Kiitos !

Lämpimänä eläinten ystävänä, paitsi käärmeiden ja liskojen, tässä on suuri lohdutus:

Tämä luomakunta on alistettu ihmisen tähden.
Siis eläimet eivät tee syntiä.
Eläimillä on yhteys Jumalaan.
Ja tulevat vapautetuksi
katoavaisuuden orjuudesta
Jumalan lasten vapauteen
aivan samoin kuin
me Jumalan lapsetkin.

Huokailu on minulle tuttua kehkosairauksieni takia, kuin myös ahdistuken jota tunnen pahuuden ja tyhmyyden edessä, sekä liiallisissa paineissa.

Luomakunnan puolesta huokailevat kaikki ilmastomuutoksesta huolestuneet. Trump ei tunnusta koko ilmastomuutosta, ehkä koska se sekoittaa bisnekset. Amerikassa on öljyä, sitä siis pumpataan ja kaupataan hyvään hintaan.

Tyhmyyden ylistyslaulua on veljeily Putinin kanssa.


Toinen hyvä kertaus:

Me olemme jo pelastetut.
Mutta ihminen on henki,
joka asuu nyt kuolevaisessa ruumiissa.

Tämä henki oli kuollut
tekemiimme synteihin
ja syntyi uudesti/ylhäältä Hengestä.

Nimenomaan hengellinen kuolema on syynä maailmalliseen elämäntapaan, rahan mahtiin ja samoin vallanhimoon.

Uudestisynnytetty henki on raitis, raikas ja vapaa. On vapaus ajatella ja sanoa kuten Henkin ohjaa. Omaan päähän ei juuri tarvitse turvata.

Tässä on jo pitkälti hyvän kristillisen elämän tarpeet.

Vie meidät, Herra, taisteluun
ja rohkeutta anna,
niin että sydämen ja suun
käyttöösi voimme panna.
Sinua aina tunnustaa
ja käydä sotaa oikeaa
ylhäältä anna voima.

SV 192:1*

Erinäisistä seikoista päätellen on vanhoja kivikirkkojamme aikoinaan käytetty paitsi niiden varsinaiseen tarkoitukseen jumalanpalvelushuoneina myös puolustustarkoituksiin. Niinpä tapaamme joissakin kirkoissa kummallisen viiston ikkunasyvennksen. Ikkuna on perin soukka, mutta se on ollut mainio tähystyspaikka. Sen viistosta aukosta on voitu pitää silmällä kirkon ainoaa sisäänpääsytietä, asehuoneen ovea. Rosvoretkien ja rauhattomuuksien aikana tämä oli kylläkin tarpeellista. Puolustajien rohkaisemiseksi oli ikkunan pieliin vielä maalattu pyhimysten kuvia, ehkä Pyhä Sebastian, kuten Rymättylän kirkossa, monta nuolenhaavaa ruumiissaan.
Keväällä kahdeksantoista Messukylän kirkontornissa oli konekivääri. Valkoisten puolella taistellut mies ihmetteli, että hänen piti ampua kirkontornia. Onneksi ne ajat ovat olleet ja menneet. Kirkko ei enää ole linnoitus.
Kirkko ei todellakaan ole linnoitus, ei siinäkään mielessä, että me, Herran kansa, linnoittautuisimme sinne paksujen muurien suojaan pahaa maailmaa pakoon. Kirkko on ollut jo kauan "avoinna korjauksia varten". Kirkkoa on "ammuttukin" melkoisilla panoksilla. Ehkä joitakin epäkelpoja kiviä on irronnut, laastia varissut ja koristeita vaurioitunut. Mutta: "Vanha on kirkko paikoillaan, seisoo se uhmaten aikaa". Kirkon perusta on kestänyt ja tulee kestämään.
Kristillinen kirkko on keskuudessamme Jumalan valtakunnan tukikohta nykyisen maailmanajan keskellä. Sen tehtävänä on kuuluttaa kaikelle maailmalle voiton sanomaa Kristuksesta, maailman Vapahtajasta. Minkäänlaiseen tappiomielialaan ei ole aihetta. Kirkon ulkonaiset rakenteet voivat vaihdella. Ne tulevat ilmeisesti nopeassa tahdissa muuttumaan. Mutta sovituksen sana, jonka julistaminen on kirkon tehtävä, elää ja voittaa.

Jaakko Haavio

*156:1

Jumalan evankeliumi
tulee nyt julistetuksi.
Paavali on jakanut meille
Jumalan Hyvän Sanoman,
jonka sai tiedoksi
suoraan Jeesukselta.

• Niin ei nyt siis ole
  mitään kadotustuomiota niille,
  jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.

Kadotustuomio
on synnin ja kuoleman lain
säätämä seuraamus
syntiä tehneille.

Syntiä tehnyt on rikkonut
Jumalan lain eli käskysanan.

Mutta nyt Jeesus on
sovittanut meidät verellään
kärsien meille kuuluvan
kuoleman tuomion.

Ja kun meidät on upotettu Jeesukseen
ja Hänen ristinkuolemaansa,
niin me olemme tuossa Kristuksen
sovitystyössä kuolleet Hänen kanssaan
ja vaellamme nyt Hänessä
kuolleista herätettyinä
Hänen ylösnousemisvoimassaan.

Jumalan laki on toki edelleen
vieläpä ihan uudella ulottuvuudella
säätelemässä meidän elämäämme,
mutta synnin ja kuoleman laki
on jo täytetty Kristuksen kuolemassa.

• Sillä elämän hengen laki
  Kristuksessa Jeesuksessa
  on vapauttanut sinut
  synnin ja kuoleman laista.

Laki itsessään
ei ole meitä vapauttanut,
vaan päinvastoin tuominnut.
Mutta synti on saanut jo tuomionsa.

• Sillä mikä laille oli mahdotonta,
  koska se oli lihan kautta heikoksi tullut,
  
  sen Jumala teki,
  lähettämällä oman Poikansa
  syntisen lihan kaltaisuudessa
  ja synnin tähden
  ja tuomitsemalla synnin lihassa,

Ja nyt me olemme Kristuksessa
kuolleet synnille.
Synti ei enää ole hallitsijamme,
eikä määrääjämme,
vaan meitä ohjaa Elämän Hengen laki.

• että lain vanhurskaus
  täytettäisiin meissä,
  jotka emme vaella lihan mukaan,
  vaan Hengen.

Meissä on tapahtunut mielenmuutos,
kun käännyimme ja uskoimme
Evankeliumin eli Hyvän Sanoman.

• Sillä niillä,
  jotka elävät lihan mukaan,
  on lihan mieli,
  
  mutta niillä,
  jotka elävät Hengen mukaan,
  on Hengen mieli.

Nyt me ilolla yhdymme
Hengestä syntyneinä Jumalan lapsina
Jumalan lakiin.

• Sillä lihan mieli on kuolema,
  mutta hengen mieli on
  elämä ja rauha;
  
  sentähden että lihan mieli
  on vihollisuus Jumalaa vastaan,
  sillä se ei alistu Jumalan lain alle,
  eikä se voikaan.
  
  Jotka lihan vallassa ovat,
  ne eivät voi olla
  Jumalalle otolliset.

Lihan mieli on kuolema.
Se halajaa tehdä
synnin lain mukaisia tekoja,
jotka johtavat
iankaikkiseen kuolemaan
eli eroon Jumalasta.

Mutta me halajamme tehdä
Elämän Hengen lain mukaisia tekoja.

• Mutta te ette ole lihan vallassa,
  vaan Hengen,
  jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.
  
  Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä,
  se ei ole hänen omansa.

Meissä on Elämän Henki,
ja me olemme siirtyneet
kuolemasta Elämään.

Toki asumme edelleen
kuolevaisessa ruumiissa.

• Mutta jos Kristus on teissä,
  niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden,
  
  mutta henki on elämä
  vanhurskauden tähden.

Mutta synteihin kuollut henkemme
on jo herätetty eloon
ja aikanaan myös ruumiimme
kokee saman ihmeen.

• Jos nyt hänen Henkensä,
  hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista,
  asuu teissä,
  niin hän,
  joka herätti kuolleista
  Kristuksen Jeesuksen,
  
  on eläväksitekevä
  myös teidän kuolevaiset ruumiinne
  Henkensä kautta,
  joka teissä asuu.

Ja jonkin verran saamme
myös kokea maistiasia
jo täällä ajassa
ruumiimme eläväksi tekemisestä
esimerkiksi parantumisihmeiden muodossa.

Paavali ei siis nyt enää puhu
uskosta osattomista
vaan Jumalan lapsista.

Nimenomaan Jumalan lapsina
me olemme ensinnäkin
koko ajan oikein suurjännitteessä
Hengen ja lihan välisessä taistelussa,
jota Paavali selvitti edellisessä luvussa.

Nyt hän siirtyy puhumaan siitä,
mitä meidän
kuuliaisina Jumalan lapsina
kuuluisi tehdä maailmassa.

• Niin me siis, veljet,
  olemme velassa,
  mutta emme lihalle,
  lihan mukaan elääksemme.

Meillä on siis
Jumalan lapsen velvollisuuksia
eli velkaa Isän Rakkauden tähden.
Meidän kuuluu jakaa
saamaamme Rakkautta eteenpäin.

Missään tapauksessa
emme enää ole velkaa
eli meillä ei enää ole
velvollisuutta synnin palvelemiseen.

Tämän tähden meidän
tulee elää jatkuvassa
mielen uudistuksessa
voidaksemme antaa
itsemme eläväksi pyhäksi
Jumalalle otolliseksi uhriksi
toimelliseen Jumalanpalvelukseen,
josta Paavali ohjeistaa myöhemmin.

Mutta jos emme
anna itseämme eläväksi uhriksi,
niin elämämme on
Jumalan lapsenakin kuollutta.

• Sillä jos te lihan mukaan elätte,
  pitää teidän kuoleman;
  mutta jos te Hengellä
  kuoletatte ruumiin teot,
  niin saatte elää.

Kysymys ei siis ole siitä,
että meidän pitäisi
teoillamme vahvistaa se,
että me olemme Jumalan lapsia.

Me olemme syntyneet Hengestä
Jumalan lapsiksi.
Ja Paavali vahvistaa vielä sen,
että hän puhuu nyt veljille
eli Jumalan lapsille,
joita Jumalan Henki johdattaa.

• Sillä kaikki,
  joita Jumalan Henki kuljettaa,
  ovat Jumalan lapsia.

Emme siis elä pelossa,
että jos teen väärin,
niin Isä hylkää lapsensa.

• Sillä te ette ole saaneet
  orjuuden henkeä
  ollaksenne jälleen pelossa,

Me olemme saaneet lapseuden Hengen
sinetiksi ruumiin lunastuksen päivään saakka.

Ja tämä Henki saa meidät
pienen lapsen tavoin huutamaan: 
Isi !

• vaan te olette saaneet
  lapseuden hengen,
  jossa me huudamme:
  "Abba! Isä!"

Siis tämä Henki todistaa meille sen,
että me olemme Jumalan lapsia.

Ei se, kuinka kuuliasia olemme.

• Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa,
  että me olemme Jumalan lapsia.

 

Ja kun olemme Jumalan lapsia
niin me olemme myös perillisiä.
Ja perillisinä meillä on
myös velvollisuuksia.

Velvollisuuksien täyttäminen
ei tee meistä Jumalan lapsia.
Mutta Jumalan lapseus
asettaa meille velvollisuuksia.

• Mutta jos olemme lapsia,
  niin olemme myöskin perillisiä,
  Jumalan perillisiä
  ja Kristuksen kanssaperillisiä,
  
  jos kerran yhdessä
  hänen kanssaan kärsimme,
  että me yhdessä myös kirkastuisimme.

Siis olemme Kristuksen kanssaperillisiä.
Olemme Hengestä syntyneitä
Jumalan lapsia,
ja jo sen perusteella
Kristuksen kanssaperillisiä
ollen itse asiassa yhtä Hänen kanssaan.

Mutta mitä meille sitten on testamentattu
riippuu siitä, mitä meille on uskottu,
ja miten uskollisia taloudenhoitajia olemme.


Room 8:1-17



UUSI ELÄMÄ
Kärsimyksissä
jatkuu ....

SV  95    Armon suurin taideteos

https://www.youtube.com/watch?v=qTxxlgTp5mA

1. Armon suurin taideteos,
kallis yksinkertaisuus,
siinä uskolle on kruunu,
rakkaudelle kantavuus.
Kaiken pohjana jos emme
pidä taivaan armoa,
orjuutta on vapautemme,
työt ja toimet turhuutta.

2. Jeesusta kun ainoastaan
katsoo sielu levoton,
siinä, ristin kärsijässä,
kaikki tarpeellinen on.
Siinä yksinkertaisuutta
oppia saa syntinen,
armahdusta aina uutta
ihmetellen, kiittäen.

3. Joka seuraa Jeesustansa
sinne, minne johtaa hän,
joka hänen askelissaan
löytää kutsun tärkeimmän,
häntä kiehtoo arjessansa
yksinkertaisuuden tie,
häntä, Jeesus, rakastamaan,
palvelemaan muita vie.

4. Siispä kaikki armon lapset
armohoitoon turvatkaa.
Kiirehtikää Herran vaunuun,
pois ei kukaan jäädä saa.
Pyytäkää nyt Vapahtajaa
ajamaan ja ohjaamaan.
Hänpä tietää, milloin kovaa,
milloin hiljaa kuljetaan.

5. Vaaroja on matka täynnä
yli vuorten, virtojen.
Tietä emme itse näytä,
Herra kyllä tekee sen.
Älkää mistään huolehtiko,
hän tuo kaiken mukanaan.
Pois jo kaikki turha pelko,
nukkukaa te vaunuun vaan.

 

Videoon

August G. Spangenberg, ruots. 1745. suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, uud. 1.−3. säk. L. Ravantti 2016, 4.−5. säk. SV 2016

Siinähän olikin runsaasti lakia ja evankeliumia. Luulisi kaikkien lukutaitoisten ymmärtävän, tai ainakin tietävän nämä asiat omassatunnossaan.

Samoin kuin noudatamme maamme perustuslakia, ja saamme sitä rikkoessamme rangaistuksen, samoin on Jumalan laki.

Se luo turvalliset raamit kansan hyvinvoinnille kun niitä noudatetaan. Jos näitä raameja ei olisi ennettu, vallitsisi anarkia.
Siitä nähtiin hyvä (paha) esimerkki kun amerikkalaiset huligaanit rynnivät Washingtonissa capitoliumille ja valtasivat sen.

Lain vartijoina meillä, kuten useimmissa maissa toimivat lainvartijat, sotilaat ja poliisit.
Lainkuuliaisen kansalaisen ei tarvitse pelätä.

Samoin on Kristuksen ( ja myös Raamatun ) lakia noudattavien.