Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Kalistaja - 01.07.07 - klo:10:08
-
Tuoreet raportit Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen eli Sleyn kesäfestivaaleilta Ylistarosta olivat tylyä luettavaa. Sley ei armoa anna naispapeille. Naispapit ovat Sley:lle ilmaa, pahempaakin, ehkä jopa myrkkyä. Mennäänpä hetkeksi 2000 vuoden taakse: jos vähänkin ajattelee Kristuksen persoonaa ja tekoja, niin äkkiä havaitsee, että Kristus oli mainio - ihanteellinen - kooste miestä ja naista, joten tuossakin valossa...
Tuntuu nyt siltä, että herättäjäjuhlat ja körttiseurat riittävät pitkälti - ainakin minulle - uskonnollisiin kokoontumisiin, mielestäni ainakin Sley:n tilaisuuksiin on turha mennä.....
-
Vaikka olenkin piiloevankeelinen ja avaran armon opetuslapsi niin Kalistajan puheet pitävät paikkansa. Hyi Sley. :evil:
-
Ma olen enemmankin sita mielta, et 'Know your enemies' :wink:
No jos totta puhutaan en viela kaikkia evankelisia tuomittis. Esim. evankelisen pitajan Ilmajoen kirkkoherra on ottanut aika selvan kannan asiaan: Ilmajoella on muistaakseni neljasta papista kaks naisia. Hyva Ilmajoki =D> (entinen kotipitajani muuten)!
-
Ei siis mitään uutta auringon alla...
-
Körttikansa on siis naispappeuden puolella ? Luterilainen kirkko on ottanut hyväksyvän kannan naispappeuteen, mutta suuri joukko on silti toista mieltä. Valtava määrä väkeä on sen tähden eronnut kirkosta tietääkseni.
Jos ei sisimmässään hyväksy naispappeutta, pitää siis vaan niellä se ja olla vaiti, niinkö ?
-
Minusta voi olla täysi vapaus olla hyväksymättä naispappeutta, mutta jos kysymys on niin polttavan tärkeä, ettei edes pysty hyväksymään käytännön yhteistyötä naispappien kanssa niin on outoa sitten ylipäänsä pysyä kirkossa, joka tämän niin keskeisen "harhaopin" on hyväksynyt. Emme yksinkertaisesti voi hyväksyä sitä, että naispapit olisivat jotain toisen luokan pappeja, joita on kaikki vapaus boikotoida ja boikotoimalla halventaa. Sehän on äärimmäisen, tuhoisan haavoittavaa kenelle tahansa. Tämä päätös on tehty kaksi vuosikymmentä sitten ja ellei pysty sen puitteissa mielipiteineen Suomen kirkossa elämään niin maailma on täynnä kristittyjä yhteisöjä, jotka ilomielin kieltävät papin viran kromosomien perusteella. Virkakysymys on ylipäänsä mitä triviaalein asia joka tapauksessa - mihin muuten on kadonnut matalakirkollinen, terveen protestanttinen suhtautuminen virkakysymykseen? Koko papin virka, puhumattakaan piispojen puoli-katolisista krumeluureista ja koruista, on nostettu täysin suhteettomaan arvoon, mikä ei luterilaiseen perinteeseemme sovi.
-
Minusta voi olla täysi vapaus olla hyväksymättä naispappeutta, mutta jos kysymys on niin polttavan tärkeä, ettei edes pysty hyväksymään käytännön yhteistyötä naispappien kanssa niin on outoa sitten ylipäänsä pysyä kirkossa, joka tämän niin keskeisen "harhaopin" on hyväksynyt. Emme yksinkertaisesti voi hyväksyä sitä, että naispapit olisivat jotain toisen luokan pappeja, joita on kaikki vapaus boikotoida ja boikotoimalla halventaa. Sehän on äärimmäisen, tuhoisan haavoittavaa kenelle tahansa. Tämä päätös on tehty kaksi vuosikymmentä sitten ja ellei pysty sen puitteissa mielipiteineen Suomen kirkossa elämään niin maailma on täynnä kristittyjä yhteisöjä, jotka ilomielin kieltävät papin viran kromosomien perusteella. Virkakysymys on ylipäänsä mitä triviaalein asia joka tapauksessa - mihin muuten on kadonnut matalakirkollinen, terveen protestanttinen suhtautuminen virkakysymykseen? Koko papin virka, puhumattakaan piispojen puoli-katolisista krumeluureista ja koruista, on nostettu täysin suhteettomaan arvoon, mikä ei luterilaiseen perinteeseemme sovi.
Matalakirkollisena sanon tuohon AMEN. Tärkeintä on suhde Jumalaan eikä työteverin vieroksuminen. Seurakunnassamme on seitsemän naispappia, eikä heistä seurakuntalaisille ole ongelmia. Jopa paikalliset evankeliset tulevat heidän kanssaan toimeen. Vieraileville evankelisilla on ollut vaikeuksia. Vaikeuksia saa se joka niitä hakee.
-
Matalakirkollisuuden taisin imeä itseeni jo Olavi Kareksen kirjoituksista. Se on jostain syystä jäänyt vähän taka-alalle nykypäivän herännäisyydessä. Toimitusten, puitteiden, virka-asemien yksinkertaisuus ja vaatimattomuus olisi kai aika yksi yhteen körttiläisyyden hengen kanssa. Tämä nykyinen kai katolisesta perinteestä vaikutteita saava korkeakirkollinen mahtipontisuus ja piispan ja papin virkojen ylikorostus tuntuu vieraalta. Piispoja en pitäisi minään komeasti koristeltuina kirkkoruhtinaina, mieluiten poistaisin koko viran ja korostaisin myös yleistä pappeutta enkä tekisi papin roolista mitään ylimaallista mystiikkaa. Varmasti katoliseen ja ortodoksiseen perinteeseen luontevasti istuu monenlainen oheisrekvisiitta, mutta meidän luterilainen eetoksemme on toisenlainen, koruton ja paljas Jumalan edessä.
-
Körttikansa on siis naispappeuden puolella ? Luterilainen kirkko on ottanut hyväksyvän kannan naispappeuteen, mutta suuri joukko on silti toista mieltä. Valtava määrä väkeä on sen tähden eronnut kirkosta tietääkseni.
Viittaatko, että valtava määrä väkeä on eronnut kirkosta sen vuoksi, että se hyväksyy naispappeuden? Ymmärtääkseni tilanne on täysin päinvastainen; suurin osa kirkkokansastahan hyväksyy naispappeuden ja osa heistä eroaa sen vuoksi, kun ei jaksa katsella naisten alistamista naispappeuskiistoissa.
-
On se surullista. Luulisi 20 vuoden totutteluajan riittäneen. Naispappeuden vastustajilla on kovat ajat edessään, ymmärtääkseni suuri osa, ellei jo suurin osa teologian opiskelijoista on naisia ja näin ollen myös tulevaisuuden pappisvirkojen täyttäjistä.
-
Tuossa linkki naispappeuskeskusteluun. Oikeastaan keskustelu alkaa jo aiemmassa ketjussa. Siis Tina Yvonnelle lähinnä, kun kommentistasi päättelin, ettet ole ketjua huomannut.
http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=595
Tiivistyksenä, että jokainen saa olla omaa mieltään. Herättäjä-yhdistys ei lähde määrittelemään sitä, mikä on oikein ja väärin. Sama juttu on samaa sukupuolta olevien liitoissa, sunnuntaiaukioloissa ym. ym.
Körttiläisyyteen kuuluu sopeutuminen. Jos tuntuu, että ei hyväksy jotain, niin riittää kunhan itsestään pitää huolen sen suhteen ja jättää muiden tuomitsemisen sikseen. Aikanaan meidät kyllä tuomitaan kaikki puolueettoman tuomarin edessä.
Tämä on siitä erikoinen liike, että saman kyltin alle mahtuu hyvinkin eritavalla ajattelevia ihmisiä.
-
http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=123&start=0
Tuossa eka osa siihen naispappeusjuttuun. Näköjään se vieläkin alkaa jostain muusta ja on sitten erotettu omaksi ketjukseen, mutta eiköhän tuossa ole jo tarpeeksi lukemista.
Jatkakoon joku siihen vol. 2:seen, jos tarvetta tulee keskustella naispappeudesta lisää.
-
Körttiläisyyteen kuuluu sopeutuminen. Jos tuntuu, että ei hyväksy jotain, niin riittää kunhan itsestään pitää huolen sen suhteen ja jättää muiden tuomitsemisen sikseen. Aikanaan meidät kyllä tuomitaan kaikki puolueettoman tuomarin edessä.
Tämä on siitä erikoinen liike, että saman kyltin alle mahtuu hyvinkin eritavalla ajattelevia ihmisiä.
Amen tälle - tämä on tosiaan erikoinen liike: ei omita Jumalan valtuuksia, juuri mitään valtaa itse asiassa, inhimillisessä toiminnassa ei tälläisiä lyömisestä vapaita organisaatioita aivan ruuhkaksi asti ole. Mutta joka tapauksessa ja kaikella kunnioituksella niin minusta naispappeuteen juuttuminen on todella mystinen asia, joka ei tunnu olevan mitenkään tekemisissä kristinuskon ytimen kanssa. Ellei voi toimia näiden pappien kanssa yhteistyössä, olisi ehkä parasta löytää sellainen kristillinen yhteisö, jossa ei tarvitse boikotoida mitään henkilöstöryhmää.
-
Tuata naispappeus asiaa oon luurinu Jari Rankisen nettipäiväkiriasta.
http://rankinen.blogspot.com/2007/04/tytyyk-kieltyty-kaikesta.html
Eräs kirioottaja kuvaali ittiänsä PULLAMÖSSÖKRISTITYKSI ja hetihän se muhunkin ja vähän nykykörttilääsihin kolahti. Saishan sitä selekärankaa ja miälipitehiä olla meillä enemmänkin.
Naispappeus :smt023
Monikohan miäspappi olis kelevoton seurakunnan paimeneksi, jos oikeen ahtahasti ruvettaas tulukittemahan Raamatun ohojeeta sen aikaasin päivityksin?
-
Ylipaataankin se kertoo musta karua kieltaan ihmisen "oikeamielisyydesta kristittyna", jos valittaa enemman siita mita papilla on jalkojen valissa kun siita mita on korvien valissa...Ja ironista kylla, juuri nama naispappeuden vastustajat tuntuvat pitavan itseaan oikeauskoisina ja muita vaarassa olevina :roll:
-
Naispappeus ehdottomasti kyllä, mutta ei tuomita eri mieltä olevia, kuten he tekevät. Vastuu jokaisella on Jumalalle ei meille ihmisille, jotka luemme Raamattumme erilailla. Jotkut ei vain huomaa, että siellä on seassa paljon sen ajan käsityksiä ja tapoja, jotka eivät ole Jumalalta.
-
Seppos muistutti - ihan oikein - ettemme tuomitsisi. Ihmetellä voimme. Ihmettelen suuresti sitä Sley:n kenttäväkeä, joka antaa nais(pappi)vihamielisen joukon huseerata yhteisössään. Miksi se hiljainen kenttäväki on niin alistunutta ettei se selvästi sano - ainakin tuosta joukosta ne jotka näkevät - että miksi oi miksi nainen ei kelpaa miehen rinnalle alttarille Kristusta palvelemaan. Kaikki syyt, jotka Sley:n nykyisten hallitsijoiden mielestä estävät naisen puketumisen papinkaapuun, ovat tekosyitä. Miettikäämme siis taas Kristuksen olemusta, puheita ja tekoja, miettikääpä sitä, kuinka niissä näkyi mies ja nainen. Toistan: Kristus oli ihana sekoitus miestä ja naista.
Olen ollut paikalla - joskus 1970-luvun lopulla tai 1980-luvun alussa - kun Sleyn viiri otettiin vastaan Herättäjän talossa Kosolankadulla Lapualla. Nyt ei totisesti ole viirien aika. Nyt on aika puhua olennaisuuksia.
-
Tottakai ihmisina taytyy koittaa tulla kaikkien kanssa toimeen ja sama koskee siis myos naispappeuden vastustajia. Kylla suvaitsevaisuudellakin on rajansa ja mielestani naispappeuden vastustajien "tuittuilua" ei tarvitse suvaita kirkossamme. Ei kukaan naispappikaan voi sanoa et: 'sori en voi tyoskennella sun kaa, kun et noudata sita ja sita vanhantestamentin saadosta'.
Ihan oikeesti jos ei aikunen ihminen pysty tyoskentelemaan ystavallisessa hengessa kaikkien kollegojensa kaa, niin silloin syyta ei tartte ettia kollegasta vaan peilikuvasta :!:
-
Monilla työaloilla, joissa ollaan tekemisissä ihmisten kanssa suoritetaan psykologiset testit. Papeille ei tietääkseni ole tehty testejä. Tämä olisi paikallaan ja silloin nähtäisiin, kuka oolosi sopiva papiksi, riippumatta siitä, mitä on oikean ja vasemman jalan välissä. Tähän olisi sitten kaikkien oltava tyytyväinen. Mitä vastaavat foorumin papit, luultavasti joukossa on jokunen pappi.
-
Minä ainaki meinaan mennä evankeelisten tilaasuuksihin jos kohoralle sattuu.
ps. kyllä mulle ainaki tehtiin pällitesti ennen vihkimystä. Eli siis: parin viime vuoden saapumiserät on jo tätä laatutarkastettua satsia.
-
Körttikansa on siis naispappeuden puolella ? Luterilainen kirkko on ottanut hyväksyvän kannan naispappeuteen, mutta suuri joukko on silti toista mieltä. Valtava määrä väkeä on sen tähden eronnut kirkosta tietääkseni.
Jos ei sisimmässään hyväksy naispappeutta, pitää siis vaan niellä se ja olla vaiti, niinkö ?
Niin taitaa olla paras.
-
Sley ei armoa anna naispapeille. Naispapit ovat Sley:lle ilmaa, pahempaakin, ehkä jopa myrkkyä. ...
vaikka olen naispappeudesta samaa mieltä suurimman osan tätä palstaa lukevien kanssa niin näissä usein pomppaa mieleen että kun körttipiireissä puhutaan (tai ainakin on puhuttu) kovasti körttien suvaitsevaisuudesta lähes-mitä-vaan-asiaa-kohtaan niin niin millaista olisi suvaitsevaisuus naispappeuden kieltäjiä kohtaan?
No jos totta puhutaan en viela kaikkia evankelisia tuomittis.
samaa mieltä, ja ei kai ketään saisi "tuomita" mielipiteensä mukaan, vain mielipiteen voi tuomita?
Ja vaikka tuon yhdistyksen äänestyskäytäntö johtaakin helposti yhden kannan täydelliseen enemmistöön niin ei se kenttä ole niin homogeeninen oikeasti. Ja nythän saadaan körttiseuroihin lisää paljon hyviä naispuhujia!
-
Minusta on hyvä erottaa metsä puilta. Oli yhdistys mitä mieltä tahansa sen kannattajat ovat mitä tahansa mieltä. Yhdistys ei ole sama kuin liikeeseen juurtunut itsenäinen omin aivoin ajatteleva ja omaatuntoaan kuunteleva henkilö. Jos jotain protestia haluamme tehdä, tehkäämme se yhdistykselle ei yksilöille.
Muutamat seurakunnat ovat miettimässä vakavasti budjettituen lopettamista Sleylle, koska eivät katso oikeaksi ja omantunnon mukaiseksi kirkkomme vastaisen työn rahoittamista. On kuulunut mitä säälittävämpiä vetoomuksia, kuinka tukien lopettaminen osuu kaikkein heikoimpiin ja näitä vetoomuksia kertovat kaikkein vahvimmat. Totuus on kuitenkin karu. Ei maallinen eikä hengellinen tuomiovalta ole niin tehokkaita välineitä kuin rahahanojen tukkiminen. Tätä on käytetty kirkossa aiemminkin. Päättäjät päättäköön asioita omatuntonsa mukaisesti. Me emme täältä pyri ohjaamaan heitä.
-
Pitäisiköhän päällikkö Paarman, tuon rauhaa rakastavan ja äärimmäisyyksiin asti diplomaattisen, tosin myös sivistyneen miehen, ottaa nyt juhlavan työhuoneensa komerosta erokirjoja ja kirjoittaa sellainen jokaiselle sleyn nais(pappi)vihaajalle ja heidän hengenheimolaisilleen. Naisten kanssa työskentelystä kieltäytyvät voisivat perustaa oman pienkirkon tai ainakin tanakan poikakerhon, ostaa vaikka nahkaliivit ja moottoripyörän. Ja onhan noita mies- ja poikaklubeja muitakin. Sanokaa nyt, hyvät ihmiset, mitä pitää tehdä näille kieltäytyjille? Milloin on viimeinen päivä vakaumuksella selitettyyn temppuiluun?
-
Hyvä Kalistaja... terveisin piiloevankeelinen niskaslainen. :D
-
Kalistaja hyva, kylla se paivamaara on jo kauan aikaa sit menny ohi. Siitahan on hyvanen aika kakskytvuotta, sehan on elinika (ainakin meikalaisen melkein) :!: Jos ei siina ajassa oo oppinut tyokaveriitaan sietamaan, niin jo on kumma...
Kylla munkin mielesta Paarma vois sellaisen ohjeen panna seurakunnille menemaan, et naispappeuden vastustajien hyysaaminen saa luvan loppua! Koska edelleenkin mielestani ei naispappeuden vastustajien kohdalla ole kyse mielipiteen vapaudesta vaan tyopaikkakiusaamisesta. Kylla kakskyt vuotta on kovin pitka aika sellaisen sietamisessa. Ei missaan muussakaan ammatissa ole kenenkaan sallittua kukkoilla tolla tavalla. Tai siis kyllahan joillain ihmisilla on aina vahva halu osoittaa olevansa parempia ku muut, mutta ainakaan heilla ei oo tyonantajan epavirallista hyvaksyntaa muualla kun kirkossa!
Oman kristillisen uskoni "esimerkki", Jeesus, oli ainakin varsin kovasanainen ihmisia kohtaan, joiden koki toimivan vaarin. Mut raamattuhan on niinkuin se luetaan, siitahan tassa kai alunperinkin on kyse! :roll:
-
Kalistaja hyva, kylla se paivamaara on jo kauan aikaa sit menny ohi. Siitahan on hyvanen aika kakskytvuotta, sehan on elinika (ainakin meikalaisen melkein) :!: Jos ei siina ajassa oo oppinut tyokaveriitaan sietamaan, niin jo on kumma...
Kylla munkin mielesta Paarma vois sellaisen ohjeen panna seurakunnille menemaan, et naispappeuden vastustajien hyysaaminen saa luvan loppua! Koska edelleenkin mielestani ei naispappeuden vastustajien kohdalla ole kyse mielipiteen vapaudesta vaan tyopaikkakiusaamisesta. Kylla kakskyt vuotta on kovin pitka aika sellaisen sietamisessa. Ei missaan muussakaan ammatissa ole kenenkaan sallittua kukkoilla tolla tavalla. Tai siis kyllahan joillain ihmisilla on aina vahva halu osoittaa olevansa parempia ku muut, mutta ainakaan heilla ei oo tyonantajan epavirallista hyvaksyntaa muualla kun kirkossa!
Oman kristillisen uskoni "esimerkki", Jeesus, oli ainakin varsin kovasanainen ihmisia kohtaan, joiden koki toimivan vaarin. Mut raamattuhan on niinkuin se luetaan, siitahan tassa kai alunperinkin on kyse! :roll:
Juttu on niin, että käskyjä voidaan jakaa kuinka paljon tahansa, mutta vasta rahan loppuminen puree.
-
Tänään on mielessä pyörinyt uusimmassa Kotimaassa julkaistu Ilkka Mattilan painotus körttien puuttumisesta toisten liikkeiden asioihin. Koko kappale menee näin:
Herättäjä-Yhdistyksen puheenjohtaja Ilkka Mattila totesi tiedotustilaisuudessa, että herättäjäjuhlilla ei anneta kannanottoja, joista saa isoja otsikoita. Kirkkopoliittiset ja puoluepoliittiset kannanotot eivät kuulu herännäisyyteen. Myös toisten herätysliikkeiden kommentointia vältetään, sillä "jokaisen pitää tehdä omista asioistaan parannusta, ei toisten".
Kuinkakohan tähän sley-asiaan pitäisi suhtautua? Pitäisikö olla puuttumatta, julkisesti parjaamatta, miettiä vain sitä mikä meillä on hyvin - ja mikä meillä on huonosti. Avata vain entistäkin isommalle körttiläisyyden ovet naispastoreiden puolesta? Tarjota omaamme, jättää moittimatta naispappeuden kieltäjät?
-
Oikein hyva pointti Liisa, vaan omalta kohdaltani en voi olla arsyyntymatta naispappeuden vastustajista!
-
Liisa, ja muut: Ilkka Mattilan ei tarvitse sanoa mitään, eikä Herättäjä-Yhdistyksen. Herättäjä-Yhdistyksen tavallisena ja ikuisena jäsenenä, äitini äitini minut yhdistykseen ammoin liittämänä, aion puhua niin H-Y:n kuin muidenkin uskonnollisten ja ties minkä yhdistysten asioista silloin kun minusta niin tuntuu. Ennen tätä kesää en ole sleystä kummemmin kommentoinut, nyt olen, enkä aio hellittää.
Nais(pappi)vihamielisyys on liian vakava asia hyssyteltäväksi. Sleyn tilaisuuksiin on turha mennä, toistaiseksi... Esimerkiksi 2020 voi olla jo toisin.
-
Ilkan asenne kannanotoista on aivan oikea ja minusta on hyvä esimerkki myös meille muille. Asiat eivät kuitenkaan ole aina näin yksinkertaisia. Joudun ottamaan kantaa asiaan toisessa yhteydessä eli kirkkoneuvostossamme, jossa asia on taas tulossa esille. Periaatteessa kirkkoneuostossa kuka äänesti mitäkin on salainen, paitsi jos päätös oli yksimielinen. Silloin salaisuus luonnollisesti pitää huonosti.
Ilkan lisäksi Kalistajan asenne on oikea, kun hän lehtimiehenä joutuu ottamaan kantaa asioihin.
Yleensä toisten neuvominen pyytämättä on huono laji ja johtaa usein riitoihin. Toisekseen ei meille ole annettu ainoaa oikeaa tietoa muista poiketen missään asiassa. Tämä ei tarkoita mielipiteettömyyttä.
-
Hyviä kannanottoja.
-
Entä miten suhtaudutaan naispappeutta vastustaviin körttipastoreihin? Niitäkin kai jokunen on, tai no, ainakin yksi... Vammalan srk-pastori Markus Malmivaara ei tee yhteistyötä naispastoreiden kanssa, mutta kertoo: "Olemme körttiläisiä koko suku aina 1700-luvulta asti." (Lähteenä Jari Rankisen blogi, alunperin Tyrvään sanomat.)
Merkittävää tietysti on, että liikkeenä ja yhdistyksen kannanotoissa hyväksymme naispappeuden, ja vastustavat kannanotot ovat ainoastaan harvojen yksityisten ihmisten.
-
Merkittävää tietysti on, että liikkeenä ja yhdistyksen kannanotoissa hyväksymme naispappeuden, ja vastustavat kannanotot ovat ainoastaan harvojen yksityisten ihmisten.
Onhan evankelisillakin niitä muutamia jotka naispappeuden hyväksyy.
-
Siis olen sanonut sen jo monta kertaa, että ei ole meidän asiamme jakaa tuomioita. Miettikääs asiaa siltä kannalta, että muinoin naispappeuden kannattajat olivat ne vähemmistö...olisiko silloin pitänyt ajaa naispappeuden kannattajat pois kirkosta ja käskeä heidän perustaa oma kirkkonsa? Minusta se ei olisi ollut hyvä idea. Ja aktiivi-kirkossa kävijöistä jonkinmoinen osa tykkää enemmän miespapeista kuin naispapeista, niin miksi suotta ruveta jakamaan ihmisiä puolueisiin. Eiköhän kirkosta erota jo muutenkin ihan tarpeeksi. Meitä on moneksi, niin miksi suotta erotella ihmisiä milloin minkäkin syyn takia. Itse ajattelen niin, että kaikesta ei tarvitse tykätä ja olla samaa mieltä, mutta pitää rakastaa kaikenlaisia ihmisiä ihmisinä, vaikkei kaikkia tekoja hyväksyisikään. Kirkosta ulos ajaminen tuskin on se oikea tie.
-
Liisa iski pöytään Markus Malmivaaran, täytyy keskustella tästä tärkeästä asiasta hänen kanssaan, on olemassa tiettyjä toistuvia kokoontumisia, joissa minulla on mahdollisuus hänet nähdä. Pitää lukea myös tämän herra Rankisen mietteitä uudestaan...
Keskustellaan. Me saamme sanoa selvästi mitä mieltä me olemme. Niin saa vaikkapa herra Rankinen. Keskustelkaamme, napakasti mutta rakkaudella. Saamme käyttää railakkaitakin, mutta perusteltuja mielipiteitä, puolin ja toisin. Kiva jos tänne foorumille tulisi joku sleyn aktiivi kutsumaan tapahtumiinsa, sleyn aktiivi - jos siis tänne tulisi - voisi pyrkiä kumoamaan laittamaani otsikkoa. Odottelemme.
-
Ilikka leheres oli tänään juttu Sleyn naispappeutta kannattavista. Heirän miälestänsä Sley osootti kokouksessan heille ovia. Sleyn hallituksesta on viimeesekki naispappeuren kannattajat valakattu pois ja tilalle on tullu eri herätysliikkehistä naispappeuren vastustajia.
Sley nähärähän viimeesenä naispappeuren linnakkehena, joka voi uhumata kirkonkin päätöksiä.
Suvaattevaaset kannattajat miättii ny ja kokoustaa myähemmin miten vois jatkaa toimintaa heirän arvomaalimansa mukaasesti.
-
Luin Mörtti-57:n "kehotuksesta" Ilkan. Ilmassa on sankkana se, että sleyn piiristä ovat lähdössä ne, joilla ei ole nais(pappi)vihaa, ne jotka ovat kärsineet siitä, kun naispappikieltäjät - osa tosiaan alkujaan ihan muista liikkeistä ja ryhmittymistä - härskisti valtasivat sleyn. Tervetuloa heränneen kansan pariin, te ymmärrykselliset, joilla ei enää ole kotia.
Muistin virkistämiseksi: Kristus oli ihanteellinen sekoitus miestä ja naista. Tästä pitäisi olla kyse kaikkialla, ei vain ole...
-
Johannes, perustelusi ontuu ihan pikkuisen. Ymmarran pointtisi, mut siis vaikka kirkon historia on mika on ei kai kukaan ihan oikeasti ole kieltaytynyt yhteistyosta miespapin kanssa? Siitahan tassa loopujenlopuksi on kyse: Mielessaan saa kuka tahansa pappi tai maallikko olla mita mielta tahansa, mutta yhteistyota on kaikkien kanssa pystyttava tekemaan, aikuisia ihmisia kun ollaan!
Evankelisuudessa en oikeastaan nae muuta vaihtoehtoa kun jakautuminen, kun kerran tasta loppujenlopuksi epaolennaisesta asiasta niin suuri haloo on tehty. Olisi siis olemassa naispappeuden hyvaksyva sley ja sita vastustava sley. Tai jos olen oikein lukenut rivien valeja, naispappeutta vastustava keskusjohto (mika kamala sana!) ja sen hyvaksyva suuri "maallikosto" :roll:
Ja mita korttilaisyyteen tulee, yksittaisilla korttilaisilla on kai edelleen mielipiteenvapaus ja tarkeita on ettei korttilaisyys liikkeena ota ainakaan mitaan syrjivaa kantaa ja julkista kannanottoa :!: Ei se korttilaisyyden arvoa vahenna, vaikka Stalin ois vaittanyt itseaan korttilaiseksi :wink:
-
No se johtuu siitä, ettei historiassa ole ollut tilannetta, että naiset saavat olla pappeja, mutta miehet eivät. Sen vuoksi myönnän kyllä, ettei voida tietää, mitä tapahtuisi, jos vähemmistön rooli olisi toisinpäin. Ja käsittääkseni kaikki (?) naispapit hyväksyvät miespapit, koska kieltämällä tämän tosiseikan he kumoavat tavallaan oman pappisvirkansa, koska se on periytynyt miesten kautta. Miehille tilanne on helpompi ja sen vuoksi on vaikeaa verrata tilanteita. Se ei ole siis niin yksioikoista.
Jos itse olisin pappi, niin en varmaankaan kieltäytyisi yhteistyöstä, mutta omiin hautajaisiini tulisin toivomaan miespappia ihan sen vuoksi, että se on jotenkin "perinteisempää". Yhteistyön tekemistä myös naispappeja vastustavavien miespappien ja naispappien kanssa kannatan toki, ei sen puoleen mitään. Äiti joskus muinoin opetti, että asiat saavat riidellä, kunhan ihmiset eivät riitele.
Ja korostanpa sen, että toivottavasti herättäjä-yhdistys ei ota liikkeenä myöskään vastustavaa kantaa naispappien vastustajia kohtaan samalla tavalla kuin se ei ota selkeää kantaa naispappeuden puolesta niin, että kaikkien pitäisi se hyväksyä. Kaikki mahtuvat kyllä liikkeeseen, niin toivon.
Siis moni nyt varmaan käsittää minut väärin, kun yhtenään täällä tästä paasaan, mutta kun minua ärsyttää se, että syrjimisen vastustajat syrjivät itse. Määräämällä ei asioita ratkaista.
-
En lähde profetoimaan, mutta viittaan historiaan. Juuri tällaisista tilainteista, missä toiset on leimattu otsaan harhaoppisuuden leimalla on hajaannukset syntyneet. Varokaa toisten leimaamista.
-
Voihan suvaitsevaisuuden suo, ei kaikkea tarvitse sietaa! Mun mielestani on ihan oikein et tuo julki narkastyksensa naispappeja syrjivia kohtaan. Eika se ole ristiriidassa minkaan kanssa, silla enhan heita ole tomaateilla heittelemassa. Mina olen jopa ollut kahdessa Luther-saation Jumalanpalveluksessa! En toki ollut itse menemassa, kun sahkopyoratuolissa olevani ystavani pyysi seuraksi ja avuksi. Ihan oli ok kokemus, vaan siihen panin rajan etten kolehtiin rahaa pannut.
-
Olisi siis olemassa naispappeuden hyvaksyva sley ja sita vastustava sley. Tai jos olen oikein lukenut rivien valeja, naispappeutta vastustava keskusjohto (mika kamala sana!) ja sen hyvaksyva suuri "maallikosto"
Mielenkiintoista on kuitenkin se, että viimeisimmilläkin evankeliumijuhlilla JÄSENkokous selkein numeroin äänesti hallituksen kokoonpanon sellaiseksi, kuin se ollut jo pitkään. Eihän se hallitus itse itseään valitse, vaan jäsenet. Missä siis oli se suuri "maallikosto", mikseivät äänestämässä? :shock: (En kuulu sleyhyn enkä ollut juhlilla, mutta minusta tämä vain on mielenkiintoinen yksityiskohta...)
-
Aika erikoista että kaikilla on noin hyväksyvä asenne naispappeja kohtaan. Eipä silti ihan mielellään kuuntelen heitä ja kiva kun on erilaisia naisnäkökulmiakin. Herättäjäjuhlilla ihmetytti niin monen naisen puheenvuorot. Oli lapsista ja ympäristön saastumisesta ja ties mistä tärkeästä asiasta, kuin myös tietysti hengellisistä.
Mietityttää teidän körttien suhtautuminen Raamattuun.
Mikä asema sillä on? Kun minusta ei löydy sieltä yhtään puollustusta naispappeudelle, paitsi; krsituksessa ei ole naista ei miestä.
Raamatussa sen sijaan on montakin paikkaa jossa seurakunanjohtajan tulisi olla mies ja sellainen jolla on vain yksi vaimo.
En tietenkään pidä naisia mitenkään eriarvoisina vaan aivan tasa arvoisina. Täydellinen tasa-arvo kuuluu molemmille niin naisille kuin miehille. No sitten on erilaiset roolit olemassa. Mies ei oikein sovellu äidiksi vaikka siinäkin roolissa joutunee joskus olemaan yksinhuoltaja isät. Tietysti maailma muuttuu ja monessa asioissa liberalismi on ollut ihan hyvää ja vapauttavaa, mutta Raamatun luulisi olevan se minkä tulisi peilata elämäämme ja saavan aikaa myös sen että muuttuisimme sen mukaiseksi mitä se opettaa.
Tietenkään ei mulla ole mitään vastaan naispappeja ja kuulla heidän puheitaan, mutta se ovatko he oikealla paikalla mietityttää Raamatunvalossa.
Sitten on ne homot ja muut ryhmät, hienoa että heitä ei syrjitä ja annetaan vapaus itse löytää usko ja annetaan tilaa että kyllä jokainen sitten aikanaan tulee Herransa edessä seisomaan. Sellainen moralismi mitä joskus kuulee on syvältä ja en usko että kenelläkään on siihen varaa.
Körttien usko on kyllä erikoista ja meitsi kyllä suuresti ihmettelee suhtautumistanne lähimmäisiin. Täytyy nostaa hattua ja kunnioittaa sitä.
Itse kun on niin ehdottomissa piireissä pyörinyt.
-
Herättäjäjuhlilla ihmetytti niin monen naisen puheenvuorot. Oli lapsista ja ympäristön saastumisesta ja ties mistä tärkeästä asiasta, kuin myös tietysti hengellisistä.
Ihmetyttivätkö naisten puheenvuoroissa lapsista ja ympäristöstä puhuminen vai niin monen naisen puheenvuorot ylipäätään?
Raamattua voidaan tulkita niin monin tavoin, itse en ole mikään teologi, mutta sen valossa mitä olen kristinuskosta ymmärtänyt, pidän miehen korottamista ainoaksi seurakunnan paimeneksi patriarkallisten perinteiden aiheuttamana.
-
Minustakin kysymys on lähinnä tästä käytännön yhteistyöstä: voi ajatella mitä haluaa, saarnatakin, mutta jos asia on niin polttava, että sen takia täytyy boikotoida ja boikotoimalla haavoittaa työtään tekevää ihmistä, niin on toki parempi vaihtaa yhteisöä. Tästä ei voida tinkiä, eikä asia ole edes mitenkään ihmeellinen. SLEY:n keskushallinnon asiat eivät suuresti kiinnosta sinänsä, outo ideologinen politbyroo siellä tuntuu hallitsevan, vähän kuin SRK:ssakin - mutta jotenkin olen aina suhtautunut itse evankeliseen kansanliikkeeseen hyvin positiivisesti, eivätkä nämä asiat tunnu liikettä ruohonjuuritasolla niin kauheasti vaivaavan. Joskin ehkä tämä uusi käänne, uusi jyrkkyys liikkeen johdossa tuo tähän muutoksen. Toivottavasti ei. Herännäisyyden kanta asiaan on ollut täysin johdonmukainen, ei tässä ole mitään syytä ruveta toisia tuomitsemaan tai elämöimään, mutta täällä naispapit ovat täysin samassa asemassa kuin miespapitkin - toivottavasti vanha matalakirkollisuuskin pysyy vahvana, koko virka on viime aikoina ollut nousemassa suorastaan katolilaisiin korkeuksiin.
-
Herättäjäjuhlilla ihmetytti niin monen naisen puheenvuorot. Oli lapsista ja ympäristön saastumisesta ja ties mistä tärkeästä asiasta, kuin myös tietysti hengellisistä.
Ihmetyttivätkö naisten puheenvuoroissa lapsista ja ympäristöstä puhuminen vai niin monen naisen puheenvuorot ylipäätään?
Raamattua voidaan tulkita niin monin tavoin, itse en ole mikään teologi, mutta sen valossa mitä olen kristinuskosta ymmärtänyt, pidän miehen korottamista ainoaksi seurakunnan paimeneksi patriarkallisten perinteiden aiheuttamana.
Jaa. Varmaankin on totta että monen jyrkkään suhtautumiseen vaikuttaa patriarkaalinen perinne, mutta minulla lähinnä se että minusta se on enempi roolikysymys. Seurakuntaperhe ja siinä Isä ja isän ei tulisi olla äiti.
Tajuan kyllä erilaisetkin näkemykset, mutta ihmettelen miksi naiset siihen virkaan haluavat? Ei kai siinä ole joku naisen näyttämisen halu, että kyllä nainenkin pystyy??
Kun minusta siitä ei ole kysymys, sillä monesti tai useammin naiset ovat viisaampia kuin miehet. Kait sitä Isä pystyy olemaan äitinäkin joskus, mutta Raamatun mukaan meillä on erilaiset roolit ja naisen rooli ei ole olla seurakunnasa Isänä.
No en halua tästä riitaa ja kun en ole vielä tajunnut koko körttifilosofiaa ja vasta tutustumassa siihen haluan ensin katella ja kuunnella ja lukea perusteluitanne ja ajattelutapaanne, mikä on aika uutta minulle.
Niistä puheista kyllä oudoksutti naisten puhujamäärä kait siksi, että ne olivat niin erilaisia mihin on tottunut kuullessaan saarnoja.
Tuntui että taas tulee niin erilaisista aiheista puhetta ja siksi se korostui. Siis että nainen oli äänessä.
Miesten saarnat olivat aikalailla eriaiheista, mutta ihan hyvä kun molempien puheita kuuli.
Sitten joku kirjoitti kun ihmettelin miksi ei ollut rukousta Lauantaina ollenkaan, että ne virret olivat rukousta.
Sekin on mulle ihan uutta että silleen voi rukoilla.
Siis anteeksi nyt jos loukkaa kirjoitukseni. tässä nyt ollaan ihan alkutaipaleilla tutkimassa körttien ajattelutapaa ja muuta.
Paavo Ruotsalaisen elämänkertakin on ihan alkuluvuissa menoissa.
Tosta politikoinnista kirkonpiirissä vielä.
Yksi syy mikä sai aikoinaan mut hermostumaan kirkkoon oli juuri se kun siellä voi valtaa pitää joku jolla ei ole muuta kuin ammatinharjoittaminen ilman mitään uskonvakaumusta tai vastaavaa. Siksi tässä tiedustelinkin Raamatun asemaa körteillä.
Tietysti kukaan ei voi toisen uskoa nähdä. Sydämenusko on sydämenusko.
-
Varmaankin on totta että monen jyrkkään suhtautumiseen vaikuttaa patriarkaalinen perinne, mutta minulla lähinnä se että minusta se on enempi roolikysymys. Seurakuntaperhe ja siinä Isä ja isän ei tulisi olla äiti.
Tajuan kyllä erilaisetkin näkemykset, mutta ihmettelen miksi naiset siihen virkaan haluavat? Ei kai siinä ole joku naisen näyttämisen halu, että kyllä nainenkin pystyy??
Kun minusta siitä ei ole kysymys, sillä monesti tai useammin naiset ovat viisaampia kuin miehet. Kait sitä Isä pystyy olemaan äitinäkin joskus, mutta Raamatun mukaan meillä on erilaiset roolit ja naisen rooli ei ole olla seurakunnasa Isänä.
Jotkut muista herätysliikkeistä tulleet ovat muistaakseni aiemminkin esittäneet täällä vähän samanlaisia ajatuksia. Minusta tuollaiset perustelut naispappeuden vastustamiseen ovat kovin epämääräisiä.
Minä en pysty havaitsemaan naisen ja miehen saarnassa mitään eroa. En keksi mitään syytä, miksi naisen antama hengellinen opetus olisi jotenkin huonompaa kuin miehen. Jos meillä on nainen, joka osaa ja haluaa puhua ja opettaa seurakunnassa, niin miksi ihmeessä se pitäisi estää? Raamatussa asialle ei esitetä mielestäni oikein mitään järkevää perustetta. Yleisesti ottaen pidän Raamattua hyvänä ohjenuorana, mutta jotkin tällaiset kohdat tuntuvat minusta epäoleellisilta ja suorastaan järjenvastaisilta, anteeksi vain. Niissä turvaudun mieluummin omaan harkintaani.
Mainittakoon, että en ole körtti syntyjäni, mutta ilmeisen hyvää vauhtia taidan olla sellaiseksi päätymässä.
-
Tajuan kyllä erilaisetkin näkemykset, mutta ihmettelen miksi naiset siihen virkaan haluavat? Ei kai siinä ole joku naisen näyttämisen halu, että kyllä nainenkin pystyy??
Tuskin. Uskoisin että naiset haluavat opiskella teologiaa ihan samoista syistä kuin miehetkin ja näin ollen päätyvät pappisvirkaan. Jotenkin kuvaavaa, että miehen hakeutuessa ns. perinteisiin naisten ammatteihin tuskin kukaan epäilee, että taustalla olisi joku miehen näyttämisen halu.
Olen samaa mieltä Progressorin kanssa, että tämän kaltaiset perustelut ovat toden tosiaan jokseenkin epämääräisiä.
Mutta, vaikka asia tosiaan nostattaa tunteita minunkin puolellani, en halua minäkään ruveta riitelemään, meillä on molemmilla omat mielipiteemme. En tiedä löytyykö täältä foorumilta mitään selvää Körttifilosofiaa, enemmänkin erinäisten yksilöiden ajatuksia.
-
Minä en ole ikinä edes ajatellut, että olisi joitain naispuhujia tai miespuhujia. Herättäjäjuhlilla ja seuroissa on aina ollut vain seurapuhujia eikä heidän sukupuolellaan ole ollut mitään merkitystä. Siitä olenkin kovin iloinen, että sukupuoli ei ole eikä ole ollut mikään "issue" ainakaan minun elinaikani herännäisyydessä. Ehkä joskus aiemmin. Mutta ainakaan minun mielestäni puheiden pitäjien sukupuolella ei ole mitään merkitystä puheiden "hyvyydessä". Jotenkin huvittaa ja toisaalta ärsyttääkin, että miksi sitä asiaa pitää yhä edelleen kyseenalaistaa.
-
Noi sukupuolikysymykset on aina jotenkin niin...ah, en tieda...Vallankin taalta katolisen Irlannin nakokulmasta kaikki vaikuttaa jopa jotenkin hassulta...
Tottahan me kaikki olemme miehia ja naisia, sehan nyt on jopa lajin sailymisen edellytys! Naiset kantavat jalkelaisia raskausaikana, synnyttavat ja mahdollisesti imettavatkin...nama seikat eivat miehelta onnistu. Naiset taas eivat pysty siittamaan jalkelaisia. Kuitenkin harva muu asia on sukupuolisidonnainen!
Kuitenkin ensijaisesti jokainen on yksilo, oli sitten mies tai nainen. Useimmiten myos miehet ja naiset ovat myos ruumiinrakenteeltaan (ja voimiltaan) seka ajatuksiltaan hieman erilaisia. Miksi emme voisi "kayttaa naita erilaisuuksia hyvaksi" ja ymmartaa sen taman maailmamme rikkautena.
Kuitenkin, koska olemme ennenkaikkea yksiloita, on meita kovin monenlaisia. Moni nainen haluaa esim. sairaanhoitajaksi, koska saa tyydytysta hoitaessaan sairaita ja apua tarvitsevia. Mutta miksi ihmeessa kieltaisimme sen vaikkapa sen perusteella joltain miehelta "koska miehet eivat ole sellaisia". Esimerkiksi sairaalan osastoilla on todella hyva jos on myos miehia hoitajina ihan jo vaikka silla perusteella etta se "mummojen" kaantely ja nostelu on kuulkaahan ihan fyysisestikin raskasta hommaa!
Toki monella alalla ei "sovinistien" kohdalla ole kyse tasta. Kyse on varmaankin pohjimmiltaan epavarmuudesta...eiko enaa ole jaljella ainuttakaan "miesten linnaketta". Monelle miehelle tuntuu olevan kovin olennaista kokea olevansa tarkea (toki kelle tahansa, mut naiset saavat tunteen paljon helpommin esim. ihmissuhteista). Kuitenkin miehen "rooli" on muuttumassa. Kuitenkin todellista "miehisyytta" osoittaa se, ettei koe menettavansa mitaan omasta "mieheydestaan" vaikka tekis mita. Suurta huumorintajua osoitti mielestani eraassa naistenlehdessa eraan naisen valitsema Suomen miehekkain mies: M. A. Numminen! Mutta siis erittain suurta tervetta itseluottamusta (minka itse rinnastan miehisyyteen) osoittaa pukeutuminen julkisesti pupupukuun (kuten M.A.teki esiintyessaan Pedro Hietasen kanssa).
Ymmarsitte pointtini, eiks niin?
-
Niinpä.
Joku kirjoitti että eri herätysliikkeistä tulevat ovat kirjoittaneet kuten minä, että rooli on se mikä vaikuttaa pappi kysymyksessä.
No juuri roolihan se on. Mielelläni kuuntelen naisten puheita ja teologian ja muun hengellisen sanoman tuomiseen käy ihan yhtä hyvin nainen kuin mies.
Puheet on puheita, mutta papin tai paimenen virka on paljon muutakin ja siinä se rooli asia korostuu.
Ehkä körttipapit ovat erilaisia kuin muualla, missä niitä kutsutaan enempi paimeniksi.
Paimenenvirka mitä se sitten pitää sisällä?
No ainakin samaa kuin Isän rooli.
Isähän on perheessä hän joka pitää kuria ja muuta sellaista vallalla.
Tietysti äitikin pitää.
Kuitenkin kun eri herätysliikkeissä on enempi sellainen "perheyhteisö" kysymyksessä, ehkä siksi juuri rooli tulee viranhoitamisessa esiin enemmän.
Körteillä jos on vain puheilla. ei muulla. niin isoa osaa voipi olla että tämä perhekeskeisyys ei ole niin voimakasta?
Körtithän enempi itse ajattelevat ja käsittelevät asioita. Ainakin kuvittelisin niin.
Tiedä nyt sitten kun ei ole sisällä vielä körttiläisyydessä ja ole saanut selvää mitä se onkaan.
Ikävää jos pidätte nyt mua sovinistina. Olen täydellisen tasa-arvon puolesta ja mielummin kuuntelen naistensaarnoja kuin miesten.
Sitten joku vielä totesi että asia on enempi yksilö kysymys ja niin kait se on myöskin.
Tekisi mieli rukoilla asian puolesta, mutta kun en ole edes saanut selvää rukoilevatko körtit muuten kuin veisaamalla.
Onhan mulla toi Siioninvirret kirjanen, mutta ku en tiiä nuoteista, voisin sen mukaan rukoilla.
Ei ku vitsailen. :wink:
-
Tekisi mieli rukoilla asian puolesta, mutta kun en ole edes saanut selvää rukoilevatko körtit muuten kuin veisaamalla.
Onhan mulla toi Siioninvirret kirjanen, mutta ku en tiiä nuoteista, voisin sen mukaan rukoilla.
Ei ku vitsailen. :wink:
Oli niin paljon kysymyksiä, että vastaan vain viimeiseen. Herättäjä sivuilta löytyy vanhoihin virsiin myös sävelmät
http://www.h-y.fi/sv/sv_num.html
Klikkaa vain virren lopussa olevaa sävelmä sanaa niin sieltä se tulee midi muodossa. Toisekseen ei rukoilelemiseen nuotteja tarvitse, mutta vesuussa niistä on iso apu.
-
Parahin Viisveisaaja, en mina sinua ihan paatuneena sovinistina pida ja tottahan meissa korteissakin on niita jotka pitaa enemman miespapeista (ainakin tuo Johannes tais joskus taalla sellasta kirjoitella, et miespappi=perinteisempi=parempi). Minulla on usein tapana vahan karjistaa ja jopa joskus hieman arsyttaakin, silla haluan etta ihmiset tuovat oman mielipiteensa selkeasti esiin (Ja okei myonnetaan nyt sit rehellisyyden nimissa et jo pienena siskon arsyttaminen oli lempihuvini :wink: )
Ja siis et ees vaikuta kovin pahalta fundamentalistilta, silla heidan kanssaan on kovin vaikea vaitella tai keskustella kun vastapuoli pitaa omia mielipiteitaan ainoina oikeina. Tosin logiikkasi pikkuisen horjuu ainakin minun lukemani. Pappi=paimen=mies...ainakin meilla pohjammaalla entisina aikoina on paimenessa kayny niin tytot kun pojatkin. Ja miten niin isat pitaa kuria...ehka joskus vuonna kivi ja kanto...Tassa perheessa ainakin kovin kuri on au pairilla elikkas mulla. Noi isit on niin kovin helppo kietoo pikkusormen ymparille :D Joko menin ulos aiheesta?
Joo ja korttien keskuudessa oma ajattelu on enemman ku suotavaa, onneksi! Ja tossa veisaamisessa on se hyva puoli, et ei siihen kukaan siihen pakota! Seuroissakin voi vaan kuunnella puheita ja veisuuta. Niin ja et oo ollenkaan outo maailman mittakaavassa: Just tanaan yks katolinen kerto mulle, et oli luullu ekaa kertaa protestanttisissa hautajaisissa ollessaan virsien numeroita vedonlyontinumeroiksi :lol:
-
Paimenen (siis elikoiden kaitseminen) toimi on suomalaisuudessa mielenkiintoisesti erilainen kuin etelämpänä. Taitaa olla maailmalla yleisempää, että karja kuuluu miesten maailmaan ja pelto naisten. Meilläpä pelto on isännän heiniä (ja hevosen tai traktorin) ja lehmät, lampaat, siat ja kanat emännän vastuulla. Emännän apuna voi sitten olla paimentyttö yhtä hyvin kuin -poikakin.
Raamatussa paimen on tietysti mies, mutta me saamme omasta kulttuuriperinnöstämme katsoen nähdä, että toisinkin voi vallan hyvin olla seurakunnankin paimentamisessa.
-
Tuo isän ja äidin rooliin vetoaminen on minusta mielenkiintoinen perustelu roolien kehittyessä ja vaihdellessa eri aikoina ja eri kulttuureissa. Minulle ei ole selvinnyt, liittyykö naispappien vastustamiseen myös julkilausuttu "koko programmi toimeen" -linja, eli "Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti".
Maallikon (kahdessakin merkityksessä) ensi ajatus olisi, että johdonmukaisuus vaatisi molempien rinnastettujen virkkeenosien huomioimista samalla painolla.
Myös seurakunnanpalvelijan tulee olla yhden vaimon mies. Kuuluuko tämäkin mahdollisesti linjaan, ja jos ei, niin miksi ei? Netissä saattaisi olla perusteluja, tietääkö kukaan, missä?
Tällaisia ajatuksia tuli mieleeni vaimon toimintaohjepuhelua odotelessani.
Mt
-
Mika se sit ois ihmisten (maallikkojen ym.) mielesta papin ihanne? Onko se tosiaan taa katolinen "pyhitan elamani Jumalalle" pappi? Alkaa kasittako minua vaarin, elaman Jumalalle pyhittamisessa ei ole mitaan pahaa. Olen aktiivinen vieras luostareissa ja pidan niista paljon, mutta niissa se elaman pyhittaminen Luojalle tosiaan onnistuukin ( ja meikalainenkin paasee hiljentymaan), toisin kun monasti tassa meluisassa maailmassa!
Kuitenkin pappi on ennenkaikkea maallikkojen opettaja tai hengellinen palvelija, miten vain haluatte. Ja tassa paikassa selibaattilupauksen tehnyt on vahan vaarassa paikassa, silla kylla se seksuaalisuus on niin suuri osa tata maallista ihmiseloa ja sen kieltaminen on mielestani tekopyhaa. Enka siis nyt tosiaan tarkoita mitaan seksin harrastamista vaan sita et me ollaan seksuaalisia olentoja syntymasta kuolemaan, nain uskon. Sori saatoin menna ohi alkuperaisesta aiheesta, mut taalta katolisen Irlannin nakokulmasta aihe ei oo lainkaan irrelevantti.
Mut siis mika on minun mielestani papin ihanne. Elamaa nahnyt, viisas, tilannetajuinen ja mieluummin viela kohtuullisilla puhelahjoilla varustettu henkilo. Se onko henkilo mies vai nainen on epaolennaista. Vaikka voisin jopa vaittaa et naiset ois hivenen empaattisempia samaistumaan esim. omaisten suruun hautajaisissa. Vaan tassa tulee taas "rooliajattelu" vastaa, mieltaako papin saarnastuolista rahvaalle opettavana sielunpaimenena vai rinnallakulkijana. Minun asenteeseeni vaikuttanee sekin et lahipiirissani on pappeja ja tulevia pappeja...seka miehia et naisia!
-
Mielenkiintoista on körttiläisyydessä... Raamatun asema, rukouksen merkitys ja miehen ja naisen tarkoitus jne.
-Raamatun asema minulla on ylivoimaisesti paras munkkien luodessa Raamatun 300-luvun vaihtuessa 400-luvulle. Hienoja ja hurskaita ihmisiä, jotka loivat meille Pyhän kirjan 350 vuotta sitten Kristuksen kuoltua. Yes! Mutta en etsi moraalia tai etiikkaa mukaan ottaen moralismin. Minä etsin sieltä yksinomaan Jumalan armoa enkä lakia.
-Eteläpohjalaisuudessa rukous on niissä seuroissa, mutta vähän idempänä on nykyäänkin Herran siunausta, joskus Isä meidän. Subjektiivisesti pidän etukäteen ajatellen pohjalaisuuden ajattelutavasta. SVthän on parasta rukouskirjaa.
-Ei körttiläisyydessä ole ylhäältä päin annettua viestiä mm. pappeuteen. Mutta kirkollisen lain tuloksena siihen on vuodelta 1986 laki, joka sitoo myös nämä omituiset tyypit pitämään naisia pappeinaan. 1/3 on naisia pappeina suomalaisessa kirkollisessa elämässä. O:)
-
Tuo Viisveisaajan ajatus seurakunnasta perheenä ja papista sen isänä herättää pari kysymystä:
1) Jeesus kielsi kutsumasta ketään isäksi, sillä meillä on vain yksi Isä, taivaassa. Eikö tämä tue sitä körttiläistä ajatusta, että jokaisella on oma suhde Jumalaan, ja tämä suhde on pyhä ja loukkaamaton, siihen ei voi mennä toinen ihminen väliin säätämään? Kristityt ovat siten keskenään tasaveroisia uskonkysymyksissä, jokainen on lapsen asemassa suhteessa ylöspäin ja sisaruksen asemassa sivulle päin.
2) Jos ajatellaan seurakuntaa perheenä, ja pappi olisi sitten sen perheen isä, niin mikä/kuka tässä kuviossa olisi äiti?
Olen miettinyt kovasti papin roolia ja tullut siihen tulokseen, että minulle tärkeintä on pappi jonkinlaisena "kirjastonhoitajana". Meillä on tämä kirkollisen tradition aarteisto, edellisten sukupolvien viisaus ja tieto, tavat ja oivallukset ja taidot. Pappi perehtyy niihin lahjojensa ja taitojensa mukaan, opiskelee teologiaa ja elämää, ja ammentaa kaikesta tästä viisautta eteenpäin välitettäväksi nykykielellä. On tärkeää, että papilla on kyky nähdä asiat laajasti ja tuntea kirkon aarteita. Näin hän voi ohjata kysyvää oikealle "hyllylle", oikean lähteen ääreen, kysyjän ongelmasta ja elämäntilanteesta riippuen. Varsinainen työ ja vaikutus on kuitenkin Jumalan eli tässä vertauskuvassa tapahtuu "kirjailijan" ja "lukijan" välillä. Se on yksilöllistä ja intiimiä eikä kuulu enää kirjastonhoitajalle.
-
Mut siis mika on minun mielestani papin ihanne. Elamaa nahnyt, viisas, tilannetajuinen ja mieluummin viela kohtuullisilla puhelahjoilla varustettu henkilo. Se onko henkilo mies vai nainen on epaolennaista. Vaikka voisin jopa vaittaa et naiset ois hivenen empaattisempia samaistumaan esim. omaisten suruun hautajaisissa.
Mutta minkäslaisia pappeja sieltä teologisesta tiedekunnasta tulee. Sellaisia nuoria, kokemattomia, elämästä mitään tietämättömiä, teoreetikoita ja yleensä vielä kovin kirkasotsaisia. Asia on myös minulle tuttu, koska exvaimoni opiskeli papiksi aikuisiällään ja ihmetteli sitä, että kuinka aikuisen elämästä täysin tietämättömistä ja mustavalkoisesti ajattelevista nuorista voi tulla hyvä pappeja. Naiset ovat selvästi sosiaalisempia ja empaattisempia. Poikkeuksiakin tietysti on, mutta yleensä on niin.
-
Tuo Viisveisaajan ajatus seurakunnasta perheenä ja papista sen isänä herättää pari kysymystä:
1) Jeesus kielsi kutsumasta ketään isäksi, sillä meillä on vain yksi Isä, taivaassa. Eikö tämä tue sitä körttiläistä ajatusta, että jokaisella on oma suhde Jumalaan, ja tämä suhde on pyhä ja loukkaamaton, siihen ei voi mennä toinen ihminen väliin säätämään? Kristityt ovat siten keskenään tasaveroisia uskonkysymyksissä, jokainen on lapsen asemassa suhteessa ylöspäin ja sisaruksen asemassa sivulle päin.
2) Jos ajatellaan seurakuntaa perheenä, ja pappi olisi sitten sen perheen isä, niin mikä/kuka tässä kuviossa olisi äiti?
Olen miettinyt kovasti papin roolia ja tullut siihen tulokseen, että minulle tärkeintä on pappi jonkinlaisena "kirjastonhoitajana". Meillä on tämä kirkollisen tradition aarteisto, edellisten sukupolvien viisaus ja tieto, tavat ja oivallukset ja taidot. Pappi perehtyy niihin lahjojensa ja taitojensa mukaan, opiskelee teologiaa ja elämää, ja ammentaa kaikesta tästä viisautta eteenpäin välitettäväksi nykykielellä. On tärkeää, että papilla on kyky nähdä asiat laajasti ja tuntea kirkon aarteita. Näin hän voi ohjata kysyvää oikealle "hyllylle", oikean lähteen ääreen, kysyjän ongelmasta ja elämäntilanteesta riippuen. Varsinainen työ ja vaikutus on kuitenkin Jumalan eli tässä vertauskuvassa tapahtuu "kirjailijan" ja "lukijan" välillä. Se on yksilöllistä ja intiimiä eikä kuulu enää kirjastonhoitajalle.
Jaa. Näyttää että täällä ollaan enempi naispappeuden puolesta olevia. Hyvä niin ja se sopii minulle, vaikka olenkin sitä mieltä että papin tulisi olla mies varsinkin virkatehtävissä. Puhumassa mielummin voisi olla nainen.
Kristuksessahan ei ole naista ei miestä se on totta, mutta emme me silti ole sukupuolettomia vaikka olemme kristuksessa.
Perheenpäänä oleminen sopii luonnostaan miehelle paremmin. Tietysti on poikkeuksia perheissä joissa Isä ei ole Isä.
Vaan voi olla sosiaalisesti tai muuten jotenkin epätasapainossa.
Joissain maissa lapset pitävät perheestä huolta kun vanhemmat juovat ja muuta.
Kuitenkin se homma kuuluu miehelle.
Tietysti maailma muuttuu ja naispapit kyllä käy minulle en ole vastaan vaikkakin olen sitä mieltä etä se ei ole niinkuin pitäisi.
Siksi minusta jos ajattelee asiaa niin naisen rooli seurakunnassa on tukea pappia ja hoitaa muita tärkeämpiä asioita, kuten perheessäkin.
No ehkä olen vanhanaikainen ja tulisi minunkin avartua.
Miehille kauha kaikille rauha 8)
-
No pitänee vielä valottaa millaiseksi minä näen papin roolin ihanteellisena.
Ehkä se avaa miksi papin tulisi olla mies.
Minusta sakramentit ja niiden hoitaminen on vain pieni osa jota Sunnuntaisin pappi hoitaa.
Enempi on kiertelyä perheissä hautajais ja muden käytänönasioiden hoitoa. Jossa joutuu miehet jutella miehille miten asioita tehdään ja lohduttaa miestä. Minusta sielunhoidossa miehelle mies on parempi ja omalle vaimolle sitten oma mies ja diakonissa.
Sitten papin tulisi humanitaarisissa asioissa ja erilaisissa käytännön teoissa olla mukana, ottaa kantaa sosiaalisiin asioihin ja tehdä niille jotain.
Olla aktiivina kaupungin ja valtion asioiden keskellä tuomassa omia vakaumuksensa mukaisia näkökulmia.
Sellainen kuin joku katolinen Isä Camillo.
Nainenkin tietysti pärjää kaikissa noissa samoissa asioissa, mutta miehet nyt kuitenkin enempi sellaisia joille nuo mainitsevat asiat luontuvat paremmin?
Kuitenkin erikulttuureissa on vielä mies yleensä kaikissa johtohommissa. Ikävä kyllä.
Siksi miehen tulisi olla se jonka kanssa asioita hoidetaan varsinkin humanitaarisissa töissä.
Tietysti käy naisiltakin, mutta kun olin koulussa jossa oli noin 20 kansallisuutta niin huomasi miten miehet erilailla ajattelevat maidensa asioista ja niiden kehittämisestä ja naiset eivät niihin ota kantaa, koska eivät näe voivansa niihin asioihin koskaan vaikuttaa.
Oli joitain kivoja kurdinaisia joiden kanssa pystyi puhumaan yhteiskunnallisista asioista, he olivat menettäneet uskonsa niin Islamiin kuin politiikkaan ja ajattelivat itsenäisesti, mutta suurinosa naisista. oli ne aasialaisia tai entisistä Neuvostoliiton sateliittimaista tai lähi idän maista eivät oikein halluneet tai nähneet olevan viisasta heidän jutella ja ottaa kantaa maansa asioihin.
Ehkä siksi näen että miespappi heidän keskellä on se joka saa aikaan jotain?
Mitä enemmän tätä kirjoitan sitä tyhmemmäksi tässä itsensä ja näkemyksensä huomaa, mutta jostain on jäänyt mielipide, että papin tulisi olla mies.
-
Ottamatta sen kummemmin kantaa Viisveisaajan sukupuolinäkemyksiin kysyn vielä, kun et vastannut:
- Jos seurakunta on perhe ja pappi sen isä, kuka tai mikä on tässä kuviossa äiti? Vai onko äitiä lainkaan?
- Jos Jeesus kielsi kutsumasta ketään isäksi, koska meillä on vain yksi Isä taivaassa, miksi papin rooli seurakunnassa olisi isän rooli?
-
Kysyit:
Jos seurakunta on perhe ja pappi sen isä, kuka tai mikä on tässä kuviossa äiti? Vai onko äitiä lainkaan?
Vastaus: Minusta Jeesus sanoi: Nämä ovat minun äitejä isiä ja veljiä ja siskoja. Jeesus jotenkin totesi että kaikki ihmiset ovat hänelle siskoja ja veljiä.
Eli oli tilanne jossa Jeesus oli parantamassa jotakin ja sitten tultiin sanomaan äitisi on täällä ja Jeesus sanoi: nämä ovat äitejä ja siskoja ja veljiä.
Ei minusta siinä kielletty ketään olemasta varsinaisesti isä tai äiti.
Vai oliko joku toinen paikka johon viittaist?
Jeesus kielsi ketään kutsumasta Isäksi sitä en mista, mutta opettajiksi hän kielsi kutsumasta, vaikka sitten Paavali mainitsee yhden viran olevan opettaja.
- Jos Jeesus kielsi kutsumasta ketään isäksi, koska meillä on vain yksi Isä taivaassa, miksi papin rooli seurakunnassa olisi isän rooli?
Minusta seurakuntaan mahtuu papin lisäksi muitakin kuin pappi ja onhan siellä diakonissojakin.
Katolisessa kirkossa on Äiti Theresaa ja mitä onkin ja joku samanlainen hierarkia olisi ihan hyvä. Minusta se malli on jotenkin sellainen kuin ihmiselle luontuu parhaiten.
Me ollaan erilaisia Ann-Kaisa. Vaikka kuinka uskoisimme me olemme mies ja nainen. Meillä on erilaisia tehtäviä joihin paremmin luonnumme.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan että on naispappeja, vaikka se ei ole parasratkaisu, mutta kyllä sekin käy.
Minusta naiset ovat toisissa asioissa paljonkin fiksumpia kuin miehet. Sellaisissa asioissa jotka heille luontuvat paremmin. Tietysti kaikkeen voi oppia kuten autoa korjaamaan niin mies kuin nainenkin ja pappina voi olla mies kuin nainenkin.
Ehkä erilaisten kulttuurien keskellä kasvaneena ja niitä nähneenä en tajua oikein näitä asioita ja on jotain sovinistista jäänyt.
Mutta jotenikin kun kerroin olleeni monen erikansallisuutta olevan kanssa samassa koulussa niin näen niissä sukupuolenmukaissa eri rooleissa paljon hyvääkin.
Minusta on hienoa jos on mies joka käy töissä ja työruokaa perheelle ja nainen hoitaa kotia ja mies auttelee. Tietysti naisenkin tulee käydä töissä, mutta jotenkin erilaisia me olemme.
-
Viisveisaaja, jotenkin tuntuu et naa sukupuolikysymykset on viela jotenkin jasentymattomina paassasi. Toisaalta kannatat tasa-arvoa, mut toisaalta haikailet "perinteisten roolien" peraan. Haasta nuo "perinteet" paassasi ja mieti mika on oikeasti motiivisi kannattaa niita. Oletko tosiaan sita mielta vai oletko vain "hukassa" ilman perinteista miehen roolia. Koska olet nahnyt erilaisia kulttuureja ja koet nekin varmaan rikkaudeksi, mikset voisi kokea rikkaudeksi myos sukupuolten ja ihmisten erilaisuuden? Silla siis eihan kukaan ole meista sukupuolettomia tekemassa, kuten sovinistit tuntuvat pelkaavan, vaan yksinkertaisesti antamassa yksiloille mahdollisuuden toteuttaa itseaan valitsemallaan tiella.
Salis, lienemme naista asioista aika samaa mielta. Mina olenkin taalla joihinkin ketjuihin laittanutkin mielipiteeni siita, ettei nopea valmistuminen ole kaikilla aloilla valttamatta se paras vaihtoehto. Nuorilla voi olla moniin asioihin tuoreita nakokulmia, mutta elamankokemusta monelta puuttuu eika sita oikein saa kun elamalla. Vaan on se suuri rikkauskin et on monenlaisia pappeja seurakunnissa, silla nuorilla papeilla voi olla esim. rippikoulu nuoriin aika hyva "tatsi", kun ei oo niin kauheen kaukana itsekaan siita tilanteesta.
-
Minä olen hyvin jyrkkä naispappeuden kannattaja ja suvaitsematon; en suvaitse naispappien syrjintää ev. lut. kirkossa. :)
-
Jokioisten pappilan pihtuvassa pidettiin Siioninvirsiseuroja niin kauan, kun Jussi Kataja oli Jokioisten kirkkoherra :!: