Körttifoorumi

Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Leena - 17.08.19 - klo:19:23

Otsikko: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 17.08.19 - klo:19:23
Minul on hyvä ystävä joka harrastaa ystäviensä hyvää, ja totesi minulle että olen liian painava.  Vaarallisen lihava.  Vakuutin, että hän on aivan oikeassa, mutta asia ei jäänyt tähän. Selviteltiin BMI, paino ja kolmen viikon kuluttua todettiin etten syö. Siis hänen lihavat kaverinsa paitsi minä syö liikaa  napostelee tai syö herkkuja.
No en ollu kiinnittänyt huomiota kunnes sitten kiinnitin huomioni ja pelästyin. Ongelma ei ratkennukkan normien mukaan.


Mietin kaksi yötä, miten näyttää ruokaohjelman muistiinpanot, ettei hän suutu: Takuulla ei ole kaikki tässä. 

Ei hän yhtään suuttunut. Hän on hyvä ystävä.


Siis elämä meni, kun baletti jäi, etsiessäni päiväntarkkaa historiaa kotikaupungin talvisodasta ja Talvisodasta noin yleensä, kuinka varhain se jo ennakoitiin.  Ja näin. Pikkulotista ja suojeluskuntapojista ja noin ja noin.

Baletti jäi kun kaksi päkiän luuta hajosi.  Päkiä on baletissa jotenkin välttämätön. Vaikka yrittäisi selittää, ettei tämä onnistu, ellei sitten kärkkäreillä. Niilläkin tarvitaan päkiää.

Siis.  Olin vain elänyt ja puuhastellut Talvisotaa ja hoitanut siilejäni. En katsonut mitä söin ja söinkö.

.................

Huoleton luonteenlaatuni otti rauhallisesti, siis ensin.  Totesin että kiva kun joku totesi ongelman, nyt voisi vaihteeksi elää terveellisesti. Kuvittelin, että juttuhan on piece on cake. Korjataan ruokailu, olen varmaan vetänyt jotain kolmetuhatta kaloria.

Puhkesi syvä epätoivo kun totesin, ikään ja sukupuoleen ja noin, kuuluu laskennallisesti tietty energiantarve. Minä en syönytkään sitä viisinkertaisesti. Minä söin enimmillään puolet, yleensä viidesosan. Joku jugurtti ja leipäpala juustoviipaleella. Ei ateriaa.

Itsellä ei mitään havaintoo koko asiasta, se meni niin hitaasti vinksalleen.

.................

Muistinkin, että viimeinen kohtaaminen työterveyshuollossa julisti:  Kyseessä on kyllä tila, jossa elimistö kuvittelee, että on nälänhätä, käy säästöliekillä, näläntunne on kadoksissa ja kulutus tiedä mitä, muttei ainakaan tuo periaatteessa oikea. Siis ilman liikuntaa.

Talvella heikotti, väsytti ja kaikkea niin, etten jaksanut edes siivota. Onneksi on sisar. Mutten voi olettaa, että hän täällä vie roskat jne kun ei edes asu täällä.

........................

Yksi yö meni parkuen. Vähät lihavuudesta, mutta siihen kuolee. Jokin lohtu nyt löytyi siitä, että elämä on ollut liikunnallista ja urheilullista ja vaeltelullista ja tanssimuksellista, eli kun lihas painaa enemmän kuin läski, minussa ja painossani ehkä on niitä lihaksia tallella.

Ja sovimme, että opettelen jälleen syömään.

Hän on hyvin hyvä ystävä.

Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 25.08.19 - klo:10:08
Hyvä ystävä suuttui ja henkisen terveyteni tähden toivon ettei hän ole pitkävihainen. 


Muuten.   Kumppaninsa mykisti minut kerrassaan ilmoittamalla että maaperässämme on niin niukalti ravinteita, että on täyttä puppua väittää meidän saavan ravintoaineemne terveellisestä ruoasta. Kuten joskus käy minä mykistyin.

Hän selitti että tulee syödä kaikkia hiveniä purkeista, magnesiumia jodia vitamiineja ja mitä nyt on myydä.


Kun hän totesi epilepsian paranevan hivenillä, sanoin kyllä että eeeeisunkaan.  No jostainhan se johtuu sanoo hän.  Joopa kyllä, synnyin pahasti napanuoran hirttäytyneenä ja olen tämmöinen tyypillinen aivovauriolapsi, itkuinen kaksivuotiaaksi ja hakkasin päätä lattiaan, että näin opettivat. Kunhan tulee ruokavalio hän sanoo...  Saa olla aika valioruokaa, totesin.  Ja että on koetettu ihan kaikkee, porkkanamehuakin yritettiin ja mitäs vielä. Kättenpäällepanoa myös.


Kertokaa, mikä on maaperämme laatu.  Minä en häntä usko. Muttei minulla ole liioin mihin vedota. Kuulemma ihmiset lihoaa, kun ruumis huutaa jotain hivenainetta.  Tää ns hyvä ystävä, en nyt käytä ilmauksia joilla hän katkaisi välit kun täällä ei saa, vetää rautaa kuusi tablettia päivässä, on näitä ferritiiniuskovaisia jotka kymmenen vuotta sitten tahtoi kilpirauhashormonia.  Ne raudat on luontaistuotekaupasta, meinaan mennä vilkaiseen, onko ne jotain kalsiumjuttua joka ei imeydy.  Hänhän se rahat menettää, en minä. 


Jotenkin oletan, ettei maata ” ole ryöstöviljelty tyhjiin ravinteista”.   
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 25.08.19 - klo:10:17
He saapuivat kello 24 ja paukuttivat, minkäs verran lääkiksessä oli opetusta ruoasta.

Olihan se lähellä etten sanonu, ulos siitä. Mie nukun nyt. Mutta kerroin mitä kursseja oli ja että kaikkiin kliinisiin liittyi syömisasiaa.

Luulen että tiedekunnan nimi johtaa harhaan.  Yleisin käsitys kun on että opiskellaan lääkeaineita ja noin nelisen vuotta,  että mentäis 6+6. vuotta on jotenki liian vaikeaa, mutta siis sen sanoin että jos ootte tyytymättömiä, otatte yhteyttä ensin esimiesläökäriin, ette enää ikinä tänne.  Että olen kuunnellu kiltisti kaikkia mutta enää en, eli jos ei teillä ole muuta asiaa niin sopis lähtee,...   Kun osoite on aivan väärä.  Silloin oli kello jo puoli kaksi ja väsytti.


Vielä löyty esitelmää, toisella on ex-anoppi ihan lasten onkologian rohvessori ja tietää kaiken ja ainakin varmaan enempi kuin minä.  No niitä riittää täs maailmassa kun tietää enempi kuin minä eli tämäkö se asia oli sitte?  Kun se ei vois minua enempi kiinnostaa. 

Ainaki he lähti meneen. Mikä tempaus tää oli?  Ei kirkastu, ei kirkastu. Miksei he menny alkujaan sen rohessorin tykö?  Mitä he tänne pölähti keskiyöllä?   
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Riitta-mummi - 25.08.19 - klo:11:46
No olipa sinulla yövieraat !

Tässä tietoa mahdollisten jatko-argumentointien varalle:

https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokaketju-ruuan-matka-pellolta-poytaan/luonto/maapera/maa-ravinnevarasto

Kohdassa Hyvän peltomaan ominaisuusia sanotaan toki että Suomessa on melko ravinneköyhä maaperä, hapan. Sen suhteen maanviljelijä tekee parhaansa.

Suositteliko vieraasi ehkä myös hopeavettä ?   :icon_lol:
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: öppiäinen - 25.08.19 - klo:16:19
Jotenkin oletan, ettei maata ” ole ryöstöviljelty tyhjiin ravinteista”.

Ehkä ei. Toisaalta joitakin ravinteita voi olla luonnostaan vähemmän kuin mikä olisi optimaalista ihmisen terveyden kannalta. Takavuosina ainakin kohuttiin tätä seleenistä. Sitä ruvettiin sitten lisäämään lannoitteisiin.

Mutta johonkin joka tapauksessa kuolee ja useimmille tulee tauteja ennen sitä. Saahan niitä yrittää välttää toki, ja elää terveellisesti, mutta ei kai terveydestä itselleen uskontoa tehdä tarvitse? En ymmärrä kun suomalaiset sanovat että tärkeintä elämässä on terveys. Jotenkin luulisi että perhe ja ystävät menisivät edelle, mutta ei kai sitten.

Itse nappaan purkista magnesiumia ja D-vitamiinia. Ensinmainittua, kun se kai voisi ehkäistä lihaskramppeja, joihin minulla tuntuu olevan taipumusta, ja jälkimmäistä kun en kovin paljon voi auringossa oleskella.

Jos joku tunkee puoliltaöin pitämään ravitsemussaarnaa niin ei ehkä ole hänellä kaikki kunnossa. Johtuneeko ravinnosta vai mistä.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 26.08.19 - klo:07:57
Juuuh... oli yövieraita, ja kiihtyneitä olivat.  Kiitos noista tiedoista.  Tästä olen kuullut että maaperä on hapan, mutta sitä en edes uskaltanut kysyä että kuis lannoitteen kun arveluni mukaan niissä on jotain mitä ei saisi.

He on juuri ns ruokauskovaisia, käytin itte tätä sanaa siskolle, eli maailman mukavimpia mutta aivan hurjistuneita, kun ollaan eri mieltä.


Se oli surullinen visiitti sikäli, että kaikkiaan olen heistä pitänyt. Nyt he katkaisi välit. Mutta tuo yöllinen myös yllätti.  Ehkä heidän taholta ne välit oli jo katkenneet siihen mennessä eikä vasta myöhemmin, eli siitä laihduttamisesta.  En ymmärrä itseään tätä, mutta hoikistun säännöllisesti kun liikun, se balettivuosi vei vyötäröltä 25 senttiä. Minul ei ollut vaakaa silloin. Mie vaan sanoin että oon laihtunut aina liikunnalla en tohtori Tolosella, he suuttui. Kun eihän se äijä edes elä enää, eikö se ole tavaramerkki.

Miten on teidän.  Minun lähti paino taivaisiin kun söin Neurontinia. Se on epilepsialääke ei kovin hyvä.  Kolmekymmentä kiloa tuli,  sitten se piti lopettaa.  Ne sitten jäi olemaan,  olin tottunu siihen että syön vatsan täyteen ja se on siinä.  Silloin vaitsa ei vaan täyttynyt, eli tajusin vähän hitaasti että ruokahalu ei nyt pelitä minään mittarina.

Työterveydessä kävin, kun koetin Nutrilettia ja tuli keuhkokuume ja kysyin onko viisasta nyt laihduttaa, ei ole noin sairaana he vastasi.

Kului aikoja, ja minun katosi kaikki ruokahalu eli en syö jotain kalorimäärää kun pitäis, mutta en vissiin tarvi niin paljoa.  Se ei käy äkkiä, mutta vähin erin ainakin se työterveyshoitaja sanoi niin että elimistö toimii säästöliekillä ja rasvaisuus johtuu siitä, että mieli hälyttää että on nälänhätä ja säästää ravintoa. Minun piti kyl liikkua. Harrastan kotona niitä baletin lattialla tehtäviä liikkeitä jotka nostaa hien kyl pintaan ja hengästyttää.

Että onko tääl kukaan noin terveyssyistä laskenut painoaan.  Täällä ainakin karpattiin, muistan sen, ja kansalaiset sai alas niitten kolesterolitasoa ja verenpaineita ja sokereita.

Ootteko jatkanu sitä valiota? 
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 26.08.19 - klo:21:34
No olipa sinulla yövieraat !

Tässä tietoa mahdollisten jatko-argumentointien varalle:

https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokaketju-ruuan-matka-pellolta-poytaan/luonto/maapera/maa-ravinnevarasto

Kohdassa Hyvän peltomaan ominaisuusia sanotaan toki että Suomessa on melko ravinneköyhä maaperä, hapan. Sen suhteen maanviljelijä tekee parhaansa.

Suositteliko vieraasi ehkä myös hopeavettä ?   :icon_lol:

Lämmin kiitos.... sitä hopeavettä jäin vartoomaan, kun ei taida löytyy vesjohtoveestä.  Oli se pikkunen järkytys kun he oli niin vihaset, ja oli todella jo varsin myöhä, ja nythän mie opiskelen näistä lisää.  Siis kiitoksia sillä kokemus oli pikkusen vavahduttava ja väräyttävä.   
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Pyryharakka - 26.08.19 - klo:22:12
Mie tiputin kymmenen vuotta sitten 14 kiloa painoa. Silloin oli juuri se karppausbuumi. Siihen serkkuni kovin uskoi ja kehotti minuakin. Lueskelin niitä taulukoita, mitä sais karppaamalla syödä, mitä ei. Se oli liian tiukkaa meikäläisen ruokakulttuurille. Ruokakuntaan kuuluu kaksi aikuista, ruumiillista työtä tekevää miestä, enkä minä laiskuuttani halunnut syödä eri ruokaa. Muistin, että siskoni mies joskus kauan siteen söi lihapullia, paistettuja perunoita, makkaroita yms. Ja laihtui, kun jätti makeat syömättä. Hän pysyi kuolemaansa asti normaalipainoisena ja hyväkuntoisena, kunnes ärhäkkä leukemia vei.

Aloin siis noudattaa Suomalaista ruokasuositusta, lautasmallia. Puolet lautasesta kasviksia, 1/4 perunaa/pastaa/riisiä ja 1/4 lihaa/kalaa. Tämä oli minulla sellainen sovellettu juttu. Jos päivällä oli eväänä esim. maksalaatikkoa, niin sitten kotona illalla söin vain kasviksia. Vehnäjauhon ja sokerin jätin minimiin. Lisäsin reippaasti liikuntaa.
Sitten on tullut taas syötyä sitä sokeria, lähinnä leivonnaisissa. Liikuntakin on jäänyt vähäisemmälle. Joten paino on noussut 4 kg tuosta parhaasta mahdollisesta. Siinä olen nyt lähes kymmenen vuotta kiikkunut välillä kilo sinne kilo tänne.

Painonpudotukseen ja terveellisempiin ruokatottumuksiin, johon paremmat rasvat lukeutuu, siirtyminen johtui korkeasta kolesterolista, sydäntautien sukurasitteesta, iästä ja sukupuolesta. Jännä että sukupuolikin vaikuttaa. Työterveyslääkäri oli tyytyväinen. Jouduin kuitenkin pari vuotta sitten ottamaan kolesterolilääkityksen. Se on onneksi sopinut minulle. Ei ole tullut mitään sivuoireita.

Kannattaa syödä monipuolisesti, terveellisesti, mutta ei ryppyotsaisesti. Välillä on juhlia ja silloin pitää voida syödä iloiten sitä mitä tarjolla on.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 28.08.19 - klo:01:30
Olen vähän pulassa kun minulta on menny kaikki ruokahalu, eli päivät kuluvat niin etten syö mitään. Omituista muuten ettei paino siitä huolimatta putoa. Tai joko mie tän selitin.

Täytyy syödä, mutta minun tarvii myös liikkua.  Karppauksessa mieli oli luullakseni siinä, että riittävä rasva pitää nälän poissa ja se vie välipalatarpeen pois.

Liikkumisessa on jännää se ettei paino laske. Kun lihakset kehittyvät siinä, ja ne painaa enempi kuin rasva eli mittanauha on vaakaa luotettavampi mittari. Miehillä testosteroni jouduttaa sitä lihasten kehitystä. Eli olisko siinä miesten rehukammossa vähän evoluution myötään tuomaa —- kun niitä muskeleita on joskus kivikaudella tarvittu, siinä, jaminähänenphputakaninruokaa....... noin äärimmilleen.

Mie kas näinki hitaasti saan parisataa rammaa ales mutta en tahtois että menetän lihaksista m itään. Ne on yhä hyvin tarpeen.
Otsikko: Vs: Terveytena
Kirjoitti: Leena - 29.08.19 - klo:02:41
Siis kaikille kiitos ja oli mukava kun Pyris kertoi noin selkeesti kuin syö. Nämä on kiinnostavia,j a oli niistä kansanterveystieteessä siitä missä ja miksi on karjavaltaista, lounaissuom en kalkkisemmassa maaperässä vilja menestyi.

Oli kiinnostava lukea karppauksesta ajatuksia, koska taisi minulla loppua kun yritin mennä pekonilla ja kananmunilla ja uhhhhh kuin tuli huono olo.

Mie sanoin että tule kauppaan nyt niin mie näytän mitä ostan ja yritän syödä, se ei menny ihan niin, hän hommaa aika paljon sinne ruokia mitä en olis ostanu kun vähäsen lisäaineita välttäsin, ehkä he ajattelee sitte toisin, mutta itse alottaisin sillä et laitan ruokaa itse, en puolivLmisteista, ja jotenkin iski ekoajattelu, oli hyötyä tai ei.  Että jos lisäaineita on pitkä lista ja sitte hätäillään lannoituksesta.... Ei, mie putosin ajat sitte.

Keljua on että tulee ruokahävikkiä, kun se syöminen en on niin olematonta ja iskee pahoinvointi ihan. terveellisen aterian perästä, neljä pient uutta perunaa ja pikkusen savukalaa. Ei, nyt loppu valitus. Soitan terkkariin ja valitaan, ei tää ole kuin omituista.


Kattoiko joku sen ruåttalaisen ruokajutut jossa arvottiin mitä on syötävä?

En mie ennen näitä niin miettinykkän, tää alkoi kun se ent ystävä ilmoitti että nyt ost etuaan vaaka ja sie et 3nää napostele. ——— täh, sanoin, ja annoin pitää luulosa, kai moni napostelee sitte..... huomattiin etten edes syö ja pelästyinhän mie. Ja hän pikkusen aattelee ihmisestä kuin hän olis auto, kalorit sisään, siinä kaikki.  Se on paljon jännempää.  Kaikki ne jutut niin kun rasvan paineleminen äkkiämpään rasvasoluihin, kysymys onko niitä elämän ajan vain tietty määrä, lisääntyykö ne aikuisiällä, selvittääkö tämä senkin, ettei joku vaan liho vaikka vetää rasvasta ruokaa, miten lihava on monesti ihan terve....


Ja kuin jotkut papparaiset vetää röökiä satavuotiaaksi ja sanoo, että siinä se on pitkän iän salaisuus.


Ja toisaalta, jos saa syövän, jää auton alle, tai jotain.



Mikä ruokauskonnon tavoite on?  No hyvä,  kun ihminen vain yrittää oikaista elintapoja, se ei ole vielä ruokauskontoa.


Onkohan kyseessä kuolemanpelko?  ” Varmaan eläisin iäti, vaan ei päinsä käy”.  Muistan yhden hoitajan joka piti itsestään ääritarkkaa huolta, sai syövän ja menehtyi viisi- kuusikymppisenä. Yhteenkuuluvuus samoin uskovien kanssa?

Onko se korvike sille, että uskoisi Jumalaan?   Tai olisi tekemisissä JumalN kanssa? 

Yhdenlainen riippuvuus, kun tahtoo olla niin riippumaton?
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: öppiäinen - 29.08.19 - klo:17:40
Aloin siis noudattaa Suomalaista ruokasuositusta, lautasmallia. Puolet lautasesta kasviksia, 1/4 perunaa/pastaa/riisiä ja 1/4 lihaa/kalaa.

Sitä en tuossa lautasmallissa ymmärrä, miksi pitäisi syödä se 1/4-lautasellinen perunaa/pastaa/riisiä. Jos ne ei maistu. Mitään ylipainoiselle sohvaperunalle välttämättömiä ravintoaineista niistä ei saa.

Ymmärrän jos tekee raskasta ruumiillista työtä tai vaikka urheilee paljon, niin silloin tarvitaan kaloreita joita niistä kyllä saa. Mutta meille joilla on kaloreita aina mukana tuossa "vararenkaassa", sen kuin ottaa, niin tuntuu tarpeettomalta.

Eri asia jos tekee mieli, kyllä minäkin joskus perunaa tai riisiä haluan. Pastaa harvemmin.

Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: 1944 - 29.08.19 - klo:18:09
Minun terveyteni rapistuu.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Pyryharakka - 29.08.19 - klo:18:57
Minun terveyteni rapistuu.

Ikävä kuulla.
Ikä tuo kaikenlaista tullessaan. Meikäläinen kun työkseen sopii hautajaisia ja siinä näkee paikkakunnan kuoliniät, niin ei ikääntyminen ole mitenkään ikävä asia. Monesti sovitaan itseni ikäisen tai nuoremman ihmisen hautajaisia. Tulee vaan mieleen, että hieno homma kun saan elää = ikääntyä.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 29.08.19 - klo:19:06
Minun terveyteni rapistuu.

Surullista mutta minun kanssa, siitä kun täyttää 40 vuotta laskee keuhkokapasiteetti prosentin vuosivauhtia, naisilla vaihdevuosien jälkeen vähän tyylistä riippuen luusto alkaa haurastua liikkui hän tai ei.... mikäli saa menopaussimenot fyysisin oirein, eli raivoisat hikipuuskat mutta hermo pitää vanhaan malliin, sitten vyysillisesti hän säilyy paremmin, jos mieli käsittelee raivoten ne vuodet.... ja se periytyy vielä.... niin ruumisparka tai luut säilyy. Sitä ei voi valita, ei terapoida...


."........................

Tietty siksi liikunta olisi hyvä että hidastaa vähän luisua kohti hautaa, mutta suunta on kumminkin sama, luulisin että minkä miestä tunnen, 1944 laskettelee leppoisaa alamäkee, mie pahoin epäilen, että meitsillä. syöksy muistuttaa uimahallin vesiliukurataa, mikäli tästä taas en lähde liikunnalliseen menoon.  Se kumminkin helpottaa elämistä. Tai siis ei vauhti vaan tyyli.
...............

Menomenot on vielä niin totta..... Kun ruumiissani tunsin että nyt lähdettiin uudella vaihteella joo, mie tunsin sen, pelkäsin, minkämoinen hirmu minusta tulee ja oltiin sienestämässä kun nykäsin äiskän syrjään ja sanoin, että kuis tuota kun tuotanoin. Tajusiko edes, olin varsin nuori niihin menoihin. 

 Sanoi että isäni puolesta hän ei osaa sanoo.  Mutta kun mie häntä muistutan,  niin tulet olemaan justiin semmoinen rttä kun tempiraalikohtaus tulee, se on kauheaa mutta menomenot taas....   varaudu usein yöpaidoin. Mieli ei muutu. Näin juuri kaikki kävi.

..................

Kerron tämän koska baletti piti lopettaa, päkiään oli jo ennättänyt tulla pikku tönäsystä vamma ja luut pirstaloitui. Ei, en potkassu ketään.  Jalka osui kuntosalilla kaapin reunaan, siis o s u i. Samalla iällä äiti ennätti luiskahtaa liukkaalla, otti vastaan kädellä ja ranne meni vähän luonnottoman hajalle.
Sanotaan että korjauskelvottomaksi.
...............

Silti mietin että niin pitkään kun ei ole kuin kolme diagnoosia ja kaks niistä synnynnäisiä, ajattelen terveyden näkökulmasta vähän kuin lasia joka on puolitäysi.  Tai sillai että sairauksia on kyllä, ja joillain täällä hyvin ikäviä, jotenkin tää ruokavaliokeskustelu herätti kiinnostukseni terveyteeni mistä kiitän, olis toista jos olis jatkuvia kipuja, pahoinvointeja, inhottavia hoitoja....
...................

Öppiksen ajatuksesta muistan sen ruoka-arvonnan ja yksihän oli vegaaniruoka.  Mentori oli solakka ja hyvin voiva.  Ne hänen mentoroitavansa sattui vihaamaan vegeruokaa.... sanoivat päätteeks että ihanaa kun ei olla vegaaneja.  Siinä tais olla kuten usein on, että ihmisten tekee pihviä vaan mieli, ja muistaakseni on että rajottaisivat neljäsosaan.  Ruotsissa se on muuten kolmasosa..... Ja moni kasvoi perunalla ja siks syö sitä mielellään, vaikka mun on totuus että ei minunkaan tee mieli lautasmallin ruokia.  Tosin nyt vain voin pahoin ja silloin ei tee mieli mitään.

Ja joittenkin on helpompi pudottaa painoa oikeestaan, kun sanoo että ota pienempi lautanen ja lataa sille ne osat. En muista mikä ryhmä sai terveellisimmäksi tulokset kun ne myös vaihteli.  Sanotaanhan sitä et ihminen on sekasyöjä, mutta kun mietin kuin vähän lapsuudessa syötiin lihaa....  Sitä oli makkarakastikkeessa.

Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: 1944 - 29.08.19 - klo:21:09
Tässä ilkeän jo tunnustaa, että jalannousuni lyhenee. Minulla olisi lähete magneettikuvaukseen alarangan juttujen vuoksi. Ei tahdo löytyä sisua, minkäs sille voi, jos alarangassa olisi rööreissä vikaa.
Savupiipun ymmärrän ja sen miten siinä lämpötilaero luo nostetta  :003:. Silmälasit uusin ensikuussa. Niiden hinta on laskenut kuin lehmän häntä ja sehän meille kaikille sopii.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 29.08.19 - klo:22:29
Mene vaan, minun pitäis seuraavaksi hoidella se palanen kuntoon, kun en aina selvisi sängystäni kuin kierittelemällä. Siinä kyl on taustalla kaatumistapaus.  Tuli Italiassa ensin kova kuume, sitten basilaarikohtaus eli koneeseen lykättiin pyörätuolilla, sitten tuli se syvä jälkiuni ja olin vielä hutera Helsinki-Vantaalla. 

Pyysin taksia auttamaan asuntoon, kun no, siis selitin miksi ei jalka pidä ja ettei se siis nyt ilman tukea pidä.  Nainen ojentaa sirosti tuhdin etukoiven johon tarttuu minun silloinen 80 kiloani, ja menemme ryskis selällemme. Ja hänellä on niin lystiä niin lystiä, ettei tahdo kikatukselta oivaltaa että asiakas ähkyy pitkällään.

Siis tässä ajattelen, että nainen ei ole aivan yhtä älykäs kuin mies. Ikinä ei ole mies ojentanut kättä kuin sokeita opasstaakseen, ja vieläkin hatuttaa, sillä minun alleni jäi matkalaukun vetokahva ristikkäin ja ainoan portaan kulma toistepäin ristiin.  Tai sitten tämä osasi sen yhden taidon, eli ajaa autoa. Että olen vihainen yhä. Epäterveellistä mutta totta. Siis olla vihainen.



Viiteen vuoteen en ole saanu asiaa hoitoon. Nyt kun johkin lääkäriin menen, se nimittäin ei pelitä se kaupungin ajanvaraus,se ilmottaa, tekstinne häviää tallettamattomana ja hävinnyt.  Enkö mie tallettanut, jos en niin pahoinvointi alkais edellyttää päivystystä. Mutta kun mie en oksenna ei ne mulle mitään tee.....
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 05.09.19 - klo:01:53
Eeeeei.  Ne hoitivat hyvin, ystävällisesti vaikka tulin päivystykseen. Vain ensimmäinen hoitsu kysyi, mitäs tänne tulit ettet sitte aikaa. yrittänyt varata.  Oli pääni niin tahmea että sanoin, menisinkö pois.  Ei mulloo sua lupa käskee pois, sanoo.  No mikä ettei, kysyn. Ei riitä natsat. Sanoin että  vissiin mulla riittää, mutta sie osaat enempi ja kun ei pää pelitä. Että kehitetään yhessä jotain. Se heitti mun ulos ja sanoi, missä on päivystys.

Enhän mie muuten mutta oli taas verenpaineet 177/117 enkä nähn y vasemmalla silmällä kuin punasta. Ja päätäni särki. Sain sönkötettyä että käskivät päivystykseen, tosin viime vuonna jo..... Mutta kaikki oli kilttejä ja herttaisia, vain erinäiset potilaat aulas näytti mua terveemmiltä ja ne raivoili, niille hiklasin.  No kuulemma lääkärit ulkoisti ittesä hiihtokeskuksiin ja kesät ne purjehtii. Viime lääkärilehellä kyllä sätittiin koko ulkoistus ja ettei sitä kysytty ammattiliitoilta.

.......................

No jotenkin oli verenpainelääkkeen päivän määräannos havaintoni mukaan jossain vaiheessa apteekkia puolittunut. Hoksasin hitaasti tämmöisiä.  Mutta ei se ollut sekään, vaan retinaalimigreeni, eli mites mie luettelen kaikki pääviat?  Epilepsia kaikin maustein ja ne migreenin mistä en ollu itekkän kuullut.

"................
...................

Mutta tämä ei siis ollut asiani.

Kun karppasitten,  aika moni niin teki, tuliko teille kovempi nälkä kuin hiilarien kanssa?  Tuli taas se,monen kokeilupuuska kun se ruokavalio- ohjelma sai kiinnostuin kaikista aika äärijutuista. Seuraavaksi otettiin joku veganismisovellus kehiin tai ovolaktopähkinäpinaattisalaattisyönti.

Eli kertokaa ootteko mitä kokeillu. Tän piti nälkä hillitä. Ei hillitte. Mutta tästä tulee lyhyt jotta maailma pelastuu.


...............ä
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 05.09.19 - klo:02:38
Voi hypätkää yli, unipäissään ei pidä skriipustaa mitään.


Kysyisin, mitätykkäätte ruokajärjestyksistä kohdillanne?  En ole ennen ajatellut. Mutta onhan niillä terveysvaikutuksia niin paljon.

En nyt ( vielä) mieti ravintoarvoina vaan ateriajärjestystä.  Aamiainen on päivän tärkein jne. Lapsena se oli puuroa ja koulussa aika hyvää arkiruoka, usein tosin vielä sekin puuroa. Mutta ruisjauhoista tai ruispuolukkapuuroa, ja se oli hyvää. 

Sitten kotona tavallista ruokaa ja illalla jotain vähän. Voileipä. Siis, takuulla tuttua.


".........................

Ajattelen useasti italialaista tapaa.  Aamulla croissantti kahvin kanssa, lounasaikaan vähän jotain, illalla  ensin, jos alkupalat jätetään, lautasellinen pastaa, sitten kakkoslautasellinen pihviä, possua siis, tai meren rannalla merenelävää.

Luulin että voisin tosi kehnosti, vaan ei. Voin hyvin kuin mikä.

Siis sitä ei hotkita sitä iltaruokaa, vaikka olis nälkä.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: öppiäinen - 05.09.19 - klo:04:23
En usko että tukeva aamupala olisi välttämätön. Ei sitä tosiaan kaikkialla maailmassa nautita. Suomessakin maaseudulla paikoin tai ainakin joissakin taloissa on aamulla pistetty puuro tulelle (ehkä joku sitä välillä hämmentämään) ja lähdetty tekemään navettatyöt. Vasta kun aamunavetta on hoidettu, pari tuntia siihen menee, ja lehmät saaneet aamiaisensa, on ihmisten vuoro ruokailla.

Minulla ei taida olla kovin voimakkaat näläntunteet, oli ruokavalio mikä tahansa, mutta ruokahalua senkin edestä. Eli halua nautiskella ruoan mausta, mikä onkin helppoa kun tykkään melkein kaikesta hyvin tehdystä. Ei tarvitse olla mitään erityisherkkuja.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Pena - 05.09.19 - klo:08:14
Suomessakin maaseudulla paikoin tai ainakin joissakin taloissa on aamulla pistetty puuro tulelle (ehkä joku sitä välillä hämmentämään) ja lähdetty tekemään navettatyöt.

Puuro palaa tuolla tavalla pohjaan. Kyllä sitä pitää hämmentää pontevasti pohjia myöten, kun se on tulella. Navettatöiden ajaksi sen voi siirtää syrjään hautumaan. (Joku varmaan kehittelisi tästä hengellisen sovelluksen seurapuheeseen.)
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 05.09.19 - klo:09:42
Meillä se kumminkin hautu, vaikkei tietty äidin tarvinnut keretä navettaan, asuntoa. perussiistiksi vaan, vaatteita niskaan  ja meitä hereille,  tää oli sitä aikaa kun ei kädet ylettäny petaamaan  sänkyä.


Jäi tästä tärkein, eli ruoka oli hiilaria,   puuroa, perunaa tai puuroa, perunaa ja makkarakastiketta, leipää ja lauantaimakkaraa. Hyvin satokausimallista ajattelua eli kaaliaikaan kaalia ja jouluna kaikki tuoksui mandarineille. Näillä arvelen, että suurin osa ikäisistäni suomalaisista kasvoi. Lihaa oli harvoin. Hiilarilla elimme.  Juoksimme pitkin pihaa. Hiihdimme ja kaikki kului.  Oli kyl herkkuja:  metwursti ja berliininmunkki.  Saatiin harvoin.

——————=====

Yltäkylläisyys toi liikapainon vai toiko.  Itte lihosin NEurontinilla, oli uusi lääke. Hoidettiin epilepsiaa, vaikka migreenejä kai olis pitäny, Ei ole mikään helppo nakki,  koko juttu alettiin osata siinä 2000 luvulla, tää irritatiivinen keskushermosto.  En osaa olla vihanen. Kun synnyin, osattiin jo polio, isorokko verenmyrkytys mihin isä menetti veljen kun lääkkeitä ei ollu. 

se vei kokonaan tunteen et olen kylläinen, eli häiritti kylläisyyskeskusta. Lopetettiin.  Vaikka ikiliikkujan paino oli aina sen 173 kiloa, ja vaatekoko justiin niin pieni kuin jo valitin ja sillon niihin voi luottaa.


........................

Ja kun täällä karppasi kansa, niistä olin kiinnostunut että kauanko kesti kun alkuun väet oli aika tyytyväisiä. Labra- arvot parani,  eli kun siitä olisi nyt kymmenisenkö vuotta, mitä on kolesterolit nyt ja noin, se minua kovasti kiinnostaisi.

Se herätti uinuvan uteliaisuuden se ent, ( suren!) ystävä jolle yritin selittää miks kaikki ei käy niin helposti että lopettaa karkit pizzat burgerit.  En oikein ole niistä tykännykkän. Eli ei tuommosia mieltymyksiä. Mitä lopetetaan?  No jos syöminen?  Kun ei maistu.


 Myönnän että kiljuin kun hän kil-juu- ja kil- jui, että en tiijä mitään ja lääkäreille opetetaan pelkkää lääkkeitä että saataisiin niitä syömään kaikkia lääkkeitä......    Selitin jotta ne tulee samalta tehtaalta a ne hivenen ja vitskut,     kuvittelin et kiinnostaa, ja kun ne piti lääkärikoulussa ja lukiossa jo  niitä ravitsemustieteen kursseja, ja jäin niitä seuraamaan leheltä. Ne ei kiinnostanut, mutta kun on ykköstyypun diabetes ja komplikaatiot, mietin,  mitä hän siis seuraavaksi meinaa. Minä syön lääkkeenä kiitollisuutta täynnä, kun kolmikymppisenä sain tietää, mikä mun on.

.......................


Kyl se nimi on väärä, lääketiede.  Kuka sie lääkkeistä lukee enempi kuin farmakologian ja toksikologian.  Luulo on, yleinen, että nelisen vuotta tautioppia eli tämä tauti tämä hoito. Opi .ulkoa.ja ihmeellinen on uskon voima, tämä näkyy aivokuvannassa.

Ettei edes uskota, tai euei,  ei tarttis, tullaan kotio räyhää yöllä.
Kun lääkärit vedättää yhessä tehtaiden kanssa,   narrasivat käyttään apteekkiravaraa, vaikka ruokaa piti.

Se minua jäi keittään , että olisin siis ns parantunu ruokavaliolla. Äitini syötti väärin.  Äitiparka on saanu jo niin monesta köniin ettei lisä pahaa tee, mutta mitä varte he tulee tänne kun emännän kinttuun tulee tulehtunut haava.  Että antibioottia  tarttis. Seuraavalla kerralla sanon että syökää oikein, kyl se paranee.
—————-====-===-====
Kun niin hyvin. muistan, miten neuvola ” pelkästään valehteli”.  Tuodaan vauvaa,  jäsenet spasmaa, ihan jäykät, henki tekee lähtöö.  Sitten äiti kertoo ettei antanu vitamiinitippoja kun naapuåurin naiset sabi näin.  Alkoi aurinko paistaa, ja on siinä ero talveen. Kalsium läpytteli luustoon ja kun sen ei pidä mennä yhtäkkiä. Lopulta se ihminen kertoi.  Oli hypokalseminen tila,  ei niin terveellinen ei todella, onneks joku hoksas ja kysyi nuorelta äidiltä  menikö näin.


...................

Ferritiini on tapetilla ja olkoon.  Minä ottaisin kun ihminen pyytää, mutta mitenkäs sitte. Viime yön huvittelin leikittelemällä sen tulkinnalla, kun se ei ihan ole ns varastorauta, olisikin!  On kiinni 4500 rautaionia yhessä saalistajassa.... proteiinimolejyylissä.... olisikin varastoToisin ajoin tää ferritiiniks puhuteltu raudanpuuttees nousee, kun elimistö hälyttää että on kerättävä rautaa.   Toisin ajoin se loppuu. Apoferritiini on hänen nimensä.  Puuttees tämä välillä on kovin korkea välistä alhainen.


Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: luterilainen - 05.09.19 - klo:11:48
En ymmärrä kun suomalaiset sanovat että tärkeintä elämässä on terveys. Jotenkin luulisi että perhe ja ystävät menisivät edelle, mutta ei kai sitten.

No ainakin minulle terveys ja hyvinvointi ovat elämäni tärkeimpiä arvoja. :)
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Riitta-mummi - 05.09.19 - klo:13:53
Terveys on tärkeää minulle eniten siksi että kun voin paremmin tai jopa hyvin jaksan olla perheemme ns.' kantava voima' monessa asiassa.

Mikään elämässä ei nykyään ole tärkeämpää kuin Kristuksen yhteys.  Vaikka kuinka huno vointi olisikaan, saan tarvittavat voimat askareisiini.

Minä itse en ole se tärkein. Yhteisömme hyvinvointi sen sijaan on tärkeää.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 06.09.19 - klo:00:05
No ainakin minulle terveys ja hyvinvointi ovat elämäni tärkeimpiä arvoja. :)

Koetan kirjoittaa enempi asiaa, vähempi väsynyttä tekstiä.

Olen itse niinikään yllättynyt lukiessani, että terveys ja hyvinvointi ovat elämän kalleimmat arvot.

Ja tunnustan, etten tätä lapsettomanakaan ymmärrä. 

Itselleni tärkeintä elämässä ovat ehdottomasti meidän lapset vaikka ovat jo aikuisia, nuorin ikäluokkaa nyt armeijassa. Tosin hän käynnisti opinnot ensin, koska tahtoi siihen soittokuntaan , joka oli muuta kuin torvisoittokunta, eli niillä on täysi orkesteri,  Parolassa koulutetaan ja saa muun inttiin kuuluvan koulutuksen. 

He syntyivät siten peräjälkeen, että siinä oli jo ylimääräinen käsipari välttämätön, ja jollain tapaa siskolle siten kehkeytyi. perhe lisäosin, tai kuinka sen sanoisin. Miehen puolella ei tällaista liberoa sattunut löytymään.

Tämä on hyvin ajateltu asia, sillä sisko sanoi kerran hoitavansa kallisarvoisinta,  mitä ihmisellä on, kuukausipalkalla netto 1800 euroa.  Sisar siis erehtyi, hän ei hoida kallisarvoisinta, mitä ihmisellä on.

On toki niin, ettei lasta ehkä ole vielä, ei jostain syystä tule tai muuta. Se saattaa muokata sitä listaa,

Ja kuitenkin sisko ohittaa terveysasiat.  Mietin kerran, mitähän olisi jos asetettaisiin valinnan eteen: Terveys tai sisaren menettäminen. Ehken miettinyt riittävästi, mutta liian monta vuotta koska olin kysymyksen edessä ihan pentuna. Hän on  nuorempi, poti jotain ehkä kerran  tunnetuksi tulevaa immuunivasteen ja veren hyytymisen häiriötä, niillä on kiinnostava linkki, ja kerran kun oli sairaalassa todettiin ettei veri hyydy ennen kuin kuume laskee. 

Ei voitu muuta kuin sanoa,  älkää jättäkö koskaan kuumeilevana yksin. Opettajan oli vaikea saada äkkivapaata, joten se joka loman otti, olin minä.   Peilin kulmaan oli teipattu ambulanssin numero, äidin koulun numero, isän koulun numero. Aina kerrattiin ohjeet:  Ensin lanssi, sisko siihen, sitten tieto vanhemmille. Pelkäsin mielipuolisesti, mutta kasvomme läheisiksi. Äiti tietty soitti kouluun ja selitti miksei Leena tule tänään kouluun ja voi olla ettei kuin joskus.

Ehkä se myös on suuri osa terveyttä ja hyvinvointia, nämä rakkaat.  Ja että olen saanut pitää vanhempani näin kauan. 

Ei mikään voi korvata.



Otsikko: Vs: Terveyte
Kirjoitti: Leena - 06.09.19 - klo:00:31
Ei tosin toisinkaan päin. Onko kaikki hyvin, onko kukin terve, eihän sisko pamauta kolaria kun sentään on työmatkaa se 50 kilsaa. Jaksaako kolmonen kahdet opinnot päällekkäin kun ei osannut päättää kummat valitsee. Niin niin, nelonen tykkää armeijasta ja tahtoo RUK: n mutta kun se AUKkki kakkonen olis se mihin hänen piti, jos haluaa sinne siis kapellimestariksi, eihän se luki- häiriö miksikään parantunut ja miten hän lukee Maanpuolustuskorkeakoulussa kun lukemista vihaa.....  Ja kuka laahaa vaarin kilpirauhaskokeisiin kun pitäis. 

Eli on sillä hintansa, huoli.  Ja se realiteetti, ettenhän minä aivan lähintä sukua ole, eli on osattava hellittää myös. Ei he minulle lapsenlapsia saa. Siis suru vielä lisäksi, ja kaikesta huolimatta, en voi toisin kokea. Mutta olivat elämäni paras osa....  Sairauteni sitten, no, toiseksi raskain vaikka.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 06.09.19 - klo:01:46
Kyllä totean, että yöllä ei pitäisi tänne kirjoittaa riviäkään. Näemmä esitän painaneeni joskus 173 kiloa, otetaan sentään sata kiloa siitä pois.
L
Että olin silloin koko ajan liikkumassa, se oli totta. Ne oli ne Lapin reissut. Kun keksin että yritän eräoppaan kesäkurssia, aivan harjaantuakseni sitä liikkumista siellä, tiesin että joudun kovaan porukkaan. Vuosi alle päivittäin treenausta vaikka miten muiden harrastusten sekaan.  Ja ihmettelen, ettei paino putoa.  Ei se ehkä, kun lihasta kehittyy ja lihakset painavat. Oli elämäni paras vaellus. Kotiuduttua oli sisätilassa tukehduttavaa.

,......................

Sitä mietin, mihin ihminen voi ravintotottumuksillaan vaikuttaa.  Jokin aika sitten olisin tuhahtanut itselleni: Et sitten hölmömpää keksi, kun tiedät ilmankin, pieni huippu tukahtuu mässäämiseensä ja suuri osa menehtyy aliravitsemuksesta johtuviin sairauksiin. Tai vesipulaan pikemmin kuollaan.

Miksi en miettisi, ajatukset nyt eivät lihota eivät lisää maaiilman nälkää, sotia seuraavaa puhtaan veden puutetta edelleen seuraavia sairauksia.

......................

Ja kun se on kiinnostavaa.

Tämmöistä on kotoisin pääasiassa naisille suunnatuista viikkolehdistä, joilla saattaa toki olla terveys- laihdutus- yms sivustoja ja teemanumeroita.


Pitäisi kertailla, tosiaanko haima pysyttelee vallan vaiti ja passiivisena,  jos ravinto ei sisällä yhtään hiilihydraattia. Eli oletusarvona on, että hiilihydraatti mikä hyvänsä matkan varrella pilkkoutuu,muuttuu glukoosiksi, joka insuliinin ajamana painelee soluihin, muuttuu rasvaksi ja lihottaa. Eli leipä lihottaa, aamen ja piste. Myös ruisleipä ja piiiiiiitkät ketjut.


 Rasva on viisas valinta koska kevyttuotteet sisältävät sokereita, eiväthän ne muutoin maistu miltään.
Eikö sokerin määrä kannattaisi katsoa purkin kyljestä ja kokonaan erottaa toisistaan makeat herkkurahkat ja voi tai kasvimargariinit. Karppaukseen liitetään  usein runsas voin käyttö, ja se ruåttalainen ohjelma totesi että kolesterolit kohosi, myös se huono. Sekin soveltuu usealle, muttei siinä muodossa mitä se ruokamentori suositteli. 


.....................


Ynnä muuta.

Entäs tautia ja hoitoa.

MBO, johon kuuluu pituuteen nähden korkea paino joka siis ei seuraa bodauksesta, ja harkittu ruokavalion oikaisu, jonka ihminen yleensä osaa tehdä ilman muuta,  johon saattaisi saada tukea ja apua terveydenhuollosta.  Itse menisin terkkariin tai työterveyshoitoon jo siksi, että vilkaistaisiin ensin, kuinka voivat umpieritysrauhaset. —- onko ihminen muutoin perusterve. Jos on sairastunut johonkin lisämunuaisen tai kilpirauhasen sairauteen, ei sitä dieetti  paranna.

Sitten kaveriksi vaaka ja sen lisäksi mittanauha mutta ei niitä hinnakasta sähköimpedanssivaakoja jotka väittävät näyttävänsä kuinka rasvainen henkilö on sisältä, sen vaarallisen keskivartalorasvan. Maksaentsyymien nousu sen näyttää, eli rasvamaksa saadaan nykyään syömällä eikä juomalla.  Liikunnasta sanotaan tai huudetaan, että se on hyödytöntä koska laihtuakseen pitää liikkua yhtä paljon, kuin huippu- urheilijat.

Riippuu kovasti siitä, mitä laihduttamisesta tarkoitetaan.  Jos pitää karistaa kiloja, paras pitää vesipaasto sohvalla. Äärimmäisen epäterveellinen tie joka ei vie pitkälle. Mutta siis, pudottaahan se painoa, ja jos jatkaa 40vrk kuten Martin Gray ( Kaikkien rakkaitten puolesta), alkaa näyttää erilaiselta. Hän kuitenkin paastosi.

Jos haluaa solakoitua,liikunta olisi ihan välttämätön. Vakuutan ettei mitään huippu- urheilujuttuja tarvita.

Ja koska pääsin toteen, että tästä in minulla ihan liikaa ajattelemista mielen päällä, minä lopetan. MBOsta kyl pääsee jos on perusterve. Siinä laskee sokerit, verenpaine, rasva- arvot,.

Nämä on niin niiiiin kiehtovaa kamaa koska asiat onkin niin eikä yhtäkkiä näin, ja kun kerkiin kertaan kelvollisesti koko ruoansulatuksen

Jos keititte tän niin kiitos.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 08.09.19 - klo:02:22
Haeskeli. tietoja tarkastaakseni, ja kyl, näin on. Syömistä saattaa vähentää liiaksikin.  Aila(Rissanen?) kirjoittaa ravitsemuksesta ja painosta, ja kun näin on nyt käynyt itselleni niin ken tinetää, tuskin olen ihan ainoa.

Sain ns. lääkekiloja, ja niistä on jostain syystä vaikea päästä. Jo akustinen löydän vielä sen syynkin.  Ne kehittyvät   Vähän eri mekanismein, jostain huomaa vain että on niin nälkä, että syö, kunnes jääkaappi on tyhjä. Sitten niin, ettei entiseen tapaan tiedä, milloin on kylläinen. Psykofarmakat ja epilepsialääkkeet vaikuttavat melko usein näin.

.........................

Sitten tehdään ruokaremontti. Nutrilett ei oikeastaan hyödytä, ellei johda johonkin konkreettiseen, sitä käytetään ennen mahalaukun pienennystä, jotta elimistö, aivot, joilla on jonkinlainen raakakopio siitä mikä meillä on mielessämme, että mieli tottuu syömään vähän kerrallaan. Ilo löytyy jo muusta kuin ruokailusta, kolme kuukautta on ihmiselle esimerkiksi keskimäärin aika, joka uuteen yksikköön sisäänajoon pitäisi hyväksyä.  Sen perästä se tietää, kuka on kuka ja miten meillä kuuluu olla ovivalot ja ovi puheluntunnila, siiheksi se tekee kaikki ihan väärin.


———————————-


Nutrilettia voi kyllä käyttää sen osana.  Kaikki sanoo, ei voi. Voi sitä.  Korvaamassa välipaloja, jos tuntuu, ettei marjat tai omena yhtään riitä.  Paljoa voi käyttää, kunhan ei käytä väärin, ja löysin jutun jonka mukaan jojoilu ei ole vaaaaaarallista, vaikka on luultu. 

———————————-


No ruokaremontti lipeää käsistä, ja nautittu kalorimäärä sen kun pienenee.  Lopulta mikään. Ei maistu. Ja työterveyshuollossa, asia numero tulipa- muuten - mieleen valittaa, mun pitää laihtua, minä oon lihava!  Lääkäri on havainnosta yksimielinen. Nutrilett vilahtaa puheessa, siis tuttua on, kotoa löytyy.  Kermainen kanakeitto. Haluatko selvitellä......?  No tietty ja äkkiä.  Saadaan hyvä hoitaja. 

Tutkitaan asiaa:  sinun elimistösi vaan luulee, että on nälänhätä. Onhan tyhmä elimistö. Ja mistä se repii lisää läskiä jos tässä syödään liian vähän?  Kaikkeen ei vastausta löydy, mutta oikeassa hän on. Kun aika kuluu, välille ennättää raskaan urheilun vuosi, tunteja tuli lisää vähitellen koska se oli kivaa .  Kiloille ei käynyt kuinkaan mutta vyötärömitta kapeni 25 cm. 

Siis puhuneet sii tä, että solakoituakseen on sitte urheiltava kuin maailmanhuiput, se ei ole tosi. Meni vielä ilman yrittämistä, eikä tullut kovempi nälkä. Pyylevyyttä palasi kun jälleen vain istui ja kirjoitti.

Mutta edelleenkään hän ei syö ikäiselle suositeltuja kaloreita 1770 k al/ pv.  Enintään puolet.


———————————————-

No ensinnä.  Normaalisti,assa terveen henkilön sapuskoista imeytyy rasva 90%: sti, hiilaarit ja proteiinit siinä 82 —86% sti. 


Puhutellaan suolisto:  ootko lisänny inputtia, kun puhkesi paniikki?
Toisekseen suolenseinämän sakki, se tuottaa myös hormoneita. Tahdon vielä tietää ne on puuhaamassa nytkin!  Muokataanko siellä rasvaa joka paraiten menee läpi ja suoraan soluihin? 

Tämä vielä selvitetään.

Hän on tavallinen tapaus, näin väitän. Jokainen laihduttaja joka lihoi, ei mokannut. Ei sortunut naposteluun, on kumminkin ahminut vaikka valehtelee että ei.  Lopettanut liian aikaisin kun kyseessä piti olla elämäntapamuutos.

Osa olisi kuollut nälkään eli aliravitsemukseen vapaaehtoisesti ja ihan turhaan näiden lihapatojen äärellä.

He jätti liikkumisen. Ei ehdi, ei jaksa, ei löydy sopiva laji.

He on aina jotain laihtumisen tapaista (. ei laihtuneet, en enää tie mitä se on) liikkumalla.



 Ehdotan että,tilaa aikaa tvervauskeskuksesta. 
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 08.09.19 - klo:14:08
Tämä laite, kuten Öppiäinen jo totesi, ei sovellu kirjoittamiseen. 


Jos laihdutus ns ei onnistunut, piti sanoa,  ei ehkä tehty mitään väärin, jos meni jojoiluksi, se ei ehkä yhtään ollut sen laihduttajan olematonta kestävyyttä tai tahdonvoimaa.  Kun paino lähtikin nousuun, aivot hälyttivät elimistön nälänhätätilaan. 

Ja mitä tekee ihmisen mieli?  Huijaa, sillä se on mielen tehtävä.  Ihmisen pitäisi voida ajatella hallitsevansa elämäänsä, ja tämä ulottuu aina kuoleman taakse niillä jotka uskovat Jumalaan, ja siinä on se armon kirottu vaikeus.  Jotain on tehtävä pelastuakseen, tai jotain on jätettävä tekemättä, mutta pohjimmiltaan tämä on minun käsissäni. 


Ihmistä joka niin on yrittänyt sitä painoaan pudottaa, ihan jo kun lääkäri sanoi että pitäis, saattaa repäistä oikein kunnon alun. Tai hän noudattaa järkevää dieettiä, tai vain pienentää annoskokoa ja luopuu lakritsista, vehnäsämpylöistä,  kaikesta glukoosista, ylipäänsä valkeasta vehnästä eikä syö pullaa edes kylässä,  alkoholista, valkeasta pastasta, valkeasta riisistä, perunasta....  Tai syö vain uusia perunoita koska niiden tärkkelyyspitoisuus on pienempi.....  Ruisleipää, eikä anna huijata itseään, kaupassa myydään hyvin vähän oikeasti vain rukiista leivottua leipää, hän penkoo esille ne oikeat, hän hylkää murot, kaurapuuroa tilalle...... Jäätelö, johon hän vastoin ympäristönsä ymmärrystä suostui kajoamaan ainoastaan  tammikuussa, hän on jo luopunut, tammikuussa tehdään vastedes muuta kivaa. 


Hän lihoo.  Mieli huijaa:  Joo, mutta kyllä sinä itse mokasit, se oli se tammikuussa syöty jäätelö etkö muista.  Ja söithän sinä silloin kylässä voileipäkakkua!  Etkö muka ottanut suklaapalaa, kun Elli tuli lomalta ja toi rasian....  Tämä on pelkkää jojoilua, sinä aloit syödä taas ja nyt se tulee korkoineen takaisin. 


Hän lukee ruokapäiväkirjaa ja itkee.  Tietokone laskee kalorit, takuulla se ohjelma huijaa.  Voi olla, sehän on kaupallinen, tule mukaan,laihdu varmuudella,  vain kolmesataa kuussa!  Ai. Sä sorruit sitte sanoo kaverit, joo näin kävi.....


Tai sitten ei. 


Onko näin käynyt ennen? 


Milloin ja mikä pienensi mittoja? 


Onko paino ja vaatekoko vaikuttaneet ristiriitaisilta koskaan ennen, siis silloin kun myyjä kysyi, mikäs on teidän koko ja saatoit sanoa, kolkytkuus? Vähän kuin se kengännumero, mikäs tällä lapsella on kengännumero, koulukenkääkö etsitte? 

Että paino ei vain suostu putoamaan, ja se indeksi väittää, olette kyllä lihava, mittanauha väittää että vyötärön ympärys on viisikymmentä senttiä. 

..........................

Mikäpäs väitän, kohta se indeksi jää varmaan käyttöön, mutta oheen tulee mittanauhan lisäksi paljon muuta. 

Kuulutko siihen ikäluokkaan, jonka lapsuudessa mietittiin ostettaisko meille telkkari.  Ja ostettiin.  Mitäs se sinua hyödytti?  Kerran viikossa lähetettiin ohjelma jota sinä sait katsella.  Et sinä mitään mene katsomaan telkkaria, ei sieltä tänään tule mitään.  Menes pihalle jos jo teit läksyt.... tai sinä menit jo, kun oli ne läksyt.....

Mitäs sinä teit, kun äiti päästi eli olit käynyt maitokaupassa ja auttanut siinä ja tässä ja tehnyt ne läksyt, tai jo ennen kouluikää?  Tuli kerran puhetta yhden sairaanhoitajaysyävän kanssa:  me juostiin.  Hän sen aloitti.   Oletko muuten ajatellut, miten paljon me juostiin?  Hän kasvoi maatalossa isossa lapsiparvessa, minä kaupungissa ja meitä oli vain kaksi.  Mutta talossa asui suunnilleen keskiluokkaisia lapsiperheitä, joilla oli keskimäärin kaksi lasta, ja keskimäärin saman ikäisiä. Kesät oltiin maalla, jossa serkuksia oli kuusi isoa ja neljä pikkuista. Mitäs me tehtiin kaupungissa?

Kirkonrottaa. Kuka pelkää mustaa miestä. Kapteeni käskee ja komentaa. Rokkapataa.  Pelkkiä juoksuleikkejä. Talvisin meillä oli oma latu, johon saatiin mäkiä kun talkkari kolasi lumet kasoihin. Ja Saaripirtille nyt vähintään hiihdettiin joka pyhä. Luistinrata oli lähellä, kaikkihan siellä oli lähellä. Tavallisin talvisunnuntai, aamulla isä vei hiihtämään, päivällä kaveri haki luistelemaan, illalla toinen kaveri laskemaan mäkeä. 


Sanoiko äiti koskaan:  Voi kun sinä olet taas ollut ulkona koko päivän!

Nuoruus, loppuiko liikkuminen?  Limudiskoon pääsi kun täytti kolmetoista.  Jotenkin se hytkyminen ja nytkyminen helpotti oloa kun kasvoi ja kaikki tuntui kömpelöltä. Niin ja balettikoulu alkoi uudelleen. Mites illat, voi voi kun sinä olet taas ollut koko illan ulkona.... Mitä se oli?  Käveltiin ja laulettiin Rosvo- Roopesta ja Kotkan ruususta,juostiin karkuun kaupungin ainutta kylähullua, kun pojat härnäsi sitä. Ei niin hetkeä ollut hyvä olla paikallaan.  Ripari, seurisnuorten aika, fillarointia sinne, fillarointia tänne.  Ensimmäinen lihomisepisodi, kun oli pakko lukea, on mun vissiin päästävä ylioppilaaksi.....


Mikä sen painon pudotti?  Ensirakkaus, ja fillarointi jne.  Lukeminen siirrettäköön aamuun.  Siis kello soimaan kuudelta ja kirja käteen.  Jumppamaikka päästää uskovaisen tytön uimaan kun se ei tykkää lentopallosta, kun siinä vain seisoskellaan.... Uskovainen tyttö ei pinnaa,....  Ja se rakkaus.... Nyt aina uimahallin kautta, niin tukka on puhdas. 


Liikkuminen. 


Entäs jos ikäluokka, synt. - 54–64,  liikkui itselleen lujat luut ja lihakset ja painaa siksi enemmän kuin painoindeksin mukaan saisi?  Nyt on niin, että lapsuuden ja nuoruuden liikunnan määrä muovaa, paitsi tottumuksen,  myös perusrakenteen. Totta kai tähän vaikuttaa myös perimä.

Entä, jos huomispäivään kuuluu painoanamneesi, joka alkaa vanhemmista? 

Sitten kyselee lapsuuden, nuoruuden jne liikuntatottumukset.

Kysyy milloin oli menopaussi, sen miesten andropaussin selvittely on vähemmän pitkällä.

Siitä lähtee liikkeelle perusaineenvaihdunnan hidastuminen.

No loppuiko se vaeltaminen ja hiihtäminen koska?  Ai ei? 

Kysyy. onko itse huomannut, onko se ollut liikunta, joka laihdutti?  No söitkö silloin eri tavoin?  Ai et?  Vähän enemmän?  Jotenkin terveellisemmin, kun toiset harrastajat takuulla oli solakoita?  Ai ei?  Ai et? 


Otetaan kaikki huomioon
Keksitään yhtälö.

Kyllä tämä jotenkin ratkeaa.

Niinhän ne tuberkuloottiset oli tartunnan saatuaan ensin niin punakoita ja ihan että jo mietin, onko niille taas tulossa uusi lapsi.

Ehkä tästä ikäluokasta löytyy se ruuduton joukko.  Siis jolta puuttuu ruutuaika.  Joka kasvoi ilman älypuhelimia. Läppäreitä ja iPadeja.  Pääsi aika isoksi, ettei ollut koko webbiä. Elämäkin on paljolti muualla, kuin verkossa.  Tietysti tulee vanhuus, ja netti on ihan kiva, kun liikkeelle ei enää pääse. 


Ehkä tulevaisuus ottaa huomioon, ehkä osaa laskea, ehkä arvioida, mitäs nyt.  Onko tuo sairaalloisen lihava. Vai onko se hankkinut itselleen painavan luuston ja niin paljon lihasmassaa, ettei se sieltä surkastu pois, jos hän menettää yhden vuoden liikuntaelämää omista syistään.  Kun hän jälleen lähtee liikkeelle, kone käy.  Ehkä ei enää niin, että baletti onnistuu, kun opettaja ei oikein antaisi jumittua alkeet ykköseen, sinne pitää mahtua niitä aloittajia. Ja kun koulu ei oikein.... Kun meillä on kuusikymppiselle tämmöinen pehmeä baletti..... Hyvin hellää liikehtimistä.  Joo, minä näin kun kävin oppilasnäytöksessä.  Oliko se se ryhmä, jossa niinkuin huojuttiin?  Niinkuin tasapainoharjoittelua.....

Kun tässä naapurissa on ikäihmisten liikuntaa niinkun lähempänä. 

Ai teillä on kaupan vain sähköfillareita? 

Minä vaan tuota hintaa....

Mutta jotain on. Ei askelkyykkyä.  Ei maastavetoja.  Baletista tuttua lattiatankoa, koivet kattoon ja kaikki liikesarjat, ja jos johonkin niin sinne! 

Ja ne tekevät jo ulosteensiirtoja, kohta katsotaan, mitä se suolinukka oikein siellä pelehtii itsekseen.  Joka entsyymi ja hormoni tutkitaan.


Voi että se olis kivaa. 


Eikä mitään sähköimpedanssovaakoja.  Ihmisen sähkönjohtavuuden vastus selviää vasta, kun ampereeja on sen verran, että tervekin kouristelee. Ne kertovat jokaisesta ei mitään.


Kuuntelua ja tarkentelua.  Neuvot miestä myöten, tai naista. 


Ja kun on olemassa terveitä lihavia.  Eikö he saa enää olla lihaviakaan?  Sisko painaa 99 kiloa, liikkuu erittäin paljon, kun se maaginen 10 000 ylittyy ja siitä puuttuu kokonaan kaikki työssä otetut askeleet.... Ei sovi pitää kännykkää taskussa kun häärää lasten, siis ongelmalasten kanssa. Kun niistä moni rauhoittuu, kun saa käydä hiljaisella kävelyllä sen saman turvallisen tädin kanssa. Kävelyllä.  Kotona on kaksi koiraa, joita ei ulkoiluteta yhtä aikaa.  Ateriat syödään lasten kanssa, ja muutoin perusruoka valmistetaan itse, se on halvin ratkaisu. Sokerit, ihannearvo. Rasvat, ihannearvo, Pääsispä
useammin näkemään tämmöisen verenpainelukeman, sanoi lääkäri.  Ikäkausitarkastus. 


Ei hän edes näytä lihavalta, vaikka painoindeksikaavion mukaan on ” sairaalloisen lihava” . 

Minä väitän että tämä muuttuu.  Jossain oli joku vaakakapina, mitäpäs vaahtoon jatkossa siellä. 


Kiitos heränneen kansan kärsivällisyydestä.  Jumalan luomia olemme, ja kuinka jännittävää työtä Hän onkaan tehnyt meidän ihmetellä. 
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: öppiäinen - 08.09.19 - klo:15:40
En ehkä ihan usko tuohon että toimisi yksittäisten ruoka-aineiden karsiminen.

Jos vähentää hiilarit ihan vähiin, ei enää liho lisää, mutta ei välttämättä laihdukaan.

Jos jättää pois sokerin, vaalean viljan, perunan, riisin, niin kyllä silkkaa ruista sisältävällä leivällä ja kaurapuurolla edelleen pysyy tuhdissa kunnossa ja lihoo lisääkin.

Eikä se telkkarikaan kaikkea selitä. Olin lihava tenava jo ennen kuin meille tuli se.

Ärsyttää kun ihmiset luulevat että lihavuus johtuisi jostain "herkuttelusta", millä tarkoittavat karkkia, limuja, sipsejä. Ei minun lapsuudessani tuollaista liiemmin ollut, mutta onnistuin silti lihomaan jo reilusti alle kouluikäisenä. Ruoka vain on niin hyvää, ihan tavallinen kotiruoka. Tästä on sukulaisilla muistoja, kuinka se minulle kelpasi.

En siis tunne herkästi nälkää, mutta en kai myöskään kylläisyyttä. En käytä ruokaa nälän poistamiseen vaan ihan nautinnoksi  :icon_biggrin:. Ihmetyttääkin iltapäivälehtien verkkoversioiden otsikot, joissa mainostetaan "kauden ihanin jälkiruoka (https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000006228406.html)",  "superhyvä bolognese (https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000006220236.html)", "herkullinen uuniruoka kanasta (https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000006224958.html)" - ikään kuin ruoan paha maku olisi joku yleinenkin ongelma, johon nyt onneksi on löydetty ratkaisu. Siis noin niinkuin yleensähän ruoka on ihanaa.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: öppiäinen - 08.09.19 - klo:15:58
Liikunnasta sanotaan tai huudetaan, että se on hyödytöntä koska laihtuakseen pitää liikkua yhtä paljon, kuin huippu- urheilijat.

Riippuu kovasti siitä, mitä laihduttamisesta tarkoitetaan.  Jos pitää karistaa kiloja, paras pitää vesipaasto sohvalla.

Laihduttaminen on älyttömän helppoa. Moni lihava ihminen on laihduttanut elämänsä aikana satoja kiloja, eli paljon enemmän kuin mitä moni hoikka ihminen. Lihava jos kuka osaa laihduttaa.

Se, mikä on oikeasti vaikeaa, on niiden kilojen takaisin tulon estäminen.

Joo, pitää miettiä, mitä haluaa ja miksi.
- Pudottaa painoa? Vähentää vaikka jalkaongelmien takia kehon painoa, koostui se sitten läskistä, lihaksista tai nesteestä?
- Vähentää kropan rasvamäärää? Jos niin miksi?
- Pudottaa painoa nyt nopeasti esim. siksi että pitää mennä leikkaukseen?
- Olla terveempi ja jaksavampi?

Noihin voi tepsiä eri asiat parhaiten.

Jos syö ja juo tasan saman kuin ennen mutta liikkuu enemmän, heittää vaikka parin tunnin lenkin päivässä, niin kyllä siinä väkisin paino putoaa. Tai jos ei niin se mikä kertyy on nestettä. Se liikunta nyt joka tapauksessa yleisen hyvinvoinnin kannalta olisi hyvä, ihan sama mitä vaikuttaa painoon.

Mutta kohtuus ja tasapaino siinäkin. Tulipa kerran eräässä ruokakaupassa vastaan muuan tunnettu kotimainen voimailulajien urheilija ja kehonrakentaja. Kovin oli vaivalloista liikkumisensa, hengitys rohisi kuin lyttynokkakoiralla. Ehkä painoa vain oli liikaa jalkojen kantaa? Lihasmassaa siis.

Luulisin että kannattaisi liikkua (miel. monipuolisesti) ja syödä kohtuudella kaikkea ja jättää se vaa'an tuijottelu.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Pyryharakka - 08.09.19 - klo:20:44
Monipuolisesti ja terveellisesti kannattaa syödä. Luin lähipäivinä englantilaisesta 17-vuotiaasta pojasta, joka on menettämässä näkönsä yksipuolisen ravinnon vuoksi. On kuulemma viimeiset kymmenen vuotta syönyt vain ranskalaisia ja sipsejä. Hänen nököhermonsa ovat rappeuruneet vitamiinipuutosten takia. Hän ei ollut mikään tavallinen ranskalaisten ja sipsien syöjä, vaan syömishäiriöinen nuori.  :017: 
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 10.09.19 - klo:01:04
Öppiäinenhän ymmärsi tasan mitä minä tässä yritin vääntää rautalangasta sille ihmiselle, joka oli kuin äkkikäännynnäinen ja säntäili pitkin ja poikin se ihmevaaka kainalossaan julistamassa uutta ilosanomaa. 

Ihme sinänsä, oli se siinä määrin vapaa- assosiaatiotekniikalla kirjoitettua.  Raivoilin täällä itsekseni, kun näillä naisten terveyssivustoilla kesäksi rantakuntoon ja karista kinkkukilot on aina ne samat ohjeet, yleensä nivelille vaarallisia liikkeitä. 

Olen tasan mieltä, että meillä on niin vaihtelevia käsityksiä siitä mitä on laihtuminen ja laihdutus, että ihmiset puhuvat toistensa ohi.

........................


Ensin olisi jonkun järkipään selvitettävä jokainen laihtumisen määritelmä.  Tai lihomisen ja lihavuuden. Ja mitä se kenellekään kuuluu! 

Koska metabolisen oireyhtymään nyt liittyy sairastamista, ei mielestäni ole ” nillittämistä” jos se otetaan vastaanotolla puheeksi, päin vastoin. Ei, et sanonut niin, kuuluu vaan korvien täydeltä kun puhelin soi:  Arvaa mitä se mulle nyt sanoi ja nyt ja nyt....      Valita toisille sanon, aika turhaan.   Siinähän se selviää, onko huoleen mitään syytä.

Laihduttamisesta olen samaa mieltä, otettiin skaba työpaikalla.  Kuka pudottaa eniten 2 kuukaudessa. Vaikka voitin, niin kiinnostavampaa olisi ollut laskea  yhteen ne kilot jotka koko sakilta karisi. 

Ja toden totta. Tuo puhe jojoilusta saa hermoni käryämään. Yritin tässä selittää aivan uutta ja ihmeellistä syytä lihomiselle:  kansalaisen aivot kuvittelevat, että nyt iski nälänhätä.  Tästä löytyy kyllä myöhempää julistusta ( lihavuus/ Aila Rissanen). 


Ja vieläpä totta.  Mikä hiisi siinä on, että pitäisi olla kokoa 36, tai peräti 32, vyötärö 50 cm!  Kaverini kävi kimppuun kuin jellona. Hän vain jätti karkit ( no hyvä oli kun jätti, ykköstyypin diabeetikko)  Kun hän näki ruokapäiväkirjani, sen mitä työterveyshuolto neuvoi, ja pidin hänelle uutta mieliksensä, niin menihän se jakeluun etten syö kolmeatuhatta kaloria päivässä.


Toinen juttu on, ettei ravintoaineiden terveellisyys missään suhteessa ole uskonnollinen kysymys, se on ihan tiedettä. Raffinoitu ruoka, puhdistettu vehnä riisi pasta ei sisällä niitä hivenaineita, vitamiineja mitä tarvitaan. Tämä on ihan tiedettä. Ei niin, että täällä pitäisi kitua ja olla kylässä hankala vieras jolle ei voi tarjota mitään. Yhdessä syömisellä on arvonsa.  Kaura ja ruis nyt vain on tällä hetkellä todettu terveellisimmiksi, ohraa vähemmän on tarjolla, kaura sopii jopa osalle gluteenialkergikkoja.  Siis osalle.


Veganismin ongelma on herkästi kehittyvä B12 vitamiinin puute. Ylipäänsä kaikki ääriajattelu johtaa herkästi harhateille. Karppauksen, että LDL nousee.  Riippuu siitä miten karppaa. Ja kyllä se haima on hereillä siitä kun jotain nielaisee.


Yritin tässä selittää, että me ehkä, siis ehkä pääsemme tästä hoikkuusjutusta kohti terveyspainotteista ajattelua. Ennen kaikkea siitä kokonaan että ” minä vain jätin karkit, ja katsokaa minua nyt”.  Minä rupesin tuorepuurolle ja tässä olen ennen ja jälkeen.  Jostain syystä uskon että viisastuneena hoitamaan ravintoasioita yhtä yksilöllisesti pitkäjänteisesti ja huolellisesti, kuin jotain mutkikkaitten tautien lääkityskombinaatioita.

Oma ongelmansa on, että lapset lihovat.  Epäterveellisen paljon.  Eihän jokainen lapsi liho siksi että taloon tuotiin telkkari, mutta selvä korrelaatio siihen ruutuaikaan nyt on havaittu.  Muuta on takuulla että entiset limupullot näköjään ovat kolminkertaistabeet kokonsa, samoin makeispussit. Kun katselee ympärilleen, eikä ainoastaan omaa kuva- albumiaan, alkaa ehkä hieman ihmetellä.

........................


Meidän talon kakarat eivät lihoneet telkkarista. Karkkia ei saatu kuin joskus.  Ihan varmaa on, öppiäinen, ettet sinäkään saanut, olit vasn lihava.  Jos olit.

Niin se on, sanoi Arvo Ylppö ja piirsi taululle erimallisia lapsia.  Pulleita ja laihoja.  Jos kaikki on terveyden kannalta kunnossa, ollaan ihmeessä erimallisia. 

.........................


Jos tahtoo pienempään kokoon eikä siinä pysy, niin hoettu on,  että jojojojoilu, epäterveellisistä maailmassa. Eikä ole kuin vaatekaapille enintään.  Ja budjetille. Aivot omaksuvat näkemyksen, tämä on tämän yksilön ihannepaino kun ollaan korkeimmassa kohdassa,  ja tarraavat siihen.  Ne tottuvat hitaasti. Hitaammin kuin mieli.


Täällä on nyt ongelma, kun paino on korkea nälkätilassa, siitä johtuen voimat vähissä.....



Mutta mitä ihmeellistä minä sinulle selitän..... Kokemukseni mukaan olet lukenut nämä kaikki jutut paremmin kuin minä ja kihertelet hihaasi,... luultavasti hoikkana kuin mikä.  Äääh, minä menen sinun kanssasi aina samaan halpaan. 




Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 10.09.19 - klo:01:44
Monipuolisesti ja terveellisesti kannattaa syödä. Luin lähipäivinä englantilaisesta 17-vuotiaasta pojasta, joka on menettämässä näkönsä yksipuolisen ravinnon vuoksi. On kuulemma viimeiset kymmenen vuotta syönyt vain ranskalaisia ja sipsejä. Hänen nököhermonsa ovat rappeuruneet vitamiinipuutosten takia. Hän ei ollut mikään tavallinen ranskalaisten ja sipsien syöjä, vaan syömishäiriöinen nuori.  :017:

Tasan samaa mieltä, eli ei sunkaan mitään voi määräänsä enempää syödä ja niistä tässä seuraava kysymys tulee mieleen, paljonko.  Ei edes sitä kaurapuuroa voi ahmia laatikkokaupalla.


..................................


Haluan tietää, mitä voisimme tehdä terveyden eteen, ja vaikka sitä opetettiin aika tavalla, tahtoisin tietää ja kerrata ja oppia enemmän.  Ja teen sen kanssa.    En ole kuin varovaisella mielellä sen edessä, että ruokavaliota kehiin niin kainalosauvat jää siihen paikkaan, kuin Louvresissa tai kaatajapapin teltassa.

Sen tiedän, että itsensä voi syödä sairaaksi.  Liikasyödä. Liianvähänsyödä. Käyttää ulostuslääkkeitä kun syö, oksentaa syötyään.  Lihavista lapsista löytyy pikaruokaa harrastavaa pikkuväkeä, ja perheitä.  Lopulta on traagista, että köyhimmät meillä syövät epäterveellisimmin.  Kotimaisia juureksia saa kyllä kohtuuhintaan, mutta halvimmalla elää viikon kun ostaa valkoista sarvimakaronia ja pari purkkia tonnikalaa ja euron burgereita.

....................

Sen sijaan oletan, että ruokavalio on räätälöitävissä sopivaksi, ja jos itse voin parhaiten Italiassa jossa syötiin pastaa ja pihviä illalla h i t a a s t i niin se voi olla ihan totta terveellistä tässä tapauksessa.    Nukuin kunnolla. Jaksoin vaikka mitä.  Kun palasin tähän aamiaismaahan, niin eihän täällä mikään pelitä. Joku voi todella hyvin kun karppaa kasvisrasvoja käyttämällä.  Joku voi hyvin kun häärää vegaaniruokaa. Tykkäsin siitä ruåttalaisesta ohjelmasta, kovasti, areenalta löytyy.

Ja kun ateriointi oli joskus sosiaalinen happening.  On ehkä meillä turhan harvoin. Minne katosi aika, jona kokkailtiin kavereille vuorotellen ja istuttiin pitkään juttelemassa?  Muuttiko kaikki kotiseuduilleen? 

.......................


Mistä pitäisin nyt suuresti olisi leipoa ruokavalioita.  Terveellisiä.  Yhtä huolella kuin sairauksien hoitoon tarvittuja lääkeyhdistelmiä.  Ei mitään tavaramerkki Tohtori Tolosta, vaan semmoista, mitä joku toivoisi ja sitten mietittäisiin, mikä hänelle sopisi.

Mikä lie vielä tilanne, kun ajattelen jotain todella heikosti voivia kehitysmaissa, mitä he saavat suuhunsa....
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Pyryharakka - 10.09.19 - klo:21:00
Oikeassa olet Leena, että ruokailu on sosiaalinen tapahtuma. Olen kerran jos toisenkin huomannut, etten syö niin suuria annoksi, eikä tule illalla mielitekoja, kun Tiiti on kotona käymässä. Tulee syötyä terveemmin.
Toisaalta muistan, kun sisareni jäi viisikymppisenä leskeksi. Hänellä ei ollut ruokahaluja. Kun menin hänen luokseen kyläilemään, hän totesi ruokapöydässä, että hänellekin ruoka maistuu, kun on seuraa.

Muistan telkkarista amerikkalaisen ravitsemusohjelman, joka oli nimeltään ehkä: Dieetit vaihtoon.
Siinä oli ideana, että otettiin toinen lähes anorektikko ja toinen sairaaloisen lihava. Heidän terveytensä tutkittiin, kerrottiin mitä haittoja heidän vääränlainen ruokailutottumuksensa oli saanut aikaan. Toinen oli aliravittu ja kärsi erilaisten puutosten aiheuttamia ongelmia. Toinen päin vastoin. Sitten heidät istutettiin syömään toistensa päiväannoksia. No, eihän se onnistunut. Heitä opetettiin syömään terveellisesti. Jotenkin kiinnostava asia oli se, että nämä erilaiset ihmiset laitettiin yhdessä ponnistelemaan terveellisempään suuntaan.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 11.09.19 - klo:12:55
Oikeassa olet Leena, että ruokailu on sosiaalinen tapahtuma. Olen kerran jos toisenkin huomannut, etten syö niin suuria annoksi, eikä tule illalla mielitekoja, kun Tiiti on kotona käymässä. Tulee syötyä terveemmin.
Toisaalta muistan, kun sisareni jäi viisikymppisenä leskeksi. Hänellä ei ollut ruokahaluja. Kun menin hänen luokseen kyläilemään, hän totesi ruokapöydässä, että hänellekin ruoka maistuu, kun on seuraa.

Muistan telkkarista amerikkalaisen ravitsemusohjelman, joka oli nimeltään ehkä: Dieetit vaihtoon.
Siinä oli ideana, että otettiin toinen lähes anorektikko ja toinen sairaaloisen lihava. Heidän terveytensä tutkittiin, kerrottiin mitä haittoja heidän vääränlainen ruokailutottumuksensa oli saanut aikaan. Toinen oli aliravittu ja kärsi erilaisten puutosten aiheuttamia ongelmia. Toinen päin vastoin. Sitten heidät istutettiin syömään toistensa päiväannoksia. No, eihän se onnistunut. Heitä opetettiin syömään terveellisesti. Jotenkin kiinnostava asia oli se, että nämä erilaiset ihmiset laitettiin yhdessä ponnistelemaan terveellisempään suuntaan.

Tässä olisi hurjan viisas toiminta- ajatus vaikka terveyskeskuksen ravitsemusterapiaryhmälle. Muistan miten hauskaa oli, kun ylilääkäri kerran keksi, ettei mitään tylsää ravintolaillallista tyhy- päivälle, vaan pyydetään palkkaamaan meille Perhosta opettaja, joka kertoo mausteista. 

Sitten valmistimme indonesialaisen aterian.  Kyllä me saimme ihan syötävää ruokaa kun se kokki oli kaiken aikaa vahtimassa vaikka esimerkiksi minä jauhoin jotkut mausteet ja sekoitin ne väärään taikinaan tai jotain. 


Eihän sen tarvitsisi olla mitään noin konstikasta, tehtäisiin vaikka tavallista terveellistä ruokaa, ja kukin harjoittelisi lautasmallia vähän sen mukaan, pitääkö opetella syömään  vähemmän vai enemmän. 


Valmistettaisiin. kaalikääryleitä lihapullia ja mitä kukin ehdottaa, äkkiä tässä häviää taitokin kun ei keitä. Yleensä joka yksikössä on henkilökunnan keittiö jossa on muutakin kuin kahvinkeitin ja mikro, toisinaan pari keittiötä jos talo on suuri,  tai ryhmä voisi kokoontua, no tiedän aika monta paikkaa jo kertamietinnällä. Lainataan toimintaterapeuteilta.

Terveellisiä ruokareseptejä. Vaikka ravitsemusterapeutti käymään.  Lääkärille ne, joilla on joku sairaustila ja psykiatrille jos se on sitä lajia ja endokrinologi kehiin ja luentoja kaikesta. 

Reseptejä vaikka lainataan Riitta- mummilta, tai ostetaan..... Voisit kyllä kohta tehdä niistä kirjan.  Väliin omia mietteitä, körtin ruokapäiväkirja.  Tämä oli syrjähyppy. 

Sitten syötäisiin yhdessä. Joulun alla kynttilöitä ja yksi (1) jouluateria. Se voisi muutenkin muistuttaa koulun kotitaloustunteja, eli katetaan pöytä kauniisti....  Ryhmä voisi kokoontua vuoden, ja pitää kirjaa syömisistään.  Yaziolla saa kalorit laskettua muun muassa.  Tai jos mahdollista vaikka kolme, niin jutusta tulisi toinen luonto.... se vaan maksaa jo.... ei pääse kaikki.... Ehkä vuosikin kun sitoudutaan kuten johonkin psykoterapiaryhmään sitoudutaan.  Liikaa syöviä, ja tämmöisiä kuin minä ettei kone käy eikä kuluta bensaa.  Labratsekkaukset sokereita, rasvoista, maksa- arvoista, ennen jälkeen.

Mitäpäs kun huomenna menen.... Sain ajan, peruutusajan, hoitajalle, niin katson mikä on naisiaan, ja selitän miksi Nutrilett ei nyt enää sovi,.... Pelkoni on, ettei hän minua usko,  kun minä olen jo laihduttanut, eikä se lihavuusleikkaus, jos mahalaukku veti eilen ne kolme kananmunaa ja pari falafelwrappia, ja vakuutan, tämä kävi vahingossa.


...............................

Sama ryhmä voisi tehdä kävelykenkkejä.  Vaikka niin että vähän kunkin elämäntilanteesta riippuen, ne joille se on mahdollista, tapaavat kerran viikossa Terkkarilla ja kävellään joku sopiva matka. Psykiatrinen toimintaterapiahan saa ostaa ruoka- aineita, muut ehkä eivät, mutta jos me maksaisimme pienen summan ja se ohjaaja, tai ohjaajapari, kävisi kaupassa, tulisi ostettua kaikki tarvittava. 


Sen cerran jokaiselta kuluu ruokaan rahaa, että voidaan sopia mitä keitetään.  Tai ohjaaja voisi alkuun tehdä niin, ja jos tulee hyvin riippuvainen ryhmä, niin sen kai pitäisi vähän potkia vauhtiin, sitä minä eniten epäilisin.

Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 11.09.19 - klo:17:59
Rupesin etsimään näitä juttuja tosimielellä, kun join kahvia ja ajattelin, paljonko  liikaa.  Isän sisko tuohtui äärimmilleen, kun oli lääkärillä puututtu hänen kahvinjuontiinsa, ehdotettu että vähentäisi.  Lääkärilehellä oli sinänsä väärää tietoa siitä, että kahvista käydään nyt maailman ensimmäisin keskustelu.  Kai minä sen rähäkän muistan kun ihminen huutaa ja huutaa...  .  Oltiin vielä niin kilttejä ja niin lapsia, etten käskenyt pitämään suuta kiinni, valittamaan sen kahvinkieltäjän esimiehelle jos ei tykänny sen jutuista,  kun minä en asiaa voinut auttaa,  ensimmäisen vuoden opiskelija. 


Kahviin kuuluu olevan muutamilla suuri mieliteko, jonka he saavat kahden perintötekijän myötä.  Ehkä asia on näin yksinkertainen, mutta kun geeneillä on ilkeä tapa syttyä ja sammua etenkin, jos ovat niitä vallitsevia eli joskus sanotaan, dominantteja. Eli ruskea silmien väri peittää alleen sinisen ja sillai.  Tosi kiinnostavaa, mietin, koska maalaislapset joi kahvia ihan pienestä niin kuin aikaihmiset.  Kaupungissa ei annettu,  Eli onko niillä vähintään herätetty eli aktivoitu ne kahvigeenit?  Ikäiseni serkkupojan kanssa rymisteltiin pitkin kylää, toisille riitti kotipiha ja useimmiten meille kanssa.  Onnelan isäntä otti aina hevoskärrylle ja vei tupaan kahville.  Matti joi tyylillä eli hänellä oli varmasti ne geenit ja hereillä.  Minun piti pärjätä kaikessa missä Matti joka oli melkein kuin veli --- etenkin enon kuoleman jälkeen.  Meni se alas niin ettei kukaan huomannu että vaikeaa on,  kermaa kun laittoi ja sokeria ja kastoi nisua.


Kun Airi täti minua rökitti siitä vennon vieraasta ihmisestä varoituksineen, oli saatu havainto liian kahvin yhteydestä haimasyöpään.  Se on ikävä tapa kuolla. Sitten koko kahvihaimasyöpäpuhe vain loppui.  Kaksi kuppia olisi ollut raja, tai Airin pitänyt vähentää pari kuppia, kuka tietää.  Kun joku kiihtyy ei aina saa ihan tarkkaa selkoa.


Nyt sitä saa juoda ja mitä enemmän sitä parempi, se suojaa eturauhassyövältä ja sydänkuolemilta.  Paitsi että huudettiin komento takaisin, sillä kuusi kupillista tarkalleen, se kun ylittyy,  (koko jäi ilmoittamatta) siinä ei hyvä heilu. Otin kaikkeen selkoa koska tykkään kahvista, se maistuu hyvälle, ja nyt muistan enää kehnosti, mikä kaikki romuttuu kun ylittyy kuusi kupillista vuorokaudessa.  Oliko justiinsa pumppu? 

Aika moni varmasti tietää, ettei sitä ainakaan jokaisen kannata  ottaa lämpimäksi juotavaksi termariin päiväreissulle siis hiitämään. Ja tämä saattoi kohtuumäärin suojata sydäntä, kun toisinaan käytettiin nesteenpoistolääkkeitä, ja kahvi on yhtä tehokas siihen, kuin ne. 
Tulee tarve hakea pusikkoa ja sitten vain lätsähtää, voimat loppuu eikä kyse ole muusta kuin kuivumisesta,   kokeilin kerran.  Onneksi en ollut yksin reissun päällä, laitettiin lunta mehutermareihin, se jäähdytti ne sulaessaan, mutta pitihän minut saada sieltä takaisin.  Laskin että join pari litraa, kun tietysti join kaikkien eväsmehutetrat 2dl kussakin.  Vähän noloa. 

No kun olin päiväoppaana, yksi ensikertalainen kanssa nuukahti niin, että se piti hakea moottorikelkalla -- ei ollut minun ryhmässä ja taisi oilla että mehut oli juotu. Ei meinannut uskaltaa lähteä, mutta onneksi kokenut opas sanoi että täytyy, jää rimakauhu ja niin turhasta.  Saimaalla melottaessa muuan väsyi, oli juonut kahvia paljon kyllä, ja peränpitäjät kaksoiskajakilla juotettiin sille suoraan järvestä vettä eikä sitä vaivannut enää mikään.

Yhden unettoman tapasin terveyskeskuksessa, ja laskettiin kahvikupillisensa, siis jokainen.  Saatiin kolmisenkymmentä, yli tai alle päivästä riippuen.  Ensin aamukahvi kotona, sitten työpaikalla, sitten kahvitunnilla ja jotenkin niitä vain tuli juotua ja kotiin palatessa iltapäiväkahvi ja niin edelleen. Sitä jännäsin, väheneekö Kyllä,  hän sanoi ettei ole oikein tajunnut siinä kiireessä, miten monta mukillista hän juo, siinä mennen tullen.  Sovittiin kyllä unkkareista ellei auta, muttei hän lopulta tahtonut itsekän niitä.

Tuosta on myös pidetty jotain rytmiä tärkeänä ettei kello 18 jälkeen, jopa ettei kello 16 jälkeen.  Vanhemmat joivat illalla kahvia -- muistan jonkun teenjuontiajan, olisiko johtunut huonounisuudesta. Siitä hellitettiin. 

Itselle tulee usein outo olo, kuin olisi liian väsynyt nukkuakseen, siihen kahvi auttaa kyllä. Senioreilla se nostaa vähäsen verenpainetta ja antaa paremman unen, että  nukkuminen vaatii virkeyttä oli minusta aivan jännää.   Teessä olisi niitä virkistäviä aineita kanssa, mutta ne hitulat joita meillä juodaan teenä liotettavasta pussista ei ole teetä nähnytkään.  Aloin ymmärtää brittejä, kun kaverini toi Nepalista tuomisiksi tuoretta teetä.   

Mutta siis, kuudessa kupissa /  vuorokausi  kulki joku hengenlähdön raja.  Ainakin toistaiseksi, tutkimus oli kyllä hyvin hieno ja hyvin tehty, ei täällä mutta oli siinä suomalainen mukana. 





Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: 1944 - 11.09.19 - klo:18:08
Ei kat kuusi kuppia päivässä kahvia ole hengenlähdön tae. Ymmärrykseni mukaan viina ja tupakka ovat suurimmat syyt nuorena kuolemiseen ja sen jälkeen liikkumattomuus sekä perintötekijät.

Marjat ovat terveellisiä. Kaariina yrittää saada talteen talven varalle aika monelle ystävälleen. Puolukoissa on tusina ämpäriä täynnä, mutta puolet vielä puuttuu.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 11.09.19 - klo:18:34
Ei kat kuusi kuppia päivässä kahvia ole hengenlähdön tae. Ymmärrykseni mukaan viina ja tupakka ovat suurimmat syyt nuorena kuolemiseen ja sen jälkeen liikkumattomuus sekä perintötekijät.

Marjat ovat terveellisiä. Kaariina yrittää saada talteen talven varalle aika monelle ystävälleen. Puolukoissa on tusina ämpäriä täynnä, mutta puolet vielä puuttuu.

Justiin luin että väärin syöminen tappaa enemmän kuin viina ja tupakka....   Näin siis on toteentunu, suuri kansainvälinen ravitsemustutkimus, ei koskenut niitä jotka kuolevat nälkään vaan ruokaan.  En tiennyt olevan aivan niin vaarallista.  pengon selville, mikä tappaa paitsi joku omituinen ruokavalio tai yksinkertaisesti määrätön määrä vaikka nyt voita. Sen piti olla jokin muu, ettei ihan pelkkä pinaattidieetti. Tai hopeavesi runsain annoksin. 

Mutta marjoja terveellisempiä saa hakea, se on täydellinen totuus. Ja sinne ne mätänee mettiin, suuri sato hyvinvointia.  Mustikka kävi suorastaan kolesterolilääkkeenä silmissäni.


Kerran ehdotin FB:n diakoniasivulla, että tehtäisiin retkiä metsään, kerättäisiin köyhien kanssa marjat ja sienet. Varmaan saataisiin joku eväsleipäraha --- kympin päivässä sai silloin antaa yksinasuvalle, ja ilmoittautujamäärän mukaan sitten vaan.  Voisi pitää vaikka jotain seurakunnan kurssikeskusta tai leirikeskusta paikkana, minne ajetaan, ja tekeehän diakoniatyö retkiä muutenkin. Eli bussin ehkä saisi viemään ja hakemaan pois, jos ihan lähellä ei ole mettiä tai ovat tyhjäksi poimittuja. 

Kun monella ei ole autoa, ei oikein sienituntemusta, suppilovahveroita voi kuivattaa ja vaikka mitä, ja pakastimia on monissa asunnoissa. Puolukka vielä säilyy hyvin siltänään.  Jos osuu suolle, löytyy hilloja. 


Sai se juttu paljon peukutuksia, mutta kun kysyin, no?  Koskas sopis, niin keskustelu vaikeni.  Siellä olis varsin hyvä kiittää jokapäiväisestä leivästä, niin konkreettisena se siinä sitten olisi.   Eli olis nyt vieneet edes mun…   Ei ole hyväksi mennä yksinään,  no, nyt pitäisi poiketa ketjussa sairauteni. 

Ja ajattelin, mikä määrä ilmaista liikuntaa juuri parhaassa mahdollises maastossa, ja ilmaiseks raitista ilmaa.  Moni lamaantunu, yksinäinen, työtön, toivoton, ne voitais ihan houkutella niiltä vastaanotoilta ja ryhmistä. 


Joka vie mun, hänet palkitten.  Ei tarvi viedä ilmatteeks vaan kuka näiltämain on menossa mettiin. 
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 11.09.19 - klo:19:20
JOs muuten jossain koki ruokajuomailmiöt, niin vaelluksilla. 

viikon lenkki kun heitettiin Sokostille en mahdottomasti ehtiny ottaa etkoa siihen.  En nyt niin huonossakaan kunnossa ollut tosin.  Kumminkin jokin keräs minulle nestettä varastoon varmasti jokaiseen soluväliin mihin ikinä mahtui, sillä siitä sokostilla otetusta kuvasta, jonka pyysin ottamaan että tulee yksi ittestäni, en tuntenu itseäni.  Kasvot oli pöhöttyneet ja silmät aivan kiinni muurautuneet. 

Kiilopäällä saunan jölkeen vedin ne siviilit joissa tulin, ne oli puhtaat. Farkut oli aivan sopivat ellei väljät mennessä, nyt niitä ei saanut kiinni kun vyötäröä oli tullut noin kaksikymmentä senttiä, onneksi ne lahkeet oli väljät. Menin kauhistuneena kysymään oppaalta mitä ihmettä me on syöty. Hän sanoi että laita rinkan lisäremmillä ne kiinni ja odota huomiseen.  Olihan mulla pitkä villapaita. 


ihme tapahtui, eli aamulla ne housut oli väljät, eli edelleen käytin sitä lisäremmiä vyönä, reissussa aina muuttuu kapeammaksi.  Tietty munuaiset alkoi vetää vettä takasin, ja virtsa väkevöityi.  Saatoin juoda liian vähän, sillä reitillä on vettä.

Ihmisen elimistö on muutenkin mahdottoman kiinnostava kapine.  Siihen aivan tottui kuinka ensimmäinen päivä meni, niin kuin ajattelin, tuorevarastolla, ei ole kevyt muttei rankkakaan.  Illalla korkataan lihapullatölkit. Se ei ole pelkkä hassu perinne vaikka luulin. Toinen päivä oli aina rasittava, väsytti, kaikki ärsytti ja matka olevinaan mahdoton.  Ja sen pystyi tuntemaan itsessään, kun elimistö, kaikki suolisto ja maksa erittäin, hyökkää vanhan varaston kimppuun.  Kolmas päivä oli aina kevyin kivoin helpoin, oli huippua kun sai olla ulkona, olis jaksanut vaikka mitä.  Sen jälkeen kaikki oli vaan sitä autuutta.  Se tuntuu koko olemisessa, kuin nykäistäis uusi vaihde päälle, no ,mennääs nyt kun tää komento tälläi muuttui, että kaiken aikaa näköjään kamat mukana patikoidaan. 


Kunto ei kohoa niin äkkiä, kyllä kyselin aikani, joka opas sanoi että mikäli se toinen päivä väsyttää ja syynä on olematon kunto, komantena se ihminen ei jaksa mitään.  Ajattelin silloin että maksa ja suolientsyymit alkaa hajotella glykogeenia, jotta verensokeri pysyy jossain missä sentään pitää.  Kun kestää toisen päivän, niin siitä se lähtee. 


Siellähän syödään aamulla se järkytyspuuro eli kaurapuuro runsain rusinoin.  Kyllä kai siitä tykätäänkin, minulle se oli joka aamu sama järkytys, että hyvä puuro pilattiin sillai, mutta niin saatiin sekä nopeita että hitaita hiilareita, ja näkkäriä ja jotain päälle, mikä ei sulanut rinkkaan.   Ikinä siellä ei päiväsaikaan syöty kuin pussikeitto tai lämmin kuppi.  Illalla tapahtui tankkaus, se nukutti hyvin ja sopi hyvin.  Opaskurssilla erehyin syömään lihapullat päiväaterialla, kun olin unohtanu ne syödä, ja iltapäivä otti hyvin lujille.  Titenkin se noudatti sitä kulutus- ja sulatusmahdollisuutta, mutta kyllä vain sopi se iltasyönti.  Siellä se tuli, ei niillä neljällä Italian matkalla sentään.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: 1944 - 11.09.19 - klo:19:37
Kiitos uusista tiedoista :039:. On ihmiset näköjään jotakin haitta-aineista oppineet, mutta sitten syödään liikaa. Se kyllä näkyy liikalihavuutena jo katukuvassa.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 11.09.19 - klo:22:19
Kiitos uusista tiedoista :039:. On ihmiset näköjään jotakin haitta-aineista oppineet, mutta sitten syödään liikaa. Se kyllä näkyy liikalihavuutena jo katukuvassa.

Kiitos Itsellesi, ja suuri kiitos!  Tuo sattui niin hupaisasti että tuli Lääkärilehden v erkkoversio, ja klikkasi sen auki kun vihdoin on vähän aikaa, sain käsistäni sellaisen pitkän jutun (600 liuskaa.... ) Kotkan Talvisodasta ja nuorista eli pikkulotista ja suojeluskuntapojista jotka jäivät sinne kuka mitenkin, ja yrittivät paljain käsin puolustaa kotikaupunkiaan eli enempi tiatopuolinen. 

Mietin jo että  onko koko tää juttu ja aihe kelvoton, alku nyt ei erin onnistunut, mutta vähän kuin aikoinaan kokosin ajatuksiani Bonhoefferista tänne niin minun teki mieleni perehtyä siihen, mistä opinnot alkoi eli teemaan terve ihminen, uusiin tutkimuksiin eri ravintoaineiden vaikutuksiin, siihen miten juuri sosiaalinen eli yhdessä syöminen jää kulttuurista.


Itse pidin siitä tavasta katsella ihmistä, jossa piirretään paperille kolme ympyrää, jotka leikkaavat toisiaan, keskelle jää pulleakaarinen kolmio, jossa ihminen joko nähdään elävän tai olevan, kenties kamppailevan vaikeuksiensa kanssa, ja ne ympyrät merkitsevät ihmisen fyysistä, sosiaalista ja psykologista todellisuutta, sinne voi ja tulee sitten koota niitä tietoja jotka ovat merkityksellisiä.... Sehän vielä kuin elää ja toimii ajan funktiona.

Luulin että silloinen apul prof Jouko Lönnqvist olisi keksinyt sen itse mutta ei hän niin sanonut, ja löysin sen Lauri Oikarisen väitöskirjasta, vielä sielläkin luvusta joka käsitteli taustatietoja ja kirjallisuutta, eikä silloin ollut aikaa jäljittää alkuperää.

............

 Se ketju ” Sairauteni”. puolustaa paikkaansa, täällä on mielestäni ihmisillä niin vakavia ja ikäviä juttuja että jos se vaikka toimii jakamisen kanavana ja helpottaa, se on hyvä. Entä tämä, kiinnostaako tää nyt muita kuin minua itteeni?


No, ajattelin että Seppos viisaana miehenä siirtää, rajoittaa, huomauttaa, kun itselle tuli mieleen että keskustella täällä piti, ettei tää osasto näin yhden naisen yksinpuheluna.... 


Mutta jos osais tähän piirtää, mitä minun fyysisessä todellisuudessani, kuten vaikka ikä, sairaus, sosiaalisessa kuten vaikka työttömyys, tai psyykkisessä kuten vaikka että yksi lapsuustoveri kuoli ja samaan aikaan toinen suuttui ja on henkilö joka ei siis ikinä anna anteeksi ei ikikikinä....  eli tässä oikeastaan jo sosiaalinen ja psyykkinen ympyrä asettuu päällekkäin muttei se fyysinen,....  Se on kuin juttu jolla voi leikitellä..... Ravinto ja sosiaalinen elämä eli kulttuuri jossa syödään yhdessä.... Vaikka niin, että kaikilla talon lapsilla on ruoka- aika.  Meillä on neljältä, koskas teillä on, ai puoli viis. Yhdenlaista yhteiselämää!

Sitten tämä terveysasia olisi jo rikkaampi.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: sivullinen - 12.09.19 - klo:19:36
Heinäkuussa todettiin selkärangassa kaksi uutta murtumaa entisten lisäksi. Kipulääkkeenä söin pari viikkoa Tramalia, joka aiheuttaa muitten sivuoireiden lisäksi kovaa huimausta. Lisäksi kävin läpi vieroitusoireet lopettaessani Tramalin. Nyt odottelen reumalääkäriltä viestiä uuden biologisen lääkkeen aloittamisesta, kun entisen Remicaden todettiin menettäneen tehonsa. Sain sitä sairaalassa tiputuksessa 9 vuotta. Uudelle Amgevita nimiselle lääkkeelle olen saanut jo Kelan korvattavuuden (65%), mutta yli 200€ joutuu silti maksamaan kuukausittain itse. Lääke maksaa yli 700€/kk. Tietenkin lääkekatto menee nopeasti täyteen. Lääkäri miettii vielä osteoporoosiin toista biologista, nimeltään Prolia ja aikataulua, etten joutuisi ostamaan niitä yhtä aikaa. Kaikki verikokeet on otettu HIViä ja tuberkuloosia myöten, 6 röntgeniä ja jalkahoito tehty. Molemmat uudet lääkkeet ovat itse pistettäviä nykyaikaisia esitäytettyjä kyniä.

Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: seppos - 12.09.19 - klo:21:36
Olen tuosta ostamisen ajoituksesta keskustellut, kun katto tulee niin pian vastaan. Lääkärit eivät tyypillisesti hoksaa tätä, joka muuttaa homman kokonaan, vaan kun kerron siitä niin kommentti on ahaa.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 13.09.19 - klo:08:33
Olen tuosta ostamisen ajoituksesta keskustellut, kun katto tulee niin pian vastaan. Lääkärit eivät tyypillisesti hoksaa tätä, joka muuttaa homman kokonaan, vaan kun kerron siitä niin kommentti on ahaa.

Me käymme Sepposin kanssa aivan erilaisilla lääkäreillä. Minulle ne muistuttaa että lääkekattohan tulee pian vastaan, ja sitten minä kerron että lääkkeestä poistettiin peruskorvattavuus, johon sanovat ajaa, voi kuinka ikävää, milloin tämä tapahtui? 

Ahaa on kohtelias tapa olla sanomatta minä tiedän kyllä.  niille jotka tahtovat sanoa jo tullessaan, et sä mitään osaa kunhan brassailet.  :icon_rolleyes:

Mutta ei mikään ole niin viisas kuin ihminen, paitsi insinööri...   onneksi minulle on osunut voittopuolisesti niitä hyviä.  Seppos käy sitten jämillä eli aina ne mokaa, ihan aina. Onneksi sitä varten on oma ketjunsa.... :003:
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 13.09.19 - klo:08:52
Heinäkuussa todettiin selkärangassa kaksi uutta murtumaa entisten lisäksi. Kipulääkkeenä söin pari viikkoa Tramalia, joka aiheuttaa muitten sivuoireiden lisäksi kovaa huimausta. Lisäksi kävin läpi vieroitusoireet lopettaessani Tramalin. Nyt odottelen reumalääkäriltä viestiä uuden biologisen lääkkeen aloittamisesta, kun entisen Remicaden todettiin menettäneen tehonsa. Sain sitä sairaalassa tiputuksessa 9 vuotta. Uudelle Amgevita nimiselle lääkkeelle olen saanut jo Kelan korvattavuuden (65%), mutta yli 200€ joutuu silti maksamaan kuukausittain itse. Lääke maksaa yli 700€/kk. Tietenkin lääkekatto menee nopeasti täyteen. Lääkäri miettii vielä osteoporoosiin toista biologista, nimeltään Prolia ja aikataulua, etten joutuisi ostamaan niitä yhtä aikaa. Kaikki verikokeet on otettu HIViä ja tuberkuloosia myöten, 6 röntgeniä ja jalkahoito tehty. Molemmat uudet lääkkeet ovat itse pistettäviä nykyaikaisia esitäytettyjä kyniä.

Sinulla on hyvä lääkäri, siis. Tuo on keljua, minulle myös tuli maksettavaa epilepsialääkkeistä jotka ennen oli kokonaan korvattavia.  Yhdestä jouduin luopumaan kokonaan, oli niin kallis, ja kun sille ei saatu peruskorvattavuutta, hinta alkoi olla lompakolleni epäterveellinen.  Silloin mikään lääkekatto ei auta, sillä lääkettä ei lueta sen alaisuuteen.


Taisin valittaa siitä aikanaan tuossa Sairauteni- ketjussa. 

Kerran tein valinnan:  lääke vai ruoka.  Toisella kerralla en enää,  valitsin ruoan :003: Se on minulle terveellisempää, kaikesta huolimatta ja kaikki huomioiden.  Sitä ennen laskin ihan itse, milloin ne kannattaa ostaa, mutta sen voi tehdä vasta kun saa sen rohtona vakiintuneeseen käyttöön, tietysti.  Nyt ostan aina alkuvuodesta, ja sen jälkeen apteekki jo tietää mikä on homman nimi....  Tavallaan no, heti joulun jälkeen sitä on vähän köyhä, ellei  ole tyyppiä joulu alkaa juhannuksesta. 


Eniten kuitenkin menetin yöuniani, kun depressiolääkkeiltä meni korvattavuus. ellei potilas ole suorastaan psykoottinen.  Riideltiin kokouksissa ja tiimeissä voidaanko potilaan kanssa yhdessä muuttaa diagnoosia jotta hän saa lääkkeensä vai mitä keksittäisiin, enkä taida täällä julkaista mitä kaikkea.  :icon_eek:
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 13.09.19 - klo:09:18
Sivulliselta olisin tuosta kivun sietämisestä kysynyt, heitä vaikka YV jos tahdot, tai ei tietty tarvitse, ellet halua kertoa tai käsitellä ikävää asiaa tuota enempää. Kuulisin halusta oletko saanut fysioterapiasta apua, miten saat nukuttua?

Kipulääkkeitä oli toisaalla eli aivan eri sivustolla keskustelu, joka päätyi kai jonnekin.  Se on niin monihaaraisessa sivustossa ketjustoineen,  etten jossain vaiheessa näillä taidoilla enää löytänyt hännänpäätä, eli jäi minulta pää sekä häntä..... Mutta olen tyyppiä ei- älykännykkää,  koska en saa sitä pois päältä... Alkaa olla pakko opetella vaan. 


Parasta on, jos itse sairaus saadaan hallintaan. Nuo osteoporoosimurtumat ovat ikäviä!!  Toivon apua siitä biologisesta lääkkeestä, todella.

Täällä hinautuu paino alaspäin, mutta kukaan ei kerro mihin katosi karppaus. Syön nyt kuukauden ajan niin kuin nälkä on eli illalla. 
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 14.09.19 - klo:11:51
 >:( Nukkuminen hatuttaa.  Tai nukkumattomuus.  Se on epäterveellistä, nostaa painoa lisäksi kahdella tapaa, toinen on vallan inhimillinen:  itse kehitin joskus vuosia sitten ajatuksen, että pimeässä mikään ei lihota, tai oli kai minulla jokin järkevämpi selitys, yöllä kaikki vain tuntui vähän luvalliselta, kun kerran valvoin tai jotain.

Toinen on sitten ihmisen elimistön toimintaan liittyvää, eli tuommoinen jatkuva valvominen nostaa stressihormonitasoa ja ne keräilevät rasvaa....  Juuri nämä mekanismit minä tahtoisin kerrata, eli tietty rasvan imeytyminen itsessään voi lisääntyä kuten kaiken syötävän, mutta kuinka niistä pilkotuista ravintopalasista valmistetaan varastoja.   

Näitä huvittavia saan minä syödä - juttuja kerättiin duunissa sen terveyskohtauksen aikaan.  Saan minä syödä kun syön tuoreen posson ja tuoreen kahvin kapakan terassilla aamuvarhaisella yhdessä paikallisten sotaveteraanien kanssa ja kuuntelen niiden juttuja ja luen lehden..... Koska kapakkaan mennään muista syistä anniskeluaikaan.  Mitä kukakin. Mutta tuo oli hyvin sosiaalinen aamiainen.

Ei saisi päästää iltayöstä sitä unisuushetkeä ohi, se ei palaa. 

Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Riitta-mummi - 14.09.19 - klo:13:21
Huono uni on hyvin yleinen ja yhä lisääntyvä ongelma maailmassa. Syytä voi arvailla.

Omani tiedän, ja painajaisina ne yhä näkyvät.

Olen kuitenkin löytänyt keinot ja rytmin jota pyrin noudattamaan.

Normaali lautasmalli lounaalla, hedelmiä välipalaksi, kevennetty päivällinen.Sänkyyn klo 21, kuunnellen Norvantoa nukahdan ennen 21.30.
Yöllisiä heräämisiä vessatarpeille  2- 3 kertaa, joskus enemmänkin sillä minullahan on sitäkin vaivaa.

Olen päässyt unilääkkeistä, paitsi että 1 tai 2 tbl. 3mg Melatoniinia n. klo 20.

Aamulla herään n. 6.30 - 7 aikoihin.

Tämä on minun säännöllinen rytmini ja se o minullee OK.

En ole koskaan intoillut minkään dieetin kanssa, en karpannut en käyttänyt Atkinsiä  tai Nutrilettiä. Kaikki suvun karjalaisnaiset ovat lihavia, se on geeneissämme. Minunkin kilot johtuvat metabolisesta oireyhtymästä, siitä johtuu myös diabetes ja verenpaineen heittely.

Eräs läheinen on lihavuusleikattu, olen sitä seuraillut muutamia vuosia.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 14.09.19 - klo:20:54
Kiitos sillä jokainen voitettu taistelu otetaan täällä vastaan.  Saahan näitä lukea viisastelevista viisauskirjoista, mutta minuun menee parhaiten koetut asiat. 

Minua niin kiinnosti niitten karppaajien veriarvot, aina välistä törmään juttuun ketogeenisen ruokavalion kokeilemisen epilepsian hoidossa, se vain taitaa olla niin historiaa että tuloksia ei enää löydy. 

Tuo kuunteleminen on hyvä juttu. Lapsi 4 joka oli levoton sielu, nukkui aina sellomusiikilla.  Täytyy hommata vihdoin se millä kuuntelevat ja kuulokkeet onneksi on jonkun nettikurssin jäljiltä, luulen että minulle sopis joku kirja. 

Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 16.09.19 - klo:22:47



Jos jättää pois sokerin, vaalean viljan, perunan, riisin, niin kyllä silkkaa ruista sisältävällä leivällä ja kaurapuurolla edelleen pysyy tuhdissa kunnossa ja lihoo lisääkin.



En siis tunne herkästi nälkää, mutta en kai myöskään kylläisyyttä.

Tuosta ensimmäisestä en voi kuin todeta, että toki, jos niitä vetää kohtuuttomasti niin varmasti lihoo.  Jos vaihtaa järjelliset annokset terveellisempiin,  niin sopii koettaa.  Näillä mitä syömme on vaikutusta siihen, mitä suolistobakteerimme saavat ravinnokseen ja millainen porukka siellä pärjää. 

Tuosta toisesta, että ei limuja, sipsejä, karkkeja tai edes niiiiin  terveellisiä pähkinöitä tarvita lihomiseen.  Tosin moni laihtuu kun jättää ne pois mutta silloin siis niitä on nautittu.  Moni aivan oikein ja totta pitää syömisestä ja kerran keksitään takuulla perintötekijä joka säätelee ruokahalua. Eli asiaan on yhden helpompi vaikuttaa kuin toisen. 

......................

Jos on tarpeen vähentää painoa niin kyllä se on korvien välistä pohjimmiltaan kiinni.  Oman suhtautumisensa siihen ruokanautintoon voi ajatella moneen kertaan, sillä toisinaan asiat ovat niin yksinkertaisesti että lihoohan sitä, jos syö enemmän kuin kuluttaa.

...............


Itse rupesin tästä ns avautumaan, kun itselläni tilanne oli mennyt niin torveksi etten enää syönyt enkä silti laihtunut.  Ihmettelin kuinka ne keskitysleireillä laihtui mutta eihän niitten annettu istua tai makoilla tai liikkua vain silloin kun ei sada vettä.  Nehän raatoi pakkotyössä. 

............................

Tämä toinen vaihtoehto, jossa ruokahalu katoaa, ei ole niinkään harvinainen ohjatun painonpudotuksen komplikaatio, mutta vaarallinen se on.  Kun tästä alkaa vielä pudottaa painoa, saattaa menettää lihaksensa, ja sen tähden liikunta olisi se avain jolla tämä lukko aukeaa. 

............

Mietin suuresti, ja epäilen kokemuksen ja muistojen tähden, että olisi ihmisiä joilla ne kilot karisee kun. he liikkuvat ja semmoinen olisi heillä se tyyli ollut kautta elämän kulun.  Eli eivät nämä ole yksinkertaisia asioita. 

Sen takia mietin, miten siistiä olisi nyt saada duunata terkkarissa, tehdä vaikka valikoidusti näitä ruokavaliojuttuja vähän niin, että mitä potilas toivoo, mikä on hänen historiansa, ja juuri päästä jumputuksesta kokonaan eroon:  Joo mutta kun mulla on kyllä ja kun minä en koskaan.  Ja kai minä tiedän parhaiten kun minulla aina.  Niin, niin, mutta jätetäänkö tähän vai toivotko jotain?  Ellet, niin sitten kai voidaan katsoa, että terveys säilyy juuri sinun ehdoillasi? 

Kun mikään ei jokaisen kohdalla toimi niin kuin. ”minulla aina”.

...........................

Ja vielä niinkin, että voisko, siis päästäiskö kerran asiasta puhumaan ilman varautunutta ” ei tämä ole minun syytäni” suhtautumista yhtään mihinkään.  Kai tässä on nähty ja koettu itsekin kaikki, koko värisuora, mutta kun se on niin turhaa.  Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja niin monin tavoin, ja  vissiin se muutoshalukkuuskin on peritttyä. 


.............

Kun käytiin sitä skabaa, kokeilin itse voinko ajatuksella vaikuttaa ruokahaluun ja mielitekoihin. 

Kyllä voin.  Eihän tämä nyt ole kuin yksi ajatus yhdestä pienestä teemasta jolla ehkä on terveysvaikutuksia, eikä tätä nyt hyödytä ottaa niin tärkeästi.  Minun täytyy kumminkin laihtua. 

Siis liikkua, ettei lihakset mene menojansa aivan vielä. 
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: seppos - 17.09.19 - klo:12:19
Kävin eilen lääkärissä ja se kesti 50min. Kaikki muu nimelliasrvoissa paitsi lääkärin vikuuttama munuainen. Oli vaarä diagnoosi ja väärä munuista tuhova lääke Indometin yli kaksi vuotta. Käynti johtui siitä, että Vitaepro nosti munuaisarvot rivoiksi, mutta ehdin lopettaa sen ja nyt oli taas ok. Älkää siis kajotko siihen.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 17.09.19 - klo:14:24
 :018:Indometasiini aiheuttaa munuaistoksisuutta ( yleisyys alle mitattavan tason, siis harvemmin kuin yhdelle alle 10 000 käyttäjää) kuivuneelle henkilölle, eli tässä mietin, missä tilanteessa sitä mahdoit saada, ja koska kyseessä on ensisijaisesti kipulääke, mikä oli väärä diagnoosi. Tulehdusten hoidossa, siis kaikissa repeämisestä missä valkosolujen hyökkäävät paikalle pahentamaan tilannetta,   ns tulehduskipulääkkeet tulivat vasta paljon myöhemmin.

Ettei sitä juuri käytetä, johtuu siitä että uudemmilla valmisteilla ei ole tunnetumpia haittoja, niitä joiden yleisyys on tasoa yhdelle kymmenestä, tai tutkimuksesta riippuen joka toiselle.  Psyykkiset haitat, masennus, väsymys ja neurologiseltä puolelta motoriikan haparointi ajoivat sen aika marginaaliin jo 1970-1980- luvulla. Se pahentaa parkinsonismia ja epileptikolle on aika luokaton. Nämä onneksi palautuvat käytön päättyessä.

Käytön lopettamisen jälkeen munuaisfunktio palaa normaaliksi eli jos sinulla ei, kertoisitko. Ilmoittaisin lääkevalmistajalle, uusista haittavaikutusilmoituksista saa aina sulan hattuunsa :icon_biggrin:.  Tai ainakin tuntee tehneensä hyvän teon  :icon_biggrin: :icon_biggrin:  :icon_biggrin:  mikä on muutoin peräti harvinaista, siksi minä siitä hommasta halusin pois.

Ei niin ettenkö olisi vilpittömästi pahoillani, mutta kun tietämäni mukaan ei ole siitä onneksi dialyysiin jouduttu. 

Vitaepro on tuntematon aine, mihin sitä käytetään?  Tai voinhan minä googlettaa.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 17.09.19 - klo:14:41
No niinpä.  Vaikuttaa ainoastaan hyväätekevästi, ei mitään haittavaikutuksia.  Kannattaa miettiä kaksi kertaa, kiitos Seppos.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Riitta-mummi - 17.09.19 - klo:14:45
Vitaepro on nrjalaisten bisnes. Sitä käytetään mainoksiin. TV:ssä milloin kukain julkkis sitä kehuu.

https://www.vitaepro.fi/tarjous/?gclid=EAIaIQobChMIl8-JhePX5AIVRdiyCh3H9QCDEAAYASAAEgIW2vD_BwE&gclsrc=aw.ds

Silloin kun Liisa-neiti eli hänkin tarttui täkyyn, kuten myös monien lehtien puhelinmyynteihin, sitten hän olikin pääsemättömissä. Se on kytkykauppaa.

juttua haitoista:  https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2015122620877141

https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/yhteiskayton_vaarat

Firma: https://fi.wikipedia.org/wiki/VitaePro
Otsikko: Vs: Terveyten
Kirjoitti: Leena - 17.09.19 - klo:15:31
Kiitos Riitta- mummille. Ikävintä näissä on varmaan, ettei niistä tahdo päästä eroon, olen minäkin haksahtanut johonkin laihduttavaan juomaan jossa välittäjä tuli peräti kotikäynnille, luvattiin kuvia ennen ja jälkeen, ja taas kerran ylettömän ylikilttinä ( suoraan sanoen se ei ole muuta kuin pelkoa, älkää suuttuko mulle, älkää,). ja vissiin vähän arkana livetilanteessa selvitettiin, että onhan se nyt varmaa, pääsenhän mie tästä varmasti ensimmäisen erän jälkeen irti kun vaan en erityisesti tee  jatkotilausta. 

Luettiin papereita, ja laitoin nimen alle, kun näytti etteihän nämä lähde, ennen kun saa sen nimen. Selitä siinä sitten että ajatus on hyvä ja varmasti tarpeen, mutta nyt on budjetti vähän....   Että nämä ei oikein nyt vasn sovi, kiitos ei. 

Mietin mikä neuvoks.  Suuttuako olis pitänyt, näyttää ovea ja sanoa., en osta! Ulos!

Enpäs vain päässyt.  Piti soittaa vihainen puhelu, sitten kyllä.  Mutta ikävä olo jäi.  Miksi aina pitää tilanne päästää siihen saakka, että suuttuu! Sitten ne purkit lopetti vaelluksensa tänne.  Vasta silloin.  Enkä kyllä niitä maksanut kun en ostanutkaan. 


Oli yhdenlainen harmi.  Kuin ne tänne löysi tien, sitä en muista.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: seppos - 17.09.19 - klo:16:11
Vuonna 1963 minulla diagnostisoitiin nivelreuma oireiden perusteella. Verikokeet eivät koskaan vahvistaneet sitä ja lääkäri sanoi, ettei niiden tule niin tehdäkään, ilmeisesti se oli vallitseva hoitokäytäntö. 1977 leikattiin nielurisat ja oireet alkoivat vähetä. Viimeisenä lääkkeenä oli Indometin 1980-1982 ja se aiheutti myös lievää depressiota, sen jälkeen en ole syönyt reuman mitään ja hoitosuhde päättyi. 2005 lääkäri Heliövaara sanoi, että sinulla on ollut 20v väärä diagnoosi, taudin oikea nimi on nielun krooninen streptokokkitulehdus. Heliövaara tutki asian, kun olin tarjoutunut verenpainelääketestiin ja oli tonkinut kaikki löytyneet paperit. Nykyään verenpaineeni on 115/65 mikä pikkuisen huolestutti nefrologia.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Riitta-mummi - 17.09.19 - klo:16:26
Minä lopetin omin päin yhden verenpainelääkkeen.

Sen lääkkeen lopetin joka viimeeksi määrättiin kun arvo nousi kolme vuotta sitten n. 220 / 120 pitkittyneen flunssan jälkeen. Olin niin huonossa kunnossa että noilla arvoilla olisi pitänyt tilata ambuanssi, mutta omalla autolla mentiin Akuuttiin jossa tarkkailussa makasin puoli päivää. Sillon määrättiin Amlodibin jota olen tnäihin aikoihin asti käyttänyt .

Nyt ovat olleet lähes yhtä matalat lukemat kuin seppos´lla ja kun muistin että m y y r ä jo vuosia sitten  ohjeisti että vanhoilla pitäisi löytyä hiukan korkeammat luvut, niin lopetin ja nyt on ollut jo sopivat 130 /80, eikä huimaa alipaineet.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: öppiäinen - 17.09.19 - klo:22:06
nielun krooninen streptokokkitulehdus

Voi kun pääsis nielurisoistaan eroon. Oireiliko tuo myös siellä nielussa jotenkin?
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: seppos - 17.09.19 - klo:22:37
Voi kun pääsis nielurisoistaan eroon. Oireiliko tuo myös siellä nielussa jotenkin?

Muutama angiina ei oikeastaan muuten. Nykyisin oikeasttan jo pitkän aikaa olen menettänyt ääneni jos jalkohin tulee vetoa. Niin viini kuin suklaa ärsyttävät nieluani ja aiheuttavat pärskintää.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 18.09.19 - klo:08:24
Sepposin verenpaineesta en voi todeta kuin torettavan, että matala verenpaine tietää pitkää ikää.  Kysyhän vielä kertaalleen siltä mainiolta Heliövaaralta, olisiko väärinkäsitys.  Tai jos on lääkitys siihen, olisiko aiheellista vähennetä annosta.

Jos sormien keskinivelissä esiintyy pysyvää turvotusta ja kipua, mutta reumatekijä pysyy negatiivisena eli se verikoe ei kerro mitään, nivelreumaa  joko epäillään tai sitten epäillään, näin se on edelleen.  Se diagnoosi on ns kliininen.


Eikö se ole streptokokkitaudin komplikaatio niin kuin sydämen sisäkalvon tulehdus ja sitä myöten ainakin mitraaliläpän vikaantuminen. 

Se bakteeri puolestaan saattaa jäädä asumaan arpeutuneisiin nielurisoihin, ja niiden poisto on ihan oikea toimenpide. Sen arpeutumisen joko näkee silmällä tai voihan sieltä kaivella viljelyn. Risat leikattiin melkein rutiinisti penskalta kuin penskalta mutta se tapahtui ennen Sepposin ikää. Itseltäni poistettiin, koska uusi tulehdus vaani heti edellisen mentyä siinä 15-vuotiaana. Se rutiinileikkely päättyi koska niillä näytti olevan aihetta olla paikallaan, estivät tulehdusta leviämästä syvemmälle ja toimivat porttina semmoisille yleensä.  Kun niistä itsestään oli enemmän riesaa ja rasitusta, pääsihän niistä. 

Munuaisperäinen hyvin korkea verenpaine on harvinainen mutta nähdään välistä, tuohan on varsin matala.

Indometasiinia käytettiin kipuun, mutta ei se mikään reumalääke ole.  Tosin käytettiin vuonna kirves ja  kalkku  myös  reuman tyyppisiin kipuihin.  Niitä saa, kun kertoo olevansa hyvin kipeä. 

..................


Penalla on ilmaisukykyinen vaimo, sen minä sanon.....   
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: seppos - 18.09.19 - klo:09:53
Noniin Mennään selityksiin. Sydämmessä minulla on 2008 todettu eteisen rytmihäiriö ja myöhemmin todettu vajaatoiminta. Rytmiä yritetettiiin kahdesti oikaista huonolla menestyksellä.

Sitten seikkailuista hurjimaan eli nielurisaleikkaukseen. Sen suoritti Meilahdessa erikoistuva lääkäri. Mitä viimeksi muistan, niin hän oli yltäpäältä yskimässäni veressä ja pyysi apua, sitten en muista enempää, kun menin tajuttomaksi ilmeisesti verenhukan vuoksi, lopuksi onneksi heräsin heräämössä.

Kun oli pieni poika keräsin postimerkkejä ja tultikkulaatikon etikettejä, nyt kerään kropan vikoja ja tauteja.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Riitta-mummi - 18.09.19 - klo:12:01
Nielurisat minulta leikattiin vuonna 1971. Korvalääkäri-kansanedustaja Sirkka Lankinen leikkasi.  Kun hän tiesi lausunta- ja naytelmäharrastukseni hän sanoi   e i  laittavansa tikkejä ettei ääni muuttuisi. Laulajille kuulema samalla tavoin teki.

Samana ilta kun Matti ja tytöt tulivat vierastunnille alkoi huono olo. Sitten  oksensin kaarimaljallisen tummaa verta. Hoitajat soittivat Sirkan joka takapäivysti Seurahuoneella, hän tuli ja leikkasi kuulema kananmunan kokoisen tromboosin pois ja laittoi tikit.

Ääntä olen käytellyt hyvin kauan sen jälkeen, mutta astmalääkkeet ovat kuivattaneet kurkun ja vieneet lauluääneni.  Puhuessakin kähisen kun pidempään haastelen.

Minulla uusiutui angiina pari kertaa vuodessa ennen leikkausta ja tartutin myös muut perheenjäsenet. Leikkauksen jälkeen kukaan ei ole sairastanut angiinaa.

Kitarisat poistettiin jo kuusivuotiaana, siitä muisto Hennalan sotilassairaalasta jossa Kaarlo Tarkinen leikkasi. Kun mentiin taksilla kotiin piti pysähtyä oksentamaan. Se johtui eetteristä jolla silloin nukutettiin.
Nielurisaleikkaus tehtiin puudutuksessa.

Vertaistukea seppos´lle ! :039:
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: seppos - 18.09.19 - klo:13:50
Nielurisat minulta leikattiin vuonna 1971. Korvalääkäri-kansanedustaja Sirkka Lankinen leikkasi.  Kun hän tiesi lausunta- ja naytelmäharrastukseni hän sanoi   e i  laittavansa tikkejä ettei ääni muuttuisi. Laulajille kuulema samalla tavoin teki.

Samana ilta kun Matti ja tytöt tulivat vierastunnille alkoi huono olo. Sitten  oksensin kaarimaljallisen tummaa verta. Hoitajat soittivat Sirkan joka takapäivysti Seurahuoneella, hän tuli ja leikkasi kuulema kananmunan kokoisen tromboosin pois ja laittoi tikit.

Ääntä olen käytellyt hyvin kauan sen jälkeen, mutta astmalääkkeet ovat kuivattaneet kurkun ja vieneet lauluääneni.  Puhuessakin kähisen kun pidempään haastelen.

Minulla uusiutui angiina pari kertaa vuodessa ennen leikkausta ja tartutin myös muut perheenjäsenet. Leikkauksen jälkeen kukaan ei ole sairastanut angiinaa.

Kitarisat poistettiin jo kuusivuotiaana, siitä muisto Hennalan sotilassairaalasta jossa Kaarlo Tarkinen leikkasi. Kun mentiin taksilla kotiin piti pysähtyä oksentamaan. Se johtui eetteristä jolla silloin nukutettiin.
Nielurisaleikkaus tehtiin puudutuksessa.

Vertaistukea seppos´lle ! :039:

Kiitos vertaistuesta

Astmalääkkeet aiheuttavat jatkuvasti ongelmia äänelle.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 18.09.19 - klo:19:12
Noniin Mennään selityksiin. Sydämmessä minulla on 2008 todettu eteisen rytmihäiriö ja myöhemmin todettu vajaatoiminta. Rytmiä yritetettiiin kahdesti oikaista huonolla menestyksellä.

Sitten seikkailuista hurjimaan eli nielurisaleikkaukseen. Sen suoritti Meilahdessa erikoistuva lääkäri. Mitä viimeksi muistan, niin hän oli yltäpäältä yskimässäni veressä ja pyysi apua, sitten en muista enempää, kun menin tajuttomaksi ilmeisesti verenhukan vuoksi, lopuksi onneksi heräsin heräämössä.

Kun oli pieni poika keräsin postimerkkejä ja tultikkulaatikon etikettejä, nyt kerään kropan vikoja ja tauteja.

Tämä nyt ei vielä selitä reumadiagnoosia eikä indometasiinia, verenpainetta eikä munuaisvikaa, mutta lääkäreiden pahuuden, osaamattomuuden, ymmärtämättömyyden  ja kelvottomuuden, sanokaamme, sitä se valottaa.

1990- luvulla lääkärit vetivät kunniakasta kärkisijaa, johtivat itsemurhatilastoja.  1994 oli sitten se nuorten naislääkärien musta vuosi.  Syy lääkärikunnan harvenemisern on siis tämä myös, ja Sepposilla on runsas varasto lisää korutonta kertomaa.  Erään tarinan kuulin puhelimitse, en ymmärtänyt siitä mitään, mutta jälleen liian kilttinä kysyin vain maksettiinko korvaukset, ne maksetaan sen tiesin aina, sillä koska ihminen ei ole kone, korjaaminen on huomattavasti vaikeampaa, kuin kuvitellaan. Eli virhettä ei tarvita. Mutta kuka sen haluaa, hän varmasti sen löytää.

....................

Kyseessä on varmasti ainoa ammattikunta, joka tekee ammatikseen pelkkää pahaa. 

Yritin kahdesti itsemurhaa.
Minä en sitä kestänyt.
Koska tiesin, mikä tappaa, voidaan nähdä ihmeeksi etten menehtynyt.  Jumala salli toipua, ehkä vain, jotta tämä tulisi kerrotuksi. 

Seppos, tämä on tutkittua tietoa:

Muutamille kasaantuvat huonot lääkärit, niistä voisi vaikka kirjoittaa kirjan. Heille on lykätty kelvoton verisuonet rikki kai ihan tajutonta huolimattomuuttaan  sohiva erikoistuva tumpelo joka huutaa apua.   Toinen muistaa samassa leikkausosastossa paikalla  olleen kirurgin, joka tuli apuun.  Niin minäkin, niin yhä elän, apu on ollut Seurahuonetta lähempänä.

Ihminen ei toimi insinööriopein, se on surullista.    Nielun verekkyys tekee verenvuodon ja hematoomat hyvin mahdollisiksi, koska jo itse risakudos on niin verekästä, siitä huolimatta erikoistuvan lääkärin —- tarina ei kerro, ensimmäistä vuotta vai kuudettaaan erikoistuvan —== on joskus aloitettava, tai kenties olisi parempi että hän kajoaisi veitseen vasta luotettavalla tittelillä: Erikoislääkäri,kirurgi.   Että tuon minimissään kuuden vuoden aikana on saatava toimia, johtuu siitäkin, että samassa oasastossa leikataan syöpäkasvaimia, poistetaan suolistosta tulehtuneita alueita, valmistaudutaan auttamaan uutta elämää maailmaan.

...............

Valmistuin 1983.  Aloitin vaikeana aikana TEHYn jäsenistön kanssa: Laittoi takkinsa minun naulaan.  Eväät sillä hyllyllä jolla minä olen aina niitä pitänyt. Yksi tiimi oli hajotettava, jolloin hoitajat tulivat yksitellen kaksitellen sanomaan että ovat kauhean pahoillaan, etteivät ymmärrä mitä tapahtui, kun ” sinähän olet aina ollut niin... me on tykätty sinusta., sinä olet kuunnellut, ja potilaat pitää sinusta...   Se rähinä kokonaisuudessaan päättyi aikanaan, ja viimeisinä aikoina juuri sairaanhoitajista sai parhaan työtoverin. Parityössä itse viihdyin parhaiten.

Mutta kaikkihan jatkui iltapäivisin ja lomilla. Kun se lääkäri. Mitäs sinä siihen sanot, että se lääkäri.  Että ne kaikki. Aina. Kukaan ei koskaan. Mitäs sinä siihen sanot?  Mitäs siihen sanot?  Puhuttiin mistä hyvänsä, minun oli lähdettävä kotiin, sillä mitäs minä tosiaan siihen voin mitään sanoa. Sutta ja sekundaa, ja minä joka olin ennen ihan vaan Leena olin muuttunut yksillä pääsykokeilla inhottavaksi ahneeksi muista mitään piittaamattomaksi hutilukseksi.
................

No sinä varmasti leventelit komealla tittelillä?
Millä komealla tittelillä?  Mitä komeaa siinä on, että kiinnostui mahdollisuudesta auttaa?  Opiskelu oli raskasta, mutta se saikin olla.  Sen piti olla, jotta tarvitsi pelätä hieman vähemmän sitten työssä.
Kun on jossain sisällä, se lakkaa tuntumasta mitenkään hienolta, se on ainoastaan sitä tavallista arkea.

Mutta. Sitä ei pitäisi joutua häpeämään,  ei enää.  Jos yhä on pelättävä sen mainitsemista mitä on opiskellut, menköön itseensä se, jolla on kaunaa,.

Pääsin hyvälle analyytikoille hoitoon, ja jotenkin alkuvaiheitten aikana aloin ymmärtää mitä joku ehkä kokee:  Tuolla tuossa on sammioittain hyvää oloa, mutta minulle se ei tipauta edes teelusikallista.  Pari vuotta oli raskasta, sitten helpotti kun ymmärsin, ettei hän minua syytä ja rankaise,vaan  minä aivan itse.  Sinne katosivat sammiot, kauhat ja lusikat. Samaa olen kohdannut syyttelijöissä, mutta silti en jaksanut.  Tiedän monen takaa löytyvän kuolemanpelkoa, mutta silti en jaksa. 

............

Enkä jaksa vieläkään.  En jaksa enää, vaikka kuinka potilaat soittaisi kotiin: Onko se nyt ihan totta, ettei tohtori enää tule, ettet sinä enää tule. Sillä jostain käsittämättömästä syystä ne olivat tyytyväisiä. 

Itse olen saanut vaikeaan hoitoon vain hyvää hoitoa.  En ikinä lähde varsinkaan päivystyksestä kiittämättä.  Jokaista, ja moneen kertaan. Kohtelusta, kärsivällisyydestä, kun on pitänyt siirrellä ja etsiä pritsiä. 

Viimeksi lääkäri, miesihminen, sai kyynelet silmiinsä kun kiitin.
Sairaanhoitaja alkoi itkeä, kun kiitin hyvästä hoidosta ja sanoin, että jotenkin pitäisi erikseen muistaa, ettehän te päässeet edes syömään, osui sattumoisin korviini.

Sen viiden tunnin aikana jonka jonotin, terveyttä riitti kyllä parjaamiseen.  Kun ne aina. Kun ne ei koskaan.  Kolme tuntia kuunneltuani sanoin hiljaa, totta kai harmittaa. Minä voin pahoin ja minuakin harmittaa.  Tiedättekö, miksi tässä nyt istuu eräs, joka voisi myös olla tuolla tiskin toisella puolella? 

................

Kateus on vihainen tunne., joka voi hyvin ainoastaan nähdessään kärsimystä.  Täällä on muutama, joista ajattelen että nyt hän voi pienen hetken hyvin.


Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 06.10.19 - klo:13:24
Tässäpä kävi lystikkäästi. Rupesin lopulta hätäilemään ylipainon takia, kun saattaahan aineenvaihdunta laiskistua ja aivot luulotella nälänhätään mutta ei sen pidä nostaa painoa. Ensitten piitannut vilkaista lääkkeitten sivuvaikutuksia. Yritin terkkariin, sain hoitajan ajan reilun kuukauden päähän.  Kiva.

Ne kaikki kolme keräävät nestettä. Kaksi viimeistä oikein paljon.   Tein tempun jota en ihan tekisi toista kertaa mutta poistin nesteet spironolaktonilla ja kofeiinipillereillä kun, en niin kahvista tykkää, ja siitä olen tottunu varoittelemaan oppaana, että älkää ottaako termariin ellette hyvin vaikutusta tunne, kun niitä kahvinjuojia saadaan noukkia moottorikelkalla maastosta, ja hommasin vielä tänne sitä makeutusainetta jota suolisto ei siedävaan heittää vettä reilusti, ja katsoin kuin käy.

Paino putosi 30 kiloa ja tuntui että jaksan kävellä. 

.....................

Olispa että syyttää jotakuta, normaalisti kai ihminen lukee ne käyttöohjeet, mitäs kun en viitsinyt
Ja otin eilen sitte nettilääkärin ja sain sissarin sinne päähän ja hän luki niitä mulle ääneen ja vaihtoi lääkitystä.  Tiistaina pitänee soittaa neurologille että...   


Normaalisti ihmisellä kai on vaaka ja joku kiinnostus elopainosta.  Nyt rupes yksi siilisti isottelemaan, hän oli” pelkästään jättäny karkit” oli syytä kyllä jos on totta että on diabeetikko....  Hänen ihmiskuva oli pikkusen kuin auto:  että tankataan ja kulutetaan ja siinä on kaikki. 

Minä näin etteihän tuo mua usko, ja  upesin hommaan.  Oli yks nettisovellus ja kerättiin päivän kaloreita ja olin jo itsekin aika ahdistunut kun ei mikään selitä että paino nousis sentään yli sadan kilon jos päivittäinen kalorinsaanti on alle 600 hyvä jos sitä vertaa. Hän säikähti kanssa, minä sanoin että katso nyt, ihminen ei ole auto.

..............

Miksi en toiminu kuten ihmiset yleensä?  Ka, en viittiny ja tämä on totuus.

Vaikka tiesin. Jos lääke vaikuttaa se myös sivuvaikuttaa.  Ehkä kerran kun kahdensadan vuoden kuluttua ne pahat lääkärit ja ilkeät tehtaat on ahkeroineet lisää, ihminen saa olla näin välinpitämätön.

...............

Oli vain niin valtava huojennus saada apu, ja kun epilepsia lopulta alkoi pysyä tasapainossa, minulle olis saanu sataa vaikka pikku kiviä päähän sivuvaikutuksena. 


Oli sekin vaan valtavaa kun paino putosi yössä, mutta se kävi hermostuttamaan kun se veivasi sinne tänne.  Jos sen sais uusin tropein rauhallisesti pudotettua. Kai se tottui siihen kanssa että joka paikka hölskyy vettä.
..................

Älkää oliko yhtä tyhmiä. Hyvä huolenpito edellyttää myös itseltä jotain pikku vaivannäköä, aina.

Että ihmiset, Me Naiset,Eeva tai edes Hyvä Terveys ei kerro koko totuutta painon kertymisestä. Kaikki ei ole läskiä mikä pullottaa se pätee vain perusterveillä joilla on vilkas aineenvaihdunta, hyvä perimä, sopivat suolistobakteerit ja paljon muuta hyvin.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Pyryharakka - 06.10.19 - klo:16:14
Meikäläinen kun on aina ollut jossainmäärin pullukka ja jalat paksuhkot, niin muistan kerran lääkärin testanneen, onko jaloissa turvotusta. Hän painoi nilkan yläpuolelta, sääriluun päältä peukalollaan tovin. Päästi otteen ja sääreen jäi kuoppa. Hän totesi, että turvotusta on. Määräsi nesteenpoistolääkettä.
Jatkuva turvotus vasemmassa jalassa on muisto neljästä peräkkäisestä ruusust. Talviaikaan turvotus on vähäisempää kuin helteillä. Tykkään käyttää tukisukkia mieluummin kuin nesteenpsoitolääkettä.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 06.10.19 - klo:20:11
Se on wiisautta kohdallasi. miksi käyttäisit lääkettä jota etr tarvitse?

Minun on toista.

En jaksa -- tai sydän ei jaksa --- pumpata kolmeakymmentä ylimääräistä nestelitraa.  En oikeastaan hämmästy, että sitä pidettiin lihavuutena, kun oma asenteeni oli niin vahvasti sinnepäin. Jestas, minä suorastaan tyrkytin sitä lihomista.  Mitä järkee.

Jaksoin lukea ne varoituslistat, kun ne olivat noin viidennes nykyisestä.  Yhdysvalloissa juristit alkoivat vaurastua oikeudenkäynneillä, ja siksi niissä nyt on kaikki tyyliin "lääkityksen käytön ajalla on todettu varpaan nyrjähdys, syy-yhteys on kuitenkin epäselvä". 

Kevät oli raskas ja pumppu tikitti, ja syytin heikkoa tahdonvoimaa kunnes se siilisti ilmestyi revittelemään "jätät vaan karkit ja näet". 

Mitkä karkit? Sehän oli niin kreisiä kun yhtäkkiä oli huomattava, ettei tee mieli karkkia, suklaata, limukkaa, makkaraa, pizzaa, ei mitään hyllytettävää --- ja painoindeksi on tasoa "hyvin vaarallinen lihavuus".

Tästä jo joku terveyspalsta lohdutteli, turvotus menee ohitse kun lääkkeen käyttö lopetetaan.  On tilanteita jossa sen lopettaa vasta hauta.

Tuo käy raskaaksi, että lepopulssi tikittää sataa. 

Minulle tämä olisi yhdentekevä asia, jos se ei jo kuormittaisi sydäntä.  Ja oma syy, kun olin vain tyytyväinen siihen että labrat oli aivan kunnossa, sokerirasitukset ja kolesterolit ja sydänholterit, eli kyllä minut tutkittiin. Jatkoa piti seurata terkkareissa jossa olisi kohta hälytytty, ettei tässä vieläkään ole kaikki okei.  Tuollainen poikkileikkaustutkimus kertoo vain ettei ole sepelvaltimotautia ja siksi pitkäaikaisseuranta olisi välttämätön.  Itse jätin sinne menemättä, kun siitä lääkäripulasta niin puhutaan ja on kai vähän syyllinen olo, etten ansaitse aikaa kun on niitä varmaan sairaampiakin.

Jos et lääkitystä tarvitse esimerkiksi verenpaineeseen, sopii kysyä miksi söisit turhia lääkkeitä.  Siihen kai mentiin, kun niitä jokainen halusi ja terkkarista tuli sellainen markkinapaikka -- asiakas on aina oikeassa.

MInäkin koetan saada purettua lääkeannoksia pienemmiksi, iän myötä se on muutenkin asiallista. Pitihän siitä taas jutella, mutta meni kuulumisten vaihtamiseksi....   Niin saattaa käydä kun on kiva neurologi ja tyytyväisyyttään vakuuttava potilas.  No, mie soitan hälle.  Tavoitteena on totta kai helpottaa oloa ja lopulta päästä vähemmille tropeille, kun mittarissa on sen verta, että vähemmän on enemmän.

Mutta minusta tämä oli sinne naistenlehtien terveyspalstalle uusi näkökulma, ja mietin josko hyö huolis.

Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 06.10.19 - klo:20:36
Totta on että olen väsynyt noihin se-lääkäri-tappoi.mun-juttuihin, kun joskus on asia tarkastettu, niin nämä on olleet juuri näitä tragedioita -- kaikki-lääkärit--tappaa-mun. 

Silti kysyisin, olisko se lekuri repinyt Pyrtsiltä hiukset päästä, tullut yöllä
 puolisonsa kanssa räyhäämään tai ilmoittanut juhlallisesti lopullisen välirikon jos olisit sanonut', että sie et oikein ymmärrä mihin siun pitää syödä nesteenpoistajaa?  Kyllä on totta että nilkkojen turvotus saattaa juoruta jotta liika käy pumpun päälle ja siinä oli sitte ihminen jo hieman edellä ajattelua.

Olisko tuo kuitenkaan suuttunu, jos olisit kertonu että se jäi ruusun jäljiltä turvonneeksi etkä tiijä pitääkö tässä hoitaa ja mitä, kun luulen että hän ei halunnu sinulle ihan julman pahaa? 

Tää siilisti ilmestyi miehineen ja mie tarvittin kyllä kaiken kokemukseni tilanteista --- katso että ovi on oman selkäs takana, kuuntele ja myöntele, kokoa kaikki kärsivällisyytes, älä näytä pelkoas.  Hän katsos tahtoi ohjata laihdutusryhmää.  Mutta kun ihminen ei ole auto.

Itte menin duuniin aina seittemäks että kerki'sin lukea kaikkien kävijöitten paperit.  Se jotenkin toimi kun niitä oli vain 24 päivässä, mutta hallinta meni, kun lisättiin 32: een plus hätätilat.  Alkoi tulla ittelle hätätila, mutta reviisori on Jumalasta seuraava.  Että mie silloin rukoilin, armahda ja päästä pois....    Kun neurologiset oireet ensin puhkesi sitte paheni, mie kiitin ja ylistin, ja Lärkkullassa kävin joka ilta kappelissa pelkästään kiittämässä Jumalaa.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 06.10.19 - klo:21:02
SEppos, jos sinua kiinnostaa terveys ja laulu ja äänenmuodostus, mie rohkenen suositella kirjaa Sydämen puhetta sydämelle, kirja laulamisesta. Tai Laulaja ja hänen instrumenttinsa.    Löydät muun muassa vinkkejä tuolle että astmalääkkeet toden totta käheyttää ääntä ja mitä sitte.

-------------------------


Valintahan sinun on vapaa, ei kukaan niitä määrää käyttämään. Astmaan saattaa kuitenkin menehtyä.

------------------------

Olisiko nyt syytä kysyä, olisiko tämä sitä, että Jumala meitä riisuu?  Mitä tuumii Riitta-mummi?  Ei nyt autosta, mutta jopa l a u l u ä ä n e s t ä. 

------------------------

Ja muista että hädässä ystävä tutaan.  Voit saada minulta laulutunteja, siinä opit samalla hengitystekniikkaa joka on täsmälleen kuin astmapotilaan fysioterapia.  Se aivan totta auttaa astmaatikkoa laulamaan.  Ensiksi voit tietenkin huuhtoa kurkun eli aina vettä astmasuihkeen perään. Vähän vaikka kurlaten. 

 Jos koulutat ääntäsi, tämä pulma on autettavissa, kun ääni kestää enemmän.  En minä siitä mitään maksua ottaisi, kun ilmankin on olo etten tee mitä pitäis eli auta ihmisiä.  Tule nyt edes kokeeks.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: seppos - 06.10.19 - klo:21:58
Ei minulla mitään motivaatio-ongelmaa ole astmalääkkeen suhteen. Kurlaan joka kerta kun otan sen ja se helpotta toisinaan enemmän toisinaan vähemmän. Laululamiseen suurempi ongelma on puuttuva rytmitaju. Onneksi vaimo veisaa kauniisti ja voimallisesti. Yksi tuttu on muuten menehynyt astmaan.

Kyllä siitä, että riisutaan saa tuta jatkuvasti, mutta ei luovuteta, vaan jatketaan, vaikka hengellisesti ja henkisesti nakuna.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Riitta-mummi - 07.10.19 - klo:07:34
 Huomasin eilen seuroissa veisaavani aika helposti kun Urpon voimakas ääni osui suoraan vasempaan korvaani salin toiselta puolelta . Aivan samalla kohdin istuimme. Tarvitsin näinollen rohkaisua ja sain sitä.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 07.10.19 - klo:16:27
Huomasin eilen seuroissa veisaavani aika helposti kun Urpon voimakas ääni osui suoraan vasempaan korvaani salin toiselta puolelta . Aivan samalla kohdin istuimme. Tarvitsin näinollen rohkaisua ja sain sitä.

Se onkin paras tuki laululle, kuulla toisen ääni ja kuunnella sitä. Kuorossakaan ei pitäisi ikinä laulaa niin, ettei kuule toisen tai toisten ääntä. 

Minua suretti kerran kuulla työkaverin valittavan, hän laulaisi mielellään jos uskaltaisi.  Hän pelkäsi niin, ettei uskaltanut edes hyräillä mukana sukulaislasten lakkiaisissa tai rippijuhlissa. Siksi kai ihmiset laulavat suihkussa tai vaikka imuroidessaan, ääni peittyy siinä muun melun alle.

Vaikka menisi miten, soisin ihmisten antavan itselleen luvan laulaa, jos ikinä tahtovat.  Kuka sitä arvostelee.  Se olisi yhtä terveellistä kuin itku —-  jota moni ei osaa enää, moni joka kasvoi häpeämään sitä että itkee vaikka ” maailmassa on todellisiakin murheita” . 
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Riitta-mummi - 28.11.19 - klo:10:43
Saimme tänään influenssarokotukset. Toivon että nyt oli parempi rokote. Viimevuotinen ei auttanut, vaan sairastuin -

Jospa Joulun saisin olla nyt terveenä.  :114:
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 28.11.19 - klo:21:39
Huomena saan saman, toivottavasti se tänä
 vuonna iskee viruiseen.  Kyllä sen itte sairastan vielä, mutta vanhemmile se käy raskaaks ja pahimmoillansa hengen päälle.  Olen saanu heidät pitkään pitää ja toivon että lähtönsä olis tyyni ja kivuton, kuin oli tätini... Oli vaan miehelleen sanonu että väsyttää vielä, taidan mennä hetkeks pitkäkseni ja nukahti siihen... Hieman kuin kaksi lääkäriä täällä ihan hiljakkoin.  Oli kai työpaineita. Oli toinen todennu että onneks on kohta kesä, yöllä nukkui heräämättä puolisonsa viereen, 40v. 

Soitin terveyskeskukseen, kysyäkseni olisinko riskiryhmää --- Vastattiin, ettei sen ole mitään väliksi...   Menet vaan rokotuspisteeseen, niin saat sen.  Pitää aamusta poiketa,jatkaa matkaa ostaakseni siiliravintoa...  Illasta poikkee oikeen oikeen rrrrakas ystäväni joten terrrveyttä kerrtyy jo niistä ja rrrunsain mitoin ja määrin...

Kotiväki rokotettiin tänään jo, oli heidän piikkipäivä.  :)


Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: luterilainen - 13.12.19 - klo:14:17
Hyvä huolenpito edellyttää myös itseltä jotain pikku vaivannäköä, aina.
Seikka on saletti! Terveellinen ravinto ja liikunta on terveytemme perusta, jos uskomme liikunta­lääke­tieteeseen erikoistunutta hyvinvointilääkäriä Pippa Laukkaa.

•syntynyt 1970 Helsingissä
•kolme lasta
•Lääketieteen lisensiaatti Itä-Suomen yliopisto 1999
•Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Helsingin yliopisto 2005
•eMBA Aalto Yliopisto 2012
•Kirjat: Urheilulääkäri- Liiku ja Urheile terveenä (Fitra 2016) and Hyvinvoiva nainen (WSOY 2017)
•Kolumnisti Helsingin Sanomat ja Kotilääkäri
•Aalto Executive Education blogi 2011-2012; Blogi
•Perehtynyt erityisesti lasten ja nuorten urheiluvammojen hoitoon
•naisten jalkapallomaajoukkueen lääkäri vuodesta 2010
•Lukuisten huippu-urheilijoiden ja joukkueiden lääkäri, mm jääkiekko, uinti, yleisurheilu, amerikkalainen jalkapallo, muodostelmaluistelu
•Useita luottamustehtäviä, mm Suomen Palloliiton lääkintävaliokunnan jäsen ja Suomen Kansallisbaletin Healthy Dancer-ohjelman asiantuntijajäsen
•Vastaava lääkäri Töölö Mehiläinen 2008-2016
•Lääketieteellinen johtaja Hintsa Performance Nordics 2016-2018
•Aava Virta Hyvinvointijohtaja 2018 ->
•Oma urheilu: puolimatkan triathlon

Lähde

Pippa Laukka     https://www.pippalaukka.fi/fi/pippa/
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 13.12.19 - klo:15:43
Joku teki jotain oikein  :)
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: luterilainen - 14.12.19 - klo:12:16
Joku teki jotain oikein  :)
Seikka on saletti! Terveellinen ravinto ja liikunta on terveytemme perusta. :)
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Leena - 28.02.20 - klo:09:30
Tulen justiinsa vatsan ultraäänestä. 

Ei rasvan pisaraa sisäelimissä siis, siellä ontelossa, ittekki näin, siis, miten voi olla!  '
Olen haalinu kaikki vatsaontelon ulkopuolelle.  Maksa on siisti kuin mikä.  Ei mitään rasvamaksaa, jolla peloteltiin kun olen pyöreämallinen.  Minun painon nyt nosti yks antiepilepti, 3v 30 kg, josta vain runsas 10kg häipyi.  Kesällä kun katsottiin oikein koneellisesti ja syksyllä hoitajan kanssa mitä syön, niin kalorit jäi alle tonnin. Kun ilman liikkumista pitäis vetää tuommonen 1700 tällä iällä.

Talvella on toisin. Siis, tämmösinä vesitalvina, siksi pitää päästä pois. Valvon ja vedän jätskiä, ja kyllä pelotti että
 mitä siellä näkyy. Maksa-arvot oli sinänsä normaalit, ja gamma-gt saattaa nousta itteksensäkin. Kaks komeaa sappikiveä nähtiin, mutta kun ne ei vaivaa, niin olkoot he. Oli mukava hoitaja ja oikein mukava lääkäri ja näin kaiken itte.

hurraahurraahurraa, kun oon pelänny sitä omenalihavuutta ja sisäelinrasvaa --- ja nyt, ei mitään!!!!!!!  Johan tieetty normaalit arvot jotain kertoo mutta silti!!!


Siks toiseksi. Mahdettiinkohan mul aloittaa verenpainelääkitys vähän yhden säikähdyksen tähden. Pelästytin koko ammattikunnat vetäisemällä arvot 289/129 tai jotain, kun oli niin mieletön migreenisärky että luulin hajoovani.  Olen nyt seurannu paineita ilman, ja ne on ihan normaalit.  Hiklasin sivuvaikutuksiin.

Kipu nostaa verenpainetta, ja kohtaus myös.


Otan puheeks kun Mira soittaa ilosanomaa. Samahan on siskolla --- lihava hän on, mutta työterveyslääkäri kun mittaili kaikkee jossain kausitarkastuksessa niin sanoi, että on ilo nähdä näin hyvät arvot.

Juhlisko parilla jäätelölitralla, vai jättäiskö sentään kun viimeksi tuli niistä vatsa kyllä kipeeksi.
Otsikko: Vs: Terveyteni
Kirjoitti: Riitta-mummi - 28.02.20 - klo:11:37
Kävin eilen ip saamassa pneumokokkirokotteen. Vasen hauis on nyt aika hellä, oli jo yöllä, enkä voinut nukkua vasemmalla kyljellä. Silti nukuin aika mukavasti. Vain yksi vessakäynti herätti +  kipu kääntyessä olkavarressa vähäksi aikaa.
Opiskelija pisti, hoitajan kysyttyä luvan johon suostuin. Hyvin se häneltäkävi.

Minä myös olen saanut erikoisen hyvää kohtelua terveyskeskuksessa. Johtuneeko siitä, että tietävät minun olleen välillä Mehiläisessä valinnanvapaudella.
Nyt kun Kaupunginsairaala on rempattu ' viimesenpäälle' ja ajanvarauksilla käyn, on hoitajilla ja lääkärilläkin aikaa ja rauhaa kuunnella ja hoitaa.

Eilinenkin hoitaja tarjoutui jo varaamaan minulle ajan diabeteshoitajalle, mutta kieltäysin sillä sen vuoro on vasta syksyllä.

Kun lopetin turhat Ventoline-inhaloinnit, ja lisättiin kaksi inhalaatiota Symbikortea, alkoi happi kiertää lihaksissa ja aivoissakin. Enää ei huimaa ja jalat kantavat aivan eri tavoin kuin aiemmin.