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 23.05.18 - klo:09:58
Tässä osiossa on jo monta klikkausta ja osa koskee härmäläistä häjyylyperinnettä. Hallussani on Alahärmän historia, sen II osa, jonka sivuilla ( ss 281-295) kirjoittaja Eero Kojonen asiakirja-aineistoon pohjaten kertoo häjyilyasioista. Kirjaan tähän eräitä kohtia: mainittu aika oli ensimmäisistä tuomioista 1850 luvulla aina 1800/1900 lukujen vaihteeseen asti. Viimeisenä Kojonen mainitsee Nikke Pärmin, everstiluutnantti ja jääkäri, joka sai puukottamisesta tuomion. Pahin häjyilykausi oli 1860-luku, minkä lopussa poliisi alkoi vihdoin saada rikollisia tuomiolle. Poliisi ei saanut todistajia käräjille uhkailujen vuoksi. "Sä et sitte puhu mitään, mitä soot täälä nähäny. Ja jos käräjille on tästä asiasta meno, sä toristat väärin. Sä muistat sen". Puukko oli härmäläisen väline hyvin monessa asiassa.
Viljavarkausasioissa eväti kauppiaat alussa uskaltaneet edes ilmoittaa varkauksia poliisille.
Seurakunnalta on pöytäkirjatieto, missä luetellaan nimet mainiten nuoret häjyilijät v 1862 14 kappaletta. Isoo-Antti ei ole listassa, sillä hän oli yli 30 v isäntä.
V 1870 oli seurakunnassa 3703 henkeä. Neljä vuotta myöhemmin oli käräjillä saanut 533 henkilöä tuomion yli 1100 eri rikoksesta. Esim 37 murhaa, 42 ryöväys- ja tierauhan rikosta, 227 tappelua. Itse poltettu viina, puukko ja uho oli huono yhdistelmä.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 31.05.18 - klo:21:18
Pitää yrittää ajella Herättäjän juhlamatkalla heinäkuun toisen viikon vaihteessa Härmän kautta. On vain sellainen kutina kainalossa, että jos mansikat punertuvat kerralla.
Niin, tarkoitan, että tulisi käydyksi lapsuuteni ja nuoruuteni tärkeillä paikoilla. Varmat monumentit ovat ainakin Alahärmän kirkko ja Laiturin silta, ne on tehty kivestä ja sillassa on rautaakin.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: onnellinen_vaeltaja - 30.06.18 - klo:12:07
Pitää yrittää ajella Herättäjän juhlamatkalla heinäkuun toisen viikon vaihteessa Härmän kautta. On vain sellainen kutina kainalossa, että jos mansikat punertuvat kerralla.
Niin, tarkoitan, että tulisi käydyksi lapsuuteni ja nuoruuteni tärkeillä paikoilla. Varmat monumentit ovat ainakin Alahärmän kirkko ja Laiturin silta, ne on tehty kivestä ja sillassa on rautaakin.
https://www.flickr.com/photos/sameli/sets/72157603829354334/
on se hieno silta (en ole tuo Sameli)
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: onnellinen_vaeltaja - 30.06.18 - klo:12:10
Seurakunnalta on pöytäkirjatieto, missä luetellaan nimet mainiten nuoret häjyilijät v 1862 14 kappaletta. Isoo-Antti ei ole listassa, sillä hän oli yli 30 v isäntä.
V 1870 oli seurakunnassa 3703 henkeä. Neljä vuotta myöhemmin oli käräjillä saanut 533 henkilöä tuomion yli 1100 eri rikoksesta. Esim 37 murhaa, 42 ryöväys- ja tierauhan rikosta, 227 tappelua. Itse poltettu viina, puukko ja uho oli huono yhdistelmä.
Karmeat ovat luvut.

Kauan sitten luin Ylikankaan jonkun kirjan, jossa kerrottiin että murhaluvut tuolloin per asukas olivat kovemmat tai samaa luokkaa kuin 70-luvun New Yorkissa, vaikka Nykissäkin ne olivat tuolloin kovat. Ja Ylikangas ehdotti yhdeksi häjyilyn alkusyyksi sen, että kun viljaa tuli paljon, niin loppu poltetttiin viinaksi. En tiedä miten 1860-luvun nälkävuodet rokottivat Härmiä tai vaikuttivat häjyylyyn.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 30.06.18 - klo:12:36
Kiitän kommenteistasi. Sillastani oli hienoja kuvia, vaikka ajan patina on jo ruosteenakin näkyvissä. Poikosena sillassa ei ollut lankutusta kantena, vain pölkyt ja niiden päällä kiskot. Saan tässä kirjoittaa, että pääni kesti kiivetä kaaritukia ylös ja toiselta puolen jokea sitten alas.
Olisi Härmäin tangomaakin tarvinnut väkevää viinanvastaista julistusta, kuten Lars Leevi teki omilleen Perä-Pohjolassa. Tänään arveluni mukaan viinaa ei juoda eikä tapella kotikonnuillani muuta maata tiuhempaan. Jotakin on opittu.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 05.07.18 - klo:19:45
Kirjoittelen Viikateskujalla Alah:ssä. Reissu on mennyt hyvin so far, kiersimme äitini puolen sukulaishautoja oppaan johdolla. Olen nyt paljon tietävämpi äitinikin suvusta. Sitten saimme juhlahuoneessa hyvää ruokaa.

Ajelimme kolmistaan, Kaarina, sisarvainajan mies ja minä Daciallamme suoraan Laiturin sillan rautaosien viereen. Kävelimme levytyksen yli joen toiselle puolelle. Täytyy sanoa, että Luoja muuttaa luomansa ulkonäköä aika lailla. Saari on sillan luona Lapuanjoessa niinkuin se on aina ollut, mutta virtaama haarojen osalta on päinvastainen kuin lapsuuteni aikana. Sillalle nousevan penkan molemmin puolin on metsä vallannut sen osan, mitä viljelijä ei ole tarpeeseensa käyttänyt.

Toivomani kohteet kirkko ja silta tulivat siis käydyiksi. Tunteitteni sulattamiseen mennee aikaa. Aamulla jatkamme klo 0900 kohti Tamperetta.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Riitta-mummi - 05.07.18 - klo:20:42
Olemme joskus kirjoitelleet että saattavat sukujuuremme oikein monen mutkan kautta yhtyä Alahärmän Ojanperässä.

Nyt se haara on sammumassa sillä serkuillani ei ole jälkeläisiä.
Minulla on sama aikomus päästä käymään Virolahdella, äidin suvun haudoilla, sekä vielä siellä asuvien serkkujen luona. Haminassa on jo useampi, maalta -  kaupunkiin kulkusuunnan ollessa vallalla.

Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 07.07.18 - klo:14:50
Näin olemme. Kirjoittelen nyt Tampereen lammashuoneessam eli seuroissa.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 08.07.18 - klo:22:08
Suuri on tekniikan murros siitä, kun asuin Lapuanjoen tangomaassa. Silloin sain vastata luuripuhelimeen Hakola 172, Lb-keskus toisella puolella jokea Laiturin sillan takana 2-3 km. Nyt istuin vaunussani ja pilven kautta viestittelin serkuilleni isoja kiitoksia. Taisin tännekin Viikateskujalta viestin kirjoittaa.
Meillä kotonani oli tulipalo 60-luvun alussa. Kun sen itse vihdoin saksankielen opintojen ohessa havaattin, niin tietysti hälytin keskuksen, että hälyttäisin palokunnan. Vastaus oli välittäjältä yksiselitteinen: palokunta on hälytetty jo 10 min sitten. Savu oli näkynyt jo aikapäiviä jonnekin, että hälytys tehtiin.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 10.07.18 - klo:14:16
Viime viikolla seisoessani Laiturin sillalla ja katsoessani Manninmettän suuntaan, niin sain huomata, että ennen pajua täynnä ollut Lukon alue, oli muutettu tasaiseksi pelloksi. Siitä katsettani siirtäessäni lisää oikealle en havainnut poikosena pärekatteensa saanutta pientä latoakaan. Sen elinkaari on ollut verraten lyhyt. Ladot jouduttiin rakentamaan vähän rahaa vievästä materiaalista, siis omasta metsästä kaadettiin talvella puut ja tuotiin yhteiseen sirkkelilanssiin. Siinä sahuri teki isännän toiveitten mukaisen jalostuksen lankuksi, laudaksi ja pystytolpiksi. Sahauksen pintaosat saattoi varattomampi isäntä käyttää "metsänpuoleiseen" seinään, vauraampi poltti pinnat lykittyään ne ensin lyhyksi saunapuiksi.
Päreet tehtiin samalla tapaa oman metsän mäntypuista. Suoria ja vähäoksaisia runkoja yritettiin löytää. Ne sitten, ainakin meillä, petkeleellä työnneltiin kaarnasta vapaaksi ja sitten sahattiin päreen mittaisiksi pölleiksi. Jossakin talossa oli traktorilla pelaava pärehöylä. Ne päreet olivat kivoja käsitellä, mutta vanhemmat olivat tarkkoja, että tenavat eivät niitä liiaksi päässet haaskaamaan.
Meillä oli isoin työ hommata heinäladon nurkka- ja välikivet paikoilleen. Eihän tulvanalaisella pellolla ollut kiviä. Muistelen, että isä kivet pikkuhiljaa suunnittelemansa ladon paikalle hommasi. Eihän poikosista ollut vielä kivimiehiksi.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: onnellinen_vaeltaja - 26.07.18 - klo:21:52
Suuri on tekniikan murros siitä, kun asuin Lapuanjoen tangomaassa. Silloin sain vastata luuripuhelimeen Hakola 172, Lb-keskus toisella puolella jokea
pitkästä aikaa käytin lankapuhelinta. Näppäilin ensin numeron ja sitten nostin luurin  :icon_biggrin:

Meillä kotonani oli tulipalo 60-luvun alussa. Kun sen itse vihdoin saksankielen opintojen ohessa havaattin, niin tietysti hälytin keskuksen, että hälyttäisin palokunnan. Vastaus oli välittäjältä yksiselitteinen: palokunta on hälytetty jo 10 min sitten. Savu oli näkynyt jo aikapäiviä jonnekin, että hälytys tehtiin.
todellista IoT maailmaa tuollainen !
hyvä kun hälytti, kävikö pahasti?

Lapuanjoessakin vesi vähissä, kaloilla hankalaa kun liian lämmintä ja hapetonta vettä. Löyhingissä näkyi pohja.


Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 27.07.18 - klo:12:25
Joko Löyhinki on Lapuanjokea? Ruskeata on vesi Laiturin sillan luona, se on paljon pahemmannäköistä kuin muinoin.

Tulipalosta jäi pystyyn pirtti ja sauna ja vinttikaivo, muut menivät. Velipoika omisti jo silloin tilan. Jäin lukiolaisena Härmään, että saisin yotodistukseni ennen armeijaan menoa v 1964. Poliisi ja vakuutusyhtiön mies pitivät minua pari päivää tiukilla, etten vain olisi tulipalon sytyttäjä.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 29.07.18 - klo:18:27
https://www.youtube.com/watch?v=TeyrBheKHJA

Lummukka kuuluu jotenkin Lapuanjoen vesistöön.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 30.07.18 - klo:14:49
Eilen kirjoittaessani olin hivenen epävarma, että onko Kauhavanjoki Lummukan suunnan joki. Kyllä niin on, sillä po joki on kaksihaarainen ja ylempi haara kulkee Lummukan suunnassa. Kartasta löysin elokuvan hiekkamontut ja suoran tien, mikä vei ison sakin pienessä autossa aikoinaan Lappajärvelle.
Lummukan kylässä on isoja peltoaukeita, että Paavo taisi pistää omiaan siinä järvenlaskuasiassa. Tai pitää ymmärtää, että "kässärin"kirjoittajalla on ensin sama mielipide.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Riitta-mummi - 30.07.18 - klo:15:30
Tuo video on niin hassunhauska, että minnäi se kerran oon tänne linkittänyt.  Tykkään Antti Tuurin teksteistä. Niissä on aina huumoria vakavan joukos. Historian tuntee ja ihmiset, ainakin pohojalaaset.

Nyt muuten palaa Kauhavall. 80 hehtaaria on tui tuhonnut ja sammutus kestää vielä kauan kun on tuli turpeeseen pesiytynyt.

Jotenkin lähellä lienee serkkuni tilaa Kortesjärvellä. Vai onko Ohraneva Ylihärmää  ?
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 30.07.18 - klo:15:45
Sen verran tutkin, että Ohraneva on Kauhavallakin, kun en osaa tehdä linkkiä, niin en osaa nyt muuta.

Tämä foorumi on laaja, että en tiennyt Sinun latauksestasi mitään, mutta sovitaan, notta aihe tärkiä, että ihmiset saisivat katseltavaa.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 30.07.18 - klo:18:36
Onnelliselle-Vaeltajalle tekemäni kysymys Löyhingin karttapaikasta ei ole enää voimassa  :039:, sillä löysin Lapuanjoen vesialuetta tutkiessani po paikan itse. Se ei itseasiassa kovin peräkylää  :003: olekaan.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 06.08.18 - klo:22:32
Katselin taas valokuvia Laiturin sillasta. Muistelin, että tukikaarien päältä saattoi yksi Karoonmäkikin näkyä. Googletin "karoonmäki alahärmä" ja mikä maailma sieltä avautuikaan. V 1964 poislähteneenä ja vain silloin tällöin nopeita vierailuita tehneenä en ole pysynyt kaikista isoista asioista kärryillä kuten esimerkiksi se, että minua vähän nuorempi Erkki on rakentanut omin varoin Karoonmäkeen hyppyrimäet. Niiden ansiosta Härmän nuoret pojat ja tyttäret ovat menestyneet kilpailuissa talvella.

Kirjoitan tähän yhden tosijutun, olen sen mahdollisesti jo aiemminkin täällä selostanut. Hiihtelin yhden Armaksen kanssa Uudenvuodenpäivänä poikosena Karoonmäkeen laskemaan mäkeä. Olin kuullut kotona narrauksesta, kun oli sanottu juuri tänä päivänä, että näkyy vielä viime talvista lunta. Minähän livautin Armakselle saman. "Ei varmasti, ei oo maharollista, sä valehtelet" sain takaani tällaisen puuskuttavan vastauksen. Sitten kerroin, että tottakait se on viime talvista lunta kerta nyt on Uuden vuoden eka päivä. Tästä Armas suutahti, hän suutahti usein, ja alkoi ottaa minua kiinni, että olisi vaikka pessyt silmäni lumella. Pelastuin siksi, että olin sitkeämpi hiihtäjä, ettei Armas saanut minua kiinni. Kohta takaani kuulin " ei viittitä enää, hiihdetään vaan ja ruvetaan sitten laskettelemaan, kun muutkin tuloo". Tähän aikaan en tuntenut vielä Lapuanjoen Tangomaata käsitteenä.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: vn - 06.08.18 - klo:23:13
Tuollaista se oli poikasena 60-luvun alussa minullakin....oi niitä aikoja!!
Paljonhan sitä hiihdettiin ja laskettiin hyppyrimäkiä...
Onneksi olin vähän arka ettei pahemmin sattunut....suksia katkeili kyllä 1-2/talvi...
Meitä oli kolme poikaa mäkihyppykisoissa monena vuonna...
minä olin "Nikke Halonen", pikkuveljeni "Hemmo Silvennoinen" ja nyt jo edesmennyt
kaverimme "Viki Kankkonen" ....Hyvät muistot on!
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 14.08.18 - klo:18:02
Kuulehan Veli Vn, meillä körteillä on oma matkaoppaamme Israelin matkoilla. Hänen "uusi" nimensä on Ram Laor, mutta tiedän, että hän on hämeenlinnalainen, arvelisin ja hän on pärjännyt yhdistetyn kilpailuissa aikoinaan. Voinet muistaa ketä nyt tarkoitan.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: vn - 15.08.18 - klo:21:09
Tiedän hyvin nimen ketä tarkoitat.
Kyllä hänen sinne lähdöstään aikoinaan oli juttua aika paljonkin.
Ymmärsin tekstistäsi että hän jakselee siellä hyvin.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 21.08.18 - klo:15:29
Rami asustelee nykyään eläkeläisenä Suomessa ja tulee tisuriin Ben Gurionin kentälle, kun me körtit häntä tarvitsemme. En ihan tarkoin hänen menojansa tiedä, mutta näin hän minulle viimeksi kertoi. Kysyin silloin, että voinko hänestä jotakin sotahistoriallista kertoa. Hänhän kävi Israelin armeijan ja palveli turai arvossa, siis sotamiehenä. Kova homma on rintamalla olla porukassa, jos et ihan tarkkaan kieltä osaa.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Riitta-mummi - 22.08.18 - klo:07:57
Muistan hänet urheilijana, Esa Klingan kilpaveikkona. Klinga on tutumpi lahtelaisena.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 01.10.18 - klo:17:45
Tämä on kokeilu:https://www.youtube.com/watch?v=khvlAOPsxYw
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 01.10.18 - klo:17:48
Ei onnistunut. Wanhan kevyen musiikin osiossa löysin hienon videon Laiturin sillasta ja siellä sen kopsasin. Tulin sitten tälle paikalle ja yritin ladata kuin Dallapetä konsanaan uudelleen. Jos joku kehtaisi viisaana tehdä sama asia oikein. Olisin ikikiitollinen.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: vn - 01.10.18 - klo:18:02
voisin yrittää kun tietäisin mistä...
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 01.10.18 - klo:18:39
Jospa joku tulisi, minusta tuntuu, että videoklippi olisi ikäänkuin dronesta kuvattu. Kiinnostuin v 1989 kevyistä filmikuvaa tekevistä lennokeista "viran puolesta", kun eversti kohortissa määräsi, että Jorma menet ensi kuussa Suonenjoelle ja pidät siellä luennon reserviläiskerhossa. Löysin amerikkalaisen Military rewjue-lehdestä artikkelin tätä asiaamme koskien.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Riitta-mummi - 01.10.18 - klo:20:06
Onko se tämä ?

https://www.youtube.com/watch?v=khvlAOPsxYw
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: Riitta-mummi - 01.10.18 - klo:20:09
Alahärmän kirkko:

https://www.youtube.com/watch?v=-hL3cNo_Lps
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 01.10.18 - klo:20:47
Tämä on yhtä juhlaa, kun apuja tulee. Sillan alue on oikea ja itse selailin nuoruuden kirkkoni, Alahärmä videota ja mietin, että mitenkä tämä tulisi ladatuksi.
Kiitokset halin kera.

Laiturin silta on kierretty ilmoitse ja siinä näkyy myös Lukko, sellainen pätkä vesikanavaa, jonka alue kuului kotini ulkopalstaan. Kerran kynnimme sen Lukon vesijätön, 30 aaria, velivainajan ja hevosemme Hurran kanssa. Kova päivä hevoselle, kun sen lavoille alkoi tulla valkoista vaahtoa. Pidettiin taukoa ja uitettiin heppa joessa.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: vn - 01.10.18 - klo:21:01
Hyvä että löytyi, minulla ei sujunut ollenkaan...
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 07.10.18 - klo:12:43
Olen edelleen sitä mieltä, että Laiturin silta olisi dronesta kuvattu. Pyistyin näkemään maahan muodostuvan pienen varjon, kun minilaitetta lennätettiin. Samanlainen esiteltiin minulle Rokuan kansallispuiston Pookivaaran laella. Lennättäminen näytti helpolta ja omistaja oli varma, että minunlainen seniori taidon oppii, jos niin haluaisin. Yritän innostua asiaan ja netistä katsella drone-esitteitä. Peipporämeen päällä saisin kokeilla konetta. Tätä aatosta pitää kehitellä.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 16.10.18 - klo:11:19
Turhuutta ovat tuollaiset aatokseni, peräti turhuutta. On vain niin, että jos on lentäjän psykofysiologisen testin läpi päässyt ja Saab Safirissa muutaman tunnin pakettina ollut, niin sitä intoutuu.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 04.11.18 - klo:21:31
Dronen kuvissa näkyy usein vaaleata maata harvassa mäkimetsikössä. Siinä on Erkki Laiturin hyppyrimäkirakennelma Härmän nuorille.

Tänään urheiluosiossa illalla selitettiin, että naisille avautuu yhdistetyn korkea-arvoiset kisat. Oli esimerkkinä kaksi nuorta: toinen Alahärmän Kisasta ja toinen pohjoisemmasta seurasta. Olivat siis 15 v tyttäriä. Jospa osaavat Kauhavan Alahärmässä jotenkin Erkille palkitsemista esittää.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 13.12.18 - klo:11:16
Laiturin sillalta vastavirtaan mennessä muutaman kilometrin tulee vastaan Liinamaan silta, mikä on käytössä liikenteelle tänäkin päivänä. Silta on minulle tärkeä siksi, että sillä polkupyörällä poikosena ajellessa tein päätöksen, että en ala tupakoida. Siinä kävi niin, että kaverini kanssa meillä oli kummallakin ostettu tupakkiaski taskussa ja siitä pari paperossia poltettuna, niin kolmatta savuttaessamme ajoi voimistelun opettajamme ohitsemme ja näki pahan tekomme. Tuumasin, että rehtorin puheille joutuminen on niin tympeätä, että tämän vuoksi en sinne uudelleen mene. Heitin palavan tupakan ja avatun askin ranneliikkeellä alas jokeen. Päätökseni olen pitänyt.

Mainitun Liinamaan sillan paikalla oli viime vuosisadan alussa Liinamaan färi, lossi, kulun turvaajana yli joen. Kun joki tulvien vuoksi perattiin, niin paikalle tuli silta. Samoihin aikoihin oli jokeen yhteydessä ollut matala järvi laskettu ja siihen pikku hiljaa tulivat Hakolan kyläläisten pellot kasvamaan heinää ja viljaa. Tarinan mukaan, kun etsittiin Härmän keuhkotautiparantolalle paikkaa, niin Helsingin päättäjiä oli innostanut männikkökangas ja vieressä oleva järvi. Sairaala valmistui aikanaan ja samat päättäjät tulivat tarkastamaan sairaalan, niin ei ollut järveä. Päättelen, että ensikäynnillä oli ollut Lapuanjoessa paisunta-aika, mitä kunnan isännät eivät olleet "suoranneet" korkeille virkamiehille.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 04.03.19 - klo:13:20
Nukuin päikkärit. Herätessäni muistiini pulpahti kadoksissa ollut paikannimi Kopinmäki. Lapsuuteni talon nimenä oli Korpela. Kopinmäessä asusti kolmihenkinen perhe. Sanna-Maija oli emäntä, Kuustaa oli isäntä ja Ellen oli heidän tyttärensä, kehitysvammainen. Elle aina ruukasi karaata kotoaan, jolloin hän tupsahti pihapiiriimme. Näin oli hyvä, sillä jos hän olisi lähtenyt päinvastaiseen suuntaan pihastaan, hän olisi saattanut eksyä Fleinin suunnassa syviin metsiin.
Koska olin nuorin, niin tehtäväkseni tuli lähteä viemään Elle kotiin. Ikäeroa meillä oli paljon, Elle söi myös hiiltä avopiisin perältä, joten hän oli joskus aika mustakin suunsudustaan ja käsistään. En kuitenkaan Elleä pelännyt. Peräkanaa kävelimme torppien välistä polkua, silloin se oli minulle juntu, ja pääsimme Kopinmäkeen. Monta kertaa viedessäni Ellen kotiin tapasin vanhan pariskunnan päiväunilta.
Ei Elle ollut sillä lailla vajavainen, että hänet olisi pitänyt sulkea laitokseen, mutta en minä hänen puheestansa mitään selkoa saanut.
Sitten vuosia myöhemmin kävin Härmän Häjyylyt-päivillä ja näin Kopinmäessä filmatun elokuvan/videon. Siinä Kopinmäen pirtistä oli tehty uudisasukkaitten asuttama homestead-talo lännellä. Kauppias-Erkki näytteli kokkia ja tarjosi muille riisipuurokattilaa todeten "hekää". Se on kohtelias sanonta muille "tässä, olkaa hyvä,ottakaa".
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 23.06.19 - klo:11:00
Taisin olla ekaluokkalainen, kun kotoani katselin radan suuntaan ja näin ison koneen, kaivurin, jolla oli pitkä puomi ja sen päässä kauha. Vuosnevaa kuivattiin ja koko aluetta Saarenmäen suuntaan. Työmaasta tuli minulle pitkäaikainen seurattava. Peltokankaan Raimo oil koneella rasvarina ja aina väliinsä, kun moottori sammutettiin, hän kiipaisi puomin nokkaan asti jonkun välineen kanssa. Siitä asti olen tiennyt, mikä on rasvaprässi.

Samoihin aikoihin retkeilin omilla poluillani Saarenmäen alla ja löysin sieltä isoja vesimonttuja, joissa näin olevan mustaeväisiä kaloja. Arveleisin, että montut ovat syntyneet silloin, kun pistorataa Härmän asemalta Ylihärmään on tehty. Toinen vaihtoehto olisi, että montuista nostettiin painomaata rämeestä tehdyille pelloille.
Muistan sen ensimmäisen kerran hyvin, kun tajusin, että montuissa on kaloja. Meillä oli kotona jonkilainen katiska, silloin se oli minulle kassi ja se piti noutaa nopeasti, juoksin mennen tullen. Älysin ottaa myös rautaämpärin mukaani, sellaisen raskaan resun, jota oli käytetty muurarille väliainetta vietäsessä katolle.
Sain niitä kaloja, ruuttanoita, ihan helposti paljon niin, että kotimatka oli tympeän raskas, koska ämpärissä piti olla vettäkin kaloille. Kaadoin ämpärissä olevat kalat omaan lehmien juottomonttuun ajatellen, että sieltä niitä sitten saan.
Isä oikeastaan suuttui minulle, kun sai tietää asiasta, että elukoitten juomavesi pilaantuisi. Äiti puolusti minua sanomalla, että pitäähän tuon ikäisellä olla jotakin tekemistä. Isä oli oikeassa. Vesimonttu meni piloille, kun ruuttanat niin lisääntyivät, että hyppivät ja samensivat veden savivelliksi. Eipä hätää, sillä isä oli suunnitellut oman painoveden saamisen navetan yläpuolelta olevasta purosta, luomasta, jota sen verran padottiin, että veden korkeutta oli keskikesälläkin riittävästi. Siihen joku sodasta kertova mies rakensi puuputket yli 200 metrin matkalle. Se oli hyvä systeemi veden saamiseksi elukoille navettaan.
Otsikko: Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
Kirjoitti: 1944 - 24.06.19 - klo:06:40
Kiitos Mamille, korjasit ärrävikani.  :039: