Körttifoorumi

Keskustelu => Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä => Aiheen aloitti: 1944 - 12.07.16 - klo:15:44

Otsikko: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: 1944 - 12.07.16 - klo:15:44
Nuorempana metsästin ja siinä 70-80-lukujen vaiheessa alkoi kiinnostaa myös Raamatun lukeminen. Silloin alussa yritin painaa mieleen kohtia, missä mainittiin metsästyksestä. Ei siitä pitemmän päälle tietenkään tuotosta syntynyt, mutta jonkinlainen halu tehdä "lopputulema" jäi.
Pyhä maa on tietysti Israel ja aika alkaa suunnilleen siitä vaiheesta, kun erämaavaellus oli takanapäin ja perheillä oli pysyvämpi paikka asumiseensa.
Israelin mies ei ole metsästyshenkinen, mieluummin hän viihtyy kotipuunsa alla. Pääasiallisen elinkeinon ollessa karjanhoito, oli erityisen tärketä voida pitää pedot poissa karjan kimpusta. Vanhimmat metsästäjät olivat Ismael, 1.Moos. 16 ja 21 ja Eesau, 1.Moos. 25:27. Tämä siksi, että heidät karkoitettiin arolle pois yhteisöstään ja yhtenä elannon hankkimiskeinona oli riistan metsästys. Heidät voi määritellä kulkureiksikin. Niin oli muinaisilla suomalaisillakin metsästys kalastuksen ohella elinkeinona. Mitä on ollut ennen, sitä on myöhemminkin, Saarnaajan kirjan viisaus 1:9. Simson ja Daavid ainakin kuvataan karjalaumojen suojelijoina villipedoilta 1.Sam. 17:34-37. Simsonista on kertomus, kun hän löytää satunnaisilla retkillään arolta kuolleen leijonan nahkan ja luut. Näiden sisään mehiläiset olivat rustanneet pesänsä ja tehneet hunajaa. Siitä Simson sai aiheen arvoitukseensa"Lähti syötävä syömäristä, lähti väkevästä makea". Daavidilla oli monenlaisia apureita omana aikanaan: lain suojattomia ja mainitaan yksi metsästäjäkin Benaja, 2.Sam. 23:20.
Vapaana luonnossa kuljeskelevia petoja olivat ainakin leijon, karhu, susi, pantteri ja pienempi leopardi. Leijona on ärjynyt Jordanin rantapusikoissa Jer. 49:19. Edellä on Samuelin kirjan kuvaus kuinka karhua voidaan parrastakin nykiä.
Erikseen pitää kirjoittaa villisiasta. Kesy sika oli juutalisille inhotus, niin kai villisikakin oli sitä myös. Villisikaa ei mainita Vanhassa Testamentissa. Mutta villisika on yleinen sellaisilla alueilla, missä elämisen ehdot vain täyttyvät. Pohjoisessa ennen Hule-järven soisessa ympäristössä ja Jordanin varsilla eteläänpäinkin on villisioille suotuisia paikkoja elellä. Sikaa täytyi vainota, sillä se aiheutti kaikenlaista tuhoa asujamistolle. Aapeli Saarisalo kuvaa kirjassaan villisikojen hävittävän viinitarhoja syömällä ensin rypäleet, sitten lehdet ja lopuksi tonkivat kärsällään juuretkin maasta. Olen nähnyt televisiossa pätkän filmiä, missä villisikaemo johdattaa poikasensa aika haipakkaa pakoon suurten kaivureitten välistä. Siis tämän nyky-Israelin aikana.
Mooseksen lain mukaan sika on saastainen eikä sen lihaa voi syödä.
Gaselli ja vuorikauris, peura olivat metsästettäviä ja syötäviä isoja riistaeläimiä. Niistä pitää ennen syömistä laskea veri pois ja peittää se maahan, 3.Moos. 17:13. Isommat linnut sopivat myös riistalinnuiksi.
Villieläimiä ja riistaa ei saanut vainota sukupuuttoon asti, tämän ymmärrän kohdasta 3.Moos. 25:7. Jos villieläinten määrä jotenkin nousi korkeaksi, niin se ymmärrettiin siten, että kansa oli rikkonut Jahvea vastaan Jer.5:6.
Metsästystavat olivat verraten yksinkertaiset. Käytössä olivat jouset ja nuolet, linko, heittokeihäät, oli verkkoja ja monenlaisia ansoja, pahoja pauloja. Isot villieläimet pyrittiin houkuttelemaan syviin kuoppiin ja vahvoihin verkkoihin Ps. 9:16.
Haluan vielä mainita aiheeseen kuuluvasta kesyllä haukalla tapahtuvasta kanien ja riistalintujen metsästyksestä. Se on ollut aina erityisesti beduiinimiesten täysi harrastus. Voitte yrittää löytää YouTubesta juutalaispuolalaisen laulelman 30-luvulta "Abdul Bey", yksinkertaisesti Abdul-herra. Ko videon mukana on aika karuja kuvia omalta ajaltaan, mutta yhtenä kuvana on ylpeänoloinen haukalla metsästävä mies.
Vanhassa Testamentissa on muutama kohta, missä naisella on iso osa. Yksi on Sananlaskujen kirjan viimeinen luku, minulle se on "Kelpo vaimon ylistys". Siinä kuvataan mm kuinka kelpo vaimon mieheltä ei riistaa puutu. Kyllähän se tarkoittaa, että isännällä on aina ruokaa, silloin kuin muullakin väellä oli. Joskus nähtiin nälkää, erityisesti sodassa, jos oltiin piiritettynä linnoitettuun kaupunkiin. Tällainen aluehan oli vain 3-7 ha. Että tällainen lopputulema.
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: Pena - 13.07.16 - klo:14:03
Raamatun eläimistä tamaani oli minulle pitkään vieras. Sitten pääsin seuraamaan sen touhuja aikuisten lasteni kanssa tekemälläni Namibian-matkalla. Tyttäreni nimitti sen hauskan ja hyvinvoivan oloisen hahmonsa vuoksi Jope Ruonansuuksi. Sitä pitää helposti jyrsijänä vaikka taitaa olla enemmän sukua norsuille.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tamaanit
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: 1944 - 13.07.16 - klo:15:04
Kiitos viestistä. Israelissa olen tavannut tamaaneja Suolamereen laskevassa Wadi Arugotissa. Saimme seurata puussa ja kallion koloissa olevaa populaatiota vähän pidempään, kun wadissa oli sattumoisin niin paljon kävijöitä, että jono jumitti vähän väliä. Jos joku on lisää kiinnostunut em wadista, niin kartassa näkyy Ein Gedin iso kibbutsialue, siinä lähellä ja toisena wadina on Nahal David, Daavidin puro.
Puutamaani vissiin kiljuu hirveästi. En nyt osaa arvioida, että miten Jope osaa laulaa.
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: Pena - 14.07.16 - klo:07:59
Namibialaisen 'Jopen' laulua en kuullut. Se piti mölyt mahassaan. Ruonansuun lauluista pidän lähinnä sanoituksina. Raamatun eläimistä olen joskus miettinyt kettujen osuutta Laulujen laulussa: Auttakaa meitä, ottakaa kiinni ketut, ketunpojat, jotka turmelevat viinitarhat! Köynnöksemme ovat juuri nupullaan! Maistuvatko viiniköynnöksen nuput ketunpojille? Mieleen tulee eläinsadun marjojen happamuutta mariseva kettu.
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: Riitta-mummi - 14.07.16 - klo:10:26
Voisiko se tarkoittaa anoppia joka puuttuu nuorenparin onneen.   :003:
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: 1944 - 14.07.16 - klo:10:27
Ymmärrän, että kettujen piti syödä "pettuleipää". Oli nälkä, eikä rypäleaikaa voinut odottaa. Luontokappale jotenkin pienenkin ravintohipun löytää. Tälle keväälle katselin pihani oravanpoikasia, kun ne tuoreet kuusenkävyt söivät. Pihkaista hommaa, arvelen, mutta kuusi on käpyynsä isot ravintovarat tallettanut. Oravat, nuoretkin, jotenkin tietävät, missä on haitta-aineetonta evästä.
Raamatussa Saarnaajan kirjassa selvästi todetaan, että kapriisinnuppu on tehoton "erääseen" vaivaan.
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: malla - 14.07.16 - klo:11:38
En ole koskaan käynyt Israelissa.
Saattaisi olla mielenkiintoista siellä.
Mutta enhän ole muutenkaan matkustanut kuin kotimaassa.
Mutta rukoilen Israelin puolesta, ajatuksissani.
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: Pena - 14.07.16 - klo:13:52
Voisiko se tarkoittaa anoppia joka puuttuu nuorenparin onneen.   :003:

Tuskin. Ketunpojat kuulostavat keskenkasvuisilta pojanklopeilta, joille ei vielä ole kertynyt säädyllisyyden tajua.
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: Riitta-mummi - 14.07.16 - klo:13:59
Kyllä retevä anoppi aina muutaman pojanklopin pestaa, jos ei omia teinejä enää ole.
 :003:
Ja eiku hommiin vahtaamaan rakastuneita !

...
Tämän idean sain egl.tv-sarjasta Naapureita ja ystäviä. Siinä  i s ä, asemapäälikkö Wilf  ei jaksa jättää tytärtään silmistään vaikka Jeanilla on puoliso.
...
Olen nimittäin saanut Radio Deistä kuulla, että Korkeaveisu, paitsi että on Jumalan ja Israelin suhteen kuva,  v o i s i  olla ihan tavallinen rakkausjuttu.

Thomas muistaakseni puhui itämaisesta runoelmasta.  :039:
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: 1944 - 14.07.16 - klo:14:00
Minulla ensireissu oli valtion puolesta. Olen niistä ajoista kiitollinen. Tuli kaikenlaista mietittävää, Israelin ystävät, körtit ja kyllä lisään tämän fooruminkin, vaikka täällä olen sellainen vitsaus, että niin helposti "menöö riirooksi". Viime talvena oli hyvä päästä matkalle pakoon, niinkin saa ajatella.
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: malla - 14.07.16 - klo:18:56
En minä ole havainnut, että olisit vitsaus tai että "menöö riirooksi"
Mukava sinun kirjoituksiasi on lukea, olen paljon oppinut niistä ja mielenkiinnolla luen.
Ja sinulla on paljon laajempi kokemus asioista ja matkoistakin kuin minulla.
Niistä matkoistakin luen mielelläni kuin myös arjestasi.

Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: seppos - 14.07.16 - klo:20:02
Minulla ensireissu oli valtion puolesta. Olen niistä ajoista kiitollinen. Tuli kaikenlaista mietittävää, Israelin ystävät, körtit ja kyllä lisään tämän fooruminkin, vaikka täällä olen sellainen vitsaus, että niin helposti "menöö riirooksi". Viime talvena oli hyvä päästä matkalle pakoon, niinkin saa ajatella.

Ole huoleti, et ole vitsaus tai riitapukari
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: 1944 - 15.07.16 - klo:07:30
^
^
Olipas mukava herätä uuteen aamuun.
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: Viisveisaaja - 16.07.16 - klo:11:36

Yksi ystäväni joka on biologi kertoi, että Raamatun vanhantestamentit syömisiä koskevat lait ja neuvot olivat kuin biologin oppikirjasta.
Ne ovat ihmisen terveyttä varjelevia opetuksia.

Siassa oli jotain bakteereja ja jäniksessä ja ties missä mitä vanhatestamentti kieltää.
Ikävä että nyt kun osataan jo käsitellä eläimiä, niin että esimerkiksi sikaa voi syödä ilman, että se olisi terveydelle vaarallista, niin juutalaiset eivät ole päässeet yli noista säännöistä.

No juutalaisuudessa on monta muutakin hassua sääntöä tuolta ajalta, kuten mustiin pukeutuminen ja ihmehattuihin siellä kuumassa Lähi idässä.
Jotkut säännöt on säilyneet, mutta toiset ei, kuten eläinten uhraamiset.

Metsästys voisi olla hienokokemus ja jonkun kerran olen ollut mukana lintuja, siis sorsia ampumassa, mutta eläimiä ei ole tultu, mutta olisin avoin siihen.
Mun filosofian mukaan, jos jotain syö, niin pitää olla valmis katsomaan koko prosessi tappamisesta ja nylkemisestä lähtien, jos sitä kauhistelee, niin parempi alkaa kasvissyöjäksi.
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: Salis - 17.07.16 - klo:10:07
Siassa oli jotain bakteereja ja jäniksessä ja ties missä mitä vanhatestamentti kieltää

Siassa on trikiinejä. Neuvo oli sinänsä viisas, kun ei ollut pakastimia, jääkaappeja eikä sähköliesiä. Trikiini on sukkulamato, joka voi loisia kaikissa lihaa syövissä eläimissä, myös ihmisessä. Loinen leviää eläimestä toiseen, kun loisen toukkia sisältävää puutteellisesti käsiteltyä lihaa syödään. Trikinoosi on tauti, jolla on leimallista voimakas suolistotulehdus, kuume, oksennus sekä usein myös ihottuma.
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: 1944 - 17.07.16 - klo:11:18
Palvellessani Bosnia&Herzegovinassa tulin havaitsemaan sen, että villisian lihaa eivät paikalliset syöneet, koska ruhot olivat trikinoosin saastuttamat. Kuitenkin eläintä piti metsästää siitä syystä, että se aiheutti maanviljelijöiden sadolle ja talojen omistajien puutarhoille juuri niitä vahinkoja, mitä edellä kirjoiti. Maissiahan siellä mm viljeltiin ja siat aika tavalla näissä pelloissa mellastivat.
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: Viisveisaaja - 17.07.16 - klo:20:26
Ohoh. Virossa olen syönyt kyllä villisikaaja muistaakseni yksi tuttuni kasvatti niitä maatilallaan.

No olen syönyt kyllä jänistäkin ja ties mitä.
Hyvä että Jeesus julisti kaikki ruuat puhtaiksi ja sen mikä suusta ulos tulee voivan olla saastaista.
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: 1944 - 25.04.17 - klo:14:42
Sain tehdyksi päätöksen, että lopetan metsästyksen. Aika tuli täyteen sitä harrastusta. Eilen illalla selasin Saarnaajan kirjan kolmannesta luvusta, että mitä muita aikoja on ao tekstin kirjoittajan mielessä ollut. Tämän aamun hartaudessa luettiin samat asiat. Ei minulle pitäisi vieroitusongelmia tulla.
Aika päiviä sitten olin varannut aseiden luovuttamisen ajan poliisin rekisteristä. Ajoin Haukiputaalle asearsenaalini kanssa. Luovutin yhdistelmäaseen Tikka, pienoispistoolin ja kerta-automaattiaseen m/kiinanpoika sekä noin 500 patruunaa. Patruunoista oli enin osa rynnäkkökiväärin ammuksia, sillä en viime vuosina voinut järkevällä tavalla harrastaa kenttäammuntaa. Ehdin kuitenkin noin 1000 laukausta harjoitella. Yhdistelmäasetta kutsuin aina Tikkarihlaksi. Sen haulipiipulla ehdin pudottaa kymmeniä pakolentoon lähteneitä riistalintuja. Kuitenkin aseen luotipiippu 222.mag oli eniten käytössäni. Kyttäsin syksyisin rämeillä teeriparvien uroslintuja saaliikseni. Aseessani ei ollut kiikaria, vaan ammuin ns avotähtäinten takaa. Kiikari oli mukanani laukussaan ja sitä jouduin paljon käyttämään. Teeriparven vartijakukko ei sallinut minun tehdä virheitä, vaan osasi lauman hälyttää lentoon, jos "törmäilin" kärsimättömästi. Yleensä yritinkin löytää kaulaansa kurkottelevan vartijan ja ampua sen, jos vain mahdollista. Täytyy myöntää, että hyvin usein jäin saaliitta. Ampumataitoani en hävennyt. Muutama lintu syksyssään riiti saaliikseni.
Pienoispistoolin jouduin hankkimaan, kun aloin saada loukkuihini minkkejä ja supeja. Erityisen hyvin supikoirien metsästys onnistui sen jälkeen, kun sain kaverikseni hienon mäyräkoirauroksen Hemmon. Tarinoita, tosi-, olisi kerrottavakseni roppakaupalla. Pistooli oli ns pitkäpiippuinen, joten se soveltui variksienkin ammuntaan. Pienpetojen loukkupyytäksi innostuin vasta viiskymppisenä, kun suoritin Siilinjärven metsäoppilaitoksessa riistanhoitajan jatkolinjan tutkinnon 9 kk.
Kiinan "rynkyllä"harjoittelin reserviin jäätyäni kenttäammuntaa ensin Rissalan ampumaradalla Kuopiossa asuessani, sen jälkeen Veneheiton kylän liepeillä eräässä isossa hiekkamontussa. Sain monttuun raivatuksi sopivan yhdenmiehen 150 m radan ja kuulani pysähtyivät varmasti turvalliseen hiekkapenkkaan. Sitten se monttu maisemoitiin ja korkeat penkat tasoitettiin, niin en voinut sillä paikalla enää ampua. Se oli Pikku-Heikin veljen monttu ja minulla oli asianmukainen maanomistajan lupa.
Kiinan automaattiase lämpeni toiminnan aikana siten, että riittävä kilpailutarkkuus hävisi. Voin kuitenkin kirjoittaa, että ammuttuani aseella yli tuhat kuulaa, niin jokainen pysyi ihmisen rintakehän sisällä 150 metrin päässä. Koska maksoin kulut itse, olin harrastuksesta enemmän kuin tyytyväinen. Suomalaisen aseen ja patruunoiden ostaminen olisi ollut paljon, paljon kalliimpaa.
Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: 1944 - 18.05.17 - klo:22:22
Sain poliisilta pöytäkirjan, missä aseitteni luovutus valtiolle todistettiin. Tilaisuudessa täytin kohdan, että aseet sulatetaan teräkseksi. Patruunat menevät aina puolustusvoimien varikossa sellaiseen rumpuun, mikä tekee "turvallista selvää" nallista, ruudista, luodista ja muusta patruunan materiaalista ja tuottaa eri putkista samaa materiaalia hyötykäyttöön. Olisin kai jotakin niistä aseistani saanut, mutta sellainen raha on kuitenkin vain ""plussamittatapiota", että en halunnut itseäni myynnillä rasittaa.
Luovutin siis vapaaehtoisesti ja kaiken asemateriaalini, mutta pöytäkirjassa luki, että jos jotakin on luovuttajan haltuun jäänyt, niin se pitää ensi tilassa toimittaa poliisille. Jäi tympeä mieli, että epäillään. Komisarioitten pitäisi menetelmiään vielä kehitellä, että asiakas saisi ruksata kohdan "kaikki luovutetaan tässä ja nyt, eikä luovuttajan haltuun jää mitään".
Ja aseista todettiin, että ne myydään huutokaupassa. Tarkoittaako se, että teräksen ostajillekin pidetään huutokauppa kuin aseitten ja polkupyörien ostajille. En ala kysellä. Tehkööt, mitä haluavat. Minä olen vapaa poliiseista tässä asiassa ja sellainen tuntuu hyvältä.
Toki päätösasiakirjassa oli valituskanava Oulun hallinto-oikeuteen, mutta miksi valittaa. Ei tietenkään olisi eettisesti oikein, että aseeni palaisivat huutokaupan jälkeen metsästys- ja ammuntaharrastuskäyttöön tahtoni vastaisesti.
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: 1944 - 01.07.17 - klo:16:23
Lööpissä näyttää olevan tieto, että Itä-Suomen poliisissa komisario on alioikeudessa syytteessä "aseharrastustensa" vuoksi. Komisario on alin päällystöön kuuluva henkilö. Näyttää minulle vähän oudolta. Aseiden kirjanpitoon saaminen, siellä pitäminen ja poistaminen huutokaupassa yksityisille henkilöille tai yrityksille metallin sulattamiseen on tarkkaa työtä. Periaatteessa jokainen ase tarkistetaan numeronsa mukaan ja se poistuu omasta kirjanpidosta vasta, kun on kuitattu vastaanottotodistus aseen uudelta saajalta. Tässä ketjussa on muutama paikka, missä voisi tehdä väärin. Kuten tehtiin ns asekätkentäjutussa v 1944 "oikein". Laaja asia, että en lavenna enempää.
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: 1944 - 10.07.17 - klo:16:17
Tänään 1.päätös: sakkoja, virkavelvollisuuden rikkominen, kavallus ja ampuma-aserikos. Pruukaavatkohan komisariot valittaa?
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: 1944 - 14.08.17 - klo:10:05
Kankaalan ison rustingin hyllyllä on muutama kappale lautalaatikkoa. Ne ovat metsästysvälineitä, koska niiden sisällä on asennettuna hetitappavat Conibear-raudat. En niitä tarvitse, joten yritän antaa ne jollekin nuorelle metsästäjälle. Pitää vähän kysellä, että kuka haluaisi. On siinä hyllyssä yksi keinulautainen elävänä pyytävä minkin/näädän loukkukin. Tämä loukku oli ehdottomasti paras muinoin Sorsasalossa asuessani. Kuopion ympäristön vesien rannoilla oli minkkejä pilvin pimein, joten aikani kuluksi niitä pyytelin. Onnistuinkin ja pystyin viemään Kuopion yliopiston soveltavan eläinlääketieteen laitokselle muutaman elävän minkin. Tästä asiasta oli Savon sanomissa asiallinen pyyntö meille metsästäjille.
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: 1944 - 30.08.17 - klo:12:56
Valtakunnansyyttäjä M Nissinen, laitoksen entinen ylin virkamies, on päässyt takaisin valtion leipiin, sillä oikeusministeriö hyllytti hänet, jolloin hän alkaa saada puolta palkastaan. Hän oli omasta halustaan virkavapaalla, silloin ei palkkaa tule.
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: 1944 - 30.12.17 - klo:12:20
Päätän tämän Nissisen asian seuraamiseni: hän sai sakkoja. Hän on palannut virkaansa hoitamaan, mutta ei se voi onnistua. Valtakunnan ylimmän syyttjäviranomaisen on oltava täysin virheetön virassaan. Oikeusministeri Häkkäsellä ei ole vaihtoehtoja. Nissiselle löydetään muu leipäpuunsa. Ei saa olla liian riippumattomasti asioita hoitamassa. Syyttäjistähän sanotaan, että he ovat riippumattomia. Ymmärrykseni mukaan he ovat virassaan eläkkeeseensä asti valitut. Mitenkä demokraattinen yhteiskunta valvoo näitä syyttäjiä silloin, kun he tekevät  päätöksen esim poliisivankilassa tapahtuneessa itsemurhaisessa kuolemassa, joka asia aina salataan? He voivat näin tehdä, eikä asiaa käsittele tuomioistuin. Olen sitä mieltä, että viranomaisen hallussa tapahtunut kuolemantapaus tulisi aina käsitellä oikeudessa läpinäkyvyyden vuoksi, ns opennes and transparency policyä mukaillen.
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: 1944 - 11.01.19 - klo:10:08
Punaisesta varoituksesta välittämättä kirjoitan tähän, että sikaruton estämiseksi annetaan eräille metsästäjille oikeus käyttää aseessaan valonvahvistinta. Supikoiria vainotaan samasta syystä
Varmastikin on oikea päätös. Tv:ssa on näytetty villisikojen kyttäysmetsästystapahtumia. Sellaisella menetelmällä ei saada paljoutta aikaiseksi. Vaikka laukaus olisi ns nappisellainen, niin villisika saattaa henkitoreissaan paeta yli sadankin metrin päähän. Otsalampulla pitää yrittää eläin löytää verijälkien mukaan.
Villisika on sutta ja karhuakin arempi eläin ihmistä ajatellen.
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: 1944 - 23.01.19 - klo:19:35
Oli taas uutisissa kiva otanta supikoiran pyytämisestä kunnollisella Kanu-loukulla. Juureva nuori mies esitti asiantuntevat mielipiteensä. Supikoira on poikastuotantonsa vuoksi joutumassa sellaiseen asemaan, että sitä saa metsästää itse kukin ja jokainen. Loukkupyynti oli aikoinaan mukavaa hommaa. Elävällä otuksella on oikeus tulla lopetetuksi nopeasti ja kivuttomasti, Em nuori mies oli sitä mieltä, että ampuminen olisi oikea tapa. Olen aseistani luopunut, että en ala uudelleen metsästäjäksi.
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: Riitta-mummi - 23.01.19 - klo:19:41
Matti on lopettanut supikoiria loukkuun ampumalla, sekä yhden kapisen yksilön täällä Lahdessa kalikalla niskaan lyömällä. Se oli ohje metsästysseuran pj;lta.

Kun loukutettiin mökillä, tuli muutakin saalista, mm. Porkkolan kissa ja sarvipöllön poikanen möllöttivät sielä ansassa kalanhajun houkuttamina. Kissa pääsi kotiin ja pöllö nostettiin puuhun.

Jos Luoja suo, Matti aikoo vielä metsälle.   :039:
Otsikko: Vs: Pikku juttu Pyhältä maalta - aasinsiltana metsästys
Kirjoitti: 1944 - 23.01.19 - klo:21:01
Terveiseni Matille. Hänellä on hyvä osa elää. Kiva, että referoit näitä "miesten"  :003: juttuja  :039: