Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: juhani - 14.04.08 - klo:07:45
-
Perkeleeseen uskonut pikku prinsessani sai eilen käskyn astua Kristuksen sotajoukkoihin. Siihen liittyi poislähtemätön tatuointi kasteen muodossa. Häntä itketti hieman. Olivatko ne surun vai ilon kyyneliä?
-
Reipasta tekstiä, juhani! Mutta ei siihen paljon lisäämistä. Tyttäresi uskoontulohetki on nyt siis kirjoissa ja kansissa. Ei tyttö Kristusta, vettä tahi pappia itkenyt, vaan outoja vieraita :lol:
-
Olivatko ne surun vai ilon kyyneliä?
Ilonpa ilon, sillä hän antoi elämänsä Jeesukselle. 8)
-
Prinsessa tuli uskoon eilen klo 13.24. :lol:
-
Onnea ja siunausta Juhanille ja koko perheelle.
'Kasteessa ihminen saa lähtemättömän sinetin: Jumala sen tekee.'
Näin JE (se vanhempi) Karhunmäen toimintakeskuksessa parisen vuotta sitte. Ulkomuistini mukaan itsekin olit silloin siellä.
Sanomasi 'tatuointi' on aivan sama asia. Ulkoisena tunnuksena on ristimänimi.
-
Onnea koko perheelle! Kuka oli kastamassa?
Minä luulen, että se itkeminen johtuu siitä, kun vanha ihminen joutuu Jumalan armon alle. Se panee vastaan.
-
Voihan se itku johtua siitäkin, että vesi on yleensä märkää ja kylmää. Kastehan ei tarvitse vastaanottajalta mitään tiettyä vastausta, itkua tai aamenta.Se on kokonaan Jumalan työtä.
Prinsessalle tervetuloa Isän lapsiparveen!
-
Paappa (JEsenior) oli mitättömästi osallisena Jumalan asevelvollisuusarmeijaan käskemisenä. 36-38C -astetta oli tämän melkeinpä korpraalin kastevesi. :)
-
Paappa (JEsenior) oli mitättömästi osallisena Jumalan asevelvollisuusarmeijaan käskemisenä. 36-38C -astetta oli tämän melkeinpä korpraalin kastevesi. :)
Onnea niin kastajalle kuin kastetun perheelle, kastettavaa unohtaamatta. Sama mies on hyvin tuloksin kastanut meidän lapset.
-
Hyvää kristityn elämää kastetulle!
Sivusta seurattuna vauvan elämässä on se hyvä puoli, että saa itkeä ihan silloin kun itkettää, omissa ristiäisissä on taatusti vähiten juhlapaineita.
-
"kasteen armo" kantaa silloinkin kun oma usko mahdollisesti horjuu.se on mielestäni hyvä ja siunattu asia herralta meille syntisille :D
-
"kasteen armo" kantaa silloinkin kun oma usko mahdollisesti horjuu.se on mielestäni hyvä ja siunattu asia herralta meille syntisille :D
Aivan. Eilen ristiäisissä Keski-Suomessa kertautui taas kasteoppi hyvin. Pappi puhui hienosti mm siitä että kastemekon pituus (verrattuna kastettavan koko) kuvastaa siten miten äärettömän suuri on Jumalan armo. Ai niin, tuo kastettava ei itkenyt koko aikana ja taisi olla äärettömän levollinen asiasta kun nukkui sen jälkeenkin lähes koko ajan.
Puhetta kuunnellessa samalla palautui mieleen kummina olemisen tärkein tehtävä (vaikken tuon kaverin kummiksi tullutkaan). Ja miten huonosti suorittanut tehtävät sen :cry:
-
Perkeleeseen uskonut pikku prinsessani sai eilen käskyn astua Kristuksen sotajoukkoihin.
Jeesuksen luo tuotiin sylivauvoja.
Opetuslapset estelivät tuojia.
Jeesus närkästyi ja sanoi, että "ellette ota taivastenvaltakuntaa vastaan, kuten tällainen lapsi, ette voi päästä sinne sisälle".
Suunnilleen näin ne Jeesuksen sanat olivat.
Tarkoittiko Jeesus, että joku/kaikki Hänen luokseen tuodut lapset olivat ottaneet taivasten valtakunnan vastaan, vai tarkoittiko Hän, että kaikki tuollaiset sylilapset ovat ottaneet taivastenvaltakunnan vastaan oikealla tavalla?
Kasteen tai uskonratkaisun uudestisynnyttävää vaikutusta rutkasti epäillen.
t.
Kyösti
-
Kasteessa meidät uudestisynnytetään. Tätä sanoi mm. Lutteerus. :wink:
-
Minä tässä justiin mietin, kun katselin tyttäreni elämäniloista kaiken ihmettelyä, että se kuuluisa Pablo Picasson lausahdus pitää kyllä paikkansa elämänkin suhteen, muutettavat muuttaen. Picasso nimittäin sanoi: "Kun olin lapsi, osasin piirtää. Minulta on mennyt koko elämä opetellessani sitä uudestaan."
Jotenkin ajattelen, että lapset ovat koko olemuksellaan Jumalan valtakunnassa, sen salaisuuden haltijoita. En tiedä, mikä rooli siinä kasteella on. Varmaan on joku. Sitten lapsuus menee ohi ja ote elämän oleellisuuden ytimestä lipsuu. Sitten kilvoitellaan.
-
Kaste on ihmeellisistä ihmeellisin asia! Siinä on läsnä kaikki Isän, Pojan ja Pyhän Hengen lahjat. Syvästi ihmettelen tätä joka kerran kastejuhlassa ja vielä useammin tavallisessa arkielämässäni.
-
apellika on samankaltaisia ajatuksia miettinyt... kuten Paavali, Lutteerus ja moni järkevä ihminen. :wink:
-
Kaste on ihmeellisistä ihmeellisin asia! Siinä on läsnä kaikki Isän, Pojan ja Pyhän Hengen lahjat. Syvästi ihmettelen tätä joka kerran kastejuhlassa ja vielä useammin tavallisessa arkielämässäni.
apellika on samankaltaisia ajatuksia miettinyt... kuten Paavali, Lutteerus ja moni järkevä ihminen.
Niin minäkin. Minä vaan tässä olen miettinyt myös sitä, että tarvitaanko uskoakin, kun Paavalin kirjeissään ja Luther postilloissaan korostaa sitä useita kertoja. 1. Kor. 15:11 "Olinpa siis minä tai olivatpa he: näin me saarnaamme, ja näin te olette uskoon tulleet."
-
apellika on samankaltaisia ajatuksia miettinyt... kuten Paavali, Lutteerus ja moni järkevä ihminen.
Kyllä moni vähemmänkin järjevä ihminen on samalla tavalla pohtinut,
kuten myös järkevät/vähemmän järkevät ovat pohtineet vastakkaista näkemystäkin.
-
Eräs ystäväni tiivisti uskonoppinsa: Joka uskoo kasteeseen, pelastuu.
-
apellika on samankaltaisia ajatuksia miettinyt... kuten Paavali, Lutteerus ja moni järkevä ihminen.
Kyllä moni vähemmänkin järjevä ihminen on samalla tavalla pohtinut,
kuten myös järkevät/vähemmän järkevät ovat pohtineet vastakkaista näkemystäkin.
En tiedä olenko järkevä pohtiessani vielä tätä kastekysymystä. Olen kerran joutunut kovan paikan eteen kastekysymyksessä. Rakkaan lähisukulaiseni lapsia ei ole kastettu. Kerran eräs pappi oli lapsen sairasvuoteen ääressä epäillyt tämän taivaaseen pääsyä, jos lapsi kuolee. Se oli vanhemmille kova asia ja jouduin myös altavastaajaksi.
Tutkin asiaa Jumalan Sanasta ja päädyin siihen, että en lähde koskaan mestaroimaan kiisteltyä kastekysymystä, vaan jätän sen todellisen Mestarimme päätäntävaltaan. Mestarimmehan sanoo ensiksikin: Joh. 3:3..."Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."
Kasteessa meidät uudestisynnytetään. Tätä sanoi mm. Lutteerus.
toiseksi : Matt. 19:13. Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi. Opetuslapset moittivat tuojia, 14. mutta Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta."
Tuskin lapsia oli kastettu edes Johanneksen kasteella? Kuitenkin Jeesuksen sanojen mukaan he olivat taivaskelpoisia ja meidänkin olisi tultava heidän kaltaisikseen.
En mitätöi tällä pohdinnallani lapsikastetta, enkä halua tehdä tästä väittelyn aiketta, vaan haluan tällä vain ilmaista vajavaisen ihmisen vajavaista ajatuksen juoksua.
-
Kirjoitin kerran kasteen armosta kolumnin paikallislehteen. Sain tiukan vastineen, jossa minua verrattiin Origenekseen. Olin aika otettu kirkkoisään vertaamisesta, vaikka sitten lievästi harhaoppiseenkin... Haluaisin kirjoittaa kasteesta uusin ja vanhoin sanoin, mutta toisaalta siitä on jo kaikki sanottu. Eikä kasteesta kuitenkaan voi sanoa kaikkea. Uskallan sanoa, että kasteeseen heijastuu ja palautuu koko kristillinen usko. Usko tarkoittaa nyt niin kirkon oppia kuin yksityisen kristityn jokapäiväistä elämää. Minä en olisi kristitty ellen olisi kastettu. Miten muuten kukaan (lapsi tai aikuinen) voi tulla kristityksi?
Kastamattomien lasten ja eri kulttuureihin syntyneiden iankaikkisuudesta en halua itse taittaa peistä - Se on armon varassa sekin.
-
Kerran eräs pappi oli lapsen sairasvuoteen ääressä epäillyt tämän taivaaseen pääsyä, jos lapsi kuolee.
Olishan se aika ikävää (minun mielestäni), jos joku lapsi joutuu ikuiseen kidutukseen, itkuun ja hammasten kiristykseen sen tähden, että joku ihminen jätti tietyn teon tekemättä ja tällä tavoin Jumalakaan ei sitten tehnyt omaa tekoaan.
Ihmisen pelastus on ilmeisesti lähes kaikissa uskonnoissa ihmisen ja Jumalan välistä yhteistyötä, jossa Jumalalla on suuremppi osuus mutta ihmisen osuus on myös ratkaiseva.
Luterilaisen uskon mukaan ihminen voi päättää toisen ihmisen uudestisyntymisen ajankohdan, eli ikäänkuin osallistua Jumalan kanssa uudestisyntymisprosessiin. Ihminen voi myös omalla päätöksellään ilmeisesti estää jonkun toisen ihmisen (lapsen) uudestisyntyminen.
Vapaissa suunnissa ihmisen uskotaan itse itsensä uudestisynnyttävän omalla päätöksellään ja yleensä itse valitsemallaan ajalla ja Jumalan avulla.
-
luterilaisen kirkon johtoajatuksena pelastustöissä on se, että Jumala pelastaa ihmisen. Uudestisyntyminen ja pyhittyminen etc. ei ole ihmisen määrättävissä.
-
uterilaisen kirkon johtoajatuksena pelastustöissä on se, että Jumala pelastaa ihmisen. Uudestisyntyminen ja pyhittyminen etc. ei ole ihmisen määrättävissä.
Näin olen itsekin ymmärtänyt, sillä erotuksella, että uudestisyntyminen on ihmisen määrättävissä ja milloin se tapahtuu.
Ihminen voi siis määrätä oman halunsa mukaan toisen ihmisen (tai omansa) uudestisyntymishetken tai sen, että ei uudestisynny,
mutta Jumala kuitenkin hoitaa 100% sesti sen uudestisyntymisprosessin, kunhan ihminen on ensin sen oman osansa (kasteelle viemisen/kastamisen tai kasteelle menemisen) hoitanut.
Minulle on jo jollakin tavalla avautunut tämän luterilaisen kirkon kasteopin hienouksia, varsinkin, kun kastettavana on pikkulapsi, joka on täysin armon varassa. Silti tässä on vielä aineksia, jotka tökkivät, ja niistähän minä täällä keskustelenkin ja ääneeni myös ihmettelen.
Kuin Hedbergin kirjan, olikohan se "Pyhän kasteen puolustus" tässä joku vuosi sitten. Sitä sai aimoannoxen lisää infoa luterilaisesta kasteopista.
Ainakin minulle hyödyllinen kirja. Iinä oli muistaakseni sinistä väriä niissä kansissa, ja valkoistakin, ehkä muitakin värejä.
Kirjan kirjoitustyyli oli vähän sama, kuin Auri Hakomaan kirjassa "Hurskas sika", mutta kun tyylin suodattaa pois ja sukeltaa itse asiaan, pidin Hedbergin kirjasta.
Myöhemmin on käynyt ilmi, että Paavo ei pitänyt Hedbergistä, joten en sitten tiedä, pitääkö tuota kastekirjaa suositella vaiko ei.
-
pyhittyminen etc. ei ole ihmisen määrättävissä.
Itse ymmärrän, että jos on kyseessä ns. "lihan pyhittyminen", eli erilaisten pahojen asioiden karsiminen elämästään, se onnistuu ilman minkäänlaista uskonnollista vakaumustakin.
Jos tätä seikkaa ei tiedosta, uskonnollinen vakaumus saattaa jopa olla este tämänkaltaiselle pyhittymiselle, joka ei missään tapauksessa saisi olla tarkoitus, koska Raamattu paljon kehoittaa tuollaiseen pyhitykseen.
Ihmisliha on kuitenkin niin kiero, että se pyrkii kääntämään Raamatunkin tekstit päälaelleen ja ajatella, että kun uskon oman uskoni olemassaoloon, niin tuollainen pyhittyminen ei ehkä paljoa minulle kuulu.
Vaan, kun Raamattu puhuu pyhityksestä, tarkoittaa se välillä (ainakin yhdessä kohtaa) Kristusta kyseisellä sanalla, välillä tuota tapojen siistimistä ja kenties välillä jotain sellaista, joka on puhtaasti Jumalan työ sillä tavalla, että ihminen ei siihen voi vaikuttaa.
-
Uskonnoton pyhittyminen on mielestäni mahdotonta. Pyhä tarkoittaa jonkun käyttöön tai omistukseen erotettua. Kenen omaksi antaudut, jos et usko ketään olevan? Pahuudesta irtautuminen on tärkeä asia, mutta ei ihan pääasia. Parannus voi kai olla yhtä hyvin pyhittymisen edellytys kuin seuraus siitä. Luterilainen oppi pyhityksestä on ymmärrykseni mukaan sellainen, että Jeesus on ristillä tehnyt meidät Jumalalle kelpaaviksi, pyhiksi.
-
luterilaisen kirkon johtoajatuksena pelastustöissä on se, että Jumala pelastaa ihmisen. Uudestisyntyminen ja pyhittyminen etc. ei ole ihmisen määrättävissä.
Päivän Sana 9. toukokuuta 2008
Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu". (Room. 10:13)
...ja Herra kyllä vastaa ajallaan ja tavallaan. Se merkitsee aina myös pelastuksen lisäksi sitä, että Hän rakastaa niin, että leijuu ilmassa sekä myös sitä, että Hän kurittaa niin, että luu paistaa.
-
Sain tiukan vastineen, jossa minua verrattiin Origenekseen. Olin aika otettu kirkkoisään vertaamisesta, vaikka sitten lievästi harhaoppiseenkin...
Se on apellikka niin, että joskus tuntuu siltä, että pahin vastustus tulee aina uskonnollisista piireistä. Saatanakin tuntuu jäävän siinä toiseksi, vai olisiko se niin, että se onkin loppujen lopuksi sen "vanhan vihtahousun" aikaansaannosta?
-
Ukko Ruuhveltti ei hyväksynyt poikansa kääntymistä helluntaiuskoon, koskapa tokaisi.'poika lensi suoraan latvaan'
Niin, latvasta tulee pyrstö edellä alas, jos meneekin liian ylös, eikä ennätä asettaautua siivilleen..