Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: öppiäinen - 08.06.24 - klo:18:55
-
Kummallista, ettei tästä aiheesta ole mitään keskustelua. No, nyt on. Tai ehkei tule keskustelua vaan yksinpuhelu. Linnuille on oma ketjunsa (http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=5842.0).
Katselin rusakkoa pihassa. Sille maistui voikukka, ja nimenomaan puolimetrisiksi venähtäneet kukkavarret. Muutakin "rehua" olisi kyllä ollut tarjolla, mutta niitä se hamusi. Katkaisi hampailla puolesta välistä ja sitten etujalkoja käyttämättä osasi vähä vähältä pupeltaa irtovartta lyhyemmäksi, ja lopulta meni se (kukkinut) kukkakin. Ja niitä meni aika monta. Piti nyppiä ne pois, mutta enhän minä voi toiselta ruokapöytää tyhjentää! Ajattelin, että naapureita harmittaa kun tästä leviää voikukkaa, mutta toisaalta ehkä hienot istutuksensa saavat olla rusakolta rauhassa, kun tällä pihalla on paremmat tarjoilut. Googlaamalla löysin jonkin muunkin havainnon, että juuri voikukka on rusakon herkkua. Muutama itämään päässyt porkkana minulla olisi; kelpaisivatkohan ne jälkiruoaksi?
-
Ruskakot ovat meilläkin ilonamme, eikä nisäkkäistä juuri muita ole näkynytkään. Koiria tietysti asuu kaikissa lähitaloissa, pieniä enimmäkseen.
Aamulla lensi valtaisan kokoinen harmaakokki kierroksen pihamme yllä. Korppeja näkyy ja varpusia kuuluu. Kovin köyhää on entisiin maisemiini verraten.
YouTubesta katselen paljon.
-
Mökistä löytyi talven jäljiltä tavallisista hiirenjäljistä poikkeavaa sotkua. Jätöksiä oli kasa, johon oli nähtävästi kakittu useampi kerta samaan paikkaan. Tuttu biologi kertoi, että sellaisen käymälän perustaminen on tapana pienpedoilla kuten kärpillä. Sellainen oli siis nähtävästi käynyt popsimassa ne yleisemmät talviasukkaat suuhunsa.
-
Eräs entinen mökkinaapuri joutui purkamaan hirsimökin lattian ja muutakin. Näätä oli pesinyt alustassa ja haju oli kammottava.
...
Tämän kun sain Pinterestiin , niin näinhän se oli tämänrotuisten kanssa !
https://fi.pinterest.com/pin/351912454352114/
-
Tanskalaisella ystävälläni oli samantapainen ongelma kylänäädän kanssa, joka pesiytyi hänen ruokokattoisen kesäpaikkansa vintille. Kylänäätää on ennen kutsuttu kivinäädäksi. Meidän näätämme on toiselta nimeltään mäntynäätä.
-
Kaverin mökillä terassille laskeutui haapaperhonen. Kumisaapastakin se kävi haistelemassa. :) Ne eivät ole kovin yleisiä, mutta tänä vuonna niitä on kuulemma paljon liikkeellä. Ja se on muuten iso! Siipiväli voi olla melkein kymmenen senttiä. Tuossa kuvassa näkyy siipien sekä ylä- että alapuoli.
(https://www.suomen-perhoset.fi/wp-content/uploads/2018/04/haapaperhonen62.jpg)
-
Vaikkakin kanat ovat käsittääkseni lintuja niin tohdin mainita iloisesta yllättävästä perhetapahtumasta.
Hankimme kaksi uutta kanaa ja uuden kukon jokunen viikko sitten. Tämä toinen kana ei sitten viihtynyt kanalassa muiden kanssa ja lensi aina pois kun sen sinne laittoi. Tuumattiin, että olkoot pihalla sitten kun siellä viihtyy ja sitten se katosi. Toissapäivänä löytyi sitten seitsemän pikku tipun kanssa pihapesästä.
On kyllä niin suloisia otuksia kananpojat, joista 6 on mustaa ja yksi keltainen. Nähtäväksi jää, että kuinka monta kanaa on ja kukkoa. Viimeksi oli yhdeksän poikasta ja yksi oli kana eli kukko soppaa syöttiin jokusen kerran ja naapuritkin söivät.
Tänään saatiin siirrettyä pesue toiseen kanalaan, joka rakennettiin heille ja meinasi mennä siirto vaikeaksi, mutta rukous korjasi asian ja nyt on kaikki hyvin.
Kanat on mainioita otuksia ja niitä voisi katsella pitkäänkin kun touhuavat omiaan.
-
Mieleeni on jäänyt tieto, että kilpahevosten kavereiksi laitetaan usein kanoja, kun niitä siirretään pitkiä matkoja kisoista toiseen. Kanojen hajamielisen oloinen kaakatus rauhoittaa kuulemma herkkähermoisia ratsuja.
-
Täällä Lahdessa entinen Keski-Lahden kirkkoherra Pekka Särkiö, joka oli myös kenttäpiispana, on tunnettu kanankasvattaja.
En tiedä vieläkö Särkiöt asuvat Joutjärven kirkon sivulla. mutta siellä alkoi kanojen kasvatus.
Pekan kukot ovat 'näytelleet' myös Via Crusis-näytelmässä pääsiäisenä, kuten isäntänsäkin.
Minulla kanat liittyvär Virolahti-lapsuuteeni. Tätilöissä oli kanoja ja niiden salapesiä kesällä etsittiin marjapensaiden alta ja heinäladoista.
Joskus kanat piti hätistellä navetassa pesistä kun ne haluvivat käydä hautomaan. Nostelimme niitä serkkuni kanssa harjanvarsilla, ja laitomme ne 'jäähtymään' , takapuoli veteen. Onkohan se edes laillista. :017:
-
Särkiöt asuvat edelleen Joutjärven kirkon vieressä omassa talossaan ja kanat ovat siellä.
Viime viikolla Pekka kertoi Facebookissa kananpojan kuotiutumisesta, sen tapahtuman vaiheista ja myös kätilönä toimisessan kuiriutumisvaiheessa - huikeaa kerrontaa ja ihmetellä saa luonnon elämää ja yksityiskohtia.
Pekka lopettelee kirkkoherran vuorotteluvapaan sijaistanista Keski-Lahdessa ja siirtyy Salpausselän seurakunnan kappalaiseksi syksyllä.
-
Mieleeni on jäänyt tieto, että kilpahevosten kavereiksi laitetaan usein kanoja, kun niitä siirretään pitkiä matkoja kisoista toiseen. Kanojen hajamielisen oloinen kaakatus rauhoittaa kuulemma herkkähermoisia ratsuja.
Jostain luin, että öö Libanonissa Beirutissa joltain kanan kasvattajalta alkoi kanat kuolemaan kun oli pommitusta.
No kasvattaja alkoi soittamaan niille rock musiikkia ja kanat alkoivat taas munimaan. Yms.
Mitä ois tapahtunut jos hengellistä musaa?
. Mitenköhän munien syönti olisi vaikuttanut.
-
Muistan lukeneeni että kanaloissa poltetaan valoa yölläin. Kanat viihtyvät paremmin ja munivat enemmän.
-
Mökillä on tullut seuratuksi eläimiä (unohdetaan linnut) hyttysistä jäniksiin. Alkaa olla korentojen ja paarmojen aika. Yhden ampiaissodan olen käynyt, kun olivat tehneet pesän halkopinon. Jäniksiä olen nähnyt vain pellon toisella laidalla pakenemassa. Joskus on pahassakin ollut liito-orava, mutta nyt en ole nähnyt niitä tavanomaisempiakaan.
-
Heinäsirkka oli hyppinyt sisään. Seistä pönötti keskellä eteistä. Ei sirittänyt, tai sitten en enää kuule.
-
No nyt niitä on ollut enemmänkin! Mitä ne täältä hakevat? Vai vinkkaavatko, että Johannes Kastajan ruokavalio voisi meikäplösölle tehdä hyvää? Muurahaiset vielä ymmärtäisin (niitä oli kevättalvella), ahkerointiin kehottamassa.
Vai onko ne testaamassa kuuloani? Eivät mielestäni ole sirittäneet, mutta ehkä olen vain vanhentunut.
-
Lapsena kerättiin heinäsirkkoja tyhjään tulitikkuaskiin. Sitten se pantiin korvalle ja kuunneltiin. Se oli olvinaan radio.
Lapsena olen nähnyt kerran ison hepokatin, n 7 -8 cm, arvioisin nyt 75 vuoden jälkeen.
Nyt näytti IS ssa olevan saman ison ötökän kuva. Se oli myös ängennyt sisälle, sohvalle.
Mustikassa ollessa, ja siitäkin on kauan, näin ukkoetanan, n 10 cm pitkä ainakin se oli.
Hurja, minua melkein pelotti.
Kilpiäisissä pihassamme asusti vaskitsa. Luulin sitä koivun pinta-juureksi kun se oli osittain kaivautunut maan sisään. Hyi ! Inhoan käärmeitä, ja sitäkin vaikka se ei ole käärme.
Nyt en näe muuta kuin banaanikäråäsiä, mutta niitä on paljon. :003:
-
Lapsena kerättiin heinäsirkkoja tyhjään tulitikkuaskiin. Sitten se pantiin korvalle ja kuunneltiin. Se oli olvinaan radio.
Tuollaista konstia meillä ei ollutkaan. Pitäisiköhän nyt kokeilla? On niitä sirkkoja muuallakin kuin sisällä. Kumarruin (ulkona) tarkastelemaan isoa liljaa, ja sirkkahan se siellä kukassakin köllötti.
Monta sirkkaa yhteen tyhjään askiin niin olisiko ääni samanlaista sirinää ja kohinaa, kun radio ei ole kanavan kohdalla? Analogiseen aikaanhan niitä kanavia nuppia kääntämällä etsittiin.
-
Kun laittaa askin molemmille korville, soi stereo. Siitä ei mitään tieettry 50-luvulla.
-
Koiriani minulla on suloinen ikävä.
https://fi.pinterest.com/pin/806496245811890224/
-
Siivoamistani vähän rajoitti, kun en hennonut hämähäkkejä häiritä. Remontin aikana ovat kutoneet etenkin lämpöpatterien tuntumaan aikamoisia verkkoja.
Minulle rakennettiin remontissa lasitettu terassi, josta en tykkää ollenkaan. Mieluummin olisin ollut ilman, ja tämä näkemykseni talven myötä vahvistuu. Jätöksistä päätellen hiiret kyllä tykkäävät siitä.
Kylpyhuoneen pinnat uusittiin kauttaaltaan, ja asennettiin joku lattialämmityskin, jota tosin moista sähkösyöppöä en käytä. Sokeritoukat eivät olleet moksiskaan, vilistävät ihan kuin ennenkin. Niitäkään en listi.
Että sellaisia kotieläimiä minulla. :003:
-
Koiran kanssa kulkiessa tulee katsotuksi lumeen piirtyneitä jälkiä. Pentua kiinnostavat lähinnä eri kokoiset koiran tassunjäljet. Minä huomaan myös lintujen ja oravien piirtämät. Metsässä näkee myös jänisten jälkiä. Asiantuntijalta kuulin, että niiden joukossa on metsäjänistenkin jättämiä, ei ainoastaan rusakkojen. Uutena ilmiönä on Karhulan keskustankin liepeille ilmestyneet kauriiden sorkanjäljet. Tiedän ketun ja lumikonkin asustavan naapurinani.
-
Hämähäkit eivät viihdu homeisissa rakennuksissa. Älä tapa koskaan hämähäkkiä, sanottiin ennenvanhaan: Äitisi kuolee ! Se oli taikauskoa, muu viisautta.
:117: Sallikaa kanan olla keskellänne...
-
Vilkaisin otsikon ja luin sen vähän mitä Sunnutaisuomalainen sallii lukea netistä, otsikko kiinnosti.
Ihmiset joutuvat luopumaan yhä useammin lemmikkieläimistään taloudellisista syistä.
Tästä saa äärioikeisto-hallitus nyt minulta 'nuuskaa'. Vähävaraisten lapsiperheiden ilo kotona ovat lemmikit, se on f a k t a !( Orpoa matkien )
Pitääkö heitä tälläkin kurjistaa. Aikuisellekin on lemmikistä luopuminen raskasta, surullistta , ihan kauheaa.
Ymmärrettävää on kuitenkin, että eläimen pito ei ole halpaa ( hämähäkit ovat ) kun on ruokakulut, lääkärikulut ja vakuutukset.
Lasten ruoka on kuitenkin eläinten ruokaa tärkeämpää, vai mitä Riikka Purra ?
:097:
R-mummi on hyvin, hyvin vihainen !
-
Tulimato, seuraus ilmaston kuumenemisesta:
https://yle.fi/a/74-20127031
-
Olipa meille ohjelmaa ikkunan takana kun oltiin aamiaisella !
Rusakko ja varis ottelivat jostakin, ja kovasti mentiin. Jänis pinkaisee parhaimmilaan 60 km/h ja variksellakin oli kiire lentäessään matalalla!
Ne on näin poikimis-aikoina hermostuneita jälkleäistensä vuoksi. Ei oikein selvinnyt kumpi ajoi takaa kumpaa. Monta kertaa otteliva piha-alueellamme.
Yleiseen menoon osallituivat myös orava ja harakka. Lehttelivat varpusetkin kummissaan moisesta menosta.
Jotain luonto-havaintoja meilläkin.