Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: jUHOMA4 - 02.02.08 - klo:14:44
-
En tiedä onko tästä sinänsä mielenkiintoisesta aiheesta keskusteltu.
Kerron nyt kuitenkin oman tarinani:
Olen jo aikaisemmin maininnut, että lapsuudenkodissani oli meitä tenavia neljätoista. Koskaan emme sinutelleet isää ja äitiämme. Emme vielä aikuisijälläkään, kun meillä kaikilla oli jo omat perheet.
Kaksi poikkeusta kuitenkin tapahtui: Perheemme kuopuksen, veljeni kanssa menimme äitiämme katsomaan sairaalaan. Siinä poislähtöämme tehdessä tämä nuori pappi laittoi kätensä äidin päänpäälle ja luki Herran Siunauksen.
Silloin Hän sai ensikerran eläissään sinutella omaa äitiään. Toisen kerran, kun Hän siunasi äidin haudanlepoon muutamaa viikkoa myöhemmin.
Kun menen tuohon marketin kalatiskille ja nuori myyjä kysyy " tulisiko sinulle muuta " tai kassatyttö kysyy " olikos sinulla plussakortti mukana"
Voi, että se tuntuu mukavalta. :!: :oops:
-
Äitini sisarussarja käy esimerkiksi kulttuurin muutoksesta. 20-luvulla syntynyt äitini ei edes teititellyt äitiään, vaan puhutteli kolmannessa persoonassa. Nuorin enoistani oli 50-luvun nuori ja sinutteli mutsiaan luontevasti. Niinpä saatoin suvun kokoontuessa kuulla samassa kahvipöydässä mumilleni sanottavan: - ottaako äiti lisää pullaa? tai: -ojenna sitä kermaa tännekin! ilman, että kukaan huomasi siinä mitään outoa.
-
Minun isovanhempani ovat sinutelleet vanhempiaan, ja ukki olisi halunnut, että äiti sisaruksineenkin olisi tehnyt niin, mutta mummo oli sanonut, että kyllä häntä saa äidiksi sanoa ja sillä lailla on päädytty sinutteluun. Isän puolelta en tiedä, miten on mennyt, mutta isä sinutteli kyllä vanhempiaan.
Itse en osaisi kuvitellakaan teititteleväni lähisukulaisiani. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin raja vastaan, että vähän etäisemmät ovat jo teititeltäviä, varsinkin vanhemmat. Itseni ikäisiä ihmisiä en tavallisesti teitittele muuta kuin kaupan kassalla asioidessani.
Minusta oli muinoin jännä kuunnella, kun äiti teititteli omaa anoppiaan, mummoani siis. Se ei tullut monessa kohti ilmi, kun asioista pystyi puhumaan muutenkin kun oli muita läsnä, mutta joissakin tilanteissa, kun ei ollut muita läsnä, niin teitittelyn huomasi, kun oli vain yksi ihminen, jolle puhe oli osoitettu.
Itse yritän kyllä teititellä itseäni vanhempia ihmisiä. Toki myönnän, että helposti vähänkään tutumman kanssa rupean sinuttelemaan ilman erityisiä sinunkauppojakaan. Sinällään harmi, että tuo nätti tapa (sinunkaupat) on hävinnyt. Kaupan kassoilla yms. on helppo pitää etäisyyttä ja siellä yritän teititellä ja tykkään itsekin, kun minua teititellään. Jotenkin se on niin mukavaa ja antaa asiallisen vaikutelman. Lisäksi on tilanteita, joissa haluan pysyä vähän etäämpänä ja silloin saattaa jopa ärsyttää, jos sinutellaan. Esim. kaupan kassalla teitittely on minusta ok ja aikanaan omassa työssäni aion kyllä teititellä kaikkia, jos vain ei ole pakko toimia muuten (lapset ja tutut).
-
Itse yritän kyllä teititellä itseäni vanhempia ihmisiä. Toki myönnän, että helposti vähänkään tutumman kanssa rupean sinuttelemaan ilman erityisiä sinunkauppojakaan. Sinällään harmi, että tuo nätti tapa (sinunkaupat) on hävinnyt. Kaupan kassoilla yms. on helppo pitää etäisyyttä ja siellä yritän teititellä ja tykkään itsekin, kun minua teititellään. Jotenkin se on niin mukavaa ja antaa asiallisen vaikutelman. Lisäksi on tilanteita, joissa haluan pysyä vähän etäämpänä ja silloin saattaa jopa ärsyttää, jos sinutellaan. Esim. kaupan kassalla teitittely on minusta ok ja aikanaan omassa työssäni aion kyllä teititellä kaikkia, jos vain ei ole pakko toimia muuten (lapset ja tutut).
Muistan viimeiset sinunkaupat mitä olen tehnyt Suomessa. 70-luvun alkupuolella tuli yli-insinööri työhuoneeseeni ja ehdotti sinunkauppoja. Perustelu oli se, että olimme niin hyviä tuttavia, kun meillä oli yhteinen hammaslääkäri, joka sattui olemaan hänen lapsuuden tovereitaan.
Saksassa teitittely on edelleen kunnissaan varsinkin jos toinen on tohtori. Silloin puhuttelu on aina herre/rouva tohtori.
-
Minusta tuntuu todella kummalliselta, jos minua teititellään esimerkiksi kaupassa. Tekisi mieli sanoa, että älä nyt hyvä ihminen minua teitittele. Ja kerran itse asiassa sanoinkin.
Toisaalta tuntuu kuitenkin luontevalta teititellä vanhempia, tuntemattomia ihmisiä.
-
Isoäitini oli vuosimallia -04 ja isäni syntynyt 20 vuvulla. Isoäitiä puhuttelin kolmannessa persoonassa eli `heitittelin`. Tapa oli varsin jäykkä ja hankala, muttei sitä osannut fiksusti lopettaakaan. Kaikki muutkin lähtympäristössä tekivät niin, paitsi isäni. Mahdollisesti nuorempana hänkin.
Myös isääni välttelin sinuttelemasta, mikä aiheutti sen että keskustelu oli varsin varautunutta, koska piti miettiä sanavalintaansa. Nyt tapa on haudattu molempien kuoltua.
Nykypäivän sinutteluun, kaikkia ja jokapaikassa, on alkanut tottua vähitellen. Niinkuin kaikkeen muuhunkin nykymenoon tottuu pikkuhiljaa, valitettavasti.
-
Saksassa teitittely on edelleen kunnissaan varsinkin jos toinen on tohtori. Silloin puhuttelu on aina herre/rouva tohtori.
Tuosta tuli mieleen saksan opettajien puheet. Heidän mukaansa saksassa teititellään lähestulkoon aina. Oma perhe, lähimmät kaverit yms. ovat sen ulkopuolella, mutta opettajat, kaverien vanhemmat, hyvän päivän tutut yms. ovat jo teititeltävää tavaraa. Aluksi mietin itse, että onko tuommoinen tosissaan noin, mutta kun jokainen opettaja sanoi samaa ja kirjan kappaleissa toistui samat kuviot, niin kai se on sitten uskottava. Kiva olisi tosin käydä saksassa. Eikös täällä foorumilla ainakin Elizalla ollut omakohtaisia kokemuksia Saksassa pitempään olosta. Mitenhän lie oikeasti menee?
Guten Tag, Frau Möhler! Können Sie bitte mir helfen?
-
Katsokaapaa makaroonipakettia mitä siinä lukee.
Suomeksi sanotaa, että keitään 5 minuuttia, mutta saksaksi Sehr geehrter Hausfrau...
-
Minulla on kokemusta Itävallasta, mutta saksaa kuin saksaa... Olin silloin 19-21-vuotias ja teitittelin kaikkia itseäni vanhempia. Pomoasemassa olevia tituleerattiin Frau Köhler tai jos sukunimi oli ulkomaalainen ja vaikeasti lausuttava, niin sitten Frau Maria ja jos oli joitain vuosia yliopisto-opintoja takana, niin sitten Doktor Maria, ellei peräti Frau Doktor Maria.
-
Minusta tuntuu todella kummalliselta, jos minua teititellään esimerkiksi kaupassa. Tekisi mieli sanoa, että älä nyt hyvä ihminen minua teitittele. Ja kerran itse asiassa sanoinkin.
Minusta palveluammatissa on parempi, jos teitittelee kuin että sinuttelisi. Itse kansallisoopperalla (siis ravintolassa) teitittelen lähes kaikkia asiakkaita, samanikäisiäkin. Vain lapsia ja selkeästi minua nuorempia sinuttelen. Tosin viime kesänä Lintsillä ollessani vähensin teitittelyä, kun suurin osa asiakkaista oli niin nuorta (>35 v.). Tosin sielläkin aina selkeästi vanhempia teitittelin.
Minusta on miellyttävää, jos minua teititellään esim. kaupassa, jos se tulee luontevasti. Väkisin väännetty teitittely on vähän ikävän kuuloista.
-
Olisi varmaan tarvinnut kysyä oletko sinutellut vanhempiasi ja isovanhempiasi.
Sinunkauppoja on jokainen tehnyt mikä minkin arvoisen henkilön kanssa ja ulkomailla käyttäydytään niin kuin tilanne edellyttää :!:
-
Olisi varmaan tarvinnut kysyä oletko sinutellut vanhempiasi ja isovanhempiasi.
Sinunkauppoja on jokainen tehnyt mikä minkin arvoisen henkilön kanssa ja ulkomailla käyttäydytään niin kuin tilanne edellyttää :!:
Jos tuota kysyt niin Helsinkiläisenä en ole koskaan niin tehnyt. Aina olen isovanhempiani sinutellut tai sitten puhutellut mummoksi ja ukiksi. Toisen ukin osalta en osaa kommentoida, kun kuoli kolme vuotta ennen syntymääni ja toinen kuoli pari kuukautta ennen häitäni.
-
Helsinkiläinen tai Lapualainen - riippuu kait perinteestä :roll: he he hee
-
Minusta tuntuu todella kummalliselta, jos minua teititellään esimerkiksi kaupassa. Tekisi mieli sanoa, että älä nyt hyvä ihminen minua teitittele. Ja kerran itse asiassa sanoinkin.
Toisaalta tuntuu kuitenkin luontevalta teititellä vanhempia, tuntemattomia ihmisiä.
Kohta olet sinäkin "vanhempi, tuntematon ihminen"...
Mt
-
Kohta olet sinäkin "vanhempi, tuntematon ihminen"...
Niinpä kyllä. Juuri vähän aikaa sitten isosiskoni oli sitä mieltä, että olen keski-ikäistymässä. No, tuleehan tänä vuonna jo peräti 26 vuotta täyteen. Mutta aika kaukana on vielä se päivä, jolloin minä kiusaantumatta kuuntelen itseeni kohdistuvaa teitittelyä.
-
Juu kyllä sitä tuli pankin kassalla ensin alkuun teititeltyä kaikkia jotka eivät olleet entuudestaan tuttuja, tietysti nyt 10-vuotiasta lasta ei teititellyt mutta muuten kyllä lähes kaikkia aikuisia. Kyllä sitä jossakin vaiheessa sitten rupesi sinuttelemaan joitakin asiakkaita jotka useammin kävivät, koska muutenkin verrattain tuttavalliseksi tulee se keskustelu siinä... Mutta ehdottomasti kuitenkin pitäisi teititellä kaikkia vanhempia vieraita ihmisiä, koska moni loukkaantuu jos esim. kaupan kassalla sinuttelee. Itse kyllä ihmettelen aina kun kaupan kassalla teititellään, en nyt niin vanhaksi vielä itseäni koe että olis tarve.
-
Itse teitittelen melko sujuvasti kaikkia vähänkään vanhempia. Teitittely tulee automaattisesti myös töiden ulkopuolella. Suurin piirtein itseni ikäisiä ja nuorempia sinuttelen, silloin ei ole minun helpompi palvella, mutta vastapuolella sitten uskalletaan enemmän kysellä kun olen (tai yritän olla...) rento ja samalla tasolla.
Mielestäni kaikkien teitittely ei ole järkevää eikä mitenkään tavoiteltavaa, mutta sille ei kyllä voi mitään jos vahingossa aina itseä nuorempiakin teitittelee.
Näppituntuma on, että minua itseäni aika harvoin teititellään, en ole kyllä kuullut kuin töissä asiakkailta. Ja silloinkin vain vanhoilta rouvilta, miehet kyllä tytöttelevät senkin edestä. Minua asiakkaana ei ole teititelty varmaan ikinä, mutta toisaalta olenkin vielä nuori, alle 25, mutta kuitenkin selkeästä vanhempi (tai vanhemman näköinen!) kuin jotkut satunnaiset kassahenkilöt esimerkiksi.
Sukulaisia en ole ikinä teititellyt. Kolmatta persoonaa käytetään vain koirasta. Työpaikoilla sinuttelen kaikkia heti suoraan esittäytymisen jälkeen, ehkä vain suurimpaan pomoon saatan pitää pientä varovaisen kohteliaisuuden virettä yllä.
Yleisistä tavoista ja esittäytymisestä tuli mieleen, että kun joskus ala-asteella muinoin tapasimme kirkkoherran, niin tunsin itseni ehkä vähän kummajaiseksi, kun olin ainut joka nousi seisomaan kirkkoherran tullessa kättelemään meidät, istua nakotimme siis tuoleilla rivissä siinä. Kyseessä taisi olla tulevien pappien oppituntiharjoitelma :D
Se oli automaattinen pomppaus, kun piti jollekin vanhemmalle (ja korkea-arvoisemmalle) esittäytyä. Nykyään alkaa jo olla sen verran neiti, ettei periaatteessa ihan kaikkien nuorempien (vähäpätöisten :P) miesten takia pomppia, mutta toisaalta olen todennut, että nuorempien kanssa kätellään seisten, koska se on reilua ja tasa-arvoista enkä tykkää istua jos toinen seisoo, ja vanhempien kanssa on kohteliasta nousta seisomaan ihan muutenkin.
On nämä tavat kyllä niin tällaisia.
Ai niin ja yksi asia vielä. TÄDITTELY. Jos minuun viitataan tätinä (en ole kenenkään täti, ellei jollakin täällä ole jotain paljastettavaa), en joko kuule, en ymmärrä että minusta puhutaan, tai sitten olen vain sitruuna.
Täti.
Suomessa yleisesti lasten keskuudessa vallalla oleva tapa nimittää kaikkia naisia, tuttuja ja tuntemattomia tädiksi ei ole suositeltava. Tädiksi on sanottava ainoastaan sukulaistätejä ja sellaisia naishenkilöitä, jotka käyvät usein talossa tai ovat pyytäneet kutsumaan itseään tädiksi. Kadulla tai ovilla hyväntekeväisyystarkoituksessa myyskentelevien lasten kuulee useimmiten sanovan: 'Täti, ostakaa vappukukka!' Olisi syytä muuttaa tämä lause esim. näin kuuluvaksi: 'Olkaa hyvä, rouva, ostakaa vappukukka!'
Näin sanotaan teoksessa Seuratavat vuodelta 1943, eikä se ole vielä ollut kertaakaan väärässä.
-
Poikaamme tuupattiin rattaissa joskus viime vuosituhannella. Vastaan tuli pari pimua. Poika katseli hetken arvioiden ja lausui: - Täti. Neitokaiset ilmaisivat närkästyksensä. Rattaita tuuppaava aikuinen selitti, että Pojan sanavarastossa tuolloin ainoa vaihtoehto olisi ollut vauva. Täti kelpasi sittenkin paremmin.
-
Poikaamme tuupattiin rattaissa joskus viime vuosituhannella. Vastaan tuli pari pimua. Poika katseli hetken arvioiden ja lausui: - Täti. Neitokaiset ilmaisivat närkästyksensä. Rattaita tuuppaava aikuinen selitti, että Pojan sanavarastossa tuolloin ainoa vaihtoehto olisi ollut vauva. Täti kelpasi sittenkin paremmin.
:D :) :D :) :D :) :) Tosi nerokkaasti,,Tollasia letkauksia rakastan..
-
Olen viisveisaajan kanssa sinutellut... ammoisista ajoista lähtien... :lol:
-
Poikaamme tuupattiin rattaissa joskus viime vuosituhannella. Vastaan tuli pari pimua. Poika katseli hetken arvioiden ja lausui: - Täti. Neitokaiset ilmaisivat närkästyksensä. Rattaita tuuppaava aikuinen selitti, että Pojan sanavarastossa tuolloin ainoa vaihtoehto olisi ollut vauva. Täti kelpasi sittenkin paremmin.
:D :) :D :) :D :) :) Tosi nerokkaasti,,Tollasia letkauksia rakastan..
Mutta mistä poika oli sitten sen tädin alunperin oppinut...
-
Olin 25-v, kun paikallisessa marketissa alle 2-v tenava huusi kimeästi "täti" ja osoitti minua. Ostoskärryjä työntävä isää nolotti silmin nähden, vilkuili vielä nolona taakseen. Minusta se oli positiivinen luokittelu, koska useammin sain tuolloin kuulla tytöttelyä ja kassajonossa vanhemmat naiset etuilivat. Nyt olen noiden vanhempien ikäinen, muuttunut tytöstä akaksi. Yritän olla etuilematta, mutta "besserwisser" elää minussa sitkeästi.
-
Minusta taas täti on ihan ok. Itse en pahastuisi, jos minua kutsuttaisiin sedäksi. Päinvastoin minusta sellainen on hellyttävää varsinkin lapsen suusta. Olen itse aikoinaan puhunut vieraista ihmisistä "kaupantätinä" yms. ja aion sitä perinnettä kyllä jatkaakin, jos minulla joskus on perhettä.
Tietysti voihan sitä sanoa, että "kassaneiti", mutta se kun ei aina pidä paikkaansa, niin "kassatäti" on neutraalimpi. Olisi muuten aika jännä, jos vieläkin pitäisi joka paikkaan tunkea ne tittelit virallisissa asioissa, että herra se ja se, rouva se ja se, neiti yms. Itsestäni oli aikoinaan tosi kivaa, kun jotkut tutut laittoivat aina kortteihin "nuoriherra" + mun nimi tai "koululainen"+mun nimi. Samoin äidin yksi sisko laittaa aina joulukortteihin, että "herrasväki" ja isän jotkut asiakkaan laittavat joulukortteihin "autoilija" +isän nimi. Ne on jotenkin niin kivoja ja tekevät kortista yksilöllisemmän!
-
Entäs meitittely... Me, Venäjän keisari ja Suomen Suuriruhtinas sejase...aika komeasti ovat itseään tituleeranneet... :wink:
-
Entäs meitittely... Me, Venäjän keisari ja Suomen Suuriruhtinas sejase...aika komeasti ovat itseään tituleeranneet... :wink:
Se oli kuninkaallinen etuoikeus, jota ei muille suotu.
-
Multa teitittely tulee melkeinpä luonnostaan. Omanikäsiä tai nuorempia en teitittele mutta muuten.
-
Multa teitittely tulee melkeinpä luonnostaan. Omanikäsiä tai nuorempia en teitittele mutta muuten.
Svetskitapaan Sinuttelen kaikkia vastaantulevia kansalaisia sattumanvaraisesti. :wink: