Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: hiljan herännyt - 17.08.07 - klo:18:04
-
Olen vasta näin aikuisiällä (35 v.) herännyt uskon asioiden pohdiskeluun. Lapsuuden perheessä uskovaisia toki kunnioitettiin, mutta kirkossa ei käyty kuin Jouluna. Olen kuitenkin nyt jo puolisen vuotta etsiskellyt ikäänkuin henkistä kotia. Ystäväni kuuluu helluntaiseurakuntaan, mutta itse en ole siellä viihtynyt. Olen potenut huonoa omaa tuntoa, kun en ole kokouksissa mitään niin hirvittävän suurta kokenut, en pidä sellaisesta "mesomisesta ja meuhkaamisesta" ja koin selkeästi että mun paikkani ei ole siellä. En myöskään pidä sellaisesta uskovan muottiin pakottamisesta, vaan tykkään ajatella asioita ihan itse. Minulla on todella sellainen Jumalan sanan ikävä ja mieluummin rukoilen hiljaisuudessa pohtien. Päiväni kirkastui kun löysin Herättäjä-yhdistyksen sivut ja nettifoorumin jossa tuntuu olevan ihan tavallista "täyspäistä" porukkaa! Körttiläisyydestä ei ollut paljon muuta käsitystä kuin huivipäiset mummot, ja olinkin ilahtunut huomatessani, että joukossa on myös nuoria. Körttiläisten uskonkäsitys tuntuu omimmalta ja suvaitsevaisuus on juuri se juttu, jota muissa herätysliikkeissä ei tunnu olevan. Nämä uskonasiat ja körttiläisyys ovat kuitenkin niin uutta ja outoa minulle, että voisitteko neuvoa tällaista yksinkertaista ihmettelijää. Sopiiko mukaan ja voiko näin uutena liittyä joukkoon? Mielelläni kävisin seuroissa, mutta lauluääntä ei kertakaikkiaan ole... Olen kiitollinen kaikista vastauksista!
-
Sopii mukaan, tervetuloa!
Mielelläni kävisin seuroissa, mutta lauluääntä ei kertakaikkiaan ole...
Siionin virsien seuraveisuussa on se hyvä puoli, ettei lauluäänen ole niin väliksikään. Saa laulaa sillä äänellä kuin on. Tai olla vaan hiljaakin ja kuunnella muiden veisuuta ja puheita, jos ei veisuu itselle maita.
-
Eikä nuotissa pysyminenkään ole aina niin välttämätöntä. Siitä minulla on monta armollista kokemusta. Joskus on hapuiltu koko seuraväen kanssa outoa virttä yhdessä kaksi säkeistöä umpimetsään ja jätetty sitten suosiolla kesken.
Samanlaista se kilvoittelukin usein on, yksin ja joskus yhdessä. Välillä saadaan sävelestä kiinni ja löydetään metsästä taas tielle.
-
Samantapaisia mietteitä oli minulla, kun itse löysin tämän sivuston noin vuosi sitten. Olen melkein koko ikäni tuntenut itseni jotenkin ulkopuoliseksi, ja tunnen vieläkin, mutta kun olin hetken selaillut Körttifoorumia, niin tuntui melkein kuin olisin tullut kotiin. Täällä olen rohkaistunut kertomaan itsestäni asioita, joista en ole aiemmin osannut tai uskaltanut puhua kenellekään.
Nyt kun jälkeenpäin ajattelen asiaa, niin ehkä herännäisyyden ja tämän foorumin löytäminen oli minulle sitä, mitä körttiläiset sanovat armonvilaukseksi.
-
Usko ei todellakaan ole lauluäänestä kiinni. Itse en osaa ollenkaan laulaa ja monesti sitten vain laulan hiljaa tai ääritapauksessa vain auon suutani samaan tahtiin kuin muut...
-
En tiedä, onnistuuko sisäpuolisuuden kokeminen körttien parissa välttämättä kaikilta - on vaikea nähdä objektiivisesti, kun on koko ikänsä ollut liikkeessä sisällä. Jotkut sanovat, että on vaikea päästä mukaan, koska körtit ovat sisäänpäinlämpiävää sakkia. Kuitenkin körttiläisessä "opissa" ja ajattelussa on jotain, mihin ulkopuoliseksi itsensä kokeva voi liittyä: juuri tuo jaettu ulkopuolisuus. Minä koen Suomen kirkossa ajoittaista jatkuvaa ulkopuolisuutta, ja körttiläisyys on ainoa liike, jonka parissa kokemustani ei kyseenalaisteta tai väheksytä. Saa olla ulkopuolinen luvan kanssa. "He ovat täällä vieraat vain, ja oudot, muukalaiset..." (SV 155)
-
ja kiitos erityisesti sinulle Progressor. On kiva tietää, että kaikki eivät ole "syntymäkörttejä" vaan minullakin on vielä toivoa...
-
Tervetuloa vaan!
Progressorin kanssa samoilla linjoilla tuosta "armonvilauksesta". Körttifoorumia olen seuraillut parisen vuotta, mutta oikeastaan integroiduin körttitouhuihin viime vuoden Ruskaretkellä, ja samaa lämpimästi suosittelen (katso Aholansaaren sivuilta lisätietoa).
Syntymäkörtti en ole minäkään, isän puolelta on sukurasitetta siihen suuntaan, mutta ihan outo oli tämä herätysliike vielä kolmisen vuotta sitten. Mutta voin kyllä kokemusperäisesti sanoa, että todella hyvin on otettu vastaan. Tai ehkei edes mistään vastaanotosta voi puhua, kun on tuntunut siltä, että itsestäänselvästi minäkin kuulun tähän porukkaan. Ettei sitä ole edes tarvinnut ruveta tervetulolla hössöttämään, että ennen en ollut mukana. Jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Eli se, että olin uusi kuvioissa, ei ollut mikään juttu. Oli tosi hyvä fiilis.
Siis Ruskaretkelle Saareen, sieltä on hyvä aloittaa :wink:
-
Voi kuule meitä on täällä niin monenlaisia! Ehkä ne "huivipäiset mummot" voivat olla täällä netissä aika lailla vähemmistönä, kun niitä eivät "nettimummoja" välttämättä oo :wink:
Eivät ole ulkopuolisuudentunteesta "syntymäkörtitkään" vapautuneet! Itse tunsin useana vuonna ulkopuolisuutta tässä likkeessä, kun en Aholansaaren rippileirille aikoinaan mennyt. Mut nyt on taas kuitenkin tuntunut "koti" löytyneen herättäjän opiskelijatyöstä ja körttifoorumista.
Onhan se ulkopuolisuuden tunteen kokeminen aika yksilökohtaista ja taisin omista tunnoistani joskus Seurat tuvassa-ketjuun kirjoitellakin. Esimerkiksi mulle tulee joskus Herättäjuhlilla ulkopuolinen olo, kun ihmisia on niin paljon. Mut lienee tunne ihan hyväkin, kun se auttaa miettimään omia arvojaan ja paikkaansa elämässä.
Mut siis tosiaan tervetuloa, me emme kysele emmekä kyseenalaista ketään. Mut tee sinä niin: Kysele jos joku "körttijuttu/termi" on epäselvä ja kyseenalaista, ei meitä mutta toimintatapamme ja ajatuksemme kestävat sen kyllä! :D
-
voi kuule, onhan niitäkin hirmuisesti, jotka ovat körttejä ilman mitään sukujuttua siinä taustalla. Ja jotkut ovat körttejä tietämättään, sellaisiakin olen tavannut . Moni on löytänyt körttiyden tunnelmoineen nimenomaan aholansaaresta retkiltä, ripareilta tai talkoolaisena.
Siellä on nimittäin mahtava talkoolaisuussysteemi, joka kokoaa ihmisiä ympäri suomen työskentelemään ja veisailemaan (vastineena superhyvä ruoka ja nukkumapaikka)
No mutta asiaan...Olin sanomassa, että itse tunnen ikäisistäni (nuorista) körteistä monia sellaisia, jotka ovat ajautuneet tähän sakkiin mm. kummisedän kalastuskaverin juttujen perusteella tai naapurin riparimuistojen innoittamana tai, kuten minä, aivan hakuammunnalla ja sattuman kaupalla. Ei ole minulle tullut kuitenkaan sellainen olo, että körttiläisyys olisi jotenkin suljettua, pikemminkin toisinpäin. Ihmisiä on näissä piireissä niin laidasta laitaan, että mitään ulkopuoliset pois sulkevaa yleistystä on mahdoton tehdä :)
-
Ja jotkut ovat körttejä tietämättään, sellaisiakin olen tavannut .
Minäkin tiedän monta.
-
¨Täällä ilmoittautuu yksi :) Ajatukset on olleet tämän suuntaiset jo hyvinkin pitkään. Joskus ajauduin karismaatikkojen puolelle ja se hajotti, kun siellä tarpeeksi kauan tahkosi. Toisaalta, ellen olisi sitä kokenut, en osaisi arvostaa tämmöistä matalan profiilin kristillisyyttä.
Tuntuu aika ihmeelliseltä, kun jossain välissä ajattelin, että kaikkien on oltava jyrkkiä helluntailaisia voidakseen uskoa Jumalaan.. Hienoa, että löytyi paikka, jossa saa ajatella armollisemmin.
-
Hei ja tervetuloa!
Itse olen "uudelleen herännyt", välillä karismaattisessa liikkeessä "viihtynyt" ja sieltä takaisin kotia palannut. :D
-
Hei, ihan vaan mielenkkinnosta haluaisin tietää mikä teillä tuossa karismaattisessa liikkeessä mätti?
-
Mikä mätti karismaattisuudessa?
Turha vouhotus on ärsyttävää ja kirjaimellinen Raamatun tulkinta.
-
Minua taas närästi se vouhottaminen. Onhan usko iloinen asia, mutta olen tälläinen sisäänpäinkääntynyt ihminen enkä tykkää näyttää tunteita julkisesti. Sitten rupesi mietityttämään onko mussa ja mun tavassa uskoa jotain pielessä kun en halunnut lähteä mukaan esim. ylistykseen heilumaan. Tykkään istua kirkonpenkissä, mutta ei mulla mitään esiintymisviettiä ole.
Toinen juttu oli tietysti sellainen tasapäistäminen.
-
Tuosta ylistämisestä joku ihmetteli, eikö ylistyskuorojen mukamas tarvitse ollenkaan harjoitella. Siltä se usein kuulostaa. Samalla tavalla on kommentoitu musiikkia, joka on koettu Hengeltä saaduksi. Pyhä Henki vaikuttaa kovin keskinkertaiselta runoilijalta ja säveltäjältä.
-
Pyhä Henki vaikuttaa kovin keskinkertaiselta runoilijalta ja säveltäjältä.
Hoho, no ehkä Pyhä Henki antoi säveltämisen lahjan Antonio Salierille, kaikkien keskinkertaisuuksien pyhimykselle :)
-
Salierin keskinkertaisuudesta en olisi niin varma. Omastani olen. En silti yritä parannella tekeleitäni väittämällä niitä ilmestyksinä saaduiksi.
-
Niin no mua tuossa karismaattisuudessa riepoi eniten se tunkeilu, kun kyttäsivät toisten syntejä ja tulivat niitä sitten oikomaan. Usein syyttelivät ja varoittelivat aiheettakin - toisinaan kyllä aiheestakin, mutta kaikenkaikkiaan se tuntui minusta tuomitsemiselta, tunkeilulta ja epäreilulta. Kuitenkaan kukaan ei kaikin puolin ollut itsekään synnitön. Tämä on siis kokemusta lähinnä hyvin pienen paikkakunnan hyvin pienestä helluntaiseurakunnasta, jossa kaikki tunsivat toisensa.
-
Salierin keskinkertaisuudesta en olisi niin varma.
Lähinnä viittasin kommentillani Amadeus-elokuvaan, missä Salieri piti itseään keskinkertaisuuksien pyhimyksenä. Ilmeisesti tyyppi on kuitenkin ollut aikanaan varsin arvostettu säveltäjä ja elokuva antaa hänestä ihan väärän kuvan. No, kiehtova elokuva se kuitenkin on, yksi lempielokuvistani. Meni vähä offtopic, sorry.