Körttifoorumi

Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Viisveisaaja - 14.11.10 - klo:11:45

Otsikko: vanhuus
Kirjoitti: Viisveisaaja - 14.11.10 - klo:11:45
Tälläinen synkkä aihe,kun pikkasen kauhistuttaa tämä vanheminen. Vanheneminen on kai aihe josta suurimmalla osalla meistä foorumilaisilla on jotain kokemusta?

Bob Dylan on tehnyt joitain lauluja aiheesta. Joissa  vanhenemista käsitellään ja mitään hyvää ainakaan hän ole siitä löytänyt.
Itsekkään en oikein löydä, näkö menee ja muuta kolotusta.

Miltäs vanheneminen tuntuu?
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Riitta-mummi - 14.11.10 - klo:12:19
Älä pelkää. Mielenkiintoisemmaksi on käynyt, aina vain.

Riippuu tietysti yksityiselämän kuvioistakin. Minä joka ns. menetin nuoren aikuisuuteni olemalla kahden pienen äiti, olen saanut niiden vuosien vapauden ja hauskuuden sitten nelikymppisenä. Luulinkin että nelikymppisenä on valmis, täydellinen ja onnistunut. Kuinkas kävikään! Sain aloittaa kaiken alusta.Lapsen kengissä astelen kai vieläkin, mutta olen jouten tyytyväinen(padasjokinen sanonta)!
Kuusikymppiseksi asti meni jopa kivuitta, säryittä, mutta 63 täytettyäni aloin tuntea kehon kehnoutta. Onneksi utelias lapsenmieli sanoo etten vieläkään ole v a n h u s.

Uskallan sanoa että vasta nelikymppisenä aloin hitaan kasvun näissä uskon asioissa. En osaa sitäkään enää pitää pahana. Maailma on tullut nähtyä ja elettyä. Tiedän synnin seuraukset, mutta olen saanut kokea Armon suuruuden. Rakkaus jota olen saanut perheeltä ja ystäviltä on elähyttänyt
kokonaan uuteen ihmiskäsitykseen.

Heränneen kansan vaellus vaatimattomuudessa ja nöyryydessä ei minun tuliselle luonnolle ole helppoa. Siltikin haluan ja toivon kuuluvani tähän joukkoon, missä ei henkiä haistella, ei olla muuta kuin synnin alaisia ja Kristusta tarvitsevia.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Syterskalet - 14.11.10 - klo:13:33
Vanhuus on siitä, että odotetaan milloin se viisaus tärähtää päähän. Mutta odottavan aika on pitkä, jota kuitenkin helpotta se, että aika kuluu nopeasti.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Mörtti-57 - 14.11.10 - klo:13:42
Vanahuus on elämästä luapumista pala palalta. Luin jostakin, että ihimisen olisi elonaikanaan kerättävä tiatoa ja omaasuutta 2/3 -osaa ajastaan ja loppuaika olis käytettävä sen pois luavuttamisehen. :117:
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Leena - 14.11.10 - klo:16:45
Pelkäsin etukäteen tolkuttomasti neljänkymmenen täyttymistä. Lopulta olin niin ahdistunut että kotona käydessäni kysyin isältäni millaista se oli... meillä kun on hyvä kysyä äidiltä jos haluaa vakuuttua siitä että asiat ovat niinkuin toivoo, isältä kun olisi tiedettävä kuinka ne oikeasti on...
Hän vastasi, että oikeastaan siitä vasta alkoi hyvä elämä, ja nyt kun kuusikymppiä on kohdalla, tuli uutta mietittävää - siihen kun ajoittui selvä roolien muutos minä ajattelin, tulo isoisäksi ja eläköityminen. Jokin lyhyt taite näytti silloin olleen vähän vaikean.  Mutta se pätkä oli hyvää ja vakuutan samaa, vaikken vielä ole lähellä sitä toista haastetta....Ja vaari on oikein onnellinen vaari.

Nyt jokainen päivä - älkää kysykö syytä! - merkitsee iltaan jouduttuaan sitä että olen askelta lähempänä kuolemaani. On hetkiä jolloin vimmatusti vain haluan elää, elää, elää ja täällä, en missään muualla... musiikki tuo sellaisen tunteen joskus, niin - ehkä intensiivisimmin.  Mutta ihmettelen kyllä itsekin, mikä ihme tämä nyt on, että otan ne kuin olisin lähempänä Jumalan näkemistä, en mitään vanhenemista,   vaikka onhan sekin todennäköinen...  olisiko jokin että on joutunut luopumaan pitkin matkaa kaikenlaisesta, vaikuttanut... mutta kun menettämiseen ehkä ei sittenkään totu...

Kun aika kuluu niin kauhean äkkiä, ei kerkeä olemaan vanhana pitkään kuitenkaan... ja   mitä vanhemmaksi elää sitä nopeammin se kuluu... tuntuu kuin se lentäisi... Enemmän minä mietin kyllä iankaikkisuutta kuin mitään täällä tapahtuvaa nyt enää. Jokin minussa katselee itseään ja näkee realistisesti: Ei mitään hyvää. Siihen asettuu lohduttavana oikeastaan ainoana lohduttajana ajatus, että nyt on suhteessa Jumalaan kuten pitääkin, mutta vaikeaa se on silti. Se lienee katumusta. Kun katuu, ei enää tule yksittäisistä teoista moraalin ajamana Jumalalle tunnustamaan yksittäistä tekoa, vaan katuu vinoon vääntynyttä elämäänsä, ja vain siksi uskaltaa tulla, etteivät terveet parantajaa tarvitsekaan. Tahtoisin jo Jumalan luo, eikä siis aivan todella mikään ole hullusti, en ole masentiunut eikä mitään sellaista. En nyt oikein tajuu... siis, en.  :-\
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Pyryharakka - 14.11.10 - klo:16:47
Viime viikolla eräs viisikymppinen tuttavani sanoi, että kun hän katsoo aamulla peiliin, hän ihmettelee: "Tuon vanhan miehen sisälläkö minä asun?"
  :102:
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Pena - 14.11.10 - klo:18:54
Aikoinani oli hirmuisen aikuinen (mielestäni) kirjoittaessani ylioppilaaksi. Nyt vuosi vuodelta nuoremmat kakarat saavat valkolakin.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Leena - 14.11.10 - klo:20:10
On joku viisaustieteilijä sanonut että vanhuuden kehitystehtävänä on eheyden löytäminen, vaihtoehto on epätoivo. Eheys merkitsee sitä, että on osapuilleen sitä mieltä että oma elämä oli sittenkin paras mahdollinen elämä. Ehkä kysymys on tästä.  Joskus se tulee eteen hyvin nuorelle: Ajattelen yhä 21-vuotiaana kuolemaan tuomittua Sophie Schollia ja hänen paria vuotta vanhempaa veljeään, joka myös tuomittiin kuolemaan natsismin vastaisesta toiminnasta 1943.  Tuli kiire todeta, ettei olisi halunnut sittenkään toimia toisin, tai ei olisi voinut. Ja että elämä oli ollut hyvää.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: PekkaV - 15.11.10 - klo:04:39
Mitäpä tässä, valmiissa maailmassa.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Leena - 15.11.10 - klo:17:04
Mitäpä tässä, valmiissa maailmassa.
Se kai että maailma voi olla valmis, me olemme niin toivottoman epävalmiita
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: PekkaV - 15.11.10 - klo:18:17
Eikä valmiimpaa tule, vaikka kuinka touhuais.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Riitta-mummi - 15.11.10 - klo:19:05
Joo, kipeemmäks vaan tulee kun ylirasittuu.   :018:
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Pirska - 15.11.10 - klo:21:13
Eipä sitä kukaan tiedä, mitä vanhuudessa on odotettavissa.

Kauhealta tuntuisi olla hirveän sairas.

Kauheammalta tuntuisi olla yksin ja hyljättynä.

Kauheinta olisi paha äkkikuolema.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: mt - 15.11.10 - klo:22:13
Miltäs vanheneminen tuntuu?

Turha koohotus jää vähän vähemmälle. Ei tarvitse niin hirveästi pinnistellä kuin nuorempana, kun jo tietää... Katse terästyy, kohdistuu, kun tietää, että keväitä ja syksyjä on edessä vain varsin rajallinen määrä. Näkö heikkenee, mutta siitä ei jaksa kovin paljon huolta kantaa, tarvitseeko sitä kaikkea enää niin tarkasti nähdäkään. Voima vähenee, ei voi mitään. Onneksi on nuorempia ja onneksi ne on yhtä hulluja kuin ennenkin, antaa niiden pusertaa. Oma energia säästetään olennaisiin. Naisissa kauneus siirtyy ikävuosissa eteenpäin - näet kolmikymppisen hepsankeikan ja toteat että tuosta sitä vielä tulee upea pakkaus, jahka ikää karttuu pari vuosikymmentä. Työteho kasvaa, kun aikaa ja voimia ei kulu turhaan hosumiseen. Suurimman osan asioista voi antaa mennä ohi, onhan noita nähty. Historia kiinnostaa, koska sitä voi ymmärtää edes jotenkuten vasta yli viisikymppisenä - kun omaa nuoruusaika on historiantutkimuksen eikä sosiologian kohde. Historian aika konkretisoituu, kun ajanjaksoja voi verrata omaan elämänkulkuun.

Ei hassumpaa aikaa. Sen kestokin taitaa olla meidän ikäpolvella sopiva. Saunakaverin ohje: eläkää 98 vuotiaaksi, mutta sitten kuolkaa, koska siinä vaiheessa elämä alkaa käydä kovin hankalaksi (kaverilla oli satanen menossa juuri rikki).

Mt
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Atanasia - 15.11.10 - klo:22:27
Leena kirjoittaa, että
Lainaus
Pelkäsin etukäteen tolkuttomasti neljänkymmenen täyttymistä.
- mulle kävi samoin.
Olin viikkoa ennen 40-vuotispäivää ihan paniikissa, olin
aivan varma, että kuolen, en nähnyt mitään mahdollisuutta siihen, että elämä jatkuisi vielä
40 jälkeen... :107:
en uskaltanut edes nukkua vaan piti valvoa ja ottaa se päivä vastaan
jotta en ainakaan kuolisi unissani  :107:
- ihme paniikki!

Mutta sitten kun täytin 50 ei tuntunut missään.
Ja kohta täytän kai 60...tuskin huomaan...
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Leena - 15.11.10 - klo:23:00
Joku sanoikin että viiskyt on yhtä juhlaa, neljäkymmentä on kuin evankelisluterilainen räntäinen tammikuun maanantai Helsingin aamuruuhkassa.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Viisveisaaja - 16.11.10 - klo:07:22
No se hyvä puoli on vanhenemisessa, että voi alkaa valmistautumaan kuolemaan ja siihen suhtautuminen tulee selvittää itselleen.
Muutenkin vanhetessa muuttuu filosofisemmaksi, ainakin minä.

On kuitenkin tosiasia, että hirveän moni vanhus tekee itsemurhan.
Olli Valtonen piti siitä puheen Tuomasmessussa kerrran. En muista lukua, mutta iso määrä tai prosentti se on.
Kyllähän totuus on, että vanhus suljetaan johonkin laitokseen, jossa sitten vain odottaa kuolemaa.
Vaikka kait laitoksissakin on eroja?

No kristityllä ehkä vanheneminen on helpompaa, kun voi keskittyä hengellisiin asioihin, mutta jos ei niitä olisi, niin voisi olla kurjaa vanheneminen tai vanhuus.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: PekkaV - 16.11.10 - klo:09:18
Ei hassumpaa aikaa. Sen kestokin taitaa olla meidän ikäpolvella sopiva. Saunakaverin ohje: eläkää 98 vuotiaaksi, mutta sitten kuolkaa, koska siinä vaiheessa elämä alkaa käydä kovin hankalaksi (kaverilla oli satanen menossa juuri rikki).

Mt

111-vuotiaaksi on tarkoitus pyrkiä. 111 on körttivästin halkioiden lukumäärä ja Jumalan puhelinnumero.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Leena - 16.11.10 - klo:13:10
No se hyvä puoli on vanhenemisessa, että voi alkaa valmistautumaan kuolemaan ja siihen suhtautuminen tulee selvittää itselleen.
Muutenkin vanhetessa muuttuu filosofisemmaksi, ainakin minä.

On kuitenkin tosiasia, että hirveän moni vanhus tekee itsemurhan.
Olli Valtonen piti siitä puheen Tuomasmessussa kerrran. En muista lukua, mutta iso määrä tai prosentti se on.
Kyllähän totuus on, että vanhus suljetaan johonkin laitokseen, jossa sitten vain odottaa kuolemaa.
Vaikka kait laitoksissakin on eroja?

No kristityllä ehkä vanheneminen on helpompaa, kun voi keskittyä hengellisiin asioihin, mutta jos ei niitä olisi, niin voisi olla kurjaa vanheneminen tai vanhuus.
Olen miettinyt tuota kun tietysti olen työssä joutunut pakosta miettimään, ja iloinnut siitä että omat vanhemmat pärjää niin hyvin ja saa olla yhdessä kotona. He käyvät nykyään yhtä mittaa perhehautaa kunnostamassa; ihan kuin harjoittelevat yhdessä lähtöä - sitä se minusta on, tämä uusi villitys.
Oma sairastunminen ja sen paheneminen on tietenkin pakottanut miettimään monet kerrat samaa, vaikka minulla oireinen aika ja oireeton aika vaihtelevatkin niin että terveenä unohdan mitään olleenkaan ja ihmettelen itseäni: Miten tuo terve ihminen istuu kotona? Miksi teen aina mitä huvittaaa? Olenko tämä vai tuo? Olenko ihan välinpitämätön ja vastuuton... haluaisin päästä samaan kuin  :026: Sinun minä olen, oi Jumalani.

Myöhemmin on, aivan totta, tärskyistä kiitollinen. Pelkää vähemmän tulevaa, sillä mielikuva siitä on usko minua, aina pahempi kuin todellisuus milloinkaan. Ja hullaannuin siihen Teerstegenin ajatukseen jonka ymppäsin yhteen iltahartaussaitin kohtaan. Yksi mun psykoanalyytikkokaveri pitää minua masentuneena... miten selität että ei ei ei, on kaksi eri asiaa haluta pois elämästä ja haluta nähdä Jumala livenä.

Mutta totta on että moni vanhus on nimenomaan vakavasti masentunut, useistakin syistä, moni kipujen takia, huonon nukkumisen, aliravitsemuksen jo yksistään, ja yksinäisyyden, tietysti.  Tuumailen usein, että tavallaan kuuluu hyvään ikäluokkaan sillä ns suuret ovat aina huolissaan siitä mikä koskee heitä itseään, ja nyt he ovat huolissaan vanhustenhuollosta. Ne ennätetään saada pystyyn ennen kuin juttu koskee itseä, muttei vielä ehditä säästösyistä purkaa... Vanhusten depressio on, totta, alidiagnosoitu ja huonosti hoidettu. Pidetään porukka hei toisistamme huolta, ja foorumi eläköön yli kuoleman rajan... :003:
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: juhani - 16.11.10 - klo:17:58
111-vuotiaaksi on tarkoitus pyrkiä. 111 on körttivästin halkioiden lukumäärä ja Jumalan puhelinnumero.
Niin minoon pikkasen nuarempi ku satman... minoon 111-vuatias ku kualen myäs... yli kuuskymmentä vuatta minoon teillä typeryyksiä esittämässä...
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Pyryharakka - 16.11.10 - klo:22:18
Mie luulen, että näin 50+++ vuotiaana sitä alkaa olla armollisempi itselleen ja sitä kautta myös kanssaihmisilleen.  :039:
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Atanasia - 16.11.10 - klo:22:24
Lainaus
111 on  Jumalan puhelinnumero.
 

- ja ei ku soittamaan.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: juhani - 17.11.10 - klo:00:18
Yritin soittaa, mutta aika paljon kehitysmaissa Hän on. Meidän kehitysmaissa!!!
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Pirska - 21.12.10 - klo:22:24
Minusta on paljon tärkeämpää muistaa vanhaa ihmistä hänen eläessään kuin käydä sitten ahkerasti haudalla. Minulle tulee itsellekin hirveän hyvä mieli siitä, kun saa tehdä vanhemman ihmisen onnelliseksi. Kannattaa tosiaan kuunnella, mitä he oikeasti haluavat. Äitini sanoi, ettei hän tarvitse mitään joululahjaa. Hänellä tosiaan on tavaroita joka lähtöön. Niinpä sitten vein hänelle muutaman rasian lanttulaatikkoa, hänen omalla reseptillään valmistettua.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Riitta-mummi - 21.12.10 - klo:22:48
Meillä entisen pankinjohtajani kanssa on yhteinen yli 97-vuotias ystävä. Kävimme hänen luonaan tänään perinteisellä joulukahvilla. Lahjat vaihdettiin, kuulumiset kerrottiin ja menneitä muisteltiin.

 Kuinka kummasti kun toinen aloittaa jostakin asiasta  niin itsellekin se tapahtuma tai ihminen vuosikymmenien takaa uudestaan muistuu mieleen.

Liisa-neiti nauttii kovasti aina kun me kaksi käymme yhdessä hänen luonaan. Hän alkoi kertoa lapsuudestaan ja nuoruudestaan yli kahdeksankymmenen vuoden takaa. Kolmetoistavuotiaana äidistään orvoksi jäänyt tyttönen on koko elämänsä antanut toisten käyttöön.

Usko Jumalaan on ollut hänelle palkka joka tuntuu riittävän.

Hyvästä sydämestään ja laihasta rahapussistaan riittää monenlaista jaettavaa meille ei-sukulaisillekin. Aivan lähi-omaisia ei hänellä enää olekaan.

Hyvä Jumala on antanut hänen säilyttää muistinsa, ymmärtävän sydämen, puolet näöstä ja kohtalaisen kuulon.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Atanasia - 22.12.10 - klo:10:58
Minun vanhin ystäväni on juuri 97 vuotta täyttänyt Anneli-täti.

Jonka sain ystäväkseni kun muutin tänne ja minun äitini kertoi,
että täällä asuu eräs hänen vanha nuoruudenystävänsä ja menin sitten tapaamaan Annelia
ja niin meillekin kehittyi ystävyys.
Anneli-täti oli  äitini ensimmäisessä työpaikassa
ja 15 vuotta äitiäni vanhempana oli hänelle tukena ja turvana.
Ja sitä hän on ollut minullekin. Elämäni suurimmissa hetkissä.
Annelin veli menehtyi juuri 100 vuotiaana.

Voi kun osaisi elää niin, että edes iän mukana viisaus ja hellyys ja ymmärtämys ja kaikki hyvä kasvaisi...

 :eusa_angel:
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Jampe - 22.12.10 - klo:15:05
Ollapa 16-kesäinen, juuri peruskoulusta päässyt ja tämä järki mikä nyt on... :icon_confused:


Se on suurta tuhlausta että nuorena kun kaikki mahdollisuudet ovat auki, niin ihmisen pitää olla tyhmä.  Vanhempana kun olisi järkeä niin ei ole enää mahdollisuuksia. Pitäisi olla juuri toisinpäin; kyllä vanhempana joutaa olemaan tyhmäkin kun kaikki on jo tehty mitä oli tehtävissä.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: juhani - 27.12.10 - klo:00:33
Tämä on mustan huumorin Jumpun tekeleitä...
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Riitta-mummi - 28.12.10 - klo:14:14
Ollapa 16-kesäinen, juuri peruskoulusta päässyt ja tämä järki mikä nyt on... :icon_confused:


Se on suurta tuhlausta että nuorena kun kaikki mahdollisuudet ovat auki, niin ihmisen pitää olla tyhmä.  Vanhempana kun olisi järkeä niin ei ole enää mahdollisuuksia. Pitäisi olla juuri toisinpäin; kyllä vanhempana joutaa olemaan tyhmäkin kun kaikki on jo tehty mitä oli tehtävissä.
Täytyy hiukan innostua tästä Jampen mietelmästä. Tuntuu että minulla menee toisinpäin, takaperin kuin muilla. Nuorena olin kai olevinani viisas, vähän lahjakaskin, mutta mahdollisuuksia en halunnut käyttää hyväkseni. Valitsin tieni, niinhän luulin. Kyllä se oli johdatettu näin tismalleen.

Nyt olen monilla mittareilla jo vanha, paitsi omalla sisällisellä. Nyt en jouda olemaan viisas enkä tyhmä. Elämä on pitänyt huolen olemisistani.
Lapsellinen olen mielelläni, kahdessakin merkityksessä: jälkeläisiä on siunaantunut ja lapsenmielellä on kepeämpi elää.

Kun olin viisas, osallistuva, menevä ja kyllästynyt, olin tosikkomainen ja v a n h a. On surullista olla vakava vanha.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: seppos - 28.12.10 - klo:14:43
Rakas vaimoni tulee loppuviikosta vuoden viimeisenä päivänä kansaneläke ikään, vaan ei hyödy sittä mitään. Minä iloitsen siitä, että ollaan taas kolme kuukautta yhtä vanhoja.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Niila - 10.04.11 - klo:16:13
Vanhana niität sitä mitä olet aikanasi kylvänyt. Hyvän sadon saat jos olet nuorempana muistanut yhden tärkeän elämän ohjeen "Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille".
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Antti Juhani - 10.04.11 - klo:18:30
"Vanhuuden pelko antaa kiihtyvän nopeuden vanhenemiselle." Nämä viisaat sanat ovat rouva Sylvi Kekkosen. Sanat ovat vanhoille vapauttavat: ei tule pelätä vanhuutta!
Vanhuus on ikäkausi, jolla on omat suuret etunsa ja oma viehätyksensä.

Oheinen on lainaus Jaakko Haavion kirjasta, Ilon ja rauhan teitä.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: sadetta - 10.04.11 - klo:19:33
Kumma juttu tuo vanheneminen omalla kohdalla. Ei millään uskoisi, mutta peiliin katsomalla sen näkee. Työkaveri äskettäin sanoi aikoneensa ostaa minulle jonkin kasvonaamion (voidetta, vaikka naamari peittäisi paremmin  :003:), kun mun kasvot näytti niin rusinalta. Otin vinkistä vaarin.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Antti Juhani - 10.04.11 - klo:19:44
Rusinalta :-\ :-\? Mummoni oli siloposkinen vielä 70-vuotiaanakin. Osa hänen lapsistaan ovat baby-face, seuraavassa sukupolvessa tilanne muuttui, ainakin joillakin :).
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Niila - 10.04.11 - klo:20:13
Näkyivätpä ajanmerkit enemmän tai vähemmän ne ovat iäkkään ihmisen "kunniamerkkejä" pitkästä elätystä elämästä ei niitä pidä hävetä ja peitellä vaan kantaa kunnialla. Itsensä hyväksyminen sellaisena kun on vähintää omalta osaltaa masennusta, mikä on koko ajan yleistyvä kansansairaus.
Joten päät pystyyn ja korvat lukkoon turhuuksilta silloin ei vanhentuminen tunnu enään niin pelottavalta asialta.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Atanasia - 10.04.11 - klo:20:30
Mie olen jollain tapaa aika innoissani vanhenemisesta
onkohan mulla jokin häiriö  :017:

Odotan paljon positiivista.
Olen jo melkein 60 v, enkä vielä tunne olevani vanha - pitäiskö?
sen verran ikää kuitenkin on, että olen jo joutunut kohtaamaan
monia luopumisia - fyysisiä ja henkisiä
silti odotan vanhenemista sillätapaa, että se TUO jotain.
Ainakin vielä tunnen olevani saamapuolella ja uskon sen jatkuvan.

Olen ns. hyvinmyöhäänkehittyvää (paino sanoilla hyvinmyöhään)tyyppiä, joten
ainakin odotan kypsymistä ja viisastumista ja kaikkea sellasta kivaa


 (http://www.cosgan.de/images/smilie/konfus/n022.gif)
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Riitta-mummi - 10.04.11 - klo:21:07
Odotahan vain Atanasia. Minulla on sama kehityskaari kuin sinulla, olen maininnutkin siitä muutamaan otteeseen. Hitaasti hitaasti aikuistuin, vakavoiduin, tulin tehokkaaksi yhteiskunnan jäseneksi. Ja  s i t t e n  63 täytettyäni tapahtui täyskäännös iloon, lapsenmielisyyteen, huumoriin.
Mutta ei niin paljon hyvää etteikö jotakin pahaankin. Samaan aikaan alkoivat vanhuudenkrempat, kivut nivelissä, nimimuisti heikkeni ja uni huononi.

Merete Mazzarella sanoi eräässä haastattelussa että hän luuli elävänsä ikuista nuoruutta, mutta 63-vuotiaana alkoikin tuntea vanhuutta.

Odotahan vielä muutama vuosi Atanasia.   :003:
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: hippiäinen - 10.04.11 - klo:21:41
Mie olen jollain tapaa aika innoissani vanhenemisesta
onkohan mulla jokin häiriö  :017:

 (http://www.cosgan.de/images/smilie/konfus/n022.gif)

Kyllä sulla taitaa olla  :003:

Hassun hympän löysit  :eusa_clap:

Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: seppos - 10.04.11 - klo:21:47
Vanheneminen on siitä hauska juttu, että tasan kaikille kertyy vuosia ihan samalla nopeudella sukupuolesta tai mielipiteestä riippumatta.
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Atanasia - 10.04.11 - klo:21:51
Lainaus
Odotahan vain Atanasia. Minulla on sama kehityskaari kuin sinulla, olen maininnutkin siitä muutamaan otteeseen. Hitaasti hitaasti aikuistuin, vakavoiduin, tulin tehokkaaksi yhteiskunnan jäseneksi. Ja  s i t t e n  63 täytettyäni tapahtui täyskäännös iloon, lapsenmielisyyteen, huumoriin.
Mutta ei niin paljon hyvää etteikö jotakin pahaankin. Samaan aikaan alkoivat vanhuudenkrempat, kivut nivelissä, nimimuisti heikkeni ja uni huononi.

Merete Mazzarella sanoi eräässä haastattelussa että hän luuli elävänsä ikuista nuoruutta, mutta 63-vuotiaana alkoikin tuntea vanhuutta.

Odotahan vielä muutama vuosi Atanasia.     

huhuh Riitta-mummi, kuulostat pahaenteiseltä  :icon_eek:

Muisti heikkenee päivittäin jo nyt.
Mutta uni senkun lisääntyy.
Tauteja ei ole vielä.
Se on sitten varmasti iso miinus jos saa jonkun kivuliaan taudin.
Kivuton vielä menettelee  :icon_rolleyes:

Merete Mazzarella on muuten  :023:
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: Sanneli - 11.04.11 - klo:10:31
"Tohtori, olisiko teillä jotakin lääkettä, joka pysäyttää vanhenemisen?"
"Kävisikö rotanmyrkky?"
Otsikko: Vs: vanhuus
Kirjoitti: seppos - 11.04.11 - klo:10:56
"Tohtori, olisiko teillä jotakin lääkettä, joka pysäyttää vanhenemisen?"
"Kävisikö rotanmyrkky?"

Ei käy rotanmyrkyllä. Syön sitä päivittäin eikä auta tuohon.