Körttifoorumi

Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Hanna - 21.06.07 - klo:12:43

Otsikko: Vainajien muistaminen
Kirjoitti: Hanna - 21.06.07 - klo:12:43
Taalla Irlannissa ja kylakirkkomme hautausmaalla oli viime sunnuntaina erityisen kaunis tilaisuus, oli nimittain Cemetery Sunday. Kaikki kylalaiset kokoontuivat omien sukulaistensa haudoille ja siina pidettiin messu. Erityisesti muistettiin vuoden aikana kuolleita. Onneksi ilma oli kaunis, silla vakea oli tosi paljon...ja kuoromme tietty lauloi.

Kontrasti Suomen pyhainpaivaan oli melkoinen. Se on Suomen masentavimpaan vuodenaikaan ja vainajien nimet vaan luetaan. Eipa silla ovathan kynttilat natteja pimeassa eika tallaista messua vois ees suomessa jarjestaa kun kaikki suvut on niin hajallaan...mut silti...

Tahan alle tulee kuva sunnuntailta jos onnistuu:(http://)
Otsikko: Vainajien muistaminen
Kirjoitti: Johannes - 21.06.07 - klo:17:20
Kiva perinne tommonen. Itse olen joskus miettinytkin, että minkä vuoksi hautausmailla ei voisi järjestää virsilaulajaisia tms. Aina kevät ja syksytalkoiden alkajaisiksi täällä pidetään hautausmailla hartaudet, mutta se jää siihen.

Venäjän Karjalassa hautausmailla käydään paljon useammin. Suomenkin puolella oli ennen ortodoksien keskuudessa sellainen perinne ja mummonikin sanoi käyneensä lapsena usein vanhempiensa mukana viemässä ruokaa haudoille. Siinä syötiin itse ja laulettiin yms ja jätettiin loppu vainajalle. Aikaa meni vaikka kuinka paljon. Se perinne loppui sotiin ja evakkojen sulautumiseen paikalliseen väestöön.

Itsestäni ei ole ollenkaan vastenmielistä tuo hautausmailla käyminen. Usein siellä tulee käytyäkin. Talvella saattaa jäädä useita viikkoja väliin, mutta kesällä vähintään kerran viikossa tulee käytyä kastelemassa tai ihan muuten vain kävelemässä.
Otsikko: Vainajien muistaminen
Kirjoitti: laamanni - 22.06.07 - klo:22:34
"Venäjän Karjalassa hautausmailla käydään paljon useammin. Suomenkin puolella oli ennen ortodoksien keskuudessa sellainen perinne ja mummonikin sanoi käyneensä lapsena usein vanhempiensa mukana viemässä ruokaa haudoille. Siinä syötiin itse ja laulettiin yms ja jätettiin loppu vainajalle. Aikaa meni vaikka kuinka paljon. Se perinne loppui sotiin ja evakkojen sulautumiseen paikalliseen väestöön. "

Kyllä Muurmanskiin mentäessä Kuolassa näkyi valitettavan pitkä hautausmaa tien varressa ja siellä monissa oli penkit ja pöydät missä voi syödä ja vähän vodkaakin ottaa.Vainajien muistaminen tai palvonta on syytä eritellä.Itse en juurikaan käy haudoilla kun omaiset ovat haudattu niin kauas, mutta muutamien tuttujen kanssa olen käynyt.Jeesus sanoessaan että, "antaa kuolleitten haudata kuolleensa" ei suinkaan ollut muistamista vastaan vaan sehän oli sen ihmisen tekosyy että ei olisi tarvinnut ratkaista suhdetta Jumalaan.Onhan sellainen "kuollut" joka ei Kristusta tunne.Siksi "uudestisyntyminen.Jumalan hengestä ylhäältä.Hyvä on taas kerran lukea siitä kun nikodemus hiipi yöllä Jeesuksen luo kysymään "miten tulla uskoon" Oppinut mies kyseli "tyhmiä" mutta oli ilmeisen rehellinen ja jopa naivi kysymyksissään. Siunausta kaikille.
Otsikko: Vainajien muistaminen
Kirjoitti: Johannes - 04.09.07 - klo:22:42
No johan nyt on, kun Suomessa kerran jo haudattuja nostetaan ylös tutkimuksia varten. Onneksi ei ole minun omaisistani kyse. Inhottava ajatus, että ei saa haudassakaan levätä enää rauhassa. Pitää varmaan kohta ruveta polttohautausta kannattamaan (mitä en siis kannata) jos tämä tämmöiseksi menee. Saisipahan ainakin varmuuden siitä, että tuhka pysyy hautausmaassa, kun puinen uurna lahoaa mullan sekaan ja tuhka sotkeutuu siinä mukana multaan.

Vainaja on siunattu haudan lepoon odottamaan ylösnousemuksen aamua, niin eikös vaan hautarauhaa tulla rikkomaan. Siis okei ymmärrän, että tiede haluaa tarkkuuteen ja varmistaa ko. asiat, mutta eikö tuotakin voisi tehdä vain silloin jos omaiset sen sallivat. Ja jos omaiset tahtovat, niin siitä vaan, mutta itse en antaisi lupaa, jos omasta omaisestani olisi kyse. Eivät kaikki halua tietää, että heidän omaisensa onkin murhattu. Kyse on kuitenkin pitkäaikaissairaista, joille kuolema on odotettavissa ja vuodeosastolla joskus jopa toivottavissa. Eutanasiaa en siis sitäkään kannata, mutta itselleni olisi helpompi olla tietämättä totuutta kuin tietää, että omainen on murhattu. Itseäni ainakin ahdistaa pelkkä ajatus tuollaisesta haudan häpäisystä. Miten se ruumis sitten palautetaan hautaan, pitäisikö se siunata uudelleen vai?

No tulipa pitkä vuodatus, mutta kyllä minä edelleen haluan perinteisen arkkuhautauksen, vaikka siihen näemmä sisältyykin riskejä.
Otsikko: Vainajien muistaminen
Kirjoitti: myyräpartio - 10.09.07 - klo:21:41
Lainaus käyttäjältä: "Johannes"

No tulipa pitkä vuodatus, mutta kyllä minä edelleen haluan perinteisen arkkuhautauksen, vaikka siihen näemmä sisältyykin riskejä.


Lähes sata prosenttia arkkuhaudatuista on kuolleita, joten lasken henkilökohtaisen riskisi olevan tässä tapauksessa pieni.
Otsikko: Kalmankylmää
Kirjoitti: Viisveisaaja - 11.09.07 - klo:16:02
Lainaus käyttäjältä: "laamanni"
"
Kyllä Muurmanskiin mentäessä Kuolassa näkyi valitettavan pitkä hautausmaa tien varressa ja siellä monissa oli penkit ja pöydät missä voi syödä ja vähän vodkaakin ottaa.Vainajien muistaminen tai palvonta on syytä eritellä.Itse en juurikaan käy haudoilla kun omaiset ovat haudattu niin kauas, mutta muutamien tuttujen kanssa olen käynyt.Jeesus sanoessaan että, "antaa kuolleitten haudata kuolleensa" ei suinkaan ollut muistamista vastaan vaan sehän oli sen ihmisen tekosyy että ei olisi tarvinnut ratkaista suhdetta Jumalaan.Onhan sellainen "kuollut" joka ei Kristusta tunne.Siksi "uudestisyntyminen.Jumalan hengestä ylhäältä.Hyvä on taas kerran lukea siitä kun nikodemus hiipi yöllä Jeesuksen luo kysymään "miten tulla uskoon" Oppinut mies kyseli "tyhmiä" mutta oli ilmeisen rehellinen ja jopa naivi kysymyksissään. Siunausta kaikille.


Kiva aihe ja tähän on pakko ottaa kantaa. 8)

Toi venäläinentapa käydä haudalla ja viettää siinä pitempikin aikaa on aika cool ja varmaan se silleen pistää ajattelemaan filosofisesti asioita. Ollako vaiko ei? Tai jotenki.

Olen joissain hautajaisissa ollu ja ne on aina ollu niin niiiin synkkiä.
Tytöt itkee ja miehet on vaivaantuneen oloisia, vaikka poikkeuksiakin varmaan on?
 Sitten muistellaan ja synkistellään kahvikupposen kanssa hautaan laiton jälkeen.
 Onhan siinä hyvät puolensa, mutta musta jokaisen ainnakin mun on helpompi yksikseen tai kaksin jonkun hyvänkaverin kanssa mennä haudalle ilman virallisia liturgioita ja ohjelmia ja siinä muistella rennosti mennyttä tyyppiä oli hän kuka oli.

 En yleensä ota alkoholia, kun tosi tosi harvoin, mutta mun mielestä haudalla käyntireissuun se sopii hyvin.
 Yksi tuttuni tai tyttöystävä kuoli aikoinaan syöpään ja hänen haudallaan ja yhden kaverin kun teki itsarin otan aina pariolutta ja muistelen mennyttä ja alan filosoimaan, Miksi Herra, miksi nyt. tai jotain sellaisia. Ja teen sen tietty yöllä mahdollisimman pimeellä.

 No tapansa kullakin, mutta suomalainen hautaustapa on aika synkkä ja muodollinen. Synkkähän sen pitääkin olla, mutta se kaava pikkasen raivostuttaa mua.

 Olin karjalassa hautajaisissa päivänä eräänä, niin siellä piti ensin mennä ruumista katsomaan kellariin, sellaseen kylmään paikkaan. Outoa ja luulisi siinä herkempien saavan traumoja sellaisen katselemisesta.

No, muriseva koira on parempi, kuin kuollut Jellona. :roll:
Otsikko: Vainajien muistaminen
Kirjoitti: vaivainen mato - 11.09.07 - klo:18:37
Muutama vuosi sitten luin erään pohjois-karjalaisen miehen kirjan. Olen onnellisesti unohtanut kirjoittajan ja kirjan nimen. Äidinkielen profeetta oli kirjoittaja ammatiltaan. Hän kertoi Ilomantsin Huhuksesta pienen hautajaismuistelon.'Kun vainaja oli saatettu haudan lepoon kokoonnuttiin sitten vainajan kotiin. Jokainen mies kulki aitan kautta ja ulostullessaan hän pyyhki suupieliään. Oli otettu vainajan muistoksi.
Lieneekö tuo tapa vielä voimassa? E-K tiennee ehkä jotain, hänhän on lähtöisin jostain Kiihtelyksen suunnasta.
Otsikko: Vainajien muistaminen
Kirjoitti: Pena - 11.09.07 - klo:20:50
Irlannissa ruumiinvalvojaiset ovat ymmärtääkseni perinteisesti jokseenkin viskinhuuruiset: Whack folde da now dance to your partner,/ 'round the floor yer trotters shake,/ wasn't it the truth I told you;/ lots of fun at Finnegan's wake. Tuon laulun mukaan ryypättiin niin riemukkaasti, että vainajakin virkosi.
Valvojaiset siis pidetään ennen hautajaisia vainajan ympärillä. Romaneilla taitaa olla sama tapa täällä Suomessakin?
Otsikko: Vainajien muistaminen
Kirjoitti: Salis - 12.09.07 - klo:10:34
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Irlannissa ruumiinvalvojaiset ovat ymmärtääkseni perinteisesti jokseenkin viskinhuuruiset: Whack folde da now dance to your partner,/ 'round the floor yer trotters shake,/ wasn't it the truth I told you;/ lots of fun at Finnegan's wake. Tuon laulun mukaan ryypättiin niin riemukkaasti, että vainajakin virkosi.
Valvojaiset siis pidetään ennen hautajaisia vainajan ympärillä. Romaneilla taitaa olla sama tapa täällä Suomessakin?


Jotenkin pidän enemmän tästä rauhallisesta suomalaisista hautausmenoista, joka on harras ja arvokas tilaisuus. Meidän perheessä vainajia muistetaan juhlapyhinä, jouluna, pääsiäisenä, juhannuksena jne. Kynttilä, kukka ja risti lumeen. Vanhempieni hauta on mukavan lenkkimatkan päässä, joten käyn usein hautausmaalla.
Otsikko: Vainajien muistaminen
Kirjoitti: Pena - 12.09.07 - klo:12:47
En minäkään irlantilaisesta tavasta pitäisi, viittasin siihen (mielikuvaan siitä) vain lähinnä siksi, kun tämä aihe näytti Irlannista lähteneen.

Toinen aiheeseen liittyvä ajatukseni on, että kuolleen rakkaan muisteleminen saattaa mennä lähimmäisten kannalta liiallisuuksiin. Itkuiset muistojuhlat vainajan syntymä- ja kuolinpäivinä vuosi toisensa jälkeen voi olla raskasta muille perheenjäsenille.
Otsikko: Vainajien muistaminen
Kirjoitti: PekkaV - 12.09.07 - klo:12:59
Näin minunkin mielestäni. Vuoden suruaika voisi olla hyvä nyrkkisääntö ja tavoite. Nimittäin siinä ajassa kertautuvat traditiot, joita poismenneen kanssa on elänyt.
Elinaikana olisi hyvä koettaa selvittää asiat mahdollisimman pitkälle, ettei niitä joutuisi läheisen mentyä turhaan pohtimaan.
Otsikko: Vainajien muistaminen
Kirjoitti: eeva-kaisa - 12.09.07 - klo:16:19
Lainaus käyttäjältä: "vaivainen mato"
Muutama vuosi sitten luin erään pohjois-karjalaisen miehen kirjan. Olen onnellisesti unohtanut kirjoittajan ja kirjan nimen. Äidinkielen profeetta oli kirjoittaja ammatiltaan. Hän kertoi Ilomantsin Huhuksesta pienen hautajaismuistelon.'Kun vainaja oli saatettu haudan lepoon kokoonnuttiin sitten vainajan kotiin. Jokainen mies kulki aitan kautta ja ulostullessaan hän pyyhki suupieliään. Oli otettu vainajan muistoksi.
Lieneekö tuo tapa vielä voimassa? E-K tiennee ehkä jotain, hänhän on lähtöisin jostain Kiihtelyksen suunnasta.

Valitettavasti en tiedä asiasta mitään. Muutin Kiihtelysvaarasta 16-vuotiaana ja Pohjois-Karjalasta kolme vuotta myöhemmin, eikä minulta ollut siihen mennessä kuollut ketään, kuten ei ole vieläkään. Olen siis ollut elämässäni hautajaisissa vasta viimeisen yhdeksän kuukauden aikana, työn puolesta Vantaalla.
Otsikko: Vainajien muistaminen
Kirjoitti: Johannes - 12.09.07 - klo:18:41
Lieköhän noissa hautajaistraditioissa eroja senkin suhteen, että ketä kutsutaan tai sitten minulla vain on iso suku ja vanhemmilla laaja tuttavapiiri, mutta hautajaissa olen ollut vuosittain keskimäärin ainakin kerran tai pari. Näin muistelen ainakin viimeisen vajaan 10 vuoden ajalta. Sen lisäksi niitä tulee seurattua paljon katukuvasta, kun ruumissaattue menee aina kylän läpi ja muutenkin kaikki aina tietävät kenen hautajaiset on milloinkin. Sen verran pieni kunta. Ja hautajaisten jälkeen monesti käydään hautakumpu katsomassa ja värssyt lukemassa. Uteliaisuutta siis, kun yleensä tiedetään ihmiset eli kenenkä sukulaisia tai missä he olivat olleet töissä.
Otsikko: Vainajien muistaminen
Kirjoitti: Salis - 13.09.07 - klo:15:12
Lainaus käyttäjältä: "Johannes"
Lieköhän noissa hautajaistraditioissa eroja senkin suhteen, että ketä kutsutaan tai sitten minulla vain on iso suku ja vanhemmilla laaja tuttavapiiri, mutta hautajaissa olen ollut vuosittain keskimäärin ainakin kerran tai pari. Näin muistelen ainakin viimeisen vajaan 10 vuoden ajalta. Sen lisäksi niitä tulee seurattua paljon katukuvasta, kun ruumissaattue menee aina kylän läpi ja muutenkin kaikki aina tietävät kenen hautajaiset on milloinkin. Sen verran pieni kunta. Ja hautajaisten jälkeen monesti käydään hautakumpu katsomassa ja värssyt lukemassa. Uteliaisuutta siis, kun yleensä tiedetään ihmiset eli kenenkä sukulaisia tai missä he olivat olleet töissä.


Kun tulee keski-ikään ja 50 vuoteen, alkavat hautajaiset kummasti lisääntyä. Joten ollos huoleti. :wink:
Otsikko: Vainajien muistaminen
Kirjoitti: Johannes - 13.09.07 - klo:20:51
Lainaus käyttäjältä: "Salis"

Kun tulee keski-ikään ja 50 vuoteen, alkavat hautajaiset kummasti lisääntyä. Joten ollos huoleti. :wink:


En kyllä kaipaa yhtään lisää, nykyisinkin on jo liikaa jokainen.
Otsikko: Vainajien muistaminen
Kirjoitti: juhani - 14.09.07 - klo:18:40
Jännä juttu... 44-vuotiaana hautaukset ovat arkipäivää... ja sitten minä tykkään niistä. :wink: Kastetut ovat menolippu taivaaseen.
Otsikko: Vainajien muistaminen
Kirjoitti: annu - 28.09.07 - klo:23:26
Moni tuttu jo mennyt ajasta ikuisuuteen.
Otsikko: Vainajien muistaminen
Kirjoitti: juhani - 28.09.07 - klo:23:40
ja sieltä menee paljon paremmin
Otsikko: Vainajien muistaminen
Kirjoitti: seppos - 29.09.07 - klo:15:40
Vainajien muistaminen on kaunista, mutta niiden palvonta on kauheaa.
Otsikko: Vainajien muistaminen
Kirjoitti: Johannes - 29.09.07 - klo:16:18
Lainaus käyttäjältä: "seppos"
Vainajien muistaminen on kaunista, mutta niiden palvonta on kauheaa.


Itse olen juuri tuota miettinyt, kun oli taas vähän aikaa sitten uutisia Leninistä. Olisiko sitä ruumista taas prepattu tai jotain, mutta kuitenkin, että antaisivat jo kuolleen olla ja muistelisivat ennemmin muuten.
Otsikko: Vainajien muistaminen
Kirjoitti: annu - 29.09.07 - klo:22:50
Juuri samaa ajattelen, kuin edellä.

Jossain määrin ihan ok ja hyvä asia.

Mutta liika palvominen ei varmaan hyväksikään.

---tosin ymmärrän surun alussa ja surutyön edetessä---

mutta jos jumittuu joku jatkuva rutiini...onko surutyö klikkiytynyt, jumittunut?