Körttifoorumi

Keskustelu => Raamattupiirit => Aiheen aloitti: kalamos - 05.05.25 - klo:09:28

Otsikko: Genesis
Kirjoitti: kalamos - 05.05.25 - klo:09:28
Raamattu eli Kirjoitukset
on
Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle.

Nykykieltä käyttäen
voisi sanoa,
että Raamattu on
Jumalan omasivu.

Tanak
on heprealainen Raamattu.

Tuolla ilmaisulla Tanak
tarkoitetaan sitä osaa
Raamatusta,
jota kristityt yleensä nimittävät
Vanhaksi testamentiksi.

Vanha Testamentti
tarkoittaa oikeastaan
Vanhaa liittoa.

Jumala antoi lain Israelin kansalle.
Ja niin puhutaan myös lakiliitosta.

Jumala lupasi kuitenkin
tehdä Israelin kansan kanssa
Uuden liiton.

Ja tämän Uuden liiton perustana
on Jumalan Karitsan
eli Jeesuksen Kristuksen veri,
johon Vanhan Testamentin
eläinuhrit viittasivat.

Rajapyykkinä
Vanhan ja Uuden liiton välillä
on siis Golgatan risti,
johon Jeesus Kristus
Jumalan Karitsana
ristiinnaulittiin.

Paavali käyttää tuosta
tapahtumasta ilmaisua:


Uudesta Liitosta kertoo
Uuden Testamentin kirjoitukset.

Jeesus ei koskaan käyttänyt ilmaisua
Vanha Testamentti.

Hän viittasi sen ajan Raamattuun
muun muassa ilmaisuilla

- Mooses
- Profeetat
- Kirjoitukset

Tanak eli Vanha Testamentti sisältää
juuri nuo kolme osiota.

Toora
Nevi'im
Ketuvim

Tanak on siis lyhennesana
noista kolmesta heprean sanasta


תורה‎ = Toora = Opetus (Laki)

Toora on Tanakin
eli Vanhan Testamentin
ensimmäinen osa
sisältäen viisi ensimmäistä kirjaa,
ja niin siitä käytetäänkin usein
kreikkalaista ilmaisua Pentateukki.
Suomessa käytetään usein nimitystä
Viisi Mooseksen kirjaa.

Tooran kirjojen nimet ovat:

- Berešit
- Šemot
- Vajikra
- Bamidbar
- Devarim 

Eli suomennettuna

- Alussa
- Nimet
- Ja Hän kutsui
- Erämaassa
- Sanat

Toora eli Opetus on perustus
koko Raamatun ilmoitukselle.

Tooran eli Opetuksen
Ensimmäinen kirja jo nimessään
ja samalla koko Tooran ja Raamatun
Ensimmäisessä Sanassaan ...

... kertoo meille Sanoman
Pelastajasta,
joka on
Alku ja Loppu,
Ensimmäinen ja Viimeinen,
Alfa ja Omega.

Jeesus käyttää tätä ilmaisua
itsestään
vielä Ilmestyskirjan
eli koko Raamatun viimeisessä luvussa:


Toora eli Opetus
ei siis ole mikään fossiloitunut jäänne,
vaan peruskallio
josta rakentuu Jumalan Sana
alusta loppuun saakka.

Ja tämä Sana on
Raamatun ensimmäisestä sanasta
alkaen ilmoitusta Messiaasta
eli Jeesuksesta Kristuksesta.

Ilmestyskirjan eli Raamatun loppusivuilta
löydämme myös tämän
ilmoituksen Jeesuksesta:


Palataan Pentateukkiin.
Kreikkalaisittain
Pentateukin kirjojen nimet ovat:

- Genesis
- Exodus
- Leviticus
- Numeri
- Deuteronomium

Itse käytän yleensä
näistä sanoista
muodostettuja lyhenteitä
Raamattuviitteissäni.

(Gen)
(Ex) 
(Lev)
(Num)
(Deut)

Suomennettuna
Pentateukin mukaiset
kirjojen nimet ovat:

- Synty
- Lähtö
- Leeviläisten (kirja)
- Numerot
- Toisto 


Ja nyt olen avaamassa
Raamattupiiriä
tuosta
Raamatun ensimmäisestä
kirjasta.

Raamatun viimeisestä kirjasta
olen jo avannut Raamattupiirin. (http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=6033.0)

Ja itse asiassa
tuo keskustelu tuli vaiheeseen,
joka innoitti minut avaamaan
keskustelun myös
Raamatun ensimmäisestä kirjasta.

Raamatun ensimmäinen kirja
Genesis
(Alkujen kirja)
jakautuu kolmeen pääosaan,
joista kaksi jälkimmäistä
jakautuu vielä kumpikin viiteen osaan.

Alku kaikelle luodulle




Alku ihmiskunnalle




Alku Jumalan kansalle



Siis avauskertomuksen
(Alussa loi Jumala ...)
jälkeen
tulee vielä kymmenen kertomusta,
jotka kaikki alkavat hebrean ilmaisulla
toledoth (jatkokertomus).

Ja näin olen noudattanut,
vaikka olenkin jo vanha,
Paavalin kehotusta
nuorelle Timoteukselle,
joka kehoittaa jakamaan
eli osittelemaan oikein
Jumalan Sanan.


Ja voimme sitten aloittaa
Mooseksen johdolla.

Siis aloittakaamme
ensimmäisen Mooseksen kirjan
ja samalla koko Raamatun
avauskertomuksesta
joka on koko Raamatun perusta.
Raamatun peruskertomus.

Tässä viestissä oli
palasia Raamatusta
eli Jumalan omasivulta
seuraavasti:

(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)

1 Kor 5:8
Gen 1:1
Ilm 22:13
Ilm 19:13
2 Tim 2:15
Otsikko: Vs: Genesis
Kirjoitti: Riitta-mummi - 05.05.25 - klo:15:55
Olen edelleen sitä mieltä, että Ilmestyskirjan ymmärtäminen oikein ( ? ) on melko mahdotonta ilman kreikan kielen tai muiden vieraskielisten kommentaarien tuntkimista ja tuntemista.

Koska se on erikoinen, salattu ( vain valituille avautuva ) ilmoitus, kiitän sinua kalamos, että näet vaivaa tällä Körttifoorumilla, joka on meille rakas.

Kun olen ystävien kanssa puhunut jo vuosikymmeniä sitten tästä ymmärtämisen vaikeudesta, heilläkin on ollut samaa.
Uuden Testamentin muut kirjoituksen luulen ymmärtäväni Hengen avulla ja sillä taidolla joka minulle on suotu lukiessani tai kuunnellessani sanaa.

Ilman sanaa ei olisi Raamattua. Ilman Raamattua ei olesi seurakuntaa. Ilman seurakuntaa ei olisi Kristuksen kirkkoa, joka on morsian.

Ole ystäällinen ja jatka opettamista, minä olen kiitollinen lukija. Keskustelu oppineen kanssa ei taida edetä.
Otsikko: Alku
Kirjoitti: kalamos - 06.05.25 - klo:09:26
Alku



Pimeys



Valkeus




(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg) Gen 1:1-5


Alussa loi Jumala
taivaat ja maan.

Profeetta Jesajan kirja
on kuin läpileikkaus
koko Raamatun ilmoituksesta.

Siinä on yhtä monta lukua
kuin on Raamatussa kirjoja.

Jesajan kirjan
loppuluvuissa kerrotaan,
että Jumala tulee luomaan
uudet taivaat ja uuden maan.



Jumala loi taivaat ja maan
alussa.

Jumala luo
uudet taivaat ja uuden maan
lopussa.

Asia vahvistuu Pietarin kautta
myös Uuden testamentin
profeetallisessa Sanassa.



Ja sitten
Raamatun viimeisessä kirjassa
aivan Ilmestyskirjan loppuriveillä
Johannes kertoo nähneensä,
että nykyiset
eli alussa luodut
taivaat ja maa katoavat
ennenkuin luodaan
uudet taivaat ja uusi maa.


Johannes jatkaa kuvausta
taivaista ja maasta,
jotka Jumala luo,
ja tarkentaa lopuksi 
Uuteen Jerusalemiin.


Siis pimeys ja yö
eivät kuulu Jumalan luomistekoihin.

Ne eivät kuuluneet
myöskään
alussa luotuihin taivaisiin
ja maahan.
Niinkuin ei mikään
muukaan kirous.

Kirjaimellisesti kääntäen
Raamatun toinen jae
puhuukin hävityksen jälkeisestä
sekasorrosta ja kaaoksesta
jota peitti nyt
syvät vedet ja pimeys.

Mutta kaiken yllä
liikkui Jumalan Henki.

Siis mitä oikein oli
tapahtunut.

Ensimmäinen asia,
joka Raamatussa kerrotaan,
oli taivaiden ja maan luominen:


Sana Jumala
on tuossa monikkomuotoinen
ja tarkoittaa
Valtiaiden perhettä,
johon kuuluu
Isä ja Poika ja Pyhä Henki.

Taivaassa on sen lisäksi
muita olentoja
– esimerkiksi enkeleitä.

Raamattu kertoo muualla
että nuo enkelit
olivat valtavan innoissaan
ja suorastaan riemuitsivat,
kun Jumala
heidän silmiensä edessä loi Maan.
Maa oli niin ihana paikka
eläimineen ja kasveineen.

Kaikki olennot taivaassa
rakastivat toisiaan.
Niin myös maan päällä.

Eläimet eivät syöneet toisiaan.
Mahtavin eläin maan päällä
oli nimeltään behemot.
Se oli valtavan suuri eläin.
Oikein sellainen jätti.
Sekin söi silti vain ruohoa.

Taivaassa olevista
luoduista olennoista
kaikin tavoin mahtavin oli
eräs korkea-arvoinen enkeli,
joita sanotaan kerubeiksi.

Koko enkelikunnan
kaikkein kaunein ja ihanin kerubi
oli saanut nimekseen
Aamuruskon poika.

Tätä Aamuruskon poikaa
jotkut ihmiset
nimittävät Luciferiksi
eli Valon kantajaksi.

Tämä kaikkein kirkkain
enkeliolento ylpistyi
ihanuudestaan ja kauneudestaan.

Raamattu kertoo,
että Hän halusi tehdä itsestään
Jumalan vertaisen.

Hän halusi korottaa istuimensa
Jumalan istuimen viereen.

Ja niin taivaassa alkoi sota.
Lucifer ja sen enkelit sotivat
muita Jumalan enkeleitä vastaan,
joiden johtajana oli
enkeliruhtinas Mikael.

Lucifer ja sen enkelit
hävisivät tuon sodan.
Heidät heitettiin taivaasta
Maan päälle.

Tämän seurauksena
kaikki Jumalan luoma ihanuus
maan päällä tuhoutui.

Raamatun toinen jae
kertoo tuhon jälkeisestä
sekasorrosta ja kaaoksesta.


Jumala ei siis kuitenkaan
jättänyt Maata tuohon
sekasortoiseen tilaan
pimeyden valtaan.

Pyhä Henki eli Jumalan Henki
kirjaimellisesti kääntäen
leijui tai lepatti kuin lintu
kaiken yläpuolella.

Kuuden päivän aikana
Jumala teki kaiken uudeksi.

Maa oli kuin uudestisyntynyt.
Se oli jälleen
kuin Jumalan puutarha.

Jumala ei pelkästään
muokannut olemassa olevaa,
vaan loi myös ihan uutta
- nykyiset elävät olennot.

Tuon uudistetun maan
Valtiaaksi Jumala asetti ihmisen.

Raamatun peruskertomuksen
loppuhuipennus on siis
ihmisen luominen.

Ja hyvin suuri salaisuus
kätkeytyy tuohon ilmoitukseen:


Raamatun peruskertomuksessa
siis viimeinen luotu olento
eli kaiken huippu on
Nainen.
Siis ihastuttavin
ja rakastettavin olento
päällä maan.
Siitä myöhemmin.

Mutta siis ...
Jumala käyskenteli
Paratiisissa eli Puutarhassa
ja keskusteli Maan valtiaaksi
asetetun ihmisen kanssa.

Silloin Jumala kertoi
ensimmäiselle ihmiselle
Aadamille syntyjä syviä.
 
Ja Aadam kertoi niistä edelleen
jälkeläisilleen.

Lopulta Mooses sai
Egyptin hovissa
kuulla kaiken äidiltään
ja tallensi
huippukoulutuksen saaneena
sen kirjalliseen muotoon.

Näin syntyi keskustelumme
aihe Genesis eli Alkujen kirja.

Myöhemmin Mooses
kirjoitti neljä muuta kirjaa,
mutta ei enää Egyptin hovissa.

Ja vastaavasti muut profeetat
ovat kirjoittaneet
Pyhän Hengen johtamina sen,
minkä ovat Jumalalta saaneet.

Ja niin meillä on yksi
yhtenäinen 66-osainen kirjasarja,
joka on kirjain kirjaimelta
Jumalan Sanaa.

Ja sen pääjuoni on
alusta loppuun saakka
pimeyden ja Valkeuden välinen taistelu,
joka alkoi
Raamatun ensimmäisen
ja toisen jakeen välissä
tapahtuneesta katastrofista.

Ja sen Jumala selvitti
Poikansa kautta,
jonka kautta oli
maailman alunperin luonutkin.

Mutta tosiasia oli,
että nyt oli olemassa pimeys
ja sen ruhtinas,
joka aiemmin oli ollut
kaikkein kirkkain ja ihastuttavin
luotu olento.

Ja niin
Jumalan Pojan eli Aamuruskon
ja Jumalan Pojan
lähimmän palvelijan
Aamuruskon pojan
välille
tuli syvä juopa.

Läheisin yhteys
Luojan ja luodun välillä
oli nyt yhtä vastakkainen
kuin on yö ja päivä,
kuin on pimeys ja Valkeus.


Otsikko: Vs: Genesis
Kirjoitti: Riitta-mummi - 06.05.25 - klo:09:33
Tätä olet tutkinut varmaan paljon. On myös meille vähemmän ymmärtäville tietoa pohdittavaksi. Olisihan tärkeää osata vastata esimerkiksi lasten kysymyksiin.

Itselleni Kristuksen ääni kertoo mikä on oikeaa tietoa, mikä ihmisistä tuotettua.

Katselin eilen Ilmestyskirjaa googlettamalla. Siitä ollaan hyvin kiinnostuneita, ja selityksiä on runsaasti, kirjojakin kirjoitettu.

Kun niitä lukee voi 'pää mennä sekaisin'. On luettava rukoillen ymmärrystä oikeasta ja väärästä. Mielenkiintoista on uskoville, kuten aikojen seuraaminenkin. Historia kulkee Raamatun ilmoitusten rinnalla. Minua molemmat kiinnostaa.
Otsikko: Kuuden päivän ihme
Kirjoitti: kalamos - 08.05.25 - klo:10:46
Alussa loi Jumala
taivaat ja maan
ja kaikki niiden joukot.

Kirkkain Kerubi,
täynnä viisautta ja täydellinen kauneudessa,
sopusuhtaisuuden sinetti,
enkelikunnan keskellä
kolmannessa taivaassa
Jumalan Paratiisissa käyskentelevä Valtias,
Aamuruskon Poika, ei tyytynyt osaansa.

Hän halusi Korkeimman vertaiseksi,
istuutua Jumalan rinnalle,
istuimelle, joka kuuluu
Jumalan ainosyntyiselle Pojalle.

Sen seurauksena hän menetti kirkkautensa,
ja hänestä tuli pimeyden ruhtinas.
Hänet heitettiin joukkoinensa
maan päälle.

Maa,
jonka Jumala oli tehnyt asuttavaksi,
oli sekarorron ja hävityksen vallassa.
Pimeys oli syvyyden päällä.
Mutta Jumalan Henki liikkui vetten päällä.

Edessä oli kuuden päivän pituinen
työviikko, jonka aikana
Jumala oli tekevä kaiken uudeksi.

Kohta Maa olisi
kuin uudestisyntynyt.
Se olisi jälleen
kuin Jumalan puutarha.

Jokainen päivä noista kuudesta
alkaa ilmaisulla:

Ja Jumala Sanoi



Ensimmäinen päivä

Tulkoon Valkeus

Ensimmäisenä päivänä
paikalle kutsuttiin Valkeus.

Kysymys ei ole auringosta
eikä kuusta eikä tähdistä.

Niiden kanssa Jumala teki töitä
vasta neljäntenä päivänä.

Tämä Valkeus on se sama Persoona,
jota Raamatun ensimmäinen Sana 
tarkoittaa eli
alkutekstistä suomeksi käännettynä
Alku/Esikoinen.

Kysymys on siis Jumalan Pojasta

Tästä kertoo myös Johannes
evankeliuminsa avauksessa.

Alussa oli Sana,
ja Sana oli Jumalan tykönä,
ja Sana oli Jumala.

Hän oli alussa Jumalan tykönä.

Kaikki on saanut syntynsä
Hänen kauttaan

Johannes kuvaa
evankeliuminsa Päähenkilöä
ensin Sanaksi,
mutta kohta myös Valkeudeksi.

Totinen Valkeus,
joka valistaa jokaisen ihmisen,
oli tulossa maailmaan.

Maailmassa Hän oli,
ja maailma on
Hänen kauttaan saanut syntynsä,
ja maailma ei Häntä tuntenut  

Tämän Valkeuden tieltä
pimeys joutui väistymään
ensimmäisenä päivänä.

Jumala vieläpä erotti
tuon Valkeuden, joka on hyvä,
pimeydestä.
Ne eivät voi hallita yhtäaikaa.


Toinen päivä

Tulkoon taivaanvahvuus

Toisena päivänä
Jumala erotti vedet vesistä.
Väliin tuli taivaanvahvuus.

Vesiä jäi siis taivaanvahduuden yläpuolelle.
Mutta maa
oli edelleen kokonaan veden peitossa.


Kolmas päivä

Kokoontukoot vedet
...
Kasvakoon maa vihantaa

Kolmantena päivänä
Maan päällä tapahtui mullistuksia,
jotka saivat aikaan sen,
että syntyi meri ja kuiva maa,
kun vedet kokoontuivat yhteen paikkaan,
ja maa kohosi sen keskelle.

Nuo mullistukset
(esim. tulivuorenpurkaukset)
vaikuttivat myös sen,
että kasvikunta sai
ruhtinaallisen kasvupohjan.


Neljäs päivä

Tulkoot valot

Neljäntenä päivänä
Jumala asetti
alussa luodut taivaankappaleet
takaisin paikoilleen niin,
että ne valaisevat maan
ja erottavat päivän yöstä
eli pimeyden valkeudesta.

Lisäksi ne osoittavat
aikajaksoja ja määräaikoja.


Viides päivä


Viliskööt vedet eläviä olentoja
ja lentökööt linnut maan päällä,
taivaanvahvuuden alla

Vasta viikon viidennen päivän kohdalla
puhutaan ensimmäisen kerran luomisesta:

Ja Jumala loi 

Tähän asti ei yhtään luomistekoa mainita
kuuden päivän pituisessa jaksossa.

Sen sijaan alussa luotua
jo olemassa olevaa materiaalia
oli siiretty paikasta toiseen,
muokattu ja muovailtu.

Eläimissä on kuitenkin muutakin
kuin maan tomua oleva ruumis.
Ne ovat eläviä sieluja.
Niissä on henki,
joka ei ole materian maailmasta.

Ensimmäiseksi luotiin
vedessä elävät olennot.
Sitten taivaalla lentävät siivekkäät.

Vesi on Raamatussa
Elämän vertauskuva
ja yleisin vertauskuva
Pyhästä Hengestä.

Taivaan tuulet on myös
esikuva Pyhästä Hengestä.

Vaikka koko maailma myöhemmin hukkui,
kun taivaan akkunat aukesivat,
ja taivaanvahvuuden yläpuolelle jääneet
vedet satoivat maan päälle,
niin vesissä eläneet olennot
eivät hukkuneet.


Kuudes päivä

Tuottakoon maa elävät olennot
...
Tehkäämme ihminen

Nyt puhutaan
maan päällä liikkuvista eläimistä.
Nekin ovat maan tomusta tehdyt,
ja niilläkin on henki
eli ne ovat eläviä sieluja.

Samoin ihmisen keho
on maan tomua,
mutta ihmisessä on myös
Elämän Henki,
jonka Jumala on puhaltanut ihmiseen.

Raamattu ilmoittaa siis
tuon maan tomusta tekemisen lisäksi,
että Jumala loi ihmisen.

Ihmisessä
niinkuin muissakin elävissä olennoissa
on siis jotakin,
mikä ei olekaan maan tomusta muovattua.

Jumala puhalsi ihmiseen
Elämän Hengen.
Ja tämä on luomisihme.
Ja juuri tuo Elämä,
jonka Jumala on
eläviin olentoihin antanut,
onkin ainoa luomisihme
kuuden päivän tapahtumasarjassa.



(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg) Gen 1:3-26
Otsikko: Vs: Genesis
Kirjoitti: Riitta-mummi - 08.05.25 - klo:11:23
Tässä on totuus.  Totuus tekee vapaaksi muista selityksistä. On voinut olla, sitä ei ole missään muualla kuin tiedemisten arvailuissa kerrottu, alkuräjähdys josta syntyi planeettammekin ja se materia mitä Jumala järjesteli sen jälkeen kun pimeys oli peittänyt maan.
Alkuräjähdys ei ole Luominen.  Me olemme luotuja, myös eläimet, joilla on samat oikeudet kuin ihmisillä, luotuina.

Toisaalla kerroit että se oli ihminen joka n i m e s i  eläimet.

Tätä selkeyttä olen kaivannut. Tämän lapsenymmärrykseni tajuaa. Tämä ei ole tiedettä, vaan totuus.

Kiitos kalamos !     

Kristus, valo valkeuden VK 536           https://www.youtube.com/watch?v=Bee9bfZS2jI
Otsikko: Luominen
Kirjoitti: kalamos - 09.05.25 - klo:09:08
Alussa/Esikoisessa/Esikoisen kautta
loi
Jumala/Valtiaat
taivaat ja maan.

Olen hyvin epäileväinen 
antavatko alkuräjähdysteoriat
jotain valoa siihen,
miten tuo luominen tapahtui.

Pikemminkin tuntuu siltä,
että näillä teorioilla
yritetään kumota
Raamatun sanoma,
jonka mukaan 
Alku/Esikoinen
on tämän projektin Pää.

Kaikki on sidottu tähän Persoonaan,
jonka Johannes esittelee meille
käyttäen ilmaisua Sana. 


Alkutekstissä on ilmaisu:

λόγος = sana
logos

logos
tulee juuresta
leg,
joka ilmaisee
kokoamista ja laskemista.

Eli jollain tavalla
Sanan miekka
erotti tyhjästä materian.

Näin UT:n puolella
Jeesusta tarkoittava ilmaisu
Sana
pitää aivan juuriaan myöten
sisällään sen,
että Jeesus on Luoja.

Ja aivan samoin
on alkuilmoitus VT:n puolella.

Raamatun ensimmäinen
sana kätkee sisäänsä
Raamatun toisen sanan
eli luomisen.

Eli Raamatun
kolme ensimmäistä kirjainta
eli ensimmäisen sanan alkuosa
on sama kuin
Raamatun toinen sana:

בְּרֵאשִׁ֖ית
Alussa

בָּרָ֣א
loi

Ja samoinkuin
jo olen todennutkin,
niin Jeesus on Luoja
myös toisella tavalla
kuin siten, että
Hän erotti tyhjästä materian
ja teki maailmankaikkeuden.

Eli samoinkuin Raamattu
heti VT:n alkuriveillä
ilmaisee Hänen olevan
paitsi Alku myös Valkeus,
ilmaisee Raamattu
myös UT:n sivuilla
Hänen olevan paitsi Alku
myös Elämän Valkeus

Johannes jatkaa ja sanoo:


Jeesus ei pelkästään
ottanut tyhjästä esiin materiaa.
Hän antoi itsestään ulos Elämän.

Hän on luonut taivaat ja maan.
Mutta myös
elävien joukot kumpaiseenkin.

Luominen voi siis olla sitä,
että Luoja leikkaa
tyhjästä ulos jotakin.

Mutta myös sitä,
että Luoja puhaltaa itsestään
Elämän johonkin.

Alussa loi Jumala
taivaat ja maan.
Eikä suinkaan autioksi
vaan asuttavaksi,
jolloin kummassakin
oli eläviä olentoja.

Myöhemmin
maa oli autio ja tyhjä,
ja sille
(aurinko, kuu ja tähdet mukaan lukien)
täytyi tehdä jotakin.

Ja kun kuuden päivän pituinen
saneerauskin oli ohi
Jumala lepäsi kaikista teoistansa.
Sekä luomisesta että tekemisestä.

Nyt täytyy taas kaivaa esiin
vanhimmat suomennokset.
- BIblia 1776
- Kirkkoraamattu 1642


Seitsemäs päivä





Ja otetaan vielä King James Version
- 1611
- 1758


Ihmistä ei luotu alussa,
vaan vasta kuuden päivän
saneerausohjelman päätteeksi,
jolloon Jumala
teki/muotoili
maan tomusta ihmisen.
Tuo maan tomu oli syntynyt silloin,
kun Jumala
loi taivaat ja maan.

Mutta nyt paljon myöhemmin
Jumala teki tuosta
maan tomusta ihmisruumiin.

Raamattu ilmoittaa tuon
maan tomusta tekemisen lisäksi,
että Jumala loi ihmisen.

Ihmisessä on siis jotakin,
mikä ei olekaan
maan tomusta kerättyä.
Jumala puhalsi ihmiseen
Elämän Hengen.

Kun Aadam
ja Aadamista otettu kylkisiivu
yhtyivät,
alkoi hedelmöittynyt solu
lisääntyä Eevan kohdussa.

Tuosta kudoksesta
tuli kolmas ihmisruumis,
joka oli samaa luuta ja lihaa,
jonka Jumala maan tomusta teki.

Maan tomusta tehty liha
lisääntyy ja täyttää maan.

Daavid sanoo tästä
solusilmukoiden lisääntymisestä näin.


Mutta tuon ihmisruumiin
kokoonkutomisen lisäksi,
tapahtuu aina myös
luomisihme äidin kohdussa.

Eli jotain,
mikä ei ole materian maailmasta,
tulee kohdussa olevaan ihmisen alkuun.



Ja tuossa jakeessa
vanhimmat suomennokset
- UT 1548
- KR 1642
taas tulostavat sanan henki
isolla hoolla:


Jokaisessa syntyvässä ihmisessä on
Eämän Henki,
jonka häneen on puhaltanut Jumala.

Ja näin jokainen ihminen
on maailmaan tullessaan
Jumalan omaisuutta
ja yhtä Jumalan kanssa.

Kun synti pääsee ihmisen sisimpään,
niin Elämä sammuu kuolemaksi.

Ja niin Jeesuskin puhui
kuolleista tarkoittaen silti
ruumiillisesti eläviä ihmisiä
käskien esimerkiksi
kuolleiden haudata kuolleensa.

Tuossa Jeesuksen kehotuksessa
ei kumpikaan kuolleiden joukko
ole vielä ruumiillisesti kuollut.

Mutta nyt olemme siis
Raamatun peruskertomuksen
loppuosassa,
jossa viimeisen työpäivän
eli kuudennen päivän päätteeksi
tapahtuu paljonkin asioita.

Eikä maan päällä ollut
syntiä eikä kuolemaa.

Kuudes päivä oli
alkanut siten,
että Jumala oli
tehnyt ensin maan päällä
elävät olennot.

Vesissä vilisevät
ja taivaassa lentävät
oli luotu jo viidentenä päivänä.

Mutta sitten kaiken Valtiaaksi
Jumala muovasi ihmisen.

Luoduista juuri ihminen
oli sekä ruumiillisesti
että Hengellisesti
Jumalan kuva.


Äitienpäivän taas lähestyessä,
on niin ihmeellistä ajatella sitä,
että Jumalan kuva
muodostuu miehestä ja naisesta.

Jeesus vertaa itseään kanaemoon.
Kaikkiriittävä Jumala
tarkoittaa kirjaimellisesti kääntäen
Jumalaa, jolla on rinnat.

Ja kuudennen päivän
tapahtumien kuvaus
jatkuukin näin:


Ja sitten tulee selvitys
Paratiisin ruokatarjonnasta.


Ja tämä käsky oli ja pysyi voimassa
vedenpaisumukseen asti.
Sitten tuli lisäpykälä
niin ihmisille kuin eläimillekin.

Mutta siis kuudes päivä
päättyi tuohon ihanuuteen.

Ja sitten oli sapatinlevon aika.
Niin Jumalalle kuin ihmiselle
kuin koko luomakunnalle.

Ja seitsemännen päivän
tapahtuman tuolla jo kirjasinkin.

Olemme nyt kahlanneet läpi
Raamatun peruskertomuksen.

Seuraavaksi tulee eteemme
Raamatun ensimmäinen jatkokertomus.

Näitä on Genesiksessä kymmenen,
ja jokainen niistä alkaa samaan tapaan:


Ja heti ensimmäinen jatkokertomus
tuo elokuvaan suurjännitteen
taustoittamaan Sapatin lepoa,
jonka ei suinkaan olisi
tarvinnut katketa
vaan jatkua ikuisuuteen saakka.

Mutta toki myös aivan huikean
Rakkauskertomuksen,
jonka salaisuus on mitä syvällisin.


(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)

Gen 1-2:3
Joh 1:1-10
Ps 139:13
Jaak 4:5
Otsikko: Vs: Genesis
Kirjoitti: Riitta-mummi - 09.05.25 - klo:12:01
Hieno esimerkki jälleen kuinka erilaisin lahjoin varustetut ihmiset ymmärtävät !

Minun körttiakan järjellä, mutta Kristuksen sisällisellä äänellä ja Jumalan johdatuksella ymmärrän Pyhän Hengen samaksi jonka Jumala puhalsi luotuaan ihmisen.
Tämä olikin helpoin osa Kolmiyhteisestä jumalasta.

Kristukseen olen vähitellen tutustunut, esimerkiksi Pauli Annalan avulla. Jumala teki Pojastaa ihmisen prototyypin. Siis Jumala, Isä, loi Pojan. Itse Jumala on salattu muilta paitsi Jeesukselta, Moosekselta ehkä ja muutamilta muilta Pyhiltä.

Luomisjärjestys on kuvitelmissani Raamatun Geneiksen kuvaama alku. En kuitenkaan usko että se tapahtui n. 6000 vuotta sitten.

On ollut Alun alku, Jumala joka loi avaruudet kaikkineen, planeetat, materian, mustan aukon ja vaikka mitä. Silloisen luomisen tulosta olivat ehkä mammutit, dinosaurukset ja suuret lentävät liskot.

Oliko silloin jo ihminen , enpä tiedä, mutta vesi peitti kaiken ja tuli yö, josta alkaa Genesis.

Minulle riittää tämäkin, mutta on jännittävää kuulla kielitaitoisen tutkijan näkemyksiä. Niitä kai tuotetaan aika paljon. Nyt on ensimmäinen kerta kun on kiinnostusta lukea näin tehtyä selitystä.

Kiitän lämpimästi.

Me olemme syntisiä, mutta Kristuksessa on pelastuksemme.

  Riitta :117:
Otsikko: Vs: Genesis
Kirjoitti: kalamos - 10.05.25 - klo:08:02
Raamatun peruskertomus
paljasti meille
syntyjä syviä.

Se ilmoitti heti
ensimmäisessä Sanassaan
Hänet,
joka on kaiken Alku,
jonka kautta kaikki on luotu.

Uuden Testamentin puolella
asian vahvistaa niin
Johanneksen evankeliumi
kuin epistolatkin.
Paavali kirjoittaa näin
Esikoisesta, Jumalan Pojasta:


Siis kaikki on luotu
Hänen kauttansa
ja Häneen.
Hän on esikoinen
ennen kaikkea luomakuntaa.

Kaikki on saanut alkunsa
Hänen kauttaan
ja ilman Häntä
ei ole syntynyt mitään,
mikä syntynyt on.

Hän ei siis itse suinkaan ole
luotu olento.

Hän on ollut Herran oma
jo ennenkuin mitään tehty oli.



Raamatun peruskertomus
jakaantui kolmeen osaan,
joista ensimmäinen ja viimeinen 
kertovat Hänen
aikaansaannoksistaan.

Välissä on kuvaus
pahan aikaansaannoksista.


1 Alku
2 Pimeys
3 Valkeus 

Ihanaakin ihanampi
Alku
ilmaistaan yhdellä
ainoalla alkutekstin lauseella,
jossa on seitsemän sanaa.

Hirvittävän hävityksen jälkeinen
pimeys, sekasorto ja kaaos
vaatii sanoja tuplamäärän
eli kaksi kertaa seitsemän.

Kolmas peruskertomuksen osa 
sisältää
seitsemän päivän kuvauksen.

Samoinkuin
Raamatun peruskertomus
jakaantui
kolmeen osaan,
jakaantuu
Genesis kokonaisuudessaan
kolmeen osaan:

1 Alku kaikelle luodulle
2 Alku ihmiskunnalle
3 Alku Jumalan kansalle

Alku kaikelle luodulle
on siis selvitetty
Raamatun peruskertomuksessa.

Nyt lähestymme
Genesiksen toista osiota
Alku ihmiskunnalle.

Se pitää sisällään
viisi jatkokertomusta: 

Aadam
Seet
Nooa
Nooan pojat
Seem

Raamatun ensimmäinen jatkokertomus
kertoo siis ihmisestä eli Aadamista.

Samoinkuin
koko Genesis
ja sen peruskertomus
jakaantuu myös
ensimmäinen jatkokertomus
kolmeen osaan.

1 Ihana alku
2 Kamala tuho
3 Uusi alku

Aloitamme
ihanasta alusta.

Se sisältää
seitseman kohtaa.

Tämä peruskertomuksen jälkeisen
ensimmäisen jatkokertomuksen
ensimmäinen osio on samalla
syventävä kertaus
peruskertomuksesta.


Taivaan ja maan synty



Ihmisen synty



Paratiisin istutus



Ihmisen asettaminen



Miehelle sopiva apu



Avioliiton asettaminen



Ilman häpeää




Tämä ensimmäinen jatkokertomus
oli siis syventävä kertaus
peruskertomuksesta, 
joka päättyi kuudennen päivän
tapahtumiin,
jolloin Jumala loi ihmisen
omaksi kuvaksensa,
mieheksi ja naiseksi.

Ja tätä siunattua ihanuutta
taustoittaa nyt
Jumalan puutarhassa
solisevat virrat
ja
ihanat hedelmäpuut,
jotka saavat veden nousemaan kielelle,
sekä
mitä sympaattisimmat eläimet.

En pysty millään tavoin
ilmaisemaan sitä,
mutta ymmärrän silti
luita ja ytimiä myöten,
kuinka hyvä Aadamin oli nyt olla.

Aadamin,
jonka ei olisi ollut hyvä olla yksin.

Ja sitä hän olisi ollut,
jos ei hänen rinnallaan
olisi ollut nainen.

Mutta nyt kaikki oli täydellistä.
Jopa siinä määrin,
etta Aadam ei tiennyt
vielä ollenkaan,
kuinka tärkeässä roolissa
Nainen oli hänen elämässään.

Ilman naista Aadam olisi ollut
ikuisesti hukassa.

Raamatun ensimmäisessä
jatkokertomuksessakin
nainen on koko ajan
sen jokaisessa kolmessa osassa
päätähti.

Vaikka
ensimmäisen jatkokertomuksen nimi
onkin Aadam,
niin ilman Naista
ei elokuvasta olisi tullut mitään.

Ja siitä todistaa esimerkiksi se,
että huomenna on Äitienpäivä.


(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)

Kol 1:16-17
San 8:22 KR 1642
Gen 2:4-25
Otsikko: Vs: Genesis
Kirjoitti: Pena - 10.05.25 - klo:08:38
On hyvä huomata, että luomiskertomus puhuu erikseen miehestä ja naisesta vasta sen jälkeen, kun heidät erotettiin ihmisestä, joka luotiin 'mieheksi ja naiseksi'. 'Kylkiluuksi' suomennettu sana voidaan kääntää myös 'kyljeksi' tai 'puoliskoksi'. Niinpä mies ja vaimo ovat suomeksikin toistensa puolisoita.
Otsikko: Vs: Genesis
Kirjoitti: Riitta-mummi - 10.05.25 - klo:09:15
Kiitos Pena . Olenkin kertonut tuntevani itsessäni molemmat puolet. Seksuaalisesti olen aina ollut nainen.

Tätä saisi kirkko harkita pohtiessaan parisuhteita.
Otsikko: NAINEN
Kirjoitti: kalamos - 11.05.25 - klo:08:22
Raamatun peruskertomus
ja sen jatkona ollut
syventävä kertaus
päättyivät siihen,
että Aadam nukutettiin
ja Jumala teki kylkihaavan,
josta otti ulos jotakin,
josta teki Naisen.

Raamatun
syvimpia ja suurimpia
salaisuuksia on
NAINEN.

Kun olemme tavaneet
Genesiksen peruskertomuksesta
Jumalan luomistekoja
taivaiden luomisesta alkaen,
niin loppuhuipennus kaikelle on
NAINEN.

Ja heti
ensimmäisen jatkokertomuksen
ensimmäisen osion
loppuhuipentumana
on jälleen tuo sama
NAINEN.

Se, mitä tuo sana NAINEN
jo itsessään
alkutekstissä meille paljastaa
on jotain niin huikeaa,
että se saa ihmisen sanattomaksi.

Koko Raamatun Sanoma
alusta loppuun saakka
kytkeytyy käsitteeseen
NAINEN.

Luomistapahtumien loppuhuipennus
on siis NAINEN.

Mies luotiin ensin ja
sitten tuon päivän päätteeksi
NAINEN.

Ja sitten kaikki oli valmista
sillä näyttämöllä,
jossa näytös on vieläkin kesken,
mutta käsikirjoitus
lopputapahtumia myöten
on jo tiedossa.

Ja koko näytöksen ajan
- niinkuin näytöksissä yleensäkin -
ratkaisevan tärkeässä roolissa
on alusta loppuun saakka
NAINEN.

Mies oli siis jo olemassa.
Ja sitten luotiin NAINEN.

Raamatun Peruskertomus
(Gen 1-2:3)
päättyy siihen,
että kaikki oli valmista,
kun kaiken päätteeksi oli luotu
NAINEN.

Ja tarkastuksen jälkeen
loppuarvosana
kaikelle luodulle oli
sangen hyvää.
Ei vain hyvää vaan sangen ...

Ja nyt Jumala saattoi levätä.
Ja Jumala oikein pyhitti
seitsemännen päivän,
josta tuo lepo alkoi.


Valitettavasti sapatinlepo
jäi lyhyeksi,
johtuen syntiinlankeemuksesta.

Ja niin ei Jumalalla eikä ihmisellä
nyt ole sapatinlepoa,
mutta aikanaan se tulee,
ja silloin jälleen kerran
kaikki on valmista.
Ja täyttyy suuri salaisuus siitä,
miksi Jumala loi ihmisen.

Jo peruskertomus paljastaa sen,
että ihminen luotiin
Jumalan kuvaksi ja Jumalan kaltaiseksi
ja ihminen sai jumalallisen tehtävän
ja asetettiin Jumalan luomakunnan
valtiaaksi.

Jumala = Elohim = Valtiaat

Raamatun ensimmäinen
jatkokertomus (Gen 2:4-)
paljastaa jotain siitä,
miksi Jumala loi ihmisen,
ja miksi nimenomaan
mieheksi ja naiseksi.

Paavali lainaa tekstiä tuosta
ensimmäisestä jatkokertomuksesta,
ja sanoo näin:


Siis Jumala loi ihmisen
Rakkautensa kohteeksi.

Ja samoin kuin
Jumala Rakastaa ihmistä,
tulee miehen Rakastaa
Vaimoaan.

Vaimo luotiin siis
miehen Rakkauden kohteeksi.

Miehen ei ollut hyvä olla yksin,
vaan mies tarvitsee jonkun,
jota Rakastaa.

Tämä on ensimmäinen syy sille,
miksi Jumala loi ihmisen
ja loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.

Mutta NAINEN
ei ole pelkästään
Rakkauden kohde.

Aadam tarvitsi rinnalleen
NAISEN
myös toisesta syystä,
joka on koko ihmiskunnan
kohtalon kysymys.

Toinen syy,
miksi Jumala loi naisen,
paljastuu seuraavasta
ensimmäisen jatkokertomuksen
käskysanasta,
jonka Jumala antoi
Aadamille.   
Siis alkutekstin mukaan
miehelle.


Siis oli yksi ihminen Aadam,
jota Jumala kielsi syömästä
hyvän- ja pahantiedon puusta.
Ja asia oli hyvin vakava.


Ja heti perään Jumala taivaissa
sanoo miehestä:

 

Miksi ei ole.
Syy tähän oli juuri edellä sanottu.

Jos Aadam yksinäisyydessään
syö kielletyn hedelmän,
ei voi syntyä
SUKULUNASTAJAA, 
joka voisi pelastaa ihmisen.

Siksi Jumala teki
ja jo ennen
Aadamin syntiinlankeemusta
Aadamin kylkisiivusta,
toisen ihmisen,
joka oli samaa lihaa ja luuta
kuin Aadam,
ja sai nimekseen NAINEN.

Jos Aadam lankeaisi syntiin
jolloin synti ja kuolema tulisi maailmaan
tuon yhden ihmisen kautta,
tarvitaan NAINEN,
jonka siemen voi
tulla AUTTAJAKSI,
joka murskaa synnin ja kuoleman vallan.

Kun Jumala sanoo ...
... niin tuo sana on maskuliini.

Jos ensimmäinen Aadam
syö kielletystä puusta,
ja sen seurauksena
maailmaan tulee synti ja kuolema
tämän yhden ihmisen
eli Ensimmäisen Aadamin kautta,
niin tämän katarstrofin varalta
tarvittiin järjestely,
joka mahdollisti sen,
että maailmaan voisi tulla
kelvollinen sukulunastaja,
Vaimon Siemen
eli
Viimeinen Aadam.

Ihmisen PELASTUS
edellytti siis sitä,
että oli olemssa
Aadamin kanssa
samaa lihaa ja luuta
oleva toinen ihminen -
NAINEN.

Aadam joutui siis heti
elämänsä ensimmäisenä päivänä
leikkaukseen tästä syystä.

Ensin Jumala nukutti Aadamin.
Sitten Jumala otti palasen
Aadamin kyljestä.
Ja tästä Aadamin kylkisiivusta
Jumala teki NAISEN.


Jumala
Taivaan Isänä
saattelee Morsiamen
Aadamin luo.

Aadam on esikuva Jeesuksesta.
Raamattu käyttää ilmaisuja
- Ensimmäinen Aadam
- Viimeinen Aadam

Jumala kuva oli muuttunut
yhdestä ihmisestä
kahdeksi ihmiseksi
- mieheksi ja naiseksi,
jotka lisääntyvät ja täyttävät maan.

Ilman Ensimmäisen Aadamin
kylkihaavaa
ei olisi tuota ihastusta,
jonka Aadam sai omakseen,
eikä olisi ihmiskuntaa,
jota Raamatussa sanotaan 
Jumalan Morsiameksi ja Vaimoksi.

Ilman Viimeisen Aadamin
kylkihaavaa,
ei olisi synnin valtaan joutuneen
ihmiskunnan
eli Jumalan Morsiamen ja Vaimon
lunastusta,
eikä Jumala koskaan
olisi saanut omakseen
ihastustaan.

Ja tämä johtuu siitä,
että maailmaan
ja myös juuri minun
ja Sinunkin sydämeesi
on jossain vaiheessa
päässyt valtiaaksi synti.

Synti eli vääryys oli syntynyt
kirkkaimman kerubin sydämessä
Raamatun ensimmäisen virkkeen
jälkeen ennen toista virkettä.

Ja tämän tähden Jumalan
täytyi istuttaa myös
hyvän- ja pahantiedon puu.

Ihmisen oli tehtävä valinta
- vääryyden ja Oikeuden
- kuoleman ja Elämän 
- synnin ja Vanhurskauden 
- pimeyden ja Valkeuden
- paholaisen ja Jumalan
välillä.

Tämän perusvalinnan
olisi Aadam tekevä
paratiisin keskelle
istutettujen kahden puun välillä.

Aadam ohitti viereisen
Elämän puun hedelmät
ja söi kielletyn puun hedelmän.

Ja näin
yhden ihmisen kautta
synti ja kuolema astuivat maailmaan.

Ja maailmasta se on päässyt
itse kunkin sydämeen,
kun olemme syntiä tehneet.

Mutta onneksi
Jumala viisaudessaan oli
tehnyt NAISEN,
jonka Siemenen kautta
voisi pelastaa
ihmissuvun
ja sen haltuun annetun
eläinkunnan
ikuiselta kuolemalta.


(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)

Gen 1:31-2:3 (Osin Bibliasta)
Ef 5:31-33
Gen 2:16-18
Gen 2:21-24
Otsikko: Vs: Genesis
Kirjoitti: Riitta-mummi - 11.05.25 - klo:08:42
Rakas Jeesus, pidä meistä, oman seurakuntasi jäsenistä huolta niin ettemme aina uudelleen lankeaisi synnin houkutuksiin ! Kiitos siitä että vaikka lankeaisimmekin, sinä olet armollinen ja annat kaikki synnit anteeksi
kun anomme sitä sinun kalliissa nimessäsi ja veressäsi.
Otsikko: Aadamin vaikea valinta
Kirjoitti: kalamos - 12.05.25 - klo:18:54
Kuudessa päivässä
hävityksen jälkeisen
sekasorron ja kaaoksen
kokenut Maa
oli taas kuin uudestisyntynyt.

Kaksi ihmistä
- mies ja nainen -
hallitsemassa
Jumalan istuttamassa puutarhassa
tehtävänä lisääntyä ja täyttää maa.

Jumalan hyvyys ja rakkaus
ihmislasta kohtaan
näkyi kaikkialla Paratiisissa.

Kaikki oli Jumalan lahjaa
Hänen rakastamalleen ihmiselle.

Jumala halusi
ikuisen ja katkeamattoman
yhteyden
Itsensä ja ihmisen välille.

Hän,
jota varten kaikki on luotu,
jonka ihastuksena
ihmislapset olivat,
oli jo selvästi ilmaissut:

Tahdon!

Hän, joka on Elämä,
odotti nyt ihastuksensa vastausta.

Hänessä oleva Ikuinen Elämä
oli tarjolla keskellä Paratiisia
Elämänpuun hedelmän
lihassa ja veressä.

Ota tästä ja syö!
Ja Minä
ja Minussa oleva Ikuinen Elämä
on sinussa ikuisesti.

Ihminen teki valintansa.
Söi viereisestä
hyvän- ja pahantiedonpuusta.

Mitä ihmettä!

Jumala teki maan
ihanaksi ja täydelliseksi.

Sitten heti Raamatun
Ensimmäisessä
jatkokertomuksessa kerrotaan,
että tuon täydellisyyden keskelle
Jumala istutti
paitsi
Elämän puun,
myös
hyvän ja pahantiedon puun,
jonka hedelmän syöminen
merkitsisi kuolemaa ihmiselle.

Miksi!

Synnin tähden.
Synti oli jo olemassa.
Valhe oli jo keksitty.

Jumala ei voinut lakaista
ongelmaa maton alle.
Kissa oli nostettava pöydälle.

Jumala loi ihmisen
omaksi kuvakseen.

Olennoksi,
joka voi vapaasta tahdostaan
Rakastaa.

Mutta
jolla on myös valinnan vapaus
olla rakastamatta.

Ja Jumala Rakasti ihmistä.

Mutta oli jo olemassa olento,
joka ei rakastanut ihmistä.

Olento joka vihasi Jumalaa
ja Jumalan kuvaksi ihmislasta
yli kaiken.

Ikuinen Rakkaussuhde
Jumalan ja ihmisen välillä
ei olisi mahdollinen ilman,
että ihminen tekee sydämenvalinnan
hyvän ja pahan välillä.
Hylkää pahan ja valitsee hyvän.

Ikuinen Elämä
Jumalan yhteydessä
edellyttää sitä,
että ihminen luottaa Jumalaan.

Mutta Aadam ei luottanut Jumalaan 
vaan uskoi valheen.

Aadam pani kaikki likoon
sen puolesta,
että käärme puhuu totta
ja Jumala valehtelee.

Ja nyt Jumalalla oli edessään ongelma,
jonka ratkaisu oli suunniteltu
jo ennen maailman perustamista.

Syntiä ei voi jättää rankaisematta.
Jos se jätetään rankaisematta,
ei Jumala voi koskaan tuomita
edes itse paholaista kadotukseen.

Saatana olisi ikuisesti riesanamme,
jos synti jätetään käsittelemättä.

Ja niin oli jo ennen aikojen alkua
päätetty Isän ja Pojan välillä,
että Poika ottaa tarvittaessa
ihmisen osan
ja ottaa päälleen
koko ihmiskunnan synnin,
ja kärsii
ihmiskunnalle kuuluvan rangaistuksen.

Ja näin synti saa rangaistuksensa
ja Jumala voi kuitenkin pelastaa
rakastamansa ihmiskunnan,
vaikka tapahtuisi syntiinlankeemus.

Ja niin sitten
valitettavasti tapahtui. 

Eräänä päivänä
Paratiisin yhden ja ainoan
kielletyn puun kätköissä
liikkuu jokin hyvin hohdokas olento
kuin elävänä todisteena siitä,
ettei tämä puu tapa.

Tuo häikäisevä olento
hyvän- ja pahantiedonpuun katveessa
saa Vaimon pysähtymään.

Käärme
– ensimmäinen teologi maan päällä -
avaa keskustelun Vaimon kanssa siitä,
mitä Jumala on sanonut.

Käärme,
joka tietää asioista
selvästi enemmän kuin Vaimo,
antaa ymmärtää,
että tässä on nyt tullut
jokin väärinkäsitys.


Käärme antoi ymmärtää,
että tästä puusta syömisen
seuraus on jotain ihan muuta
kuin mitä Jumala
on antanut ymmärtää.

Ne olisivatkin
kaikkea muuta kuin kuolemaa.

Silmät avautuisivat näkemään
ja ymmärtämään
Jumalan lailla hyvän ja pahan.

Itse asiassa me olisimmekin
itse sellaisia kuin Jumalakin on.
Ehkä juuri siksi
Jumala kateudesta
on kieltänyt syömästä
tästä puusta.

Aadam oli saanut kokea
Jumalan ihmeellistä hyvyyttä.

Nähdä ympärillään
Jumalan lahjoittaman
ihmeellisen luomakunnan
virtoineen,
viheriöineen,
puineen
ja eläimineen.

Kaiken kruunasi hetki,
jolloin Jumala toi vielä
Naisen Aadamin rinnalle.

Kaikki oli hyvin.
Paremmin ei voisi olla.

Ja nyt yhtäkkiä ilmestyy olento,
joka vihjaa,
että ihmisen
ei pitäisi tyytyä nykytilaan.

Tarjolla olisikin jotain
vielä enemmän.

Aivan erityislaatuinen
suorastaan jumalallinen
tieto ja näkökyky,
joka tuolla
hyvin eläväisellä
käärmeelläkin on,
olisi tarjolla tuossa puussa.

Ja Vaimokin oli jo syönyt
kielletyn puun hedelmästä,
eikä mitään pahaa
ollut tapahtunut.

Hehkeämpänä kuin koskaan
Vaimo nyt pitää käsissään
hyvän- ja pahantiedon puun
suloista hedelmää.
Ja ojentaa sitä Aadamille.

Suorastaan vaatimalla vaatii,
että syö tästä.

Sillä käärme, joka tiesi,
ettemme suinkaan kuole,
sanoi, että sinä päivänä,
jona te siitä syötte,
tapahtuu ihmeellisiä asioita.

Aadam.
Et voi jättää minua nyt pulaan.
Sinunkin täytyy syödä.
Heti kun sinä siitä syöt,
tapahtuu se,
mitä tuo kaiken tietävä käärme sanoi.



Ihminen halusi Luciferin lailla
itse korottaa itsensä
sellaiseksi kuin Jumala.

Ja samoinkuin Lucifer oli karkotettu
kolmannesta taivaasta
Jumalan Paratiisista,
karkotettiin ihminen
maan päälle istutetusta
Eedenin paratiisista.

Samalla hetkellä,
kun tapahtui syntiinlankeemus
eli ihminen (Aadam)
söi kielletyn hedelmän,
synnin tappava myrkky
upposi ja imeytyi häneen.

Hänestä poistui Elämä
ja kuolema tuli tilalle.

He olivat nyt todellakin
tulleet tietämään
hyvän ja pahan.

Hyvä oli muistoissa.
Paha todellisuutta tässä ja nyt.


(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)

Gen 3:1-6
Otsikko: Vs: Genesis
Kirjoitti: Riitta-mummi - 12.05.25 - klo:19:42
Pidän tavasta jolla avaat, kerrot ja kertaat Alkumme kertomusta, Genesistä. Itsekin koen Jumalan sanat tulevat erilaisina, jopa arkisina kuvina paremmin mieleen kuin Raamatun polottaminen kuten ennen tehtiin kinkereissä.

On kuitenkin oppikunta, ollut täälläkin, joka kieltää kaiken kuvitteellisen, taiteellinena ja epäuskoisena viihteenä Raamatusta puhuttaessa. Vain kirjain, joka ainut kirjan, on totta ( Olipa se mistä kielestä kuinka monta kertaa kahdentuhannen vuoden aikana käännetty).

Tämä on kuin keskiaikaisen kirkon opetukset seinämaalauksissa, mutta tarkempaa tietysti.
 
On ilmeistä että naisen uteliaisuus jota käärme käytti hyväksi, on syntiinlankeemuksen syy. Sen seurauksena nainen saa synnyttää kivulla ja vaivalla.

Inhoan käärmeitä , pelkään niitä vaikka olen nähnyt vain yhden ainoan luonnossa. Sekin oli traktorin pyörän alle jäänyt, ilmeisesti sorakuormasta pudonnut.

Odotan jännityksellä kertomusta Nooan arkista ja Joonasta ja valaskalasta. Ne ovat hyviä opetuksia kuuliaisuudesta ja tottelemattomuudesta, sekä nureksimisestä eli kateudesta.
Otsikko: Vs: Genesis
Kirjoitti: kalamos - 13.05.25 - klo:09:35
Kyllä me hyvinkin pian etenemme
kolmanteen jatkokertomukseen, 
jossa löydämme itsemme
Pelastuksen arkista.

Mutta vielä olemme
niiden loiskeiden jäljillä,
jotka Raamatun
toisessa jakeessa
peittivät ensimmäisen kerran Maan.

Maa oli kuuden päivän sessiossa
uudestisyntynyt.

Se on vielä toisenkin kerran
syntyvä uudesti (Matt 19:28).

Ja silloinkin maailma
on sen jälkeen
jälleen kuin Jumalan Puutarha.

Jumalan puutarhassa,
joka 6000 vuotta sitten
istutettiin tämän maan päälle
oli Elämän puu.

Ikuinen Elämä
on ihmisille ollut alusta asti
tarjolla vain Jeesuksessa.

Tuo Hänessä oleva Elämä
oli alunperin tarjolla tuossa
Elämän puun hedelmässä.

Ja tuo Hänessä oleva Elämä
on edelleenkin tarjolla
jokaiselle ihmiselle.

Jokainen, joka janoaa,
saa tulla Hänen tykönsä ja juoda.

Joka juo sitä elävää vettä,
jota Hän meille antaa,
saa sisimpäänsä
Elämän veden lähteen,
joka kumpuaa
iankaikkiseen Elämään.

Jeesus sanoi olevansa
paitsi Elämä myös Viinipuu.

Syömällä tuon puun hedelmän,
rypäleen veren ja lihan,
me elämme ikuisesti.

Jos emme syö tuosta Viinipuusta,
meissä ei ole Elämää.

Kun Jeesus ojensi opetuslapsille
viinipuun antia,
Hän sanoi yksiselitteisesti,
tämä on minun vereni.

Jos Aadam olisi syönyt
Eedenin Paratiisissa
Elämänpuun hedelmän,
olisi Ikuinen Elämä
imeytynyt Häneen.

Mutta koska hän söikin
viereisestä puusta
synnin hedelmän,
imeytyi häneen ihan jotain muuta.

Ja niin tarvittiin nyt muutakin
kuin osallisuus Häneen,
joka on Elämä.

Tarvittiin osallisuus myös vereen,
sillä ilman verta ei ole sovitusta.

Kaikki ihmiset ovat syntiä tehneet.
Olen Aadamin lailla
kuollut omiin synteihini.

Ja siksi ei enää riitä,
että syön Elämän puusta.

Ei riitä,
että olen osallinen
Hänen elämästään.

Nyt tarvitaan osallisuus
paitsi Hänen Elämäänsä
myös Hänen kuolemaansa.

Nyt tarvitaan paitsi
ikuisen elämän lahja
myös sovitus.
Ja siihen siis tarvitaan veri.

Ja siksi meidän täytyy ensin syödä
Golgatalle pystytetystä
Elämän puusta,
joka samalla on kuoleman puu.

Vanha ihmisemme on
Hänen kanssaan ristiinnaulittu,
ja me olemme ylösnousseet
uuteen Elämään Hänen kanssaan.

Ja tämän tähden
Jeesuksen, joka on ikuisuudesta,
piti syntyä ikäänkuin uudelleen.

Hän oli Jumalasta syntynyt.
Samaa kirkkautta kuin Isä.
Jo ikuisuudesta.

Mutta nyt Hänen täytyi
syntyä uudesti ja tulla
lihaksi ja vereksi,
ihmisen kaltaiseksi,
voidakseen sovittaa ihmiset.

Ja niin Hänet sitten
teurastettiin Jumalan Karitsana.

Niinpä kun nyt
syömme ja juomme
tuosta Totisesta Viinipuusta,
Hänessä oleva elämä
imeytyy meihin,
meistä tulee yhtä Hänen kanssaan,
ja samalla me tulemme osallisiksi
Hänen kuolemastaan,
Hänessä olevasta sovituksesta,
jonka Hänen verensä tuo.

Ja kun näin olemme tulleet osallisiksi
sovituksesta ja pelastetut,
puetut vanhurskauden vaatteisiin,
niin vaelluksen aikaiset tahratkin
puhdistuvat Hänen yhteydessään.
Hänen verensä puhdistaa
jatkuvasti kaikesta synnistä.

Ja niin siis saamme paitsi
aloittaa ikuisen elämämme
tulemalla Hänen tykönsä
myös jatkuvasti uudistua
ja vahvistua
ja puhdistua
tulemalla Hänen tykönsä
ja juomalla Hänen verensä
ja syömällä Hänen lihansa.

Jos me pääsisimme syömään
suoraan Paratiisin Elämän puusta
ilman parannusta eli kääntymystä,
olisi se kauhea asia.

Me eläisimme ikuisesti
tässä tilassamme
eli erossa Jumalasta.

Tämän tähden
Jumala sulki Elämän puun tien.

Mutta näin tehdessään
Jumala ei sulkenut meiltä
ikuista elämää,
vaan avasi mahdollisuuden siihen
sen Pelastuksen kautta,
joka naulattiin Golgatan puuhun.

Tästä sovituksen puusta
meidän kaikkien tulee syödä,
sillä me olemme jo syöneet
viereisestä puusta,
joka kantaa nimeä
hyvän- ja pahantiedon puu.

Ja niin me olemme
jokainen vuorollamme
kokeneet jotakin vastaavaa
kuin jo ensimmäinen ihminen,
ensimmäinen Aadam,
jonka kautta synti tuli maailmaan.

Ja mitä Aadam ja Eeva
sitten kokivat.
Mikä oli muuttunut.
Sanalla sanoen kaikki.
Käärme oli pettänyt heidät pahanpäiväisesti.

Hyvä oli vaihtunut pahaksi.
Rakkauden tilalle oli tullut pelko.
Valo oli vaihtunut pimeydeksi.
Elämä oli sammunut kuolemaksi.
Jumalan kirkkaus riisuttu alastomuudeksi.


Vaimon ja miehen ratkaisut ja seuraukset



Jumala kutsuu miestä



Jumalan tuomiot



Uusi järjestely



(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg) Gen 3:7-24


Otsikko: Vs: Genesis
Kirjoitti: Riitta-mummi - 13.05.25 - klo:10:23
Kiitos !

Ehtoollisen vietto on pelastuksen tie perille.

Veri on ollut sovitus alkaen siitä eläimestä jonka Jumala uhrasi  vaattteiksi syntiä tehneille miehelle ja vaimolle.

R-m
Otsikko: Vs: Genesis
Kirjoitti: Riitta-mummi - 13.05.25 - klo:18:20

Gracias Choir - For the Beauty of the Earth

https://www.youtube.com/watch?v=6qIqF4PDxPY
Otsikko: Kain ja Aabel
Kirjoitti: kalamos - 14.05.25 - klo:09:45
Jumala oli antanut lupauksen
Vaimon Siemenestä,
joka murskaa pahan vallan.

Ja sen lupauksen Aadam ja Eeva
ottivat uskossa vastaan.

Ja sitten
tuntemattoman aikajakson kuluttua,
heille syntyi lapsi.


Kirjaimellisesti kääntäen:


Aadamin tähden maa kaikkinensa
oli joutunut paholaisen hallintaan.
Synti ja kuolema hallitsi maailmaa.

Jumala oli luvannut Pelastajan,
Vaimon Siemenen,
joka murskaa käärmeen pään.

Ja sitten tapahtuu ihme.
Eeva sai Pojan.
Ja hän huutaa innoissaan Aadamille,
että hänellä on Mies, Jahve.

Kain kasvoi.
Ja sai kuulla kaiken,
mitä Aadam tiesi
maailmankaikkeuden historiasta.

Ja Aadam tiesi paljonkin,
koska iltaisin Jumala oli
vieraillut maan päällä
Aadamin ja Eevan luona
kuten edelisestäkin viestistäni
kävi ilmi.

Kaiken kuulemansa perusteella
Kain oletti niinkuin vanhempansakin,
että hän on luvattu Vaimon Siemen,
joka murskaa käärmeen pään.

Mutta sitten Eeva synnytti
pikkuveljen Kainille.
 

Kain oli melko luonnollisesti
ryhtynyt viljelemään maata.

Mutta Aabel jostain syystä
ryhtyi lampuriksi.



Ihmiset uskoivat siis
Jumalan lupaukseen
Pelastajasta Messiaasta.

Eli koska Aadam
ei pystynyt kantamaan vastuuta
rikkomuksestaan,
joka oli saattanut maailman
nykyiseen tilaan,
oli hänen Veljensä
eli taivaasta alas lihaksi tuleva
Jumalan Poika
ottava vastuun kantaakseen
sukulunastajana.

Hän murskaisi käärmeen pään
eli paholaisen vallan
ja synnin ja kuoleman hallintavallan.

Alusta asti ihmiset osoittivat
uskonsa ja turvautumisensa
tuohon lupaukseen antamalla
Jumalan määräämän
soveliaan uhrin.

Näin myös Aabel
oli Aadamilta saanut tietää,
mikä tämä sovelias uhri on.

Ja niin Aabel antoi
oman perheensä pappina
soveliaan uhrin.

Ja Jumala katsoi tuon uhrin
(teurastetun karitsan) puoleen.

Mutta Kain ei toiminut
Jumalan määräyksen mukaan.

Eikä Jumala katsonut
Kainin tuoman uhrin puoleen.


Kain ei siis piitannut
Jumalan säätämästä
soveliaasta uhrista.

Eikä Jumala piitannut
Kainin tuomasta uhrista.

Kain oli ymmärtänyt
olevansa Jumalan lupaama
Vaimon siemen,
joka murskaa käärmeen pään.

Ja nyt Jumala ei otakaan vastaan
hänen uhrilahjaansa.
Ja niin Kainin hahmo synkistyi.

Aabelilla ei tällaista painetta ollut.
Hän toi vain uskossa
Jumalan säätämyksen mukaisen uhrin.

Ja Jumala katsoi Aabelin uhrin puoleen.
Ja silloin Kainin mieli meni mustaksi.



Jumala tuli taas seurustelemaan
ihmisen kanssa maan päälle.

Mutta nyt tällä kertaa
nimenomaan Kainin kanssa.


Kain ei kuitenkaan lähtenyt
itsensä kieltämisen tielle,
vaan hänelle ongelma oli pikkuveli,
jonka puoleen Jumala oli katsonut.


Niin monet kerrat he olivat yhdessä
leikkineet kedolla.

Ehkä Aabelin mieleen tuli
näitä nostalgisia hetkiä
heidän vaeltaessaan.

Aabelkin oli varmasti aistinut
isänsä ja äitinsä odotteen siitä,
että Kain pelastaa jollain lailla
ihmiskunnan synnin ja kuoleman vallasta.

Mahtavaa ja niin turvallista,
kun isoveljenä on Pelastaja.

Ja siellä kedolla he taas olivat.
Isoveli tosin on kovin vakavan oloinen.
Ehkä pelastajan vastuu painaa.
Varmaan haluaa avata sydäntänsä.



Mutta kävikin niin,
että Kain murskasi veljensä pään.

Kain oli kokenut jollain lailla
Aabelin tulleen uhkaksi
Kainin asemalle
Jumalan palvellijana.

Ja niinkuin voimme vielä
Raamatun loppulehdiltäkin lukea,
Aabel todellakin oli
ensimmäinen heijastus Pelastajasta.

Kain ei ollut sitä alkuunkaan.
Sen osoittaa heti seuraava
Jumalan ja Kainin välinen keskustelu.

Mutta nyt hiljainen hetki
Aabelin muistolle,
joka on ensimmäinen marttyyri
Jumalaan uskovien joukossa.


(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)

Gen 4:1-8 (4:1 STLK)


Otsikko: Vs: Genesis
Kirjoitti: Riitta-mummi - 14.05.25 - klo:10:11
Kateus ei ole uhri, se on vihaa.

Onko näin että Jumalalle kelpaava uhri on veri josta henki on paennut ?

Veressä on elämän henki ja elämän antaja ottaa sen uhrina itselleen takaisin.

Myös pakanoiden uhri on usein veriuhri. Samoin isänmaan tai muun jalon aatteen puolesta kuolleiden veri on kallis.

Naisen veri uhrataan kun lapsi syntyy, kuten myös kerran kuukaudessa se veri jota pidetään saastaisena.

Monelle veren näkeminen tekee pahaa. Ei minulle. Olen sitonut haavoja kotona ja työpaikallakin. Erään kerran kesäapulaistyttö kävi kaupassa ja oven lasi putosi ja haavoitti hänen kättään. Annoin ensiavun ja soitin lanssin.
Otsikko: Vs: Genesis
Kirjoitti: kalamos - 15.05.25 - klo:09:28
Minä ymmärrän Jumalan Sanan niin,
että Aabel oli ensimmäinen uskova,
joka koki marttyyrikuoleman.



Aabel oli kuuliainen Jumalalle
ja uhrasi Jumalan säätämän uhrin
eli karitsan.

Aabel oli samalla lampaiden paimen.
Ja hänestä tulikin
sitten esikuva Paimenesta,
joka joutuisi vuodattamaan verensä
ristiä pitkin maan poveen.

Näin tämäkin Genesiksen kertomus
Aabelista on samalla
heijastusta Jeesuksesta Kristuksesta.

Kain on esikuva
uskonnollisesta johdosta,
joka halusi pitää korkean asemansa,
ja vaati Jeesuksen ristiinnaulitsemista.

Kain on suoranainen raakalainen,
eikä ollenkaan sitä,
mitä luvattu Messias olisi oleva.

Sen sijaan Aabel selvästi oli
esikuva Jeesuksesta.

Ja tapahtuu tavallaan kuin
ylösnousemuksen ihme
tämän ensimmäisen jatkokertomuksen
päättyessä näihin sanoihin:



Ja Seetin suvusta sitten
loppuviimein tulee maan päälle
Messias Pelastaja eli
Kristus Jeesus.

Mutta palataan vielä tuohon hetkeen,
johon edellisessä viestissäni päätin.

Eli halusin oikein hiljaisen hetken
Aabelin muistoksi.

Se on nyt vietetty.
ja sitten Jumala tulee taas
seurustelemaan Kainin kanssa.



Kain on hyvin tietoinen siitä,
että pikkuveli on kuollut.

Hänen kuuluisi itkeä.
Mutta hän on tunteeton raakalainen.

Jos hän olisi hiukankaan
ymmärtänyt siitä,
mitä merkitsee olla Pelastaja,
niin hänen olisi todellakin
pitänyt olla veljensä vartija
eli suojelija.

Mutta kohta tämä
raakalainen kovis muuttuu
ihan toisenlaiseksi.

Jumala vastaa tuohon
ylimieliseen Kainin kommenttiin
kysymyksellä,
joka paljastaa,
että Jumala on tällainen vartija,
joka tietää kaiken,
mitä Aabelille on tapahtunut
ja missä Aabel nyt on.



Ja sitten Jumala avaa Kainin korvat
kuulemaan ääniä maan alta.



Voin nähdä sieluni silmissä,
kuinka kovis-Kain muuttuu hyytelöksi.

Kainin elämä muuttuu täysin.
Hän ei enää näe päiväunia siitä,
että olisi Jumalan lupaama
Vaimon Siemen.

Hän on ihan jonkin muun siementä,
joka on kylvänyt kuolemaa
tällä vainiolla.



Kainista tuli uusi jäsen
karkoitettujen luetteloon.

Ensin Aamuruskon poika eli Lucifer
enkeleineen karkoitettiin
Jumalan luota Kolmannesta taivaasta
maan päälle.

Sitten Aadam ja Eeva karkoitettiin
Jumalan istuttamasta puutarhasta
tämän maan päällä.

Ja nyt Kain karkoitettiin
kotikonnuiltaan.

Joka kerta lankeemuksen taustalla
oli perussynti eli ylpeys
katkeruuden yrteillä höystettynä.

Koko maa ja manner
oli hylkivä Kainia,
joka tappoi pikkuveljensä.



Kovis ei ole enää ollenkaan kovis.
Kainista on tullut pelkuri.
Hänetkin voidaan tappaa, 
niinkuin hän tappoi Aabelin.



Vastoin kaikkea oikeustajua,
Jumala kaiken jälkeen tekee jotain,
mikä menee yli ymmärryksen.

Minun on ollut hyvin vaikea
ymmärtää esimerkiksi
Suomen oikeuslaitoksen ratkaisuja,
kun puhutaan ihmishenkien
menetyksistä vartijoiden käsissä,
kun esimerkiksi vartijalauma
runttaa lattialle allensa
heikon naisen,
jonka viimeiset sanat ilmoittivat,
ettei hän pysty hengittämään.

Mutta Jumalakin armahtaa Kainia.
Pikkuveljensä murhaajan.
Jumala järjestää suojelun
tälle raakalaisraukalle.



Ja niin Kain sitten vaimonsa kera
poistuu muihin maisemiin.


Maanviljely vaihtui
kaupungin rakentamiseksi.

Oliko Aabelilla vielä vaimo ja perhettä.
En tiedä.

Mutta joka tapauksessa
hän kuului Jumalan perheväkeen
ja oli ensimmäinen kivi siinä
todistajien joukossa,
jolle Jumala on valmistanut Kaupungin.


Aabelin viaton veri
ja muiden profeettojen veri,
tuli kostetuksi siten
kuin Jeesus asian ilmaisi
sukupolvelleen.


Jeesus vuodatti oman verensä,
joka valui ristiä pitkin maahan.

Näin syntyi maapiki,
josta esikuva oli se maapiki,
jolla Nooa peitti (= sovitti)
Pelastuksen arkin.

Mutta vain osa
tuosta Jeesuksen sukupolvesta
teki niinkuin Jeesus oli neuvonut
ja pakeni Vuorille,
suoraan katolta tai pellolta
kun vihollinen tuli
Jerusalemin ympärille.

Ja niin lukemattomat
ristiinnaulitut vuodattivat verensä
Jerusalemin temppelikivienkin päälle,
joista ei jäänyt kiveä kiven päälle
maahan jaottamatta.

Mutta heti Jeesuksen ristinkuoleman
ja verenvuodatuksen jälkeen
Hän vei koko Uskon Isä
Aabrahamin helman
- jonka ensikudos oli Aabel -
tuonelasta Jumalan Paratiisiin.

Vanhan Testamentin pyhät
julistivat sovitusta.

Mutta Jeesuksen veri
toi sen.

Sen tähden
Jeesuksen veri puhuu parempaa
ja on siis vielä
parempi/arvokkaampi/korkeampi
kuin Aabelin veri.

En ole ollenkaan vakuuttunut siitä,
että Aabelin veri olisi huutanut kostoa.

Mutta onhan se varmaan
kauhunhuutoakin ollut varsinkin,
jos enkelit eivät vielä olleet
vieneet Aabelia tuonelan
hyvään osaan vaan
Aabelin sielu ja henki
olivat vielä maan päällisillä vainioilla.

Ensimmäinen Uuden liiton veritodistaja
Stefanus ei huutanut kostoa,
vaan pyysi anteeksiantamusta
kivittäjilleen.

Ehkä Aabelkin surmaajalleen.
Olihan Aabel kaikin tavoin
ymmärtänyt sen Sovituksen Sanan,
joka oli annettu Jumalan Karitsasta.


(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)

Heb 11:4
Gen 4:25-26
Gen 4:9-16
Heb 11:13-16
Luuk 11:49-52
Otsikko: Vs: Genesis
Kirjoitti: Riitta-mummi - 15.05.25 - klo:11:42
Nykypäivänä tämä Kain-juutalainen heimo vuodattaa verta ja koettaa ajaa kokonaan ulos Palestiinasta ismaelilaiset velipuolensa, jotta amerikkalainen, trumppilainen bisnes-heimo voisi rakentaa niille Välimeren rannoille loisto-lomakohteita.

Kainilaista perua on juutalainen raharikkaus timanttikauppoineen. Jeesus oli vaatimuksineen rikkaalle miehelle liikaa. Paratiisi on vain Jumalan lapsille luvattu.

Onko Jumalan omaisuuskansa lähelläkään silmien avautumista Messiaalle Kristukselle ?

Kosto on minun, sanoo Herra. Eikö Netanjahu tätä millään ymmärrä ?
Otsikko: Vs: Genesis
Kirjoitti: Riitta-mummi - 15.05.25 - klo:12:02
Onnittelen sinua kalamos rohkeudesta kirjoittaa näin. Tämä on paljon muutakin kuin papyryksen  rulla,tai pergamentin tai paperille painokirjaimin ladottua tekstiä ! Henki joka meitä johtaa antaa sinulle luovuutta ja sillä maalaat kuvia jota tällainenkin yksinkertainen nainen näkee miten kaikki tapahtui.

Opetus edellisestä: Ihminen joka ahkeroi tehtäviensä parissa ahkerasti, ollen se sitten karjanhoitoa, hedelmätarhan hoitoa tai viljanviljelyä on sinällään, Jumalan luomana hyvä omana itsenään.

Ihmisen joka halveksii toisen veljen työtä, on kateellinen, ahne ja pyrkii päällepäsmäriksi, on ansaitseva  palkkansa. Jumala sen tietää mitä näille on tehtävä, ja tekee myös.
...
Luovuus on lahja Jumalalta ja oikein käytettynä se jakaa, esittää ja palvelee muita .

R-m

Otsikko: Kainin suku
Kirjoitti: kalamos - 16.05.25 - klo:09:03
Raamatun peruskertomus
alkoi ihanasti.

Mutta jo toinen jae toi pimeyden,
sekasorron ja hävityksen
Jumalan luoman ihanan maan
päälle ja ympärille.

Peruskertomus kuitenkin päättyi
saneerauksen jälkeiseen ihanuuteen,
jossa kaikki oli jälleen sangen hyvää.

Ensimmäinen jatkokertomuskin 
alkoi ihanasti.

Mies hallitsi ihastuksensa kanssa
Jumalan luomakuntaa maan päällä.

Mutta paha pääsi ujuttautumaan
käärmeen kautta keskelle
tuota ihanuutta.

Aadam teki väärän ratkaisun
ihastuksensa innoittamana.

Ja niin synti ja kuolema valtasi
ihmisen hallintaan
annetun luomakunnan.

Kun synti sai vallan Kainissa,
tapahtui ensimmäinen murha.

Syyllinen karkoitettiin pois.
Mutta ei saanut kuolemantuomiota.

Sillä Aadamista Moosekseen asti
ei ollut lakia,
joka olisi säätänyt tuomion.

Mutta silti synti hallitsi maailmaa
ja synnin tähden
jokainen elävä olento maan päällä
kohtasi kuoleman.



Ja niin meille kerrotaankin
ja vieläpä ensimmäiseksi
eli Raamatun ensimmäisen
jatkokertomuksen lopussa
Kainin suvusta.

Se on murheellista luettavaa.
Mutta ensimmäinen jatkokertomus
päättyy kuitenkin mainintaan
Seetistä, josta sitten polveutui
Hän, joka oli tuleva.

Mutta Kain poistui itään päin.
Peltomiehestä tuli
kaupungin rakentaja.


Aabel on tuonelassa.
Kain rakentaa maan päälle
ensimmäistä kaupunkia.
Ja Kainin suku lisääntyy.


Eikä tuo Kainin suku
elänyt suinkaan
mielenmuutoksessa
eli kääntymyksessä
eli parannuksen teossa.

Lemek oli Aadamista seitsemäs.
Ja suorastaan puhisi tappamisen halua.


Näyttää siltä,
että synti,
tuo hirmuhallitsija,
joka oli päässyt Kainiin,
oli saamassa
koko maailman hallintaansa
ja surmatuksi hyvin nopeasti.

Mutta samoin kuin
Raamatun peruskertomus
myös
Raamatun ensimmäinen jatkokertomus
päättyy toivoon uudesta elämästä.



Ja Jumala Sana antaa jälleen
kätketyn lupauksen
Jumalan suosiosta
ihmiskuntaa kohtaan,
joka huutaa avuksi Herran nimeä.

Raamatun toinen jatkokertomus
alkaa jälleen kuin Uudesta Alusta.

Seet syntyy ihmiskunnan
ensimmäiselle avioparille
Aadamille ja Eevalle.

Kun olemme avanneet tuon
toisen jatkokertomuksen
toivon lupauksen
itse asiassa Aadamin sukuluettelon,
jossa Aadamin kuva Seet
jatkaa siitä, mihin Aabel
joutui lopettamaan,
niin tulemme huomaamaan,
että kolmannessea jatkokertomuksessa
käykin sitten niin,
että Seetin sukulinja jatkuu
maan päällä
mutta Kainin suku ei.


(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)

Room 5:12-14
Gen 4:17-26
Otsikko: Vs: Genesis
Kirjoitti: Riitta-mummi - 16.05.25 - klo:10:39
Kiitos, oli selvää tekstiä.

Jäin pohtimaan kumpaa ovat kohdanneet ne ihmiset joilla Kova kohtalo on jatkunut sukupolvesta toiseen.

Ovatko se Kainin-sukukuntaa  vai kostaako Jumala isien pahoja tekoja kolmanteen ja neljänteen polveen ?


Olen linkittänyt erään tarinan Miten käytän aikaani-sivulle.

Myös melko tuore tapaus pyörii ajatuksissani päivittäin. Rukous sekä kärsiviä että omaan suruuni on säännöllistä.

Otsikko: Aadam - Seet
Kirjoitti: kalamos - 17.05.25 - klo:08:27
Pelastus. (http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=6032.0)

Mutta nyt tässä
Genesistä koskevassa
Raamattupiirissä
olemme käyneet läpi
Raamatun peruskertomuksen
ja ensimmäisen jatkokertomuksen.

Aadam ja Eeva olivat
murheellisten tapahtumien jälkeen
edelleen ilman poikaa
ja Jumalan lupaamaa
Vaimon siementä,
joka murskaisi käärmeen pään
eli paholaisen vallan.

Ensimmäinen jatkokertomus
kertoo loppuriveillä Kainin suvusta,
joka on joutunut kauas Jumalasta.

Mutta aivan tuon kertomuksen lopussa
on toivoa herättävä uutinen.



Ja sitten alkaa toinen jatkokertomus.
Ja tämä onkin hyvin mielenkiintoinen
ajatellen sukututkimusta.

Meidän jokaisen
varhaisimpien esi-isiemme nimet,
ja heidän elinaikansa
on tallennettu Raamatun
toiseen jatkokertomukseen.

Vieläpä sekin,
kuinka kauan esi-isämme
Aadamin luomisesta oli kulunut
aikaa silloin,
kun kukin esi-isämme syntyi.


Ensimmäiset esi-isämme ovat
Aadam ja Seet.

Nuo tekniset kirjaukset
löytyvät tuolla tavoin
esi-isistämme tuolla tarkkuudella
Nooaan saakka.

Ja senkin jälkeen vielä
lähes yhtä tarkasti.

Ja Aadamin elämästä
olemmekin jo saaneet paljon infoa.
Tiedämme varsin paljon
ensimmäisestä esi-isästämme
Aadamista.

Seetistä
emme sitten niin paljon tiedäkään. 

Suomennoksissa esiintyy
Seet kohdassa (Num 27:14),
mutta kysymyksessä lienee käännösvirhe
eli tuo kohta ei puhu Seetin pojista,
vaikka kaikki maailman pojat sitä ovatkin.

Seet - Aadamin poika,
on Sinunlom esi-isäsi
ja kaikkien maan päällä elävien
ihmisten esi-isä toisessa polvessa.

Ja niin hän esiintyy myös
Luukkaan tallentamassa
Jeesuksen sukuluettelossa.


Seet päättää siis
tuon käänteisen sukuluettelon
ollen Jumalasta lähtien kolmas.

Ajatella,
me olemme Jumalan sukua.

Seet on myös Aikakirjojen
toinen Sana.


Seet on alku
Jumalan lupaukselle
Vaimon siemenestä,
joka murskaisi käärmeen pään
eli paholaisen vallan.

Paholainen sai eliminoitua
Kainin ja Aabelin,
mutta Seetiä ei saanut.

Ja niin Jumalalla
on valtava määrä lapsia
ja Hän on antanut meille
Viimeisen Aadamin,
joka maksoi
Ensimmäisen Aadamin
ja meidän kaikkien
aiheuttaman syntivelan.

Raamatusta löytyy
yllättävistäkin kohdista
tuo Pelastussanoma
ikäänkuin kätkettynä.

Nyt luemme sen
Aadamin sukuluettelosta.

Aadam
 
Seet

Enos

Keenan

Mahalalel

Jered

Hanok


Metusalah

Lemek

Nooa


Tuohon sukuluetteloon on siis kätketty
sanoma
Ensimmäisen Aadamin suvun
joutumisesta hätätilaan
ja sen Pelastuksesta
eli Viimeisestä Aadamista.



Ja tämä sanoma siis
löytyy näin kätkettynä
heprealaisesta alkutekstistä
ja löytyisi suomennoksestakin,
jos nimet suomennettaisiin.

Ihmissuvun turmelus kuitenkin
lisääntyi koko ajan.

En tiedä,
huomasiko paholainen tuota
Jumalan sanomaa
tuossa sukupolvien ketjussa,
mutta joka tapauksessa
Jumala oli suoraan sanonut
paholaiselle,
että vaino oli asetettu
paholaisen siemenen
ja Vaimon Siemen välille.

Ja tämä toinen jatkokertomus
huipentuukin
paholaisen hyvin suoraan toimintaan,
jossa se yrittää
konkreettisella pahan siemenellä
turmella koko ihmissuvun.

Eli sama kaava toistuu koko ajan.
Jumala kylvää hyvää.
Paholainen pahaa.
Jumala pelastaa tilanteen.

Ja näin tässäkin toisessa
jatkokertomuksessa
paholainen astuu kuvioon näin:


Tällä tavalla paholainen
saisi lopulta koko ihmiskunnan
omaksi siemenekseen,
eikä Jumalan lupaamaa
Vaimon Siementä voisi koskaan tulla.

Ja tuon sukuluettelon lopussa
mainittu Nooa
olikin sitten jo ainoa perheenisä,
joka vielä oli hurskas.

Viimeinen mahdollisuus
ihmiskunnan ja ihmisen hallintaan
annetun luomakunnan
pelastamiseksi
tulemasta yhdeksi paholaisen kanssa,
jolloin luvattua Vaimon Siementä
ei koskaan voisi tulla maailmaan.

Kaikki muut olivat vääryyden vallassa,
eivätkä kääntyneet,
vaikka Nooa vanhurskauden saarnaajana
julisti pelastusssanomaa
120 vuoden ajan
ja näkyvästi rakensi arkkia
noin 70 vuoden ajan
kuivalle maalle,
johon ei vielä koskaan ollut satanut.

Mutta siitä myöhemmin.


(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)

Gen 4:25-26
Gen 5:1-5 (Gen 5:6-32)
Luuk 3:23-38
1 Aik 1:1
Gen 6:1-2[/list]
Otsikko: Turmelus
Kirjoitti: kalamos - 18.05.25 - klo:07:16
Raamatun kertomukset
tuovat esiin kauheita asioita.

Pahuus alkoi siitä,
kun kaikkein ihastuttavin enkeli
ylpistyi ihanuudestaan.
Aamuruskon pojasta
eli Luciferista
eli Valon kantajasta
tuosta kaikkein kirkkaimmasta
luodusta olennosta
tuli pimeyden ruhtinas.

Ja nyt vastakkain ovat
pimeys ja Valkeus.

Tästä asetelmasta Raamattu kertoo
jo sen toisesta jakeesta alkaen.

Olemme käyneet läpi tätä taistelua
Raamatun viidenteen lukuun asti.

Paholainen sai ujutettua
synnin ja kuoleman myös
Aadamin hallitsemaan maailmaan.

Aadamin synti ei jäänyt ainoaksi,
vaan heti seuraavassa polvessa
Aadamin ensimmäinen poika
tappoi nuoremman veljensä.

Jumala suo Aadamille toisen
pojan surmatun Aabelin sijaan.
Viimeksi kävimmekin läpi
sukuluetteloa Aadamista Nooaan,
johon oli kätketty
Jumalan lupaus Pelastuksesta.

Seet oli uusi alku
Jumalan lupaamalle pelastukselle.

Paholainen tiesi,
että nyt hän ei voi enää tyytyä
eliminoimaan Aadamin poikia.

Hänen täytyy saastuttaa
koko ihmissuku,
jotta siitä ei koskaan
tule maailmaan Jumalan lupaamaa
paholaisen vallan murskaajaa.

Olemme vielä aivan
ihmiskunnan alkutaipaleella,
kun paholainen on saamassa
koko luomakunnan
täydellisesti haltuunsa.
Vain Nooa oli enää vanhurskas.

Tämä luomakunnan haltuunotto
tapahtui siten,
että paholaisen hallinnassa
olevat pahat enkelit,
joita nimitetään jumalan pojiksi,
tulivat maan päälle
ja yhtyivät ihmisten tyttäriin.



Näin paholainen yritti estää
Pelastajan syntymisen maailmaan.

Kohta kaikki syntyvät lapset
olisivat olleet niitä,
jotka olivat saaneet alkunsa
pahoista enkeleistä.
Jumalan lupaama Pelastaja
ei tietenkään voisi
silloin tulla maailmaan. 

Jumalalla ei ollut vaihtoehtoja.
Ihmissuku ja sen hallintaan annettu
luomakunta
sai 120 vuotta armonaikaa.
Nooa saarnasi loppuun asti.
Mutta turhaan.


Jumalan oli pakko pelastaa maailma
hukuttamalla luomakunta.

Pelastusta varten
Jumala käski Nooan rakentaa
valtavan suuren laivan.

Sitä sanotaan arkiksi.
Sen avulla Jumala pelastaisi 
sekä ihmiskunnan että eläinkunnan.

Koko ihmiskunta olisi joutunut
paholaisen omiksi
ja sen myötä myös
ihmisen hallintaan
annettu eläinkunta,
jos ei olisi ollut vielä yksi hurskas.

Näin äärirajoille
Jumalan pitkämielisyys
jaksaa odottaa.



On aika astua Raamatun
kolmanteen jatkokertomukseen,
kertomukseen Nooasta.


(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)

Gen 6:1-8
Otsikko: Vs: Genesis
Kirjoitti: Riitta-mummi - 18.05.25 - klo:11:39
Näin esitettynä syntyy ymmärrys ihmisen synnynnäisestä ( poiketen luomisen aikomuksesta ) syntisyydestä. Olemme Adamin ja Eevan tottelemattomuuden tähden kaikki syntisiä.

Ne jotka ovat saaneet tulla kristuksen omiksi eivät halua enää tehdä syntiä, mutta eipä ole myöskään syytä osoitella toisten syntejä.

Jumala näkee meidät . Hän laati pelastussuunnitelman pojassaan Jeesuksessa.
Jumalalle kelpaava uhri ihmiseltä on särjetty sydän, katuva mieli.
Otsikko: Vs: Genesis
Kirjoitti: Riitta-mummi - 26.05.25 - klo:09:04
Juutalaisuus kaikkine lain kohtineen ( yli 600 eri kohtaa ) kummastuttaa kristittyä.

Uskon kuuliaisuudesta kai on kysymys. Samoinhan on kristityilläkin, mutta ilman lakia. Meidän kaikki  lakimme täytti Kristus ristillä. Luulisi olevan paljon helpompaa olla kuuliainen Kristuksen laille, rakkaudelle ja anteeksiannolle.

Näin ei kuitenkaan ole. Joko ei välitetä koko Kristuksesta, tai saatanan valheet saavat uskomaan ettei mitään Kristuksen sovitusta ole olemassakaan.

Mennään helpointa tietä, mammonan ja maailmallisuuden tietä, jolloin vain minä itse, minun tarpeeni ja toiveeni ovat merkittäviä.

Lain noudattaminen, ilman Kristusta on mahdotonta. Lain kirjain ei ketään pelasta Sen tekee Kristuksen armotyön vastaanottaminen . Rakkaudella ympärileikattu sydän on täyttänyt lain.
----

Tämä oli vastaus kalamoksen kirjoitukseen Laki.  Tuli väärään keskusteluun.

R-m
Otsikko: Vs: Genesis
Kirjoitti: kalamos - 27.05.25 - klo:09:00
Voisiko ylläpito siirtää
yllä olevan viestin
viestiketjuun
Roomalaiskirje (http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=6039.0),
jonne se oli tarkoitettu.