Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: kalamos - 21.04.25 - klo:08:22
-
Jos käännyn Jumalan puoleen
siinä tarkoituksessa,
että aion nyt tositarkoituksella
tehdä kaikkeni pelastuakseni,
niin takuuvarmasti en pelastu.
Sillä ...
- ihmisille se on mahdotonta
Mutta jos tulen Jumalan tykö
Jeesuksen kautta
ja kokonaan Jeesukseen turvautuen,
niin pelastukseni on täysin varma.
Vain Jeesus ...
- voi täydellisesti pelastaa ne,
jotka Hänen kauttaan
Jumalan tykö tulevat
Jeesus = Vapauttaja eli Pelastaja
- Teille on syntynyt Vapahtaja,
joka on Kristus, Herra
Jeesus on luvannut
Hänelle kätensä ojentaneille,
että ...
- he eivät ikinä huku,
eikä kukaan ryöstä heitä
Minun kädestäni
Sen tähden,
kun julistamme
Pelastuksen evankeliumia,
julistamme
Herraa Jeesusta Kristusta.
- Sillä me emme julista itseämme,
vaan Kristusta Jeesusta,
että hän on Herra
Ei ole muuta nimeä kuin Jeesus,
jossa meidän pitäisi pelastuman.
- niin olkoon teille kaikille
ja koko Israelin kansalle tiettävä,
että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen,
nimen kautta …
Eikä ole pelastusta
yhdessäkään toisessa;
sillä ei ole taivaan alla
muuta nimeä ihmisille annettu,
jossa meidän pitäisi pelastuman.
Juuri Poika on tullut
kadonneiden pelastajaksi.
- Sillä Ihmisen Poika
on tullut pelastamaan sitä,
mikä on kadonnut.
Pelastava usko kohdistuu Jeesukseen.
- Usko Herraan Jeesukseen,
niin sinä pelastut,
niin myös sinun perhekuntasi.
Isä antoi Poikansa
pelastavan uskon kohteeksi.
- Sillä niin on Jumala
maailmaa rakastanut,
että hän antoi ainokaisen Poikansa,
ettei yksikään,
joka Häneen uskoo,
hukkuisi,
vaan hänellä olisi
iankaikkinen elämä.
Isä lähetti Poikansa
pelastamaan eikä tuomitsemaan.
- Sillä ei Jumala lähettänyt
Poikaansa maailmaan
tuomitsemaan maailmaa,
vaan sitä varten,
että maailma
hänen kauttansa pelastuisi.
Uskomalla Poikaan
me pelastumme.
- Joka uskoo Häneen,
sitä ei tuomita;
mutta joka ei usko,
se on jo tuomittu,
koska hän ei ole uskonut
Jumalan ainokaisen Pojan nimeen
Näin on Isä tahtonut.
- Sillä Minun Isäni tahto on se,
että jokaisella,
joka näkee Pojan
ja uskoo häneen,
on iankaikkinen elämä
Me emme siis pelastu tekojen kautta.
Vaan
yksin armosta
ja uskon kautta
Kristuksessa Jeesuksessa
me olemme pelastetut.
- Jumala,
joka on laupeudesta rikas,
suuren rakkautensa tähden,
jolla Hän on meitä rakastanut,
on tehnyt meidät,
jotka olimme kuolleet rikoksiimme,
eläviksi Kristuksen kanssa
- armosta te olette pelastetut –
ja yhdessä Hänen kanssaan
herättänyt
ja yhdessä Hänen kanssaan
asettanut meidät taivaallisiin
Kristuksessa Jeesuksessa,
osoittaakseen tulevina maailmanaikoina
armonsa ylenpalttista runsautta,
hyvyydessään meitä kohtaan
Kristuksessa Jeesuksessa.
Sillä
armosta te olette pelastetut
uskon kautta,
ette itsenne kautta
– se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta,
ettei kukaan kerskaisi.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)
Matt 19:26
Hebr 7:25
Luuk 2:11
Joh 10:28
2 Kor 4:5
Ap.t 4:10-12
Matt 18:11
Ap.t 16:31
Joh 3:16 Joh 3:17 Joh 3:18
Joh 6:40
Ef 2:4-9
-
Monikaan, en ainakaan itse, ajatellut ensimmäiseksi iankaikkista elämää, eli sitä mitä siihen vaaditaan ja tarvitaan, silloin kun elämä oli sortumassa ja kaikki vaikutti pelkkää kuolemaa.
Kun Kristus tuli elämään, alkoi vähä -vähältä hahmottua missä piti riippua kiinni, mitä välttää ja mitä panna pois, luovuttaa tarpeettomana. Se avarsi.
On kestänyt vuosikymmeniä että on koittanut rauha ja tyyneys.
Vapahtaja on matkalla kuljettanut monia teitä, antanut useita matkakumppaneita. Useimmilta olen saanut aina jotakin evästä, toki jonkin olen saanut nähdä olevan väärää.
Körttiläinen tapa uskoa armolliseen, rakastavaan Jumalaan ja Ihmisen Poikaan joka Itse riittää pelastukseksemme, eivät omat teot, on ollut 'elämäni pelastus !'
Koska olemme kaikki ainutkertaisia , ovat mieltymyksemmekin hyvinkin erilaiset. Enimmältään juuri se jakaa meidät erilaisiin kirkkokuntiin.
Itse olen tällaista maanläheistä, ruokkivaa körtti-akka-sorttia, Toisaalta koen ihmeitä ja näen enkeleitä. Elän johdatuksessa yhtä paljon kuin arjessa. Olen kahden maan kansalainen.
-
Uskonto perustuu siihen,
että ihminen yrittää
saavuttaa jotakin
jonkun toiminnon
tai rituaalin kautta.
Ensimmäinen uskonnollinen teko oli se,
kun Aadam ja Eeva yrittivät saavuttaa
Jumalan kaltaisuuden
hankkimalla erityislaatuista tietoa
hyvän- ja pahantiedon puusta.
Heidän olisi pitänyt
vain luottaa Jumalaan
ja nauttia
Elämästä ja Jumalan hyvyydestä,
joka ympäröi heitä joka puolelta.
Usko Jumalaan on siis luottamista.
Ei suoritus tai ansio tai keino.
Usko on kaiken laittamista
Jeesuksen täytetyn työn varaan.
Usko on täydellinen luottamus
Häneen, joka pelastaa.
Ja meille ei ole muuta nimeä annettu
kuin Jeesus,
jossa meidän pitäisi pelastuman.
Siis se Jeesus,
joka ristiinnaulittiin
meidän pahain tekojemme tähden,
Jumalan ainokainen Karitsa,
joka teurastettiin
meidän edestämme
syntiuhrina.
Pelastuminen ei ole
meidän ansiomme ...
Sen sijaan me olemme
Kristuksen arvokas
hankinta/ansio ...
- jonka hän omalla verellänsä
on itselleen ansainnut
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)
Ef 2:8
Ap.t 20:28
-
Kirjoitat uskosta ja uskonnosta aivan kuten körtit nämä asiat kokevat.
Uskonto on sääntökokoelma jota nnoudatetaan tietyissä kirkkokunnissa .
Uskovaiset on sellaiseksi itsensä kokevat varmat , kirjoiteukset tuntevat kristityt.
He suorittavat lain noudattamista ja ovat sitten onnellisia siinä onnistuessaan.
Uskova on hän joka uskoo Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen nimen. Hän on armon varassa roikkuva syntinen. Hän pyrkii parannukseen, ja toivoo perillepääsyä.
Uskova ihminen on lähimmäinen joka muistaa miten Laupias samarialainen toimi.
Uskova ei ( ei pitäisi ) kävele ohi kun jollakin on hätä.
Hyvät teotkaan eivät pelasta, ei uskokaan. Kristus on ainoa tie Taivaan kotiin.
Pietari siinä seisoo portilla avainnippuineen, mutta Kristus avaa oven ilman avainta ! :icon_biggrin:
-
Opetuslapset ovat juuri
todistaneet draamaa.
Kuinka vaikeaa meidän
onkaan päästä sisälle
Jumalan Valtakuntaan.
Opetuslapset kysyivät
hämmentyneinä:
- Kuka sitten voi pelastua?
Jeesus vastaa:
- Ihmisille se on mahdotonta,
mutta Jumalalle on kaikki mahdollista
Emme voi pelastautua.
Meidät täytyy pelastaa.
Ensimmäinen syy siihen,
että pelastumisemme on vaikea,
on se,
että me haluaisimme itse
ratkaista ongelmamme.
Itse asiassa me olemme jo kuolleet.
Hukkuneet synteihimme.
Ei kuollut voi pelastaa itseään.
Vaan miten hukkunut pelastetaan.
Häneen puhalletaan henki.
- Totisesti, totisesti
minä sanon teille:
aika tulee ja on jo,
jolloin kuolleet kuulevat
Jumalan Pojan äänen,
ja jotka sen kuulevat,
ne saavat elää.
Me siis saamme Hengen
uskossa kuulemisesta.
Emme saa sitä tekojen kautta.
- Tämän vain tahdon saada teiltä tietää:
lain teoistako saitte Hengen
vai uskossa kuulemisesta?
Ja senkin jälkeen
meillä on vaikeuksia päästä
Jumalan Valtakuntaan eli olotilaan,
jossa meidät täyttää
Jumalan Valtakunnan tunnusmerkistö.
- sillä ei Jumalan valtakunta
ole syömistä ja juomista,
vaan
vanhurskautta ja rauhaa ja iloa
Pyhässä Hengessä
Me alamme vielä uskoon tultuammekin
tavoitella omavanhurskautta.
Ja on ihmisiä,
jotka eivät edes uskalla
tulla ratkaisun paikalle,
ennenkuin ovat parannelleet itseänsä.
Silloin asetamme hevosen
kärryjen taakse.
Tai siis kärryt hevosen eteen.
Ei matkan teosta näin tule mitään.
Me emme ole vetureita,
vaan seuraamme Jeesusta.
Kaikki on alusta loppuun saakka
Jeesuksen uskon varassa.
Siis sen uskon,
jonka kantava voima
on Jeesuksessa
alusta loppuun saakka.
Hän on tuon uskon
alkaja ja täydelliseksi tekijä.
Ja vielä senkin jälkeen,
kun olemme tulleet uskoviksi,
ja meille on annettu sinetiksi
Pyhä Henki
lunastuksen päivään saakka,
niin me saatamme alkaa epäillä
Jumalaan luottamisen sijaan,
kun katselemme vaellustamme.
Ja taas olemme suossa.
Epäuskon suossa.
Ja näin moni Jumalan lapsi
saattaa vaeltaa erämaavaellusta
alusta loppuun saakka
niinkuin Mooses.
Yhden kerran Mooses
halusi itse tehdä jotakin.
Ja hän ei päässyt
Jumalan lupaamaan maahan.
Toki hän sai sitä kaukaa katsella.
Ja pelastettu hän oli.
Samoin on
Jumalan kansan kohdalla tänäänkin.
Moni ei pääse sisälle
Jumalan Valtakuntaan.
Siis tässä ja nyt.
Vaikka onkin pelastettu.
Mutta sitten on niitäkin,
jotka ovat löytäneet levon Kristuksessa
ja Hänen täytetyssä työssään.
He tietävät,
että Jeesuksen veri puhdistaa
jaaaaaatkuvasti kaikesta synnistä.
Valkeisiin vaateisiimme tulee tahroja
joka askeleella.
Mutta kun me Valkeudessa vaellamme,
niin me myös puhdistumme koko ajan.
Pelastus ei siis
perustu vaellukseemme.
Se perustuu yksin
Jumalan armoon,
jonka uskon kautta otamme vastaan.
Aadamin ei tarvinnut tehdä
muuta kuin pysähtyä,
kun Jumala huusi Aadamia.
Ja sitten tunnustaa,
mitä oli tapahtunut
ja antaa Jumalan
peittää veriseen vaippaan se,
mikä ennen oli peitetty
Jumalan kuvaksi luodun kirkkaudella.
Ja kohta synti oli sovitettu eli peitetty.
ja Aadam sai aloittaa uuden elämän,
kun toinen kärsi kuoleman
hänen sijastaan
ja samalla peitti synnin seurauksen
eli alastomuuden.
Kun ihminen vanhenee,
niin aina vaan selvemmäksi tulee,
että me pelastumme
yksin armosta uskon kautta,
emme tekojen kautta.
Nuorempana uskovana ajattelin,
että kunhan pari ryppyä
vielä oikaisen,
niin enköhän ala kelvata.
Mutta vanhempana
olen huomannut,
että minä vaan rypistyn ja rypistyn.
Kalamoksen ainoa,
mutta samalla varma
pelastuksen toivo
on Jeesus,
joka ei heitä pois
ruttuistakaan ruokoa.
Ja tämä varmuus perustuu siihen,
että ...
- Henki itse todistaa
meidän henkemme kanssa,
että me olemme Jumalan lapsia.
Mutta jos olemme lapsia,
niin olemme myöskin perillisiä,
Jumalan perillisiä
ja Kristuksen kanssaperillisiä,
jos kerran yhdessä
hänen kanssaan kärsimme,
että me yhdessä myös kirkastuisimme.
Me olemme jo Hengestä syntyneitä.
Me olemme jo siirretyt
kuolemasta Elämään.
Mutta sielumme on edelleen
monin tavoin rikkinäinen.
Ja meidän savimajamme on
katoavainen.
Mutta kerran sekin
niinkuin meidän hallintaamme
annetun elävien olentojen
ruumiit tehdään eläviksi.
- Sillä minä päätän,
että tämän nykyisen ajan
kärsimykset
eivät ole verrattavat siihen
kirkkauteen,
joka on ilmestyvä meihin.
Sillä luomakunnan
harras ikävöitseminen odottaa
Jumalan lasten ilmestymistä.
Sillä luomakunta on alistettu
katoavaisuuden alle
- ei omasta tahdostaan,
vaan alistajan -
kuitenkin toivon varaan,
koska itse luomakuntakin
on tuleva vapautetuksi
turmeluksen orjuudesta
Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
Sillä me tiedämme,
että koko luomakunta yhdessä
huokaa ja on synnytystuskissa
hamaan tähän asti;
eikä ainoastaan se,
vaan myös me,
joilla on Hengen esikoislahja,
mekin huokaamme sisimmässämme,
odottaen lapseksi-ottamista,
meidän ruumiimme lunastusta.
Sillä toivossa me olemme pelastetut,
mutta toivo,
jonka näkee täyttyneen,
ei ole mikään toivo;
kuinka kukaan sitä toivoo,
minkä näkee?
Mutta jos toivomme,
mitä emme näe,
niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)
Matt 19:25 Matt 19:26
Joh 5:25
Gal 3:2
Room 14:17
Room 8:16-17 Room 8:18-25
-
Pelastumisen toiveessa moni hakee konkretiaa kuten Tuomas. En usko ennen kun saan koskettaa haavojasi !
Siinä on puolet toivoa, puolet epäuskoa. Riippuu kasvusta mihin suuntaan ihminen kääntyy.
Konkretian takia kirkkokin 'näyttelee' Pääsiäisen tapahtumia. Ihmiset haluavat 'nähdä' ristiinaulitsemisen ja sitä edeltäneet tapahtumat. Esitys pitää lavastaa ja pukea vuoden 33 tyyliin.
Sitä vain ei pidetä useinkaan totena saati konkreettisena kun ihminen elää yhteydessä Kristukseen. Monien mielestä se on huuu-haaaata !
Minulle on näytetty Kristus , olen nähnyt enkeleitä myös unia jotka merkitsevät minulle jotakin.
En rohkene kaikille jälkeläisillekään puhua näistä. Näen kuinka vaivaantuneita he ovat. Luulevat minun 'höyrähtäneet'. Eivät voi unohtaa entistä ihmistäni. On kuitenkin muutama lapsenlapsi ja lapsenlapsenlapsi jotka haluavat kuulla mitä minulla on asiaa.
Voin hyvin ymmärtää miksi Johannesta sanottiin Jeesuksen rakkaimmaksi opetuslapseksi. Hän rakasti suuresti Kristusta, Kristus rakasti suuresti Johannesta.
Kaikkien kristittyjen tulisi rakastaa toisiaan ! Näin ei taida olla, ennen kuin perillä Paratiisissa.
Rakkauskaan ei voi pelastaa, mutta se ohjaa pelastuksen tielle.
-
Pelastuksesta on Uudessa testamentissa hiukan erilaisia sanoja. 'Joka uskoo ja kastetaan' on varmaan monelle tuttu ilmaus, johon liitetään toisinaan kääntyminen ja parannuksenteko. Vähän toisin ilmaistu on 'joka seuraa Jeesusta ja tunnustaa hänet ihmisten edessä'. Toisaalla vakuutetaan, että Kristus on jo tehnyt kaiken, mitä pelastukseen tarvitaan. Hebrealaiskirje lienee tämän ponnekkain julistaja. Näitä pohtiessa on hyvä muistaa, että kääntyminen, parannus, usko ja kaste sekä voima seurata Jeesusta ja tunnustaa hänet, ovat kaikki Jumalan lahjoja. Näin eroavien ilmausten välille löytyy yhteinen side.
-
Erän tuttu ,ja mukava kaveri ,sanoi Matille, (joka on hyvin ujo , eikä puhu uskon-asioita sekä epäili uskoaan ), niin tämä kaveri sanoi: Lue kirkossa Uskontunnustus oikein kovalla äänellä, niin se on siinä !
:039: R-m
-
Raamattu puhuu useinkin kuolleista
tarkoittaen ihmisiä,
jotka eivät ole vielä kokeneet
ruumiillista kuolemaa.
Ihminen on siis henki,
elävä tai kuollut,
riippumatta siitä,
onko ruumis elävä vai kuollut.
Uudestisyntymisessä
henkemme on pelastunut
kuoleman tilasta ja tehty eläväksi.
Meidät on näin siirretty
kuolemasta elämään.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)
Mutta ihminen on henki,
jolla on sielu.
Ja tämä sielu meissä
ei kertaheitolla tule pelastetuksi/eheäksi.
Sitä pelastetaan/eheytetään
koko meidän vaelluksemme ajan
ja vielä kauan sen jälkeenkin.
(http://thumbs2.imgbox.com/77/8f/ZKaqwVw6_t.jpg)
Ja ruumis,
jossa henkemme (jolla on sielu) nyt asuu,
on vielä kuolevainen.
Sitä ei ole vielä pelastettu.
Sen lunastus tapahtuu vasta
ruumiin ylösnousemuksen hetkenä.
Mutta ruumiinkin osalta saamme joskus
jo tässä ajassa
kokea maistiaisia tulevasta maailmasta
esimerkiksi siten,
että saamme kokea jonkun sairauden
parantumisen ihmeen.
-
Minulla on samat ajatukset kuolleista tai elävistä sieluista.
Saan yhä useammin kohdata 'pieniä ihmeitä' joissa minut varjellaan satuttamasta itseäni.
Tätä olen saanut kokea:
Psalmi 91
Korkeimman suojelus
1Se, joka asuu Korkeimman suojassa
ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa,
2sanoo näin:
»Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani.
Jumalani, sinuun minä turvaan.»
3Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta
ja pahan sanan vallasta.
4Hän levittää siipensä yllesi,
ja sinä olet turvassa niiden alla.
Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
5Et pelkää yön kauhuja
etkä päivällä lentävää nuolta,
6et ruttoa, joka liikkuu pimeässä,
et tautia, joka riehuu keskellä päivää.
7Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä
ja ympäriltäsi kymmenentuhatta,
sinä säästyt.
8Saat omin silmin nähdä,
miten kosto kohtaa jumalattomia.
9Sinun turvanasi on Herra,
sinun kotisi on Korkeimman suojassa.
10Onnettomuus ei sinuun iske,
mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi.
11Hän antaa enkeleilleen käskyn
varjella sinua, missä ikinä kuljet,
12ja he kantavat sinua käsillään,
ettet loukkaa jalkaasi kiveen.
13Sinä poljet jalkoihisi leijonan ja kyyn,
tallaat maahan jalopeuran ja lohikäärmeen.
14Herra sanoo:
»Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun.
Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä.
15Kun hän huutaa minua, minä vastaan.
Minä olen hänen tukenaan ahdingossa,
pelastan hänet ja nostan taas kunniaan.
16Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä,
hän saa nähdä, että minä autan häntä.»
Se että saan olla turvassa, ei ole kerskaamista, vaan näin ylistän ja kiitän Kaikkivaltiasta Jumalaa, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä !
-
Synti on hallitsija,
joka keksimänsä valheen avulla
saa meidät noudattamaan
sen tahtoa eli palvomaan paholaista.
Ja tästä seuraa hengellinen kuolema.
- Te olette isästä perkeleestä,
ja isänne himoja
te tahdotte noudattaa.
Hän on ollut murhaaja
alusta asti,
ja totuudessa hän ei pysy,
koska hänessä ei totuutta ole.
Kun hän puhuu valhetta,
niin hän puhuu omaansa,
sillä hän on valhettelija ja sen isä.
Hallitsijan vaihto
on kuitenkin mahdollinen.
Meidän ei ole pakko jäädä
synnin orjiksi kuoleman valtaan.
- Ei yksikään Jumalasta syntynyt
tee syntiä,
sillä Jumalan siemen pysyy hänessä;
eikä hän saata syntiä tehdä,
sillä hän on Jumalasta syntynyt.
Siitä käy ilmi,
ketkä ovat Jumalan lapsia
ja ketkä perkeleen lapsia.
Ihminen,
joka elää synnissä, on siis synnin orja.
Mutta tästä orjuudesta voi
pelastua eli vapautua.
Vapautettukin voi kompuroida
eli langeta syntiin,
mutta ei enää elä siinä.
Tämä vapautuminen tapahtuu siten,
että synnin pettämä
eli hengellisesti kuollut ihminen
syntyy uudesti ylhäältä Hengestä.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)
Joh 8:44
1 Joh 3:9-10
-
Pelastuksesta on Uudessa testamentissa hiukan erilaisia sanoja. 'Joka uskoo ja kastetaan'
Lainaat katkelmaa,
jossa Jeesus selitti
Nikodemukselle
uudestisyntymisen ihmettä.
Jeesus puhui kerran
myös tämän
Maan uudestisyntymisestä.
Se tulee tapahtumaan aikanaan.
Mutta ensimmäisen kerran
se tapahtui
jo Raamatun peruskertomuksessa.
Maa oli kuollut, pimentynyt,
syvien vesien alle hautautunut.
Mutta kun Valkeus tuli
pimeyden keskelle,
maa syntyi uudelleen.
Ihminen Jumalan kuvana vallitsi
ympärillään olevaa luomakuntaa,
mutta menetti synnin pettämänä
maan hallintaoikeuden.
Kuolema astui maailmaan.
Ja niin maa
ja maan tomua oleva savimajamme
tekevät taas kuolemaa.
Messias syntyi.
Valkeus tuli jälleen
pimeyden keskelle.
Mutta nyt Hän ei enää tehnyt
sekasortoisesta maasta paratiisia.
Mutta Hän tulee
Jumalan Valtakunnan Kuninkaana
Hallitsijaksi sydämeen,
jota peittävät syvät vedet ja pimeys.
Pimeys väistyy ja Elämä syntyy,
kun sisimpäämme astuu
Todellinen Valkeus.
Samoinkuin sekasortoinen maa
ei itse itseään muotoillut,
ei ihminenkään voi
potkaista itse itseään elämään.
Jumalan lapseksi ei voi ponnistaa.
Jumalan lapseksi synnytään.
Ensimmäinen tunnusteko,
jonka Jeesus ihmisenä teki,
oli veden muuttaminen viiniksi.
Palvelijat täyttivat kiviastiat vedellä.
Jeesus muutti veden viiniksi.
Kohta viini virtasi häävieraiden suonissa.
Tämän ihmeen Jeesus haluaa
meissä kiviastioissa tehdä.
Ja silloin tuo elävä vesi
alkaa virrata myös meidän sisimmässämme.
- Jos joku janoaa,
niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
Joka uskoo minuun,
hänen sisimmästään on,
niinkuin Raamattu sanoo,
juokseva elävän veden virrat.
Mutta sen hän sanoi Hengestä,
joka niiden piti saaman,
jotka uskoivat häneen;
sillä Henki ei ollut vielä tullut,
koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.
Nikodemus, jos kuka,
tunsi Jumalan niin hyvin,
kuin se vanhan liiton
eli Vanhan testamentin aikana
oli mahdollista.
Hän oli fariseus,
juutalaisten neuvoston jäsen,
Israelin opettaja.
Ja vilpitön sydämeltään.
Hän ymmärsi Jeesuksessa olevan
jotain sellaista,
jota Nikodemuksessa itsessään
ja muissa lainopettajissa
ei ollut.
Ja siksi Nikodemus lähestyi
Jeesusta, joskin salaa yöllä.
Keskustelu osoittaa,
ettei Nikodemus
tosiasiassa ymmärtänyt
yhtään mitään
Jumalan valtakunnasta.
Jeesus ilmaisee heti kärkeen
syyn Nikodemuksen sokeuteen:
- Totisesti, totisesti
minä sanon sinulle:
joka ei synny uudesti, ylhäältä,
se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.
Nikodemus kysyi:
- Kuinka ihminen voi vanhana syntyä?
Ei kai voi mennä jälleen
äitinsä kohtuun ja syntyä?
Jeesus oikaisee väärinkäsityksen.
Kysymys ei ole lainkaan siitä,
että meidän ruumiimme
syntyisi uudelleen äidin ruumiista,
vaan hengestä,
joka syntyy Hengestä.
- Totisesti, totisesti
minä sanon sinulle:
jos joku ei synny
vedestä ja Hengestä,
ei hän voi päästä sisälle
Jumalan valtakuntaan.
Mikä lihasta on syntynyt,
on liha;
ja mikä Hengestä on syntynyt,
on henki.
Älä ihmettele,
että minä sanoin sinulle:
teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
Tuuli puhaltaa, missä tahtoo,
ja sinä kuulet sen huminan,
mutta et tiedä,
mistä se tulee ja minne se menee;
niin on jokaisen,
joka on Hengestä syntynyt.
Ja nyt Nikodemus kysyy:
- Kuinka tämä voi tapahtua?
Jeesus toteaa,
että Israelin rabbina eli
Vanhan testamentin kirjoitusten
opettajana
Nikodemuksen olisi pitänyt
tietää vastaus.
- Sinä olet Israelin opettaja,
etkä tätä tiedä!
Jeesus ei suostu kertomaan
taivaallisia salaisuuksia siitä,
kuinka tuo ihme tapahtuu.
- Totisesti, totisesti
minä sanon sinulle:
me puhumme,
mitä tiedämme,
ja todistamme,
mitä olemme nähneet,
ettekä te ota vastaan
meidän todistustamme.
Jos ette usko,
kun minä puhun teille
maallisista,
kuinka te uskoisitte,
jos minä puhun teille
taivaallisista?
Mutta Jeesus vastaa
Nikodemuksen kysymykseen,
miten se voi tapahtua,
pohjaten vastauksensa
Neljännen Mooseksen kirjan tapahtumaan,
joka Nikodemuksen siis
olisi pitänyt tietää ja ymmärtää.
- Ei kukaan
ole noussut ylös taivaaseen,
paitsi hän,
joka taivaasta tuli alas,
Ihmisen Poika,
joka on taivaassa.
Ja niinkuin Mooses
ylensi käärmeen erämaassa,
niin pitää Ihmisen Poika
ylennettämän,
että jokaisella,
joka häneen uskoo,
olisi iankaikkinen elämä.
Uudestisyntyminen siis edellyttää,
että Ihmisen Poika
on ylennetty eli korotettu ristille.
Tämä edellytys on jo täytetty.
Jäljellä on enää yksi edellytys.
Ihmisen tulee nostaa katseensa
tuohon Puuhun Ripustettuun
aivan samoin kuin
myrkkykäärmeen pureman saaneet
nostivat katseensa
puuhun ripustettuun vaskikäärmeeseen.
- Silloin Herra sanoi Moosekselle:
Tee itsellesi käärme
ja pane se tangon päähän,
niin jokainen purtu,
joka siihen katsoo, jää eloon.
Niin Mooses teki vaskikäärmeen
ja pani sen tangon päähän;
jos ketä käärmeet sitten purivat
ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen,
niin hän jäi eloon.
Jeesus on tuo synnitön vaski
mutta meidän tähtemme
synniksi tehty käärme
joka ripustettiin puuhun.
Me olemme niitä,
jotka saamme nostaa katseemme
Golgatan Puuhun Ripustettuun
Jeesukseen Kristukseen.
Tuossa kohtaamisessa
me saamme lahjaksi uskon,
jonka Jeesus vaikuttaa.
Ja tapahtuu ihmeistä suurin,
meidät siirretään
iankaikkisesta kuolemasta
iankaikkiseen Elämään.
- Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut,
että hän antoi ainokaisen Poikansa,
ettei yksikään,
joka häneen uskoo,
hukkuisi,
vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Meidät siirretään
hengellisen kuoleman tilasta Elämään
sinä hetkenä,
kun nostamme katseemme
Puuhun Ripustettuun
Jumalan ainosyntyiseen Poikaan,
Jumalan Karitsaan,
joka kuoli syntiuhrina
meidän edestämme.
Tuossa hetkessä syntimme on pesty pois
ja Hengen yhteys taivaisiin avattu.
Tuossa hetkessä sovitus on astunut voimaan,
ja katkennut yhteys Jumalan kanssa
korjaantunut.
Golgatan puu on linkkiasema,
jonka langaton yhteys
on jatkuvasti auki Jumalan taivaisiin.
Ja taivas odottaa vain lupaa
saada avata yhteys
Golgatan puulta alas
jopa kaikkein syvimmissä katveissa
oleviin ihmisiin.
Katseen kohottaminen
Puuhun Ripustettuun
Jumalan ainokaiseen Poikaan,
Jumalan Karitsaan,
joka antoi Henkensä meidän edestämme,
vaikuttaa meissä pelastavan uskon.
Tuosta hetkestä alkaen
me saamme elää Jumalan Pojan uskossa.
Se ei ole
meistä lähtöisin olevaa uskoa,
vaan Jeesuksen uskoa meissä.
Uskon perustana on se,
mitä Jumala on tehnyt.
Tästä uskosta voi elää vain se,
joka on saanut sen lahjaksi Jumalalta.
Uskonnon harjoittaminen
ei meitä pelasta.
Meidät pelastaa vain ja ainoastaan
Herra,
jos panemme luottamuksemme Häneen.
Kun kaikki oli täytetty
Jumalan pelastussuunnitelmassa,
repesi esirippu
Temppelin kaikkein pyhimmän edestä.
Ja myös
Temppelialueen pihalla ollut väliverho,
joka erotti pakanakansat Israelin kansasta
omaan erilliseen esipihaansa,
poistettiin.
Kaikille ihmisille on nyt avattu avoin yhteys
Kaikkein Pyhimpään saakka
siihen Jumalan kirkkauden läsnäoloon
ja Jumalan yhteyteen,
johon Jumala on ihmisen tarkoittanut.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)
Joh 7:37-39
Joh 3:3-16
Num 21:8-9
-
Kiitos, kalamos, että teet minulle (meille) Raamatun tapahtumat eläväksi.
Panet myös maailman-ajat, sen eri vaiheet järjestykseen jota yksinkertainen järkeni ymmärtää.
Myös koko pelastus-kokonaisuus, vaskikäärmeineen kaikkineen, selvenee.
Kiitos erityisesti opetuksesta kuinka tärkeää on Hengen osuus uskossa. Minäkin jopa tunsin hengen ennen kuin Kristus tuli likemmin tutuksi.
Vaikka Sana on tärkeä, voi monen yksinkertaisen ihmisen se myös sekoittaa. Kuten on sanottu: Kirjain kuolettaa, Henki tekee elväksi.
Ne uskovat( uskovaiset ) jotka eivät tunne Henkeä, rukoilkoot sitä saadakseen. Silloin tapa-uskovaisuus muuttuu eläväksi uskoksi.
Silti, Henki ei pelasta, eivät sen armolahjatkaan, Kristus yksin on pelastus !
-
Vaikka Sana on tärkeä, voi monen yksinkertaisen ihmisen se myös sekoittaa. Kuten on sanottu: Kirjain kuolettaa, Henki tekee elväksi.
Sekoilin itsekin.
Nimittäin Penan lainaus
ei ollut tuosta
Johanneksen evankeliumin katkelmasta.
Vaikka siinäkin korostuu
uskon merkitys
ja se pitää sisällään
Jeesuksen tunnetuimmat
sanat (Joh 3:16),
joiden mukaan
me hukumme
eli joudumme kadotukseen,
jos emme usko.
Pena lainasi kuitenkin
Markuksen evankeliumista
Jeesuksen aivan viimeisiä
sanoja maan päällä
ennen ylösottamista.
- Joka uskoo ja kastetaan,
se pelastuu;
mutta joka ei usko,
se tuomitaan kadotukseen.
Mutta sanoma on siis sama kuin
Jeesuksen yöllisessä keskustelussa
Nikodeemuksen kanssa.
Markuksen evankeliumissa
mainittu kaste on siis
edellytys pelastumiselle
ikuiselta kadotukselta.
Siinä ei puhuta vesikasteesta.
Siinä on kysymys kasteesta,
jonka Jumalan valittu kansa
Israelkin Pääsiäislampaan syötyään
oli saanut eli upottamisesta
Pyhän Hengen Pilveen.
Sen alla Israel
lähti kiireesti pois Egyptistä.
Israel oli vaeltanut jo tovin
kohti Jumalan maata,
ennekuin tuli vuoroon kaste meressä.
Mekin olemme pelastetut
maailmasta sillä hetkellä
kun otamme vastaan
Jumalan Sanan,
Jeesuksen Kristuksen,
joka on meidän teurastettu
pääsiäislampaamme.
Siitä alkeen me vaellamme
kohti Kotimaata
Pyhän Hengen pilven alla
hengittäen Sitä.
Mutta faaraon joukot eli maailma
jää lopullisesti ja näkyvästi taakse
vasta sen jälkeen,
kun olemme saaneet kasteen
myös meressä.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)
Mark 16:16
-
Kuvaat hyvin ja oikein ns. uskovaista, hyvää ihmistä.
Hän oli fariseus,
juutalaisten neuvoston jäsen,
Israelin opettaja.
Ja vilpitön sydämeltään.
Tooran asiantuntija, mutta...
Keskustelu osoittaa,
ettei Nikodemus
tosiasiassa ymmärtänyt
yhtään mitään
Jumalan valtakunnasta.
Tämä on kaksi eri asiaa...
Kysymys ei ole lainkaan siitä,
että meidän ruumiimme
syntyisi uudelleen äidin ruumiista,
vaan hengestä,
joka syntyy Hengestä.
Pyhä Henki jakaa ymmärrystä Kristuksest, Pelastajasta.
-
Kaiken kauheuden keskellä
me olemme todistus
tässä maailmassa
niin valtavan hyvästä sanomasta.
- Jumala,
joka on laupeudesta rikas,
suuren rakkautensa tähden,
jolla hän on meitä rakastanut,
on tehnyt meidät,
jotka olimme kuolleet rikoksiimme,
eläviksi Kristuksen kanssa
- armosta te olette pelastetut -
Olemme siis pelastetut yksin Jumalan
armosta/suloudesta/hyvyydestä.
Kysymys on todellakin
Jumalan suosiosta,
Hänen hyvyydestään
meitä kohtaan,
ansaitsemattomasta hyvyydestä,
pyyteettömästä rakkaudesta.
χάρις
kharis
armo
suloisuus
mielihyvä
suosio
rakkaudenosoitus
kiitos
Käännämme tuon sanan
sitten miten tahansa,
niin sen perusteella
me olemme pelastetut,
sillä perusteella
Jumala on tehnyt meidät eläviksi
Kristuksen kanssa.
Jumalan
armosta/hyvyydestä/suloudesta
me olemme
tehdyt eheiksi /pelastetut/parannetut.
σῴζω
sōdzō
tehdä eheäksi
pelastaa
parantaa
sōs (eheä/terve/vahingoittumaton)
Meidät on siis henkemme osalta
jo parannettu ääritilasta toiseen
tehty kuolleesta eläväksi.
- ja yhdessä hänen kanssaan
herättänyt
ja yhdessä hänen kanssaan
asettanut meidät taivaallisiin
Kristuksessa Jeesuksessa
Jumalan seurakunta
Kristuksen Morsiamena
istuu jo taivaallisissa.
Vuorisaarnassa Jeesus sanoi,
että me olemme maailman valkeus.
Tämä sama tosiasia käy ilmi
tästä efesolaiskirjeen katkelmasta.
Me loistamme Kristuksen kirkkautta.
Me olemme Kristuksen kirje.
Otetaan edellinen jae uudelleen
ja seuraavan jakeen kanssa.
- ja yhdessä hänen kanssaan
herättänyt
ja yhdessä hänen kanssaan
asettanut meidät taivaallisiin
Kristuksessa Jeesuksessa,
osoittaakseen
tulevina maailmanaikoina
armonsa ylenpalttista runsautta,
hyvyydessään meitä kohtaan
Kristuksessa Jeesuksessa.
Siis me olemme todiste maailmalle
Jumalan lahjasta eli Pelastuksesta.
- Sillä armosta te olette pelastetut
uskon kautta,
ette itsenne kautta
– se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta,
ettei kukaan kerskaisi.
Meillä ei ole
mitään kerskaamista,
sillä emme ole pelastetut
itsemme kautta
emmekä tekojen kautta,
vaan pelastus on Jumalan lahja.
Mutta me kerskaamme Herrasta,
joka Pelastaa.
Ja näin Jumala,
joka tahtoo,
että kaikki ihmiset pelastuisivat
ja tulisivat tuntemaan Totuuden,
osoittaa
meidän kauttamme,
armonsa ylenpalttista runsautta,
hyvyydessään ihmisiä kohtaan.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)
Ef 2:4-5
Ef 2:6 Ef 2:6-7
Ef 2:8-9
-
Raamatun sanat, eli Jumalan todistus uskosta ja pelastuksesta ovat niin suuria, että ihmiset ( yleensä ) eivät uskalla ottaa niitä itselle tarkoitetuksi.
Vaikka, kuten minä, uskoo lujasti että Kristus pelastaa syntisimmänkin, kunhan se pelastus, eli ristin sovitustyö ja -veri kelpaavat, on kiusaaja jatkuvasti valehtelemasta kelpaamattomuutta ! Siihen ei pidä uskoa, vaan kääntyä jatkuvasti Kristuksen puoleen.
Myöskin perhekunnan, ystävien ja muiden tutumpien ihmisten edessä meistä monikaan ei ' ole kunnin uskovainen'. Vanha elämä on aina painolastina. Uskoaan ei voi, eikä pidäkään esitellä sanoin. Teot todistavat parhaiten, tavalliset arkiset teot,lähimmäisten auttamiset, ei niinkään puhumiset.
Henki todistaa meille että olemme Jumalan lapsia, syntisinäkin.
-
Paavali aloitti kirjeensä
Efesolaisille selvittämällä
Hengellistä siunausta
Kristuksessa,
joka on seurakunnan pää.
Ja tähän seurakuntaruumiiseen
eli Kristus-ruumiiseen
Efesolaisetkin kuuluivat.
- Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät,
jotka olitte kuolleet
rikoksiinne ja synteihinne,
joissa te ennen vaelsitte
tämän maailman menon mukaan,
ilmavallan hallitsijan,
sen hengen hallitsijan, mukaan,
joka nyt tekee työtään
tottelemattomuuden lapsissa,
joiden joukossa mekin kaikki
ennen vaelsimme lihamme himoissa,
noudattaen lihan ja ajatusten
mielitekoja,
ja olimme luonnostamme
vihan lapsia niinkuin muutkin;
mutta Jumala,
joka on laupeudesta rikas,
suuren rakkautensa tähden,
jolla hän on meitä rakastanut ...
Tästä eteenpäin jatkuvaa
katkelmaa selvitin edellisessä viestissä.
Se, että Jumala pelasti heidät,
teki kuolleista eläviä
yksin armosta,
on se Jumalan Rakkaus
joka vetää ihmisiä kääntymykseen.
Ei siis meidän tekomme
eikä ansiomme,
vaan Jumalan hyvyys.
Mutta sitten Efeso sai
toisenkin kirjeen,
jonka Jeesus saneli Johannekselle.
Efeso toki oli edelleen pelastettu.
Mutta se oli menettänyt jotakin,
jonka tähden se ei voisi
enää olla maailman valkeus,
jos se ei tee parannusta.
- Efeson seurakunnan enkelille kirjoita:
'Näin sanoo hän,
joka pitää niitä
seitsemää tähteä oikeassa kädessään,
hän,
joka käyskelee niiden
seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä:
Minä tiedän
sinun tekosi
ja vaivannäkösi
ja kärsivällisyytesi,
ja ettet voi pahoja sietää;
sinä olet koetellut niitä,
jotka sanovat itseänsä apostoleiksi,
eivätkä ole,
ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi;
ja sinulla on kärsivällisyyttä,
ja paljon sinä olet saanut kantaa
minun nimeni tähden,
etkä ole uupunut.
Mutta se
minulla on sinua vastaan,
että olet
hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.
Siis tiivistäen Jeesuksen viesti
Efesolle on,
että Hän tietää
heidän tekonsa ja ansionsa,
Ja senkin,
että he ovat vaatimassa niitä muiltakin.
Mutta siitä huolimatta Efeso,
vaikka onkin Kristuksen ruumiiseen
kuuluva joukko,
ei enää voi olla maailman valkeus,
jos se ei nouse ylös
lankeemuksensa paikasta
ja palaa ensirakkauteen.
- Muista siis,
mistä olet langennut,
ja tee parannus,
ja tee niitä ensimmäisiä tekoja;
mutta jos et,
niin minä tulen sinun tykösi
ja työnnän sinun lampunjalkasi
pois paikaltaan,
ellet tee parannusta.
Monikin seurakunta
on kautta aikain langennut
tässä kohden.
Se on oikein peruslankeemus,
mikä tuodaan Ilmestyskirjan
seurakuntakautta koskevassa osiossa
heti ensimmäiseksi esille.
Vaikka olisimme ihan täydellisiä
kaikkine armolahjoineen,
mutta meiltä puuttuu Rakkaus,
niin emme mitään ole
Jumalan elopellolla.
Sinänsä on tietenkin hyvä asia,
että me vihaamme
Nikolaiittain tekoja,
joita Jeesuskin vihaa.
- Mutta se sinulla on,
että sinä vihaat
nikolaiittain tekoja,
joita myös minä vihaan.
Nikolaiitat ottivat osaa
pakanallisiin uhriaterioihin,
ja söivät epäjumalille uhrattua.
Mutta meidän tulee silti Rakastaa
näitä pahoja tekoja tekeviä,
niinkuin Jeesuskin rakastaa
ja tarjota heille
ihan toisenlaista ruokaa,
joka ei ole kuolemaksi vaan elämäksi.
- Jolla on korva, se kuulkoon,
mitä Henki seurakunnille sanoo.
Sen, joka voittaa,
minä annan syödä elämän puusta,
joka on Jumalan paratiisissa.'
Ja silloin Jeesus voi meidän kauttamme,
jotka näin Rakastamme lähimmäisiämme,
osoittaa heille paikan aivan toisenlaisessa
ateriayhteydessä, jossa muistelemme
Jeesuksen kuolemaa, emmekä suinkaan
ajattele epäjumalia ja niille uhrattua.
Ja tästä on kysymys myös
Paavalin kirjeessä efesolaisille.
Me voimme Rakastamalla
tuoda ihmisiä Jeesuksen luo
ihan uudenlaiseen ateriayhteyteen.
Me olemme kutsukirje aterialle
Jumalalta, joka ...
- on tehnyt meidät,
jotka olimme kuolleet rikoksiimme,
eläviksi Kristuksen kanssa
Jokainen ymmärtää,
että ei ole kysymys
meidän ansiosta eikä teoista,
vaan olemme pelastetut yksin armosta.
- - armosta te olette pelastetut -
Siis juuri se,
että me emme mitään ole,
paljastaa,
että meissä on jotakin,
mikä ei ole lähtöisin meistä.
Se Valo, joka meissä on,
ei totisesti näytä tulevan meistä.
- ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt
ja yhdessä hänen kanssaan
asettanut meidät taivaallisiin
Kristuksessa Jeesuksessa,
osoittaakseen tulevina maailmanaikoina
armonsa ylenpalttista runsautta,
hyvyydessään meitä kohtaan
Kristuksessa Jeesuksessa.
Mutta ihan oma lukunsa on se,
miten me pelastetut vaellamme.
- Sillä armosta te olette pelastetut
uskon kautta, ette itsenne kautta
- se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta,
ettei kukaan kerskaisi.
Sillä me olemme hänen tekonsa,
luodut Kristuksessa Jeesuksessa
hyviä töitä varten,
jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut,
että me niissä vaeltaisimme.
Noissa hyvissä teoissa vaeltaminen
ei ole mahdollista ilman Rakkautta.
Efeso
(kaunis/täydellinen/haluttava)
oli sellaisella paikalla,
jossa sitä sanottiin
kulkuyhteyksien vuoksi
Aasian valoksi.
Jeesus puhuu kullekin
seurakunnalle kieltä,
jonka se voi ymmärtää.
Efeson seurakunta
otti Jeesuksen sanat vakavasti,
ja niin Efeso sai olla
hengellisestikin Aasian valona.
Ja samalla epäjumalanpalveluksen
loisto himmeni tuon
Todellien Valkeuden rinnalla.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)
Ef 2:1-10
Ilm 2:1-7
-
Ilmestyskirja ei minulle avaudu, on vaikea. Samoin muutkin jotka sisltävät ennustuksia, kuten Danielin ja muutkin profeetalliset kirjat.
Salaisuudet niissä tietysti kiinnostaisivat, kuten lopun ajan ennustusetkin, mutta on tärkeäpää tietää ja tuntea Kristuksen rakkaus syntisiä kohtaan. Ja kokean Hengen johdatus.
Äsken juuri katsoin ja kuuntelin TV7 ohjelman jossa Matti Perttu keskusteli Martti Ojaresin kanssa :
https://www.youtube.com/watch?v=47V08qgzj0A
Eniten kiinnosti aihe jossa he puhuivat nuorten ihmisten etsinnästä, kyllästyneinä entisiin harrasteisiin. Matti Perttu ilmaisi syyn näin: Herra on näivettänyt kiinnostuksen aikaisempiin harrasteisiin. Siksi monet nuoret etsivät nyt Kristusta elämäänsä.
Samoin oli kiinnosava ajatus jossa Perttu puhui fiksuista nuorista naisista joita uususkonnot eri muodoissaan ovat vetäneet puoleensa, elämän tarkoitusta ja täyteyttä etsiessään. Heillekin on lopullinen vastaus Kristus, kunhan 'silmät aukenevat !'
Samoin Jumalan omaisuuskansan aika tulee kohdata odottamansa Messias, kun Kristus tulee takaisin.
Kaiken nämä mainitut olen kohdannut elämässäni omien läheisten kanssa. Etsijät eivät ole vielä löytäneet, mutta hapuilevat. Minun osani on vain rukoilla.
-
Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.
Minulle tämä merkitsee sitä, että vain omasta pelastuksestaan huolehtiva on harhassa. Kristillisyys ei ole itsekästä. Meidät on kutsuttu kantamaan huolta lähimmäisistämme.
-
Olemme tästä täsmälleen samaa mieltä.
Meille ovat annettu yhteiskunta, luomakunta, lähimmäiset, omat jälkeläisemme, jopa vihollisemme autettavaksi, ja esirukoiltaviksi.
Koko maailman puolesta pitää myös rukoilla, onhan se herran omaisuutta.
-
Keskustellessaan
lainopettajan kanssa,
Jeesus kuvailee tilanteen,
jossa eräs mies
ryöstetään, raadellaan
ja jätetään heitteille.
Samaa tietä kulkee
kaksi vaeltajaa,
jotka kumpikin vuorollaan
ohittavat tilannepaikan
ryhtymättä toimenpiteisiin
uhrin pelastamiseksi.
Vaeltajat eivät olleet
hulttioita
vaan Jumalan kansaa,
jopa erityisasemassa olevia
uskovaisia.
Suomen laki ei tällaista salli.
Pelastuslaki
3 §
- Jokainen,
joka huomaa tai saa tietää
tulipalon syttyneen
tai muun onnettomuuden
tapahtuneen tai uhkaavan
eikä voi heti
sammuttaa paloa tai torjua vaaraa,
on velvollinen viipymättä
ilmoittamaan siitä vaarassa oleville,
tekemään hätäilmoituksen
sekä ryhtymään kykynsä mukaan
pelastustoimenpiteisiin.
Kyllähän rakkaus ja myötätunto
riittävät motivoimaan
sivistyneen suomalaisen
auttamaan onnettomuuden uhria.
Laki on silti tarpeellinen,
jotta pelko ja epävarmuus
eivät lamaannuttaisi
meitä ajattelemaan:
En osaa, en uskalla,
ei minusta ole ...
kyllä kai joku toinen.
Kristittyä uudestisyntynyttä ihmistä
koskevat maan lakien lisäksi
taivasten valtakunnan
kansalaisvelvollisuudet.
Mitä? Minäkö!!!
Ei minusta ole ...
kyllä kai nuo
papit ja evankelistat.
Niin no. Kyllä.
Mutta ...
- Mutta te olette
"valittu suku kuninkaallinen papisto,
pyhä heimo, omaisuuskansa,
julistaaksenne sen jaloja tekoja,"
joka on pimeydestä kutsunut teidät
ihmeelliseen valkeuteensa;
Uskottavin tapa
ilmoittaa vaarassa oleville
Jumalan armosta
ja pelastuksen mahdollisuudesta
on kertoa
omaa elämää koskettaneita
Jumalan tekoja.
Toisaalta on hyvä muistaa,
että jokainen sanamme ja tekomme
arjen keskelläkin
joka tapauksessa julistaa jotakin.
Harva ihminen
heti evankeliumin kuultuaan
kääntyy pois vaarasta.
Tällöin kansalaisvelvollisuutemme on
tehdä hätäilmoitus
taivaalliseen hätäkeskukseen!
Sitten voimme joutua
kärsivällisesti odottamaan.
Avunpyyntömme on silti kuultu
ja parhaimmat pelastusjoukot
ovat liikkeellä.
Samoin vastavoimat.
Siksi tulee käydä esirukoustaisteluun.
Tässä kohden
emme ehkä muuhun kykene.
Silti olemmekin jo siirtyneet
kansalaisvelvollisuutemme
viimeiseen ja vaikeimpaan
vaiheeseen:
osallistumme pelastustoimintaan
Ihminen, jota olet varoittanut,
ja jonka puolesta olet rukoillut,
ei ehkä koskaan tokaise suoraan:
Ai niin,
pitikin vielä kysymän,
miten tullaan uskoon!
Mutta Hengen herkistämä,
valvova sydämesi
huomaa liikahduksen,
heräämisen lähimmäisesi sisimmässä.
Silloin taivaalliset pelastusjoukot
ovat perillä.
Nyt edellytetään
kyvykästä toimintaa - viipymättä.
- olkaa aina valmiit
vastaamaan jokaiselle,
joka teiltä kysyy
sen toivon perustusta,
joka teissä on,
kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla
Eli ei siis saisi innostua
ja käydä uhrin kimppuun
väellä ja voimalla.
Nyt on tarkkaan kuunneltava kysyjää.
Miten muuten voisin vastata.
Sitten on vähintään yhtä tarkasti
kuunneltava Pyhää Henkeä.
Vasta sen jälkeen osaan vastata
- sävyisästi ja kunnioittavasti.
En voi pelastaa uhria,
mutta voin auttaa hänet Golgatalle.
Siellä hän kohtaa Pelastajansa.
Vertauksessa,
johon alussa viittasin,
on kolmaskin vaeltaja,
Samarialainen,
joka näkee haavoitetun miehen
ja pysähtyy.
Tämä aasilla ratsastava muukalainen
kuvaa Jeesusta.
Vain Jeesus voi
ja Jeesus Sinussa voi ...
- sääliä,
armahtaa täydellisesti
- vuodattaa viiniä,
desinfioida haavat,
niin että parantuminen voi alkaa
- vuodattaa öljyä,
joka pehmittää kovettumat
- sitoa haavat niin
etteivät ne enää aukea.
Jeesus on Pelastaja.
Hänen ruumiiseensa kuuluvina
emme voi olla
osallistumatta pelastustoimintaan.
Kun kohtaamme lähimmäisen,
(ehkä vielä kadoksissa olevan)
Hänen ruumiinsa jäsenen,
kohtaammekin Hänet,
joka sanoi:
- Minun oli
nälkä...jano,
olin
koditon...alasti...sairas...vankilassa
Lainoppinut kysyi:
- Kuka sitten
on minun lähimmäiseni.
Jeesus kysyi:
- Kuka osoitti olevansa
ryöstetyn miehen lähimmäinen.
Lainoppinut vastasi:
- Se, joka osoitti hänelle laupeutta
Jeesus sanoi:
Pelastuslaki velvoittaa:
- Joka huomaa tai saa tietää
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)
1 Piet 2:9
1 Piet 3:15
Luuk 10:29
Luuk 10:36-37[/list]
-
Sain edelläolleesta kirjoituksesta apua kun piti keskustella nuoren naisen kanssa näistä ko asioista.
Ajattelin mitä sanoit, mutta en ajatellut mitä minun on sanottava, vaan sain sanat.
Olen itse lähes allerginen traktaatti-käännytykseen. Toisaalta en unohda sitä kuinka eräs pappa( ei asiakaskaan ) tuli pankkiin ja ojensi minulle mitään puhumatta kuivamustekynän jossa luki: Jeesus pelastaa !
Se oli liki kymmenen vuotta aiemmin kuin oli minun heräämiseni aika.
-
Meille on annettu todistustehtävä.
Jeesus haluaa
lähettää meidät sokeiden luo.
Vanhan Testamentin puolella
on lupaus siitä,
että tulee aika,
jolloin sokeiden silmät avautuvat.
Ja näin sitten tapahtui,
mutta vasta kun Jeesus
oli tullut maan päälle.
Tämä koskee myös
ruumiillisesti näkeviä,
jotka ovat hengellisesti sokeita.
Andreas ei ollut enää aivan sokea.
Hän oli ollut
Johannes Kastajan opetuslapsi.
Mutta sitä hän ei ollut nähnyt,
mitä Johannes Kastaja oli nähnyt.
- Ja Johannes todisti sanoen:
"Minä näin Hengen laskeutuvan
taivaasta alas
niinkuin kyyhkysen,
ja se jäi hänen päällensä.
Ja minä en tuntenut häntä;
mutta hän,
joka lähetti minut vedellä kastamaan,
sanoi minulle:
'Se,
jonka päälle sinä näet
Hengen laskeutuvan ja jäävän,
hän on se,
joka kastaa Pyhällä Hengellä.'
Ja minä olen sen nähnyt
ja olen todistanut,
että tämä on Jumalan Poika."
Tämä Johanneksen todistus
muutti Andreaksen elämän.
- Seuraavana päivänä
Johannes taas seisoi siellä
ja kaksi hänen opetuslapsistansa.
Ja kiinnittäen katseensa Jeesukseen,
joka siellä käveli,
hän sanoi:
"Katso, Jumalan Karitsa!"
Ja ne kaksi opetuslasta
kuulivat hänen näin puhuvan
ja seurasivat Jeesusta.
Niin Jeesus kääntyi
ja nähdessään heidän seuraavan
sanoi heille:
"Mitä te etsitte?"
He vastasivat hänelle:
"Rabbi"
- se on käännettynä:
opettaja -
"missä sinä majailet?"
Hän sanoi heille:
"Tulkaa ja katsokaa."
Niin he menivät ja näkivät,
missä hän majaili,
ja viipyivät hänen tykönään sen päivän.
Silloin oli noin kymmenes hetki.
Johanneksen todistus Jeesuksesta
oli muuttanut Andreaksen elämän.
Nyt oli Andreaksen vuoro
todistaa Jeesuksesta.
- Andreas,
Simon Pietarin veli,
oli toinen niistä kahdesta,
jotka olivat kuulleet,
mitä Johannes sanoi,
ja seuranneet Jeesusta.
Hän tapasi ensin veljensä Simonin
ja sanoi hänelle:
"Me olemme löytäneet Messiaan",
se on käännettynä:
Kristus.
Ja hän vei hänet Jeesuksen tykö.
Jeesus kiinnitti katseensa häneen
ja sanoi:
"Sinä olet Simon,
Johanneksen poika;
sinun nimesi on oleva
Keefas",
joka käännettynä on
Pietari.
Seuraavaksi on vuorossa Filippus.
Hänelle oli todistanut Mooses.
Siis kirjoitukset.
- Seuraavana päivänä
Jeesus tahtoi lähteä Galileaan;
ja hän tapasi Filippuksen
ja sanoi hänelle:
"Seuraa minua".
Nyt oli kolmikko Beetsaidasta
kohdannut Jeesuksen.
On Filippuksen vuoro todistaa.
- Ja Filippus oli Beetsaidasta,
Andreaan ja Pietarin kaupungista.
Filippus tapasi Natanaelin
ja sanoi hänelle:
"Me olemme löytäneet sen,
josta Mooses laissa
ja profeetat ovat kirjoittaneet,
Jeesuksen,
Joosefin pojan, Nasaretista".
Natanael sanoi hänelle:
"Voiko Nasaretista
tulla mitään hyvää?"
Filippus sanoi hänelle:
"Tule ja katso".
Jeesus näki Natanaelin tulevan tykönsä
ja sanoi hänestä:
"Katso, oikea israelilainen,
jossa ei vilppiä ole!"
Natanael sanoi hänelle:
"Mistä minut tunnet?"
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle:
"Ennenkuin Filippus sinua kutsui,
kun olit viikunapuun alla,
näin minä sinut".
Natanael vastasi ja sanoi hänelle:
"Rabbi, sinä olet Jumalan Poika,
sinä olet Israelin kuningas".
Sitten aikanaan Filippus sai käskyn
oikein erikoisoperaatioon.
- Filippukselle puhui
Herran enkeli
sanoen:
"Nouse ja mene
puolipäivään päin sille tielle,
joka vie Jerusalemista
alas Gassaan ja on autio".
Ja hän nousi ja lähti.
Ja katso,
siellä kulki etiopialainen mies,
Etiopian kuningattaren
Kandaken hoviherra,
mahtava mies
ja koko hänen aarteistonsa hoitaja;
hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan
ja oli nyt paluumatkalla
ja istui vaunuissaan
ja luki profeetta Esaiasta.
Etiopialainen hoviherra tutki Sanaa,
niinkuin Filippuskin oli aikanaan tehnyt.
Hoviherra oli kuitenkin
sen tarpeessa,
että joku selvittää hänelle,
kenestä Jesaja oikein puhuu.
Jos Jumala ei olisi lähettänyt Filippusta
keskelle autiota tietä,
eivät hoviherran silmät
olisi avautuneet ymmärtämään,
että hän luki ennustusta
Jeesuksesta Kristuksesta.
- Niin Henki sanoi Filippukselle:
"Käy luo
ja pysyttele lähellä noita vaunuja".
Niin Filippus juoksi luo
ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta
ja sanoi:
"Ymmärrätkö myös, mitä luet?"
Niin hän sanoi:
"Kuinka minä voisin ymmärtää,
ellei kukaan minua opasta?"
Evankeliumi oli hoviherran käsissä,
mutta tarvittiin
Herran palvelija
avaamaan se hänelle.
- Ja hän pyysi Filippusta
nousemaan ja istumaan viereensä.
Ja se kirjoitus,
jota hän luki, oli tämä:
"Niinkuin lammas
hänet viedään teuraaksi;
ja niinkuin karitsa on ääneti
keritsijänsä edessä,
niin ei hänkään suutansa avaa.
Hänen alentumisensa kautta
hänen tuomionsa otetaan pois.
Kuka kertoo hänen syntyperänsä?
Sillä hänen elämänsä
otetaan pois maan päältä."
Ja hoviherra
kysyi Filippukselta
sanoen:
"Minä pyydän sinua:
sano,
kenestä profeetta puhuu näin,
itsestäänkö vai jostakin toisesta?"
Niin Filippus avasi suunsa
ja lähtien tästä kirjoituksesta
julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.
Ja nyt tultiin ratkaisun paikalle.
- Ja kulkiessaan tietä
he tulivat veden ääreen;
ja hoviherra sanoi:
"Katso, tässä on vettä.
Mikä estää kastamasta minua?"
Ja hän käski pysäyttää vaunut,
ja he astuivat kumpikin veteen,
sekä Filippus että hoviherra,
ja Filippus kastoi hänet.
Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä,
tempasi Herran Henki Filippuksen pois,
eikä hoviherra häntä enää nähnyt.
Ja hän jatkoi matkaansa iloiten.
Ja sitten sokerina pohjalla
tämän jälkeen tulee
kertomus siitä,
kuinka Saulus pelastettiin.
Jeesus oli pysäyttänyt Sauluksen
- suorastaan tyrmännyt.
Mutta Sauluksenkin
täytyi toki tehdä jotain.
Ei riittänyt,
että Jeesus löysi Sauluksen.
Sauluksen täytyi myös löytää Jeesus.
Hänen täytyi kääntyä.
Tehdä niinkuin Jeesus kehotti:
- Ja kun hän oli matkalla,
tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa,
että yhtäkkiä valo taivaasta
leimahti hänen ympärillänsä;
ja hän kaatui maahan
ja kuuli äänen,
joka sanoi hänelle:
"Saul, Saul,
miksi vainoat minua?"
Hän sanoi:
"Kuka olet, herra?"
Hän vastasi:
"Minä olen Jeesus,
jota sinä vainoat.
Nouse ja mene kaupunkiin,
niin sinulle sanotaan,
mitä sinun on tehtävä.
Ja sitten Jeesus lähetti Ananiaan
Sauluksen luo,
joka oli nyt myös ruumiillisesti sokea.
- Ja Damaskossa oli eräs opetuslapsi,
nimeltä Ananias.
Hänelle Herra sanoi näyssä:
"Ananias!"
Hän vastasi:
"Katso, tässä olen, Herra".
Niin Herra sanoi hänelle:
"Nouse ja mene sille kadulle,
jota sanotaan Suoraksi kaduksi,
ja kysy Juudaan talosta
Saulus nimistä tarsolaista miestä.
Sillä katso,
hän rukoilee;
ja hän on nähnyt näyssä miehen,
Ananias nimisen,
tulevan sisälle
ja panevan kätensä
hänen päällensä,
että hän saisi näkönsä jälleen."
Jeesus tarvitsi
Ananiaan Filippuksen ja Andreaan
todistamaan.
Hän tarvitsi Mooseksen
ja Jesajan ja muut
myöskin kirjalliseen todistustehtävään.
Jotenkin minua kosketti syvästi tämä:
eräs pappa( ei asiakaskaan ) tuli pankkiin ja ojensi minulle mitään puhumatta kuivamustekynän jossa luki: Jeesus pelastaa !
Jostain syystä Jumala on sitonut
evankeliumin leviämisen siihen,
että Jeesuksen tunteva ihminen
jollain tavalla viestittää toisille
evankeliumin,
ilosanoman Jeesuksesta.
Jeesus ei antanut ilosanoman julistusta
enkelien tehtäväksi.
Hän jätti kaiken 11 opetuslapsen varaan.
Ja niiden, jotka ovat uskoneet
heidän todistuksensa.
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)
Joh 1:32-
Ap.t 8:26-
-
Nyt on vihdoin minun vuoroni kertoa kuinka näin Jeesuksen.
Olin kohdannut hänet, kuten jo olen kertonut kotona 2.1.1983 syntisen Vapahtajana hengessä ja totuudessa. Silloin heräsin !
Vanhempi tyttäremme oli tällöin ollut Israelissa nelisen kuukautta. Hän tuli kotiin puoli vuotta kibbutseilla oltuaan, mutta lähti pian Eglantiin Iraelissa tavanneensa uusi-seelantilaisen miehen kumppaniksi. Tytär oli vuoden Englannista, sieltä hän lähti Autraliaan ja Uuteen-Seelantiin, josta kuitenkin palasi kotiin Suomeen.
Hän oli levoton, kiukkuinen ja niin tuskainen että tavarat lentelivät.
Surin kovasti hänen tilannettaan. Istui yläkerran kirjastossamme, kuuntelin kasetilta hengellistä musiikkia. Se oli muistaakseni Seppo Kohvakan laulu jossa sanotaab:Minä seison ovella ja kolkutan. Itkin ja rukoilin. Silloin näin Kristuksen tyttären huoneen oviaukossa. Hän oli valoa, läpikuultavaa valoa, siunaten kuten Thorvaldsenin veistoksessa. Se oli ihme, suuri ihme !
Näin tarkasti olen tästä kertonut vain kerran kotona kummipojallemme. Näin että hänkin on kokenut jotakin suurta ja hyvää ennen vaikeaan elämäänsä.
Nuo Jeesuksen sanat Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän. »
laiton kymmenen vuotta myöhemmin äitini kuolinilmoitukseen.
-
kalamos:
Jostain syystä Jumala on sitonut
evankeliumin leviämisen siihen,
että Jeesuksen tunteva ihminen
jollain tavalla viestittää toisille
evankeliumin,
ilosanoman Jeesuksesta.
Körtit eivät evankelioi ( tavallisesti ) todistuksin, traktaatein, ainakaan yleisön edessä.
Meille on annettu lähimmäisyys ja sen teot.
Minulle, kun liikkuminen on loppunut, on nettikirjoittelu nyt sitä.
Arkielämän kuvausten ja muun körttiakan höpötyksen lisäksi olen saanut viestein jakaa jotakin Kristuksen sovituskuolemasta, armosta ja ehlä pelastuksesta.
En tarkoita vain körttifoorumia, on muutakin, ja pari -kolme jälkeläistä haluavat kuulla.
Tässä onkin minulle kyllin, enepään en kykene.
-
Fransiskuksen ohje oli: Julista evankeliumia päivittäin. Jos on välttämätöntä, käytä sanoja.
-
:003:
-
kalamos ohjasi tänne aiheen Isien pahat teot... eli kovan kohtalon kokenee läheiset.
Voiko yksi suvun esiäiti olla ahkerana esirukoilijana olla seuraavien sukupolvien pelastuksen turva?
Tätä olen miettinyt omalla kohdalla. Uskoviksi tunnuntautuneita oli isäni suvussa vain yksi hänen sisaristaan, mutta vanhemmalla iällä on moni sukulainen etsinyt turvaa Jumalasta.
Isäni äiti oli harras rukoilija. Oli kuulema kotipitäjän kirkkoherrakin hänelle sanonut että koko suku pelastuu mummon esirukouksien ansiosta.
Körttiläisenä minulla on käsitys ettei ainakaan omista ansioistaan voi pelastua. Syntisinkin voi , vaikkapa viime hetkillään pelastua Kristuksen ansioon turvatessaan.
Onkohan niin paatuneita syntisäkkejä jotka tämä tietäen jatkavat syntialämäänsä jättäytyen viimehetkillään Armon varaan.
Kuka voi kuitenkaan tietää viimehetkeään? Eihän usko myöskään ole vain matkalippu taivaaseen. Usko on tämän ajottain karun ja kipeän matkan lepopaikka, keidas erämaassa tai koleilla taipaleilla.
Vasta usko Kristukseen tekee ihmisestä sen mikä hänestä on luomisessa tarkoitettu.
-
kalamos :
Myöskin tuo,
että Jumala katkaisee
pahan kierteen kolmannen
tai viimeistään neljännen
sukupolven kohdalla,
on itse asiassa Jumalan pelastusteko.
Todellakin. Kyse onkin pahan kierteen katkaisemisesta !
Ehkä on ollut sukukuntia joihin paha on ottanut otteensa. Se ei välttämättä ulospäin näy, mutta se eläisi elämäänsä eteenpäin ellei Jumala armahtaisi puuttumalla asioihin.
Ehkä tässä on meille ihmettelijöille sama opetus kuin siinä jossa kysyttiin Miksi Herra antoi tämän syntyä sokeana ? Näissä Jumalan teot tulevat julki.
Hyvää elämää varten olisi hyvä että muistaisi ja osaisi oikein ymmärtää monet Raamatun opetukset.
Mutta vaikka näin ei ole, minä kelpaan tällaisena Kristuksen rakkauden tähden !
-
Raamatussa olevat maininnat
Jumalan kiivaudesta
ja kostamisesta,
voivat joskus johtaa väärinymmärrykseen.
- Minä olen Herra,
sinun Jumalasi,
joka vein sinut pois Egyptin maasta,
orjuuden pesästä.
Älä pidä muita jumalia
minun rinnallani.
Älä kumarra niitä
äläkä palvele niitä.
Sillä minä, Herra,
sinun Jumalasi,
olen kiivas Jumala,
joka kostan isien pahat teot lapsille
kolmanteen ja neljänteen polveen,
niille, jotka minua vihaavat;
mutta teen laupeuden tuhansille,
jotka minua rakastavat
ja pitävät minun käskyni.
Siis siinäkin tapauksessa,
että kääntymystä ei tapahdu,
Jumala katkaisee
tuon pahan kierteen viimeistään
kolmannessa tai neljännessä polvessa.
Mutta kun joku kääntyy,
niin pahan valta lakkaa välittömästi.
Jumala on siis oikein ymmärrettynä
kiivaan mustasukkainen kansastaan,
jolle lain antamisen yhteydessä sanoo,
että älä palvele muita jumalia
- ja jatkaa sanoen olevansa
kiivas eli mustasukkainen Jumala.
Siis Israel on Jumalan Vaimo.
Mutta vaikka näin kävisi,
että Israel-Vaimo
olisi uskoton Jumalalle
ja joutuisi
vieraan jumalan hallintaan,
niin kiivaan mustasukkainen
Jumala pitää huolta siitä,
että tuo anastus
katkeaa viimeistään
neljännen sukupolven kohdalla.
Alkutekstissä käytetty ilmaisu,
joka tulee verbistä 'qana',
tarkoittaa omistamista.
Siis Jumala on mustasukkainen
Israelin kansasta eli Vaimostaan.
Hän ei halua antaa sitä paholaiselle.
Jumalan kiivaus on
Rakastavan aviomiehen kiivautta
pitääkseen Vaimonsa omanaan.
Ja tässä tarkoituksessa tapahtuu se,
että Jumala ei suinkaan kosta
vaan huolehtii
Rskastamistaan ihmisistä.
Ensimmäinen kerran kyseistä verbiä
käytetään seuraavassa jakeessa:
- Ja Herra piti Saarasta huolen
(http://thumbs2.imgbox.com/cb/86/M9L3IS41_t.jpg)
5 Moos 5:6-10
1 Moos 21:1
-
Kyllä kiitos !
Mutta entä Israelin Jumala joka sallii tämän palestiinalaisten kohtelun, onko tämä kirjoitettu Raamattuun ?
Muistaakseni Israel ajoi filistealaiset mereen. Voiko kiivaus ilmetä näin ?
Vanha Testamentti ei ole merkinnyt minulle yhtä paljon kuin Uusi Testamentti, eikä siinäkään juuri Ilmestysjirja tai Kirje hebrealaisille tai Jaakobin kirje. Nämä kaksi vm ovat 'päällepäsmäreitä' minusta.
Riitta
-
Muistaakseni Israel ajoi filistealaiset mereen. Voiko kiivaus ilmetä näin?
Amalekilaisten kohtalo oli kaamea (1. Sam. 15:1-9).