Körttifoorumi
Keskustelu => Raamattupiirit => Aiheen aloitti: kalamos - 20.05.25 - klo:19:06
-
Olen jo avannut Raamattupiirin
Raamatun viimeisestä kirjasta
osikolla Ilmestyskirja (http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=6033.0)
ja sitten
Raamatun ensimmäisestä kirjasta
otsikolla Genesis. (http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=6035.0)
Aristellen ja kuin lupaa kysyen
rohkenen vielä avata kolmannen,
joka käsittee
Jumalan evankeliumia.
Koko Raamattu on tietenkin
Jumalan evankeliumia
Alusta Aameneen saakka.
Johanneksen tallentamassa
Ilmestyskirjassa Jeesus käski
Johanneksen lähettää
kirje seitsemälle seurakunnalle.
Paavali lähetti seurakuntakirjeitä
seitsemälle paikkakunnalle.
Paavalin seurakuntakirjeet
ovat yleensä ladotut Raamattuun
epäjärjestyksessä.
Kirjoittamisjärjestyksessä
ne olisivat näin:
Tessalonikalaisille
Galatalaisille
Korinttolaisille
ROOMALAISILLE
Efesolaisille
Kolossalaisille
Filippiläisille
Keskimmäisenä eli huippukohdassa
on siis
Paavalin kirje
ROOMALAISILLE
Roomalaiskirje on sisällöltään
Jumalan Evankeliumi.
- Paavali,
Jeesuksen Kristuksen palvelija,
kutsuttu apostoli,
erotettu julistamaan
Jumalan evankeliumia
Tuosta katkelmasta löytyy
muun muassa sanat:
δοῦλος = orja
ἀπόστολος = lähetetty
εὐαγγέλιον = hyvä sanoma
Roomalaiskirje alkaa siis
sanoin:
'Paulos dulos'
Ja jos tuon Pauloksen vielä kääntää,
niin ensimmäiset sanat ovat:
'Vähäinen orja'
Kirjeen kahdella ensimmäisellä sanalla
Paavali pyyhkii pois kaikki
odotukset koskien Paavalia.
Hän ei ole mitään.
Hän on orja.
Ja orja tekee,
mitä isäntä käskee.
Ja kenen orja Paavali oli.
Kirjaimellisesti kääntäen:
- Vähäinen orja
Jeesuksen Kristuksen
Lukijan ja kuulijan
silmä ja korva ei enää
odota mitään Paavalilta,
vaan odottaa viestiä
Jeesukselta Kristukselta.
Paavali on orjana
vain Herransa lähettiläs (apostoli).
Ja tällä lähettiläällä
on tuotavana Jumalan viesti
Hyvä Sanoma
Suuri Ilosanoma
Jumalan Evankeliumi
koskien Hänen Poikaansa:
- jonka Jumala on edeltä luvannut
profeettainsa kautta
pyhissä kirjoituksissa,
hänen Pojastansa
- joka lihan puolesta
on syntynyt Daavidin siemenestä
ja pyhyyden hengen puolesta
kuolleistanousemisen kautta
asetettu Jumalan Pojaksi voimassa -
Jeesuksesta Kristuksesta,
meidän Herrastamme
Tästä Jumalan Evankeliumista,
jonka Jeesus antoi tiedoksi
suoraan Paavalille,
haluaisin nyt vielä kolmanneksi
avata Raamattupiirin,
kun Roomalaiskirjeestä
ei vielä näyttänyt olevan
Raamattupiiriä.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)
Room 1:1-4
-
Minun mielestä opetat raittiisti, nöyrästi ja Hengen ilmoitusta noudattaen.
En ole luvan antaja, enkä tiedä kuka muukaan meistä olisi.
Seppos ( moderaattorimme )on joutunut muutamaan käännyttäjään puuttumaan, mutta hän ei hauku aikä pure.
Anna palaa kuten sydämeni käskee. Minä ainakin iloitsen sinusta !
Riitta-mummi
-
Nyt muistin että Roomalaiskirje oli Martti Lutherille ehkä kaikkein tärkein.
Martti Luther kirjoittaa Roomalaiskirjeestä esipuheessaan Uuteen testamenttiin:
”Tämä kirje on oikea Uuden testamentin pääkappale ja kaikkein puhtainta evankeliumia, hyvin sen arvoinen, että kristitty ei osaa sitä vain sanasta sanaan ulkoa, vaan käyttää sitä sielunsa jokapäiväisenä leipänä. Sillä sitä ei koskaan lueta eikä tutkita liian paljon eikä liian hyvin; ja mitä enemmän sitä käytetään, sitä kalliimmaksi se tulee ja sitä paremmalta se maistuu - - ”
”Tässä kirjeessä meillä on siis mitä runsaimmin sitä, mitä kristityn pitää tietää, nimittäin mitä laki, evankeliumi, synti, rangaistus, armo, usko, vanhurskaus, Kristus, Jumala, hyvät teot, rakkaus, toivo ja risti ovat ja kuinka meidän tulee käyttäytyä itseämme ja jokaista kohtaan, olkoon hän hurskas tai syntinen, vahva tai heikko, ystävä tai vihamies”
-
Olipa hyvä johdanto Lutherilta
tälle Raamattupiirille.
Kiitos Riitta-mummi!
Johannes kirjoitti
Jeesuksen sanelusta
seitsemän seurakuntakirjettä
ja lähetti ne Jeesuksen käskystä
eri paikkakuntien seurakuntiin.
Jokainen niistä alkaa näin:
- ... seurakunnan enkelille kirjoita
Samoin Paavali kirjoittaa
seitsemälle seurakunnalle.
Ja mainitsee kirjeissään
vastaanottajan.
- tessalonikalaisten
seurakunnalle
...
Galatian
seurakunnille
...
Korintossa olevalle
Jumalan seurakunnalle
...
Roomassa oleville
Jumalan rakkaille
...
Efesossa
oleville pyhille
...
Kolossassa
asuville pyhille
...
pyhille Kristuksessa Jeesuksessa,
jotka ovat Filippissä
Kaikki muut tervehdykset
alkoivat suoraan
vastaanottajan maininnalla,
mutta Roomalaiskirjeessä
se tulee vasta
sen jälkeen,
kun Paavali on esitellyt
itse Sanoman.
Roomalaiskirje on siis
luonteeltaan aivan erityinen
koko maailmaan
- yhtä kuin Rooma -
julistettava Jumalan Evankeliumi.
Ja tämän evankeliumin
Paavali oli saanut tiedoksi
suoraan Jeesukselta.
Hän oli julistanut sitä
jo esimerkiksi Galatalaisille,
ja muistuttaa heitä siitä
Galatalaiskirjeessä näin sanoen:
- Sillä minä teen teille tiettäväksi,
veljet,
että minun julistamani evankeliumi
ei ole ihmisten mukaista;
enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut,
eikä sitä ole minulle opetettu,
vaan Jeesus Kristus
on sen minulle ilmoittanut.
Paavali oli asetettu pakanain apostoliksi.
Ja galatalaiset totisesti olivat olleet
syvässä pakanuudessa.
- Paavali, apostoli,
virkansa saanut,
ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta,
vaan Jeesuksen Kristuksen kautta
ja Isän Jumalan,
joka on hänet kuolleista herättänyt
Mutta paha paholainen oli
vempauttamassa heitä taas
pakanuuteen eli uskon sijasta
uskonnon muotomenoihin.
- Minua kummastuttaa,
että te niin äkkiä käännytte hänestä,
joka on kutsunut teidät
Kristuksen armossa,
pois toisenlaiseen evankeliumiin,
joka kuitenkaan ei ole mikään toinen;
on vain eräitä,
jotka hämmentävät teitä
ja tahtovat vääristellä
Kristuksen evankeliumin.
Mutta vaikka me,
tai vaikka enkeli taivaasta
julistaisi teille evankeliumia,
joka on vastoin sitä,
minkä me olemme teille julistaneet,
hän olkoon kirottu.
Roomassa Paavali ei ollut käynyt.
Hän julistaa heille
tämän kirjeen kautta
Jumalan Evankeliumin.
Matteus, Markus ja Luukas
samoinkuin Johannes
ovat tallentaneet meille
Jeesuksen elämäkerran.
Ja toki niistä löytyy evankeliumi
- Valtakunnan evankeliumi -
eli ilmoitus
tulevasta Jumalan Valtakunnasta.
Mutta Jeesus paljasti
useita salaisuuksia
vasta Paavalille.
Yksi näistä salaisuuksista on
armon evankeliumi.
Jeesus antoi suoraan Paavalille
- pakanain apostolille -
ilmestyksen kautta tiedoksi
tämän nyt meneillään olevan
armotalouskauden salaisuuden.
Tästä Paavali kertoo
Efesolaisille näin:
- Sen takia minä,
Paavali,
teidän, pakanain,
tähden
Kristuksen Jeesuksen
vanki,
notkistan polveni -
olette kaiketi kuulleet siitä
Jumalan armon taloudenhoidosta,
mikä on minulle
teitä varten annettu,
että näet tämä salaisuus on
ilmestyksen kautta
tehty minulle tiettäväksi,
niinkuin olen siitä
edellä lyhyesti kirjoittanut
Salaisuus viittaa
nyt meneillään olevaan
armotalouskauteen,
johon hänen julistamansa
armon evankeliumi liittyy.
Siis Paavali ei saanut
julistamaansa evankeliumia tiedoksi
esimerkiksi Jeesuksen opetuslapsilta.
Hän sai sen suoraan Jeesukselta
ihmeellisten ilmestysten kautta.
Jopa niin ihmeellisten,
että Jumalan täytyi sallia
Paavalin lihaan pistin,
jotta Paavali ei ylpeilisi.
- Ja etten niin erinomaisten
ilmestysten tähden ylpeilisi,
on minulle annettu lihaani pistin,
saatanan enkeli,
rusikoimaan minua,
etten ylpeilisi.
Mitä siten on Armon Evankeliumi.
Armo ei ole sormien läpi katsomista.
Vanhurskas Jumala ei voi niin tehdä.
Jos Hän tekisi niin,
emme ikinä pääsisi eroon
paholaisestakaan,
vaan Jumalan täytyisi päästää
paholainenkin joukkoineen taivaaseen
olemaan meidän kiusanamme
aina ja iankaikkisesti.
Jumala lähetti
ainokaisen Poikansa,
joka otti päälleen
meidän syyllisyytemme
ja kärsi siitä aiheutuvan
Jumalan vanhurskaan tuomion.
Ja niin Jumala voi
sormien läpi katsomatta
lukea meidät syyttömiksi
eli vanhurskauttaa meidät,
koska Hänen ainokainen Poikansa
otti päälleen rikkomuksemme
ja näin sovitti meidät Jumalan kanssa.
Raamatussa synti ja velka
ovat ikäänkuin synonyymeja.
Jos joku maksaa jonkun ihmisen velat,
niin silloin tämä ihminen on vapaa
veloistaan ja niiden seurauksista.
Jeesus maksoi
koko ihmiskunnan syntivelan.
Siksi Paavali sanookin
evankeliuminsa alkujakeissa,
joita avauksessani lainasin,
että Jumalan evankeliumi
on nimenomaan ilosanoma
Hänen Pojastaan.
Jumalan Evankeliumi
on siis
Edeltä luvattu
Jumalan Suosion eli Armon
Evankeliumi
Hänen Pojastaan.
Paavalin alkulause
ei kuitenkaan pääty tähän,
vaan virke jatkuu
lyhyelllä analyysilla
Jumalan Pojasta.
Paavali julistaa siis jo
Jumalan Evankeliumia.
- Paavali,
Jeesuksen Kristuksen palvelija,
kutsuttu apostoli,
erotettu julistamaan
Jumalan evankeliumia,
jonka Jumala on edeltä luvannut
profeettainsa kautta
pyhissä kirjoituksissa,
hänen Pojastansa
- joka lihan puolesta on syntynyt
Daavidin siemenestä
ja pyhyyden hengen puolesta
kuolleistanousemisen kautta
asetettu Jumalan Pojaksi voimassa -
Jeesuksesta Kristuksesta,
meidän Herrastamme
Jumalan Poika
Isän rinnalta/povesta/helmasta
tuli ihmisruumiiseen,
jonka Jumala valmisti neitsyen kohtuun.
Pojan kuolema ristillä
ja sitä seuraava ruumiin ylösnousemus
oli osoitus siitä,
että nyt Pojalla oli kaikki valta.
Tästä vallasta ja voimasta
me tulemme osallisiksi
ja tulemme itsekin
Jumalan lapsiksi
ottamalla Hänet vastaan
ja uskomalla Hänen nimeensä.
Mutta Roomalaiskirjeen
ensimmäinen virke jatkuu edelleen.
Nyt Paavali jatkaa alkulausetta
ilmaisten syyn sille,
miksi hän julistaa
Jumalan Evankeliumia
Hänen Pojastaan.
- jonka kautta me olemme saaneet
armon ja apostolinviran,
että syntyisi uskon kuuliaisuus
hänen nimeänsä kohtaan
kaikissa pakanakansoissa,
joihin tekin,
Jeesuksen Kristuksen kutsumat,
kuulutte:
Kysymyksessä on siis myös
uskon kuuliaisuuden evankeliumi.
Kuuliaisuus ja uskominen
tulevat kumpikin
samasta sanajuuresta:
πείθω = luottaa
peitho
Jos panemme
täyden luottamuksemme
Poikaan,
meillä on iankaikkinen elämä.
Ja nyt Paavali kirjoittaa
Roomassa oleville
uskon kuuliaisuudessa
eläville Jumalan rakkaille.
Näille Paavali toivottaa
Armoa ja Rauhaa.
Ja tähän päättyy
Roomalaiskirjeen
seitsemän jaetta pitkä virke
eli Alkulause.
Koska tämä kirje on
Jumalan Evankeliumi,
niin Paavali pohjustaa
sen näin täydellisesti,
ennenkuin mainitsee
Vastaanottajan.
- kaikille Roomassa oleville
Jumalan rakkaille,
kutsutuille pyhille.
Armo teille ja rauha Jumalalta,
meidän Isältämme,
ja Herralta
Jeesukselta Kristukselta!
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg) Room 1:1-7
Gal 1:1-12
Ef 3:1-3
2 Kor 12:7
-
Olen pohtinut niitä hyökkääviä kirjoituksia jotka ovat kalamokseen eri foorumeilla kohdistunut. Olen muutaman 'oikeaoppisen' huomannut häntä syyttelevän erilaisin argumentein.
Kuitenkin yleisesti puhutaan Raamatun tulkinnoista. Tulkinta on minusta sitä että yhtä hyvin musiikkia, kuvataidetta, sanataidetta, elokuvataidetta voi t u l k i t a.
Eri ihmiset ovat erilaisia instrumenttejä, he soivat ja resonoivat erilaisin sävyin.
Kun asia jota esitetään on aito, oikea ja vahva, sen ydin kyllä löydetään.
Raamatun ydin on Jumalan rakkaus Kristuksessa. Jo tämän ymmärtäminen riittää, muu on tulkintojen varassa.
Itse aloittamaasi Roomalaiskirjeeseen ei voi muuta sanoa kuin että uskon sen arvokkaaksi meille kristityille. Olen sitä lukenut , mutta minulle Efesolaiskirje avaituu helpommin.
Odotan mitä osoitat meille seuraavaksi.
-
Jatketaan siitä mihin jäätiin.
Olemme käyneet läpi
Roomalaiskirjeen Avaussanoista
seitsemän jaetta pitkän Alkulauseen.
Aivan samoinkuin
alkulauseen jokainen Sana
oli Jumalan Voimalla ladattu
ilmoitus Jumalan evankeliumista,
on alkusanojen tervehdysosan
jokainen Sana täysi annos
Jumalan Armoa ja Rauhaa.
- Ensiksikin
minä kiitän Jumalaani
Jeesuksen Kristuksen kautta
teidän kaikkien tähden,
koska teidän uskoanne
mainitaan kaikessa maailmassa.
Kaiken siunaus on kytketty
Jumalan lasten ylle uskon kautta.
Roomalaisten uskosta
puhuttiin jo kaikessa maailmassa.
Aiemmin kirjoittaessaan
Korinton seurakunnalle,
Paavali oli jo maininnut
lähestyvän ahdingon
antaen toimintaohjeita sen varalta.
Vain uskon kautta
uskovat saattoivat kestää
lähestyvän ahdingon.
Paavalin toivottama
Jumalan armo eli suosio ja rauha
eivät olleet ylellisyys
eikä pelkkä kohteliaisuus
vaan välttämättömyys
tulevina päivinä.
Ja niiden osallisuus edellytti
uskoa eli luottamusta Jeesukseen.
Paavalilla oli siis todella
suuri ja vilpitön ilo
ja kiitoksen aihe Jumalalle siitä,
että Rooman kristityillä oli tuo usko.
- Sillä Jumala,
jota minä hengessäni palvelen
julistaen hänen Poikansa
evankeliumia,
on minun todistajani,
kuinka minä teitä
lakkaamatta muistan
Paavali paitsi kiitti Jumalaa
Rooman uskovista,
myös aivan erityisellä tavalla
kantoi heitä jatkuvasti Herran eteen
rukoillen heidän puolestaan.
Ja hänen huolensa roomalaisista
oli niin suuri,
että hän olisi välttämättä
halunnut päästä heidän luokseen.
- aina rukouksissani anoen,
että minä jo vihdoinkin,
jos Jumala tahtoo,
pääsisin tulemaan teidän tykönne.
Siis Paavalin sydämessä oli
oikein polte Roomaisten tähden.
He tarvitsisivat vahvistusta.
- Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä,
voidakseni antaa teille
jonkun hengellisen lahjan,
että te vahvistuisitte
Paavali ei lähesty heitä ylhäältä päin
vaan vähäisenä orjana.
Hän haluaa kyllä antaa heille
hengellisen lahjan,
mutta yhtä lailla saada heiltä
virkistystä ja vahvistusta.
- se on,
että me yhdessä ollessamme
virkistyisimme yhteisestä uskostamme,
teidän ja minun
Paavali haluaa kohdata heidät,
jotta tämä olisi mahdollista.
- Ja minä en tahdo, veljet,
teiltä salata, että jo monesti
olen päättänyt tulla teidän tykönne
saadakseni jonkin hedelmän
teidänkin keskuudestanne,
niinkuin muidenkin pakanain,
mutta olen ollut estetty tähän saakka.
Paavali on ollut kuin
koira juoksunarussa,
joka ei pääse pihalta
sinne mihin haluaisi,
vaikka yhä uudestaan yrittää
moniin eri suuntiin.
- Kreikkalaisille ja barbaareille,
viisaille ja tyhmille minä olen velassa;
omasta puolestani
minä siis olen altis teillekin,
Roomassa asuvaisille,
julistamaan evankeliumia.
Alkusanat lähestyvät päätöstään.
Alkulause selvittäen raamit
Jumalan Evankeliumille
ja tervehdys Roomalaisille
ovat nyt sulkeutumassa.
Suurjännitekaapeli on viritetty
Paavalin ja Rooman uskovien välille.
Paavali kokee pakkoa päästä Roomaan.
Historiasta tiedämme,
että se lopulta toteutuikin,
mutta hirmuinen oli matka
tuohon määränpäähän.
Se oli Paavalin
kutsumuksen täyttymys.
Nyt on aika siirtyä itse asiaan.
Jumalan evankeliumiin,
joka on Jumalan Voima,
oli edessä sitten mitä tahansa.
- Sillä minä en häpeä evankeliumia;
sillä se on Jumalan voima,
itsekullekin uskovalle pelastukseksi,
juutalaiselle ensin,
sitten myös kreikkalaiselle.
Ja kytkentä tuohon voimaverkkoon
tapahtuu uskon kautta.
- Sillä siinä
Jumalan vanhurskaus ilmestyy
uskosta uskoon,
niinkuin kirjoitettu on:
"Vanhurskas on elävä uskosta".
Meidät pelastetaan uskon kautta.
Ensin tulee
Jumalan Sana eli evankeliumi,
johon sisältyy Jumalan voima.
Jos me otamme sen vastaan,
niin me saamme lahjaksi uskon
ja meidät vanhurskautetaan.
Sen jälkeen Sanan voima
vaikuttaa meissä uskon tekoja,
joissa Jumalan vanhurskaus
tulee esiin.
Jumalan Sana eli Jeesus Kristus
on tuon uskon alkaja.
Hän vaikuttaa meissä uskon.
Ja sitten meillä on etuoikeus
elää Hänen uskossaan.
Siis Jeesus Kristus
on tuon uskon lähde
alusta loppuun saakka.
Jeesus ja Hänen uskonsa
ovat meille lahja.
Ne, jotka ottavat
tämän lahjan vastaan,
ovat vanhurskautettuja
ja elävät vanhurskasta elämää
uskon kautta.
Ne,
jotka tuon lahjan hylkäävät,
ovat vääriä eli epävanhurskaita.
Ja he elävät elämää,
joka ei ole kuuliaista Herralle.
Siis vanhurskaissa
vaikuttaa eri voima
kuin epävanhurskaissa.
Meissä vaikuttaa
evankeliumiin kätketty
Jumalan voima,
jossa Jumalan vanhurskaus ilmestyy
tai ehkä oikeammin käännettynä
paljastuu tai tulee ilmi
uskosta uskoon uskoon
siis kääntymisestä alkaen
aina uusina uskon tekoina.
Jumalan vanhurskaus
ilmestyi minulle uskon kautta,
ja sitten siitä alkaen
minä olen elänyt tuossa uskossa
ja lahjavanhurskaudessa.
Ja koko ajan puhutaan
Jeesuksen uskosta
eli Jumalan Pojan uskosta.
Siinä lahjauskossa minäkin sain
ottaa vastaan pelastuksen
ja sitten siitä alkaen
olen saanut elää siinä.
Paavali oli ennenkuin
oli tästä mitään tiennyt,
saavuttanut fariseuksena tason,
josta mainitsi filippiläisille.
- Lain vanhurskauteen
nähden nuhteeton
Mutta nyt hänellä oli aarteena
Jeesuksen uskon kautta
saatava lahjavanhurskaus.
Jotta olisimme kelvollisia
lahjan vastaanottajia,
meidän täytyy ensin sisäistää se,
että me tarvitsemme tuon lahjan.
Ja se edellyttää tajuntaa siitä,
että synti on jotain,
mistä seuraa tuomio.
Ja sitten me voimme ymmärtää
sen, mitä merkitsee Sovitus.
Ja voimme ilolla ja riemulla
antaa sovittaa itsemme.
Alkusanojen jälkeen
Paavali ottaa käsittelyyn
juuri tämän aiheen:
Synti ja Sovitus
Ja tuota aihetta on lähestyttävä
juuri tuossa järjestyksessä.
Siksi seuraavaksi syöksymme
synnin syövereihin seurauksineen.
Johdanto on takana,
ja nyt on vuorossa Paavalin
juurta jaksain etenevä
perustava opetus siitä,
miksi me tarvitsemme
Jumalan Evankeliumia.
Seuraavaksi on siis vuorossa
veret seisauttava kuvaus
jumalattomuudesta.
Ja se tyrmää auttamattomasti
jokaisen lukijan.
Ensin voi tulla sellainen ajatus,
että hyi kamala noita jumalattomia.
Mutta sitten tulee Paavalilta
yllättävä isku tai veto ja ...
Kalamos etunenässä on kanveesissa.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg) Room 1:8-17
Fil 3:6
-
Kun luen tekstiäsi, vaikuttaa siinä ensimmäiseksi Jumalan rakkauden määrä.
Sekä Paavali, että sinä kalamos ilmennätte juuri sitä rakkautta joka vallitsi pienen alkuseurakunnan keskuudessa. Sen soisi vaikuttavan yhäkin kaikkien kristittyjen kesken. Muunuskoisiakin kohtaan meitä on kehoitettu olemaan anteeksiantavat ja auttavat, kuten Laupias samarislainen oli.
Itse kamppailen nyt ristiriitaisten ajatusten kanssa. miten rukoilla Israelin puolesta ?
Ihmisenä ajattelen että Palestiinassa vallitsee viha ja väkivalatinen ihmisoikeuksien riisto.
Raamattu, joka on uskovien opas, kehotetaan rukoilemaan Israelin puolesta.
Miksi Israel nyt kostaa Hamasin pahat teot viattomille, vaikka heidänkin Toorassa on sanat: Kosto on Herran.
Vaikuttaako holokaustkin tässä. Onko Hamas heille samaa kuin natsistit ?
Minustakin tuntuu kuin olisin koira juoksunarussa, voin haukkua mutta en pääse kiinni viholliseen.
Rukoilen siis. Tapahtukoon sinun tahtosi !
-
Olemme juosseet
Roomalaiskirjeen
ensimmäisen osion
eli Avaussanat läpi.
Sen ensimmäinen virke
eli seitsemän jaetta pitkä
Alkulause
kertoi jo mistä on kysymys.
Kysymys on
Jumalan Evankeliumista.
Ja sitten vasta tultiin
Tervehdykseen,
joka toivottaa lukijoille
Jumalan Armoa eli Suosiota
ja
Jumalan Rauhaa eli
Suloisuutta, Mielihyvää,
Suosion- ja Rakkauden osoitusta,
Kiitosta,
Hyvinvointia, Terveyttä jne.
Se Ilosanoma,
josta Vanhan Testamentin lupaukset
Raamatun
ensimmäisestä sanasta alkaen
ovat antaneet toivoa ihmiskunnalle,
on nyt täyttynyt ja
ja tallennettuna
Uuden Testamentin puolelle.
Jumalan Hyvä Sanoma
on nyt kokonainen
ja siinä on Voima.
Kuten Paavali toteaa
avaussanojensa lopussa:
- Sillä minä en häpeä evankeliumia;
sillä se on Jumalan voima,
itsekullekin uskovalle pelastukseksi,
juutalaiselle ensin,
sitten myös kreikkalaiselle.
Nyt me voimme
- me pakanatkin -
nähdä ja kokea uskon kautta
Jumalan Valtakunnan
päästen osallisiksi
Uuden liiton siunauksista.
- Sillä siinä Jumalan vanhurskaus
ilmestyy uskosta uskoon,
niinkuin kirjoitettu on:
'Vanhurskas on elävä uskosta'.
Jo Jeremia kirjoitti Jeesuksesta:
- Herra on meidän vanhurskautemme
Paavali lainaa Habakukia:
- vanhurskas on elävä uskostansa
Kun lukee nuo
Vanhan Testamentin tekstikatkelmat
kokonaisuudessaan,
niin huomaa,
että kysymys on yksin
Herran Pelastusteosta.
Tämä Herra oli tullut maailmaan
ja Johannes Kastaja
Vanhan Liiton viimeisenä profeettana
todistaa Hänestä:
- Joka uskoo Poikaan,
sillä on iankaikkinen elämä;
mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle,
se ei ole elämää näkevä,
vaan Jumalan viha
pysyy hänen päällänsä.
Eli kysymys on
Herran Vanhurskaudesta,
jonka me saamme lahjaksi.
Ja tämän asia on nyt tullut
täysin selväksi jo
Roomalaiskirjeen Alkusanojen myötä.
Alkusanojen jälkeen
alkaakin sitten tarkka selvitys
Synnistä ja Sovituksesta.
Sen jälkeen on vuorossa
kuin jankkaus ja tankkaus
Uudesta Elämästä.
Ja nämä kolme
Roomalaiskirjeen
ensimmäistä osiota
muodostavat varsinaien
Jumalan Evankeliumin
julistamisen.
Sitten pakanain apostoli
luo silmäyksen Israelin kohtaloihin.
Ja lopuksi on vielä ohjeet
Uuden Liiton uskovan vaelluksesta
päätössanoineen.
Eli karkea jako Roomalaiskirjeelle
on
- Jumalan evankeliumi
- Israel
- Uskovan vaellus
Kolmesta pääosiosta
muodostui myös Ilmastyskirja
ja Genesis,
joista olen avannut Raamattupiirin.
Ja kaikissa kolmessa kirjassa
törmäämme ajallaan
Israelin kohtaloihin.
Nyt olen näissä kaikissa
kahistelemassa vielä alkusivuja
ja siis pakanamaailman
ympäröimänä.
Johannes kirjoittaa kirjeitä
Jeesuksen sanelusta
pakanaseurakunnille.
Mooses selvittää
tämän maailman alkutapahtumia.
Paavali puhuu suoraan
ja konstailematta pakanoista.
- Ja minä en tahdo,
veljet,
teiltä salata,
että jo monesti olen päättänyt
tulla teidän tykönne
saadakseni jonkin hedelmän
teidänkin keskuudestanne,
niinkuin muidenkin pakanain,
mutta olen ollut estetty tähän saakka.
Tulen siis myöhemmin
kaikissa näissä
Raamattupiireissä
käsittelemään myös Israelin kohtaloita
Aabamin töppäilyistä alkaen.
Tietenkin voisin avata myös
ihan oman keskustelun Israelista.
Mutta nyt esimerkiksi tässä
Raamattupiirissä
haluan edetä järjestyksessään
Roomalaiskirjeen ensimmäistä pääosiota,
joka siis on
Jumalan Evankeliumi
Sen ensimmäinen kolmannes
eli
Alkusanat on syöty.
Se maistui varsin hyvälle.
Se oli täynnä
Suosiota ja Suloisuutta.
Mutta nyt seuraavaksi
tarjottava jälkiruoka
ei niin hyvältä enää maistukaan.
Tarjolla on seuraavaksi
jättikulhollinen Syntiä.
Maistelen vielä
sanoja:
- Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy
uskosta uskoon ...
Kun kuulen
heti seuraavassa virkkeessä
karmivat sanat:
- Jumalan viha ilmestyy
taivaasta ...
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)
Room 1:16-17
Jer 23:6
Hab 2:4
Joh 3:36
Room 1:13
Room 1:18
-
Kiitän Jumalaa siitä että olet ilmestynyt tänne Körttifoorumille avaamaan meille
Jumalan Evankeliumia.
Niinhän ilmoititkin heti aluksi että vain siitä haluat kirjoittaa. Se on oikein ja se totuus on sinun kirjoituksissa.
Näin kauan on pitänyt minunkin elää ja odottaa että tulee joku jolle on annettu ymmärrys. Se on Kristuksen hengen työtä.
Tämäkin selvennys kertoo siitä:
Jumalan Armoa eli Suosiota
ja
Jumalan Rauhaa eli
Suloisuutta, Mielihyvää,
Suosion- ja Rakkauden osoitusta,
Kiitosta,
Hyvinvointia, Terveyttä jne.
Näitähän saa uskova kokea, mutta ei aina osaa sanoin kertoa.
Samoin tämä, että osaat yhdistää eri aikojen Jumalan ihmiset kaikki samaa päämäärää tavoittelevaksi kokonaisuudeksi: Evankeliumiksi pelastukseksemme !
Eletyn elämän kokemukset alkavat olla takanapäin, nyt on aika nähdä mitä Jumala on varannut ja tarkoittanut omilleen.
Tähänastisesta sydämellisesti kiittäen ! R-m :117:
-
Roomalaiskirjeen alkusanat
päättyivät tervehdykseen,
jonka loppuhuipennus oli
Usko ja Vanhurskaus:
- Vanhurskas on elävä uskosta
Alkusanojen jälkeen
alkaakin sitten tarkka selvitys
Synnistä ja Sovituksesta
Se jakaantuu yhdeksään osaan:
- Jumalattomuus
- Tuomio
- Laki
- Jumalan Uskollisuus
- JUMALAN VANHURSKAUS
- Usko
- Lupaus
- Kirkkaus
- Armo
Tuon selvityksen keskellä
eli huippukohdassa on
JUMALAN VANHURSKAUS.
Ja koko osio päättyy
JUMALAN ARMOON.
Ja juuri tästä on kysymys,
kun puhutaan
synnistä ja sovituksesta.
1
Me olemme syntisiä.
Jumala on Vanhurskas.
2
Jeesus on ottanut päälleen
meidän syntimme
ja lahjoittanut meille
oman Vanhurskautensa.
Tämä lahja otetaan vastaan
uskon kautta.
Ja sitten me elämme
Jumalan Pojan uskossa.
Tähän tosiasiaan päättyi
Roomalaiskirjeen Alkusanat,
jotka paljastivat jo
runsain määrin asioita
Jumalan Evankeliumista,
joka meidän pitää saada kuulla.
- Sillä minä en häpeä evankeliumia;
sillä se on Jumalan voima,
itsekullekin uskovalle pelastukseksi,
juutalaiselle ensin,
sitten myös kreikkalaiselle.
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus
ilmestyy uskosta uskoon,
niinkuin kirjoitettu on:
"Vanhurskas on elävä uskosta".
Siis me emme voi tehdä
mitään muuta kuin
ottaa Sana vastaan
mielenmuutoksessa
eli kääntyä Jumalan puoleen.
Ja tuossa kohtaamisessa
Jeesuksen Ristin juurella
me saamme lahjaksi
Vanhurskauden.
Näin meistä tuli vanhurskaita.
Ja nyt meillä on usko,
jonka vaikuttaa Jumala.
Ja tuosta uskosta
me nyt elämme.
Itse asiassa me olemme
nyt yhtä Jumalan kanssa
Jeesuksen kautta.
Olemme syntyneet uudesti
Jumalan Pyhästä Hengestä.
Ja näin olemme
kirjaimellisesti kääntäen
adoptoidut Jumalan lapsiksi.
Mutta sitten on ihmisiä,
joilla ei ole Jumalaa.
He ovat siis vailla Jumalaa
eli jumalattomia.
Ja nyt näillä kahdella
ihmisryhmällä
on valtava ero.
Ensimmäisessä
eli Jumalan lapsissa
tulee näkyviin
sisimmässä oleva Vanhurskaus.
Mutta sitten jälkimmäisessä
eli jumalattomissa ilmenee Vääryys.
Ja nyt Paavali siirtyy
niin kertakaikkisen ihanista
Alkusanoista
sanomaan
Synnistä ja Sovituksesta.
Ja ensimmäisenä on vuorossa
JUMALATTOMUUS seurauksineen.
Kuitenkin se ihanuus,
josta Paavali alkusanoissa kirjoitti,
perustuu juuri siihen,
että synti on saanut tuomionsa,
ja meille on siksi tarjolla SOVITUS.
Ilman tietoisuutta synnistämme,
emme myöskään voi tulla tilaan,
jossa voisimme
antaa sovittaa itsemme.
Mutta kaikki eivät anna siltikään.
Paavali käyttää samaa sanaa,
johon tutustuimme jo
Ilmestyskirjassa. (http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=6033.0)
Ilmestyskirja alkoi substantiivilla,
joka perustui verbiin
- ἀποκαλύπτω = paljastaa, ilmaista
apokalyptō
Roomalaiskirjeen Alkusanat
päättyivät jakeeseen,
jossa on juuri tuo verbi.
Sekä Ilmestyskirja,
että Paavalin julistama
Johanneksen lailla
suoraan Jeesukselta
ilmestysten kautta
saamansa Sanoma,
sisältävät
kauheita kuvauksia synnistä
ja sen seurauksista,
mutta ovat kokonaisuudessaan
Hyvä Sanoma
Jumalan Rakkaudesta
meitä syntisiä kohtaan.
Ja tämän Rakkauden
me voimma ottaa vastaan
antamalla sovittaa itsemme
Jumalan kanssa.
Ja nyt tämä Vanhurskaus ilmenee
eli paljastuu eli tulee ilmi
jatkuvana uskonsuhteena Jumalaan
uskosta uskoon.
Mutta nyt Paavali on siirtynyt
keskellä tätä Hyvää Sanomaa
puhumaan ihmisistä,
joiden hallitsija ei olekaan
Jumala vaan Synti.
Nämä ihmiset eivät ole
Kristuksen orjia vaan synnin orjia.
He ovat siis vailla Jumalaa
eli jumalattomia.
Heidän sydämensä täyttää
sama vääryys,
joka löytyi ensimmäisen
kerran Aamuruskon pojan
eli Luciferin sydämestä.
He kyllä tietävät Jumalasta.
Ei kukaan voi olla
tietämätön Jumalasta.
Jumala ja Hänen Rakkautensa
meitä kohtaan näkyy kaikkialla.
Ja yhtä selvästi näkyy
pahan aikaansaannokset.
Mutta nämä jumalattomat ihmiset
ohittavat Jumalan.
He toimivat kuin Lucifer
ja asettavat oman valtaistuimensa
korkeimmalle paikalle.
Ja niin he ovat sotajalassa
Jumalaa vastaan.
He vihaavat Jumalaa.
Ja tämä ilmenee heidän teoissaan,
joita Jumala vihaa.
- Sillä Jumalan viha
ilmestyy taivaasta
kaikkea ihmisten
jumalattomuutta ja vääryyttä
vastaan,
niiden,
jotka pitävät totuutta
vääryyden vallassa,
sentähden että se,
mikä Jumalasta voidaan tietää,
on ilmeistä heidän keskuudessaan;
sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
Sillä hänen näkymätön olemuksensa,
hänen iankaikkinen voimansa
ja jumalallisuutensa,
ovat,
kun niitä hänen teoissansa tarkataan,
maailman luomisesta asti nähtävinä,
niin etteivät he voi
millään itseänsä puolustaa,
koska he,
vaikka ovat tunteneet Jumalan,
eivät ole häntä
Jumalana kunnioittaneet
eivätkä kiittäneet,
vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet,
ja heidän ymmärtämätön
sydämensä on pimentynyt.
Kehuessaan viisaita olevansa
he ovat tyhmiksi tulleet
ja ovat
katoamattoman Jumalan kirkkauden
muuttaneet katoavaisen ihmisen
ja lintujen ja nelijalkaisten
ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.
Sentähden Jumala on heidät,
heidän sydämensä himoissa,
hyljännyt saastaisuuteen,
häpäisemään itse omat ruumiinsa,
nuo,
jotka ovat vaihtaneet
Jumalan totuuden valheeseen
ja kunnioittaneet ja palvelleet
luotua enemmän kuin Luojaa,
joka on ylistetty iankaikkisesti,
amen.
Sentähden Jumala on
hyljännyt heidät
häpeällisiin himoihin;
sillä heidän naispuolensa
ovat vaihtaneet
luonnollisen yhteyden
luonnonvastaiseen;
samoin miespuoletkin,
luopuen luonnollisesta yhteydestä
naispuolen kanssa,
ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa
ja harjoittaneet,
miespuolet miespuolten kanssa,
riettautta
ja villiintymisestään saaneet itseensä
sen palkan, mikä saada piti.
Ja niinkuin heille ei kelvannut
pitää kiinni Jumalan tuntemisesta,
niin Jumala hylkäsi heidät
heidän kelvottoman mielensä valtaan,
tekemään sopimattomia.
He ovat
täynnänsä kaikkea
vääryyttä,
pahuutta,
ahneutta,
häijyyttä,
täynnä
kateutta,
murhaa,
riitaa,
petosta,
pahanilkisyyttä;
ovat
korvaankuiskuttelijoita,
panettelijoita,
Jumalaa vihaavaisia,
väkivaltaisia,
ylpeitä,
kerskailijoita,
pahankeksijöitä,
vanhemmilleen tottelemattomia,
vailla
ymmärrystä,
luotettavuutta,
rakkautta
ja laupeutta;
jotka,
vaikka tuntevat
Jumalan vanhurskaan säädöksen,
että ne,
jotka senkaltaisia tekevät,
ovat kuoleman ansainneet,
eivät ainoastaan itse niitä tee,
vaan vieläpä
osoittavat hyväksymistä niille,
jotka niitä tekevät.
Onneksi tuo Sanan katkelma
on niin selkeä,
ettei sitä tarvitse yhtään selittää.
Mutta täystyrmäys
on vielä edessäpäin.
Se kohtaakin juuri meidät,
jotka olemme kauhuissamme
tuon luettuamme.
- Sentähden sinä, oi ihminen,
et voi millään itseäsi puolustaa,
olitpa kuka hyvänsä ...
Mitä ihmettä!
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)
Room 1:16-17
Room 1:18-32
Room 2:1
-
Voi meitä syntisparkoja ! Jos olisimme Mooseksen lain tai vaikkapa Paavalin ajatusten tuomittavia, ei meillä olisi toivoa.
Kiitos Jumalalle että Hänen ainoa Poikansa on Puolustajamme siinä oikeusistuimessa jossa rikkomuksemme käsitellään.
Hänen verensä tähden meidät, jotka uskomme Hänen nimensä ,ja olemme Hänen nimeensä kastetut, saamme pelastuksen. Emme oman pyhityksemme ansiosta, vaan Hänen suuren rakkautensa tähden.
Rakkaus, sen voima on lain kirjainta voimakkaampi. Sen suojaan jäämme.
...
Myös huolen ja murheen rakkaitten läheistemme jumalattomuudesta saamme heittää Kristukselle, Kaikkivoivalle kuninkaallemme.
Armosta olemme pelastetut !
-
Roomalaiskirjeen alkusanat
päättyivät iki-ihanaan todistukseen
Jumalan Evankeliumista,
joka on Jumalan Voima,
joka pelastaa meidät
uskon kautta.
- Sillä minä en häpeä evankeliumia;
sillä se on Jumalan voima,
itsekullekin uskovalle pelastukseksi,
juutalaiselle ensin,
sitten myös kreikkalaiselle.
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus
ilmestyy uskosta uskoon,
niinkuin kirjoitettu on:
"Vanhurskas on elävä uskosta".
Meillä on siis ihana
Totuuden Sana siitä,
että Jumalan Vanhurskaus
ilmestyy/paljastuu/ilmenee
Jumalan lapsissa.
Ja Paavali palaa myöhemmin
tähän asiaan kertoessaan
Jumalan Uskollisuudesta.
- se Jumalan vanhurskaus,
joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen
tulee kaikkiin ja kaikille,
jotka uskovat;
sillä ei ole yhtään erotusta.
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet
ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi
vanhurskauden hänen armostaan
sen lunastuksen kautta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi
uskon kautta hänen vereensä,
osoittaaksensa vanhurskauttaan,
koska hän oli jättänyt rankaisematta
ennen tehdyt synnit
jumalallisessa kärsivällisyydessään,
osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa,
sitä, että hän itse on vanhurskas
ja vanhurskauttaa sen,
jolla on usko Jeesukseen.
Tuo Hyvä Sanoma pitää sisällään
kiusallisen kiven kengässä:
SYNTI
Niin valtavan suloinen kuin onkin
Roomalaiskirjeen avaussanojen
esiintuoma Jumalan Hyvä Sanoma,
niin Paavali kuitenkin joutuu aloittamaan
Totuuden Sanan
syvällisen tutkistelun siitä tosiasiasta,
että jokainen meistä,
joissa nyt ilmenee
Jumalan Vanhurskaus,
olemme tehneet syntiä.
Jos emme tiedosta tätä,
niin emme voi sisäistää
myöskään Hyvää Sanomaa.
Ja niin Paavali siirtyessään
varsinaiseen asiatekstiin
alkusanojen jälkeen
suorastaan töksähtäen
siirtää lukijan toiselle raiteelle.
Ensin pyörät pyörivät kiskoilla
suorastaan unettavassa levossa
Jumalan Hyvän Sanoman Voimassa
ihanien asioiden ja kuvien
ilmestyessä sielumme maisemiin,
kun olemme melkein nukahtamaisillamme.
Ja sitten yht'äkkiä
tulee raiteiden vaihto.
Hypähdämme hereille,
ja meidän sielumme maisemiin tömähtääkin
ihan toisenlainen kuulutus
kuin Vanhruskauden ilmestyminen.
- Sillä Jumalan viha
ilmestyy taivaasta
kaikkea ihmisten
jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan,
niiden,
jotka pitävät totuutta
vääryyden vallassa
Ja näistä ihmisistä,
jotka eivät ole meidän laillamme
Jumalan lapsia,
vaan ovat ihmisiä,
joilla ei Jumalaa ole
eli jumalattomia,
saimme viimeksi
aivan kauhistuttavan selonteon.
No eihän tuo meitä koske.
Kyllä tässä selvitään,
vaikka vauhti kiihtyykin.
Mutta seuraava vaihde
heilauttaa vaunuamme
vieläkin kovemmin.
Ja nyt juuri meille,
jotka kauhistuimme
noita jumalattomia,
kuulutetaan tuomio.
- Sentähden sinä, oi ihminen,
et voi millään itseäsi puolustaa,
olitpa kuka hyvänsä,
joka tuomitset.
Sillä mistä toista tuomitset,
siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset,
koska sinä, joka tuomitset,
teet samoja tekoja.
Mitä! Minäkö? Eeeiiiiii! Ei kinä!
Minä en ole tappanut ketään.
Ai niin.
Mitä tulikaan sanottua veljelle.
Mutta en minä sentään
ole tehnyt huorin.
Ai niin ... no tuota ...
hiukan katseeni taisi vaeltaa.
Minä en pidä
tästä rataosuudesta.
Voisimmeko jo siirtyä
kolmanteen lukuun,
jossa kerrotaan
Jumalan uskollisuudesta
ja Hänen lahjavanhurskaudestaan.
Niin. Joo.
Ei sinne tietenkään
pääse kuin juuri näitä kiskoja pitkin.
- Ja me tiedämme,
että Jumalan tuomio
on totuuden mukainen niille,
jotka senkaltaisia tekevät.
Vai luuletko, ihminen,
sinä, joka tuomitset niitä,
jotka senkaltaisia tekevät,
ja itse samoja teet,
että sinä vältät Jumalan tuomion?
Niin mutta
minähän olen jo saanut anteeksi ...
Mistä nyt oikein on kysymys.
Konduktööriiiii ...
- Vai halveksitko hänen
hyvyytensä ja
kärsivällisyytensä ja
pitkämielisyytensä
runsautta,
etkä tiedä,
että Jumalan hyvyys
vetää sinua parannukseen?
Mitä se parannus on.
- Kovuudellasi
ja sydämesi katumattomuudella
sinä kartutat päällesi vihaa
vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion
ilmestymisen päiväksi,
hänen,
"joka antaa kullekin
hänen tekojensa mukaan":
Eli parannuksen teko on katumista.
- niille,
jotka hyvässä työssä kestävinä
etsivät
kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta,
iankaikkisen elämän,
mutta niiden osaksi,
jotka ovat itsekkäitä
eivätkä tottele totuutta,
vaan tottelevat vääryyttä,
tulee viha ja kiivastus.
Joo...oo..o.
Eli se parannus
on niinkuin suunnanvaihto.
Paluuta takaisin.
Voisimmeko palata takaisin
niihin ihaniin avausanoihin.
Pysyttäisiin vaan siellä ratapihalla.
Niin no.
Miten sitten päästäisiin perille.
Isän Kotiin.
Kirkkauden majoihin.
- Tuska ja ahdistus
jokaisen ihmisen sielulle,
joka pahaa tekee,
juutalaisen ensin,
sitten myös kreikkalaisen;
mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha
jokaiselle,
joka tekee sitä,
mikä hyvä on,
juutalaiselle ensin,
sitten myös kreikkalaiselle!
Nyt minä alan aavistaa,
mistä on kysymys.
Siis uskonto ei auta pätkääkään.
Tarvitaan usko.
- Sillä Jumala
ei katso henkilöön.
Sillä kaikki,
jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet,
ne myös ilman lakia hukkuvat,
ja kaikki,
jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet,
ne lain mukaan tuomitaan;
sillä eivät lain kuulijat
ole vanhurskaita Jumalan edessä,
vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.
Eli ...
oikeastaan ...
uskonnolla kiivailijat
tuomitaan ankarammin
kuin pakanat,
joilla ei lakia ole.
- Sillä kun pakanat,
joilla ei lakia ole,
luonnostansa tekevät,
mitä laki vaatii,
niin he,
vaikka heillä ei lakia ole,
ovat itse itsellensä laki
ja osoittavat,
että lain teot ovat kirjoitetut
heidän sydämiinsä,
kun heidän omatuntonsa
myötä-todistaa
ja heidän ajatuksensa
keskenään syyttävät
tai myös puolustavat heitä -
sinä päivänä,
jona Jumala on tuomitseva
ihmisten salaisuudet
Kristuksen Jeesuksen kautta,
minun evankeliumini mukaan.
Voi kiitos konduktööri Paavali.
Kertoisitko pian tuosta
Sinun saamastasi Evankeliumista,
joka on Jumalan voima,
itsekullekin uskovalle pelastukseksi,
juutalaiselle ensin,
sitten myös kreikkalaiselle.
Eli siis Jumalan Evankeliumi
eli Jumalan Hyvä Sanoma
on loppujen lopuksi sama
niin juutalaisille kuin pakanoille.
Mutta nuo lakijutut.
Niitä täytyy varmaan
vielä vähän ensin setviä.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg) Room 2:1-16
Room 1:16-17
Room 3:22-26
Room 1:18
-
Kiitos ' vaihdemies' ! Juna-vertaus on hyvä ymmärtää sillä nuoruudessa käytin useammin junaa matkaoilla kuin autoa.
Mukava matkaseura olet myös. Puhut ,omin sanoin selventäen, ja allegorioin, auki Paavalin joskus kimurantit sanonnat.
Selvä on se, että kaikki ihmiset, Jumalan luomina, ovat saaneet mielen joka erottaa hyvän ja pahan, ilman lain kirjojakin.
Hekin ymmärtävät vanhempien kunnioittamisen ja toisen omaisuuden varastamisen toisen oikeaksi, toisen vääräksi teoksi.
Uskovan on noudatettava Jumalan lakia, elettävä toisia kunnioittaen ja kuuliaisina Kristuksen opetuksille.
Vanhurskaus on lahjaa.
-
Minulle nousi kaksi lausetta raamatusta, joista toinen on Room 12:2
Kirje roomalaisille 12:2
Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.
Ehkä enemmän tähän vaikutti äsken päättynyt Sateenkaarimessun sanoma.
Toinen kuuluu: Pitäkää lamppunne palamassa. Luuk 12.35
Koko Luuk 12 on painavaa opetusta alkaen varoituksesta tekopyhyydestä.
https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/LUK.12
-
Roomalaiskirjeen alkusanat
tekivät kerralla selväksi
Jumalan Evankeliumin.
Hyvän Sanoman siitä,
kuinka Jumala
ja Hänen Vanhurskautensa
ilmenee meissä
Hänen omissaan.
Mutta sitten alkusanojen jälkeen
niin seesteinen rullaus kiskoilla
päättyi heräämiseen
karmeisiin synnin maisemiin.
Meille näytettiin,
minkälainen on
jumalaa vailla oleva ihminen.
Ikkunasta näkyi
Jumalan Vanhurskauden sijasta
ihmisten vääryys.
Tulimme kerralla tietoisiksi siitä,
että synti eli vääryys
on Vanhurskauden vastakohta.
Ja vääryyttä kohtaa tuomio.
Vanhurskaus ja vääryys
ovat oikeastaan oikeudellisia termejä.
Voitaisiin puhua
oikeamielisyydestä ja väärämielisyydestä.
Kun ihminen on ottanut uskon kautta
vastaan Jumalan Sanan
Jeesuksessa Kristuksessa,
niin ihminen on saanut sisimpäänsä
Jumalan Vanhurskauden
eli Jumalan oikeamielisyyden.
Silloin ihminen elää uskosta uskoon
Jumalan Vanhurskaudessa
uskoen eli luottaen Jumalan Sanaan.
Ihiminen,
joka ei elä uskonkuuliaisuudessa
Jumalan Sanaa kohtaan,
elää väärämielisyydessä
ja heijastaa sitä vääryyttä,
mikä alunperin oli syntynyt
kaikkein ihanimman
ja korkea-arvoisimman
kerubin sydämessä. (http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=6035.msg277710#msg277710)
Kysymyksessä oli ylpeys:
Minä saan istua missä haluan,
ennkä halua istua
alempana kuin Jumala.
Ensimmäinen ihmispari
meni lankaan.
Ja vielä tänäkin päivänä
ylpeys tulee esiin kuin
kansalaisoikeutena,
jota marssein vaaditaan.
Sen sijaan ne,
jotka haluavat palvoa Jumalaa
ja olla kuuliaisia Sanalle,
ovat tuomittavina.
Jo ensimmäinen ihmispari
sai lupauksen Jumalalta,
että Vaimon Siemen
tulee pelastamaan
pahan valtaan joutuneen
luomakunnan.
Tämän toteutumisen estämiseksi
paholainen päätti saastuttaa
kaiken ihmissiemenen.
Langenneet Jumalan pojat
yhtyivät ihmisten tyttäriin.
Vedenpaisumus pelasti
viime hetkellä
luomakunnan täystuholta.
Vielä paholainen sai
pelastetun ihmiskunnan
lankeamaan uskonnon kautta
paholaisen palvontaan.
Ja tämä prosessi on edelleen käynnissä,
vaikka silloin Jumala hajotti ihmiset
ympäri maailman
Baabelin tornia rakentamasta.
Jumalan kansa oli saanut alkunsa
uskon isä Aabrahamin myötä.
Aabraham ja Saara eivät vielä
olleet saaneet luvattua lasta.
Loot eli vaarallisilla maisemilla.
Jumalan pitkämielisyys odotti
viime sekunneille saakka.
Ja sitten oli pakko pelastaa ihmiskunta
antamalla sataa tulta ja tulikiveä
Sodoman ja Gomorran ylle.
Sitten alkoi hiljalleen
Jumalan lupauksen täyttyminen.
Saara synnytti Iisakin.
Jumala tarvitsi yhden kansan,
jonka kautta voisi tuoda Pelastajan
maailmaan.
Ja niin Jumala oli kutsunut
epäjumalan palvonnan keskeltä
Abramin.
Ja Aabram sai sitten nimekseen Aabraham.
Korkeasta isästä tuli siis
monien tai paljouden isä.
ja Aabrahamin pojanpoika
sai nimekseen Jaakob,
joka muuttui sitten nimeksi Israel.
Pettäjästä tuli Jumalan ruhtinas.
Maailmaan oli syntynyt
Jumalan kansa. Ruhtinaskansa.
Jo sen esi-isää Aabrahamia
heettiläiset nimittivät
Jumalan ruhtinaaksi.
Ja Jumala antoi lakinsa tuolle kansalle.
Tämä laki oli ankara,
mutta se pelasti
Jumalan ruhtinaskansaa
tuhoutumasta.
Se varjeli tämän yhden kansan,
joka oli kuitenkin itsesssään
niskurikansa,
synniltä siinä määrin,
että Jumala saattoi tuoda
oman Poikansa sen kautta maailmaan.
Israelin kansalle annettu laki
siis varjeli sen
täydeltä jumalattomuudelta.
Laki tuomitsi sen rikkojat ankarasti.
Kuitenkin lain ydin jäi tavoittamatta.
Rakkaus oli vaihtunut ylpeydeksi.
Jumalan palvelus
uskonnollisiksi menoiksi.
Ja niin laki,
joka ensin pelasti Israelin kansan
täystuholta,
olikin tullut ansaksi,
joka johti Jumalan kansan
samaan ylpeyteen
pakanakansojen rinnalla
kuin mihin Lucifer lankesi
muiden Jumalan tähtien rinnalla.
- Mutta jos sinä kutsut itseäsi
juutalaiseksi ja luotat lakiin
ja Jumala on sinun kerskauksesi
ja tunnet hänen tahtonsa
ja,
opetettuna laissa,
tutkit, mikä parasta on,
ja luulet kykeneväsi olemaan
sokeain taluttaja,
pimeydessä olevien valkeus,
ymmärtämättömien kasvattaja,
alaikäisten opettaja,
sinulla kun laissa on
tiedon ja totuuden muoto:
niin sinäkö,
joka toista opetat,
et itseäsi opeta;
joka julistat,
ettei saa varastaa,
itse varastat;
joka sanot,
ettei saa tehdä huorin,
itse teet huorin;
joka kauhistut
epäjumalia,
kuitenkin olet
temppelin ryöstäjä;
joka laista kerskaat,
häväiset lainrikkomisella
Jumalaa?
Sillä
"teidän tähtenne
Jumalan nimi tulee pilkatuksi
pakanain seassa",
niinkuin kirjoitettu on.
Laki oli jäänyt lihan tasolle.
- Ympärileikkaus kyllä on hyödyllinen,
jos sinä lakia noudatat;
mutta jos olet lainrikkoja,
niin sinun ympärileikkauksesi
on tullut ympärileikkaamattomuudeksi.
Ulkoisesti näytti siltä,
että he olivat Jumalan kansa
lakipykälineen.
Mutta sydän ei ollutkaan ympärileikattu.
Se oli yhtä ylpeä kuin Luciferilla.
Kun sen sijaan,
laista tietämättömät pakanat
noudattivat heidän sydämeensä
kirjoitettua Jumalan lakia,
ja olivat näin
ilman ulkoista ympärileikkausta
ympärileikatut sydämeltä.
- Jos siis ympärileikkaamaton
noudattaa lain säädöksiä,
eikö hänen
ympärileikkaamattomuutensa
ole luettava
ympärileikkaukseksi?
Ja tätä asiaa
kiihkouskonnolliset juutalaiset
eivät millään tahtoneet ymmärtää.
Vaikka olivat tulleet
Jeesukseen uskoviksi
he tahtoivat edelleen,
että pakanatkin noudattaisivat
Israelin kansalle annettua
ympärileikkaussäädöstä.
Vaikka pakanauskovat olivat
jo suoraan päässeet
ympärileikkauksen päämäärään,
johon juutalaiset eivät olleet päässeet
lihan ympärileikkauksella.
- Ja luonnostaan ympärileikkaamaton,
joka täyttää lain,
on tuomitseva sinut,
joka lainkirjaiminesi
ja ympärileikkauksinesi
olet lainrikkoja.
Siis todellista Jumalan kansaa
ovatkin sydämeltä ympärileikatut.
- Sillä ei se ole juutalainen,
joka vain ulkonaisesti on juutalainen,
eikä ympärileikkaus se,
joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
vaan se on juutalainen,
joka sisällisesti on juutalainen,
ja oikea ympärileikkaus
on sydämen ympärileikkaus
Hengessä, ei kirjaimessa;
ja hän saa kiitoksensa,
ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.
Pelkkä ulkoinen ympärileikkaus
ei ollut lain noudattamista.
Siihen piti sisältyä
jo Vanhan Testamentin mukaan
huulten, korvien ja sydämen
ympärileikkaus.
Tämä ei kuitenkaan
monestikaan toteutunut
Israelin kansan keskuudessa
heidän epäuskonsa tähden.
Mutta onneksi
Jumala on uskollinen.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg) Room 2:17-29
-
Ylpeys synnyttää helposti mielialan,
jossa tuomitaan toisia.
Ja niin juutalaiset
Jumalan valittuna kansana
olivat osin eksyneet
heille annetun lain
perussanomasta eli
Rakkaudesta.
Ja silloin he itse
olivatkin lainrikkojia.
Ja pakanat,
joilla ei lakia ole,
joita ei koske esimerkiksi
lihan ympärileikkaussäädös,
ovat kuitenkin sydämeltään
ympärileikattuja.
- Ja luonnostaan ympärileikkaamaton,
joka täyttää lain,
on tuomitseva sinut,
joka lainkirjaiminesi
ja ympärileikkauksinesi
olet lainrikkoja.
Sillä ei se ole juutalainen,
joka vain ulkonaisesti on juutalainen,
eikä ympärileikkaus se,
joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
vaan se on juutalainen,
joka sisällisesti on juutalainen,
ja oikea ympärileikkaus
on sydämen ympärileikkaus
Hengessä, ei kirjaimessa;
ja hän saa kiitoksensa,
ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.
Tähän asti olemme päässeet
Jumalan evankeliumin
ensimmäistä varsinaista opetusosiota
Synti ja Sovitus
Israel oli
Jumalan valittuna kansana
varjeltu
synnin aiheuttamalta täystuholta
heille annetun lain kautta.
Jumalan ja Israelin kansan
välinen liitto
oli heille ylpeyden aihe.
Sen tarkoitus oli kuitenkin pitää
heidät nöyryydessä,
jotta paholainen ei saa heitä valtaansa
ja he voivat täyttää sen tehtävän,
joka Jumalalla heitä varten on.
Nyt Jumala on solminut
Israelin kansan kanssa
jo toisen liiton.
Uuden ja paremman.
Ja siitä pääsevat osalliseksi
myös pakanat.
Me emme ole vaivaa nähneet,
ja kuitenkin pääsemme
osalliseksi tästä uudesta liitosta.
Ja nyt on sellainen vaara olemassa,
että me ylpistymme.
Israel on kuitenkin Jumalan silmäterä.
Voi meitä, jos väheksymme heitä.
- Mitä etuuksia on siis juutalaisilla,
tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta?
Paljonkin,
kaikin tavoin;
ennen kaikkea se,
että heille on uskottu,
mitä Jumala on puhunut.
Jumalan Sana on
varjeltunut meille
heidän kauttaan.
- Entä jos jotkut ovat olleet epäuskoisia?
Ei kai heidän epäuskonsa
tee Jumalan uskollisuutta tyhjäksi?
Jumala on antanut Israelille monenlaista.
Uskonut sen heille. Se on heidän ja pysyy.
Israel on jalo puu.
Me olemme vain oksastettuja siihen.
Oli tuo puu millainen tahansa,
niin Jumala on aina uskollinen.
Paavali käyttää adjektiivia
ἀληθινός
alēthinos
tosi
totuudellinen
aito
oikea
- Pois se!
Olkoon Jumala totinen,
mutta jokainen ihminen valhettelija,
niinkuin kirjoitettu on:
"Että sinut havaittaisiin
vanhurskaaksi sanoissasi
ja että voittaisit,
kun sinun kanssasi oikeutta käydään".
Siis vaikka me ihmiset
olemme monesti väärämielisiä
niin Jumala on aina oikeamielinen.
Myös väärämielisiä kohtaan.
- Mutta jos meidän vääryytemme
tuo ilmi Jumalan vanhurskauden,
mitä me siihen sanomme?
Ei kaiketi Jumala ole väärä,
kun hän rankaisee vihassansa?
Minä puhun ihmisten tavalla.
Jos näin ei olisi,
niin sitten ei olisi ketään,
joka voisi tuomita väärät.
Ja jopa paholainen
saisi ikuisesti riehuta
keskuudessamme.
- Pois se!
Sillä kuinka Jumala silloin
voisi tuomita maailman?
Mutta nyt kun väärämieliset
tuomitsevat,
niin asiat menevät ihan sekaisin.
Paavalia oli siis syytetty
vääräksi ja valehtelijaksi.
Väärän opin levittäjäksi.
Paavali ei puolustaudu niinkuin
normaali ihminen tekisi.
Paavali vain kysyy:
- Mutta jos meidän vääryytemme
tuo ilmi Jumalan vanhurskauden,
mitä me siihen sanomme?
---
Sillä jos Jumalan totuus
tulee minun valheeni kautta
selvemmin julki hänen kirkkaudekseen,
miksi sitten minutkin
vielä syntisenä tuomitaan?
Paavali ei puolustaudu
vaan jatkaa edelleen
toistaen hänestä esitettyjä
valheellisia väittämiä:
- Ja miksi emme tekisi,
niinkuin herjaten
syyttävät meidän tekevän
ja niinkuin
muutamat väittävät meidän sanovan:
"Tehkäämme pahaa,
että siitä hyvää tulisi"?
Niiden tuomio on oikea.
Näiden
herjaajien ja
väärän todistuksen antajien ja
valhettelijoiden
tuomio on oleva oikea.
Jumala on oleva oikeamielinen.
Mutta me emme ole.
- Miten siis on?
Olemmeko me parempia?
Emme suinkaan.
Mehän olemme edellä osoittaneet,
että kaikki,
niin hyvin
juutalaiset kuin kreikkalaiset,
ovat synnin alla,
niinkuin kirjoitettu on:
"Ei ole ketään vanhurskasta,
ei ainoatakaan,
ei ole ketään
ymmärtäväistä,
ei ketään,
joka etsii Jumalaa;
kaikki ovat poikenneet pois,
kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet;
ei ole ketään,
joka tekee sitä,
mikä hyvä on,
ei yhden yhtäkään.
Heidän kurkkunsa on avoin hauta,
kielellänsä he pettävät,
kyykäärmeen myrkkyä
on heidän huultensa alla;
heidän suunsa on
täynnä kirousta ja katkeruutta.
Heidän jalkansa
ovat nopeat vuodattamaan verta,
hävitys ja kurjuus
on heidän teillänsä,
ja rauhan tietä
he eivät tunne.
Ei ole Jumalan pelko
heidän silmäinsä edessä."
Aiemmin oli esillä ympärileikkauksesta,
että jo VT:n sivuilla korostetaan
huulten, korvien ja sydämen
ympärileikkausta.
Kun näin ei ole tapahtunut,
niin seuraukset ovat tuossa.
Meidän puhe-elimemme
tuottavat sellaista myrkkyä,
kuin tuossa on kuvattu.
Korvamme ovat kykenemättömiä
kuulemaan ja ymmärtämään
Rauhan Sanomaa.
Ja sydämemme ei suinkaan rakasta,
vaan vaatii kostoa.
Mutta Jumala
on toisenlainen kuin me.
Mutta nyt me tiedämme
millaisia me olemme.
Israelin kansan ylpeys
eli lakiliitto,
oli siunaukseksi siinä mielessä,
että sen avulla
kansa voisi nähdä syntinsä
ja pidättäytyä sen tekemisestä.
Se ei kuitenkaan onnistunut.
Laki ei vapauttanut synnin kahleista.
Sydämen ympärileikkaus
jäi tekemättä.
- Mutta me tiedämme,
että kaiken,
minkä laki sanoo,
sen se puhuu lain alaisille,
että jokainen suu tukittaisiin
ja koko maailma
tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
sentähden,
ettei mikään liha
tule hänen edessään vanhurskaaksi
lain teoista;
sillä lain kautta
tulee synnin tunto.
Mutta nyt Uudessa liitossa
Jumalan Vanhurskaus
on ilmoitettu toisella tavalla
kuin lain kautta.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg) Room 3:1-20
Room 2:27-29
-
Tuossa Paavali puhuu minustakin ! Hän osoittaa mitä pahaa minussa on, ainakin jos koetan täyttää lain kirjaimen.
Hävettää oikeastaan kirjoittaakaan enemmän, se on jo ylpeyttä. Mutta onnekseni minulla on usko Kristuksen armotalouteen, pelastukseen ilman tekoja.
Ylistän kaikkivoipaa Kuningastani !
-
Olemme edenneet huippupisteeseen
Roomalaiskirjeen ensimmäisen osion
Jumalan Evankeliumi
keskimmäisen osion
Synti ja Sovitus
keskimmäiseen osaan
Jumalan Vanhurskaus
Tiedämme jo, että
Jumala on Totinen
ja jokainen ihminen on valhettelija;
me olemme väärämielisiä
ja Jumala on oikeamielinen;
me olemme epäuskoisia
ja Jumala on uskollinen.
Kaikki niin juutalaiset
kuin kreikkalaiset ovat
- jumalattomia
- tuomittavia
- lainrikkojia
Mutta Jumalan uskollisuuden tähden
meille on tarjolla Jumalan vanhurskaus.
- Mutta nyt Jumalan vanhurskaus,
josta laki ja profeetat todistavat,
on ilmoitettu ilman lakia,
se Jumalan vanhurskaus,
joka uskon kautta
Jeesukseen Kristukseen
tulee kaikkiin ja kaikille,
jotka uskovat;
sillä ei ole yhtään erotusta.
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet
ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden
hänen armostaan
sen lunastuksen kautta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
jonka Jumala on asettanut
armoistuimeksi
uskon kautta
hänen vereensä,
osoittaaksensa vanhurskauttaan,
koska hän oli jättänyt rankaisematta
ennen tehdyt synnit
jumalallisessa kärsivällisyydessään,
osoittaaksensa vanhurskauttaan
nykyajassa,
sitä,
että hän itse on vanhurskas
ja vanhurskauttaa sen,
jolla on usko Jeesukseen.
Meille on siis avattu
Uskon ovi.
Me voimme käydä
tuosta ovesta sisälle.
Tai sitten
jäädä sen ulkopuolelle.
Jos käymme tuosta ovesta sisälle,
niin tulemme tilaan,
jossa meitä ympäröi
tuon oven takana asuva Usko.
Ja tuon oven sisäpuolella
täytymme itsekin
jokaisella hengenvedolla tuosta
Jeesuksen Uskosta.
Siis me tulemme osallisiksi
Jeesuksen Uskosta ja Vanhurskaudesta.
Me vain astuimme sisään
avatusta Ovesta.
Ja näin ihmisen pahin heikkous
eli ylpeys on eliminoitu.
- Missä siis on kerskaaminen?
Se on suljettu pois.
Jotta ymmärtäisimme,
kuinka totaalisesti
kerskaamisen mahdollisuus
on raivattu pois tieltä,
täytyy palata vielä
edeltävään jakeeseen,
jonka kaksi viimeistä sanaa
eivät olleet Raamattulainauksessani
ihan kohdallaan.
Alkutekstin mukaan tuo jae
kuitenkin päättyy ilmaisuun:
Vanhoissa käännöksissä tuon
jakeen sanoma on tavoitettu.
UT 1548
- iotca ienyet olit Jumalan kerssimisen ala/
Ette hen telle aijalla osottais/
sen Wanhurskaudhen
ioca henen edhesens kelpa Senpäle/
ette henen ainoan pite Wanhurskan oleman/
ia sen Wanhurskauttaman/
ioca Jesusen Uskosta on.
KR 1642
- Jotca tähän saacka jäänet olit
Jumalan kärsimisen ala/
että hän tällä ajalla taridzis/
sen wanhurscauden/
joca hänen edesäns kelpa/
että hän ainoa wanhurscas olis
ja sen wanhurcaxi tekis/
joca Jesuxen uscosta on.
Biblia 1776
- Joita Jumala kärsinyt on,
osoittaaksensa vanhurskauttansa tällä ajalla:
että hän itse vanhurskas olis
ja sen vanhurskaaksi tekis,
joka Jesuksen uskosta on.
Aapeli Saarisalo
- osoittaakseen vanhurskautensa nykyajassa,
niin että Hän itse on vanhurskas
ja vanhurskauttaa sen,
joka on Jeesuksen uskoa.
Asia täsmentyy sitten
seuraavassa jakeessa,
jonka alkuosa jo vilahtikin.
- Missä siis on kerskaaminen?
Se on suljettu pois.
Minkä lain kautta?
Tekojenko lain?
Ei,
vaan uskon lain kautta.
Laki tarkoittaa
Jumalan säätämystä.
Usko on Jumalan järjestys
eli Jumalan laki.
Ja siihen meidän tulee
alistua ja nöyrtyä.
Mutta uskokaan ei ole ansio.
Meillä ei ole mitään,
millä voisimme kerskata.
Me emme voi tehdä mitään tekoa,
joka oikeuttaisi meidän pelastukseen,
vaan aivan päinvastoin.
Kun Jumalan hyvyys
vetää puoleensa,
niin me vain
lakkaamme vastustamasta.
Päästämme irti.
Ja silloin Jumalan vetovoima
imaisee meidät uskon ovesta sisälle
Jumalan läsnäoloon.
Emme siis voi ylpeillä edes sillä,
että meillä oli usko.
Sekään ei ole
meidän aikaansaannoksemme.
Se oli Jumalan teko.
Johannes on tallentanut
Jeesuksen omat sanat:
- Se on Jumalan teko,
että te uskotte häneen,
jonka Jumala on lähettänyt
Jatketaan Paavalin opetuksella
Jumalan Vanhurskaudesta
Jeesuken Uskosta.
- Niin päätämme siis,
että ihminen vanhurskautetaan
uskon kautta,
ilman lain tekoja.
Juutalaiset kuitenkin ajattelivat
jotenkin siihen tapaan,
että Jumala on vain heidän Jumalansa,
ja he ovat vanhurskaita,
kun täyttävät Mooseksen lain.
Ja näinhän Paavalikin oli ajatellut,
ja päässytkin hyvin pitkälle
lain vanhurskaudessa
ollen siihen nähden nuhteeton.
Mutta nyt hän oli kohdannut
Jeesuksen,
ja paljon korkeamman
ja täydellisen lain
eli Jumalan järjestyksen,
joka on tarjolla jokaiselle ihmiselle.
Ja Paavali oli asetettu
pakanain apostoliksi.
- Vai onko Jumala
yksistään juutalaisten Jumala?
Eikö pakanainkin?
On pakanainkin,
Mutta sitten Paavali tekee
kuitenkin pienen eron
juutalaisen ja pakanan välillä.
Paavali käyttää
eri prepositiota sanalle usko
ympärileikattujen
ja toisaalta
ympärileikkaamattomien
kohdalla.
ek pisteos = uskosta
dia tes pisteos = uskon kautta
- koskapa Jumala on yksi,
joka vanhurskauttaa
ympärileikatut
uskosta
ja
ympärileikkaamattomat
uskon kautta.
Otetaan sama kirjaimellisesti
käännettynä:
- jos kerran yksi Jumala,
joka vanhurskauttaa
ympärileikkauksen
uskosta
ja
esinahan
kautta uskon.
Ja sitten Paavali päättää
katkelman kysymykseen:
- Teemmekö siis lain mitättömäksi
uskon kautta?
Pois se!
Vaan me vahvistamme lain.
Siis usko vahvistaa lain.
Ei suinkaan kumoa sitä.
Mutta miksi ympärileikatut
vanhurskautetaan uskosta
ja
ympärileikkaamattomat
uskon kautta?
Vastauksen siemen löytyy
saman luvun alusta.
- Mitä etuuksia on siis
juutalaisilla,
tai mitä hyötyä
ympärileikkauksesta?
Paljonkin, kaikin tavoin;
ennen kaikkea se,
että heille on uskottu,
mitä Jumala on puhunut.
Myöhemmin Roomalaiskirjeessä
Paavali aloittaa kolme lukua pitkän
selvityksen Israelin asemasta näin:
- Minä sanon totuuden Kristuksessa,
en valhettele
- sen todistaa minulle
omatuntoni Pyhässä Hengessä -
että minulla on suuri murhe
ja ainainen kipu sydämessäni.
Sillä minä soisin itse olevani
kirottu pois Kristuksesta
veljieni hyväksi,
jotka ovat minun sukulaisiani
lihan puolesta,
ovat israelilaisia:
heidän on
lapseus
ja kirkkaus
ja liitot
ja lain antaminen
ja jumalanpalvelus
ja lupaukset;
heidän ovat isät,
ja heistä on Kristus lihan puolesta,
hän, joka on yli kaiken,
Jumala,
ylistetty iankaikkisesti, amen!
Siis heidän on
lapseudesta alkaen kaikki
nuo yhdeksän asiaa,
joista keskimmäisenä
eli huippukohdassa on
lain antaminen.
Ja tuon lain vahvistaa usko.
Ja itse asiassa heidät
varjeltiin lain alla
uskoa varten,
kuten Paavali kijoittaa Galatalaisille.
- Mutta ennenkuin usko tuli,
vartioitiin meitä lain alle suljettuina
uskoa varten,
joka oli vastedes ilmestyvä.
Ja sitten tuo
usko ilmestyi
ympärileikatuille.
Mutta Israel jäi kiinni lakiin,
joka oli vartioinut heitä
uskon ilmestymistä varten.
Eli laki oli ympärileikannut heidät,
mutta Jumalan vanhurskaus,
joka tulee lahjana,
kun käymme uskon ovesta sisälle,
ei heitä tavoittanut.
Israel oli saanut kaiken
uskoa varten.
Ja kun usko tuli,
he eivät ottaneet sitä vastaan.
Kysymys on tietenkin
Jeesuksen tulemisesta.
Ja kun he eivät ottaneet
Jeesusta vastaan,
niin he eivät saaneet
myöskään Jeesuksen uskoa.
Jeesus eli Jumalan Sana
sii tuli taivaasta Isän tyköä
maan päälle
ja asettui lihaan
ja asusti Israelin kansan
eli omiensa keskellä
kuten Johannes toteaa
evankeliuminsa johdannossa.
Kirkastettu Jeesus
meni takaisin Isän luo,
mutta Sana
eli suuri ilosanoma
eli Evankeliumi
jäi maan päälle.
Jumalan Sanan eli Jeesuksen
kautta usko tavoittaa nyt ihmiset.
Jos Jumala ei olisi
kyennyt varjelemaan kansaansa
uskon ilmestymistä varten,
ei meille pakanoillekaan
olisi tarjolla mitään ilosanomaa.
Mutta nyt pakanoillekin
on avattu uskon ovi,
jonka kautta pääsemme sisälle
Jumalan Valtakuntaan.
Ja tästä Luukas on tallentanut
Paavalin ja Barnabaan raportin siitä,
kuinka ..
- Jumala oli ollut heidän kanssansa
ja tehnyt suuria
ja kuinka hän oli
avannut pakanoille uskon oven.
Ja seuraavaksi onkin sitten
Roomaiskirjeessä eli
Jumalan Evankeliumissa vuorossa
... Usko ...
ja aloitamme laskeutumisen
vuoren huipulta, jolla nyt olemme
Jeesuksen Vanhurskauden ja Uskon
täyttäminä.
Ja Paavali on johdattava
meidät taas Genesiksen alkulähteille
Uskon Isän Aabrahamin helmaan.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)Room 3:21-31
Room 3:1-2
Room 9:1-5
Ap.t 14:27
Gal 3:23
Joh 6:29
Joh 1:14
-
Kiitos jälleen !
Lain määräyksiin ja kiemuroihin eksyneet eivät ole löytäneet tätä yksinkertaista totuutta: Yksin armosta, yksin Kristuksen sovitustyön ansiosta, ilman mitään omia yrityksiä meille annetaan vanhurskaus.
Eikä se ovi ollut, ainakaan minulle, kovin ahdaskaan. Hätä oli niin suuri kuolemanpelossa, että tarvitsin Jeesuksen !
Jos Israel olisi löytänyt Messiaansa, ei tapahtuisi sitä mitä Palestiinassa nyt tapahtuu !
-
Olemme käyneet läpi
Paavalin opetusta
Synnistä ja Sovituksesta
siihen kuuluvien
aihealueiden keskimmäiseen
eli huippukohtaan saakka
tarkastellessamme viimeksi
Jumalan Vanhurskautta,
joka on nyt ilmoitettu meille
ilman lakia eli uskon kautta.
Se, että meillä
ollenkaan on Raamattu
eli Kirjoitukset,
perustuu Aadamin lankeemukseen.
Aadamin varsinainen lankeemus
oli epäusko eli epäluottamus
Jumalan Sanaan ja
hänelle säädetyn kieltolain motiiveihin.
Aadam nieli käärmeen syöttämän epäilyn,
että Jumala pihtaa heiltä
kaikkitietävyyttä ja jumalankaltaisuutta.
Ja kun sitten aloitettiin
korjaamaan
ensimmäisen Aadamin rikkomusta,
ja maailmaan piti tuoda
Viimeinen Aadam,
niin kaikki alkoi
Uskon Isä Aabrahamin
kutsumisella ulos
epäjumalan palveluksen keskeltä.
Ja nyt kun Syntiä ja Sovitusta
koskeva osio on edennyt
lakipisteeseen ja alkaa laskeutuminen
vuoren toiselle puolelle,
Paavali alkaa lähemmin tarkastella
Israelilaisten esi-isää Aabrahamia.
- Mitä me siis sanomme
esi-isämme Aabrahamin
saavuttaneen lihan mukaan?
Paavali on jo tehnyt selväksi,
että kerskauksen mahdollisuus
on kokonaan suljettu pois.
- Sillä jos Aabraham on
teoista vanhurskautettu,
on hänellä kerskaamista,
mutta ei Jumalan edessä.
Aabrahamin teot eivät
ansaitse plussapisteitä,
kuten tulemme huomaamaan
Raamattupiirissämme Genesis. (http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=6035.0)
Paavali itse vastaa
suoraan kysymyksensä näin:
- Sillä mitä Raamattu sanoo?
"Aabraham uskoi Jumalaa,
ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi".
Paavali viittaa
Genesiken lukuun 15.
Aabrahamin teot tuon jälkeenkään
eivät vielä olleet uskon mukaisia.
Mutta jos Aabraham ei olisi
tuossa tilanteessa
nostanut katsettaan taivaalle,
ja saanut lahjaksi Jumalalta uskoa,
eivät asiat koskaan
olisi edenneet siihen,
että Jumala olisi voinut
toteuttaa lupauksensa.
Nyt se oli mahdollista.
Ei tekojen vaan uskonkatseen tähden.
- Mutta töitä tekevälle
ei lueta palkkaa armosta,
vaan ansiosta,
mutta joka ei töitä tee,
vaan uskoo häneen,
joka vanhurskauttaa jumalattoman,
sille luetaan hänen
uskonsa vanhurskaudeksi;
Jumala joutui myöhemmin
vielä vahvistamaan
Aabrahamin ja Saaran uskoa,
mutta tuo usko oli joka tapauksessa
jo otettu vastaan.
Ja niin Jumala saattoi toimia
armonsa eli suosionsa pohjalta,
vaikka Aabrahamin teot eivät
oikeuttaisi siunaukseen.
- niinkuin myös Daavid
ylistää autuaaksi sitä ihmistä,
jolle Jumala lukee
vanhurskauden ilman tekoja:
"Autuaat ne,
joiden rikokset ovat
anteeksi annetut
ja joiden synnit
ovat peitetyt!
Autuas se mies,
jolle Herra ei lue syntiä!"
Daavidin syntien huiput
jokainen muistaa.
Mutta Aabrahamin kohdalla
ne ovat vähän piilossa.
Niistä myöhemmin tuossa
toisessa Raamattupiirissämme.
Mutta siis kukaan meistä ihmisistä
ei saavuta vanhurskautta tekojen kautta.
Mutta me saamme sen lahjaksi
uskon kautta.
Joka sekin on lahja yksin armosta.
- Koskeeko sitten tämä
autuaaksi ylistäminen
ainoastaan ympärileikattuja,
vai eikö ympärileikkaamattomiakin?
Sanommehan:
"Aabrahamille luettiin
usko vanhurskaudeksi".
Onko
Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin
Jumala
ainoastaan Israelin Jumala.
Vastaus yllättää pakanankin.
Aabraham ei ollut ympärileikattu
vielä tuossa vaiheessa.
Vasta kaksi lukua myöhemmin
eli ympärileikkauksen liitto
astuu voimaan vasta
Genesiksen luvussa 17.
Ja niin Paavali kysyy:
- Kuinka se sitten siksi luettiin?
Hänen ollessaanko ympärileikattuna
vai ympärileikkaamatonna?
Ei ympärileikattuna,
vaan ympärileikkaamatonna.
Ja niin me ymmärrämme,
mitä tarkoittaa sanonta
Uskon Isä
tai
Paljouden eli kansojen Isä.
- Ja hän sai ympärileikkauksen merkin
sen uskonvanhurskauden sinetiksi,
joka hänellä oli ympärileikkaamatonna,
että hänestä tulisi kaikkien isä,
jotka ympärileikkaamattomina
uskovat,
niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin;
ja että hänestä tulisi
myöskin ympärileikattujen isä,
niiden,
jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja,
vaan myös vaeltavat
sen uskon jälkiä,
mikä meidän isällämme Aabrahamilla
oli jo ympärileikkaamatonna.
Olemme
Paavalin opetusosiossa
Synti ja Sovitus
päässeet huippukohdan
Jumalan Vanhurskaus
jälkeiselle rinteelle,
joka vie meitä vauhdilla
ihanaan Sovitukseen.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg) Room 4:1-12
-
mutta joka ei töitä tee,
vaan uskoo häneen,
joka vanhurskauttaa jumalattoman,
sille luetaan hänen
uskonsa vanhurskaudeksi;
Tämä on löytö jonka tein körttiläisyydessä. Olin ollut uskovaisten tapaan lain noudattaja, ja ihmisten opettama hyviin tekoihin ja niistä kerskaamiseen.
7.7.2007 koitti vapaus tästä:
Mutta töitä tekevälle
ei lueta palkkaa armosta,
vaan ansiosta,
Mutta kiitos Herran, nyt on näin:
"Autuaat ne,
joiden rikokset ovat
anteeksi annetut
ja joiden synnit
ovat peitetyt!
----
Nyt on Kristuksen taivaaseen astumisen muistopäivä. Häntä palvelkaamme.
Körttifoorumia ajatellen, jos tämä loppuu kesäkuussa varojen puutteeseen, tai 'alustan' vanhenemisen vuoksi, niin ei hätää, me saamme jotakin muuta tehtävää.
Olin jo löytänyt toisen hengellisen foorumin, Puimatanteree, jossa ystävämme kalamos myös kirjoittaa. Ajattelinkin että s i n n e, jos Luoja suo. Mutta näyttää olevan samanlainen 'pohja' Puimatantereellakin.
Herra Jumala, Pyhä Isämme, Kristus Vapahtajamme ja Pyhä Henki opastajamme, anna meille sitä mitä Sinä tahdot !
R-m
-
Synti ja Sovitus on nyt teemana
Paavalin kirjeessä roomalaisille.
Tuo kirje on Jumalan evankeliumi.
Jumalan Hyvä Sanoma.
Synti ei sinänsä ole hyvä,
ja se onkin kauhistuttanut
kirjeen lukijan ja kuulijan
heti kättelyssä
alkulauseen ja -tervehdyksen jälkeen.
Mutta jos ei olisi syntiä,
ei tarvittaisi Evankeliumiakaan.
Ja siksi Paavalin kokonaissanoma
kantaa nimeä Jumalan Evankeliumi.
Olemme kuitenkin päässeet
jo jyrkän ylämäen huipulle
ja olemme nyt tietoisia
synnin kaikesta kauheudesta.
Ja olemme laskeutumassa
sovituksen alarinteelle.
Viimeksi tarkastelimme Uskoa,
joka luetaan meille Vanhurskaudeksi.
Tämä oli kovasti tarpeen,
kun ensin olimme
Paavali alkusanojen jälkeen
lukeneet synnin kauheuksista
ja lain säätämistä tuomioista.
Tuo kaikki oli loogista.
Mutta nyt Paavali lähestyy
kovastikin epäloogista asiaa
Jumalan Evankeliumissa.
Jumala vanhurskauttaa jumalattoman.
Paavalilla on haastava ongelma.
Ei niinkään syntisestä maailmasta
vaan juutalaisista.
Jumalan Hyvä Sanoma
olisi helppo kertoa
synnin syvyydessä rypevälle.
Mutta miten armon palaset
saadaan loksahtamaan paikoilleen
uskonnollisen ihmisen sydämessä.
Tämä ongelma toistuu yhä uudestaan.
Ensin Paavali kauhistutti uskonnolliset
kertomalla ihmisten tekemistä
kaikkein kauheimmista synneistä.
Mutta sitten järkytti
nämä uskonnolliset toteamalla,
että he tekevät itse samoin.
Ja nyt on vuorossa uusi järkytys.
Lupaus siitä,
että Aabraham perii maailman,
annettiin jo ennen lakia.
- Sillä se lupaus,
että Aabraham oli perivä maailman,
ei tullut hänelle
eikä hänen siemenelleen
lain kautta,
vaan uskonvanhurskauden kautta.
Aabraham perii maailman.
No tämä selvä.
Aabrahamille syntyi
Iisak.
Iiisakille syntyi
Jaakob eli Israel.
Tässähän on perillisten joukon alku.
Ja Israelille annettiin laki.
Joka sen pitää, on vanhurskas.
Ongelma on vaan siinä,
että kuten kirjeessä on jo
vahvasti osoitettu,
kukaan ei ole sitä pitänyt
yhtä Siementä lukuun ottamatta.
Alkutekstissä käytetään sanaa
σπέρμα (sperma) yksikössä.
Siis tuo yksi Siemen
olisi Vanhurskas.
Mutta
mikä se uskonvanhurskaus
oikein on.
No se on sama,
joka Aabrahamilla oli.
Lakiahan ei ollut olemassakaan,
kun Aabraham uskoi Jumalan Sanan,
ja Jumala luki sen
hänelle vanhurskaudeksi.
Eli Aabrahamin vanhurskauden
perustana ei voinut olla laki,
vaan lupaus ja usko siihen.
Siis ei niin,
että perillisiä ovat vain ne,
joilla on laki.
- Sillä jos ne,
jotka pitäytyvät lakiin,
ovat perillisiä,
niin usko on tyhjäksi tehty
ja lupaus käynyt mitättömäksi.
Perillisiä ovat ne,
joilla on usko lupaukseen Siemenestä.
Tuo usko horjui.
Samoinkuin ensimmäinen ihmispari
järkeili ja söi
väärästä siementä tekevästä puusta,
järkeili Saarakin
epätoivoisessa tilanteessa
tarjolle synnin hedelmän.
Ja samoinkuin Aadam suostui
Eevan tarjoukseen,
Aabraham suostui Saaran tarjoukseen.
Mutta tuosta nautinnosta
ei syntynyt luvattua Siementä.
Siitä syntyi vihan hedelmä
eikä Rakkauden hedelmä.
Tästä enemmän aikanaan
Genenis (http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=6035.0) -Raamattupiirissämme.
Mutta joka tapauksessa
Saaran järkeilemä hedelmä
synnytti katkeraa surua
niin Saaralle kuin Aabrahamillekin
ja myöhemmin syntyneelle
Lupauksen hedelmälle.
- Sillä laki saa aikaan vihaa;
mutta missä lakia ei ole,
siellä ei ole rikkomustakaan.
Mitä varten sitten on laki?
Se on rikkomusten tähden
jäljestäpäin lisätty
olemaan siihen asti,
kunnes oli tuleva se siemen,
jolle lupaus oli annettu
Siis lain järkeily on loppujen lopuksi
ihan jotain muuta kuin ylpeyden aihe.
Laki saattaa meidät jokaisen
Tuomarin eteen tuomittavaksi.
Eli roomalaisten tuli nyt ymmärtää,
että laki ei ole siunauksen avain.
Siunaus on siinä Siemenessä,
johon on kätketty lupaus.
Lupauksen lunastamiseen
riittää usko.
Aabraham ei muuta voinut tehdä.
Yritti kyllä vaimon neuvosta,
mutta siitä ei seurannut siunausta
vaan katkera suru.
Siis laki on tarpeen
saattamaan meidät
uskomaan lupaukseen
Siemenestä.
Jälkeenpäin lisätty laki
ei horjuta lupausta.
Emme pelastu lain tekoja tekemällä.
Siis emme pelastu itsemme kautta.
Me pelastumme
Jumalan armosta/suosiosta.
Ja tämä Jumalan armo
tulee osaksemme uskosta.
Samasta uskosta,
joka Aabrahamilla oli.
Se usko ei ole lähtöisin
Aabrahamista
saatikka meistä itsestämme.
Se on lähtöisin Siemenestä,
joka on istutettu
meidän sydämeemme.
Tämä Siemen vaikuttaa
Elämän ihmeen meissä,
jotka olemme kuolleet synteihimme.
- Sentähden se on uskosta,
että se olisi armosta;
että lupaus
pysyisi lujana
kaikelle siemenelle,
ei ainoastaan sille,
joka pitäytyy lakiin,
vaan myös sille,
jolla on Aabrahamin usko,
hänen,
joka on meidän kaikkien isä
- niinkuin kirjoitettu on:
"Monen kansan isäksi
minä olen sinut asettanut"
- sen Jumalan edessä,
johon hän uskoi
ja joka kuolleet eläviksi tekee
ja kutsuu olemattomat,
ikäänkuin ne olisivat.
Loppujen lopuksi lupaus,
joka annettiin Aabrahamille,
oli lupaus myös
hänen Siemenelleen.
Tämä Siemen eli luvattu Messias
tulisi perimään maailman.
Ja me Hänessä olemme
myös perillisiä.
Meillä on siis Jumalan lupaus
Siemenestä, Jumalan Pojasta,
joka on Pääperillinen ja perii Sinutkin.
Ja Hän panee sen toimeksi
perunkirjoituksessa,
kun Hänen Testamenttiaan luemme.
Kun kuulemme sen,
niin meissä syntyy usko.
Meille käy kuin Aabrahamille.
- Ja Aabraham toivoi,
vaikka ei toivoa ollut,
ja uskoi tulevansa
monen kansan isäksi,
tämän sanan mukaan:
"Niin on sinun
jälkeläistesi luku oleva",
eikä hän heikontunut uskossansa,
vaikka näki,
että hänen ruumiinsa oli kuolettunut
- sillä hän oli jo noin satavuotias -
ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
mutta Jumalan lupausta
hän ei epäuskossa epäillyt,
vaan vahvistui uskossa,
antaen kunnian Jumalalle,
ja oli täysin varma siitä,
että minkä Jumala on luvannut,
sen hän voi myös täyttää.
Sentähden se luettiinkin
hänelle vanhurskaudeksi.
Ja Sinäkin saat olla yksi perillinen
yksi uskon jälkeläinen,
jolle usko luetaan vanhurskaudeksi.
- Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä
ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,
vaan myös meidän tähtemme,
joille se on luettava,
kun uskomme häneen,
joka kuolleista herätti Jeesuksen,
meidän Herramme,
joka on alttiiksi annettu
meidän rikostemme tähden
ja kuolleista herätetty
meidän vanhurskauttamisemme tähden.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg) Room 4:13-25
-
Olen seurannut vuosikymmeniä Israelin palattua Palestiinaan heidän ikiaikaista vihaansa Hagarin pojan Ismaelin jälkeläisiä kohtaan. Olen luullut sen johtuvan vain Saaran mustasukkaisuudesta Hagaria kohtaan. Tässä on totuuden siemen:
Mutta joka tapauksessa
Saaran järkeilemä hedelmä
synnytti katkeraa surua
niin Saaralle kuin Aabrahamillekin
ja myöhemmin syntyneelle
Lupauksen hedelmälle.
Järkeilemällä saatu hedelmä on hapan. Sitä hapanta hedelmää israel maistaa vieläkin kunnes löytää Lupauksen heldelmän.
Kun he löytävät Messiaansa, silloin voimme puhtain sydämin siunata Israelia.
-
Lisään vielä havainnon: Eivät vain juutalaiset ole Abrahaminm lapsia, kaikki ovat, mekin.
-
Neljä lukua vielä ja
sittten tulee Paavalin tarkka selvitys
Israelin roolista.
Mutta nyt käsitellessään
Jumalan evankeliumia
Paavali on edennyt niin pitkälle,
että hän voi siirtyä
siihen lopputulemaan,
että me kaikki
niin Israel kuin pakanatkin
tulemme uskosta vanhurskaiksi.
Ja usko perustui
Jumalan lupaukseen
Aabrahamille Iisakista,
joka oli hänkin sen esikuva,
joka oli tuleva.
Kunpa ehtisin jatkamaan tuota
Genesistä. Mutta käydään
nyt läpi tätä Roomaiskirjettä.
Laki ja paljon paljon muuta on annettu
nimenomaan Israelille.
Pelastus on siis juutalaisista,
kuten Jeesus sanoi samarialaiselle naiselle.
Ja nyt Jumalan kansan Israelin kautta
tulleessa pelastuksessa on siis
kysymys tosiasiasta,
joka ei perustu meidän ansioihimme.
Me saamme elää
Hänen vanhurskaudessaan.
Kaikki, mitä tästedes
tapahtuu elämässämme
ja uskonvaelluksessa
tapahtuu Jeesuksen kautta.
Me emme enää ole Jumalan vihollisia
vaan meillä on rauha Jumalan kanssa.
Me olemme yhtä Jumalan kanssa
Jeesuksen kautta.
- Koska me siis olemme
uskosta vanhurskaiksi tulleet,
niin meillä on
rauha Jumalan kanssa
meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen kautta,
jonka kautta myös olemme
uskossa saaneet
pääsyn tähän armoon,
jossa me nyt olemme,
ja meidän kerskauksemme on
Jumalan kirkkauden toivo.
Kysymys on
Jumalan armosta/suosiosta.
Meidän tähtemme
Kirkkauden Herra
on ristiinnaulittu.
Ja me olemme nyt osallisia
Jumalan Kirkkaudesta.
Se merkitsee meillekin tässä ajassa
pahan ja pimeän maailman keskellä
monenlaista kärsimystä.
Ja meidän kerskauksemme
alkaakin niiden osallisuudesta
eikä suoraan siitä kirkkaudesta,
joka meihin ilmestyy silloin,
kun Kirkkauden Herra ilmestyy
ja vie meidät Kirkkauteensa
ja kirkkauden toivomme toteutuu.
Mutta tähän toivoon
kuuluu matkalla siihen
kärsimykset,
ja siksi nekin ovat kerskauksemme.
- Eikä ainoastaan se,
vaan meidän kerskauksenamme
ovat myös ahdistukset,
sillä me tiedämme,
että
ahdistus saa aikaan
kärsivällisyyttä,
mutta
kärsivällisyys
koettelemuksen kestämistä,
ja
koettelemuksen kestäminen
toivoa;
mutta toivo ei saata häpeään;
sillä Jumalan rakkaus
on vuodatettu meidän sydämiimme
Pyhän Hengen kautta,
joka on meille annettu.
Jumala on Rakkaus
ja Jumalan Rakkaus on jo
vuodatettu meidän sydämiimme
Pyhän Hengen kautta,
joka asuu meissä.
Eli Jumalan Valkeus
on jo täyttänyt sydämemme,
ja tämä
Jumalan Kirkkauden tunteminen,
sen kirkkauden,
joka loistaa Kristuksen kasvoissa,
levittää valoansa
meidän kauttamme.
Mutta tämä aarre
on meillä saviastioissa,
että tuo suunnattoman suuri voima
olisi Jumalan
eikä näyttäisi tulevan meistä.
Ja siksi me olemme
kaikin tavoin ahdingossa
varsinkin,
jos haluamme
antaa itsemme
eläväksi pyhäksi
Jumalalle otolliseksi uhriksi
Hänen palvelukseensa,
josta Paavali kertoo
sitten kirjeen viimeisessä osassa.
Ja tietenkin paholainen
kaikin tavoin muutenkin
vihaa Jumalan lapsia,
ja haluaa masentaa
Jumalan rauhasta osallisia.
Ja rauhan tilan
saa rikki helpoiten syyttämällä.
Ja se onkin helppo nakki.
Kenessä ei olisi,
mistä syyttää.
Mutta Kristuspa
olikin jo kuollut
meidän edestämme,
kun olimme vielä
jumalattomia, syntisiä
ja suorastaan Jumalan vihollisia.
- Sillä meidän vielä ollessamme heikot
kuoli Kristus oikeaan aikaan
jumalattomien edestä.
Tuskinpa kukaan käy kuolemaan
jonkun vanhurskaan edestä;
hyvän edestä joku mahdollisesti
uskaltaa kuolla.
Mutta Jumala osoittaa
rakkautensa meitä kohtaan siinä,
että Kristus,
kun me vielä olimme syntisiä,
kuoli meidän edestämme.
Olemme siis täysin ansiotta
yksin armosta pelastetut
ja syyttömiksi julistetut
jo alun alkaen.
- Paljoa ennemmin me siis nyt,
kun olemme vanhurskautetut
hänen veressään,
pelastumme hänen kauttansa vihasta.
Sillä jos me silloin,
kun vielä olimme Jumalan vihollisia,
tulimme sovitetuiksi
hänen kanssaan hänen
Poikansa kuoleman kautta,
paljoa ennemmin me pelastumme
hänen elämänsä kautta nyt,
kun olemme sovitetut;
emmekä ainoastaan sovitetut,
vaan vieläpä on Jumala
meidän kerskauksemme
meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen kautta,
jonka kautta
me nyt olemme sovituksen saaneet.
Paavali on selvästikin
jo maalisuoralla,
mitä tulee selvitykseen koskien
Syntiä ja Sovitusta.
Ja tuo maalisuora,
joka johtaa meidät maaliin,
onkin sitten nimeltään
ihan yksinkertaisesti
Armo.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg) Room 5:1-11
-
Kun tai jos olemme kohdannet Kristuksen , olemme tulleet tuntemaan kaiken kirkkauden sekä uskomisessa että näkemisessäkin.
Kaikki, mitä tästedes
tapahtuu elämässämme
ja uskonvaelluksessa
tapahtuu Jeesuksen kautta.
Me emme enää ole Jumalan vihollisia
vaan meillä on rauha Jumalan kanssa.
...
Tämän tulemme tuntemaan uskon elämässä. Se ei ole kaikki auvoa. !
Eikä ainoastaan se,
vaan meidän kerskauksenamme
ovat myös ahdistukset,
sillä me tiedämme,
että
ahdistus saa aikaan
kärsivällisyyttä,
mutta
kärsivällisyys
koettelemuksen kestämistä,
ja
koettelemuksen kestäminen
toivoa;
mutta toivo ei saata häpeään;
sillä Jumalan rakkaus
on vuodatettu meidän sydämiimme
Pyhän Hengen kautta,
joka on meille annettu.
-
Kirjeen alkulause paljasti
Jumalan Evankeliumin ihanuuden.
Tarvitsemme sitä synnin tähden.
Synnin ja kuoleman lain on täytyttävä.
Suuri Ilosanoma on se,
että Jeesus on täyttänyt tuon lain
meidän edestämme.
Syntielämä on takana.
Me olemme täytetyt Kirkkaudella,
joka on kuitenkin vielä vähän piilossa
Saviastioissamme.
Yhdeksän kohdan osio
Synti ja Sovitus
tulee päätökseensä.
Se alkoi jumalattomuudesta
ja päättyy Armoon.
Ensin Paavali kertaa vielä
kaiken tähänastien
alkaen ihmisen jumalattomuudeta
ja siitä seuraavasta tuomiosta.
- Sentähden,
niinkuin
yhden ihmisen kautta
synti tuli maailmaan,
ja synnin kautta kuolema,
niin
kuolema on tullut
kaikkien ihmisten osaksi,
koska kaikki
ovat syntiä tehneet
Jakeen ensimmäinen palanen
Sentähden
viittaa
kaikkeen edellä olevaan
tuossa luvussa
ja oikeastaan
kaikkeen edellä olevaan
koko Roomalaiskirjeessä.
Koska me siis olemme
uskosta vanhurskautetut,
meillä on rauha
eikä enää vihollisuus
Jumalan kanssa …
Olemme vanhurskautetut
hänen veressään …
Uskon kautta Hänen vereensä.
Kun vielä olimme Jumalan vihollisia,
tulimme sovitetuiksi Hänen kanssaan
Hänen Poikansa kuoleman kautta …
jonka kautta nyt olemme saaneet sovituksen.
Eli kaikki alkoi
synnin tulemisella maailmaan.
- niinkuin
yhden ihmisen kautta
synti tuli maailmaan,
ja synnin kautta kuolema
Sentähden viittasi
kaikkeen aiemmin kirjoitettuun.
Niinkuin viittaa
ihmiskunnan kantaisän
Aadamin vastuuseen
synnin tulemisesta maailmaan
ja sen seuraamuksiin.
Kukaan muu ei olisi voinut
rikkoa Aadamille annettua kieltolakia
kuin Aadam itse.
Siis synti ei olisi koskaan
voinut tulla maailmaan
kuin tämän yhden ja ainoan
ihmisen kautta.
Ja synnin mukana maailmaan
asteli heti perässä
toinen henkivalta eli kuolema.
Siis koko maailma
oli saanut isännäkseen
uuden valtiaan Aadamin sijaan.
Tämän valtiaan lakeijoita
ovat synti ja kuolema.
Synti ja kuolema siis
hääräsivät nyt kaikkialla
Aadamin hallintaan
annetussa luomakunnassa.
Edes viattomat eläimet
ei edes kasvikunta
voineet mitään sille,
että elämä oli päättyvä
kuolemaan ja maatumiseen.
Paholainen oli siis nyt
tämän Aadamin haltuun
annetun maailman hallitsija.
Synti ja kuolema
eivät kuitenkaan pääse
riehumaan maailmassa
ihan oman tahtonsa mukaisesti.
Ihminen ei ole pakotettu
olemaan synnin orja.
Ihmisen ei ole pakko
antautua paholaisen palvelijaksi.
Aadamista seitsemäs eli Hanok
eli niin lähellä Jumalaa,
että ei ole vielä nähnyt kuolemaa,
vaan otettiin Jumalan tykö
odottamaan tulevaa tehtäväänsä.
Myöskin Elia otettiin pois
kuolemaa näkemättä.
Pääsääntöisesti kuitenkin on niin,
että jokainen ihminen ja eläin
ja kasvi tulee maaksi jälleen.
Jeesuksen ruumis ei kuitenkaan
nähnyt maatumista.
Eikä Eenokin ja Eliankaan ruumiit
ole sitä näkevä,
kun heidät palvelustehtävänsä lopussa
marttyyreina herätetään eloon
ja kutsutaan taivaisiin
ylösnousemusruumiissaan.
Jerusalemin kaduilta.
Ja jo sitä ennen on
seurakunnan eli uloskutsuttujen
tempauksen yhteydessä tapahtuva niin,
elossa olevat
Jeesuksen Ruumiin jäsenet
eivä koe maatumista,
vaan kuolema ja ylösnousemus
tapahtuu kirjaimellisesti kääntäen
yhdessä atomivärähdyksessä.
Synti ja kuolema kuitenkin
häärivät edelleen maan päällä.
Mutta koska kaikki ihmiset
ovat samaa lihaa ja luuta kuin Aadam,
niin jokaista meistä
kohtaa ruumiillinen kuolema.
Tämä ruumiillinen kuolema
ei kuitenkaan ole rangaistus.
Se on loppujen lopuksi meidän
pelastuksemme.
Ja siksi Jumala asetti
kerubin vartioitsemaan
Elämänpuun tietä,
ettei ihminen söisi siitä
ja eläisi iankaikkisesti
synnin vallassa.
Aadamia ja Eevaa oli siis
kohdannut hengellinen kuolema.
Ja aivan samoin se kohtaa
meitä Aadamin jälkeläisiä
kutakin vuorollaan.
Ja se tapahtuu samalla tavalla
kuin Aadaminkin kohdalla.
eli rikomme tietoisesti
Jumalan käskyä,
jonka Paavali nostaa esiin
kirjeessään seuraavaksi.
- niin
kuolema on tullut
kaikkien ihmisten osaksi,
koska kaikki ovat syntiä tehneet
Niin / Siten
viittaa menettelytapaan.
Synti tuli meihin
samalla tavalla
kuin se oli tullut Aadamiin.
Se tuli meihin,
kun rikoimme lakia
ja teimme syntiä.
Ja tuo laki,
joka meidät tuomitsee
on kirjoitettuna
meidän sydämiimme.
Aadamista Moosekseen
asti oli aikakausi,
jolloin ei enää ollut
kirjoitettua tai lausuttua lakia.
Aadam oli rikkonut
hänelle säädetyn kieltolain.
Ja kun Israelin kansa
sai lain,
alkoi kuolema niittää satoa
tuon lain nojalla.
Mutta siinä välissäkin
ja jokaisen ihmisen elämässä
kaikkina aikoina
ihmistä ohjaa ihmisen
sisimpään kirjoitettu laki.
- sillä jo ennen lakiakin
oli synti maailmassa,
mutta syntiä ei lueta,
missä lakia ei ole;
kuitenkin kuolema hallitsi
Aadamista Moosekseen asti niitäkin,
jotka eivät olleet syntiä tehneet
samankaltaisella rikkomuksella
kuin Aadam,
joka on sen esikuva,
joka oli tuleva.
Eli hengellinen kuolema
tuli minunkin osakseni,
kun tein syntiä.
Jokainen meistä on
aikanaan tehnyt väärän valinnan.
Paavali itsekin tunnustaa tuossa
samaisessa kirjeessään myöhemmin,
että synti petti hänet ja tappoi
viitaten VT:n tekstiin:
- He myivät itsensä tekemään sitä,
mikä on pahaa Herran silmissä,
ja vihoittivat hänet.
Kun synti pettää meidät,
me otamme vaimoksemme Iisebelin.
Ja silloin ihminen on
Ahabin lailla myynyt itsensä
tekemään sitä,
mikä on pahaa Herran silmissä.
Paavali kertoo,
että kuolema
vapauttaa tuosta avioliitosta.
Me olemme vapaat menemään toiselle.
Ja silloin uuden avioliiton myötä,
synnin ja kuoleman sijaan
hallitsevaksi kuninkaaksi
tulee armo ja elämä.
- mutta missä synti
on suureksi tullut,
siinä armo on tullut
ylenpalttiseksi,
että niinkuin
synti on hallinnut kuolemassa,
samoin armokin
hallitsisi vanhurskauden kautta
iankaikkiseksi elämäksi
Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme, kautta.
Ja tuo on lopputoteamus Paavalilta
opetusosioonsa
Synti ja Sovitus
Ja Kristus kuoli
meidän kuolemamme!
Me olemme nyt
Jeesuksen Kristuksen kuoleman tähden
täysin vapaat
menemään toisen Kuninkaan omaksi.
Meidät upotetaan Hänen kuolemaansa,
ja vanha avioliittomme on mitätöity.
Silloin meidät siirretään
pimeyden vallasta
Jumalan Rakkaan Pojan valtakuntaan.
Silloin meitä ei enää sido
sen valtakunnan lait,
joihin olimme edellisen
avioliittomme aikana sidotut.
Meidät on vapautettu
synnin ja kuoleman lain alta
Elämän Hengen ja Vanhurskauden
lain alle.
Jeesus on tuon valtakunnan Kuningas,
ja Hän on jo sanonut
”Tahdon”.
Nyt katse on kääntynyt meihin:
Tahdotko sinä ottaa
tämän Jeesuksen Kristuksen …
Jokainen,
joka on ottanut Hänet vastaan,
on tullut Hänen omakseen,
ja siten tullut Jumalan lapseksi.
Siirretty kuolemasta Elämään.
Ja silloin
Kristuksen kuolema
luetaan meidän hyväksemme.
Me olemme Kristuksen kuolemassa
kuolleet entiselle kuninkaallemme.
- Mutta armolahjan laita
ei ole sama kuin lankeemuksen;
sillä joskin yhden lankeemuksesta
monet ovat kuolleet,
niin paljoa enemmän
on Jumalan armo ja lahja
yhden ihmisen,
Jeesuksen Kristuksen,
armon kautta ylenpalttisesti
tullut monien osaksi.
Eikä lahjan laita ole,
niinkuin on sen,
mikä tuli yhden synnintekijän kautta;
sillä tuomio
tuli yhdestä ihmisestä
kadotukseksi,
mutta armolahja
tulee monesta rikkomuksesta
vanhurskauttamiseksi.
Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden
kuolema on hallinnut yhden kautta,
niin paljoa enemmän ne,
jotka saavat
armon ja vanhurskauden
lahjan runsauden,
tulevat elämässä hallitsemaan
yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta.
Eli ensimmäinen Aadam
on yksin syyllinen siihen,
että paholainen sai hallintaansa
tämän planeetan.
Mutta viimeinen Aadam
on yksin saanut aikaiseksi
pelastuksen paholaisen vallasta.
- Niinpä siis,
samoin kuin yhden ihmisen
lankeemus
on koitunut kaikille ihmisille
kadotukseksi,
niin myös yhden ihmisen
vanhurskauden teko
koituu kaikille ihmisille
elämän vanhurskauttamiseksi;
sillä niinkuin yhden ihmisen
tottelemattomuuden kautta
monet ovat joutuneet syntisiksi,
niin myös yhden kuuliaisuuden kautta
monet tulevat vanhurskaiksi.
Ja tuon armon välipalan jälkeen
Paavali palaa lakiin viimeisissä
jakeissa,
jotka jo olivatkin esillä.
- Mutta laki tuli väliin,
että rikkomus suureksi tulisi ...
Laki ei aiheuttanut syntiä
vaan oli suurennuslasi,
joka paljasti synnin.
Synti oli epäusko
eli epäluottamus Jumalaan
ja usko eli luottamus
paholaisen possessoiman
käärmeen sanaan.
Jos emme luota Jumalaan,
niin joudumme paholaisen valtaan
ikäänkuin avioliiton kautta
ja niine seurauksineen,
jotka paholaisen joukoille tulevat.
Mutta kun olemme Kristuksessa,
niin meitä kohtaa avioero
ja uusi avioliitto,
jossa me olemmekin yhtä Jeesuksen kanssa.
Siirrymme nyt Paavalin kirjeessä
uuteen osioon,
joka selvittää tämän
uuden avaioelämän perusteet.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg) Room 5:12-21
Gen 5:24
Heb 11:5
2 Kun 17:17
-
Jumalan armo Kristuksessa ( anteeksianto synneistä ) on niin suuri lahja ettei siitä pidä kieltäytyä.
Kun synti painaa, armo tekee vapaaksi .
Kiitos Kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki !
-
Paavali on ensin selvittänyt jo
Avaussanoissa,
sen pitkässä alkulauseessa
ja sitten tervehdyssanoissa,
mikä on Jumalan Evankeliumi.
Ja sitten Paavali on jakanut
tarkan tutkielman
Synnistä ja Sovituksesta
- Jumalattomuus
- Tuomio
- Laki
- Jumalan Uskollisuus
- JUMALAN VANHURSKAUS
- Usko
- Lupaus
- Kirkkaus
- Armo
Ja nyt kolmanneksi on vuorossa
Uusi Elämä.
Ja tämä julistus oli kovasti tarpeen,
sillä Paavalin julistama
Jumalan evakeliumi,
jonka hän oli suoraan
Jeesukselta saanut,
hämmensi varsinkin juutalaisia.
Nimittäin tuon
Syntiä ja Sovitusta
koskevan valtaisan opetuksen
alkaen jumalattomuudesta
ja päätyen armoon
moni oli vääntänyt kieroon.
Ja niin Paavali vielä varmistaa,
että nyt enää ei kukaan
vaan väittäisi sellaista
kuin hänen julistuksensa perusteella
jotkut olivat pilkallisesti sanoneet.
- Mitä siis sanomme?
Onko meidän pysyttävä synnissä,
että armo suureksi tulisi?
Näin jotkut lakihenkiset pilkkasivat
Paavalin opetusta,
ja osoittivat samalla sen,
että he eivät olleet ollenkaan
ymmärtäneet Paavalin julistamaa
Jumalan Hyvää Sanomaa Kristuksesta.
- Pois se!
Me,
jotka olemme kuolleet
pois synnistä,
kuinka me vielä
eläisimme siinä?
Siis nyt Uudessa liitossa
on kysymys jostain ihan
uudesta ulottuvuudesta.
Me synnymme uudesti ylhäältä Hengestä
ja meissä alkaa Uusi Elämä
- Kristuksessa
- Vanhurskaudessa
- Taisteluissa
- Kärsimyksissä
Ja tätä neljän kohdan
selvitystä Uudesta Elämästä
Paavali on nyt aloittamassa
saatuaan valmiiksi
yhdeksän kohdan
selvityksen Synnistä ja Sovituksesta.
Me olemme siis kuolleet
pois synnistä.
Me emme enää elä synnissä.
Me elämme Kristuksessa
ja meidät värjää
jokaista pienintäkin kudosta myöten
Hänen Vanhurskautensa.
Meidät on upotettu Kristukseen
niinkuin värjättävä kangas
upotetaan väriliuokseen.
Ja niin me olemme uusi luomus
Kristuksessa.
- Vai ettekö tiedä,
että me kaikki,
jotka olemme kastetut
Kristukseen Jeesukseen,
olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Ja aivan samoin kuin
me olemme Kristuksessa
paitsi kuolleet synnille
olemme myös haudatut
Kristuksen kanssa.
Ja sitten Jeesus
herätettiin kuolleista.
Isän Kirkkaus jollain tavalla
räjäytti tuon kuolleen ruumiin
eläväksi niin,
että käärinliinoihin jäi valokuva
Jeesuksesta.
Ja samoin me olemme Kristuksessa
herätetyt uuteen elämään
Valkeuden lapsina.
- Niin olemme siis
yhdessä hänen kanssaan
haudatut kasteen kautta kuolemaan,
että niinkuin
Kristus herätettiin kuolleista
Isän kirkkauden kautta,
samoin pitää meidänkin
uudessa elämässä vaeltaman.
Me emme siis itsessämme
ole suoriutuneet mistään vaiheesta.
Vaan meidät on upotettu siihen,
mikä tapahtui Golgatalla Pääsiäisenä.
Me olemme Kristuksessa
ja siis itse kukin
yksi ruumiinjäsen Hänessä
ja yhteenkasvaneita Häneen.
- Sillä jos me olemme
hänen kanssaan yhteenkasvaneita
yhtäläisessä kuolemassa,
niin olemme samoin
myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
Siis me (vanha ihmisemme) emme enää elä.
Me olemme kuolleet Kristuksen kanssa.
Olemme kuolleet synnille.
Jumalan Vanhurskaus
on siis läpivärjännyt meidät,
emmekä enää ole se,
mikä olimme silloin,
kun elimme synnissä.
Me olemme kuolleet synnille.
Tämä on siis fakta eli tosiasia.
Me tiedämme tämän
tuntui miltä tuntui.
- kun tiedämme sen,
että meidän vanha ihmisemme
on hänen kanssaan ristiinnaulittu,
että synnin ruumis kukistettaisiin,
niin ettemme enää syntiä palvelisi;
sillä joka on kuollut,
se on vanhurskautunut
pois synnistä.
Meillä on siis nyt tässäkin lupaus,
joka otetaan vastaan uskolla.
Ja silloin meille konkretisoituu
Jumalan uskollisuus ja vanhurskaus
Jumalan armona eli suosiona
meitä kohtaan.
- Mutta jos olemme
kuolleet Kristuksen kanssa,
niin me uskomme
saavamme myös
elää hänen kanssaan,
Me olemme siis Kristuksessa
Häneen upotettuja
ja yhteenkasvaneita,
ja tiedämme faktan eli
varman tosiasian,
että Kritus ei enää kuole.
- tietäen,
että Kristus,
sittenkuin hänet
kuolleista herätettiin,
ei enää kuole:
kuolema ei enää
häntä vallitse.
Ja kaikki perustuu siihen,
että vanha ihmisemme kuoli
ja Jumalan Kirkkaus herätti meidät
ja räjäytti tai valotti meidät
Jumalan kuvaksi Kristuksessa.
Me olemme sitä mitä olemme
vain Kristuksessa.
Synnille kuoleminen on tosiasia
vain Kristuksessa
ja sen tähden,
että Hän kertakaikkiaan kuoli synnille.
- Sillä minkä kuoli,
sen kerta kaikkiaan kuoli synnille;
mutta minkä elää,
sen elää Jumalalle.
Niin tekin
pitäkää totena,
että olette synnille kuolleet,
mutta elätte Jumalalle
Kristuksessa Jeesuksessa.
Valitettavasti tuota kohtaa
ei pidä lukea vuoden 38 käännöksestä,
vaan mistä tahansa muusta käännöksestä,
joista kaikista käy ilmi,
että ei missään tapauksessa
ole kysymys siitä,
että me pitäisimme itsemme
synnille kuolleina.
Kirjaimellisesti kääntäen Paavali
sanoo:
Lukekaa/Laskekaa
itsenne kuolleiksi synnille.
Me olemme upotetut Kristukseen,
joka on kuollut synnille.
Ja silloin me olemme osalliset
kaikesta siitä, mitä Jeesus on,
mukaanlukien se,
että synti ei enää Häntä hallitse.
- Älköön siis synti hallitko
teidän kuolevaisessa ruumiissanne,
niin että olette kuuliaiset
sen himoille,
älkääkä antako jäseniänne
vääryyden aseiksi synnille,
vaan antakaa itsenne,
kuolleista eläviksi tulleina,
Jumalalle,
ja jäsenenne
vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
Pidämme siis tosiasiana sitä,
että olemme kuolleet synnille.
Ja tämän tosiasian tähden
me voimme antaa
itsemme ja jäsenemme
Jumalan käyttöön
eikä suinkaan antaa
synnin hallita itseämme.
- Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman,
koska ette ole lain alla,
vaan armon alla.
Vastaus on nyt annettu
suorastaan typerään
kysymykseen siitä,
pitääkö meidän pysyä synnissä,
että armo tulisi suureksi.
Asia on nyt selvä.
Meidän ei pidä pysyä synnissä
eli ei ole pakko tehdä syntiä,
jotta armo tulisi suureksi.
Ja vieläpä niin,
että synnin ei pidä meitä
vallitseman.
Mutta sitten Paavali
jatkaa ottaen esille
ikäänkuin jatkokysymyksen.
Meidä ei pidä tehdä syntiä,
jotta armo suureksi tulisi,
eikä synnin pidä meitä vallitseman,
mutta ... saammeko tehdä syntiä.
No vastaus tähän on
tietenkin yhtä selvä
kuin ensimmäiseen kysymykseen.
Vastaus
ensimmäiseen kysymykseen
oli Kristuksessa.
Toiseen kysymykseen vastaus
on oleva Vanhurskaudessa.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg) Room 6:1-14
-
Monen, uskoviankin, on vaikea todistaa uudestisyntymisestä. Körteissä siitä ei juurikaan puhuta, sillä ihminen on syntinen hamaan kuolemaan asti.
Minäkään, vaikka se kyllä tapahtui 2.1.1983 en siitä todistanut ennen kuin hiljakkoin täällä kerroin. Muutamalle läheiselle se on ollut tuttua.
En halua sitä kieltää, sillä selvästi minä muutuin, tosin vähitellen.
Raamatun ahmiminen alkoi heti. Suuri huoli puolison sairaudesta kuolemanpelkoineen helpotti. Tuli uusia ystäviä, kirkko tuli rakkaaksi osoitteeksi ja ehtoollisen nauttiminen tärkeimmäksi .
Kaksi kymmentä vuotta olin kirkkokansaa, sitten tapahtui 7.7.2007 se että minusta tuli körttikansaa.
Vaihdoin farisealaisuuden armonkerjäläisyyteen. Aloin nähdä avarammin. Rakkaus tuli tärkeimmäksi ihmisten välillä, sen vaikutti Kristuksen rakkaus itseäni kohtaan.
Elämä on siitä alkaen kulkenut johdatuksessa. Vähä vähältä on elämän ja kuoleman arvoitus avautumassa.
Kuolemassa on uuden alku, kuten meille on luvattu. Koska Kristus nousi kuolleista, mekin nousemme !
Siigen saakka syntinen R-m
-
Paavali on julistamassa kirjeitse
Jumalan Evankeliumia roomalaisille.
Synti ja Sovitus ovat olleet
ihmiselämän peruselementit
siitä asti, kun synti oli tullut
yhden ihmisen kautta maailmaan.
Synti odottaa maailmassa
jokaista syntyvää ihmislasta.
Ensimmäinen tällainen oli Kain.
Paholainen oli vähän ihmeissään,
että tuoko nyt on luvattu vaimon siemen,
joka murskaa paholaisen vallan.
Näin Aadam ja Eeva kuitenkin uskoivat.
Pettymys oli suuri,
kun Kain murskasikin pikkuveljensä.
Ja näin synti pääsi Kainin sisimpään.
Kain ei hallinnut sydämensä ovea,
niinkuin Jumala oli kehottanut
Kainia tekemään.
Ja jokainen vuorollamme
tulemme siihen tilanteeseen,
että päästämme synnin
livahtamaan sisimpäämme.
Mutta hyvä sanoma oli
Jumalan lupaus Vaimon Siemenestä,
joka murskaa käärmeen pään.
Se toteutui Golgatalla.
Jumala oli solminut jo toisen
liiton Israelin kanssa.
Toki sitä ennen muitakin liittoja
koko ihmiskunnan
ja eläinkunnankin kanssa.
Israel oli mieltänyt ensimmäisen liiton
omalla tavallaan muotomenoiksi.
Sitten tulee profeetta Jesaja,
joka ilmoittaa,
että ulkonainen jumalanpalvelus
on turhaa ilman sisäistä muutosta.
Johannes Kastaja valmisteli kansaa
ottamaan vastaan Messiaansa.
Messias-odotusta oli,
mutta kuitenkaan Israel
ei ottanut Messiastaan vastaan.
Uskonnollinen johto
toimi samalla motiivilla
kuin Kain.
Ylipapit ja kirjanoppineet
eivät kestäneet sitä,
että Jumala katsoo
vähempiarvoisten puoleen.
Kainille viimeinen pisara oli se,
että Jumala katsoi pikkuveljen
Aabelin uhrin puoleen,
mutta hylkäsi
Kainin kokoaman ansioluettelon.
Veronkerääjät ja syntiset
ja huorintekijät ottivat vastaan
Jumalan tarjoaman Pelastuksen
ja saivat syntinsä anteeksi.
Heidän kohdallaan alkoi
Uusi Elämä
Jumalan Vanhurskaudessa.
Mutta uskonnollinen johto päätti,
että Jeesus on syyllinen
jumalanpilkkapykälän perusteella.
Syytetty kun sanoi olevansa
Jumalan Poika.
Mutta pian oppimattomat kalastajat
julistivatkin ylösnoussutta Jeesusta.
Fariseusten ankarimman lahkon
huippuoppilas saavutti
lain vanhurskauteen nähden tason,
josta käytettiin ilmaisua 'täydellinen'.
Hän oli lain vanhurskauteen nähden
nuhteeton.
Saulus uhkui vihaa
ylösnousseeseen Jeesukseen
uskovia kohtaan,
jotka hänen mielestään
rikkoivat Jumalan lakia,
kun sanoivat Jeesusta Jumalan Pojaksi.
Mennessään ottamaan
kristittyjä kinni ja tuomittavaksi
Jeesus itse kirkkaudessaan
tyrmäsi Sauluksen.
Suuri ja mahtava Saulus
oli kohta vähäinen Paulus.
Mutta Jeesus antoi tämän
Israelin ex-huippujuristin
tehtäväksi välittää
pakanoille armon evankeliumi.
Ja sen Paavali kirjaa
kirjeeseen Roomalaisille.
Ihmiskunnan perusongelma
eli synti
on tullut kaikessa kauheudessaan
jo selvitettyä.
Mutta vaikeampi pala
on Sovitus.
Jumalan Laki on selvä.
Synnistä seuraa kuolema.
Mutta kovin vaikea on mieltää
Jumalan Armo.
Että Jumala vanhurskauttaa
jumalattoman.
Paavali on siirtynyt
käsittelemään
ihmisen uutta elämää
Kristuksessa.
Ensimmäiseksi Paavali
vastasi kysymykseen siitä,
pitääkö meidän pysyä synnissä,
että armo tulisi suureksi.
Pois se.
Ei tietenkään.
Mitä ihmettä.
Meidän ei ole pakko tehdä syntiä,
jotta armo tulisi suureksi.
Mutta sitten Paavali
jatkaa ottaen esille
ikäänkuin jatkokysymyksen.
Meidän ei pidä tehdä syntiä,
jotta armo suureksi tulisi,
eikä synnin pidä meitä vallitseman,
mutta ... saammeko tehdä syntiä.
- Kuinka siis on?
Saammeko tehdä syntiä,
koska emme ole lain alla,
vaan armon alla?
Pois se!
Vastaus on sama tyrmistyminen
kuin ensimmäiselläkin kerralla.
Tuo jatkokysymys on sellainen,
että se vesittää kaiken sen,
mitä Paavali oli vastannut
ensimmäiseen kysymykseen.
Kun syntikysymyksen ratkaisu
oli se, että
me olemme kuolleet sille,
niin emme kai enää uudelleen
ala palvelemaan sitä.
- Ettekö tiedä,
että kenen palvelijoiksi,
ketä tottelemaan,
te antaudutte,
sen palvelijoita te olette,
jota te tottelette,
joko synnin palvelijoita,
kuolemaksi,
tahi
kuuliaisuuden,
vanhurskaudeksi?
Kun me kerran olemme
tulleet nimenomaan
vanhurskauden palvelijoiksi,
niin kuinka me palvelisimme syntiä.
- Mutta kiitos Jumalalle,
että te,
jotka ennen olitte synnin palvelijoita,
nyt olette tulleet
sydämestänne kuuliaisiksi
sille opin muodolle,
jonka johtoon te olette annetut,
ja että te synnistä vapautettuina
olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!
Paavali joutuu oikein
vääntämään rautalangasta.
- Minä puhun ihmisten tavalla
teidän lihanne heikkouden tähden.
Sillä niinkuin te
ennen annoitte jäsenenne
saastaisuuden ja laittomuuden
palvelijoiksi laittomuuteen,
niin
antakaa nyt jäsenenne
vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.
Miten ihmeessä synnistä vapautettu
voisi haluta takaisin
oikein lupaa kysyen,
että kai minä sentään saan
synnin kanssakin seurustella.
- Sillä kun olitte synnin palvelijoita,
niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
Minkä hedelmän
te siitä silloin saitte?
Sen,
jota te nyt häpeätte.
Sillä sen loppu on kuolema.
Mutta nyt,
kun olette synnistä vapautetut
ja Jumalan palvelijoiksi tulleet,
on teidän hedelmänne
pyhitys,
ja sen loppu on
iankaikkinen elämä.
Tietenkin me haluamme
olla vapaat synnistä
eikä suinkaan vapaat vanhurskaudesta.
- Sillä synnin palkka on kuolema,
mutta Jumalan armolahja
on iankaikkinen elämä
Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme.
Israel oli Joosuan johdolla
päässyt Jumalan lupaamaan maahan
pois Egyptin orjuudesta.
Ja sitten Jeesuksen kaima Joosua
ohjeistaa Jumalan kansaa:
- "Niin peljätkää nyt Herraa,
palvelkaa häntä
nuhteettomasti ja uskollisesti
ja poistakaa ne jumalat,
joita teidän isänne palvelivat
tuolla puolella virran
ja Egyptissä,
ja palvelkaa Herraa.
Mutta jos pidätte
pahana palvella Herraa,
niin valitkaa tänä päivänä,
ketä tahdotte palvella,
niitäkö jumalia,
joita teidän isänne palvelivat
tuolla puolella virran,
vai amorilaisten jumalia,
niiden,
joiden maassa te asutte.
Mutta minä
ja minun perheeni palvelemme Herraa."
Silloin kansa vastasi ja sanoi:
"Pois se,
että me hylkäisimme Herran
ja palvelisimme muita jumalia!
Sillä Herra on meidän Jumalamme,
hän,
joka johdatti meidät
ja meidän isämme
pois Egyptin maasta,
orjuuden pesästä,
ja joka teki meidän silmiemme edessä
suuret tunnusteot
ja aina varjeli meitä sillä tiellä,
jota me vaelsimme,
ja kaikkien niiden kansojen keskellä,
joiden kautta me kuljimme.
Ja Herra karkoitti
meidän tieltämme kaikki ne kansat,
myös amorilaiset,
jotka asuivat tässä maassa.
Sentähden me palvelemme Herraa,
sillä hän on meidän Jumalamme."
Me olemme Kristuksessa.
Ja elämme
Hänen Vanhurskaudessaan.
Mutta tosiasia on,
että me olemme koko
maailisen vaelluksemme ajan
taistelukentällä.
Tai oikeammin minä itse
olen se taistelukenttä.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg) Room 6:15-23
Joos 24:15-18
-
Minun taistelukentällä soditaan oikeudesta asua Palestiinassa.
Sako siellä asua myös Ismaelin heimo, vaiko vaan Egyptin orjuudesta Herran vapauttama Israel ?
Missä on oikeus tässä taistelussa , onko Jumala puolueellinen ?
-
Pakanain apostoli joutuu
selvittämään asioita lain tunteville.
- Vai ettekö tiedä, veljet
- minä puhun lain tunteville -
että laki vallitsee ihmistä,
niin kauan kuin hän elää?
Niinpä sitoo laki naidun vaimon
hänen elossa olevaan mieheensä;
mutta jos mies kuolee,
on vaimo irti tästä miehen laista.
Sentähden hän saa
avionrikkojan nimen,
jos miehensä eläessä
antautuu toiselle miehelle;
mutta jos mies kuolee,
on hän vapaa siitä laista,
niin ettei hän ole avionrikkoja,
jos menee toiselle miehelle.
Niin, veljeni,
teidätkin on kuoletettu laista
Kristuksen ruumiin kautta,
tullaksenne toisen omiksi,
hänen, joka on kuolleista herätetty,
että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.
Laki ei ulkoa käsin
voinut muuttaa ihmistä.
Se vain varjeli ja kasvatti.
Ja laki itse asiassa toi esiin sen,
että synti asuu meissä.
- Sillä kun olimme lihan vallassa,
niin synnin himot,
jotka laki herättää,
vaikuttivat meidän jäsenissämme,
niin että me kannoimme
hedelmää kuolemalle,
mutta nyt me olemme
irti laista
ja kuolleet pois siitä,
mikä meidät piti vankeina,
niin että me palvelemme Jumalaa
Hengen uudessa tilassa
emmekä kirjaimen vanhassa.
Laki ei pitänyt meitä vankeina
vaan synti ja kuolema.
Laki holhosi ja varjeli
kuitenkin täystuholta.
Tämä oli lain tehtävä.
Uudessa Liitossa meitä hallitsee
paljon korkeampi laki
kirjoitettuna suoraan
sydämemme lihatauluihin.
Siis mikään Jumalan laki
ei ole paha,
josta meidät pitäisi vapauttaa.
Eikä laista ole kadonnut
ainoakaan piirto.
Mutta Jumalan laki,
joka annettiin Mooseksen kautta,
oli vain varjo täydellisestä laista.
Mooseksen laki kuitenkin
varjeli Israelin.
Ja nyt me olemme valmiit
ottamaan vastaan
ihan uuden aseman
- Jumalan lapseuden,
jossa meitä ohjaa
Elämän Hengen laki
ja palvelemme Jumalaa
Hengen uudessa olotilassa.
Jos oli vaikea pala nieltäväksi
Jumalan armo,
niin sitä on myös se,
että lain kirjain ei enää
ole holhoojamme.
Ja niin Paavali taas
ottaa esiin uuden lisäkysymyksen.
- Mitä siis sanomme?
Onko laki syntiä?
Pois se!
Laki ei ole syntiä.
Eikä meitä ole vapautettu laista.
Meidät on vapautettu synnistä.
Mutta synnin ja kuoleman lakia
meidän ei enää tarvitse täyttää,
koska Jeesus täytti sen.
Jos emme ole Kristuksessa,
niin sitten tuo laki
seuraamuksineen
on kohtaava meidät.
Ja itse asiassa jokainen ihminen,
joka ei ole Kristuksessa
on jo hengellisesti kuollut.
Jo ennen Mooseksen lakiakin
oli jokaisen ihmisen sydämeen
kirjoitettu Jumalan laki,
kuten Paavali totesi
jo kirjeen alkupuolella:
- Sillä kun pakanat,
joilla ei lakia ole,
luonnostansa tekevät,
mitä laki vaatii,
niin he,
vaikka heillä ei lakia ole,
ovat itse itsellensä laki
ja osoittavat,
että lain teot
ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä
Mutta Israelin kansa,
jonka kautta luvattu
Pelastaja eli Vaimon siemen
oli tuleva maailmaan,
tarvitsi erityisholhoojan
vaellustaan varten.
Ja niin Jumalan ja Israelin välille
solmittiin aivan erityinen liitto.
- Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan
muuten kuin lain kautta;
sillä en minä olisi tiennyt himosta,
ellei laki olisi sanonut:
"Älä himoitse".
Näin laki varjeli Israelin kansan täystuholta,
jota paholainen on koko ihmiskunnalle
jatkuvasti alusta alkaen tavoitellut.
Ongelmaksi muodostui kuitenkin se,
että laki ei vapauttanut himosta.
Aivan samoinkuin kieltolaki
ei estänyt Aadamia syömästä
kiellettyä hedelmää.
- Mutta kun synti otti
käskysanasta aiheen,
herätti se minussa
kaikkinaisia himoja;
sillä ilman lakia
on synti kuollut.
Jos Jumala ei olisi säätänyt lakia
Israelin kansalle,
olisi se tuhoutunut väistämättä.
Israel palveli jo
täysin rinnoin paholaista
Aaronin tekemän vasikan ympärillä
samaan aikaan,
kun Jumala antoi kiveen kaivertamansa
kymmenen käskyä Moosekselle.
Ilman lakia olisi siis
ihmiskunta tuhoutunut
ja joutunut paholaisen valtaan
täysimääräisesti,
eikä koskaan olisi voinut tulla
luvattua Vaimon siementä maailmaan.
Laki on hyvä ja pyhä.
Mutta antoi synnille maalitaulun.
- Minä elin ennen ilman lakia;
mutta kun käskysana tuli,
niin synti virkosi,
ja minä kuolin.
Niin kävi ilmi,
että käskysana,
joka oli oleva minulle elämäksi,
olikin minulle kuolemaksi.
Laki oli lääke,
joka piti Israelin hengissä.
Mutta syntisairautta se ei poistanut.
- Sillä kun synti otti
käskysanasta aiheen,
petti se minut
ja kuoletti minut käskysanan kautta.
Uskon puutteen vuoksi
Aadam rikkoi käskysanan.
Samoin Israel sille annetun lain.
- Niin,
laki on kuitenkin pyhä
ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
Laki ei siis suinkaan ole syntiä.
Ja nyt on vielä yhden
jatkokysymyksen paikka.
- Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi?
Pois se!
Jälleen yksi järjetön kysymys.
Ja kuitenkin vaikea vastattava.
Ei tietenkään hyvä ole
tullut minulle kuolemaksi.
Synti on tullut minulle kuolemaksi.
Synti - ja kuolema perässä -
astuivat minuun,
kun avasin sydämeni oven niille.
Mutta silti laki oli ja on edelleen hyvä.
Ja kiitos lain, minäkin näen sen nyt.
- Vaan synti,
että se synniksi nähtäisiin,
on hyvän kautta
tuottanut minulle kuoleman,
että synti tulisi
ylenmäärin synnilliseksi
käskysanan kautta.
Eli minä olen paha,
koska olen myynyt itseni
synnin alaisuuteen.
- Sillä me tiedämme,
että laki on hengellinen,
mutta minä olen lihallinen,
myyty synnin alaisuuteen.
Ja edelleen vaikka synti
ei olekaan valtiaani,
niin minä olen taisteluissa
sen kanssa.
- Sillä minä en tunne omakseni sitä,
mitä teen;
sillä minä en toteuta sitä,
mitä tahdon,
vaan mitä minä vihaan,
sitä minä teen.
Ja tämä ratkaiseekin lopullisesti sen,
että laki on edellen hyvä.
- Mutta jos minä teen sitä,
mitä en tahdo,
niin minä myönnän,
että laki on hyvä.
Niin en nyt enää
tee sitä minä,
vaan synti,
joka minussa asuu.
Miksi minä en ole tuo tekijä.
Koska olen kuollut Kristuksessa.
Mutta vaikka minä olen
kuollut synnille,
niin synti asuu minussa edelleen.
Synti ei ole minun hallitsijani,
mutta ei se ole poiskaan lähtenyt.
Ja nyt asetelma on se,
minkä Paavali kirjoittaa
Galatalaisille:
- ja minä elän,
en enää minä,
vaan Kristus elää minussa
Ja siksi
minä haluan tehdä hyvää.
Mutta tuo hyyryläinen
riippuu minussa kiinni.
- Sillä minä tiedän,
ettei minussa,
se on minun lihassani,
asu mitään hyvää.
Tahto minulla kyllä on,
mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon,
minä en tee,
vaan sitä pahaa,
mitä en tahdo,
minä teen.
Jos minä siis teen sitä,
mitä en tahdo,
niin sen tekijä en enää ole minä,
vaan synti, joka minussa asuu.
Niin huomaan siis itsessäni,
minä, joka tahdon hyvää tehdä,
sen lain,
että paha riippuu minussa kiinni;
Synnillä on asumisoikeus meissä.
Mutta tuo hyyryläinen
ei enää ole valtiaamme.
Mutta se asustelee pysyvästi
kodissamme sen joka sopukassa.
Me törmäämme siihen jatkuvasti.
Minkä tahansa kynnyksen yli
menemme huoneesta toiseen,
niin se on sielläkin.
Ruumiimme on
Pyhän Hengen temppeli,
mutta tuossa temppelissä
asuu myös synti.
Ja tuo hyyryläinen
oikein riipuu minussa kiinni.
Se tarrautunut jokaiseen
ruumiin jäseneen minussa.
Mutta enää se ei ole
mieleni vangitsija.
Se ei enää ole
minun elämäni lähde.
Minussa on tapahtunut mielenmuutos
ja tapahtuu jatkuvasti mielenuudistus.
- sillä sisällisen ihmiseni puolesta
minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
mutta jäsenissäni minä näen toisen lain,
joka sotii minun mieleni lakia vastaan
ja pitää minut vangittuna synnin laissa,
joka minun jäsenissäni on.
Ja siksi jokainen uskova ihminen
on jatkuvissa taisteluissa.
Me olemme
kurjia viheliäisiä ihmisiä.
Paavali käyttää adjektiivia
ταλαίπωρος = kärsiväkurja
talaipōros
- Minä viheliäinen ihminen,
kuka pelastaa minut
tästä kuoleman ruumiista?
Jeesus pelastaa meidät
tästä kuoleman ruumiista,
jossa majailee synti.
Mutta niin kauan kuin olemme
tässä ruumiissa,
niin me olemme kärsiviä kurjia
ja sisimpämme
on jatkuva taistelukenttä.
- Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme, kautta!
Niin minä siis tämmöisenäni
palvelen mielellä Jumalan lakia,
mutta lihalla synnin lakia.
Tätäkö se Uusi Elämä
nyt sitten on.
No sitä se nyt on.
Ja vieläkin enemmän.
Sillä emme pelkästään
ole taisteluissa sisäisesti.
Vaan meitä ympäröi
paha maailma,
jossa meillä on ahdistus.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg) Room 7
Room 2:14-15
Gal 2:20
-
Siinähän olikin runsaasti lakia ja evankeliumia. Luulisi kaikkien lukutaitoisten ymmärtävän, tai ainakin tietävän nämä asiat omassatunnossaan.
Samoin kuin noudatamme maamme perustuslakia, ja saamme sitä rikkoessamme rangaistuksen, samoin on Jumalan laki.
Se luo turvalliset raamit kansan hyvinvoinnille kun niitä noudatetaan. Jos näitä raameja ei olisi ennettu, vallitsisi anarkia.
Siitä nähtiin hyvä (paha) esimerkki kun amerikkalaiset huligaanit rynnivät Washingtonissa capitoliumille ja valtasivat sen.
Lain vartijoina meillä, kuten useimmissa maissa toimivat lainvartijat, sotilaat ja poliisit.
Lainkuuliaisen kansalaisen ei tarvitse pelätä.
Samoin on Kristuksen ( ja myös Raamatun ) lakia noudattavien.
-
Jumalan evankeliumi
tulee nyt julistetuksi.
Paavali on jakanut meille
Jumalan Hyvän Sanoman,
jonka sai tiedoksi
suoraan Jeesukselta.
- Niin ei nyt siis ole
mitään kadotustuomiota niille,
jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Kadotustuomio
on synnin ja kuoleman lain
säätämä seuraamus
syntiä tehneille.
Syntiä tehnyt on rikkonut
Jumalan lain eli käskysanan.
Mutta nyt Jeesus on
sovittanut meidät verellään
kärsien meille kuuluvan
kuoleman tuomion.
Ja kun meidät on upotettu Jeesukseen
ja Hänen ristinkuolemaansa,
niin me olemme tuossa Kristuksen
sovitystyössä kuolleet Hänen kanssaan
ja vaellamme nyt Hänessä
kuolleista herätettyinä
Hänen ylösnousemisvoimassaan.
Jumalan laki on toki edelleen
vieläpä ihan uudella ulottuvuudella
säätelemässä meidän elämäämme,
mutta synnin ja kuoleman laki
on jo täytetty Kristuksen kuolemassa.
- Sillä elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut sinut
synnin ja kuoleman laista.
Laki itsessään
ei ole meitä vapauttanut,
vaan päinvastoin tuominnut.
Mutta synti on saanut jo tuomionsa.
- Sillä mikä laille oli mahdotonta,
koska se oli lihan kautta heikoksi tullut,
sen Jumala teki,
lähettämällä oman Poikansa
syntisen lihan kaltaisuudessa
ja synnin tähden
ja tuomitsemalla synnin lihassa,
Ja nyt me olemme Kristuksessa
kuolleet synnille.
Synti ei enää ole hallitsijamme,
eikä määrääjämme,
vaan meitä ohjaa Elämän Hengen laki.
- että lain vanhurskaus
täytettäisiin meissä,
jotka emme vaella lihan mukaan,
vaan Hengen.
Meissä on tapahtunut mielenmuutos,
kun käännyimme ja uskoimme
Evankeliumin eli Hyvän Sanoman.
- Sillä niillä,
jotka elävät lihan mukaan,
on lihan mieli,
mutta niillä,
jotka elävät Hengen mukaan,
on Hengen mieli.
Nyt me ilolla yhdymme
Hengestä syntyneinä Jumalan lapsina
Jumalan lakiin.
- Sillä lihan mieli on kuolema,
mutta hengen mieli on
elämä ja rauha;
sentähden että lihan mieli
on vihollisuus Jumalaa vastaan,
sillä se ei alistu Jumalan lain alle,
eikä se voikaan.
Jotka lihan vallassa ovat,
ne eivät voi olla
Jumalalle otolliset.
Lihan mieli on kuolema.
Se halajaa tehdä
synnin lain mukaisia tekoja,
jotka johtavat
iankaikkiseen kuolemaan
eli eroon Jumalasta.
Mutta me halajamme tehdä
Elämän Hengen lain mukaisia tekoja.
- Mutta te ette ole lihan vallassa,
vaan Hengen,
jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.
Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä,
se ei ole hänen omansa.
Meissä on Elämän Henki,
ja me olemme siirtyneet
kuolemasta Elämään.
Toki asumme edelleen
kuolevaisessa ruumiissa.
- Mutta jos Kristus on teissä,
niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden,
mutta henki on elämä
vanhurskauden tähden.
Mutta synteihin kuollut henkemme
on jo herätetty eloon
ja aikanaan myös ruumiimme
kokee saman ihmeen.
- Jos nyt hänen Henkensä,
hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista,
asuu teissä,
niin hän,
joka herätti kuolleista
Kristuksen Jeesuksen,
on eläväksitekevä
myös teidän kuolevaiset ruumiinne
Henkensä kautta,
joka teissä asuu.
Ja jonkin verran saamme
myös kokea maistiasia
jo täällä ajassa
ruumiimme eläväksi tekemisestä
esimerkiksi parantumisihmeiden muodossa.
Paavali ei siis nyt enää puhu
uskosta osattomista
vaan Jumalan lapsista.
Nimenomaan Jumalan lapsina
me olemme ensinnäkin
koko ajan oikein suurjännitteessä
Hengen ja lihan välisessä taistelussa,
jota Paavali selvitti edellisessä luvussa.
Nyt hän siirtyy puhumaan siitä,
mitä meidän
kuuliaisina Jumalan lapsina
kuuluisi tehdä maailmassa.
- Niin me siis, veljet,
olemme velassa,
mutta emme lihalle,
lihan mukaan elääksemme.
Meillä on siis
Jumalan lapsen velvollisuuksia
eli velkaa Isän Rakkauden tähden.
Meidän kuuluu jakaa
saamaamme Rakkautta eteenpäin.
Missään tapauksessa
emme enää ole velkaa
eli meillä ei enää ole
velvollisuutta synnin palvelemiseen.
Tämän tähden meidän
tulee elää jatkuvassa
mielen uudistuksessa
voidaksemme antaa
itsemme eläväksi pyhäksi
Jumalalle otolliseksi uhriksi
toimelliseen Jumalanpalvelukseen,
josta Paavali ohjeistaa myöhemmin.
Mutta jos emme
anna itseämme eläväksi uhriksi,
niin elämämme on
Jumalan lapsenakin kuollutta.
- Sillä jos te lihan mukaan elätte,
pitää teidän kuoleman;
mutta jos te Hengellä
kuoletatte ruumiin teot,
niin saatte elää.
Kysymys ei siis ole siitä,
että meidän pitäisi
teoillamme vahvistaa se,
että me olemme Jumalan lapsia.
Me olemme syntyneet Hengestä
Jumalan lapsiksi.
Ja Paavali vahvistaa vielä sen,
että hän puhuu nyt veljille
eli Jumalan lapsille,
joita Jumalan Henki johdattaa.
- Sillä kaikki,
joita Jumalan Henki kuljettaa,
ovat Jumalan lapsia.
Emme siis elä pelossa,
että jos teen väärin,
niin Isä hylkää lapsensa.
- Sillä te ette ole saaneet
orjuuden henkeä
ollaksenne jälleen pelossa,
Me olemme saaneet lapseuden Hengen
sinetiksi ruumiin lunastuksen päivään saakka.
Ja tämä Henki saa meidät
pienen lapsen tavoin huutamaan:
Isi !
- vaan te olette saaneet
lapseuden hengen,
jossa me huudamme:
"Abba! Isä!"
Siis tämä Henki todistaa meille sen,
että me olemme Jumalan lapsia.
Ei se, kuinka kuuliasia olemme.
- Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa,
että me olemme Jumalan lapsia.
Ja kun olemme Jumalan lapsia
niin me olemme myös perillisiä.
Ja perillisinä meillä on
myös velvollisuuksia.
Velvollisuuksien täyttäminen
ei tee meistä Jumalan lapsia.
Mutta Jumalan lapseus
asettaa meille velvollisuuksia.
- Mutta jos olemme lapsia,
niin olemme myöskin perillisiä,
Jumalan perillisiä
ja Kristuksen kanssaperillisiä,
jos kerran yhdessä
hänen kanssaan kärsimme,
että me yhdessä myös kirkastuisimme.
Siis olemme Kristuksen kanssaperillisiä.
Olemme Hengestä syntyneitä
Jumalan lapsia,
ja jo sen perusteella
Kristuksen kanssaperillisiä
ollen itse asiassa yhtä Hänen kanssaan.
Mutta mitä meille sitten on testamentattu
riippuu siitä, mitä meille on uskottu,
ja miten uskollisia taloudenhoitajia olemme.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg) Room 8:1-17
UUSI ELÄMÄ
Kärsimyksissä
jatkuu ....
-
Meillä on siis itse kullakin perintöosa.
Ja saamme periä kirkkauden.
- Sillä minä päätän,
että tämän nykyisen ajan kärsimykset
eivät ole verrattavat
siihen kirkkauteen,
joka on ilmestyvä meihin.
Me uskovat kärsimme.
Ja ne, jotka ovat paljon kärsineet,
tulevat saamaan myös suuren kirkkauden.
Koko luomakunta on kärsinyt
aivan hirveästi koko
tämän 6000 vuotta,
jonka ajan kuolema on
ollut maan päällä.
- Sillä luomakunnan
harras ikävöitseminen
odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
Sillä luomakunta on alistettu
katoavaisuuden alle
- ei omasta tahdostaan,
vaan alistajan -
kuitenkin toivon varaan,
koska itse luomakuntakin
on tuleva vapautetuksi
turmeluksen orjuudesta
Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
Tämä luomakunta on alistettu ihmisen tähden.
Siis eläimet eivät tee syntiä.
Eläimillä on yhteys Jumalaan.
Ja tulevat vapautetuksi
katoavaisuuden orjuudesta
Jumalan lasten vapauteen
aivan samoin kuin
me Jumalan lapsetkin.
- Sillä me tiedämme,
että koko luomakunta
yhdessä huokaa
ja on synnytystuskissa
hamaan tähän asti;
eikä ainoastaan se,
vaan myös me,
joilla on Hengen esikoislahja,
mekin huokaamme sisimmässämme,
odottaen lapseksi-ottamista,
meidän ruumiimme lunastusta.
Me olemme jo pelastetut.
Mutta ihminen on henki,
joka asuu nyt kuolevaisessa ruumiissa.
Tämä henki oli kuollut
tekemiimme synteihin
ja syntyi uudesti/ylhäältä Hengestä.
Tämä on jo toteutunut.
Me olemme jo Jumalan lapsia.
- Sillä toivossa me olemme pelastetut,
mutta toivo, jonka näkee täyttyneen,
ei ole mikään toivo;
kuinka kukaan sitä toivoo,
minkä näkee?
Mutta on toinenkin toivo,
joka ei ole vielä täyttynyt.
Ruumiimme lunastus.
Ja sitä me odotamme
yhdessä luomakunnan kanssa.
- Mutta jos toivomme,
mitä emme näe,
niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.
Eli koko luomakunta huokaa
odottaen tuota vapautusta.
Ja me, joilla on Hengen esikoislahja,
huokaamme ja rukoilemme
tuon iki-ihanan Herran päivän tulemista.
Mutta sitä ennen on vielä
hyvin vaikeat ajat.
Ruumiin lunastus tapahtuu
eri kohderyhmille eri aikoina.
Ja me Krisuksen omat
olemme olleet ahdistuksessa
koko seurakunnan historian ajan.
Ja niin me rukoilemme
ja huokailemme Hengessä.
- Samoin myös
Henki auttaa meidän heikkouttamme.
Sillä me emme tiedä,
mitä meidän pitää rukoileman,
niinkuin rukoilla tulisi,
mutta Henki itse rukoilee
meidän puolestamme
sanomattomilla huokauksilla.
Minä olen maailman huonoin rukoilija.
Sydän on täynnä murhetta,
mutta sanoja ei löydy.
Oleellista kuitenkin on,
että sydämeni on kääntynyt
Jumalan puoleen ja linja on auki.
- Mutta sydänten tutkija tietää,
mikä Hengen mieli on,
sillä Henki rukoilee
Jumalan tahdon mukaan
pyhien edestä.
Jumalalla on hyvä suunnitelma
jokaista ihmistä kohtaan.
Ja vaikka synti on ensin
vienyt meidät pois tuosta suunnitelmasta,
niin me palaudumme siihen,
kun synnymme uudesti Hengestä.
Ja silloin me voimme palautua
myös siihen kutsumukseen,
mikä itse kullekin on aivoiteltu.
- Sillä ne,
jotka hän on edeltätuntenut,
hän on myös edeltämäärännyt
Poikansa kuvan kaltaisiksi,
että hän olisi esikoinen
monien veljien joukossa;
mutta jotka hän on edeltämäärännyt,
ne hän on myös kutsunut;
ja jotka hän on kutsunut,
ne hän on myös vanhurskauttanut;
mutta jotka hän on vanhurskauttanut,
ne hän on myös kirkastanut.
Jumala kutsuu meitä eri tehtäviin.
Jeesus kirkastettiin Golgatalla.
Jotkut Jumalan edeltätuntevista ihmisistä
ovat juoneet saman maljan.
- Mitä me siis tähän sanomme?
Jos Jumala on meidän puolellamme,
kuka voi olla meitä vastaan?
Oli kutsumuksemme mikä tahansa,
niin olemme parhaassa turvassa
toteuttaessamme Jumalan lapsina
tätä kutsumustamme.
- Hän,
joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan,
vaan antoi hänet alttiiksi
kaikkien meidän edestämme,
kuinka hän ei lahjoittaisi meille
kaikkea muutakin hänen kanssansa?
Kun Jeesus siirsi
meidät kuolemasta Elämään
kärsien itse meille kuuluvan tuomion,
kuinka Hän ei pitäisi meistä huolen
lahjoittaen kaiken muunkin,
mitä mitä tässä ajassa tarvitsemme,
vaikka meillä onkin maailmassa ahdistus.
- Kuka voi syyttää
Jumalan valittuja?
Jumala on se,
joka vanhurskauttaa.
Kuka voi tuomita kadotukseen?
Kristus Jeesus on se, joka on kuollut,
onpa vielä herätettykin,
ja hän on Jumalan oikealla puolella,
ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
Kuka voi meidät erottaa
Kristuksen rakkaudesta?
Tuskako,
vai ahdistus,
vai vaino,
vai nälkä,
vai alastomuus,
vai vaara,
vai miekka?
Kärsimyksemme on loppujen lopuksi
meidän ylenpalttinen voittomme,
jota ei kukaan eikä mikään
voi meiltä ryöstää.
- Niinkuin kirjoitettu on:
"Sinun tähtesi
meitä surmataan
kaiken päivää;
meitä pidetään
teuraslampaina".
Mutta näissä kaikissa
me saamme jalon voiton
hänen kauttansa,
joka meitä on rakastanut.
Sillä minä olen varma siitä,
ettei kuolema eikä elämä,
ei enkelit eikä henkivallat,
ei nykyiset eikä tulevaiset,
ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys,
eikä mikään muu luotu
voi meitä erottaa
Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg) Room 8:18-39
Olemme päässeet
Jumalan Evankeliumin
eli Roomalaiskirjeen
puoleen väliin
eli huippukohtaan.
Uusi Elämä merkitsee
meille kärsimystä tässä ajassa
mutta valtavaa kirkkautta
tulevassa ajassa.
Paavali siirtyy seuraavaksi
Israelin kohtaloihin.
-
Kiitos !
Lämpimänä eläinten ystävänä, paitsi käärmeiden ja liskojen, tässä on suuri lohdutus:
Tämä luomakunta on alistettu ihmisen tähden.
Siis eläimet eivät tee syntiä.
Eläimillä on yhteys Jumalaan.
Ja tulevat vapautetuksi
katoavaisuuden orjuudesta
Jumalan lasten vapauteen
aivan samoin kuin
me Jumalan lapsetkin.
Huokailu on minulle tuttua kehkosairauksieni takia, kuin myös ahdistuken jota tunnen pahuuden ja tyhmyyden edessä, sekä liiallisissa paineissa.
Luomakunnan puolesta huokailevat kaikki ilmastomuutoksesta huolestuneet. Trump ei tunnusta koko ilmastomuutosta, ehkä koska se sekoittaa bisnekset. Amerikassa on öljyä, sitä siis pumpataan ja kaupataan hyvään hintaan.
Tyhmyyden ylistyslaulua on veljeily Putinin kanssa.
Toinen hyvä kertaus:
Me olemme jo pelastetut.
Mutta ihminen on henki,
joka asuu nyt kuolevaisessa ruumiissa.
Tämä henki oli kuollut
tekemiimme synteihin
ja syntyi uudesti/ylhäältä Hengestä.
Nimenomaan hengellinen kuolema on syynä maailmalliseen elämäntapaan, rahan mahtiin ja samoin vallanhimoon.
Uudestisynnytetty henki on raitis, raikas ja vapaa. On vapaus ajatella ja sanoa kuten Henkin ohjaa. Omaan päähän ei juuri tarvitse turvata.
Tässä on jo pitkälti hyvän kristillisen elämän tarpeet.
-
Paavali on välittämässä lukijoille
Jumalan Evankeliumia,
jonka oli saanut tiedoksi
suoraan Jeesukselta.
Takana on
Alkulause ja Tervehdys,
selvitys
Synnistä ja Sovituksesta
sekä
Uudesta Elämästä Kristuksessa
päätyen siihen kuuluviin kärsimyksiin.
Nyt Paavali alkaa
vuodattamaan sydäntään
Israelin tähden.
- Minä sanon totuuden Kristuksessa,
en valhettele
- sen todistaa minulle omatuntoni
Pyhässä Hengessä -
että minulla on
suuri murhe ja ainainen kipu
sydämessäni.
Sillä minä soisin itse olevani
kirottu pois Kristuksesta
veljieni hyväksi,
jotka ovat minun sukulaisiani
lihan puolesta,
ovat israelilaisia:
heidän on lapseus
ja kirkkaus
ja liitot
ja lain antaminen
ja jumalanpalvelus
ja lupaukset;
heidän ovat isät,
ja heistä on Kristus lihan puolesta,
hän,
joka on yli kaiken,
Jumala,
ylistetty iankaikkisesti,
amen!
Ankarimman koulukunnan fariseuksena
Paavali tiesi, mistä puhui,
kun puhui israelilaisista.
Heidän on kaikki
lapseudesta alkaen
ja Jeesus on heistä.
Israel
Aabrahamin Iisakin ja Jaakobin Jumalan
Vaimona
toi maailmaan Jeesuksen.
Egyptin faaraolle
Jaakobin Jumala sanoo näin:
- Israel on minun esikoispoikani;
sentähden minä sanon sinulle:
Päästä minun poikani palvelemaan minua.
Mutta jos kieltäydyt päästämästä häntä,
niin katso,
minä tapan sinun esikoispoikasi.
Israelille kuuluu siis lapseus.
Ja Israel vapautui Egyptin orjuudesta
ja matkasi kohti luvattua
koko ajan kirkkauden pilven alla.
Lapseus oli siis jo aiemmalta ajalta.
Kirkkaus alkoi tuosta pääsiäistapahtumasta.
Aiemmat liitot saivat
kiveen hakatun lakiliiton
Jumalan ja Israelin välille
jumalanpalvelussäädöksineen
ja lupauksineen.
Jumala täytti lupauksensa
lähettämällä Poikansa maailmaan.
Sana tuli lihaksi ja asui
ihmisten keskellä,
mutta Hänen omansa
eivät ottaneet Häntä vastaan.
Mutta kaikille,
jotka ottivat Hänet vastaan,
Hän antoi oikeuden tulla
Jumalan lapsiksi.
Ja näin olemme alkutekijöissä.
Heidän on lapseus,
mutta se ei ole konkretisoitunut vielä.
Mutta kaikki tulee täyttymään.
- Mutta ei niin,
että Jumalan sana olisi harhaan mennyt.
Kirj: Sana ei ole poispudonnut
Kaikki tulee toteutumaan
myös Israelin kohdalla.
Ja kohta huomaammekin,
että Paavali ikäänkuin
kertaa Israeliin soveltaen sen,
mitä on jo edellä tuonut esiin:
Laista
Jumalan uskollisuudesta
Jumalan vanhruskaudesta
Uskosta
Lupauksesta
Kirkkaudesta
Armosta eli Suosiosta.
Tämän kaiken täytyy toteutua
ja se tulee toteutumaan Israelin kohdalla.
- Sillä eivät kaikki ne,
jotka ovat Israelista,
ole silti Israel
Jeesuksen ensimmäistä tulemusta
kärsivänä Messiaana
seuraa Jeesuksen toinen tulemus
Kuningasten Kuninkaana.
Ja silloin tapahtuu
Israelin kansan kohdalla
kaikki edellä selvitetty.
Silloin Israel kokee sen,
että se ei enää ole
vain lihan puolesta
Aabrahamin siementä
vaan Jumalan lupauksen lapsi.
- eivät kaikki ole lapsia sentähden,
että ovat Aabrahamin siementä,
vaan:
"Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset";
se on:
eivät ne,
jotka lihan puolesta ovat lapsia,
ole Jumalan lapsia,
vaan lupauksen lapset,
ne luetaan siemeneksi.
Sillä lupauksen sana oli tämä:
"Minä palaan tulevana vuonna
tähän aikaan,
ja silloin Saaralla on oleva poika".
Kun Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala
palaa Israeliin toisen tulemuksen myötä,
niin silloin lupaus täyttyy.
Jumalan armo ja suosio
esikoispoikaansa kohtaan
saa täyttymyksensä.
Saara on tässä esikuva Israelista,
joka edelleen odottaa lupauksen lasta.
- Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt,
vaan samoin kävi Rebekallekin,
joka oli tullut raskaaksi yhdestä,
meidän isästämme Iisakista;
Lupauksen lapsi Iisak mieltyi Eesauhun.
Mutta Rebekka Jaakobiin.
Ja nyt lupauksen lapsi eli Jaakob
on mieltynyt olemaan Israel
lihan puolesta.
Mutta Jaakob tulee kokemaan
uudestisyntymisen ihmeen.
Ja silloin siitä tulee Israel.
Ja silloin toteutuu myös
lopputäyttymyksenä tämä:
- ja ennenkuin kaksoset
olivat syntyneetkään
ja ennenkuin olivat tehneet mitään,
hyvää tai pahaa, niin
- että Jumalan valinnan mukainen
aivoitus pysyisi,
ei tekojen tähden,
vaan kutsujan tähden -
sanottiin hänelle:
"Vanhempi on palveleva nuorempaa",
Rebekka sai tämän infon
synnytystuskissaan.
Ja siksi hän toimi niinkuin toimi,
jotta Jaakob saisi luvatun siunauksen.
- niinkuin kirjoitettu on:
"Jaakobia minä rakastin,
mutta Eesauta minä vihasin".
Miksi Jumala vihasi
tai oikemmin käännettynä
rakasti vähemmän
Eesauta.
Samoinkuin yksilöihmisessä
on taistelu, jossa
liha himoitsee Henkeä vastaan,
ja Henki lihaa vastaan,
niin on ollut
Iisakin ja Rebekan kaksosten välillä.
Edom on käynyt sotaa
estääkseen Israelin pääsyn
luvattuun maahan,
vaikka Israel pyysi lupaa
saada kulkea kiltisti maan läpi
valtatietä pitkin.
Mutta Daavid aikanaan valloitti
Edomin.
Mutta Israelin jakaannuttua,
Edom oli taas Juudan kimpussa.
Mutta vielä tulee aika,
jolloin Daavid istuu valtaistuimellaan
ja Daavidin poika hallitsee
Valtakuntaansa.
Ja silloin on valtatie
Egyptistä Assuriin
ja kaikki palvelevat Herraa.
Israelin kohdalla on nyt niin,
että sovitus on tapahtunut
sen maaperällä,
mutta Israel ei ole ottanut
vielä sovitusta vastaan.
Mutta heti kun se tapahtuu,
niin Jumala armahtaa Israelin.
Suuressa ahdistuksessa
Jaakob itse on synnytystuskissa
ja syntyvä lapsi on
Uudestisyntynyt Israel.
Tekikö Jumala siis väärin,
kun rakasti Eesauta
vähemmän kuin Jaakobia.
- Mitä siis sanomme?
Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä?
Pois se!
Jumala rakasti Eesauta
äärettömän paljon verrattuna siihen,
kuinka paljon Eesau rakasti Jumalaa.
Eesau ei välittänyt esikoisuudesta.
Hän oli valmis vaihtamaan
sen yhteen ruskeaan soppaan.
Mutta siunauksen hän
kyllä olisi kyllä halunnut.
Ja kun ei sitä saanut,
niin siitä tuli iso parku.
Eesau kuitenkin jäi
isänsä ja äitinsä maisemiin,
mutta Jaakob joutui pakolaiseksi.
Jumala sai kuitenkin armahtaa
Jaakobin.
Jaakob kuitenkin joutui kokemaan
saman surun kuin Iisak
ja sitä ennen Aabraham.
Jokainen näistä kolmesta
menetti rakkaan poikansa ajaksi.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg) Room 9:1-14
2 Moos 4:22-23
ISRAEL Valittu
jatkuu ...
-
Ja niin tulemme Egyptiin.
Jaakobin rakas poika,
jonka Jaakob luuli kuolleen,
pelasti paitsi Egyptin eli maailman
myös Israelin nälkäkuolemalta.
Jokainen siirto, jonka Jumala tekee,
tähtää ihmisen pelastamiseen.
- Sillä Moosekselle hän sanoo:
"Minä olen armollinen,
kenelle olen armollinen,
ja armahdan, ketä armahdan".
Niin se ei siis ole
sen vallassa,
joka tahtoo,
eikä sen,
joka juoksee,
vaan Jumalan,
joka on armollinen.
Joosef kärsi syyttömänä
Egyptin vankiloissa.
Mutta tuli Egyptin valtiaaksi
faaron asettamana.
Sitten tuli toinen faarao,
jota Jumala ei saanut siunata.
Tämä faarao paadutti sydämensä.
Ja kun tuo paatuminen
jo oli ohittanut maaliviivan,
eikä paluuta enää ollut,
Jumalakin paadutti faaraon sydämen,
pelastaakseen jälleen kerran
Egyptin ja Israelin kansat.
- Sillä Raamattu sanoo faraolle:
"Juuri sitä varten
minä nostin sinut esiin,
että näyttäisin sinussa voimani
ja että minun nimeni
julistettaisiin kaiken maan päällä".
Niin hän siis on armollinen,
kenelle tahtoo,
ja paaduttaa,
kenen tahtoo.
Ensimmäinen faarao sai Jumalan suosion.
Toinen ei.
- Sinä kaiketi sanot minulle:
"Miksi hän sitten vielä soimaa?
Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"
Tämä on paholaisen puhetta.
Syyttäjä syyttää Jumalaa kaikesta.
Tai ketä tahansa muuta paitsi itseään.
Ja kuitenkin sekin oli alunperin
kaikkein kirkkain ja hohdokkain kerubi
mitä taivas ja maa koskaan oli nähnyt.
Mutta tuo täydellinen viisaudessa
ja kauneudessa ylpistyi
ja lopulta alkoi sotia luojaansa vastaan.
Ja näin käy meillekin Jumalan kuvaksi
luoduille ihmislapsille,
jos emme välitä esikoisuudesta,
mutta hamuamme kyllä siunausta.
Ja pian olemme pikku paholaisia,
jotka syyttävät Jumalaa kaikesta.
Oli Jumala sitten tehnyt
itse kunkin meistä
halpaa tai jaloa käyttöä varten,
niin jos pidämme kiinni
esikoisuudestamme,
niin ikuisuudessa
ensimmäiset tulevat viimeisiksi
ja viimeiset ensimmäisiksi.
- Niinpä niin,
oi ihminen,
mutta mikä sinä olet
riitelemään Jumalaa vastaan?
Ei kaiketi tehty sano tekijälleen:
"Miksi minusta tällaisen teit?"
Vai eikö savenvalajalla
ole valta tehdä
samasta savensa seoksesta
toinen astia jaloa,
toinen halpaa käyttöä varten?
Jokainen ihminen on
samaa saven seosta.
Ei savessa ole mitään vikaa.
Eikä valmistuneessa astiassakaan.
Mutta me päätämme,
mitä syömme ja juomme.
Millä itsemme täytämme.
- Entä jos Jumala,
vaikka hän tahtoo näyttää vihansa
ja tehdä voimansa tiettäväksi,
on suurella pitkämielisyydellä
kärsinyt vihan astioita,
jotka olivat valmiit häviöön,
Toinen faarao oli tällainen astia.
Valmis häviöön.
Vaikka mitä tapahtui,
niin sydän ei kääntynyt.
Sen sijaan kaiken jälkeen
Egyptin kansa tuli tuntemaan
Elävän Jumalan.
- ja on tehnyt sen
saattaakseen
kirkkautensa runsauden ilmi
laupeuden astioissa,
jotka hän on
edeltävalmistanut kirkkauteen?
Jumala on pelastussuunnitelmassaan
edeltävalmistanut
niin Israelin kuin pakanat kirkkauteen.
- Ja sellaisiksi
hän myös on kutsunut meidät,
ei ainoastaan juutalaisista,
vaan myös pakanoista,
niinkuin hän myös
Hoosean kirjassa sanoo:
"Minä olen kutsuva kansakseni sen,
joka ei ollut minun kansani,
ja rakkaakseni sen,
joka ei ollut minun rakkaani.
Ja on tapahtuva,
että siinä paikassa,
jossa heille on sanottu:
Te ette ole minun kansani
siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi."
Hoosean kirjan alusta lainattu katkelma
tulee tässä aivan ihmeelliseen valoon.
Profeetta otti omakseen
Jumalan käskystä
haureellisen vaimon
ja haureudesta syntyneet lapset.
Edessä oli
Israelin kuningaskunnan loppu.
Jumala ei enää armahtaisi
Israelin heimoa,
niin että antaisi anteeksi.
Mutta Juudan heimoa
Jumala armahtaisi.
Israel oli haureellinen.
Se oli kuin pakanat.
Se ei ollut Jumalan kansa.
Mutta siinä paikassa
eli Jerusalemissa,
jossa Jeesus tuomittiin kuolemaan,
tulee kuitenkin tarjolle
lapseus
niin uskottomalle Israelille
kuin pakanakansoillekin.
Israel on kuitenkin
joutunut syystänsä kärsimään,
eli ei ole saanut anteeksi,
vaan on joutunut maksamaan teoistaan.
- Mutta Esaias huudahtaa Israelista:
"Vaikka Israelin lapset
olisivat luvultaan kuin meren hiekka,
niin pelastuu heistä vain jäännös.
Sillä sanansa on
Herra toteuttava maan päällä
lopullisesti ja rutosti."
Jesaja puhuu tuossa itse asiassa
Israelin kansan palaamisesta.
Kysymys on siis Israelin kansan
kurittamisesta eikä hylkäämisestä.
- Niinkuin Esaias myös on ennustanut:
"Ellei Herra Sebaot
olisi jättänyt meille siementä,
niin meidän olisi käynyt
niinkuin Sodoman,
ja me olisimme tulleet
Gomorran kaltaisiksi".
Paavalin opetus Roomailaiskirjeessä
pohjautui jo alun alkaen
lupauksen siemeneen
Jeesukseen Kristukseen.
Jeesuksen tähden
niin Israelilla kuin meillä pakanoillakin
on uskon kautta Häneen tarjolla Pelastus.
- Mitä me siis sanomme?
Että pakanat,
jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta,
ovat saavuttaneet vanhurskauden,
mutta sen vanhurskauden,
joka tulee uskosta;
Jumala jätti siemenen,
voidakseen antaa
Israelin kautta lupauksen Lapsen.
Pakanat ovat tulleet siitä osalliseksi
saavuttaen uskon vanhurskauden.
Mutta Israel jäi kiinni uskontoon.
- mutta Israel,
joka tavoitteli vanhurskauden lakia,
ei ole sitä lakia saavuttanut.
Pian tulemme huomaamaan,
että me pakanat olemme vastaavassa
vaarassa kuin Israel oli.
Ylpistymme siitä,
että olemme osanneet ottaa vastaan
lahjavanhurskauden uskon kautta.
Ja voimme jopa laittaa itsemme
ikäänkuin Israelin tilalle
kuin työntäen Israelin pois paikaltaan
Jumalan lapsena.
Pois se!
Me emme ole sitä,
mitä Israel on.
Me olemme vain
metäsöljypuun oksia
oksastettuina öljypuuhun.
Mutta nyt tällä hetkellä
Israelin kasvoilla on peite.
Ja niin he eivät nähneet
Pelastajaansa Pelastuksen kalliolla.
Israel ei siis tavoittanut
vanhurskauden lakia
kovasta ponnistuksesta huolimatta.
- Minkätähden?
Sentähden,
ettei se tapahtunut uskosta,
vaan ikäänkuin teoista;
sillä he loukkautuivat loukkauskiveen,
niinkuin kirjoitettu on:
"Katso, minä panen Siioniin
loukkauskiven ja kompastuksen kallion,
ja joka häneen uskoo,
se ei häpeään joudu".
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg) Room 9:15-33
-
Kiitos selkeästä opetuksesta !
Ajatuksia syntyi mm. tästä, että Onko oikein rakastaa jotakin enemmän kuin toista ?
Inhimillinen lähimmäisenrakkaus katsoo kaikkien olevan lähimmäisiä ja kaikkia tulisi rakastaa ( tasaveroisesti ? )
Tosiasia on että meillä kaikilla on lempilapsia, lempimusiikkia, lempikirjoja.
Makuasioita ?
Tuo oli uusi asia myös että Abrahamilla, Iisakilla ja Jaakobilla oli kaikilla kadotettu lapsi.
Kärsimys ja rakkaus ovat tuttu pari, molemmat ovat elämänvoimaa antavia. Kumpaakaan ei tule kieltää .
Uskovat odottavat Isrelin silmien avautumista Messiaalle. Siitä alkaa uusi aika maailmassa tapahtumineen joiden enteitä on jo ilmassa.
-
Jatkuu... osa synnytti muistuman lahtelaisen herännäisyyden historiasta kirjoitetun kirjan Tuore öljypuun lehti. Kirja on kirkkoherra Jaakko Ripatin tuotantoa kuten Karjalan luterilaiset seurakunnat evakossa.
-
Paavali on julistanut
Jumalan evankeliumia.
Ilosanoma täytyy ottaa vastaan.
Jos emme käännä virta-avainta,
niin auto ei käynnisty
eikä automatka ala.
Avain on siis kääntyminen,
joka saa virtalähteen avulla
starttimoottorin hetkeksi pyörimään,
ja kohta alkaa ihan uusi vaihe
ja olemme kohta matkalla
määränpäähän ulkopuolisen
voiman avulla
vain ruorista kiinni pitäen.
Mutta jos emme uskossa käännä
virta-avainta,
niin joudumme tekemään
matkan omin voimin.
Israel oli tätä matkaa tehnyt
jo monessa vaiheessa.
Mutta se ei uskossa mennyt
lupaukseen luottaen
suoraan luvattuun maahan
vaan kiersi 40 vuotta erämaassa
eikä yksikään lähtijöistä
Joosuaa ja Kaalebia
lukuun ottamatta
päässyt perille.
Kaikki Egyptistä lähteneet jäivät
Moosesta ja Aaronia myöten taipaleelle.
Toki nämä pyhät silti kerran
ovat luvatussa maassa.
Mutta vaikka Israel
on Jumalan valittu kansa,
niin se vaeltaa edelleen erämaassa.
Se vaeltaa omin voimin
yrittäen pystyttää vanhurskautta.
Mutta vanhurskaus on jo pystytetty
Golgatalle.
Synti sai siellä oikeudellisen
eli vanhurskaan tuomionsa.
- Veljet,
minä toivon sydämestäni
ja rukoilen Jumalaa
heidän edestänsä,
että he pelastuisivat.
Sillä minä todistan heistä,
että heillä on kiivaus Jumalan puolesta,
mutta ei taidon mukaan;
sillä kun he eivät tunne
Jumalan vanhurskautta,
vaan koettavat pystyttää
omaa vanhurskauttaan,
eivät he ole alistuneet
Jumalan vanhurskauden alle.
Kristus ei ole lain loppu
vaan sen täyttymys / päämäärä.
Lainaan nyt Jumalan Kansan Raamattua.
- Kristushan on
lain päämäärä ja täyttymys,
vanhurskaudeksi jokaiselle uskovalle.
Kristus on ainoa ihminen,
joka täytti lain.
- Kirjoittaahan Mooses
siitä vanhurskaudesta,
joka laista tulee,
että ihminen,
joka sen täyttää,
on siitä elävä.
Sen tähden Kristus
on lain täyttymys/päämäärä.
Joosua,
joka vei Israelin kansan
Mooseksen sijasta
luvattuun maahan
on esikuva Jeesuksesta.
Itse asiassa nimi Joosua
on Jeesuksen nimi
tarkoittaen Pelastusta.
Kaaleb voi tarkoittaa koiraa.
Ja minä olen jonkunkin verran
ollut tekemisissä koirien kanssa.
Ja sen uskollisempaa elävää en tiedä.
Ja jotkut ymmärtävätkin niin,
että Kaaleb tarkoittaa uskollisuutta.
Ja nyt meille on tarjolla vastaava
usko eli luottamus ja uskollisuus.
- Mutta se vanhurskaus,
joka uskosta tulee,
sanoo näin:
Siis Vanhurskaus sanoo jotain.
- "Älä sano sydämessäsi:
Kuka nousee taivaaseen?"
se on:
tuomaan Kristusta alas,
tahi:
"Kuka astuu alas syvyyteen?"
se on:
nostamaan Kristusta kuolleista.
Kun meillä on
sydämen usko eli luottamus,
niin meillä on
Jumalan Sana sisimmässämme.
- Mutta mitä se sanoo?
"Sana on sinua lähellä,
sinun suussasi ja sinun sydämessäsi";
se on se uskon sana,
jota me saarnaamme.
Ja kaikki tämä oli
tarjolla jo Israelille,
kun se oli astumassa
luvattuun maahan.
Paavalin lainaukset ovat
Viidennestä Mooseksen kirjasta
tilannekuvauksesta,
jossa Mooses on luovuttamassa
kansan Joosuan haltuun.
Siinä puhutaan käskystä.
Mutta nyt tämä Käsky eli Sana
oli tullut lihaksi
taivaasta maan päälle
ja sovittanut meidän syntimme.
Meille on siis tarjolla se,
mikä oli tarjolla jo Israelille
sen saapuessa
Pelastuksen ja Uskollisuuden
saattelemana
Jumalan lupaamaan maahan.
Samaa uskon sanaa
saarnataan nyt meille
Jumalan täytetyn lupauksen pohjalta.
Ja niin Paavali siirtyy lainaamaan
VT:n profeetallisia sanomia tästä lupauksesta.
- Sillä jos sinä tunnustat suullasi
Jeesuksen Herraksi
ja uskot sydämessäsi,
että Jumala on hänet
kuolleista herättänyt,
niin sinä pelastut;
sillä sydämen uskolla
tullaan vanhurskaaksi
ja suun tunnustuksella
pelastutaan.
Sanoohan Raamattu:
"Ei yksikään,
joka häneen uskoo,
joudu häpeään".
Psalmi 25 on Daavidin rukous
Pelastuksesta ja anteeksiantamuksesta.
- Ei yksikään,
joka sinua odottaa,
joudu häpeään;
häpeään joutuvat ne,
jotka ovat syyttä uskottomat.
Ei yksikään,
jolla on tällainen uskonsuhde
Jeesukseen Pelastuksemme kallioon,
joudu häpeään.
- Katso,
minä lasken Siioniin peruskiven,
koetellun kiven,
kalliin kulmakiven,
lujasti perustetun;
joka uskoo,
se ei pakene.
Siis ei yksikään
tai toisinpäin sanoen jokainen.
- Tässä ei ole erotusta
juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä;
sillä yksi ja sama
on kaikkien Herra,
rikas antaja kaikille,
jotka häntä avuksi huutavat.
Sillä
"jokainen,
joka huutaa avuksi Herran nimeä,
pelastuu".
Tämän lupauksen esiasteella
alkoi nykyinen seurakuntakausi.
Pietari piti Uuden liiton
ensimmäisen saarnan.
- Niin Pietari astui esiin
niiden yhdentoista kanssa,
korotti äänensä
ja puhui heille:
"Miehet,
juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset,
olkoon tämä teille tiettävä,
ja ottakaa minun sanani korviinne.
Eivät nämä ole juovuksissa,
niinkuin te luulette;
sillä nyt on vasta kolmas hetki päivästä.
Vaan tämä on se,
mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta:
'Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä,
sanoo Jumala,
että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle,
ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat,
ja nuorukaisenne näkyjä näkevät,
ja vanhuksenne unia uneksuvat.
Ja myös
palvelijaini ja palvelijattarieni päälle
minä niinä päivinä vuodatan Henkeni,
ja he ennustavat.
Ja minä annan näkyä ihmeitä
ylhäällä taivaalla
ja merkkejä alhaalla maan päällä,
verta ja tulta ja savupatsaita.
Aurinko muuttuu pimeydeksi
ja kuu vereksi,
ennenkuin Herran päivä tulee,
se suuri ja julkinen.
Ja on tapahtuva,
että jokainen,
joka huutaa avuksi Herran nimeä,
pelastuu.'
Olemme jälleen tukevasti
Paavalin julistaman
evankeliumin lähtötelineillä.
Tarvitaan vielä yksi pamaus
ja sitten alkaa juoksu.
Ja tuo laukaus on usko.
Jos emme sitä saa,
niin mitään ei tapahdu.
Mutta se on tarjolla.
Me pidämme sitä tarjolla.
Jos ihmiset eivät usko
Pelastuksen evankeliumia,
niin vika ei ehkä olekaan heissä
vaan meissä.
- Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä,
johon eivät usko?
Ja kuinka he voivat uskoa siihen,
josta eivät ole kuulleet?
Ja kuinka he voivat kuulla,
ellei ole julistajaa?
Ja kuinka kukaan voi julistaa,
ellei ketään lähetetä?
Niinkuin kirjoitettu on:
"Kuinka suloiset ovat niiden jalat,
jotka hyvää sanomaa julistavat!"
Mutta kun tämä on tapahtunut,
ja sanoma on julistettu,
niin silti toki on niin,
että kaikki eivät halua ottaa
Pelastuksen evankeliumia vastaan.
- Mutta eivät kaikki
ole olleet kuuliaisia evankeliumille.
Sillä Esaias sanoo:
"Herra,
kuka uskoo meidän saarnamme?"
Mitään ei tapahdu,
jos Sanaa ei julisteta.
- Usko tulee siis kuulemisesta,
mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
Ja nyt palataan Israelin kohtaloihin.
Onko Israel saanut kuulla Sanan.
- Mutta minä kysyn:
eivätkö he ole kuulleet?
Kyllä ovat:
"Heidän äänensä on kulkenut
kaikkiin maihin,
ja heidän sanansa
maan piirin ääriin".
Ja Israelilla on ollut asiasta
sisäpiirin tietoa jo alusta alkaen.
Mutta nyt se on kuin jäämässä
Uskon vanhurskauden ulkopuolelle
pystyttäessään omaa vanhurskauttaan
omavoimaisen lain noudattamisen kautta,
joka ei ole sitä auttanut,
vaan se on pysynyt
tottelemattomana ja uppiniskaisena.
Ja niin me,
jotka emme ole kansa,
joilla ei ole sitä,
mitä heillä on ollut alusta asti,
tulemmekin heille ärsykkeeksi.
- Minä kysyn:
eikö Israelilla ole ollut siitä tietoa?
Ensiksi jo Mooses sanoo:
"Minä herätän teidän kiivautenne
kansan kautta, joka ei ole kansa,
ymmärtämättömän kansan kautta
minä teitä kiihoitan".
Ja Esaias on rohkea ja sanoo:
"Minut ovat löytäneet ne,
jotka eivät minua etsineet;
minä olen ilmestynyt niille,
jotka eivät minua kysyneet".
Mutta Israelista hän sanoo:
"Koko päivän
minä olen ojentanut käsiäni
tottelematonta ja uppiniskaista
kansaa kohden".
Mutta ei Jumala ole hyljännyt kansaansa.
Se on ja pysyy aitona öljypuuna.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg) Room 10
Ps 25:3
Jes 28:16
Ap.t 2:14-21
-
Reilua ja raikasta tekstiä jälleen. Ertyisen kiva oli vertaus koirien uskollisuudesta ja luottavaisuudesta Kaalebiin.
Itse kiertelin neljäkymmentä vuotta elämän valtateillä, saman ajan kuin Israel paettuaan Egyptistä. Kuolemanpelossa kohtasin Kristuksen. Nyt olen elänyt toiset neljäkymmentä vuotta tietäen olevani kotimatkalla.
Koirat ovat olleen matkakumppaneina niitä suloisimpia.Niiden vaistot olisivat tarpeen edelleenkin. Ne haistavat diabeetikon tilan ja lohduttavat masentunutta.
Kristus hoitaa hengellistä minääni, mutta tarvitsen myös lääkärin apua. Tilasin omalääkärin kun sydän oireilee ja hengityskin vaivaa.
-
Paavali on tuonut esiin
Jumalan Evankeliumin,
jonka oli saanut tiedoksi
suoraan Jeesukselta.
Sen ydinsanoma on
alusta alkaen se,
että me olemme
uskosta pelastuvia.
Nyt hän on tarkentanut
tarkastelun Israeliin,
aitoon öljypuuhun,
johon Uudessa liitossa
myös pakanakansojen
metsäöljypuun oksat oksastetaan.
Miten siis on.
Ei kai mitenkään ole mahdollista,
että Jumalan valittu kansa
Israel olisi hyljätty.
Vastaus on jälleen kerran
jo tutuksi tullut huudahdus:
Ei ikinä!
- Minä sanon siis:
ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa?
Pois se!
Jos Jumala olisi hyljännyt Israelin,
niin Paavalikin olisi
hyljätty/torjuttu/poistyönnetty.
- Sillä olenhan minäkin
israelilainen,
Aabrahamin siementä,
Benjaminin sukukuntaa.
Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa,
jonka hän on edeltätuntenut.
Vaikka Israel rikkoi jatkuvasti liiton,
niin ei Jumala hyljännyt kansaansa.
Mutta seuraamuksensa asialla tietysti oli.
Mutta vaikka Israel oli uskoton,
niin Jumala ei silti ollut uskoton.
Paavali kirjoittaa tästä samasta asiasta
Timoteukselle:
- Muista Jeesusta Kristusta,
joka on kuolleista herätetty
ja on Daavidin siementä
minun evankeliumini mukaan,
jonka julistamisessa minä kärsin vaivaa,
kahleisiin asti,
niinkuin pahantekijä;
mutta Jumalan sana ei ole kahlehdittu.
Siitä syystä minä kärsin kaikki
valittujen tähden,
että hekin saavuttaisivat pelastuksen,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
ynnä iankaikkisen kirkkauden.
Varma on tämä sana;
sillä:
jos olemme kuolleet
yhdessä hänen kanssaan,
saamme myös hänen kanssaan elää;
jos kärsimme yhdessä,
saamme hänen kanssaan myös hallita;
jos kiellämme hänet,
on hänkin kieltävä meidät;
jos me olemme uskottomat,
pysyy kuitenkin hän uskollisena;
sillä itseänsä kieltää hän ei saata.
Juutalaisten tähden
Paavali kärsi vaivaa kahleisiin asti.
Ja näin myös Elia aikanaan.
- Vai ettekö tiedä,
mitä Raamattu sanoo
kertomuksessa Eliaasta,
kuinka hän Jumalan edessä syyttää Israelia:
"Herra,
he ovat tappaneet sinun profeettasi
ja hajottaneet sinun alttarisi,
ja minä yksin olen jäänyt jäljelle,
ja he väijyvät minun henkeäni"?
Elia ei itse asiassa syyttänyt Israelia
vaan oikeammin kääntäen:
kääntyi rukouksessa anoen
Herran puoleen neuvoa kysyen.
Paavalin käyttämä verbi
voi liittyä yhtä lailla
puolustamiseen kuin syyttämiseenkin
tuomarin edessä.
Siis kysymys voi olla myös
Jumalan edessä tapahtuvasta
anomisesta tai esirukouksesta
kolmannen osapuolen puolesta.
Ja Elian lailla myös Paavali
suhtautuu Israeliin
kantaen yli ymmärryksen käyvää
murhetta heimoveljiensä puolesta,
kuten aloitti tämän Israel-osuuden.
- Minä sanon totuuden Kristuksessa,
en valhettele
- sen todistaa minulle
omatuntoni Pyhässä Hengessä -
että minulla on suuri murhe
ja ainainen kipu sydämessäni.
Sillä minä soisin itse olevani kirottu
pois Kristuksesta veljieni hyväksi,
jotka ovat minun sukulaisiani
lihan puolesta,
ovat israelilaisia:
heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot
ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset;
heidän ovat isät,
ja heistä on Kristus lihan puolesta,
hän, joka on yli kaiken, Jumala,
ylistetty iankaikkisesti, amen!
Jumalan neuvo
niin Elialle kuin Paavalillekin on:
- Mutta mitä sanoo hänelle
Jumalan vastaus?
"Minä olen jättänyt itselleni
seitsemäntuhatta miestä,
jotka eivät ole notkistaneet polvea Baalille."
Elia ja Paavali ovat esittäneet
tuomarille kysymyksen.
Ja saaneet tuomarin päätöksen.
Yhteinen nimittäjä päätöksessä
on Baal.
Epäjumalanpalvelus
eli uskottomuus Jumalaa kohtaan
siirtää meidät paitsioon.
Olemme alueella,
jossa emme saisi olla.
Peli katkaistaan
ja käynnistetään uudelleen.
Ja nyt palataan pelin sääntöihin,
joista ensimmäinen ja tärkein on usko.
Se johtaa meidät Armoon.
- Samoin on nyt tänäkin aikana
olemassa jäännös
armon valinnan mukaan.
Paitsiossa olevia
Jumala ei voi käyttää,
mutta aina on niitä,
jotka ovat käyttökelpoisia astioita.
Tyhjiä astioita,
joita Jumala voi käyttää ja täyttää.
Nämä astiat saavat täyttyä armosta.
Niihin ammennetaan armoa armon päälle.
- Mutta jos valinta on armosta,
niin se ei ole enää teoista,
sillä silloin armo
ei enää olisikaan armo.
Toisten kohdalla Jumalan armo eli suosio
on hyödyllinen isännälleen.
Astia täyttyy jatkuvasti.
Siis astiaa käytetään.
Siitä kaadetaan ja siihen kaadetaan.
Mutta jos astia yrittää itse täyttyä,
niin se on mahdottoman edessä.
- Miten siis on?
Mitä Israel tavoittelee,
sitä se ei ole saavuttanut,
mutta valitut ovat sen saavuttaneet;
muut ovat paatuneet,
Kirj.
paatuvat/kovettuvat/turtuvat tuhkakiveksi
πωρόω pōroō
Israel tavoitteli vanhurskautta
lain kautta.
Laki tuli kuvioihin vasta sen jälkeen,
kun Israel ei uskonut eli luottanut Jumalaan,
eikä mennyt ottamaan luvattua maata omakseen.
Ja niin Israel joutui pitkälle sakkokierrokselle,
jonka aikana sille annettiin holhoojaksi laki.
Eikä Israel ole vieläkään luvattua saavuttanut.
Usko ja sitä seuraava armo lahjana
on kompastuskivi, johon he kompastuivat.
He tarrautuivat lakiin
eikä kaikkiriittävän Jumalan rintoihin.
Näin he eivät tulleet tuntemaan
Jumalan Rakkautta ja huolenpitoa.
Mutta Jumalan armo ottaa vastaan kaikki
halukkaat sen lunastuksen kautta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
Jumala valitsee jokaisen,
joka suostuu lunastettavaksi.
He saavat lahjaksi vanhurskauden.
Mutta nyt Israelin silmillä on peite.
- niinkuin kirjoitettu on:
"Jumala on antanut heille
uneliaisuuden hengen,
silmät,
etteivät he näkisi,
ja korvat,
etteivät he kuulisi,
tähän päivään asti".
Tämä lainaus Jesajalta kaikuu
UT:n sivuilla monesti.
Se päättyy kantoon,
joka on pyhä siemen (Jes 6:13).
Paavalin seuraava lainaus
onkin Daavidin
Messiaanisesta psalmista 69
eli Herran kärsivaän palvelijan
rukouksesta.
- Ja Daavid sanoo:
"Tulkoon heidän pöytänsä
heille paulaksi ja ansaksi
ja lankeemukseksi ja kostoksi,
soetkoot heidän silmänsä,
etteivät he näkisi;
ja paina yhäti heidän selkänsä kumaraan".
Lankeemus eli kompastuminen
oli siis Israelin kohtalo epäuskon tähden.
He olivat suistuneet pois perustukelta,
joka oli Aabrahamin usko.
Tämä kompuroiminen tai lankeaminen
ei tietenkään tarkoita sitä,
että heidät olisi tarkoitettu kaatumaan.
Aivan päinvastoin.
Siis. Pois se.
- Minä siis sanon:
eivät kaiketi he ole
sitä varten kompastuneet,
että lankeaisivat?
Pois se!
Vaan mitä varten nyt on näin.
Paavali käyttää ilmaisua kiivaus,
joka usein ymmärretään aivan väärin.
Kysymys on kateellisuudesta eli
mustasukkaisuuden kiivaudesta.
- Vaan heidän lankeemuksensa kautta
tuli pelastus pakanoille,
että he itse syttyisivät kiivauteen.
Israelin ei olisi tarvinnut kompastua
epäuskoon. Se olisi voinut
vaeltaa suoraa päätä sille
luvattuun maahan,
ja ottaa se omakseen.
Kaikki olisi voinut edetä ihan toisin.
Ja olisimme päässeet suoraan siihen,
että Jeesus olisi perustanut Valtakuntansa
maan päälle,
ja Valtakunnan evankeliumia olisi
julistettu pahan estämättä
kaikille kansoille jo pari tuhatta vuotta
Israelista käsin.
Ja tämä olisi ollut
suureksi rikkaudeksi maailmalle.
Mutta nyt kävi näin kuin kävi.
Ja niin taas kerran täytyi ottaa
varasuunnitelma käyttöön.
Pakanat ottivat Sanan vastaan
ja julistavat Armon evankeliumia,
jonka Jeesus antoi suoraan Paavalille,
ja sitten kyllä Israelikin ajan kanssa
tulee kateelliseksi ja ottaa
omaan Messiaansa vastaan.
- Mutta jos heidän lankeemuksensa
on maailmalle rikkaudeksi
ja heidän vajautensa
pakanoille rikkaudeksi,
kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä!
Me pakanat helposti alamme
pröystäillä meitä kohdanneesta armosta.
Ja niin Paavali oikein
moninkertaisesti selittää,
että ei ole kysymys meidän
pakanoiden erinomaisuudesta.
Hän johdattaa meitä pakanoita
oikein varoituksen sanaan.
- Teille, pakanoille,
minä sanon:
Koska olen pakanain apostoli,
pidän minä virkaani kunniassa,
sytyttääkseni,
jos mahdollista,
kiivauteen niitä,
jotka ovat minun heimolaisiani,
ja pelastaakseni edes muutamia heistä.
Siis älkäämme hyvät pakanat
vaan alkako pröystäilemään
Israelilaisten edessä.
Meidän pelastuksemme
perustuu Israelin elämään.
Ei Israelin lankeemukseen.
- Sillä jos heidän hylkäämisensä
on maailmalle sovitukseksi,
mitä heidän armoihin-ottamisensa on
muuta kuin elämä kuolleista?
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg) Room 11:1-15
2 Tim 2:8-13
Room 9:1-5
ISRAEL Aito öljypuu
jatkuu ...
-
Siis me pakanat olemme kyllä saaneet
erityisen osan kahdeksi päiväksi
eli kahdeksi millenniumiksi.
Mutta kolmantena päivänä
Jeesus pääsee määränsä päähän
ja perustaa Israelille Valtakunnan,
ja se kestää siis vielä 1000 vuotta.
Tämä Israelin kääntyminen
merkitsee elämää kuolleista.
Israel Jumalan Vaimona
kokee tuossa taitekohdassa
ylösnousemuksen.
Ja Kristuksen Morsian,
joka pääasiassa koostuu pakanoista,
on myös jo hiukan aiemmin
sen kokenut.
Siis Elämän ylösnousemus
on tapahtunut.
Ja maan päällä jatkuva elämä
kokee ihan uuden olomuodon.
Uutisleipä eli Israel on
vihdoin pyhä paitsi asemaltaan
myös tekojensa osalta,
kun missään Herran Pyhällä vuorella
ei kukaan tee pahaa.
- Mutta jos uutisleipä on pyhä,
niin on myös koko taikina,
ja jos juuri on pyhä,
niin ovat myös oksat.
Ja me surkeat pakanat
olemme jo nyt päässeet
täysin armosta osallisiksi
tästä Jumalan Valtakunnasta.
Se on sisäisesti meissä.
Ja niin olemme jo asetetut
eli istumme taivaallisissa.
Mutta vielä kerran.
Älä hyvä pakana vaan ylpeile.
- Mutta jos muutamat oksista
ovat taitetut pois
ja sinä,
joka olet metsäöljypuu,
olet oksastettu
oikeiden oksien joukkoon
ja olet päässyt
niiden kanssa osalliseksi
öljypuun mehevästä juuresta,
niin älä ylpeile oksien rinnalla;
mutta jos ylpeilet,
niin et sinä kuitenkaan kannata juurta,
vaan juuri kannattaa sinua.
Joku kuitenkin tekee näin:
- Sinä kaiketi sanonet:
"Ne oksat taitettiin pois,
että minut oksastettaisiin".
Voi raukkaa, joka näin ajattelee.
Eikä ymmärrä ollenkaan sitä,
että Israel on se puu,
johon hänet on oksastettu.
Jos aidot oksat hakataan pois,
niin kuinka ei sitten epäaitoja,
jos tuottavat huonoa hedelmää,
joista pahanmakuisimmat ovat
ylpeyden mehua sisältäviä.
- Oikein;
epäuskonsa tähden ne taitettiin pois,
mutta sinä pysyt uskosi kautta.
Älä ole ylpeä,
vaan pelkää.
Kuinka paljon ennemmin
minut hakataan pois,
jos ylpeilen Israelin
eli Jumalan silmäterän edessä.
- Sillä jos Jumala ei ole säästänyt
luonnollisia oksia,
ei hän ole säästävä sinuakaan.
Jos Jumala on irrottanut luonnollisia oksia,
kuinka suuressa vaarassa minä olenkaan,
jos pilkkaan puuta, johon olen oksastettu.
- Katso siis Jumalan
hyvyyttä ja ankaruutta:
Jumalan ankaruutta
langenneita kohtaan,
mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan,
jos hänen hyvyydessänsä pysyt;
muutoin sinutkin hakataan pois.
Jos Jumala on kyennyt oksastamaan
metsäöljypuun oksan jaloon puuhun,
niin kuinka ei sen aitoja oksia.
Niillä kun on jo kaikki,
mitä minulla ei ole.
Minulla ei ole muuta kuin
lahjaksi saatu usko.
Ja sama lahja on Pelastus
myös näille aidoille
ja kaiken omistaville oksille,
jotka ovat Jumalan valittua kansaa.
- Mutta nuo toisetkin,
jos eivät jää epäuskoonsa,
tulevat oksastettaviksi,
sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen.
Sillä jos sinä olet leikattu
luonnollisesta metsäöljypuusta
ja vasten luontoa oksastettu
jaloon öljypuuhun,
kuinka paljoa ennemmin
nämä luonnolliset oksat
tulevat oksastettaviksi
omaan öljypuuhunsa!
Tämä nykyinen armotalouskausi
on vain väliaikainen.
Ja sen tarkoitus on saada
Israel mustasukkaiseksi
meidän pakanoiden kautta.
Siis vain osaksi aikaa
on Israelia kohdannut paatumus.
- Sillä minä en tahdo, veljet
- ettette olisi oman viisautenne varassa -
pitää teitä tietämättöminä
tästä salaisuudesta,
että Israelia on osaksi kohdannut paatumus
- hamaan siihen asti, kunnes
pakanain täysi luku on sisälle tullut
Ja sitten koko Israel on pelastuva.
- ja niin kaikki Israel on pelastuva,
niinkuin kirjoitettu on:
"Siionista on tuleva pelastaja,
hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.
Ja tämä on oleva
minun liittoni heidän kanssaan,
kun minä otan pois heidän syntinsä."
Kun Uusi Liitto,
jonka Jumala on solminut
Israelin kansan kanssa,
tulee konkreettiseksi
Jaakobin ahdistuksen seurauksena,
niin syntyy Uuden Liiton Israel.
Nyt heidän kasvoillaan on kuitenkin peite.
Ja evankeliumin valo ei loista heille
niinkuin pitäisi,
eikä heidän kauttaan vielä maailmalle,
niinkuin se tulee loistamaan
Messiaan Valtakunnassa.
He ovat nyt armon evankeliumin vihollisia.
Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa,
että he ovat rakastettuja isien tähden.
Mutta kun tuo pakanain täysi luku
on sisälle tullut,
ja Kristuksen Morsian temmataan
yläilmoihin ja viedään Isän kotiin,
ja palaa sieltä aikanaan
vihittynä Karitsan Vaimona,
niin silloin Jumalan Vaimo Israel
myös tunnistaa Messiaansa.
- Sillä ei Jumala
armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.
Samoin kuin te ennen olitte
Jumalalle tottelemattomia,
mutta nyt olette saaneet laupeuden
näiden tottelemattomuuden kautta,
samoin nämäkin nyt
ovat olleet tottelemattomia,
että myös he
teille tulleen armahtamisen kautta
nyt saisivat laupeuden.
Sillä Jumala on sulkenut
kaikki tottelemattomuuteen,
että hän kaikkia armahtaisi.
Oli ihminen kuinka hankala tapaus tahansa,
niin mikään ei estä
Jumalaa pelastamasta tätä.
Jumala tahtoo,
että kaikki pelastuisivat
ja tulisivat tuntemaan Totuuden.
Jumala on jopa hoitanut tuomiomme
pois päiväjärjestyksestä,
ottaen sen omalle kontolleen.
Ei tarvita muuta kuin
armon vastaan ottaminen.
Kukaan ei pelastu muutoin kuin armosta.
Israelille, jonka rikkauksiin kuuluu laki,
se on vaikeampi pala kuin meille pakanoille.
Mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.
Sekin mikä ihmiselle on mahdotonta.
Siis ihmisen pelastuminen.
- Oi sitä Jumalan
rikkauden ja viisauden ja tiedon
syvyyttä!
Kuinka tutkimattomat
ovat hänen tuomionsa
ja käsittämättömät hänen tiensä!
Sillä kuka on tuntenut
Herran mielen?
Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa?
Tai kuka on ensin
antanut hänelle jotakin,
joka olisi tälle korvattava?
Sillä
hänestä ja hänen kauttansa ja häneen
on kaikki;
hänelle kunnia iankaikkisesti!
Amen.
Ja nyt Paavali on edennyt
siihen vaiheeseen asti,
että hän voi alkaa selvittää meille,
jotka olemme armosta pelastettuja,
mitä meidän tulisi tehdä elämällämme.
Minkälainen uskovan vaelluksen pitäisi olla.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg) Room 11:16-36
-
Pelottavia ja vaikeita sanoja meistä pakanoista ja Israelista, jalon viinipuun oksasta. Vaikka Israel tekisi mitä kauheuksia muita kansoja kohtaan, emme siis saisi ylpeillä hurskaudellamme ?
Onneksemme meillä pakanoilla on tämä:
Minulla ei ole muuta kuin
lahjaksi saatu usko.
Ja sama lahja on Pelastus
myös näille aidoille
ja kaiken omistaville oksille,
jotka ovat Jumalan valittua kansaa.
Viittaako 'kolme päivää / 3000 vuotta pyhään lukuun joka on myös Kristuksen haudassa olemisen aika ?
Siis vieläkö liki tuhat vuotta vapautukseemmeko ?
-
Tämä on varmaa selitys mikä on tilanne Israelissa nyt:
Sillä minä en tahdo, veljet
- ettette olisi oman viisautenne varassa -
pitää teitä tietämättöminä
tästä salaisuudesta,
että Israelia on osaksi kohdannut paatumus
- hamaan siihen asti, kunnes
pakanain täysi luku on sisälle tullut
Ja sitten kun aika on täyttynyt tapahtuu:
ja niin kaikki Israel on pelastuva,
niinkuin kirjoitettu on:
"Siionista on tuleva pelastaja,
hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.
Ja tämä on oleva
minun liittoni heidän kanssaan,
kun minä otan pois heidän syntinsä."
Pelastaja on Kristus, Israelin luvattu Messias.
Meidän on siis siunattava Israelia, vaikka se on yhä paatumuksessaan.
-
Kristuksen orjana
Paavali on julistanut
suoraan Jeesukselta saamansa
Jumalan Evankeliumin.
Kahdeksan lukua oli käyty läpi,
kun Paavali jatkoi selvittelyä
Israelin kohtaloilla
kolmen luvun verran.
Ja tuohon Aitoon öljypuuhun
me metsäöljypuun oksatkin
olemme oksastetut.
Ja kerran aidot öljypuun oksatkin
oksastetaan siihen takaisin,
ja alkaa Messiaan Valtakunta
tämän maan päällä.
Se kestää tuhat vuotta
ollen ihmiskunnan seitsemäs millennium.
Silloin kaikki on toisin kuin nyt.
Ja yksi kuvaus siitä löytyy
Jesajan kirjasta lopusta:
- Minä iloitsen Jerusalemista
ja riemuitsen kansastani;
eikä siellä enää kuulla itkun ääntä
eikä valituksen ääntä.
Ei siellä ole enää lasta,
joka eläisi vain muutaman päivän,
ei vanhusta,
joka ei täyttäisi päiviensä määrää;
sillä nuorin kuolee satavuotiaana,
ja vasta satavuotiaana
synnintekijä joutuu kiroukseen.
He rakentavat taloja ja asuvat niissä,
he istuttavat viinitarhoja
ja syövät niiden hedelmät;
he eivät rakenna muitten asua,
eivät istuta muitten syödä;
sillä niinkuin puitten päivät ovat,
niin ovat elinpäivät minun kansassani.
Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn.
He eivät tee työtä turhaan
eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi,
sillä he ovat Herran siunattujen siemen,
ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä.
Ennenkuin he huutavat, minä vastaan,
heidän vielä puhuessaan minä kuulen.
Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella,
ja leijona syö rehua niinkuin raavas,
ja käärmeen ruokana on maan tomu;
ei missään minun pyhällä vuorellani
tehdä pahaa eikä vahinkoa,
sanoo Herra.
Ja kun tuo seitsemäs millennium päättyy,
niin paholainen päästetään vielä
vähäksi aikaa irti. Tämä kerrotaan
Ilmestyskirjan loppulehdillä.
Ks kaavio lopun ajasta (https://kalamos.webnode.fi/sana-ja-elama/loppu/viimeiset-paivat/viimeisten-paivien-aikataulukko/)
Mutta palataan Roomalaiskirjeeseen
ja tähän ankeaan aikakauteen.
Kun olemme itsemme
Jumalalle antaneet,
niin olemme tietenkin
Hänen omiansa.
Olen antanut Jeesuksen sovittaa
itseni Jumalan kanssa.
Olen Jeesuksen ansion tähden
Pyhä eli Jumalalle erotettu.
Mutta voin antaa enemmänkin.
Antautua Hänen palvelukseensa.
Silloin en ole pelkästään
pyhitetty eli erotettu maailmasta
Jumalan omaisuudeksi,
vaan lähetetty
pahan maailman keskelle
ja näin palvelemaan Jumalaa.
Ja tästä Paavali sitten opettaa seuraavaksi
eli kolmannessa pääosiossa.
- Niin minä
Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne.
Pietarin kirjeessä on sama alkutekstin sana
käännetty järjellisen sijasta hengelliseksi.
- Ja tulkaa hänen tykönsä,
elävän kiven tykö,
jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet,
mutta joka Jumalan edessä
on valittu, kallis,
ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä
hengelliseksi huoneeksi,
pyhäksi papistoksi,
uhraamaan hengellisiä uhreja,
jotka Jeesuksen Kristuksen kautta
ovat Jumalalle mieluisia.
Kun hengellinen maito
on kasvattanut meitä,
me saamme etuoikeuden
tulla Elävän Kiven tykö
siinä mielenlaadussa,
että haluamme uhrata elämämme
Hänen palvelukseensa.
Tulimme uskoon kun
meissä tapahtui mielenmuutos,
joka mielemme uudistuu
koko vaelluksemme ajan.
- Älkääkä mukautuko
tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa
mielenne uudistuksen kautta,
tutkiaksenne,
mikä on Jumalan tahto,
mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Me otamme vastaan ensin Sanan,
sitten koemme mielen
muutoksen/uudistuksen
ja sitten uskossa teemme
Sanan mukaan
ja lopuksi tulemme
syvällisesti ymmärtämään sen,
mitä tuon Sanan kohta tarkoitti.
Älköön tämä jatkuva
prosessi onnistuessaan
kuitenkaan saattako
meitä jotenkin luulemaan,
että tiedämmekin sitten jo kaiken.
- Sillä sen armon kautta,
mikä minulle on annettu,
minä sanon teille jokaiselle,
ettei tule ajatella
itsestänsä enempää,
kuin ajatella sopii,
vaan ajatella kohtuullisesti,
sen uskonmäärän mukaan,
minkä Jumala on kullekin suonut.
Meillä itsekullakin on oma kutsumuksemme.
- Sillä niinkuin meillä
yhdessä ruumiissa on monta jäsentä,
mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,
niin me,
vaikka meitä on monta,
olemme yksi ruumis Kristuksessa,
mutta itsekukin
olemme toistemme jäseniä;
ja meillä on erilaisia armolahjoja
sen armon mukaan,
mikä meille on annettu;
Roomassa olevien pyhien joukko
on siis yksi ruumis Kristuksessa.
Se muodostuu jäsenistä,
jotka nekin ovat ruumiita.
Ja toisaalta kaikki seurakuntaruumiit
muodostavat yhdessä Kristuksen Ruumiin.
Perusyksikkö on yksi ihmisruumis.
Minäkin (henkeni) asuu ruumiissa.
Siinä on monta jäsentä.
Esimerkiksi
- kaksi silmää,
kaksi korvaa,
kaksi kättä,
kaksi jalkaa,
yksi suu,
yksi nenä
Miten nämä voivat olla
toistensa jäseniä.
Siten, että ne muodostavat
yhden toimivan kokonaisuuden:
Ruumiin.
Ilman silmiä
jalkani eivät voisi
kuljettaa minua niin,
etten törmäile.
Näin silmät palvelevat jalkoja.
Ilman jalkoja
en voisi lähestyä silmieni
havaitsemaa kohdetta.
Näin jalat palvelevat silmiä.
Kaikki ruumiinjäsenet mudostavat
yhden toimivan kokonaisuuden.
Minun ruumiini on tosin
aikalailla raihnainen.
Kaiken kaikkiaan elän
ihan selvästi kuolevaisessa ruumiissa.
Mutta silti ymmärrän,
että ruumis on tärkeä kokonaisuus,
jossa sen eri jäsenet toimivat
omalla toimintakyvyllään palvellen
pään tahtoa.
Ja jostain tällaisesta kokonaisuudesta
Paavali puhuu ohjeistaessaan
Roomassa olevaa seurakuntaa
eli uloskutsuttujen joukkoa
toimimaan siten,
että itse kunkin ruumis
palvelisi yhdessä muiden kanssa
järjellisesti niin,
että kukin jäsen ymmärtäisi
oman armoituksensa.
- jos jollakin on profetoimisen lahja,
käyttäköön sitä sen mukaan,
kuin hänellä uskoa on;
Jos virka,
pitäköön virastaan vaarin;
jos joku opettaa,
olkoon uskollinen opettamisessaan;
jos kehoittaa,
niin kehoittamisessaan;
joka antaa,
antakoon vakaasta sydämestä;
joka on johtaja,
johtakoon toimellisesti;
joka laupeutta harjoittaa,
tehköön sen iloiten.
Tällainen seurakuntaruumis eli -perhe
tarvitsee keskinäistä rakkautta.
- Olkoon rakkaus vilpitön,
kammokaa pahaa,
riippukaa hyvässä kiinni.
Olkaa veljellisessä rakkaudessa
helläsydämiset toisianne kohtaan;
toinen toisenne kunnioittamisessa
kilpailkaa keskenänne.
Tuon huippukohdan jälkeen
olemme valmiit
antamaan itsemme
eläväksi, pyhäksi Jumalalle
otolliseksi uhriksi
eli toimelliseen Jumalan palvelemiseen
Hengessä palavasti.
- Älkää harrastuksessanne olko veltot;
olkaa hengessä palavat;
palvelkaa Herraa.
Tämä ei suinkaan tarkoita
liitelemistä pilvissä.
Se merkitsee aina myös
laskeutumista ahdistuksiin.
Ja silloin olemme siinä tilassa,
jossa me olemme hyödyksi
toinen toisillemme,
ja voimme vahvistaa toisiamme
ja meillä on näin toivon näköala.
- Olkaa toivossa iloiset,
ahdistuksessa kärsivälliset,
rukouksessa kestävät.
Pitäkää pyhien tarpeet ominanne;
harrastakaa vieraanvaraisuutta.
Siunatkaa vainoojianne,
siunatkaa, älkääkä kirotko.
Iloitkaa iloitsevien kanssa,
itkekää itkevien kanssa.
Olkaa keskenänne yksimieliset.
Älkää korkeita mielitelkö,
vaan tyytykää alhaisiin oloihin.
Älkää olko itsemielestänne viisaita.
Nyt olemme valmiudessa
palvelemaan Jumalaa
siinä tehtävässä,
joka meille on annettu.
Se tietää kuitenkin aina
suuria vaikeuksia.
Koko pimeyden valtakunta
hyökkää meitä vastaan.
Ja tätä varten
luvun loppuosan ohjeistus
on meille erittäin tärkeä,
ettei mielemme uudistus latistu,
jolloin menetämme sen
Rakkauden voiman,
joka meillä oli.
Jäljelle jäisi silloin vain se
tuomitseva huru-ukko
lakikirjansa kanssa,
joka aina ehtii olla eka,
paitsi silloin,
kun pitäisi mennä koiran purtavaksi.
- Älkää kenellekään
pahaa pahalla kostako.
Ahkeroikaa sitä,
mikä on hyvää
kaikkien ihmisten edessä.
Jos mahdollista on
ja mikäli teistä riippuu,
eläkää rauhassa
kaikkien ihmisten kanssa.
Älkää itse kostako, rakkaani,
vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle,
sillä kirjoitettu on:
"Minun on kosto,
minä olen maksava, sanoo Herra".
Vaan
"jos vihamiehelläsi on nälkä,
ruoki häntä,
jos hänellä on jano,
juota häntä,
sillä näin tehden
sinä kokoat tulisia hiiliä
hänen päänsä päälle".
Älä anna pahan itseäsi voittaa,
vaan voita sinä paha hyvällä.
Tuliset hiilet on suloinen lämmike.
Ei ole niin kauhean paljon aikaa,
kun esimerkiksi täällä
kylmässä pohjolassa
rakennustyömailla lämmittimenä
oli koksikori.
Teemme siis hyvää lähimmäisillemme,
kun kokoamme tulisiaa hiiliä
heidän päänsä päälle.
Eli tuo viittaa makuupaikan
viereen pääpuolelle
tuotaviin hiiliin.
Kun annamme itsemme
eläväksi, pyhäksi
Jumalalle otolliseksi uhriksi,
niin se ei suinkaan merkitse sitä,
että me olisimme jotenkin
muiden yläpuolella.
Aivan päinvastoin.
Me palvelemme kaikkia muita.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg) Room 12
Jes 65: 19-25
1 Piet 2:4-5
-
Sain kaksi selventävää asiaa tuosta edelläolevasta.
Raotat salaisuuden verhoa sopivasti lopun ajoista. Pääpiirteet alkavat hahmottua vaikka Ilmestyskirja on ollut minulle kovin vaikea. Seitsemäs millenium on menossa, alkaen Aabrahamista.
Eri liikkeet pitävät eri tavoin arvossa lopun ajoista puhumisesta. Kun itse Kristuskaan ei sitä aikaa tiedä (kerro tietävänsä ).
Mitä on olla Jumalan käytössä ? Siitä oli tuttua opetustekstiä. Seurakuntien Missio-koulutuksissa on näitä kerrattu.
Tuleeko tietää, saati ilmaista mikä on kutsumukseni ? Kun en itsekään ole siitä varma, olkoon sanomatta.
Kynä ei pysy enää käppyräisissä sormissa, mutta läppärin nappuloita niillä voi tanssittaa.
-
Seitsemäs millenium on menossa, alkaen Aabrahamista.
Tarkoititko Aadamista?
-
Abrahamia ajattelin, mutta Adam on oijea vastaus. :039:
-
Aadamista lukien
olemme todellakin
astumassa seitsemänteen
millenniumiin
eli Jeesuksesta lukien
kolmanteen päivään
eli vuosituhanteen.
Ja silloin kolmantena päivänä
Hän sanoi pääsevänsä
määränpäähän
eli alkaa
Messiaan Valtakunta.
-
Sinulla on tarkkaan tutkittu tieto hallussa. Sitä ei ole minulla, mutta en kuitenkaan elä luulo-uskossa. Uskon että asia on kuten sanot. :eusa_clap: