Filadelfia (veljesrakkaus)
- Ja Filadelfian seurakunnan enkelille
kirjoita:
Mitä olet nähnyt
- Näin sanoo Pyhä,
Totinen, jolla on Daavidin avain,
hän, joka avaa, eikä kukaan sulje,
ja joka sulkee, eikä kukaan avaa:
Mikä nyt on
- Minä tiedän sinun tekosi.
Katso,
minä olen avannut sinun eteesi oven,
eikä kukaan voi sitä sulkea;
sillä tosin on
sinun voimasi vähäinen,
mutta sinä olet ottanut vaarin
minun sanastani
etkä ole minun nimeäni kieltänyt.
Katso,
minä annan sinulle
saatanan synagoogasta niitä,
jotka sanovat olevansa juutalaisia,
eivätkä ole, vaan valhettelevat;
katso,
minä olen saattava heidät siihen,
että he tulevat ja kumartuvat
sinun jalkojesi eteen
ja ymmärtävät,
että minä sinua rakastan.
Koska sinä olet ottanut
minun kärsivällisyyteni sanasta
vaarin,
niin minä myös otan sinusta
vaarin
ja pelastan sinut koetuksen hetkestä,
joka on tuleva
yli koko maanpiirin
koettelemaan niitä,
jotka maan päällä asuvat.
Minä tulen pian;
pidä, mitä sinulla on,
ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.
Mitä tämän jälkeen on tapahtuva
- Joka voittaa,
sen minä teen pylvääksi
Jumalani temppeliin,
eikä hän koskaan enää
lähde sieltä ulos,
ja minä kirjoitan häneen
Jumalani nimen
ja
Jumalani kaupungin nimen,
sen uuden Jerusalemin,
joka laskeutuu alas taivaasta
minun Jumalani tyköä,
ja
oman uuden nimeni.
Jolla on korva, se kuulkoon,
mitä Henki seurakunnille sanoo.
Ilm 3:7-13
Tuossa on aivan suoraa vastausta
juuri Sinun viestissäsi
oleviin kysymyksiin,
jotka Sardeksen seurakunnan
enkelille lähetetty sanoma
Sinussa herätti.
Filadelfia on ulkonaisesti huikea kaupunki.
Kuin hedelmällinen paratiisi joen varrella.
Tosin tulivuoret uhkasivat sitä.
Ja tietenkin maan valloittajat.
Ja niin sen nimi on muuttunut
aikojen saatossa.
Tätä toiseksi viimeistä
Jeesuksen sanelemaa seurakuntakirjettä
avattaessa,
kannattaa kerrata
toiseksi ensimmäistä
eli Smyrnan seurakunnan lähettiläälle
osoitettua kirjettä.
Siinä mainitsinkin jo jotain
Filadelfian tilanteesta.
Molemmat saavat kiitosta,
mutta molempien yhteydessä
mainitaan myös saatanan synagooga.
Avain tämän seurakuntakauden alun
kuin nyt meneillään olevalle
loppukaudellekin on
Jumalan Sanasta kiinni pitäminen.
Suuri ja paha maailma velloo
ympärillämme.
Mutta kun pidämme kiinni
Jumalan Sanasta,
niin me olemme turvassa,
sillä silloin on myös toisin päin,
eli Jeesus,
joka itse on Jumalan Sana,
pitää kiinni meistä.
Me emme kiellä Sanaa eli Jeesusta.
Eikä Sana eli Jeesus kiellä meitä.
Ja näin meillä on mahdollisuus
kaiken ahdistuksenkin keskellä
olla Sanan palveluksessa
pahan maailman keskellä.
Kun me Sanan pidämme,
vaikka se tänä päivänä
voi johtaa syytteisiinkin,
niin me samalla kuitenkin
pidämme kiinni kruunustamme.
Ja silloin meidät palkitaan kerran
Kristuksen palkintotuomioistuimen edessä.
Mutta pelastettuja kadotuksesta
eli ikuisesta erosta Jumalasta,
me olemme jo Jeesuksen
vastaanottaneina.
Olemme tarkoin merkittyjä
pylväitä Jumalan temppelissä.
Näissä piirustuksissa
meille on annettu kolme nimeä.
Me kuulumme Jumalalle.
Olemme Hänen omaisuuttaan.
Siksi meissä on
Jumalan nimi.
Vaikka tuo Filadelfian seurakunta
oli vähäinen voimaltaan
kukoistavan ja mahtavan kaupungin keskellä,
oli sen todellinen KotiKaupunki
ihan jotain muuta,
kuin mitä maa päällään kantaa.
Ja heidän henkilövarmenne sisälsikin
tuon Jumalan Kaupungin nimen.
Ja sokerina pohjalla,
meissä on Jeesuksen nimi.
Me olemme yhtä Hänen kanssaan,
niinkuin minunkin sormuksessani
on Vaimoni nimi,
ja Vaimoni sormuksessa minun nimeni.
Jeesus on ylkämme,
joka avaa morsiamelleen oikeat ovet,
joista käydä.
Eikä niitä kukaan pysty sulkemaan.
Ja myös toisin päin,
kun Hän sulkee oven,
niin ei sitä kukaan avaa.
Ja Hän itse on meille
paitsi
tie, totuus ja elämä,
myös
portti eli ovi.
Joten tällä vaelluksella
ei meidän oikeastaan
tarvitse huolehtia siitä,
kuinka kurjia me olemme.
Pidetään katse
Hyvässä Paimenessa.
Me olemme ja elämme Hänessä,
joka on Totuus,
ja kuljemme Hänen kanssaan
teillä ja poluilla,
joihin Hän on portin meille avannut.
Tuoreimmat viestit