Körttifoorumi

Keskustelu => Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä => Aiheen aloitti: 1944 - 29.08.16 - klo:14:59

Otsikko: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 29.08.16 - klo:14:59
Epätietoisuus ja sanaton ikävä on syynä, että Sinulle lähetän tämän kirjeen. Sain idean, kun olen kuunnellut Youtubessa "List do Palestyny-laulelmaa". Se on suomeksi kirje Palestiinaan, ilman osoitetta, syvä kaipaus mielessä.
Kyllähän se oli pieni alkuräjähdys minulle ja äidillesi, kun niin äkkiä lähdit. Olemme Sinut matkallesi siunanneet, olemme paljon Sinua muistelleet ja tässä saan kirjoittaa, että hyväksymme täysin sen, minkä teit. Eihän Sinulla olisi täällä kotimaassasi ollut mahdollisuuksia elämiseen, kaiken sen myllytyksen jälkeen.
Sinut haudattiin miehesi viereen, on siinä anoppisi ja muitakin. En kuitenkaan käy haudallasi Sinua muistelemassa, se on filistealaisten maalla ja ethän Sinä siellä ole. Olen opetellut menemään äitisi synnyinpitäjän vanhalle hautausmaalle, koska siellä on sellainen paikka kuin muualle haudattujen muistoksi. Olen oppinut sen paikan löytämään. Miehesi ei ollut lojaali, ja lopuksi oma tyttäresi asetti Sinulle pahan paulan. Poliisikin siihen lankesi.
Iltapäivälehdistö oli villissään kahteen eri otteeseen asiasi johdosta. Ensin tutkintavankeutesi aikana ja sitten, kun poliisi ilmoitti, että tutkinta on lopetettu, kun Sinua ei saatu syytteeseen, kun tuhouduit pois. Olen nähnyt paikallistelevision lähetyksen Sinusta ja TV 3 käsitteli asiaasi eräässä toisessa yhteydessaä. Haluaisin keskustella sen naishenkilön kanssa, joka televisiossa esiintyi. Hän ei tiennyt mitään, mutta kertoa piti. Kirjailija Kalle Päätalon isä Hermanni sanoisi tuollaisesta naisesta, hän oli hyvin pukeutunut, lyhyehkö, mutta siihen toiseen suuntaan oli senttejä, että "naisen tunkio". Sinua Hermanni sanoisi "naisen huiskeloksi"
Emme ole äitisi kanssa kiinnostuneita Sinua koskevista kuulusteluista. Me ehdimme jutella ihan riittävästi, että tiedämme tarpeellisen.
Haluan tietää Sinun viimeisen yösi hetket. Jouduitko kitumaan viimeisillä minuuteilla? Poliisilla on oikeus pidättää ja päästää, mutta ei sillä ollut aietta päästää. Sinä päätit toisin. Olit paniikissa ja kuitenkin pystyit selkeään toimintaan. Saat katsella maailmaa uusin silmin eikä Sinulla ole vilu eikä ison telttavaatteen alle pääse paha paahdekaan.
Minulla on kirjeitse yhteys poliisiin, koska olen pyytänyt, että voin tutustua menehtymisesi johdosta syntyvään tutkinta-aineistoon. Minulle on ilmoitettu, että tällainen tieto lähtökohtaisesti salataan. Tieto annetaan lähiomaisille, siis lapsillesi. Ao kohdassa on tai muulle vastaavalle. Saan tiedon aikanaan. Saattaa olla, että asiaasi palaa vielä yksi uusi taho, koska TV3 raportoi eräästä henkilöstä ja hänen havainnoistaan tutkintavankeutesi yhtenä yönä. Poliisin tulee toimia siten, että kaikki on läpinäkyvää. Eo henkilö epäili vahvasti, että siellä tapahtui laiminlyöntejä.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää, äitisi siunaavat terveiset tulevat samalla. Olen itse vähän kipuja potenut, mutta olen hoidossa. Jostakin hautaustilaisuudesta muistan eräät muistosanat "ei ole kipuja taivastiellä, on omaiset rakkaat jo vastassa siellä". Sinä yksi.Ensimmäiseni.
Tervehdi isovanhempiasi, sisartani ja veljiäni ja omaa serkkuasi. Isä.
P.s. Parempaa osoitetta tuntematta lähetän tämän körttifoorumin kautta.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: vn - 29.08.16 - klo:17:41
Myötä eläen.... :'( :eusa_pray:
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 29.08.16 - klo:19:30
(https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/236x/6d/a9/ef/6da9ef5a63a4a630ff649c3861c34184.jpg)
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 10.09.16 - klo:12:10
Paljon samoja asioita voisin kirjoittaa edesmenneelle esikoispojalleni.
Kaikkea ei aina ymmärrä.
Mutta uskon, että Jumala antaa voimia silloinkin, kun sydän on kaikkein heikoimmillaan.
Ja varsinkin silloin.
(http://www.kuvawiik.fi/img/image.php?id=55594)
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 10.09.16 - klo:13:54
Kyllä. Tahtoo jäädä ajatukset pyörimään samoihin jenkoihin. Minulla tyttären poismeno on liian lähellä. En nyt tarkalleen muista, että miten Sinä aikoinaan oman asiasi kirjoitit, paljon on viestejä siitä mennyt. Yritetään pärjäillä. Kiitos kaikesta.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 10.09.16 - klo:14:00
Kirjoittaminen sujuu mulla nyt hitaasti, käsi kipsissä.

Poikani kuolemasta on jo kuudes vuosi menossa.
Hän menehtyi liikenteen uhrina.
Kaikki tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Ennakoimatta.
Poika on sydämessäni aina, haudalla käyn kuin "mekaanisesti", en siellä osaa edes surra.
Itkuni olen itkenyt, ja itken edelleen kammiossani, yksinäisyydessä.
Ja läheisten kanssa keskustellaan, kun on sen aika, silloin tällöin edelleen.

Juu, koitetaan pärjäillä ja elää elämää.

Kiitos sinulle 1944 ja paljon.

Siunausta elämääsi niin paljon, etten osaa edes pyytää.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 10.09.16 - klo:14:01
Ja myös vaimollesi siunausta kaikessa kuin myös muille läheisillesi.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 10.09.16 - klo:18:37
Kuudes vuosi ...
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 10.09.16 - klo:19:04
Niin.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 14.09.16 - klo:11:07
(http://1.bp.blogspot.com/-7OnmRbrN1bI/UnQPBreJbCI/AAAAAAAAbHg/e8umxtXLcXI/s1600/1383014_571402646246878_861848395_n.jpg)
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 14.09.16 - klo:13:36
Kovaa koulua ovat 1944 ja Malla käyneet.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 14.09.16 - klo:14:35
Siunausta myös sinun elmääsi,  karjalaisenkyösti.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 14.09.16 - klo:15:53
Täällä ollaan, kiitos myötäelämisestä.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 15.09.16 - klo:12:47
Siunausta myös sinun elmääsi,  karjalaisenkyösti.

Tulin tänne taas ja toivon todella Jumalan siunausta Mallalle ja 1944:lle.

Kun luen Jonas Laguksen kirjaa "Evankeliumin ääni", minua aina koskettaa, joskus hyvinkin syvästi ne kirjeet, joissa Lagus kertoo omien lastensa kuolemasta tai kun hän viittaa joidenkin tuttujensa samoihin kokemuksiin - vaikka nuo ovatkin vanhoja asioita 1800 luvulta.
Samaa aihetta käsittelevät uutiset lehdissä ovat myös tietyllä tavalla varsin raskaslukuisia (mutta samalla hyödyllisiä) minulle.
Meillä on 7 vuotias poika. Silloin, kun minulla ei lasta ollut, en osannut oikein samaistua lapsen menettämisasiaan: eihän se lapsen kuolema nyt niin korvaamaton asia ole.
Kun oma lapsi syntyi, vasta tajusi, että kyllä sitä itse mieluummin kuolisi, kuin että oma lapsi.

Poikamiehenä monesti ihmettelin ja ärsyynnyin, kun naiset niin naurettavasti lepertelivät lapsille ja ikäänkuin koko muu ympäröivä maailma menetti merkityksensä. Ajattelin, että he vain näyttelevät ja olivat vain olevinaan niin kiinnostuneita lapsesta.
Kun sitten itsellä oli lapsi, sitä tuli itsekin käyttäydyttyä saman suuntaisesti omia ja muidenkin lapsia kohtaan, kuin nuo "naurettavat" naiset olivat käyttäytyneet.

Kristillisessä uskossa on se hyvä puoli, että vaikka mitä tapahtuisi, niin jäljelle jääneillä on kuitenkin kohde, kenen puoleen kääntyä, vaikka mitä tapahtuisi tai olisi tapahtunut. Ja vaikka olisi niin, että apua ei tunnu tulevan, niin silti voi kääntyä ja huutaa apua Jeesukselta.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 15.09.16 - klo:13:23
Kiitos.

Minäkin tulin taas tänne naputtelemaan yhdellä sormella kymmenen sijasta, kun vasen käsi paketissa.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 15.09.16 - klo:13:33
Ps. 90:12

Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 15.09.16 - klo:13:35
Psalmit 103:

14 Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
15 Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
16 Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
17 Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 15.09.16 - klo:13:42
Ps. 90:12

Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.

Tässä kuva Mannerheimintien Raamattuikkunasta:
http://u4194.shellit.org/ikkunakuvat/20080331.jpg

Tällä hetkellä siellä on tuo "Usko minua", ollut jo jonkun vuoden. En ole jaksanut käydä vaihtamassa tekstiä.
http://u4194.shellit.org/ikkunakuvat/Pc160091.jpg
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 15.09.16 - klo:13:43
Puhuttelevia tekstejä.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 15.09.16 - klo:13:45
Tämä on minusta sen verran kaunis kuva, että laitan senkin tänne:
http://u4194.shellit.org/ikkunakuvat/Pc060046.jpg
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 25.09.16 - klo:15:13
Sytytän mielessäni kynttilät.
Ja lasken kimpun Ruutille.
Ja omalle pojalleni, Vesalle.
(http://www.kukkakontti.fi/tuotekuvat/450x345/kukka_22_copy1.jpg)
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 25.09.16 - klo:18:04
Kiitos, yritetään mennä eteenpäin.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 25.09.16 - klo:19:20
Varovaisesti tässä ketjussa koitan olla, kuin riisuen kengät jalastani.
Villasukkasillani.
En multa-anturoin enkä korkokengin, etten talloisi mitään.
Kunnioittavasti.
Ja ikävöiden.

Ja kyllä, eteen päin mennään, päivä päivältä, hetki hetkeltä.

Taivaan Isän siunausta.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 06.10.16 - klo:13:45
Kuulehan, tyttäreni, pitää taas Sinulle kirjoittaa. Olen joutunut lehdistä lukemaan artikkeleita, missä poliisi on ampunut puukotusta yrittäneen miehen. En sietäisi lukea poliisista, kuolemasta, väkivallasta, epätietoisuudesta, huhuista ja vastaavista asioista. Mihin minä silmäni panisin, sillä onhan omaa aikaansa yritettävä seurata. Mainittu tapaus on kuitenkin enkelitarina siinä mielessä, että uhriksi joutunut nainen pelastui poliisin toimenpiteen johdosta. Tapauksessa on kolme omaistahoa ja niiden osa ei ole helppo, vaikka olisi "voiman oikealla" puolella.

Olemme äitisi kanssa keskustelleet, että minkäkaiset eväät Sinä kodissamme sait. Paljonhan me juttelimme ja toisissamme kävimme, ihan viimeiseen asti. Sitten poistuit. Eri yhteyksissä rukoillaan, että me varjeltuisimme äkkikuolemasta. Asiassa on hyvä ja huono puoli. Sinä olet perillä, saat elää ikieloasi. Äkkikuolema koskettaakin omaisia ja joskus kauan ja kipeästi. Yksillä Herättäjäjuhlilla oli päämottona "Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon". Tässä hengessä elellään. Tiedän, että en Sinun osaasi hankaloita, kun Sinulle apeuttani kirjoitan. Minä uskon jälleennäkemiseemme ja se ei ole maallista lakia, eikä uskoani voida ottaa minulta pois.
Kyllähän me yritimme Sinut maailmaan varustaa. Mielelläsi lähdit Keyrityn saareen riparille. Olen sieltä yhtä kuvaa yrittnyt löytää, mutta olemme muuttaneet niin monta kertaa, että kuva on hukassa. Soitit pianoa ja Sinulla oli marsu, sitten kiinnosti hevostytön aika ja monena vuotena hiihdit ja ammuit kilpailuissa. Määrätietoisena naisena luit ylioppilaskirjoituksiin kunnolla ja sait kuusi laudaturia. Valmistuit kielten maisteriksi. Veljellesihän tuli tällaisesta tietenkin paineita, mutta on hänkin yliopistosta saanut maisterin paperit. Maksoimme opintolainasi pois, että miehesi ei voinut tympeillä, että hänenkö pitää vielä lainatkin hoitaa. Olen varma, että asuinkylässäsi ansiotulosi olivat sieltä korkeimmasta päästä, mutta miehesi oli minulle sellainen "big question mark". Sinä hänet olit valinnut ja häntä rakastit, kyllä se minulle riitti.

Soittelemme harvakseltaan yhden ystävättäresi kanssa. Viimeksi hän oli, taas kerran, kovin tympeissään siitä, kun se länsirannikon nainen miehellesi sen alapääselfien lähetti, sieltä isosta kainalostaan, naisen ainuasta eikä helmassa ollut alushousuja. Äitisi toppuutteli ja sanoi, että annetaan sen asian olla. Sinähän soitit meille ja sanoit, että tulet taistelemaan avioliittosi jatkumisen puolesta. Sinulle tuli aika, jolloin ei ollut tulevaisuutta eikä toivoa. Et sattumoisin ollut kuitenkaan siellä jäämienmaan tutkintavankina yksin. Sinulle on todistaja. Menehtymistäsi edeltävänä yönä on alakerran huoneessa ollut henkilö, joka on kuullut Sinun olleen levoton monien tuntien ajan, että olit huutanut, maininnut sanan sairaanhoitaja, olit jyskyttänyt ja ikäänkuin hakannut päätäsi seinään. Seuraavana yönä tuhouduit vapaaehtoisesti. Liian kauan poliisi Sinulta tunnustustasi oli vailla ottamatta huomioon, että olet huonossa kunnossa. Lain mukaan pidättäjän tulee huolehtia pidätetyn turvallisuudesta. Miksi Sinut jätettiin yksin ja valvomatta?  Lehdessä oli tieto, että et ole tunnustanut sitä, mistä Sinua epäillään. Parin tunnin kuluttua oli uusi tieto, että olet menhtynyt jäämienmaan tutkintavankilassa. Tämän tiedon kanssa on nyt eletty jo puoli vuotta. Haluan tietää sen, miten ne viimeiset hetkesi menivät, että pitikö Sinun kitua. Myönteistä on tietysti se, että pääsit, kuten halusit, pois etkä jäänyt halvaantuneeksi tai että kurkkutorvesi olisi vain murskautunut.
Jäähän nyt taas joksikin aikaa puuhiisi. Saatan kirjoittaa, jos asiasi täällä jotenkin edistyy. Isäsi

P.s. Olen katsellut ne Eilatin aikaiset kuvamme vv 1976-1977. Orlylle emme ole kirjoittaneet poismenostasi, teemme sen sitten, kun hänet näemme.


Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: vn - 06.10.16 - klo:15:01
Aralla tunnolla, hiljaisena, täällä luen...en osaa enää kirjoittaa...ajatus ei kulje... :'(
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 07.10.16 - klo:17:23
(http://kotiliesi.fi/wp-content/uploads/kl/Puutarha/Nyt_on_aika/ruiskaunokki1.jpg)

Kuljen ajatuksissani hiljaa tässä ketjussa.
Luen pääasiassa.
Nyt toin kukkia.
En talvijuttuja vaan lempikukkasiani.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 07.10.16 - klo:20:27
^
^
Jumalan kämmenellä.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: Leena - 03.11.16 - klo:18:44

Viimeinen hetki täällä ei, niin kummallista kuin se oikeastaan onkin, ole tuskallinen. Ei liioin passiivinen. En tiedä osaako tieto lohduttaa, itse ajattelen sitä siksi että tiedän monet vaihtoehdot. Miksi juuri huojennus ja rauha on viimeisenä?  Miksei yhtä hyvin suunnaton ahdistus? Ei vain ole.

Ihmistä kohtaan uskon löytyvän armon ja oikeuden, hyväksynnän ja rakkauden toisinaan todella kuten Ruutille, kun ihmiset eivät sitä halunneetkaan antaa.

Ajattelen meitä täällä, jatkuvaa kateuttamme ja kaunaisuuttamme, vihaamme ja ennakkoluulojamme, ja vaikka itse en jaksaisi kestää samaa kuin te, 1944 ja malla, vaikka itsekkyyttäni tilaan ensimmäistä lähtövuoroa " ettei tarttis kaivata" ja samalla pelkään, ajattelen kumpaakin


Kun oma pohja vajoaa
niin armo yhä kannattaa
Sen päällä niinkuin kallion
minulla turvapaikka on.

Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 04.11.16 - klo:08:09
Omasta puolestani kiitos kirjoituksestasi. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Tällä hetkellä olen eri mieltä. Ehkä voisin rauhoittua, jos ne Ruutin viimeiset hetket minulle joku kertoisi. Masennuksen kauttahan tässä lienen mennyt, mutta valo jo kajastanee.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 04.11.16 - klo:09:32
Kiitos Leena ajatuksistasi.
Jumalan siunausta sinun elämääsi.
Kokonaisvaltaisesti ja elämän kaikilla eri sektoreilla.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 30.11.16 - klo:06:09
Kuulehan Ruut. Minulla on nyt samat tiedot viimeisistä hetkistäsi kuin itselläsi. Kävin nimittäin poliisin luona viime viikolla. Oli reilu komisario ja hänen tutkijansa, jotka minulle tutkintapaperit näyttivät.

Kirjoittelen Sinusta Ruut-nimellä. Moabilainen Ruuthan oli kuningas Daavidin esiäiti. Se on minulle vähän kummallista, kun juutalaiset ovat niin tarkkoja siitä, että kuka on juutalainen. Raamatusta luen usein Saarnaajasta, kelpo vaimon ylistyksen aina silloin tällöin oman kirjansa lopusta, kun siinä on niin mieltä ylentävä teksti. Apostolien tekoja myös luen, ainakin Välimeren Kesarean sadanpäälliköstä Korneliuksesta. Palveluksessa ollessani Kornelius-teksti rauhoitti, jos muuten oli tympeätä. Ruutin anoppihan oli juutalainen viisas nainen. Hän suojeli miniäänsä kaikilla tavoin, että Ruut häneen luotti ja opasti vielä naisellisella tavalla juutalaisen miehen kanssa yhteen pääsemään.
Sinäkinhän menit muukalaisena asumaan jäämien maahan miehesi kanssa, mutta anoppisi oli toisenlainen verrattuna juutalaisnaiseen, mutta Sinä olit nyt viisas ja pärjäsit.

Olit jättänyt tyrmääsi kirjeen. "En ole murhaaja, onnettumuus vissiin tapahtui mökillä, jos olisin siitä myrkystä tiennyt, niin olisin juonut sitä samaa viinaa itsekin, haluan mieheni luo, tuomitsevat kuitenkin 10 vuotta". Pakoa ajatellen tutkintavankila on hermeettiseksi suunniteltu ja rakennettu, mutta Sinä pakenitkin taivaaseen. Paha siellä oli olla, lienet joskus huutanut ja pyytänyt sairaanhoitajan luokse pääsyä. Jotenkin koin heti, kun poismenostasi meille äitisi kanssa ilmoitettiin, että enkeli oli kanssasi Puolustajanasi. Se on antanut voimaa mennä eteenpäin minullekin, mutta ei aina yön unta. Itse Sinun piti teilirakenne sinne katonrajaan tehdä, että pudotusta sait. Kun minulle kuvasi siinä paikallasi otettuna näytettiin, niin hiljaiseksi veti. Se on hyvä, että siinä ei toista ihmistä ole kanssasi ollut. Tiesin odottaa, mitä tuleman pitää. Sen vuoksi "kuivaharjoittelin"kestämistäni. Katselin v 1973 Jom Kippurin sodan kuvia Suezilla. Sinnehän meitä vietiin Kyproksesta kovalla kiiruulla. Ne pahat kuvat olivat egyptiläisistä kaatuneista askareista, joita aron kulkukoirat olivat alkaneet nälkäänsä raadella. Olen nyttemmin päässyt sen verran tasapainoon, että taidan yrittää tilata niitä pöytäkirjoja, että mitä tietoniekat ovat kertoneet.

Hymeri vaihdettiin pieneen vaunuun, että Nilsiässä saisimme hyvin nukutuksi. Muistanet, että nukuimme silloin edellisellä kerralla teltassa. Se oli minusta ihan mukavaa sekin. Nyt vain kävi niin, että vetoautomme on kovin vähävoimainen ja sille pitää talven aikana joku ratkaisu tehdä. Äitisi kyllä vielä nukkuu, mutta tiedän, että hänkin terveisensä Sinulle lähettää. Isäsi.


Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 28.01.17 - klo:13:22
Pitänee kirjoittaa Sinulle eräänlainen väliraportti, miten asiasi on tähän mennessä hoidettu. Yleinen syyttäjä jätti jäämienmaan tutkintavankilan henkilöstön sitten syyttämättä. Isänä tein kantelun Valtakunnan syyttäjänvirastoon. Nyt oli käynyt niin, että kesäkuisen Tv 3:n insertin esilletuomaa henkilöä ei ollut kukaan poliisihenkilö kuullut. Vartijahenkilöt saivat todistaa itse itsensä puolesta. Nihtisillan kuulustelupöytäkirjoissa ei oikeastaan ollut mitään viitettä siitä, että olisi valvottu itsemurhariskisi kasvamista. Turvallisuudestasi ei pidetty riittävästi huolta. Perustelin kanteluni sillä, että syyttäjä teki päätöksensä osin vajain tiedoin. Lain mukaan on tietysti riittävää se, että vain poliisi kertoo oman näkemyksensä, mutta nyt olisi ollut käytettävissä ulkopuolinen henkilö ja häntä ei ole kuultu. Esitin näkemykseni siten, että on tehtävä uusi kuulustelukierros, missä eo ulkopuolinen joutuu kertomaan tietonsa todistajana ja poliisihenkilöitä kuulustellaan syylliseksi epäiltynä.
Eihän tämä puoleltani kostoa ole. Kosto on Jumalan. Enkä minä määrää laistakaan, sitä lukevat ja soveltavat syyttäjät ja tuomarit. Viranomaisen päätöksessä on aina oltava ohjeet siitä, mitä asian päättämisen jälkeen joku voi oikeutenaan pitää. Minulle isänäsi jäi kanteluoikeus.
Haluan nähdä sen, että toimivatko Tv 3:n reportterit vastuullisesti siten, että he esiintyivät todellisen henkilön valtuutuksella eikä minkään "ufo-ihmisen" suulla. Tämä asia on aika monelle tällä hetkellä epäselvä.
Olen luottavainen siihen, että kanteluni menee eteenpäin. Poliisi on meidän kaikkien yhteinen poliisi, joten avoimuus ja läpinäkyvyys on vallitseva vaatimus länsimaisessa oikeuskulttuurissa.
Jos tätä ulkopuolista henkilöä ei kuulla, niin mieleeni jää ikuinen mätäpaise asian hoitamisessa. Jos taas käy siten, että ulkopuoplista henkilöä ei olisikaan, niin silloin toimittajat eivät olisi tehtäviensä tasalla. Mitähän silloin tulisi tehdä.

Lahjoitimme äitisi kanssa omaisuutemme veljellesi siten, että meillä on elinikäinen hallinta- ja käyttöoikeus. Se on varotoimi, koska veljelläsi ei ole "firman" tuomaria tukenaan, mikä taas omilla lapsillasi on, mutta lapsesi valitsivat isänsä suvun. Tilanne on vaikea. Muistanet, kun hevostalliasi koottiin, että jouduin joskus menemään kippuraan ja kuvettani painaen ähisemään. Siihen oli jo silloin syy, minkä vasta nyt korjautin. Siis molemminpuolinen hernia leikattiin nukutuksessa, mutta tähystyksessä.

Kaamos on Lapista jo kaikkoamassa, äitisi hiihtää. Meillä on asiat kunnossa. Voin vielä yhden kirjeen Sinulle myöhemmin kirjoittaa, että miten syyttäjälaitoksen kanssa meni. Samantekevää se Sinulle on, joka olet jo perille päässyt. Minulle asia merkitsee paljonkin, olen vielä niin paljon maailmasta kiinni. Isä
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: vn - 28.01.17 - klo:13:49

(https://www.cosgan.de/images/more/flowers/068.gif)

 :eusa_pray:
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 05.02.17 - klo:15:51
Vuosi on vierähtänyt. Ei oikein riitä, maallisen lainkin asiat ovat kesken.
Malla tietäisi kertoa lisää, omaisen menettämisen surutyön "vinkkelistä".
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 05.02.17 - klo:19:01
Hei pitkästä aikaa.
Huomasin tämän kun luin tullessani reissusta kotiin.
Olin tyttären perheen kanssa tänään kirkossa, eli olin heillä viikonloppukyläilemässä.

En oikein mitään kovin viisasta osaa laittaa....kuusi vuotta tulee heinäkuun 16. pv kun poikani laskettiin hautaan.
Olin sinä aamuna niin väsynyt, etten koskaan, mutta jaksoin hautajaiset läpi elää.

Surutyö voi kestää...pitkään erilaisine tuntemuksineen ja ajatuksineen, jsokus jokin musiikki, paikka, sanat jne...voi laukaista muistijälkiä, silloin voi tulla
joko lämmin läikähdys sydämessä tai kyyneleet alkavat kuin itsestään valumaan pitkin kasvoja.

Varmaan esikoispoikani kulkee mukanani koko loppuelämäni ajan.
OLin niin valtavan onnellinen kun odotin häntä, synnytin ja hoivasin, kasvatin, ja saa melkeinpä sanoa, koulutin ammattiin jne...
Kaiken sen eläminen....ja niitä muistoja siis edelleen tulee  joskus vuolaammin, joskus hitaammin mieleen ja sisikuntaan.

Puhuminen ja kirjoittaminen on auttanut.
Läheisten kanssa voi puhua vaikken enää kovin usein muiden kanssa otakaan esille asiaa, en halua, että minun kuormani liikaa olisi muidenkaan hartioilla.

Tämän kirjoitan ja samalla rukoilen lähes sanoitta....huokaillen, puolestasi 1944 ja sinun vaimosi, rakkaidesi puolesta.

Suru...kai se vaan on elettävä läpi.

Muistan, kun nuorin lapseni oli syntynyt ja pojat tulivat tyttöä katsomaan isänsä kanssa...niin esikoinen heti tuli syliini ja keskimmäinen otti pleksivaunusta kiinni ja katsoi ihmeissään pikkusiskoaan...

Laitoin kukkajutun korttiin..."Taivaan isän syliin Vesan sulkien - äiti"
ja sen jälkeen vasta varsinaisen muistolauseen.
Koska se tuli niin mieleeni..kuinka pojalla oli pienenä usein kiire äidin syliin.
Se oli minun assosiaationi asiassa...tilanteessa...siinä...heti läsnä tuo alku...

En minä osaa mitään tämän erikoisempaa laittaa, kirjoittaa.
Mutta olen teitä kyllä muistanut toisinaan kammiossani...edelleen koskettaa Ruut ja isän kirjeet täällä.

Antakoon Taivaan isä runsaasti rakkautta sinulle ja Kaarinalle kuin myöskin muille teille, joita suru ja surutyön läpieläminen koskettaa.

Lapsi lähtee sydämeltä, puoliso rinnalta...joku sanonut, niin, tiedä sitten, onko noin...ehkä, vaikka kyllä se puolisokin sydämeltä lähtee, lapsi sylistä ja sydämeltä, ainakin muisyoissa mulla molemmista.

Koitetaan jaksaa vaan päivä päivältä.
Joinain aikoina helpompaa se on, toisina hetkinä on kuin "tulessa makaisi"...mutta uskon, että silti aika kuroo ja kutoo omaa tehtäväänsä.

Siinä ihan vaan haja-ajatelmia.

Mutta kun olimme päivällä kirkossa porukalla, koin hyvänä sen....kun oli tyttärenpoika mukana...kun vesku oli pieni, olin lähes joka sunnuntai siihen aikaan kirkossa,....ja samoin odottaessani häntä.

Tälläiset terveiset tähän.

Nyt pitää ottaa jotain iltapalaa.
Ja ajoissa nukkumaan.

Tämä mun mummokalenteri on täyttynyt viime aikoina melko tiuhaan, mutta ihana asia niin.
Olen keksinyt sanan: "mummokalenteri" -kun nuoret pyytävät ja sitten minä aina melkein heti menossa...ja tulossa.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 06.02.17 - klo:07:52
Kiitos sanoistasi kovasti. Ajan kanssa on varmaankin elettävä lisää tätä vaivaa. Jotenkin ymmärsin heti alussa, että pitää puhua tai kirjoittaa, että ei jää käymättömiä asioita sisään. Vuosi on minulle riittämätön aika.
Minulle on onnistunut tiedon saanti ja se on helpottanut. Eihän se hääviä ole kirjoittaa, että jos kunnia menee, niin maine vastaavasti kasvaa.

Hyvää jatkoa ja täyttele mummokalenteriasi kohtuullisesti, että omalle elämällesikin jää aikaa.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 06.02.17 - klo:10:13
Kiitos sinulle sanoistasi.
Ja juu, elämää omaakin on ja sitten myös äiti ja veli, eli heidänkin asiat ovat aina mulla tapetilla, tavalla ja toisella.

Ja vuosi...

Itse ajattelen niinkin, että kuinka olen edes jotenkin kestänyt nämä lähes 6 vuotta.
No, se puhuminen ja kirjoittaminen.
Ne ainakin ovat auttaneet.
Saanut sillä tavoin vähän jäsenneltyä asioita.
Asiaa.
Kivun kautta ja itkun, mutta tosi on, että välillä menee helpomminkin.
Kun jokin muistijälki aktivoituu, se voi tuottaa iloa kuin suunnatonta surua.
Sekin on eika erikoista.

Jaksamista ja siunausta.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 07.02.17 - klo:09:18
Kiitos.
Olet kirjoittanut äidistäsi ja veljestäsi kauniin arvostavasti ja enoistasi (vaiko setiä).
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 07.02.17 - klo:11:15
Enoistani olen kirjoittanut, koska heidän kanssaan olin kanssakäymisissä.
Ainoa setäni oli minulle aika tavalla vieras, kun isäni oli otettu kasvattilapseksi ihan eri kylälle kuin missä hänen vanhempansa asuivat ja he kuolivat niin isäni oli nuorempi kuin veljensä (alle 2 v.) ja mummo ei kaiketi jaksanut kahta poikaa kasvattaa, eli isäni tuli sitten ei-sukulaisille "ainoaksi lapseksi"...kasvatusvanhemmat olivat jo aika iäkkäitä kun isä otettiin heille.
Enoni olivat maanläheisiä vanhojapoikia, kalastivat ja metsästivät ja hoitivat omaa yhteistalouttaan kaikessa sovussa ja rinnakkaiselossa.
Nyt ei ole enää kuin yksi täti...äitini sisär joka on äitiäni 3 vuotta vanhempi.

Äitini on kantanut oman vastuunsa kaikessa ja Markku-veljeni (ainoa sisarukseni siis) on saanut elää kotona "omanlaistansa. elämää"
Olen oppinut että äitini sisu ja isäni laupias luonne ovat voimavaroja....äiti on sisupussi ja huumorin viljelijä, isäni taas oli melko rauhallinen ja enemmänkin myhäilevä.

Isäni kuolemasta tulee jo syksyllä 11 vuotta.
Sairaudet mursivat aivan liian nuorena hänet.
Äitini hoiti häntä pyörätuoliin ja lopulta ihan sairaalasänkyyn kotona, se oli siis sairaalasta lainassa se sairaalasänky.

Myös veljeni oli välillä kevätkauden (vuonna 2008) petipotilaana ja äitini hoiti, minä vain kävin pesut hoitamassa.
Veljellänihän on se lievä kehitysvamma, mutta hänellä on myös somaattisia sairauksia ja silloin meni jalat alta...

Äitini on paljon tehnyt, samoin isäni ja veljenikin hyväkseni elämässäni.
Ja paljon auttoivat minua kun olin yksinhuoltajana kolmelle pienelle lapselle, sitten tieni-iässäkin, kun rahaa oli vähän niin he auttoivat.
Paljon, paljon ja paljosta saan olla kiitollinen heille.

Nyt olen kuin "keskiössä" - äitiini ja veljeeni päin kuin taas omiin lapsiini ja heidän perheisiinsä kuin lapsenlapsiini.
Koen olevani näköalapaikalla ja suht onnellinen, vaikka elämä on toisinaan rieponutkin niin lujaa ja monella tavalla.

Mutta aina on eteenpäin jotenkin latu avautunut.
En sano, että latu olisi aina ollut lainkaan helppo, mutta silti on jonkinlainen latu aina ollut olemassa.
Ikään kuin joku olisi kulkenut edellä.
Ja niinhän se sanotaankin että "Tienraivaaja kulkee edessäsi"

Tämä ketju on oikeastaan minulle ollut monella tavalla terapoiva.
Nyt tuli pitkästi, joskus siihen pitkään pohdintaani ei paljoa tarvitse, sana tai yksi lause sinulta tässä ketjussa, niin padot avautuu ja tekstiä tulee.

Olen ajatellut usein äitini elämänkaarta...ehkei hän ole koskaankaan kaikesta sisikuntansa tuntemuksista ja solmu-kipu-kohdistaan puhumaan kenellekään, en tiedä, en ole varma, mutta näin olen ajatellut.
Erityislapsen asema...sekin sitten oma kokonaisuutensa.

Veljeni on pääsääntöisesti leppoisa, mutta vanhemmiten huomaan hänessäkin toisinaan tietynlaista ärtyneisyyttä, saattaa kipuja olla ja ne rassaa jne...sellaista luonne-äreyttä toisinaan, mitä ei nuorempana niinkään ollut.
Ja onhan hänelle tosiaan monta sairauttakin nykyään.
----

Tässä tälläistä puhelua,
Voi hypähtää yli, en rasitukseksi saakka halua olla.

Mutta kiitos tästä ketjusta.
Kiitos, että sain kertoa.
Taas kertoa.

Siunausta edelleen teille.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 07.02.17 - klo:11:26
Ajatusvirhe.
Korjaan.
Syksyllä tulee jo 12 vuotta isäni kuolemasta.
Se on kumma kun monet asiat miellän joko näin "se tapahtui ennen  isän kuolemaa, tai se taas tapahtui isän kuoleman jälkeen"
Ja sitten uusimmissa asioissa samalla tavalla: "se tapahtui ennen Veskun kuolemaa tai se taas tapahtui Veskun kuoleman jälkeen"

Ihminen on rajallinen.
Ja ajallinen täällä ajassa.
Mutta iankaikkisuus sydämessä jo matkaa taitamme.
Kuten siinä yhdessä laulussa:
-Kahden maan kansalainen.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: vn - 07.02.17 - klo:13:12
Kovasti puhuttelee ja koskettaa kun täällä saa hiljaa lukea...   :eusa_pray:
Siunausta ja voimia kirjoittajille ja lukijoille...
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 08.02.17 - klo:09:36
Joku on kestävämpi ja pystyy olemaan asioissaan hiljaa. Näin on meillä ollut.

Mukanaeläminen antaa voimia.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 08.02.17 - klo:11:18
Mua on auttanut nimenomaan juuri se, että olen saanut puhua ja kirjoittaa, moneen, moneen kertaan.
Ja vieläkin keskustelemme "omien ihmisten kesken" asioista.
En olisi selvinnyt hiljaa olemalla, niin ajattelen.
Ja sekin, että on toisinaan saanut sanoa joillekin ystäville, "muistakaa taas tätä asiaa, muistakaa, että jaksaisin"
Ja tännekin olen joitain kertoja jo kertaillut asiaa, asioita, mietteitä ja tuntemuksia.
Sekään ei ole vähäinen asia.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 10.02.17 - klo:15:50
On minulla muutama luja ystävä. Sitten on sellaisia "kiirellisiä" kavereita ja vain joku on väistynyt. Yksi yritti näytellä Alibi-lehden artikkelia tyttären asiassa. Siihen oli helppo sanoa, että minä nuo tiedän. Vaikka olen kaukana tapahtumien keskipisteestä, niin viidakkorumpu kertoo.  Kerran on kysytty suoraan, että mitä mieltä olen syyllisyydestä. "Tapaus ei ole ollut oikeudessa, vain se voi määrittää syyllisyyden", siinä vastaukseni.

Taisin kirjoittaa liian optimistisesti kantelustani. Yhdessä television vihapuhe-ohjelmassa esiintyi valtakunnan syyttäjäviraston ylin virkamies, jos oikein ymmärsin. Hän kertoi, että kanteluita on niin paljon, että kaikkia ei voida käsitellä. Olen edelleen sitä mieltä, että vain oikeudenistunnossa voidaan syyttömyys tai syyllisyys tyttäreni kuolemassa päättää. Liian heppoista on, että poliisi saa todistaa omassa asiassaan itsensä puolesta ja syyttäjä tämän hyväksyy. Minua vaivaa, että eikö tyttäressäni näkynyt mitään itsetuhoisuuden merkkiä, vai eikö niitä haluttu nähdäkään, kun ei ollut tunnustusta siitä mistä syytettiin. Olisihan se ollut poliisinkin etu, että oikeus olisi voinut asian käsitellä. Tyttäreni kalma saastuttaa erästä jäämien pääkaupungin kalpalinnaa.

Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 11.02.17 - klo:10:27
Voimia edelleen 1944 ja läheisesi.
Ja kaikkea, mitä ikinä tarvitsettekaan, sitä pyydän tässä ja nyt.
Päivä päivältä.

Päivä vain ja hetki kerrallansa.
-Virsi 338

3.
Kiitos, Herra, lupauksestasi,
siinä annat minun levätä!
Kiitos olkoon lohdutuksestasi,
annat voimaa sanan lähteestä!
Suo mun ottaa isänkädestäsi
päivä vain ja hetki kerrallaan,
kunnes johdat minut kädelläsi
riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.

(https://i.ytimg.com/vi/ytfo21G-UUQ/hqdefault.jpg)
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 11.02.17 - klo:15:04
Kiitos, todellakin päivä vain ja hetki ...
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 23.02.17 - klo:17:25
Tie valmis on Virsi 511

https://www.youtube.com/watch?v=dzYzqTYeDYY


1.
Tie valmis on, voin löytää sen
keskellä kysymyksien.
On koottu sirpaleenikin
kämmeneen Herran, pieninkin.

2.
Tie valmis on, voin löytää sen,
sen teki Luoja ihmisten,
kun veljeksemme maailmaan
Jeesuksen antoi armossaan.

3.
En pimeään jää yksin, en,
on Herra käynyt läpi sen.
Hän läsnä on, ja ristiltä
esteettä näkyy elämä.

4.
Ei torju pois hän kysyvää,
ei hylkää yhtään etsijää,
kun itse hyljättynä hän
sai osan sijaiskärsijän.   

5.
Tie valmis on, voin löytää sen,
ja luona Isän sydämen
on paikka juuri minulla
Isäni lasten joukossa.

6.
Tie valmis on, nyt tunnen sen
ja lähden matkaan palvellen.
Voin jakaa, minkä itse saan,
rohkaista muita kulkemaan.

7.
Tie valmis on, ja päässä sen
vastaus löytyy ikuinen,
ja kerran ehjä ihminen
ylistää tietä Kristuksen.

-Jumalan siunausta.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 23.02.17 - klo:18:08
Tuuli työntää kulkijaa, Siionin virsi 308 tai enkelien lauluista Pasi Kaunistolta

https://www.youtube.com/watch?v=RrW4xlR1qog
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 03.03.17 - klo:12:01
Kirjoittelen enkelilleni Kankaalasta. Kävi niin, että unohdin ottaa viime kerralla automme ilmoitusosan mukaani. Meillehän tulee maanantaina sellainen uusi diesel-auto - nokivasara kuten äitisi serkku muinoin omastaan sanoi. En oikein tiennyt, että mitä pitäsi tehdä autonvaihdon kanssa, joten en käyttänyt ainakaan paljoa rahaa. Uskon, että auto meitä ainakin takuuajan, 3 v hyvin palvelee.
Veljesi kanssa jäimme Tervan kaupunkiin, kun muut lähtivät aurinkolomalle Kanarialle. Jospa ne sieltä rukousten voimalla, mahdollisten lakkojenkin läpi takaisin ilmaantuvat.
Kylmälänkylän metsätaival oli upeissa talviväreissään, kun aurinko oli palvelukseensa noussut ja kultasi yöllä sataneen lumen tien penkoille ja puihin. Yksin ajaessa sain ajatella sinisiä ajatuksiani. En millään saanut mieleeni sitä asiaa, että miten menettelit sen Pyhäjärven triathlon-kisan voittopalkinnoksi saamasi miesten! kilpapyörän kanssa. On täällä yksi mutkasarvinen pyörä, mutta se on veljesi ostama. Jospa minäkin sinne ison telttavaatten alle pääsen, niin selvitetään asia.
Sitten saan kirjoittaa, että körtit ovat uusimassa virsikirjansa. Se veisattaneen ulos Nilsiän juhlilla. Ostamme äitisi kanssa uudet, kummallekin omansa. Herättäjän sivuilla on asiasta ollut paljon tekstiä, mutta en ole mitenkään vielä valmis mielipidettäni kertomaan. En tietystikään ole oikeutettu ketään arvostelemaan kerta en osaa veisata. Seuraliikkeemme päätöksenteko on harkitsevissa käsissä. Arvelen kuitenkin, että joku aina ei uudistuksesta tykkää. Muistanpa vain miten eräs henkilö Saarijärven juhlien jälkeen kirjoitti Hengellisessä Kuukauslehdessä upset-tyyliin uudistetuista virsistä. Jotenkin järkytyin, että voiko niin tehdä ja sellainen vielä lehteen painettiin. Kyllä se oikein meni. Henkilö sai mielensä puhdistaa, mutta joukko oli hienovaraisesti hiljaa eikä alkanut ottaa kantaa mihinkään suuntaan. Asia kuoli pois yleisestä tietoisuudesta.
Kun täältä taivaaseen pakenit, niin minulle jäi mielen päälle "tuuli työntää kulkijaa-virsi". Siitä Herättäjän "virsiviisaat" kirjoittavat, että teksti on hyvin tässä ajassa ja nuotit kohdallaan, eikä virsi tarvitse uudistamista. Kait se uuden numeron saa.

Lämmitän täällä vain pirtin, lataan linnuille lisää evästä, enkä ala pihan lunta puhdistamaan. On ollut ihan kunnon talvea, luntakin tullut 50 cm ja viime viikolla taas oli kirpakkaa pakkasta -23 astetta. Näitä kirjoitteli isäsi.

Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 06.03.17 - klo:16:25
Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät
kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.

(http://www.kolumbus.fi/marjaleena.etula/images/kotigalleria/IMG_2547.jpg)
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 06.03.17 - klo:18:09
Kiitos runostasi ja kukka-asetelmasta. Olet hyvä ihminen, monen muunkin sanomana.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 29.03.17 - klo:14:17
Kuulehan tyttäreni ! Sain esivallan kirjeen, että uusille tutkimuksille nietu. Olkoon näin. Sinä olet perille päässyt. Minä ja äitisi elelemme veljesi perheen lähellä. Häviäjä on selkeästi poliisi jäämien maassa, sillä sen mainetta ei puhdistettu. Kyllä Sinä siellä tyrmässä huonoa kohtelua sitten sait kokea.
Tyhjennän tietokoneeni kaikista asiaasi koskevista tiedostoista ja annan arpisten haavojeni olla.

Enkä tapahtunutta sitten suuremmin ihmettele Saarnaajan kirjan opetuksen mukaan, Saar. 5:7.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 01.05.17 - klo:12:40
Kirjoittelen tähän tämän aiheen lopun omalta osaltani, sillä tuntuu, että olen kovaa maata jalkojeni alle saanut. Mahdollisille forumin tämän osion lukijoille toteaisin, että pysykää kanavalla. Kun uutta ei minulta tai muilta tule, niin lukisitte niitä kertomuksia, mitä on aiemmin kirjoitettu. Omat ovat aika puisevia, mutta olen ne Raamatun mukaan yrittänyt kirjoitella, että ei niissä heresiaa ole. Toisten kirjoituksia en halua arvostella.

Omat forumin sisaret ja veljet olivat surussani mukana, siitä suuri HALI. Edelleen Joensuun yliopiston teologeille myös kiitokset, että tutkitte ja lukemalla olitte mukana. Muitten joukossa lienee paljon poliisejakin, sillä kummallisella tavalla tunnen olevani luupin alla.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: vn - 01.05.17 - klo:13:05
Kiitos veli 1944 kaikesta kirjoittamastasi, myös Mallan kirjoituksista ja rukouksista Ruutin
elämän tilanteissa.
Itse olen täällä hiljaisena lukenut, myötäeläen, fyysisestikin lähellä.
Kiitos, siunausta...paljon on kirjoitukset täällä koskettaneet.   :eusa_pray: :eusa_pray: :eusa_pray:
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 01.05.17 - klo:14:27
Hiljainen hetki.
Ja syvä hiljaisuus.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: Viisveisaaja - 06.05.17 - klo:21:08
Kirjoittelen tähän tämän aiheen lopun omalta osaltani, sillä tuntuu, että olen kovaa maata jalkojeni alle saanut. Mahdollisille forumin tämän osion lukijoille toteaisin, että pysykää kanavalla. Kun uutta ei minulta tai muilta tule, niin lukisitte niitä kertomuksia, mitä on aiemmin kirjoitettu. Omat ovat aika puisevia, mutta olen ne Raamatun mukaan yrittänyt kirjoitella, että ei niissä heresiaa ole. Toisten kirjoituksia en halua arvostella.

Omat forumin sisaret ja veljet olivat surussani mukana, siitä suuri HALI. Edelleen Joensuun yliopiston teologeille myös kiitokset, että tutkitte ja lukemalla olitte mukana. Muitten joukossa lienee paljon poliisejakin, sillä kummallisella tavalla tunnen olevani luupin alla.

Älä nyt mies hyvä lähde mihinkään.
Tässähän alkaa melkein tulla tippa silmää moisesta.

Ole nyt ainakin musiikkiosioissa laittamassa mielimusiikkiasi.
Mua on avartanut sun syvä tunne aikasi musaan.
Mulla on sama, vaikkakin 60-70 lukuun joka on sun aikasi jälkeen, mutta kovasti olen tykännyt kaikista kirjoitteluist, vaikka poliittisesti näemme asioita erilailla.

Olisi joskus kiva paiskata kättä kanssasi.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: Viisveisaaja - 06.05.17 - klo:21:09

Ihan sama mulle jos joku ei diggaa mun musaa, kun ne aina on samaa punkkia tai jotain Kansasia..
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 06.05.17 - klo:21:28
VV kirjoitin epäselvästi. Toki täällä kirjoittelen, mutta Ruut-vaivani on kestetty. Tarkoitin lukijoille, että lukisivat tämän osion sivujen 2 ja 3 kirjoittelu, ovathan ne siellä.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 10.05.17 - klo:17:02
Viisveisaaja, anteeksi, että olen lukenut viestisi huonosti. Olen samaa mieltä, että olisi kiva paiskata meidän kättä. Nilsiässä, Tampereella, ehkä Nivalassa, jos Jumala suo.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 21.08.17 - klo:10:17
Ruutista on kaunis muisto Kankaalan pirtin pöydällä: kukkiva orkidea, yhdeksän kukkaa. Taloyhtiön hallitushan meitä surussamme halusi lohduttaa ja teki pikavierailun kotiimme Oulussa. Kaariina kyseli ystävättäriltään hoito-ohjeet ja ne olivat hyvät. Kankaalassa on kukkasia vähän joka puolella. Eri aikaan kukkivina ne antavat värinsä tähän pihapiiriin.
Puuhailin ulkona tekemällä "mestoja"so puupinojen pohjia rustingin sisälle. Vanhuuden könttyri tulee tähänkin asumukseen pysyväksi vierailijaksi, en sille mitään voi. Valmistautua voin. Olen laskenut, että helposti 200 mottia klapeja saisimme sateelta suojaan. Polttelisihan sellaista määrää aika kauan. Tavoite ei ole mahdoton, jos riskisti yritämme.
Tekisi mieli lähteä ajelemaan Suomussalmen suuntaan, sieltä Posiolle ja jostakin asfaltin kautta kotiin. Sellainen Poksi-ajelu, jonka aikana näkisimme erään kansallispuiston, jäämuodostuman jyrkässä rinteessä (ellei ole sulanut ) ja ainahan voisi onkiakin sopivissa vesissä. Mutta pitää odottaa, että saamme ystävämme veneen vedetyksi talviteloilleen. Ei ole kiirettä, olisi hyväkin, jos ehtisi tulla parin kolmen asteen yöpakkaset, niin saisi kokemuksia pikku vaunustamme.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 21.08.17 - klo:11:39
Orkidea on varmaan aika vaativa hoivattava, sain myös sellaisen kun Vesku kuoli, mutta en saanut sitä pysymään kauaa elossa.
Minun nuorin eno osasi kasvattaa vaikka millaisia kukkia ja kasveja.
Mutta nyt minun kaikki enonikin ovat poissa täältä ajasta.

Anteeksi, kun tälläisen kirjoitin tähän ketjuun.

Mutta muistin vaan kun Markku ja Pirkko ystävät toivat melko pian orkidean mulle kun Vesa kuoli.

Jaksamista ja Taivaan Isän hyvyyttä sinulle 1944 ja Kaarinalle ja kaikille sinun rakkaillesi.
Voimia.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 21.08.17 - klo:12:24
Kiitos viestistäsi ja mukanaelämisestäsi. Kyllä me olemme selvinneet tähän aikaan. Jospa Sinulla olisi samoin.
Joka perjantai se orkidea kastetaan veteen joksikin aikaa siinä purkissaan, muuta hoitoa ei ole.

Tuohon tyttären kuolemaan vielä: minulle on jäänyt paha tapa lukea lehdistä poliisien epäonnistumisia ja syyttäjien töppäilyjä. Niitä on.
Mutta tytär on perille päässyt ja se on tärkeintä.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 21.08.17 - klo:14:15
Seitsemäs vuosi menossa....jo.
Olen / olemme selviytyneet...ja voimavarana on ollut, että aina tarvittaessa on saanut puhuttua läheisten kanssa.
Aluksi oli ihan shokissa.
Sitten surutyön läpielämistä monine vaiheineen ja tuntemuksineen.
Mutta vielä minä(kin) hengitän.
Eli tässä ja nyt.
Haudalla en jaksa kauhean usein käydä, on eri paikkakunnalla, mutta "pakolliset valvollisuuteni" hoidan ja onneksi ei hauta ole kokonaan hoidon puolesta ainoastaan minun vastuullani.

Sydämessäni säilyy aina paikka esikoisellani.

Mietin monesti niitä kaikkia hyviä asioita, joita hänen elämänsä minulle soi.

Päivien määrä oli rajattu (kuten kaikilla meillä) ...esikoinen on tavallaan nyt kuopukseni, sillä muut lapseni ovat jo ohittaneet hänen ikänsä.

Vesa, niin rakas.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 21.08.17 - klo:14:37
Eihän tässä saisi kovin vankkaa tekstiä kirjoittaa, että selvitty on, koska en tulevaisuuttani tiedä. Tiedän vain sen, että tyttäreni rukoili ja sellaista ei Jumala hylkää. Körtillä tahtoo olla oman tulevan taivasosan omistamisessa vähän huonoa, että onko sellainen minullekin. Tyttärestäni olen päässyt varmuuteen. Hän on siellä jo odottamassa.
Enempää en pysty nyt kirjoittamaan yhteen menoon. Tulee niin pintaan.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 21.08.17 - klo:14:49
Ystäväni 1944, uskallan sanoa, että on sinulla varma taivaspaikka.
Itsestämme aina tunne ja tiedä...mutta meillä on Vapahtaja, joka sen meille on ansainnut Golgatalla.

Äsken jäi kesken ajatteluni täällä, kun ystäväni M-L soitti, häneltä kuoli ainoa poika (siis ainoa lapsi heillä) 20.2.2017 eli tänä vuonna...laaja-alaiseen aivoverenvuotoon.
Reijolla ja M-L suru, suunnaton suru tuli  ihan vasten kasvoja iskien.

Täällä saa surra ja itkeä...kun sen aika aina välillä koittaa ihmisen elämänkaarella.

Mutta tuntui mille tuntui, Vapahtaja on sijaamassa tilaa meille siellä lopullisen rauhan ja anteeksiannon maassa, tai taivaan kodissa.

Teitä rukoushuokauksissani muistaen.
Teitä kaikkia, joista tuossa edellä kirjoitin, siis heitä myös.

Suru on rajua.

M-L sanoi tässä joskus kesällä, että tuntuu kuin millään ei olisi enää mitään väliä.

Ja eräs ystävä joka menetti vaimonsa vakavan sairauden johdosta, sanoo joskus, että elämä tuntuu kuin "arpapeliltä, ettei ole aina mitään logiikkaa"
En osaa mestaroida kenenkään tuntemuksille.

Mutta luotan ja jätän meidät kaikki yhteisessä kammiohuokauksesssani jälleen rakastavan Taivaan Isän käsiin, hyvän Vapahtajan huomaan.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 21.08.17 - klo:14:52
Anteeksi, en halua kasata sanoja liian paljon.

(Mulle vaan joskus käy niin, kun yritän lyhyesti sanoa...)
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: vn - 21.08.17 - klo:16:07
Siunausta ja voimia Taivaalliselta Isältä teille ystävät...haluan elää rinnalla...
en osaa nyt sanoa mitään...   :'( :eusa_pray:
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 21.08.17 - klo:16:42
Kiitos, mukaan klikkaaminen riittää. Ja minulle ei tarvitse anteeksi-sanaa kirjoittaa. Tämä on tasavertaisten ihmisten foorumi. :039: :039:
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 21.08.17 - klo:17:02
Kiitos.
Kiitos, etten loukannut monilla sanoillani.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 21.08.17 - klo:17:06
Enkä ilmeisesti joskus minussa heräävän "saarnaamistaudin" vuoksikaan.
Ajattelin, kirjoitettuani...että pääsikö se "tauti" taas minussa irti.
Mutta hyvä, kun ymmärsit / ymmärsitte.
Toivoakseni.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: vn - 21.08.17 - klo:17:08
Saadaan olla kaikki tällaisia, Jumalan luomia suuria ihmeitä, ainutlaatuisia!   :109:
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 21.08.17 - klo:19:59
Kyllä. Olen kiitollinen, että minulle kirjoitetaan. Tapanani on vastata.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 24.08.17 - klo:16:58
Olen kiitollinen siitä, että saan tänne kirjoittaa.
Ja että olen saanut tässä(kin) ketjussa surra omaa suruani, tavalla ja toisella.
Kiitos.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 24.08.17 - klo:17:04
Laitan tämän hiljaa huokaillen sanoja.

Jeesus, kuoleman voittaja.
Sinulla on elämän ja kuoleman avaimet.
Me elämme kivun ja kuoleman maailmassa,
mutta sinä olet kulkenut yli rajan.
Sinä nousit haudastasi ja elät ikuisesti.
Kiitämme, että kuolema on voitettu.
Kiitämme, että pimeydellä
ei ole valtaa meihin.
Kiitos, että tänäkin päivänä
sinä voit sytyttää valosi
kuoleman ja surun keskelle.
Ylistämme sinua armostasi.

                        (Kirkkokäsikirja II)
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 28.08.17 - klo:15:33
Sinähän olet hommannut ihan kirkkokäsikirjan, vai löytyisikö se netistä.
Esikoisen kuolema repii omaakin sisintä, kuinkahan kauan, saan kysellä. Huonosti kykenen ihmisiä kohtaamaan. Tuntemattomat paremmin. Olen muutaman puhelun soittanut, että täällä ollaan.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 28.08.17 - klo:15:41
Olin asioilla.
---

Tältä sivulta valitsen rukouksia.
Valmiita rukouksia, joita olen tännekin laittanut.
On kirkkokäsikirjasta ja muualtakin, mutta itse olen laittanut pääasiassa kirkkokäsikirja 2:sta mitä olen Foorumin rukousketjuunkin laittanut.

https://evl.fi/verkkokirkko/rukous
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 03.09.17 - klo:18:56
Käyhän vain asioilla.Olet äitisi ja veljesi enkeli maan päällä. Asioiden hoitaja on palvelutehtävä.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 04.09.17 - klo:18:55
Sinä osaat sanoa ja kirjoittaa toista ihmistä kunnioittavasti.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 04.09.17 - klo:19:15
 :023: :039:
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 26.09.17 - klo:11:33
Asentelen 80 cm baraboloidi-antennia tänään, kunhan enimmät usvat postuisivat. Tarkoituksena on saada parempi yhteys Astra-satelliittiin. Meillä on siihen tällä hetkellä 60 cm antennilla hyvä yhteys, mutta saksalainen bibel-tv ei näy kunnolla, kuva "pikselöityy"  :003: :017:. Isompi antenni on Ruutin antama. Hänen perheensä talo on huonossa kohdassa satelliitteja ajatellen eikä heidän taivaskanavayhteytensä toteutuneet.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 26.09.17 - klo:15:31
Sain kirjoittaa toisaalle, että yhteys on sekä SkyNews että Bibeltv toimijaan. Puut olivat sen verran haittoina, että kolme piti kaataa ja niistä tehdään uunipuita. Omalla maallahan tässä pysyttiin.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 26.09.17 - klo:18:08
Ruut oli reipas ja aikaansaava tytär. Hänen kuolemaansa koskettaa moni epäoikeudenmukainen asia.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 27.09.17 - klo:11:15
Niin.

-
Laitan tähän, mielessäni sytytän kynttilän poikani muistolle, on hänen nimipäivänsä.

Ja taidanpa sytyttää samalla oikeankin kynttilän palamaan.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 27.09.17 - klo:11:17
(https://vuodatus-media-2.vuodatus.net/g/60422/2040088.jpg)
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: vn - 27.09.17 - klo:11:47
 :eusa_pray:
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 27.09.17 - klo:20:16
Meille ei ole vielä syntynyt mitään tapaa muistella. Sitten joskus. Se on jo paljon, että ei itketä jutellessa toisen kanssa. Kirjoittaminen on hyvä juttu, mutta minulla taitaa olla joku skeptinen asenne tiettyyn suuntaan, missä ei kaikkea toisen eteen tehty, vaikka niin osoitetaankin hyvin korkealta taholta. En halua ajatella yhteiskunnan vastaisesti millään tavoin, muistan ne yksilöt ja heidän kirjoituksensa. Taustani on yhteiskuntarauhan ja muunkin rauhan rakentamisessa, ainakin sen ylläpitämisessä. Ylpeytttänikö kirjoitan?
Olen minä maassakin maannut.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 03.10.17 - klo:15:41
Näyttää vahvasti siltä, että olen tahtomattani joutunut kiihdytyskaistalle menneisyyden kanssa. Pitäisi osata lopettaa sellaisen asian jauhaminen, mihin ei itse voi enää vaikuttaa. Jokainen toimija on vain ihminen vikoineen ja hyvine puolineen. Pitäisi voida unohtaa ja antaa anteeksi se, että minulle ei aina ole puhuttu kaikkea, mitä on tiedetty ja minkä asian etsimiseen minulta meni viikkoja.
Ei tämä helppoa ole.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 04.10.17 - klo:16:51
Vaatii aikaa.
Kirjoita vaan, jos se huojentaa.
Minulle joskus kirjoittaminen, sellainen syventyminen kirjoittamiseen auttaa jäsentelemään asioita.
Edelleen Taivaan isän hyvyyttä sinulle ja väellesi.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 05.10.17 - klo:11:29
Kiitos vaan. Tuli taas eteen sellaista, mitä en tiennyt ja meni unet vähiin. Pitäisi yksi vastaus kirjoittaa ja yrittää sitten jättää Ruutin asia Herran huomaan.  Minulle yritetään todistaa, että kukaan poliisi ei tehnyt virheitä jäämienmaan Kalpalinnassa ja kihlakunnansyyttäjä tätä tutkintaa johti. Mutta miksi piti eräs tutkinta jättää tekemättä? Siksi, että sen perusteella kihlakunnansyyttäjä olisi kenties joutunut määräämään asian oikeuteen. Tv 3 esittämään aineistoon ei poliisi ole ottanut kantaa eikä mitään yhteyttä ao tiimiin, vaan itse omassa keskuudessaan väittää, että sellaista henkilöä ei edes olisi olemassa, koska hänen kertomus on outoa. Syyttäjä taas sanoo, että kaikkia asioita ei tarvitse tutkia. Laki on yksiselitteinen "joka pidättää, sen velvollisuus on huolehtia pidätetyn turvallisuudesta".
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 05.10.17 - klo:20:09
Kirjoitin juttuni. Meni 45 min, sillä yritin olla tarkka. Ihan oma juttu korkea-arvoiselle, jolla on valtaa toisten yli.

Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 05.11.17 - klo:14:08
Taidan sairaudesta voittajaksi selvitä. Yskä ei enää revi ja hakkaa, vaan alkaa lempeästi irrota. Varsinaisesta yskänlääkkeestä ei ollut juurikaan apua. Jerusalemin linja-autoterminaalin apteekissa minua palveli vissiinkin Venäjän juutalainen, tumma mies, joka hyvin nopeasti pystyi hakemaan sokkeloistaan Otrivin-nimisen nenäsuihkeen. Se oli tietysti maan kielelle kirjoitettu. Hän vertuutti minullakin sumutepullot "da, otrivin". Mutisin, että nenäni on tukossa ja on yskää. Edeskäypä palvelija oli sitä mieltä, että nenäsuihke ei auta yskään ja tarjosi pikkupulloa punaista yskänlääkettään  "try this". Yöllä yskänkohtauksen tullessa nousen aina ylös, yritän niistää nenäni tyhjäksi, että ei olisi sitä kurkkuun valuvaa ärsykettä ja, jos on mennyt yli 8 tuntia, suihkautan kumpaankin sieraimeeni saalemilaista. Muussa tapauksessa hörpin termospullosta kuumaa vettä ja istun keinutuolissa, niin helpottaa sellainenkin.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 10.11.17 - klo:12:11
Täytynee lopettaa poliisia koskevat referaattini - niitä tulisi niin paljon
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 16.11.17 - klo:12:58
Kummallista on sekin, että syyttäjät ovat pysyneet etupleetulla nekin viime aikoina. Aarnion jutussa poliisit ja syyttäjä ihan olleet tukkanuottaisilla. En oikein luota iltalpäivälehdistön informointiin, mutta kirjoitan silti. Valtakunnan "pääsyyttäjää" nyt koetellaan. Hän on kasvattanut parran ollessaan ensin omalla vapaalla ja nyt puolipalkollisena, kun esivalta vihdoin sai päätetyksi, että oikeuteen mennään. Ihmettelen mielessäni, että mitkä seikat hidastivat tutkimuksia, vai tekeekö "järjestelmä" aina näin, että kansalaiset  ymmärtäisivät, että on erityisen tärkeän asian hoitamisesta kysymys.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 09.12.17 - klo:13:51
Nuori mies menehtyi "sontaluukkulööpin" mukaan Varkauden poliisivankilassa. Hänet oli otettu kiinni poliisilakiin perustuen. Asia tutkitaan kuolemansyyntutkimuksena ja kihlakunnansyyttäjä tietysti valvoo. Asia salataan ts leimataan punaisin leimoin ja omaisille toimitetaan Potemkinin kulissin mukainen aineisto.
Netissä on hyvin vähän aineistoa putka/tutkintavankilakuolemista. Ei kummoisia tutkimuksia voi ollakaan, koska tutkijat eivät saa "kuumaa" tavaraa luettavakseen. Varkauden poliisi ei voi kuolemaa tutkia, vaan sen tekee toinen poliisilaitos. Näin on lakiin kirjoitettu, mutta ei laki oikein toimi, sillä poliisiklusteri on luja. "Tutkii, tutkii, vaan ei soisi löytävänsä", sehän on verkonpaikkaaja, mutta sananlasku sopii asiaan oikein hyvin.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 12.02.18 - klo:11:44
Kirjoittelen yhdestä tekstistä Armoistuimen eteen-kirjasta v1948: "eräs nurmolainen mies kärsi sisällisesti vaivastaan yksillä herättäjäjuhlilla. Muiden yhtyessä kiitosvirteen hänen sielussaan liikkui valitus. Samassa kuului hänen läheltään poikkeuksellisen kaunis ääni. Kun mies kääntyi katsomaan, kuka siinä niin veisasi, huomasi hän ajasta Herran kansan lepoon siirtyneen tyttärensä seisovan vierellään kirkkaissa vaatteissa ja kiittävän Herraa. Ensin hän hämmästyi kovin. Sitten hän kiitti Herraa nöyryydessä". Tämmöinen teksti tulee luille aika lujasti. On lohdullista tietää, että on ollut tyttärensä menettäneitä isiä ennenkin ja vastakin on niin tapahtuva.
Vanhahtava körttinen teksti on juhlallista lukea.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 12.02.18 - klo:13:46
Pitänee vähän jatkaa. Toki muistan, että toisaalla olen referoinut Armoistuimen eteen-kirjaa. Minua mainittu teos viehättää, koska siinä kirjoitetaan hyvin körttisesti, vanhahtavaa tekstiä myöten. Enkelikokemus-kohta on tietysti ensimmäisenä, mutta kiittävä kirjoitus tulilinjojen miehille tulee toisena. Kiitos osoitettiin heti käydyn Talvisodan jälkeen niille, jotka raskaimman taakan kantoivat. Omana kohtanaan on arvostava muistelo körttisistä, kaatuneista sotapapeista Elias Simojoki, Niilo Kytömäki ja Sakari Ervola.
"ennemmin uhrasitte henkenne kuin jätitte laumanne raadeltavaksi. O Herra, paljon Sinä suot voimaasi vielä nytkin palvelijoillesi". Lyhyt ote.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 14.02.18 - klo:19:05
Mukana eläen tässä ketjussa.

(http://www.amalia-inspiration.fi/2635-large_default/valkoinen-orkidea.jpg)
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 14.02.18 - klo:22:33
Kaunis ajatus ja kaunis kukkakuva, mukavaltahan ne tuntuvat. En halunnut "vuosipäivänä"mitään tänne kirjoittaa. Olen joutunut opettelemaan itselleni tavan päästä uneen. En voi valittaa, että pitäisi paljon valvoa.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 04.03.18 - klo:05:15
Olen suunnitellut, että ensi kesänä tekisin pyhiinvaelluksen Ruutin kuolinpaikalle. Kyllä se toteutuu, jos Jumala suo. Sitä en tiedä, että pääsenkö sisään asti isossa talossa, mutta aina voi pysähtyä vaikka porraskiville asiansa Jumalalle esittämään. Käynnillä olisi kiitosaihe, että Ruut pois pääsi, eikä joutunut kituvaisena elämään. Ja toinen aihe: rukous tulevaisuuteen, että seuraavat henkilöt voisivat kokea tulevaisuuden ja toivon omalle osalleen. Ikäänkuin tyrmän seiniin ja kattoon tulisi vihmotuksi Pyhän Hengen kosketusta. Kirjoittelen, kun sisäisesti siltä tuntuu.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: vn - 04.03.18 - klo:10:46
Kyllä sinä taloon sisälle pääset, ja uskon että myöskin Ruutin kuolinpaikalle....

 :'( :eusa_pray:
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 04.03.18 - klo:11:48
1944, Taivaan Isän läsnäoloa ja siunausta Sinulle ja sinun perheväellesi.
Sanoja en oikein löydä.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 04.03.18 - klo:19:33
 :039: :039:
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 19.03.18 - klo:17:38
Olen tähän osioon palannut, kun on ottanut sydämestä. Niinhän ruukataan sanoa. Paljon  piti Ruutin perään eri viranomaisille soitella ja kirjoitella, että asiakirjamassaa sain haltuuni, mistä voisi päätellä, että mitä tapahtui. THL ei ole vielä vastannut.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 19.03.18 - klo:19:42
Suru ja ikävä raastaa sydäntä.
Tiedän omasta kokemuksesta.
Kun se vyöryy oikein päälle, on pakko alkaa ajatella jotain muuta että kestää taas eteenpäin.
Voimia antakoon Taivaan hyvä Jumala.
Sinua siunaten ja sinulle siunausta pyytäen.

-malla -surun tuttu
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: vn - 19.03.18 - klo:19:47
 :eusa_pray: :eusa_pray: :eusa_pray:
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 19.03.18 - klo:22:19
Älkää vaivatko itseänne, sillä  kyllä Teidän ajatuksenne tiedän. Olette uskolliset kumppanimme. Toiset kykenevät pitämään murheen sisällään, toisille se ei käy. Jotakinhan tässä surun kohtaamiseen on eväitä saatu, mutta epäoikeudenmukaisuus, minkä Ruut joutui kohtaamaan, ottaa lujille ravistaa mielestä pois.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: PekkaV - 20.03.18 - klo:04:27

   Älä yritä ravistaa sitä pois. Se on risti, jonka Jumalasi on sinulle antanut. Risti on ainoa turva. Sen juurella on hyvä olla.

Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: PekkaV - 20.03.18 - klo:04:48

   Virsi 146 Rauhan saivat Pyhät Herran

Pro Fide - Ristin luona

Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 20.03.18 - klo:08:31
Kyllä minä jotenkin noin asian ymmärrän, että kyykötän Ristin suuntaan, ei uskoni ole vahva. Kapina ja raivo mielessä ei osaa olla kovin kristillinen. Kait tässäkin olemme erilaiset toisiimme verrattuna, en tässä tarkoita meitä kahta. Ruutin asiat ovat kunnossa. Minä saan toimia esivallan antamissa rajoissa. Esivaltaa ei sido minkäänlainen hengellisyys, sen olen aika lailla konkreettisesti oppinut. Kiitos viestistäsi ja mukanaelämisestä.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: vn - 20.03.18 - klo:08:43
Luin juuri äsken Norvannon kirjasta meille annetusta rukouksesta...
Se alkaa sanoin "Isä meidän" ...eikä "Isä minun"....miksi näin?
Meidät on tarkoitettu elämään yhteisössä, yhteydessä toisiimme...
ei itsekkäästi vai omia asioita pyydellen...vaan elämään toisten rinnalla...nähden...kuunnellen...
rohkaisten...lohduttaen...rukoillen
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: malla - 20.03.18 - klo:11:48
(http://www.kuusamonseurakunta.fi/documents/1656001/2620653/s%C3%A4rkynyt+syd%C3%A4n_S.jpg)
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: PekkaV - 20.03.18 - klo:13:49

 Esivaltaa ei sido minkäänlainen hengellisyys, sen olen aika lailla konkreettisesti oppinut. Kiitos viestistäsi ja mukanaelämisestä.


   Esivallan edustajissa on mielestäni uskovaisia enemmän kuin kansalaisissa keskimäärin. Kuten tiedämme "laki on niinkuin se luetaan" eli tulkitaan. Siksi uskon, että esivaltaa sitoo jossain määrin myös hengellisyys.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: Riitta-mummi - 20.03.18 - klo:16:21
Myös lääkäreissä taitaa olla, vai olenko onnistunut vain johdattumaan kristyille lääkäreille. Ammattinsa puolesta se on hyvä.

Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 20.03.18 - klo:17:17
Kyllä Te saatte mielipiteenne pitää. Uskallan kokemuksesta kirjoittaa, että pieniä aarnioita on poliisissa ja pieniä nissisläisiä syyttäjälaitoksessa. Niin se vain menee.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 20.03.18 - klo:17:54
Komppaan Veli Vn Sinua me-hengestä tiettyyn rajaan asti. Kun ihmisen elämä menee raiteiltaan riittävästi, niin ei apua aina tule sellaisena kuin se helpottaisi. Toisekseen aina ei olla apua vaillakaan, vaan ihminen yrittää pärjätä omillaan. Voin ihan hyvällä mielellä kirjoittaa, että minut on rakastettu tähän seuraliikkeeseen. Eri asia on mielestäni silloin, kun Jumala herättää vaikka nyt alkoholisoituneen ihmisen. On monia todistuksia, että ko henkilöltä on juomishalu jäänyt heti pois. Sanovat, että se on Pyhän Hengen työtä. Kumpikin mainitsemani tapaus on hyvä asia, mutta ihmisen rakastaminen seuraliikkeeseen ihmisen kautta on kuitenkin ihmisten välistä.Rukouksia siihenkin on tarvittu muilta ja minulta, toki. Körttiläisyys on tällä tavalla perheen sisäistä voimaa. En voi kirjoittaa muusta, koska perhepiirissäni ei ole körttejä. Lienee niin, että körttisuvuissa saadaan omilta apua, kun sitä tarvitaan.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 28.08.18 - klo:17:09
Tästähän on hyvä jatkaa. Uskalsin aiemmin kirjoittaa poliiseista ja syyttäjistä ja verrata heitä oman toimialansa yhteen henkilöön. Kirjoitin aivan oikein. Nyt on isoja poliisipomoja syytettyjen penkillä. Komisario on siinä joukossa vasta vänrikki armeijassa. Tyttäreni asian päättänyt syyttäjä ei näytä osaavan poliiseja johtaa kuulustelujen tekemisessä, vaan on näköjään hyväksynyt huonot paperit. Valokuvan voimalla median edustaja saanee asian tarkempaan käsittelyyn, josta syyttäjä joutuu toteamaan, että "jos pohja on ollut liian kapea ja uutta esitetään, meidän on harkittava uudelleen  asian käsittelemistä".
Syyttäjillä on valtaa meidän muiden yli hirvittävän paljon, he pystyvät vallallaan musertamaan jonkun isän ja tekevät sen lain suomin mahdollisuuksin riippumattomina. He ovat valitut elämänsä ajaksi virkaansa. Joistakin on tullut liian riippumattomia yhteiskunnan demokraattisen valvonnan edessä. Yksi sai lähteä. Aina silloin tällöin syyttäjän päätös menee uusiksi.
Olisiko parempi, että syyttäjät valittaisiin tehtäväänsä määrävuosiksi kerrallaan
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 12.09.18 - klo:18:55
Mitä aiemmin kerroin on sitten lehtitiedon mukaan menossa uudelleen tutkintaan. Eli kaksi poliisia olisi saamassa syytteen virkavelvollisuuden rikkomisesta. Aarnio-tapauksen syyttäjä oli antanut tiedon, että naapuritontille ei oltu menty. Toinen kihlakunnansyyttäjä tutkituttaa lisää. Onkohan syyttäjä toimessaan lain ulkopuolella eli virheitä saa tehdä, niistä ei sakkoja vaadita.
Voin kirjoittaa, että en ole enää pro-syyttäjä/pro-poliisihenkinen siten kuin muutamia vuosia sitten oli vielä tilanne.
Lehtikirjoittelun oikeellisuuten en myöskään luota suuressakaan määrin ennenkuin varmempaa tietoa esitetään.
Tiedän isän, joka on 9 kk odottanut poikansa kuolemansyyn tutkimuksen valmistumista. Ruutilla meni 6 kk. Ohjeessa on, että jopa 3 kuukaudessa asia pitäisi olla valmistunut omaisille tiedoksi. Ei näin saisi olla, että viranomaiset voivat luistella vastuustaan.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 17.09.18 - klo:14:37
Voi voi, Robin Lardot joutuu puolelle palkalle. Kait hän on virkaansa varten aika paljon lakia lukenut, että olisi ymmärtänyt hypätä syyttäjä-ketjuun. Se porukka osaa hommansa, kuitenkin virheitä tehden, ollen miltei Jumalasta seuraava täällä muukalaisten maassa. Ymmärtävätköhän olevansa vain muukalaisia?
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 25.09.18 - klo:14:39
En saisi olla isänä laiska ja jättää kriittiset mielipiteeni vain jollekin yleiselle foorumisivustolle. Olen kritisoinut poliisivankilajärjestelmää, kihlakunnansyyttäjän ja poliisin rikosylitarkastajan helppoa menetelmää selvitä itsemurhakuolemasta poliisivankilassa ja kuolemansyyntutkimuksen viivästymisiä. Minun tulisi siis kirjoittaa lainlaatijataholle mielipiteeni ja sama tiedoksi eduskunnan oikeusasiamiehentoimistoon. Laissa on nyt niin ilmeinen mahdollisuus selvitä kuolemasta poliisivankilassa kirjoittamalla vain Potemkinin kulissin tapainen tutkimus ja salaamalla se diarioon, koska omaiselle lähetetään vain patologin lausunto.
Poliisivankilassa tapahtunut itsemurhainen tuhoutuminen on laaja kokonaisuus ja yhteiskunnan demokraattinen velvollisuus on olla sellaisesta riittävän tarkoin selvillä tapauskohtaisesti. Itsemurha ei ole syy, se on seuraus.
Päättäjät saattavat ajatella, että omaisen häpeä on niin suuri, että eivät aja asiaansa. Ei asia aina näin mene.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 08.11.18 - klo:16:30
On jollakin tapaa outoa, että en muista miten olen edellä olevan tekstini kirjoittanut. Laiskuus vielä vaivaa. Jos alan aktiiviseksi miettijäksi, niin unilystini huononevat ja se on tympeä asia.

Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 09.11.18 - klo:10:02
Niin, olen taas valvoskellut iltayön tunteja. Toinen minäni vaatii kirjoittamaan ja muukalaisminäni toppuuttelee, sillä tyhjän saa pyytämättäkin. Koettu epäoikeudenmukaisuus on vaivana tyttäreni asiassa. Poliisi syötti tietoa miltei joka päivä medialle ja sellaiseen ei voitu vastata millään tavoin. Tyttäreni oli moneen suuntaan uhri, mutta hänen osana oli tuhoutua. Tyttären mies huorasi länsirannikon naisen kanssa, mutta koska se ei ole lainvastaista, siitä ei välitetty, vaan kyläyhteisö otti avioliittoaan puolustavan henkilön pahiksena maalitaulukseen. Poliisi taas ei voinut huoraamisesta mitään kertoa. Tällä tavoin poliisi oli mielestäni  lynkkausmielialan vallassa olevan yleisön ja median tietoa jakava osapuoli. Kyllähän huuto sitten loppui, kun tytär tuhoutui. Näin asiat mielestäni menivät filistealaisten maassa.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 29.11.18 - klo:17:13
Toisaalla kirjoitetaan osiossa "turha joukko" innokkaastikin. Olisihan se kiva kirjoitella pelkästään kristillistä eetosta, vaikka se minulle on vaikeata. Raamatun historia on aina kiinnostanut ja Kaanaan maa, se maa, missä Jeesuskin aikoinaan vaikutti. Olen erikoistunut  :003: kirjoittamaan ihmiselon nurjista paikoista ja elämästä yhdessä sellaisessa.  Onko se minua auttanut?. Eipähän ole tarvinnut kääntyä ammattiauttajien puoleen kuluttamaan omaa eläkeläisen rahaa. Enkä ole ollut jonon tukkijana, olisihan sellainenkin muita ajatellen ollut tympeätä. Mutta sanomatta paras, en minä osaa tulevaisuuteeni kurkistella. Sitä armolahjaa ei ole muillakaan muukalaisilla.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 18.12.18 - klo:11:38
Psyykkeeni on haavoitettu, sille en voi mitään.

Tiedämpähän olevani maan päällä muukalainen. Israelin kansa on aina tiennyt saman suhteensa Jahveen.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: vn - 18.12.18 - klo:12:08
Tuttuja tuntoja veli kirjoitat!

Muistamme...Kristus kulkee jalkaisin ja etsii monttuihin pudonneita...
myös ulkopuolella leirin...

 :eusa_pray: :109:
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 18.12.18 - klo:13:33
 :039:
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 08.05.19 - klo:21:19
Kuulehan enkeli-tyttäreni. Sain selville, että Sinut vangittiin salaisessa oikeudenkäynnissä, syytä epäillä ylittyi.
Julkisena on olemassa joku informaatio, minkä ehkä voisin hankkia luettavakseni. Mitä se hyödyttää. Olen taas masentumaan päin.
Ennenkuin poistuit poliisin tutkintavankilasta, niin media tiesi Sinun nimesi, kotiosoitteesi, hyvin yksityiskohtaisia muita tietoja elämästäsi. Että tällä tavalla poliisin komisario huolehti omalta osaltaan salaisen oikeudenkäynnin velvoitteista, so tiedottamalla lainvastaisella tavalla Sinusta kahden viikon aikana useita kertoja. Kotisi edustalla pyöriskeli valokuvaajia.
Minä en voi luottaa poliisi- ja syyttäjäviranomaisiin. He ovat omilla toimillaan tehneet minusta kverulantin. Varkauden poliisivankilassa ja oman aikasi tutkintavankila-aikana Helsingissä on kuollut henkilöitä, mutta niistä ei ole poliisi tiedottanut mediahakuisesti yhtään mitään. Edellämainittujen viranomaisten mustekynällä voidaan valkealle paperille kirjoittaa, että musta on jotakin muuta väriä kuin musta. Kyllä tämä on surkeata väkivaltaa.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 09.05.19 - klo:10:13
Minun pitää yrittää pysyä entisissä tavoissani ja lähteä ulos hommiin, vaikka se on turhuutta. Kirjassa lukee vielä vahvennuskaneetti ja "tuulen tavoittelua". Pirtissä istun liian paljon koneen ääressä ja sieltä löytyy minulle vaikeita asioita.
"Jos näet maakunnassa oikeutta poljettavan, niin älä tuota kovin ihmettele, sillä ylhäistä vartioitsee vielä ylhäisempi ja sitäkin ylhäisemmät näitä kahta". Sionismiin kallellaan  olevana kirjoitan vielä VT:n puolelta "pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tahi pahaa".
Siispä hyvissä ajoin työnnyin ulos aurinkoiseen säähän. Eilen olin tarkistanut raivaussahani kunnon, olin hakenut Kestilästä bensiiniä ja uuden 5,3 mm viilan terän teroittamiseen. Eilisessä koekäytössä sain havaita , että ohuella viilalla teroitettu terä sahaa liian hienon lastun pajusta. Kaarina määräsi, että aloita varovaisesti ja katko tänä päivänä vaikka kahden sähkötolpan välisen ojan pajut. Se oli hyvä ohje. Lustepelto on heti rustingin takana, mutta olisin joutunut kävelemään "rensselit völjyssä", niin meninkin PuniZ:lla ja siinä oli nostolaitteissa laatikko ja siinä raivaussaha. Kyllä minä jaksoin, vaikka kaaduinkin muutaman kerran, mutta se johtui enemmän rentunruusun kuivien varsien ja uusien ritvapajujen esteestä.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 12.05.19 - klo:13:18
Joko - Tahi. Maailman lapsi ja muukalainen. Aika vanhahtavasti verrattu, mutta löysin tämän juhlasaarnan kirjastani, sekin on vanha v 1955. Herättäjäyhdistyksen entinen toiminnanjohtaja Armas Antila on saanut arvokkaan paikkansa kirjassa. Ko henkilö oli myös kirjailija ja herännäisopiston rehtori Kainuussa. Olisi jopa tarpeellista yrittää saada A Antilan kirjoittamaa tuotantoa luettavakseni. Hän toimitti sodan aikana valloitetun alueen kansan käyttöön uskonnolista lehteä.
Juhlapuheen pitäjä on koonnut muukalaisuuden tueksi muutamia teesejään. Nekin lienevät vanhanaikaisia, mutta tykkään sellaista tekstiä lukea. "Älkää rakastako maailmaa,,,maailma katoaa,,,emme me kauan täällä alhaalla vaella,,,pois on lähdettävä,,, Herännyt kansa on aina pyytänyt vaeltaa täällä muukalaisena,,, ei tänne saa kotiutua".
Kun esivallan kanssa yrittää ja joka kerta torpataan, niin sellainen tekee muukalaisen. Silloin tulee väistytyksi pienelle paikalle, pois hoveista, joita toki ehdin nähdä ja kokea. Jospa hengellinen muukalaisuuteni voisi kypsyä, että unohtaisin kärsimäni vääryydet, sillä eihän esivalta sorra. Minä olen ymmärtänyt väärin,,,,
Taidan siirtyä kuuntelemaan List do Palestyny-virttäni.
Otsikko: Vs: Kirje Ruutille
Kirjoitti: 1944 - 28.07.19 - klo:02:24
Olen asioitani kertaillut, että mitä sitä oikein on tapahtunut. Ei saisi, sillä sellainen valvottaa. Voihan osasyynä olla kiusaava hellekin kerta valvon. Tiedän, että saan rästini kiinni - näin on ollut ennenkin.
Ikävä olo.
Soitin päivällä lujalle ystävälleni ja tapani mukaan trossailin, että hyvin menee. Jospa tällainen kirjoitelmien lukeminen ja oma vastaavien väsääminen panisi silmät "luppasemmaan".