Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: kalevix - 18.03.08 - klo:09:17
-
körttifoorumin uutena jäsenenä haluan toivottaa teille kaikille hyvää pääsiäisen odotusta ja jumalan siunausta :D
-
Sitä samaa hyvää eli siunattua pääsiäistä kaikille uusille ja vanhoille.
-
Samoin iloista Vapahtajan ylösnousemusjuhlaa!
-
Sitä samaa hyvää eli siunattua pääsiäistä kaikille uusille ja vanhoille.
Kristus nousi kuolleista ja kuolemalla kuoleman voitti.
Hyvää Pääsiäistä kaikille foorumilaisille!
-
... ja haudassa oleville elämän antoi!
-
Päänsisäistä pääsiäistä!
-
Piti vielä kirjoittaa tähän, että muistakaa käydä kirkossa
-
Piti vielä kirjoittaa tähän, että muistakaa käydä kirkossa
Yritetään. Huomenna olisi tarkoitus käydä kiirastorstain ehtoollisella, perjantaina vuoden erikoisimpia jumalanpalveluksia, kun ei ole urkuja, sitten lauantai-iltana varmaan ortodoksikirkkoon pääsiäisyön palvelukseen ja jos jaksan, niin jompana kumpana pääsiäispäivänä taas luterilaiseen kirkkoon....täysi ilo irti kirkollisverosta!
-
Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi!
-
pitkäperjantai on minulle kaikkein paras kirkollinen juhlapäivä... Jumalan rakkauden perusteella Hän vie meidät samaan paikkaan. :wink:
-
Joulun ja pääsiäisen aikaan kanssakansalaisemme herkistyvät kirkollisiin asioihin. Kirkkoa koskevia asioita on ihmisten keskinäisessä keskustelussa, ja puhetta kirkollisista asioista ja myös itse Kristuksesta on nyt myös mediassa.
Kovasti on puhetta piisannut Turun Mikaelin kirkossa - tuttu elokuvasta Riisuttu mies - lauantai-iltana järjestettävästä Tuomasmessusta. Siinä ristiä kantaa ulkoministeri Ilkka Kanerva; Turun entinen piispa Ilkka Kantola saarnaa.
Turkuun asti en täältä Vantaalta lähde , mutta on minulla lähipäivinä - tasapuolisesti - kaksi kirkollista tilaisuutta - toisen järjestävät körttiläiset, ja toisen ortodoksit.
Mutta ehtii tässä olla kotonakin.
-
Riemullista ylösnousemusjuhlaa kaikille foorumilaisille.
-
Hyvää pääsiäistä =)
-
Minusta on aika käsittämätön tuo kohu ristin kantamisesta Turussa. Vain yksi mies on tähän mennessä kantanut ristiä synnittömänä, ja se oli niin iso juttu, että sitä muistellaan vielä kaksituhatta vuotta myöhemminkin!
Siunattua pääsiäistä kaikille!
-
Minusta on aika käsittämätön tuo kohu ristin kantamisesta Turussa. Vain yksi mies on tähän mennessä kantanut ristiä synnittömänä, ja se oli niin iso juttu, että sitä muistellaan vielä kaksituhatta vuotta myöhemminkin!
Hyvä pointti!
Pääsiäisentoivotukset täältäkin.
Meidän pääsiäiskeskusteluissa tuli (vitsi)heitto, että eikö nämä kristillisistä pyhistä johtuvat vapaapäivät töistä pitäisi kuulua vain ns. uskoville. Siinäpä olisi pelastuskeino kirkon jäsenkatoon, kohta taas lähes kaikki kuuluisivat innolla kirkkoon..
-
Minusta on aika käsittämätön tuo kohu ristin kantamisesta Turussa. Vain yksi mies on tähän mennessä kantanut ristiä synnittömänä, ja se oli niin iso juttu, että sitä muistellaan vielä kaksituhatta vuotta myöhemminkin!
Hyvä pointti!
Pääsiäisentoivotukset täältäkin.
Meidän pääsiäiskeskusteluissa tuli (vitsi)heitto, että eikö nämä kristillisistä pyhistä johtuvat vapaapäivät töistä pitäisi kuulua vain ns. uskoville. Siinäpä olisi pelastuskeino kirkon jäsenkatoon, kohta taas lähes kaikki kuuluisivat innolla kirkkoon..
Tuo pitää vielä varmistaa leimalla vihkoon niinkuin rippikoululaisille.
Muuten silloin, kun vielä kävin päivätöissä minulla oli tapana sanoa niin jouluna kuin pääsiäisenä, kun siinä hyviä pyhiä toivoteltiin, että muistakaa käydä kirkossa. Tiedän, että uskonnollisista asioista ei ole hyvä varsinkaan esimiehen puhua työpaikalla, mutta laskin, että tuo vieä mahtuu riman alta. Ei siitä ainakaan kukaan näyttänyt pahastuvan.
Tuon voisi sanoa seurakunnassakin. Näin kirkossa tänään vain kaksi eläkepappia, joista toinen lauloi kuorossa. Meillä on seurakunnassa toistakymmentä pappia. Pari niistä oli seurakunnan muissa kirkoissa virantoimituksessa ja pari tuli toimittamaan ruotsinkielisen jumalanpalveluksen klo 13.00. Eikö pääsiääinen puhuttele pappeja? Yhtään diakonia- tai nuorisotyöntekijää en tänään nähnyt, joten ei siellä sen hurkaampia olla. Kanttorit olivat kaikki virantoimituksessa. Ehtoolisavustajina oli kaksi maalikkoa kahden papin apuna.
-
Minusta on aika käsittämätön tuo kohu ristin kantamisesta Turussa. Vain yksi mies on tähän mennessä kantanut ristiä synnittömänä, ja se oli niin iso juttu, että sitä muistellaan vielä kaksituhatta vuotta myöhemminkin!
Olet oikeassa. Kaksinaismoraali suorastaan elostelee Suomessa. Halutaan kieltää ihmiseltä ristin kantaminen vaikka juuri katuvalle Kanervalla ristin kantaminen olisi parhaiten sopinut. Sai sentään puhua Tuomasmessussa. Kansalaismoraali toimii kummallisesti: Kanerva tuomitaan siitä, mitä sadat, ehkä tuhannet miehet päivittäin harjoittavat. Vedotaan siihen, että ministerin pitäisi olla parempi, esimerkillinen ihminen. Ja jos ministeri taas toimii moitteettomasti, valitetaan, että onpa harmaa persoonallisuus.
-
Meillä oli muistaakseni joskus juttua tuosta vastaavasta, mistä Seppos sanoi, kun seurakunnan luottamusmiehistä vain muutama käy kirkossa aktiivisesti eli vähintään kerran kuussa. Pappien kohdalla taasen olen itse ilahtunut, kun aika monesti näkyy olevan ei-työvuorossa olevat papitkin kirkossa, jos on isompi pyhä. Meillä on kolme pappia, niin käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esim. joulukirkkoon tulee se kolmaskin, jos kaksi toimittaa tms.
-
Sitten siitä omasta pääsiäisenvietosta. On älyttömän mukavaa olla lomalla kotopuolessa pitempään. Saa vain olla ja lukea Potteria. Torstaina ja perjantaina kävin kirkossa ja sitten eilen olin pääsiäisyön liturgiassa ortodoksisessa kirkossa oman perinteeni mukaisesti ja vailla kolme yöllä palveluksen päätteeksi oli vielä ruokailu siellä kirkon alasalissa.
Kiinnitti muuten ensimmäisen kerran huomiota, että kirkoilla on yllättävän paljon yhteisiä veisuja ja muuta, mistä huomaa, että ovat aikoinaan olleet yhtä. Esim. se pyhä-veisu ehtoollisen yhteydessä, sitten kerubiveisu on virsikirjassa tai ainakin muunnelma siitä, en muista onko se juuri samalla tavalla virsikirjassa. Sitten isompina juhlapyhinä käytetään meilläkin Nikeian-Konstantinopolin uskontunnustusta. Isä meidän -rukous on ollut ennen samanlainen, mutta myöhemmin on luterilaiset muuttaneet sen velkamme kohdan synneiksi. Luterilaiset on ottaneet ortodokseilta virsikirjaan sen Kristus nousi kuolleista -veisun (oliko se nyt nro 90, en jaksa tarkastaa) Mitähän kaikkea muuta niitä oli, yllätyin kun rupesin seuraamaan viime yönä.
Tänä aamuna sitten nukuttikin vastaavasti pitkään, kun olin vasta viiden aikaan nukkumassa, niin nukuinkin sitten 10 asti aamulla ja tyydyin seuraamaan pääsiäisjumalanpalveluksen luterilaisin menoin tv:stä.
-
Herra seppos tuossa vähän ylempänä valitteli siihen suuntaan, että evankelis-luterilaisen kirkkomme työntekijät eivät - vapaa-ajallaan - juuri korvaansa lotkauta pääsiäisajan kirkollisille tapahtumille. Sepposin huomio pani miettimään, että kuka tai ketkä käyvät missäkin. Olen tehnyt 2000-luvulla aika ajoin eräänlaisia pistoja herännäisseuroihin ja herännäistapahtumiin eri puolille pääkaupunkiseutua. Ja mielestäni jokaisessa seuratapahtumassa - ainakin melkein - on ollut kulttuuritoimittaja Pentti Ritolahti. Hänelle kyllä pitäisi ainakin tuosta hyvästä laittaa rintaan Herättäjä-Yhdistyksen hopeinen ansiomerkki ( jos sellaisia on tehty ).
-
Herra seppos tuossa vähän ylempänä valitteli siihen suuntaan, että evankelis-luterilaisen kirkkomme työntekijät eivät - vapaa-ajallaan - juuri korvaansa lotkauta pääsiäisajan kirkollisille tapahtumille.
Ymmärrän tämän asian hyvin. Kansalaisille pääsiäinen näyttyy aivan eri tavalla kuin kirkon työntekijöille. Työntekijöille se on jatkuvaa työtä jo ennen pääsiäistä ja työnteko tihenee vielä pääsiäisen aikana. Ei sitä enää innostu käymään itse jumalanpalveluksissa, kun on täysin puhki. Sama ilmiö toistuu jouluna. On tätä hommaa naispapin (ex) vierellä vuosia seurannut.
Papin työ on sellaista, ettei se oikeastaan sovi perheellisille. Silloin, kun aviopuolisolla ja lapsilla on vapaata, on toinen puolisko = pappi vihkimässä, kastamassa, hautaamassa ja jumalanpalveluksia hoitamassa. Satoja ovat ne lauantait ja sunnuntait, jolloin olen toiminut huoltovastaavana: Hoidin lapset, tein ruoat ja ruokapaketit puolisolle, joka pari kertaa päivän aikana vain pistäytyi ruokapaketin hakemassa. Ja kun hommat olivat illalla ohi, ei siinä paljon enää henkeviä keskusteltu.
Papin työ on kuluttavaa, kun käydään sairaalassa antamaan viimeinen ehtoollinen, lohdutetaan läheisen kuolemaa surevia, annetaan voimaa sairaille ja vanhuksille, vihitään pareja ja kastetaan lapsia. Aina pitää löytää jotakin ystävällistä ja rohkaisevaa sanottavaa. Olla myönteinen, kannustava, antaa toivoa, kantaa toisten suruja. Käy siinä sitten vielä jumalanpalveluksessa seurakuntalaisten näytillä.
-
Herra seppos tuossa vähän ylempänä valitteli siihen suuntaan, että evankelis-luterilaisen kirkkomme työntekijät eivät - vapaa-ajallaan - juuri korvaansa lotkauta pääsiäisajan kirkollisille tapahtumille.
Ymmärrän tämän asian hyvin. Kansalaisille pääsiäinen näyttyy aivan eri tavalla kuin kirkon työntekijöille. Työntekijöille se on jatkuvaa työtä jo ennen pääsiäistä ja työnteko tihenee vielä pääsiäisen aikana. Ei sitä enää innostu käymään itse jumalanpalveluksissa, kun on täysin puhki. Sama ilmiö toistuu jouluna. On tätä hommaa naispapin (ex) vierellä vuosia seurannut.
Papin työ on sellaista, ettei se oikeastaan sovi perheellisille. Silloin, kun aviopuolisolla ja lapsilla on vapaata, on toinen puolisko = pappi vihkimässä, kastamassa, hautaamassa ja jumalanpalveluksia hoitamassa. Satoja ovat ne lauantait ja sunnuntait, jolloin olen toiminut huoltovastaavana: Hoidin lapset, tein ruoat ja ruokapaketit puolisolle, joka pari kertaa päivän aikana vain pistäytyi ruokapaketin hakemassa. Ja kun hommat olivat illalla ohi, ei siinä paljon enää henkeviä keskusteltu.
Papin työ on kuluttavaa, kun käydään sairaalassa antamaan viimeinen ehtoollinen, lohdutetaan läheisen kuolemaa surevia, annetaan voimaa sairaille ja vanhuksille, vihitään pareja ja kastetaan lapsia. Aina pitää löytää jotakin ystävällistä ja rohkaisevaa sanottavaa. Olla myönteinen, kannustava, antaa toivoa, kantaa toisten suruja. Käy siinä sitten vielä jumalanpalveluksessa seurakuntalaisten näytillä.
On tuossa totta toinen puoli, mutta kyllä papin työ toisesta näkökulmasta sopii erityisen hyvin perheelliselle. Perhe kun voi olla mukana monessakin papin virkatehtävässä. Messut, seurat, perhekerhot, vanhustenpiirit jne. Pienet lapset pääsevät mukaan seurakunnan elämään eivätkä joudu olemaan erossa vanhemmastaan. No on toki myös sellaisia tehtäviä, joihin ei voi mennä lasten kanssa. Jos, niin kuin toivottavaa olisi, pappi asuu seurakuntansa keskellä on hänellä paljon mahdollisuuksia osallistua myös seurakuntansa elämään perheensä kanssa.
-
Herra seppos tuossa vähän ylempänä valitteli siihen suuntaan, että evankelis-luterilaisen kirkkomme työntekijät eivät - vapaa-ajallaan - juuri korvaansa lotkauta pääsiäisajan kirkollisille tapahtumille.
Ymmärrän tämän asian hyvin. Kansalaisille pääsiäinen näyttyy aivan eri tavalla kuin kirkon työntekijöille. Työntekijöille se on jatkuvaa työtä jo ennen pääsiäistä ja työnteko tihenee vielä pääsiäisen aikana. Ei sitä enää innostu käymään itse jumalanpalveluksissa, kun on täysin puhki. Sama ilmiö toistuu jouluna. On tätä hommaa naispapin (ex) vierellä vuosia seurannut.
Papin työ on sellaista, ettei se oikeastaan sovi perheellisille. Silloin, kun aviopuolisolla ja lapsilla on vapaata, on toinen puolisko = pappi vihkimässä, kastamassa, hautaamassa ja jumalanpalveluksia hoitamassa. Satoja ovat ne lauantait ja sunnuntait, jolloin olen toiminut huoltovastaavana: Hoidin lapset, tein ruoat ja ruokapaketit puolisolle, joka pari kertaa päivän aikana vain pistäytyi ruokapaketin hakemassa. Ja kun hommat olivat illalla ohi, ei siinä paljon enää henkeviä keskusteltu.
Papin työ on kuluttavaa, kun käydään sairaalassa antamaan viimeinen ehtoollinen, lohdutetaan läheisen kuolemaa surevia, annetaan voimaa sairaille ja vanhuksille, vihitään pareja ja kastetaan lapsia. Aina pitää löytää jotakin ystävällistä ja rohkaisevaa sanottavaa. Olla myönteinen, kannustava, antaa toivoa, kantaa toisten suruja. Käy siinä sitten vielä jumalanpalveluksessa seurakuntalaisten näytillä.
On tuossa totta toinen puoli, mutta kyllä papin työ toisesta näkökulmasta sopii erityisen hyvin perheelliselle. Perhe kun voi olla mukana monessakin papin virkatehtävässä. Messut, seurat, perhekerhot, vanhustenpiirit jne. Pienet lapset pääsevät mukaan seurakunnan elämään eivätkä joudu olemaan erossa vanhemmastaan. No on toki myös sellaisia tehtäviä, joihin ei voi mennä lasten kanssa. Jos, niin kuin toivottavaa olisi, pappi asuu seurakuntansa keskellä on hänellä paljon mahdollisuuksia osallistua myös seurakuntansa elämään perheensä kanssa.
En ole herra, mutta valitan edelleen. Kysmys on asenteesta. Olen seurakunnan työntekijän puolisona tottunut kantamaan vastuuni perheestä omalta osaltani. Meillä on neljä lasta eli yhtä montaa kuin vaimo oli iltoja työssä viikossa. Minä niitä lapsia hoidin, ellen ollut matkoila eli siis jatkoin työpäivää kotona, mutta minua sai häiritä. Vaimo ehti päivä- ja iltahommien välissä yleensä käydä laittamassa ruokaa perheelle. Silti ehdimme järjestää seuroja ym. Myöhemmin meni joka vuosi lomasta pari viikoa seurakuntamatkaan jonnekin Eurooppaan ja monta päivää sen valmisteluun. Sitä ei voinut saada edes virkavapaana, kun kolleegat olivat kateellisia. En siis hyväksy näitä selityksiä. Me menimme jumalanpalvelukseen ja seuroihin hakemaan voimaa ja toivon, että niin tehtäisiin nytkin. Autokin taritsee bensaa.
Tiedän hyvin, että tässäkin seurakunnasa on karkeesti sanottuna vastuunkantajat ja vapaamatkustajat.
Anteeksi teille, jotka loukkaannuitte. Tuli sanottua pikkuisen kovasti.
-
On tuossa totta toinen puoli, mutta kyllä papin työ toisesta näkökulmasta sopii erityisen hyvin perheelliselle. Perhe kun voi olla mukana monessakin papin virkatehtävässä. Messut, seurat, perhekerhot, vanhustenpiirit jne. Pienet lapset pääsevät mukaan seurakunnan elämään eivätkä joudu olemaan erossa vanhemmastaan. No on toki myös sellaisia tehtäviä, joihin ei voi mennä lasten kanssa. Jos, niin kuin toivottavaa olisi, pappi asuu seurakuntansa keskellä on hänellä paljon mahdollisuuksia osallistua myös seurakuntansa elämään perheensä kanssa.
Kuljeta nyt sitten alle kouluikäisiä kakaroita mukanasi messuissa, seuroissa, piireissä, kastajaisissa, hautauksissa ja vihkimisissä! Minulla oli oma vaativa työni, johon kului aivan riittävästi aikaa päivittäin. En olisi millään jaksanut kuljettaa lapsia seurakunnan tilaisuuksissa. Ymmärrän, että suurissa seurakunnissa tämä saattaa toimiakin, kun on työntekijöitä ja pappeja joka lähtöön, mutta tilanne on tyystin toinen, kun on pappina pienessä tai keskisuuressa seurakunnassa. Joka tapauksessa meidän kohdallamme kävi niin, että pojat saivat ikuisen vamman seurakunta-aktiivien pompotteluista.
-
On tuossa totta toinen puoli, mutta kyllä papin työ toisesta näkökulmasta sopii erityisen hyvin perheelliselle. Perhe kun voi olla mukana monessakin papin virkatehtävässä. Messut, seurat, perhekerhot, vanhustenpiirit jne. Pienet lapset pääsevät mukaan seurakunnan elämään eivätkä joudu olemaan erossa vanhemmastaan. No on toki myös sellaisia tehtäviä, joihin ei voi mennä lasten kanssa. Jos, niin kuin toivottavaa olisi, pappi asuu seurakuntansa keskellä on hänellä paljon mahdollisuuksia osallistua myös seurakuntansa elämään perheensä kanssa.
Kuljeta nyt sitten alle kouluikäisiä kakaroita mukanasi messuissa, seuroissa, piireissä, kastajaisissa, hautauksissa ja vihkimisissä! Minulla oli oma vaativa työni, johon kului aivan riittävästi aikaa päivittäin. En olisi millään jaksanut kuljettaa lapsia seurakunnan tilaisuuksissa. Ymmärrän, että suurissa seurakunnissa tämä saattaa toimiakin, kun on työntekijöitä ja pappeja joka lähtöön, mutta tilanne on tyystin toinen, kun on pappina pienessä tai keskisuuressa seurakunnassa. Joka tapauksessa meidän kohdallamme kävi niin, että pojat saivat ikuisen vamman seurakunta-aktiivien pompotteluista.
Täytyy tunnustaa, että kuljetimme lapsiamme vain kirkossa ja seuroissa eikä yhdellekkään neljästä tullut traumaa. Päivällä ne olivat tarhassa ja illlalla ja viikonloppuina minä hoidin tarvitaessa ja sitä tarvittiin. Silti pystyin tekemään kotona töitä, kun annoin lasten häiritä itseäni, kun heillä oli siihen tarve. Onneksi seurakunta-aktiivit eivät päässeet pompottamaan lapsiamme.
-
Kiitos papinpuolison arjen avaamisesta! Valitettavasti papin työni on rytmittänyt omaa perhettäni ja mm. lasten harrastuksiin kuljettamista joskus ihan liian paljon. Toisaalta kristitty on kristitty ja pappi on kristitty istuessaan hiekkalaatikolla tai uimarannalla, lapsensa (tai itsensä) kiukutellessa kauppamatkalla...
Toinen näkökulma on, että missä määrin vika on ollut omassa turhantärkeydessä tai vastaavassa. Jos olen sunnuntaina kotona, laitan usein ruokaa ja kuuntelen radiojumalanpalvelusta - siltä ei välty perhekään.
Tänä vuonna nuorin halusi lähteä palmusunnuntaina kirkkoon kanssani. Vanhemmille tuntui riittävän kouluhartaus.
"Auta, Herra, lapsiani" soi silti usein mielessä, vaikken tiedä, rohkenenko toivoa kodistani säilyvän pyhää muistoa.
-
Kiitos papinpuolison arjen avaamisesta! Valitettavasti papin työni on rytmittänyt omaa perhettäni ja mm. lasten harrastuksiin kuljettamista joskus ihan liian paljon. Toisaalta kristitty on kristitty ja pappi on kristitty istuessaan hiekkalaatikolla tai uimarannalla, lapsensa (tai itsensä) kiukutellessa kauppamatkalla...
Toinen näkökulma on, että missä määrin vika on ollut omassa turhantärkeydessä tai vastaavassa. Jos olen sunnuntaina kotona, laitan usein ruokaa ja kuuntelen radiojumalanpalvelusta - siltä ei välty perhekään.
Tänä vuonna nuorin halusi lähteä palmusunnuntaina kirkkoon kanssani. Vanhemmille tuntui riittävän kouluhartaus.
"Auta, Herra, lapsiani" soi silti usein mielessä, vaikken tiedä, rohkenenko toivoa kodistani säilyvän pyhää muistoa.
Tarkoiti ilmeisesti tätä virttä SV200, joka on minusta paras lajissaan. Toiset väittävät että veisautan sen joka seuroissa.
200
1. Jeesus, auta lapsiani
siunaten ja varjellen.
Pyhä muisto kodistani
piirrä pohjaan sydänten.
Kulje heidän edellään,
ohjaa pahaa välttämään,
armossa suo vahvistua.
Hoida heitä, auta mua.
2. Sinä yksin saatat johtaa
heitä seuraan pyhien,
missä syntisiä kohtaa
armo ylenpalttinen.
Liitä heidät ystäviin,
seurakunnan jäseniin.
Saata rakastamaan sua,
hoida heitä, auta mua.
3. Jospa heille lahjoittaisit
herätyksen totisen,
viettelykset kukistaisit
ynnä huolet huomisen.
Ohjaa omaatuntoaan
tähän yhteen ainoaan:
että seuraisivat sua.
Hoida heitä, auta mua.
4. Herra, älä syntejäni
katso heidän synneikseen,
älä vilpillisyyttäni
pane heidän vastuulleen.
Pyyhi ennen nimeni
kirjastasi, Herrani.
Nyt en, Herra, päästä sua:
hoida heitä, auta mua.
Väinö Malmivaara
Minua tuo neljäs säkeistö riipii aina. Siinä on isän vastuu puntarissa.
-
Kiitos korjauksesta! Tajusin illalla nukahtaessani, että muistin taas kerran sanat väärin. Onneksi ajatus oli tunnistettavissa, minkä vastauksesi todisti.
Sitä mukaa kun lapset kasvavat, toivon itse tuota virttä entistä ahkerammin - kumma juttu!
-
Kiitos korjauksesta! Tajusin illalla nukahtaessani, että muistin taas kerran sanat väärin. Onneksi ajatus oli tunnistettavissa, minkä vastauksesi todisti.
Sitä mukaa kun lapset kasvavat, toivon itse tuota virttä entistä ahkerammin - kumma juttu!
Ei minusta niin kumma juttu, kun on käynyt itselle samalla lailla. Aholansaaren konfimaatioista alkaen se on ollut pakollinen.
-
Tähän pappien kirkossa käymiseen vapaa-ajallaan vielä. Itse olen aika lailla Saliksen linjoilla. Kyllä sitä voi pappikin uupua ja ajattelen, ettei pitäisi niin kovin tarkkailla tai ainakaan 'arvostella' kirkkokäyntien tai muun kirkollisen toiminnan määrää vapaa-ajaltaan. Ahdistavaksihan se menisi, kuvittelisin että voisi uupumusta entisestään lisätä ja mielekkyyttä viedä, jos päälle tulee vaatimus ja arvostelu vapaa-ajasta. Toki positiivista, jos pappi jaksaa ja haluaa myös siviileissä kirkkoon lähteä. Mutta vaatimus se ei saisi olla. Ei se välttämättä ole papille sama kuin tavan kirkkokansalle.
(Ja toisaalta, kyllä sitä joskus osaa papin perheenjäsenenä arvostaa sitäkin, kun ei vähiä vapaahetkiä silloin kun sunnuntaille sattuvat, käytä kirkkoon lähtemällä ja siellä sitten kuitenkin joutumalla papin roolissa seurakuntalaisille toimimaan, vaan harrastaa tai tekee muuten asioita esim. lastenlasten eteen, lähtee retkelle, leikkii jne.)
-
Tähän pappien kirkossa käymiseen vapaa-ajallaan vielä. Itse olen aika lailla Saliksen linjoilla. Kyllä sitä voi pappikin uupua ja ajattelen, ettei pitäisi niin kovin tarkkailla tai ainakaan 'arvostella' kirkkokäyntien tai muun kirkollisen toiminnan määrää vapaa-ajaltaan. Ahdistavaksihan se menisi, kuvittelisin että voisi uupumusta entisestään lisätä ja mielekkyyttä viedä, jos päälle tulee vaatimus ja arvostelu vapaa-ajasta. Toki positiivista, jos pappi jaksaa ja haluaa myös siviileissä kirkkoon lähteä. Mutta vaatimus se ei saisi olla. Ei se välttämättä ole papille sama kuin tavan kirkkokansalle.
(Ja toisaalta, kyllä sitä joskus osaa papin perheenjäsenenä arvostaa sitäkin, kun ei vähiä vapaahetkiä silloin kun sunnuntaille sattuvat, käytä kirkkoon lähtemällä ja siellä sitten kuitenkin joutumalla papin roolissa seurakuntalaisille toimimaan, vaan harrastaa tai tekee muuten asioita esim. lastenlasten eteen, lähtee retkelle, leikkii jne.)
Pappi, kuppari, talonpoika ja muut ,pitääkö niiden vapaa aikana olla jotain muuta kuin virassaan?
Ikävää jos pappeus ei ole kutsumusammatti ja pappi ole pappi kotona ja uimarannalla ja kalassakin
No luterilaisista papeista en nyt tiedä kait siinä joku rooli asia on kanssa mukana.
Katolilaiset papit kuulemme tunnistaa, vaikka ei olisi kaapuja ja muita merkkejä ulkoisesti.
He kun menevät kahvilaan heille sanotaan Father tai rev. tai jotain.
Kyllä usko näkyy ja paistaa joistain ihmisistä, vaikka eivät puhuisi mitään.
Esimerkiksi kolme nunnaa oli käymässä eräässä yhteisössä jossa olin joskus muinoin.
Koko ilmapiirimuuttui ja nunnien läsnäollessa kyllä tunsi myös muutakin kuin ihmisen.
No ehkä pappien uupumus johtuu siitäkin kun ei ole sujut itsensä ja työn kanssa, vaikkakin taitaa olla raskaimpia yhteisöjä olla työssä seurakunnat.
Yksi Vataja kerran luki viis vuotta teologiaa ja meni kesätyöhön seurikseen. Näki sen touhun ja alkoi lukee 7 vuotta tietojenkäsittelyä niinpaljon pelästyi kokemustaan seurakunnasta..Ja sit vielä opetti matikka ylppärissä, meni siinäkin verorahoja yhen miehen koulutukseen.
-
No niin, tällaista vastakaikua odotinkin.
Pappihan on pappi 24h vrk:ssa. Mutta pappikin voi uupua työhönsä ja siihen täytyy olla oikeus. Ei se kuule aina herkkua ole, ei siinä kutsumus tee autuaaksi ja elämää ongelmattomaksi. Ja pappi on kuitenkin myös muuta kuin pappi: ystävä, isä/äiti, isovanhempi, puoliso, tytär/poika. Kohtuullista on, ettei näille tarvitse olla pappi, ja että nämä saavat tuntea muutakin kuin papin. Pappeus, papin virka kyllä vaatii tietynlaista käyttäytymistä, roolitusta, jaksamista - en minä tykkäisi henk.koht ihmisissäni vain sellaista aina nähdä.
En tarkoittanut, etteikö pappeus tästä näkövinkkelistäni olisi kutsumusammatti. Mutta pappikin on ihminen, sitä tarkoitin.
Ja ei, ei kaikki uupumus johdu siitä, ettei olisi sujut itsensä ja työnsä kanssa. Ei käännetä uupumusta syytökseksi. Vaikka olisikin pappi, jonka ehkä pitäisikin pystyä olemaan kaikkien maallisten ongelmien yläpuolella??
-
Asiaa kannattaisi jäsentää kirkollisen lainsäädännön käsittein pappisvirka (24/7) ja papinvirka (virkaehtosopimus ym). Kumpaankin liittyy kutsumus.
Liisan ja muiden esiin tuoma papin perhe (ja muut läheiset) antaa aiheen ajatella pappiparan valintatilanteita lähimmäisenrakkauden näkökulmasta. Näissä pohdinnoissaan pappi ei ole yksin. Vastaavista ammattiryhmistä mieleen tulevat poliitikot, joiden perheasioiden hoidosta ja eetisistä ratkaisuista kannetaan huolta julkisuudessa.
Jos järjestäisin asiasta seminaarin, alustajana olisi pastoreiden lisäksi imettävä poliitikko. Myös eräillä poliiseilla voisi olla sanansa sanottavana. Muitakin vastaavia ammattiryhmiä on.
Papin työ on raskasta. Työkaluna on koulutuksen tuomien valmiuksien lisäksi oma persoona. Toinen samantyyppinen on opettajan ammatti, josta minulla on kokemusta vanhempien, itseni ja puolison kautta. Papin homma lienee usein henkisesti kuluttavampi.
Mitä pienempi yhteisö, sitä suuremmat ovat kutsumusammatin tuomat paineet. Täällä Helsingissä seurakuntapastoreiden kirkossakäyntiä ei pane merkille, ja muutenkin sosiaalinen tarkkailu on vähäisempää. Pienessä pitäjässä tilanne on aivan toinen, niin kirkossakäynnin kuin muunkin elämän osalta. Uunituoreen seurakuntapastorin ja eläkeikää lähestyvän rovastin tilanteet ja yksityiselämän haasteet ovat aivan erilaiset.
Pappisviran kutsumuksen toteuttaminen papinvirassa ei onnistu, ellei työkalu ole kunnossa. Pahimmillaan pastori tuntee jatkuvaa syyllisyyttä sekä perheen että pappiskutsumuksen laiminlyönneistä. Aina on väärässä paikassa. Jos pappi on yksin ongelmansa kanssa, työnjohdossa ja työyhteisön toiminnassa on kehittämisen varaa.
Enpä kadehdi kirkon viranhaltijoita.
Mt
-
Ajatellaanpas vaikka lääkäriä. Aika moni lääkäri joutuu kokemaan, että aina tuttuja ja sukulaisia nähdessään nämä alkavat kysellä neuvoja vaivoihinsa ja perheenjäsentensä vaivoihin. Autokorjaajan naapurissa asuneena huomasin soittavani aika usein naapurin ovikelloa hyötymistarkoituksessa. Sähkömies tai putkimies; kullan arvoinen sukulainen remonttiaikaan!
Jokaisella tulee jossain kohti vastaan se raja, jolloin tuntee olevansa hyväksikäytetty. Seurakuntakaan ei saa riistää pappiaan,( tai diakoniaan, kanttoriaan, nuorisotyöntekijäänsä yms. ) Uskonnollinen kutsumusammatti ei tee yli-ihmistä.
Hyvää pääsiäisenodotusta siis... joskus aika lennokkaita polkuja menee nämä keskustelujen juonteet.
-
Yksi ikivanha viulisti kiertää maailmaa ja pitää konsertteja ihan paljon.
Hältä kysyttiin: Miten sä tolleen jaksat? vanha mies.
Hän vastasi: Rakastan tehdä sitä mitä teen ja hyvin menee, ei voi mitään. :roll:
-
Jakob teki 7 vuotta raskasta työtä ja tuli huijatuksi, teki toiset 7 vuotta ja ne tuntui yhdeltä päivältä.
Raamatussa on niin, mutta teitin suhteesta Raamattuun kun en tiiä, niin olkoon.
Pappi on palkkansa ansainnut.
-
"Kun matkalla Jaakobin lailla
yön ankaran painia saan
ja sielu on uupunut taistelemaan,
niin silti se toivoa vailla
on siunattu voittamanaan."
Tuli vaan Jaakobista tuo kiitosvirsi mieleen. Vaikka harva meistä patri- tai matriarkkaan rohkenee itseään verrata.
-
Yksi ikivanha viulisti kiertää maailmaa ja pitää konsertteja ihan paljon.
Hältä kysyttiin: Miten sä tolleen jaksat? vanha mies.
Hän vastasi: Rakastan tehdä sitä mitä teen ja hyvin menee, ei voi mitään. :roll:
Onhan niitä, huippuviulisteja, joille maksetaan ruhtinaallista palkkaa ja jota pyydellään joka puolelle ja pidetään hyvänä. Yhtä sellaista kohti on 15000 riviviulistia, jotka ei saa valita ohjelmistoaan itse, jotka ei saa itse päättää työtahtiaan... jotka silti tekee arvokasta työtä, ja täyttävät paikkansa. Lepopäivänsä hekin ovat ansainneet.
-
Jokaisella tulee jossain kohti vastaan se raja, jolloin tuntee olevansa hyväksikäytetty. Seurakuntakaan ei saa riistää pappiaan,( tai diakoniaan, kanttoriaan, nuorisotyöntekijäänsä yms. ) Uskonnollinen kutsumusammatti ei tee yli-ihmistä.
Itse olen huomannut, että elämällä ja hengellisellä elämällä on kuin onkin eronsa, niin raadollisessa maailmassa elämme. Vaikka kaikki elämä on sinänsä hengellistä elämää, se kirkon toiminnaksi kutsuttu touhu, jota seurakuntien toimitiloissa harjoitetaan, on luonteeltaan eri tyyppistä kuin muu elämä. Pappi on pappi kaikkialla, mutta voi latautua ja rentoutua paljon seurakuntataloa paremmin vaikkapa lenkillä perheensä kanssa. Jumalan kasvojen edessähän sitä eletään koko elämä. Kotona ja omien henkilökohtaisten ystävien seurassa voi olla oma itsensä, kokea Jumalan siunausta ja rauhaa ihan toisella tavalla kuin siellä, missä on ensisijaisesti pappi ja papin roolissa toisille. Kirkon tilaisuuksiin liittyy valitettavasti tarpeetonta jäykistelyä ja pönötystä, vaikka asia olisi kuinka hyvä.
Toisaalta itse koen kyllä iloa tästä pappi on aina pappi -asiasta erityisesti silloin vapaa-ajalla, kun joku haluaa jutella hengellisistä asioista seurakunnan tilojen ulkopuolella. Monesti jossain bileissä n:nen lasillisen jälkeen joku haluaa jutella jostain, mistä ei muuten uskalla tai osaa puhua, tai hänellä ei ole ketään, kenen kanssa muutoin näistä puhuisi, jos kirkon toiminta on jäänyt etäiseksi. No, en tiedä, ovatko ne nyt sitten niin hyödyllisiä keskusteluja, kun ei voi toisten elämää nähdä eteenpäin. Herran haltuun...
-
Hyvää pääsiäisen odotusta kaikille Teille
Dave Lindholm
Petin pienen linnun
http://www.youtube.com/watch?v=FEblF49V9hY&feature=related
Pieni ja hento ote
http://www.youtube.com/watch?v=p5Rj2Y0rFUo&feature=related
ps. "duuni putki odottaa"
-
Liisan ja muiden esiin tuoma papin perhe (ja muut läheiset) antaa aiheen ajatella pappiparan valintatilanteita lähimmäisenrakkauden näkökulmasta. Näissä pohdinnoissaan pappi ei ole yksin. Vastaavista ammattiryhmistä mieleen tulevat poliitikot, joiden perheasioiden hoidosta ja eetisistä ratkaisuista kannetaan huolta julkisuudessa.
Huolta pitää kantaakin. Pappi on reissussa usein silloin, kun perhe (lapset ja puoliso) on vapaana. Näin on usein sekä arkipäivisi nettä viikonloppuisin. Jos vielä pappi on tunnollinen työssään, niin perheelle jää kovin vähän aikaa. Nimimerkki: Kokemusta on.
Papin työ on raskasta. Työkaluna on koulutuksen tuomien valmiuksien lisäksi oma persoona. Papin homma lienee usein henkisesti kuluttavampi.
Juuri näin. Siis henkisesti kuluttava, koska pappi joutuu kohtaamaan mitä erilaisempia ihmiskohtaloita ja kantamaan huolta ihmisistä, jotka eivät kuuluu omalle vastuulle.
Mitä pienempi yhteisö, sitä suuremmat ovat kutsumusammatin tuomat paineet. Täällä Helsingissä seurakuntapastoreiden kirkossakäyntiä ei pane merkille, ja muutenkin sosiaalinen tarkkailu on vähäisempää.
Sitten on vielä suku, joka asettaa kaikenlaisia vastuita muiden tehtävien lisäksi. On kastettava serkkujenkin serkut. 80-luvun lopussa naispuoliset papit olivat jatkuvan tarkkailun alla. Ja herkästi tuli myös kommentia naisten kelvottomuudesta papiksi. Seurakuntalaisten voittaminen puolelleen oli haastava tehtävä. Nyt lienee helpompaa, kun naispuolisiin pappeihin on jo totuttu.
-
Sitten on vielä suku, joka asettaa kaikenlaisia vastuita muiden tehtävien lisäksi. On kastettava serkkujenkin serkut.
Rasittavin yhdistelmä jota olen seurannut on muusikko-pappi-pariskunta. Ymmärrän tavallaan heidän ystäviään ja sukulaisiaan, jotka näkevät antavasta suuren luottamustehtävän papille "ja tietenkin me yhtä lailla kutsutaan sun vaimoas soittamaan!" Eikä oikeastaan kukaan ajattele, että nämä tahtoisivat tulla kutstuiksi ystävinä - ei viran puolesta ja virkaa hoitamaan. Ne kappaleetkin on harjoiteltava, se on työtä, ja kieltäytymisestä pahastutaan aika usein. Nuo ovat molemmat duuneja, jotka "eivät ole työtä", vaan jotakin...en tiedä mitä.
-
Huolta pitää kantaakin. Pappi on reissussa usein silloin, kun perhe (lapset ja puoliso) on vapaana. Näin on usein sekä arkipäivisi nettä viikonloppuisin. Jos vielä pappi on tunnollinen työssään, niin perheelle jää kovin vähän aikaa. Nimimerkki: Kokemusta on.
Juuri näin. Siis henkisesti kuluttava, koska pappi joutuu kohtaamaan mitä erilaisempia ihmiskohtaloita ja kantamaan huolta ihmisistä, jotka eivät kuuluu omalle vastuulle.
Sitten on vielä suku, joka asettaa kaikenlaisia vastuita muiden tehtävien lisäksi. On kastettava serkkujenkin serkut. 80-luvun lopussa naispuoliset papit olivat jatkuvan tarkkailun alla. Ja herkästi tuli myös kommentia naisten kelvottomuudesta papiksi. Seurakuntalaisten voittaminen puolelleen oli haastava tehtävä. Nyt lienee helpompaa, kun naispuolisiin pappeihin on jo totuttu.
Vaimoni ei ole pappi vaan diakonissa, mutta samat olivat ongelmat. Töitä oli neljänä iltana viikossa ja joka päivä kun vaimo piipahti kotona laittamassa perheelle ruokaa niin yksi ja sama mummo soitti. Lapset oppivat pian vastaamaan mummolle, että äiti on töissä (keittiössä). Minä matkustin vähintään kohtuullisesti, joten aika omatoimisia lapsia oli pakko kasvattaa. Sitten on vielä tuo ihmisten huolien kanssa työskentelyn raskaus. Vaimo kertoi ja tyhjensi niitä minulle, mutta kun hän koskaan kertonut kenestä on puhe niin minulla pelasi läpiveto erinomaisesti.
Onneksi diakonissat eivät kasta. Eleniuksen Jaakko on kastanut meidän lapset ja hänen päivätyöhön eivät kasteet kuuluneet.
-
Minun diakonissatuttavani on sanonut, että hän haluaa vapaa-ajallaan olla paljon yksin ja ylipäätään poissa ihmisten parissa. Pikkupaikkakunnalla hän ei voi käydä edes kaupassa niin, että ei joku tule vetämään hihasta, että kuuleppa sitä ja tätä. Uskon, että tämä pätee myös pappeihin ja ylipäätään seurakunnan työntekijöihin. Ei kukan ihminen ole kone eikä jaksa aina olla töissä.
Mielestäni myös kirkossakäynti pitää olla seurakunnan työntekijälle vapaaehtoista. Jos sen tekee pakosta, niin luulen, ettei siitä saa sitä mitä siitä voisi saada.
Semmoista kuitenkin ihmettelen, että on pappeja, jotka pääsiäisenä lähtisivät mieluummin laskettelemaan kuin kirkkoon. Lähinnä ihmetyttää, mitä pääsiäisen aika heille merkitsee.
-
Semmoista kuitenkin ihmettelen, että on pappeja, jotka pääsiäisenä lähtisivät mieluummin laskettelemaan kuin kirkkoon. Lähinnä ihmetyttää, mitä pääsiäisen aika heille merkitsee.
Kyllä kai siellä rinteessäkin voi Jeesukselle tehdä kunniaa. Tai perjantaina kirkkoon ja lauantaina sitten mäkeen, ei tämä ny niin tarkkaa ole. :kahvi:
-
Kyllä kai siellä rinteessäkin voi Jeesukselle tehdä kunniaa. Tai perjantaina kirkkoon ja lauantaina sitten mäkeen, ei tämä ny niin tarkkaa ole.
No voi kai sitä,
mutta onko papin mentävä tekemään kunniaa Jeesukselle rinteeseen
juuri pitkänäperjantaina tai muuna pääsiäispäivänä ?
Outo valinta olisi.
-
Semmoista kuitenkin ihmettelen, että on pappeja, jotka pääsiäisenä lähtisivät mieluummin laskettelemaan kuin kirkkoon. Lähinnä ihmetyttää, mitä pääsiäisen aika heille merkitsee.
Ymmärrän hyvin näitä pappeja. He ovat saaneet kerrankin vapaata pääsiäisenä. Pääsiäinen on papille erittäin raskas työrupeama. Muutoinkin pappi puhuu jatkuvasti ja julkisesti kristinuskosta sekä kohtaamaan jatkuvasta ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Jos vapaallakin pitäisi pääsiäisenä roikkua kirkossa, ei se edes vapaalta tuntuisi. Pääsiäinen ei ole papille erityistapahtuma. Papilla koko työvuosi on erityistapahtumia.
-
Papilla koko työvuosi on erityistapahtumia.
Niin on. Kahdeksat hautajaiset oli tuttavalla viikonloppuna. Kahdeksan erityistapahtumaa, joista jokainen merkitsee juuri niille omaisille pääsiäisen sanomasta muistuttamista. Kahdeksan kuolemaa - kahdeksan ylösnosemuksen toivoa - ja yhtenä viikonloppuna. Vuodessa, kuinkahan monta. Entä se kaikki muu?
Eräs tuttu pappi kertoi vuorotteluvapaastaan, oli kyllä käynyt kirkossa, mutta kaihtanut paikkakuntia joilla joku saattaisi tunnistaa, sai kerrankin olla rauhassa. Alaa vaihtanut diakonissa, että oli lopulta piileksinyt kylppärissä, sillä jos joku oli nähnyt verhon raosta valoa, oli ovisummeri soinut oitis. Jos se laskettelu auttaa niin ei kun mäkeen, saattaa olla viimeinen pakko ennen kuin tulee uupumus ja sairasloman tarve. Sure myötä, iloitse myötä, puserra tekstistä rakentavaa saarnaa, loputtomiin. Olemmeko me seurakuntalaiset aina ihan kohtuullisia, mietin.
Teologia on kiinnostavaa mtta pappina en takuulla pärjäisi.
-
Niin on. Kahdeksat hautajaiset oli tuttavalla viikonloppuna. Kahdeksan erityistapahtumaa, joista jokainen merkitsee juuri niille omaisille pääsiäisen sanomasta muistuttamista. Kahdeksan kuolemaa - kahdeksan ylösnosemuksen toivoa - ja yhtenä viikonloppuna. Vuodessa, kuinkahan monta. Entä se kaikki muu?
Eräs tuttu pappi kertoi vuorotteluvapaastaan, oli kyllä käynyt kirkossa, mutta kaihtanut paikkakuntia joilla joku saattaisi tunnistaa, sai kerrankin olla rauhassa. Alaa vaihtanut diakonissa, että oli lopulta piileksinyt kylppärissä, sillä jos joku oli nähnyt verhon raosta valoa, oli ovisummeri soinut oitis. Jos se laskettelu auttaa niin ei kun mäkeen, saattaa olla viimeinen pakko ennen kuin tulee uupumus ja sairasloman tarve. Sure myötä, iloitse myötä, puserra tekstistä rakentavaa saarnaa, loputtomiin. Olemmeko me seurakuntalaiset aina ihan kohtuullisia, mietin.
Teologia on kiinnostavaa mtta pappina en takuulla pärjäisi.
Mielestäni teologisissa opinnoissa pitäisi painottaa vuorovaikutustaitojen, vaikuttamistaitojen, esiintymistaitojen sekä puhetaidon kehittämistä. Kaikki ne ovat osaamisaloja, joita voi koulutuksen kautta kehittää. Teologian pääsykokeissa pitäisi testata myös ihmisen persoonaa. Papin työssä pärjäävät elämäniloiset, empaattiset ihmiset.