Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Hölkänen - 04.12.07 - klo:11:26
-
Elvytetäänpä toissavuotinen idea: http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=273
Eli jokaiselle päivälle ajatuksia, Siionin virsien säkeitä tms senhetkisen joulufiiliksen mukaan. :xmassmile:
Luukusta 1 avautuu lauantainen kokemukseni: istuin Changemakerin tempauksessa häkissä Helsingin Stockan edessä... Esitin turvapaikanhakijaa, joka odottaa palautusta lähtömaahansa. Kun katsoo suomalaisten jouluhössötystä ja tavaroitten kantamista, ei voi käsittää, mikseivät maahanmuuttajat ole tervetulleita jakamaan taakkojamme.
Luukku 2: "Avaja porttis, ovesi..."
Luukun 3 takaa aukenee jouluinen maisema. Nyt on lunta koko maassa, toivottavasti se pysyy Jouluun saakka.
-
Luukun 3 takaa aukenee jouluinen maisema. Nyt on lunta koko maassa, toivottavasti se pysyy Jouluun saakka.
Minulla on vuoden 1911 Suomen kartasto, jonka mukaa vuoden 1864 ja 1910 välisenä aikan pysyvä lumi on tullut Helsingin seudulle keskimäärin 21 juolukuuta eli ei riemuita etukäteen. Tilasto on siis lämpenemistä edeltävältä ajan jaksolta. Eletään kuitenkin toivossa. On muuten paljon myöhempään kuin luulisi.
-
Lapsena tykkäsin lumesta. Vanhempana lumi on negatiivista. :wink: Toivottelee adventin ajan riemuja K-Eurooppalainen niskaslainen
-
Lapset on maailman toivo!
Vaikka välillä kyllä näyttää niin toivottomalta että riittääkö mikään...
-
Upea SV on tässä viidentenä päivänä akreniolaiseen ajatuskulkuja suodattaakseen... "Nyt meitä kutsutaan"... siinä on sitä joulun merkitystä... lutherilaisittain... ei lakia vaan evankeliumia. :wink: Me ihmiset olemme idiootteja ei debiilejäkään... mutta Jumppu vie meidät diktaattorimaisesti toiseen kotimaahan. Hän tykkää meistä dinosauruksista.
-
Mustakin on ollut mukavaa, kun kerrankin lumi tuli ajoissa. Kuukausi sitten tuli pysyvä(?) lumi, mutta täältä Kuopiosta meinasi sulaa kokonaan pari-kolme viikkoa sitten ja vain vähän jäi, mutta kotipuolessa pysyi maa valkoisena. Nyt on Kuopiossakin ollut monta viikkoa maa vitivalkoinen.
-
Niin ja sitten toinen juttu. Aamulla satuin kolaripaikalle. Tai siis ihmettelin, kun autoliikenne alkoi ruuhkautua suhteettoman paljon ja kohta kun kävelin eteenpäin, niin risteyksessä oli poliiseja ja kun kohdalle pääsin, niin tuli ambulanssikin. Pyöräilijä siellä näkyi ainakin olevan kaatuneena ja takkuuntuneen liikenteen alkupäässä kaksi linja-autoa. Liekö joku joutunut linja-auton tönäisemäksi? En tiedä enempää, kun en jäänyt katsomaan, sillä ajattelin, että itse inhoaisin sitä, jos itse olisin ko. tilanteessa ja kaikki ohikulkijat kerääntyisivät siihen.
-
Tänään onkin vasta neljäs päivä... mä olen tyhmä :---)
-
Ei, et ole tyhmä vaan edellä aikaasi!
-
Vietettiin äsken seuroja luonani ja kyllä vaan kuulosti mukavalta, kun Siionin virret omassa kodissa tulivat pontevasti veisatuiksi. Siinä minun nelosluukkuni.
Veisattiin myös Espoolaisen virsi (http://srkprojekti2.espoonseurakunnat.fi/fi/espoolaisen_virsi/) (Espoon herättäjäjuhlia varten tehty, sanat Leena Ravantti). "Jeesus ristinpolkuasi kuljit muita palvellen, hiljaisella voimallasi mursit kahleet ihmisten. Murra niitä tänäänkin. Astu teille kaupungin, kadunkulmiin, toreillemme, ruuhkaan kauppakeskustemme." Aika osuvaa, tähän joulunalushälinäänkin.
-
Viitosluukussa juhlimme itsenäistä Suomea. Olemme peruskoulussa edellä aikaamme ja muutenkin eteviä, senhän jo kansainväliset testitkin toistuvasti toteavat.
-
Saako laittaa takautuvasti aiheen...
Sunnuntaina meidän Helmi Elina juhanilaisittain ilmaistuna tuli uskoon! Kastejuhlassa veisattiin SV 199 (Lahjoita, Herra, perheisiimme), SV 200 (Jeesus, auta lapsiani) ja SV 202 (Jumala maan ja taivaan loi), joista viimeisimmässä onkin eteenpäin viittaavasti jouluvirren sävel (Me lapset pienet riennämme). Oli upea kokemus saada kastaa oma lapsi ja selvitä siitä vieläpä jokseenkin itkemättä, vaikkakin liikuttuneena.
Yhtenä Raamatun tekstinä luettiin kuluneen vuoden oma voimalauseeni, joka sekin adventin hengessä viittaa odotukseen ja tulemiseen:
"Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee." (1. Joh. 3:2)
Hirmu mukavat juhlat ja päivänsankari oli aivan säteilevä, kuten asiaan kuuluukin.
-
Minä en ole sanonut ensimmäisenä, että kasteessa tullaan uskoon... se on paavalilais-lutherilaista. Tuli lapsi Saatanan valtakunnasta Kristuksen sotaväkeen. Se on sitä kastetta. Onnea tarvitaan äidille ja isälle. :wink:
-
Tuosta sotaväestä... Kaimani pyhä piispa Martinus Tourslainen, entinen roomalainen ratsumies sanoi: - Olen Kristuksen sotilas, siksi en saa tappaa.
-
Tänään on päivää jälkeen itsenäisyyspäivän. SVssä nro 7 kerrotaan ihanasti... "Hennot kätensä hän teille, lempeästi kurkottaa, valon antaa eksyneille, haavoittuneet parantaa... "jne. Voi olla, että Akreenius teki tämän sanoituksen. :smt035
-
Tämäkin on mahdollisesti akreeniolaista. SV 8:ssa on tämä paradoksaalinen ilon ja murheen ajatustapa. Se on aika tavalla mieletöntä, mutta se on todellista. :wink:
-
SV 9 on mulle sävelmän ja sanoituksien osalta tärkeä. Minä yritän olla niskaslainen, mutta hernnhutilaiseksi minä jään. Tunteen puolelle tämä SV 9 jää. :wink:
-
11. luukussa vietettiin jouluseuroja aluesihteeri Ruuttusen kanssa. Ei laulettu ihan niin monta Siionin jouluvirttä kuin Ruuttusilla kuulemma on sukupolvesta toiseen tapana :), mutta moni virsi tuli tutuksi ja jouluinen oli tunnelma.
"Beetlehemin piltti vain, piltti vain. Riemuni on autuain, Aamen, Halleluja."
12. luukussa ensimmäinen jouluateria... Hyvää riisipuuroa ja luumukiisseliä, nam. :P
-
Lilliehöökin virsi (13) on autuaallista. Lain äänellä siinä ole ole yhtään. "Kun köyhäksi on tullut Jumalamme, ja seimen lapsena on auttajamme." :lol: