Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Pena - 06.04.24 - klo:09:37
-
Otetaan siis esikuvaksi perhekunta maallisessa suhteessa. Siinä tehdään työtä henkensä ylläpitämistä ja yhteisen talouden ylläpitämistä varten. Kun lapset ovat kuuliaisia, niin he hyvin pienestä alkavat toimia talon toimeentulon hyväksi. Kukin aina ikänsä mukaan tekee työtä: tytär auttaa äitiänsä monessa askareessa, poika isäänsä jne. On siten suotavaa, että he tässä kehityksessä varttuvat, että kun jäävät itse pitämään taloutta yllä, ovat kehittyneet sitä hoitamaan. Voi kun silloin on ihanaa kun talouden ylläpito jää nuorten toimeksi, että vanhempi saa ajatella, että tuli kunnon mies pojasta, voi kun on hyvä, että on vävy kunnon mies, että siten voi tulla helpommalle talouden hoidossa. Nuorukaiset, te kuulutte Jumalan perheeseen, te olette Jumalan perheen jäseniä. Yhteisesti koetatte te tehdä työtä. Miksi ei Jumala vaatisi teitä työhön siinä.
Juho Malkamäki
-
Kuinka voisivat niin korkeat lahjat, mitä suuri Jumala antaa, olla käyttämättä! Se on minullekin antanut kaikkein ihanimpia hetkiä. Harva teistä on käynyt niin monta kertaa heränneiden seuroissa likellä ja kaukana kuin minä. Tämä on ollut rasittavaa minulle. Ei tästä tule aineellista palkkaa; näyttäisi, että se köyhdyttäisi. Mutta ihmeellistä on, että siellä aina on ollut elävä Herra saapuvilla. Ja Hän on aina siellä niin paljon puhunut, ettei ole vielä koskaan tarvinnut katua sinne menemistä, vaan on sieltä aina palannut uudistetuin mielin. Ei ole tarvinnut siellä aina kuulla samaa teoriaa esitettävän, vaan siellä on aina ollut jotakin uutta kuultavaa.
Juho Malkamäki
-
Kuinka voisivat niin korkeat lahjat, mitä suuri Jumala antaa, olla käyttämättä! Se on minullekin antanut kaikkein ihanimpia hetkiä. Harva teistä on käynyt niin monta kertaa heränneiden seuroissa likellä ja kaukana kuin minä. Tämä on ollut rasittavaa minulle. Ei tästä tule aineellista palkkaa; näyttäisi, että se köyhdyttäisi. Mutta ihmeellistä on, että siellä aina on ollut elävä Herra saapuvilla. Ja Hän on aina siellä niin paljon puhunut, ettei ole vielä koskaan tarvinnut katua sinne menemistä, vaan on sieltä aina palannut uudistetuin mielin. Ei ole tarvinnut siellä aina kuulla samaa teoriaa esitettävän, vaan siellä on aina ollut jotakin uutta kuultavaa.
Juho Malkamäki
Samaa mieltä, vaikka en varmaan seuroissa eniten juokseva.
-
Ja juuri saatuani tästä ystäväpiiristä nuorena sellaista elämää, joka vetää ja vaatii tähän kanssakäymiseen, minulle tuli halu saada pysymään nuoria joukossani tämän kasvatuksen alaisina. Ja sittemmin on Jumala erityisemmällä painolla vaatinut minua murehtimaan heränneiden lapsista, - mutta toiselta puolen ei huomaa missään saaneensa vähemmän toimeen kuin siinä.
Juho Malkamäki
-
Kuulkaa, nuorukaiset! Me olemme Jumalan perhe, me olemme niin paljon saaneet Jumalalta, että pääsemme kuulemaan Hänen sanaansa, Hänen, jioka meitä niin paljon on rakastanut. Sanotko sen itsellesi, sanotko toisille ikäisillesi? Te tunnette monta nuorta, te tunnette heidän syntinsä ja kiusauksensa. Lähtekää papeiksi toinen toisillenne, ruvetkaa lapsiksi Jumalan perheessä! Minä uskon, että te olette kokeneet, kuinka saatana koettaa estää tätä teidän työtänne. Teistä riippuu, saako tämä kansa vielä Jumalan hoitoa. Me katoamme pois, te saatte meidät kantaa. Mutta te olette oras, josta me toivomme satoa.
Juho Malkamäki
-
Minä luulen tietäväni teidän kiusauksenne hyvin ja te tiedätte ne itse, minun ei tarvitse sitä sanoa teille. Se Herra, joka näkee, mihin me menemme, tulkoon auttamaan erityisemmin teitä nuorukaisia niissä kiusauksissa, mihin saatana pyytäisi epäuskon, epätoivon ja muiden suurten syntien kautta teitä vietellä. Hän sen tehköön ja Hän sen tekee.
Juho Malkamäki
-
Ääretön kansasto on kokontunut tälle paikkakunnalle. On jo paljon Jumalan sanasta kehoitusta, nuhdetta, neuvoa ja lohdutusta imetty; sitä on saatu sekä suullisesti sanasta että virsistä, joita on veisattu. On kuultu terveellistä opetusta Jumalan sanasta kokonaisena Jumalan sanana eikä puolinaisena, Voi jos kätkisimme kuulemamme sanan, että se pääsisi meissä elämää vaikuttamaan. Ystäväini kehoituksesta olen minäkin vaadittu tässä tilaisuudessa muutamia sanoja lausumaan, mutta sanani eivät ole niitä, jotka voisivat vaikuttaa elämää ja olla elämän sanoija. Sellaisia elämän sanoja on meille jo Kristus puhunut. Voi jos pääsisi syrjään oma persoonani ja sais puhua nytkin Kristus, silloin olisi puhe jonkin arvoista.
Juho Malkamäki
-
Jos Kristuksen sanoja pyydämme oppia opetuslapsen mielellä, niin tarkastakaamme Hänen puhettansa Matt. 7:24: "Sentähden jokaisen, kuin minulta nämä puheet kuulee ja ne tekee, vertaan minä toimelliseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi." Tämä on loppua Kristuksen vuorisaarnasta, tuosta merkillisestä puheesta, jonka Hän piti vorella.
Juho Malkamäki
-
Jos Kristuksen sanoja pyydämme oppia opetuslapsen mielellä, niin tarkastakaamme Hänen puhettansa Matt. 7:24: "Sentähden jokaisen, kuin minulta nämä puheet kuulee ja ne tekee, vertaan minä toimelliseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi." Tämä on loppua Kristuksen vuorisaarnasta, tuosta merkillisestä puheesta, jonka Hän piti vorella.
Juho Malkamäki
Aika merkillinen.
Eikö Jeesus siellä saarnannut myös, jos silmäsi viettelee revi se pois tai jos kätesi hakkaa se pois.
Ihan mahdotonta toteuttaa ja outoa kyllä.
Voinee olla että erehdyin sananpaikasta.
https://www.youtube.com/watch?v=nFDS32JEkUk&ab_channel=Suomirockfan
-
Eikö Jeesus siellä saarnannut myös, jos silmäsi viettelee revi se pois tai jos kätesi hakkaa se pois.
Raamattuun kirjaimellisesti uskovat eivät taida aina ymmärtää Jeesuksenkin puheeseen kuuluvia liioittelevia sutkauksia. Kamelin mahtuminen neulansilmään ja pölkky omassa silmässä ovat näitä esimerkkejä. Raamatussa käytetään rikkaasti eri tyylilajeja, sehän ei ole historiallinen dokumentti tai tietosanakirja.
-
Näissä sanoissa Kristus kehoittaa tekemään sen, mitä Hän oli edellisessä puheessa sanonut. Jos siirrymme taapäin ja tarkastamme joitain kohtia tästä puheesta, niin huomaamme, että se alkaa sanoilla: "Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset." Sen ehkä tietävät useimmat meistä ulkoakin, minkälainen tämän vuorisaarnan alku on. Mutta samassa puheessa lausuu Herra vielä mm: "Rakastakaa vihollisianne, siunatkaa niitä, jotka teitä sadattavat," ja Hän sanoo: "Jos joku lyö sinua poskelle, käännä hänelle myös toinen - jos joku ottaa sinulta hameen, anna myös hänelle muukin vaate." Kun tätä puhetta tarkastamme ja otamme huomioon käytännöllisen elämän alala, niin miltähän mahtanee tuntua? Kristus itse, totuuden suu, on tällaisia käskyjä meille antanut. Joka ne tekee, sen Hän sanoo vertaavansa toimelliseen mieheen, joka rakensi kalliolle; sen rakennuksen alla seisoo perustus, jota eivät mitkään myrskyt kukista.
Juho Malkamäki
-
Aivan. Minulle tämä tuli nyt aamulla mieleen, oliko Herralta: Kun olemme sakilla läimineet luterilaista mielipiteidensä johdosta, mitä jos koettaisimme rakastaa hänet joukkoon.
Tule ! Tässä joukossa on turvallista ja mukavaa. :056:
-
SV 9 Olen maan päällä muukalainen
https://www.youtube.com/watch?v=tG4bELZwNaY
1. Olen maan päällä muukalainen,
kotimaalleni matkaavainen.
Näen: ihmisten kiireinen vuo
yhä outoja kasvoja tuo
Baabelin virtain varsilla.
2. Pyhä Siion on määräni siellä,
mutta vastukset suuret tiellä.
Niinpä katselen kahtaalle päin:
hyvin viihtyä saatankin näin
Baabelin virtain varsilla.
3. Miten tällainen päästä voisi
Herran omaksi, niin kuin soisi,
kun on harhassa syntisen tie
ja se Herrasta pois yhä vie
Baabelin virtain varsilla?
4. Herran ystävät Baabelissa,
joiden toivo on Siionissa,
moni kanssanne katsoa saa
ajan vaivan ja kuoleman taa
Baabelin virtain varsilla.
5. Voi jos niitäkin muistaisitte
ja ne Herralle kantaisitte,
joille taivas on tuntematon,
sydän kun yhä suljettu on
Baabelin virtain varsilla.
6. Herra, armahda, auta meitä
synnin teillä jo nääntyneitä.
Ota kuoleman laaksosta pois,
sävel että jo virtemme sois
Siionin virtain varsilla.
Albert Johan Soveri 1911, uud. J. Haavio 1971
-
Kuulimme kirkossa Jumalan sanan vaatimukset perinpohjaisesti sekä mihin sana johtaa ja millainen koko totuus on, kun sana otetaan vastaan Jumalan sanana. Voisi ajatella mahdottomaksi vihollisensa rakastamista, sen siunaamista, joka meitä sadattelee. Kun Vapahtaja puhuu vihollisesta, tarkoittaa Hän tietysti sellaistakin, joka suotta meitä vihaa, jolle emme ole antaneet siihen mitään aihetta. Joka syyttömästi meitä vaivaa, sen edestä Kristus käskee meidän rukoilla. Jos meihin olisi sana painunut elämän sanana, niin tunnemme, kuinka luontomme on kova menettämään oikeutensa ja antamaan toisen, kun olemme muka viattomia, itsellemme niin tehdä. Mutta Kristuksen sana on kirkas totuus, kun luontomme on vastahakoinen. Sillä jos luopuisimme taipumattomuudestamme ja vetoaisimme Herraan, niin tulisi Herran sanan tekeminen meille paljon helpommaksi. Me alkaisimme valittaa Herralle taipumattomuuttamme ja sitä ylpeyttä, joka meissä hallitsee ja aikoo pitää ylivallan. Silloin löytyisi kalliopohja, oikea perustus rakennuksellemme; me näkisimme, ettei meissä ole sitä henkeä, mikä Kristusen sanassa puhuu, vaan että Sinä, Herra, joka olet iankaikkisen elämän lähde, voit sen antaa. Me näkismme, ettemme tsessämme pääse Jumalan sanan kuuliaisuuteen, ja huutaisimme apua Herralta. Herra saisi siten olla elämän antajana ja ratkoa ne solmut, joiden taakse sanan tekeminen jää; Hän saisi itse olla sen tekijänä meissä.
Jho Malkamäki
-
Kaikkien pyhäin ihmisten eteen on ilmaantunut sanasta sellaisia solmuja, joita ei itse yksikään aukaisemaan pysty. Se on ääretön armo, sillä se panee harjoittamaan sanan tekemistä, saattaa ihmisen vaivatuksi ja murheelliseksi luontaisen taipumattomuutensa tähden. Kun tässä tunnossa pääsee Kristuksen autettaville, Hänelle valittamaan kykenemättömyyttänsä, niin saa tuntea, että on saanut avun. Luontaisen jäykkyyden murtaen Kristus taivuttaa sydämemme niin, että vihamies on kadonnut, päällekantaja poistunut, eikä näe enää yhtään itseänsä kurjempaa koko maailmassa, koska niin välttämättä tarvitsisi itse elämän Herraa, ennenkuin Hänen sanojansa voi käyttää.
Juho malkamki
-
Kaikilla elämän sanan alla olevilla ihmisllä on tämä harjoitettavana: valitus luontonsa kovuuden ja vastahakoisuuden tähden ja sen alta ikävöiminen sitä Herraa, joka sen kovuuden kukistaa voi. Jokainen kutsuttu ja herätetty, armosta osallinen ihminen antautuu Jumalan tahdon tekemiseen. Ja siinä harjoituksessa tulee ihmisestä syntinen. Herätys tekee sen siksi vain osapuille. Se aukaisee kyllä silmät näkemään niitä syntejä, mitkä ennen ovat tunnolla olleet, näkemään mitä pinnalta on pahaa ja hyvää, mutta jokapäiväisessä Jumalan tahdon tekemisessä opitaan vasta hengellinen vajavaisuus. Mitä enemmän elää, sitä enemmän syntisyyden syvyys tulee näkyviin. Nuorukaisiässä tunnetaan syntiä vielä vähän. Silloin on elämän ohjeena neljäs käsky, jonka kuuliaisuuteen Jumala vaatii, ja sitä totellen palvellaan siinä iässä Jumalaa.
Juho Malkamäki
-
Voi tätä synnin määrää mitä tähän ikään on kertynyt ! Sen vanhuudessa vasta tietää.
Mutta herännyt sielu tietää myös Vapahtajan joka kuormaamme kantaa. Hänelle se ei paina , vaan Hän jaksaa koko maailman synnit kantaa. Ja sitä on paljon.
Jos joku lulee synnitön olevansa, valehtelee itselleen, ja toisillekin. On hurskastelua ja teeskentelyä tällainen !
Jokapäiväiseen parannukseen ja Armoon turvaten !
R-m :eusa_pray:
-
Ollaan syntisiä ja vajavaisia.
Sen tulisi kirkastaa armoa ja enempi armoa.
Riitta mummi hienoa ajatusta.
Raamatun kohta Armo joka muuttaa muistaakseni oli se hieno kohta.
Armahduksemme tajuamisen tulisi kasvataa meitä ei saada tekemään syntiä ajatellen armo riittää.
Armo ja Jumalan rakkaus vetää parannukseen.
-
Kuin erottaisi yön ja päivän
pimeyden ja valon
köyhyyden ja runsauden
Sitä on synnin ja armon erottaminen
kun matka väsyttää lepo lohduttaa
suru muuttuu iloksi
ruma kauniiksi
Vanhuus ei ole väsymistä
se on suostumista
odottamista
toivoa
-
Vanhempien kokemukset ovat syvemmät. Voisin vedota monen isän ja äidin kokemukseen, joita Herran väkevä käsi johdattaa ja etsiä niistä esimerkkiä Jumalan tahdon tekemisestä. Minkälaisia heistä tulee, kun Jumalan sanan valossa valaistun tunnon kautta tulevat näkemään elämänsä? Heillä on paljon Jumalan käskemiä velvollisuuksia, joita kaikesta sydämestä koettavat täyttää. Sentähden kuuleekin niiden vanhempien, jotka uskollisemmin Jumalan tahdon tekevät, enin valittavan vaikeuksia perheensä hoidossa. Mutta ne eivät ole niiden vaikeuksien keskellä yksin, vaan heillä on joka päivä elämän Herra kumppanina. Jos me Herran puheen pidämme totena ensi sijassa, kun Hän käskee tehdä sanansa jälkeen, niin tottapa toisessakin, kun Hän lupaa antaa käskemäänsä tekoon voimaa. Perhekunnat joutuvat näiden kiusausten keskellä sen Herran ympärille, joka on kiusatuita auttamaan tullut.
Juho Malkamäki
-
Enemmän kuin toivoimme olemme täällä saaneet nähdä Jumalan työn hedelmiä, enemmän tavata vaivatuita ihmisiä, kuin olimme luulleet täällä löytvän. Teki mieli tulla, vaikka ahtaastakin, katsomaan paikkakuntia, joissa Jumala on entisaikoina isiä herättänyt ja vetänyt tahtonsa tekemiseen. Ennenkuin me tiesimme niistä asioista mitään, on Jumala jo näillä paikkakunnilla kyynellähteitä avannut vuotamaan, koonnut ympärilleen opetuslapsilaumoja, valmistanut jaloja aseita itselleen ja herättänyt omiatuntoja. Täältä ovat säteet singahtaneet Suupohjaan asti ja sama armon tuli on siellä syttynyt. Siellä on nykyään - sanottakoon se Jumalan kunniaksi - paljon niitä, jotka pyytävät Jumalan tahtoa tehdä ja Jumalan eteen joutua. Näillä seuduilla uudistaa Jumala nyt työtänsä. Se on ihanaa, kun Herran työ syvenee, vaikka se onkin niin alhaista, mutta onhan siinä kunniaa kyllä, kun Kristus todistaa voimallansa omaksi työksensä ja oman tuntemisensa mukaan kutsuu lapseksensa.
Juho Malkamäki
-
Jumalalla on korkea tarkoitusperä syntisten suhteen. Hänen sydämensä on haljeta halusta saattaa meitä perillisiksinsä. Jos tätä vähänkin ajattelisimme ja laskisimme sydämellemme, niin voi kuinka kannattaisi jokaisen meistä antaa Jumalalle kunnia. Silloin kaatuvat epäluulot ja vastaväitteet, joilla on Herran kutsumusta vastustettu. Kenties joku ajattelee: "Kuka Jumalan sanan tekijänä pysyy, kuka kestää raskaat taistelut, kuka kärsii niin paljon menettää?" Mutta milloinkas on Aatami toista mieltä ollut ja perkele muuta kuin epäuskoa tyrkyttänyt. Se tekee jos minkälaisia esteitä, mutta Jeesus Kristus voittaa alaa ja Hänellä on valittuja täälläkin paljon. Ette mahda niin kovana elämän kaitaa tietä pitää, ettei Kristus voita, kun aukoo solmut, mitkä eteemme asettuvat. Terve järkikin jo opettaa ajattelemaan Jumalan teistä toisin kuin muuttumaton ihminen ajattelee.
Juho Malkamäki
-
On paradoksi että me 'uskovaiset' olemme niin huonoja kristityn malleja ettei uskomaton meidän kauttamme usko.
Että uskoo, Jumalan on käytettävä kovempaa 'kalustoa'. Niin oli omalla kohdallani, niin on kai monilla.
On kyllä myös niitä aamuruskon lapsia joiden sieluun ensimmäiset valonsäteet ovat tuoleet toivon ja lupauksen yhtáikaa. Mutta. ovatko nämä 'enkeli-ihmisetkään parhaita työmiehiä Herran työssä. Kun ajattelee vaikkapa luostaria, niin jää monia kysymyksiä.
Minulle ovat kadun miehet, aivan puli-ukotkin osoittaneet lämpimintä ihmisyyttä. Myös auttavat ja hoivaavat lääkärit ja sairaalahenkilökunta ovat olleet monissa kohtaamisissa ruumiin, hengen ja sielun apuna.
Jeesuksen sanat profeetasta omalla maalla on koettu.
-
Suuri on kehoitus meilläkin, kaukaisilla, täältä taisteluihin kotia lähtiessämme. Voimme sanoa kotonaoleville, että Jumalan työtä täälläkin tehdään, ettei Herran sanan kuuliaisuus ole ollut turhaa täälläkään. Epäusko, suruttomuus ja Jumalan kieltäminen voittavat nykyaikana alaa, mutta Jumala voittaa myös. Kaikkia niitä, jotka tuntevat synnin raskaiden kahleiden painoa, on Jumala vetämässä Kristuksen tykö.
Juho Malkamäki
-
Jääköön meille se mielihyvä Jumalan työstä ja toistemme tapaamisesta, kuin ennen apostoleille ystävistänsä. Kun he tulivat yhteen, niin he kertoivat toisllensa Jumalan työn edistymisestä. He näkivät Kristuksen siinä työssä, minkä Hän teki, ja Paavali sanoo iloitsevansa nähdessään monien lujan uskon Kristukseen. Jääkää, hyvät ystävät, sen Herran haltuun, joka meille on puhunut ja josta toivomme, että Hän vastakin puhuu. Jos jaksamme Jumalan sanaa sillä mielellä viljellä, kuin sitä viljeltävä on, kuuliaisina ja nöyrinä, niin Herra suostuu puhumaan, mitä sielu kaipaa. Hän ei kutsu eikä vedä ketään tappaakseen tiellä, vaan viedäkseen perille, ellemme tahallamme paneudu Häntä vastaan.
Juho Malkamäki
-
Ei ole tällä kertaa kokousta avaamassa se henkilö, jonka voimakkaita sanoja olemme tottuneet näissä tilaisuuksissa kuulemaan; hänen on täytynyt tällä kertaa jäädä pois. Arvattavasti me kaikki muistamme häntäkin rukouksissamme. Kun nyt minun täytyy esiintyä tässä tilaisuudessa, pyydän, että annatte anteeksi kaiken yksinkertaisuuden, heikkouden ja puutteellisuuden, mikä tässä saattaa tapahtua.
Pyydän johdattaa muistoonne apostoli Jaakobin sanat hänen lähetyskirjeensä 1:2-4: "Minun rakkaat veljeni, pitäkää sulana riemuna, koska te moninaisiin kiusauksiin joudutte, tietäen, että teidän uskonne koettelemus vaikuttaa kärsivällisyyden, mutta olkoon kärsivällisyydellä täydellinen työ, että te täydelliset ja kokonaiset olisitte ja ei missään puuttuvaiset."
Juho Malkamäki
-
Apostoli Jaakob ilmoittaa tässä veljillensä hyvin katkeraa asiaa. Hän ilmoittaa kärsimistä, joka on aina kaikkien ihmisten luonnolle ollut vastenmielistä, niin ennen kuin tänä päivänäkin. Ja vielä kummallisempaa on, että hän käskee pitämään sen sulana riemuna, kun kaikenlaisiin kärsimyksiin joutuu. Kuinka tämä on mahdollista ajatella? Kuinka voi riemuita siitä, että kärsimyksiä tulee osaksi, ja kun kärsimyksiin joutuu, kuinka jaksaa ottaa tästä syytä riemuun? Se on tässä lauseessa kärsimyksen alaisella virvoittava tieto, kun apostoli sanoo: "Teidän uskonne koettelemus vaikuttaa kärsivällisyyden." Jumala panee ehdoksi ihmiselle kiusauksen, murheen ja ristin, jos mieli oppia, mitä Hän tahtoo, nimittäin uskon koettelemuksen. Kiusauksista sanoo Hän, että vaiva vaikuttaa kärsivällisyyden, että kärsivällisyydellä tulisi olemaan täydellinen työ.
Juho Malkamäki
-
Juho Malkamäen lainaama kohta on 1992 käännöksen mukaan: Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.
-
Juho Malkamäen lainaama kohta on 1992 käännöksen mukaan: Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.
1992 käännös nyt on niin älä tee huorin muutettu öö älä tee aviorikosta, kaikki muu ookoo.
tai mua hermostutti kun näitä käännöksiä tuli Johanneksen eka luku miten ne käänsi sen aina väärin, Valkeus öö valo, siis joku mekaaninen juttu ja ties mitä en ole siinä tilassa että jaksaisin just nyt vastailla, mutta ihan pieleen taas, ei sen pitäsi mua harmittaa, vähän harmitta, mitta otan kantaa, kun aika rakas on tämä yhteisö.
-
Juho Malkamäen lainaama kohta on 1992 käännöksen mukaan: Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.
Hmm palkintoteologia.
En nyt ihan turvautuisi tuohon, enempi armoon?
Missä himpessä kaikki musiikki on?
-
Kun tärkkaa ihmiselämää, niin ei tapaa yhtään ihmistä, jolla ei olisi kärsimyksiä. Kärsimykset eivät ole Jumalasta kotoisin, vaan ne aheutuvat synnistä. Synti toi kärsimykset mukanaan, niin että jokaisen ihmisen täytyy synnin tähden joutua kärsimyksiin, vieläpä niidenkin, jotka eivät ole Jumalan Hengen antaneet herättää itseään eikä vetää Jumalan yhteyteen, sille tilalle, jossa kärsimykset tulisivat heille elämäksi ja autuudeksi. Niidenkin täytyy kärsiä kaikkien yhteisiä vaivoja. Mutta aivan eri kärsimyksiä tulee sitten olemaan niillä, jotka ovat Jumalan Hengen vaikutuksen alla, ja niillä, jotka ovat siitä osattomia.
Juho Malkamäki
-
Otetaan esimerkiksi lukuun joku perhe, jossa Jumalan herättävä armo on käynyt, herättänyt siellä isän tai äidin, pojan tai tyttären. Niille alkaa, kun tämä muutos on tapahtunut, kohta erilaiset ajat kuin siihen asti. Tulee kärsimyksiä oman surkeuden tähden, muistellessa, miten on laupias Jumala vihoitettu, miten on Jumalan Hengen vetämistä vastustettu, miten on Pyhä Henki murheellisena pois ajettu. Tässä alkavat ensi kerran kärsimykset niistä synneistä, jotka astuvat omalletunnolle. Ken alkaa toista elämää, ken Jumalan sanasta ja sen harjoituksesta pyytää saada selvää johdatusta kuinka olisi eteenpäin elettävä, sille alkaa myöskin kärsimyksiä ulkoapäin. Jos hän vaan vilpittömästi ja rehellisesti tahtoo ruveta elämään, niin Herran etsimisestä saa kärsimyksiä. Häntä alkavat muuttumattomat ihmiset pilkata ja estellä, vieläpä usein astuu vastustamaan isä tai äiti, jos lapselle tuo armo tapahtuu. Heitä alkaa peloittamaan, mikä tästä tulee, jos lapsi menee niin kauas, ettei kelpaa enää maailmalle eikä sen huvituksista huoli. Sillä niin pimitetty ja sokaistu on vanhusraukkakin synnin kautta, niin paatuneita ovat hänen syntitoverinsa ja kasvinkumpaninsa.
Juho Malkamäki
-
Tämänlaisia kärsimyksiä ilmaantuu taipaleella niillekin nuorukaisille, jotka ovat heränneistä vanhemmista kasvaneet, ja joita on meidän joukossamme suurin osa. Niinkuin äsken kuulimme kirkossa, kuluu matka hupaisesti silloin, kun on alkuparannuksen aika, mutta kun tulee jokapäiväinen parannus kysymykseen, niin siinä saa jokahetkisesti viettelyksiä ja vihollista vastaan taistella, itseänsä vastaan kaikkein enimmin. Kaikkien omatunto kyllä sanoo, että muualta ei elämää löydy kuin Jumalasta, eikä muiden välikappaleiden kautta kuin Hänen sanansa ja sakramenttiensa kautta. Mutta pannaanpas me vanhemmat vaakalle tämä kysymys: kuinka helppoa on vanhalle Aatamille aloittaa arkitöihin lähtö joka päivä Jumalan sanalla, ottaa ensin se esille, ennenkuin työasareihin ryhdytään. Mikä helpommin tulee laiminlyödyksi kuin tämä, sinä aikana, jolloin se olisi tehtävä. Ja meidän jokaisen tunto todistaa, kuinka olismme varusteut hyvillä eväillä päivää viettämään, maallisia toimiakin tekemään, jos olisi Jumalan sanalla evästetty itseänsä ja perhettänsä heti aamusella. Silloin olisi saatiu käydä Jumalan puheilla, päästy Jumalan eteen sen sanaharjoituksen kautta.
Juho Malkamäki
-
Mutta tämä on ehkä niin äärettömän tähdellistä ja se olisi niin suuri tappio vihollisen valtakunnalle, ettei se mistään niin estäisi kuin tästä. Se koettaa millä keinolla tahansa varustaa asiat niin, ettei ihminen tulisi Jumalan sanalla ja rukouksella ravituksi. Nyt me tiedämme, etteivät vanhemmat eivätkä nuoremmat voi Jumalan Hengen vaikutuksen alaisina pysyä kuin sen ajan, jolloin Jumalan sana on jokapäiväisen viljelemisen välikappaleena. Mutta samalla kun tiedämme tämän, niin murheeksemme näemme, kuinka kovaa tämä on vanhalle Aatamille, kun se ahdistetaan Jumalan sanan ääreen, jossa sillä ei ole mitään hekumaa. Kun hartaudenharjoitusta täytyy vastenmielisesti ilman mitään halua tehdä, niin se hyvin helposti jätetään pois. Ja se on kaikkein surin surkeus, mikä heränneen kansan keskuudessa saattaa olla ja viedä kerran heränneen takaisin heräämättömyyteen.
Juho Malkamäki
-
Eihän yksikään lapsistamme jaksa luonnollisessakaan elämässä ruuatta työtä tehdä; siinä väsyy. Niin on hengelliselläkin alalla. Ilman jokapäiväistä Jumalan sanan viljelyä jää heissä Aatami yksinään taistelemaan, ja he saavat taistella maailman ja saatanan painon alla. Mutta sen sanan mukana, kun sitä kodissa viljellään, tulee Herra apuun ja ryhtyy sen avulla taistelemaan saatanaa, maailmaa ja omaa lihaa vastaan heissä. Voi, voi, kuinka suurta kylmyyttä, kankeutta ja maailmaan päin pyrkimistä se tuottaa, kun Jumalan sanan viljeleminen jää perhekunnissa kylmäksi ja harvinaiseksi. Sen sijaan astuu muuta lihallista huvitusta, ja lihanmieliseksi muuttuu ennen pitkää koko katsantokanta. Ja siitä riippuu äärettömän paljon nuorukaisten tulevaisuus.
Juho Malkamäki
-
Jos yksinkertaisesti heidän tilaansa tarkkaamme, niin emme kiellä niitä kärsimyksiä, mitä niillä on. Niillä on niin äärettömän paljon kiusauksia ja viettelyksiä. Jos ne joutuvat avioliittoa alkamaan, viettelee maailma ja saatana sitä tekemään kammioissa ja pimeydessä, niissä kiusauksissa, missä vanhempain silmät eivät ole näkemässä eikä korvat kuulemassa. On hyvin luonnollista, ettei siellä ole rukousta sitä liittoa pyhittämässä. Ja kun Jumalan sana on jäänyt kodista pois eikä sitä muisteta, niin kuinka suuressa vaarassa onkaan maallisen kihlauksen kautta jäädä se kihlaus, jonka kasteessa on saanut Kristuksen kanssa solmetuksi, ja tulla kokonaan menetetyksi. Ei ole rukousta enää siinä, että Jumala olisi johtamassa huikentelevaista mieltä.
Juho Malkamäki
-
Minä olen itse ollut nuorukainen ja olen niitä, joita vanhemmat ovat nuoruudessa koettaneet kasteen armossa säilyttää ja ovat monta kyyneltä vuodattaneet ylitseni. Mutta tiedän samalla, kuinka suuri Jumalan armo on ollut minua kohtaan, kun kotielämässä viljelty Jumalan sana on tullut lisäksi kannattamaan kiusauksissa, ja kuinka äärettömän monta kertaa olen vanhempaini kautta avun saanut, ja kuinka paljon esirukouksia tuekseni, ja kaikkein voimallisin on Kristuksen esirukous ollut.
Juho Malkamäki
-
On helpompi kieltää maailmaa, kun se tulee tarjoksi vihaisena, mutta kun se alkaa hymyilemään ja tuomaan esiin hyveitänsä ja näyttelemään, mitä sillä on, ei jaksaisi sitä kieltää eikä pitää niin tyhjän veroisena kuin se on. Se on syleilyynsä siten jo monta niellyt. Sentähden olen siitä vähästä, mitä minulla on sanottavana, nuorukaiskansalle sen omista vaaroista ja kiusauksista puhunut, kun tiedän, kuinka lähellä he maailmaa pitävät. Kun jaksaisi ja osaisi puhua sellaista, joka veisi niitä Jumalan sanaan ja Jumalaa lähelle, niin tietäisi varmaan, että niille tulisi Jumalan totuuteen perustettu toivo ja se ymmärrys, joka kärsimyksenkin johtaisi hyvään loppuun.
Juho Malkamäki
-
Eipä ikinä tarvitsisi katua sitä, että on nuoruudessa muistanut Luojaa. Ei olisi silloin omantunnon päällä raskaita kuormia, joita vihollinen kokoaa salaisiksi verkoiksensa, ja pitää ne ensin piilossa, etteivät ne pääsisi omantunnon silmäin eteen ennenkuin tautivuoteelle joutuu. Silloin se vasta vetää ne esiin ja näyttää kokonaan mahdottomaksi pelastuksen. Silloin se väittelee: "Nyt on asia kokonaan pilalla, nyt on mahdotonta ajatella, että sinä Jumalan armoa saat." Ja sentähden olisi sanan viljeleminen ja seuraaminen aivan erinomaisen tärkeätä, ettei tätä tarvitsisi kuormata omantunnon päälle, vaan ottasimme vaarin apostolin kehoituksesta: "Pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on.*"
Juho Malkamäki
*Hepr. 12:1
-
Kaikkinäkevä tuomari tutkii meitä nytkin tällä hetkellä, ja voi, että Hänen tutkiva silmänsä olisi sellainen, ettemme pääsisi piiloon, että kävisi niin, ettemme kykenisi yksikään synnin puolta pitämään, vaan joutuisimme sille puolelle, jossa synti karvaaksi tulisi. Jumalan kasvojen edessä syntimurheen alla pääsisimme itsekukin vihdoin lankeemuksien ja kompastusten ohi sille Pietarin osalle, jossa vielä Kristuksen kanssa päästään matkaa tekemään täällä elämässä ja sitten Hänen tykönänsä olemaan iankaikkisesta iankaikkiseen.
Juho Malkamäki
-
Paljon pidetään kokouksia isäimme maassa. Paljon on niissä oikeaa ja hyvää. Meillekin on suotu armo pitää kerran vuodessa erityinen kokous, jossa meillä on tilaisuus puhua niistä asioista, mitä meidän rauhaamme sopii. Meillä on kai se toivo, että täällä on kiusatuita ihmisiä siksi paljon, että Kristksen on niiden mukana sopinut tänne tulla. Kristus kulkee kiusattujen ihmisten mukana, niiden ihmisten mukana, joiden synnit eivät ole leikkikaluja, joiden murheet ja ahdistukset kohdistuvat omaan sydämeen ja omaan itseen ja jotka ovat vaivatuita niiden tähden. No, kun se niiden mukana varsinkin kulkee, niin jospa mekin, jotka väljemmällä olemme ja Häneltä sydämemme sulkeneet, heidän kauttansa tulisimme saatetuksi elämän Herran eteen silmäin voidetta saamaan.
Juho Malkamäki
-
Hienoa sanaa Juho Malkamäeltä. Sopii vaikka Herättäjäjuhlapuheeksi.
Kristus kulkee kiusattujen ihmisten mukana, niiden ihmisten mukana, joiden synnit eivät ole leikkikaluja,
Tämä voisi olla körttiläisyyden motto ! :023:
Kiitps Pena jakamisesta.
-
Voi, jos Herra avaisi meidän silmämme, että joka silmä kohdistuisi katsomaan omaan poveensa, mitä sieltä löytyy. Sille sieltä vasta moskaa esille tulee, joka koettaa sitä pois panna, joka kaikellansa koettaa sitä vastaan taistella. Sille tulee myös tarpeelliseksi Kristus, sillä se näkee mahdottomaksi ollenkaan ilman Häntä elää. Se kuolisi, jollei se Herran kanssa yhteyttä saisi. Ihan varmaan, oli se meistä vanhempi tai nuorempi, johon Kristus pääsee uskon kautta asumaan, Hänen kanssansa tulee valkeus ja valkeus näyttää, mitä sydämen pohjalla on. Silloin ei jaksa enää vanhempi eikä nuorempi huvitella tämän maailman menoissa ja touhuissa, vaan entisistäkin tulee kipu ja vaiva, ja herää ahkeruus ajatella, mikä on se päämäärä, johon on pyrittävä.
Juho Malkamäki
-
Voi, jos Herra avaisi meidän silmämme, että joka silmä kohdistuisi katsomaan omaan poveensa, mitä sieltä löytyy. Sille sieltä vasta moskaa esille tulee, joka koettaa sitä pois panna, joka kaikellansa koettaa sitä vastaan taistella. Sille tulee myös tarpeelliseksi Kristus, sillä se näkee mahdottomaksi ollenkaan ilman Häntä elää. Se kuolisi, jollei se Herran kanssa yhteyttä saisi. Ihan varmaan, oli se meistä vanhempi tai nuorempi, johon Kristus pääsee uskon kautta asumaan, Hänen kanssansa tulee valkeus ja valkeus näyttää, mitä sydämen pohjalla on. Silloin ei jaksa enää vanhempi eikä nuorempi huvitella tämän maailman menoissa ja touhuissa, vaan entisistäkin tulee kipu ja vaiva, ja herää ahkeruus ajatella, mikä on se päämäärä, johon on pyrittävä.
Juho Malkamäki
Aika parannus saarna, huh huh.
Olisi kohtia johon tarttua, mutta Juho kyllä laittoi hyvin.
Juho kyllä yksi pyhimys taas josta en tiedä paljoakaan.
Monia pyhiä on olluyt ja on joista ei tiedä kukaan,.
Lähiön akka kun hoitaa sieluja ja pyykkkejä auttaa single naisia lasten huollossa ja ties mitä.
Juho on mies kun tavallisten tallaajien keskellä.
-
Tässäpä vähän tietoa Juho Malkamäestä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Juho_Malkam%C3%A4ki
Anni Sinnemäki näyttää olevan hänen jälkeläisensä.
-
Meillähän oli foorumillakin tämän Juhon täyskaima, juhoma.Hän oli se mukavan tuntuinen ihminen joka kertoi minulle Juhannusjuuston reseptin: Otetaan 20 ltr maitoa... ja siitä alkaa Punaisen heran valmistus, hänen juhannusherkkunsa.
Hän on odottamassa kuolleiden ylösnousua, ollut jo vuosia. :eusa_angel:
-
Ja sellaisista kokoukseen saapuvista on apua ja tukea toisillensa. Ne käyttävät nämä valoisat illat Jumalan sanan harjoitukseen; ne kehittävät veisuutaitoansa; ne palvelevat sanan harjoituksissa Jumalaa ja lähimmäistänsä. Ne harjoittavat kärsivällisyyttä, kärsivät kiusauksissa yhdessä ja tukevat toisiaan koettelemuksissa, ja siinä kärsivällisyydessä, kiusauksessa ja koettelemuksessa pysyy eleillä elävä toivo, joka ei anna häpeään tulla. Vaikka kuinkakin ahtaalle joutuisimme, niin voimme siten Herran armon tukemina ahtaiden aikojen läpi toivoa valoisaa tulevaisuutta.
Juho Malkamäki
-
Ja koska täällä on monelta taholta ihmisiä niin paljon, toivomme, että tämän heikon puheen jälkeen tänä päivänä puhuisivat muut elävämpiä ja enemmän sydämiin käypiä sanoja, niin että jäisi meille jotakin kotiin vietäväksi sinne jääneille. Kumminkin on sillä mielellä kokoonnuttu, kun on jotakin tarvetta, jotakin kipua. Ei ole tyydytty siihen omaan, mitä itsestänsä löytää, vaan sydämemme kaipaavat Jumalan sanasta ravintoa. Herra vahvistakoon ja uudistakoon armotyönsä meissä tänäkin päivänä.
Juho Malkamäki
-
Lihallinen ja suruton ihminen ei tiedä, kun se ei tunne itseänsä, mitä hänen lihassansa asuu. Mutta itse kunkin on hyvin helppo se huomata, jos katselee apostolien kirjeitä, mitä ne kirjoittavat, jotka ovat kääntyneet ja ottaneet vastaan Kristuksen. Ne puhuvat siitä hyvin selvästi. Apostoli Pietari sanoo sielunvihollista kiljuvaksi jalopeuraksi, joka koettaa saada meitä niellyksi. Mutta hän toivoo, että Jumala, joka on kerran hänet voittanut, on väkevämpi kuin saatana, maailma ja oma liha. Ja sama apostoli teroittaa aina uudestaan ja uudestaan sitä, ettei saisi pitää halpana sitä kallista lunastuksen työtä, minkä Kristus on meidän hyväksemme tehnyt, eikä sitä työtä, mitä Jumala meissä on tehnyt ja aina pyytää tehdä. Sillä Hän ei tarkoita yhtään sen vähempää, kuin että saisi antaa meille elämän kruunun.
Juho Malkamäki
-
Moni ei ollenkaan ymmärrä, eihaluakaan oppia ymmärtämään sistä tässä puhutaan.
Luulevat että jos ottaa vastaa Kristuksen, pitää panna pois kaikki kaunis, hauska, viihdyttävä. Että elämä on sen jälkeen yhtä jeesustalua ja hartaudenharjoitusta.
Se on valintakysymys. Minulle kaiken yllämäinitun hauskan ja kiinostavan sijalle tuli jotakin paljon kauniimpaa ja rikkaampa, puhumattakaan kiinostamapaa kuin entisessä uskosta mitään tietömättömässä elämässä.
Voi toki elää jatkuvassa hartaudenharjoituksessa hän, jolle se on varattu Jumalalta.
Voi elää ihmisenä ihmisten joukossa, harrastaa, lukea ja katsoa kaikkea mikä kiinnostaa. Silla erotksella, että nyt näkee !
Synti, ja sen peuttävä armo, joka on Kristus tulee tutuksi.
Valinta on sinun !
-
Luulevat että jos ottaa vastaa Kristuksen, pitää panna pois kaikki kaunis, hauska, viihdyttävä. Että elämä on sen jälkeen yhtä jeesustalua ja hartaudenharjoitusta.
Jeesuksen seuraaminen ei totisesti saa olla sillä kiljuvalla jalopeuralla ratsastamista ja kaiken kauniin ja hyvän torjumista.
-
No niin, jos on saanut sellaiset eväät, että kaikki on kuivaa, kovaa ja karua, niin kai se karjuvalle jalopeuralle sopii. Sitä ikäväähän se aina toivoo. :107:
-
Ja kun tämä totuus pääsee puhumaan meidän tunnoillemme elävää kieltä siitä, mitä Kristus on tehnyt ja tekee vielä, niin ei ylpeä luonto pääse mitään tuntemaan omaksi ansiokseen ja omaksi teoksensa. Ihminen huomaa itsensä niin tyhjäksi, ettei hänestä mitään hyvää löydy, ja omat uhrauksensa niin pieniksi siihen verraten, mitä itse on Herralta saanut.
Juho Malkamäki
-
Apostoli Paavali sanoo, että kristitty on velassa. Ja hän jääkin velalliseksi. Ja mitä uhrauksia hän toisia kohtaan tekee, on se aina sen omasta mielestä kovin vähän. Ja niin on asia vielä viimeisenä päivänäkin. Kyllä siellä tulee fariseuksia, jotka huutavat silloin, mitä he ovat tehneet ja aikaan saaneet - niin ja niin me olemme sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimessäsi monta väkevää työtä tehneet. Ne raukat ovat joutuneet vasemmalle puolelle, ja tietysti joutuvat siitä syyttämään Herraa, joka on asettanut heidät väärälle puolelle. Niin, hyvät ihmiset! Herraa he syyttävät helvetissä kohtalostansa.
Juho Malkamäki
-
Toisin kuitenkin tekevät ne toiset. Ne eivät näe täällä tehneensä mitään hyvää, kun Herra niille luettelee niiden teot. Ne eivät tunne ollenkaan tehneensä sitä, mitä heidän olisi tullut tehdä. Sellaiseksi muuttuu niiden ajatukset itsestään, jotka ovat velanalaisia. Sellaisella ihmisellä on puutoksia joka taholla, ei sillä ole mitään muuta kuin niitä, ei mitään tekoja eikä ansioita. Ei ole mitään muuta näytettävänä Herran edessä, kun Hän sitä tutkii.
Juho Malkamäki
-
Teillä voi olla vielä paljon päiviä jäljellä - minulla on enää hyvin vähän. Mutta onhan meillä se tieto, että jos me Herralle elämme, me Herralle kuolemmekin ja niin me olemme Herran omat. Siinä toivossa tämän suuren kansanjoukon kanssa pyytäisin minäkin niinkuin te kaikki muutkin sulkeutua sen Herran armohelmaan, jonka sydän halkee leupeudesta saadaksensa omaksensa jokaisen lunastettunsa ja saadaksensa antaa kruunun kaikille. Pyydetään siinä toivossa täällä tämä loppumatka jatkaa, että saataisiin sen Herran rakkautta ja hellää sydäntä nauttia, sitä voimana ja elämänä täällä pitää.
Juho Malkamäki
-
Minullakin on ollut onni olla kaikissa näissä juhlissa, joista tämä on kahdeskymmenesviides*. Aina olen sieltä palannut kehoitetulla mielellä, vaikka ei siellä ole koskaan lihallista mieltä tyydytetty, eikä sille ravintoa annettu, vaan aina painettu alas, niinkuin nytkin on kuultu, ja sinne on Herra tullut puhuttelemaan ahdistettuja sydämiä.
Juho Malkamäki
*nähtävästi 1917 Lapuan Karhumäki
-
Tarkastakaamme vähän kuningas Daavidia, jolla oli niin äärettömän rikkaat elämänvaiheet. Kuinka suuren ahdistuksen alaiseksi hän joutui silloin, kun kuningas Saul ajoi häntä takaa ja kaikellansa meinasi hänet tappaa säälimättä, vaikka hän oli jo silloin voideltu, Herran voideltu Israelin kuningas. Se pakomatka, mikä hänen eteensä silloin tuli, oli hyvin kamala. Jos nyt pysähtyisimme siinä erääseen kohtaan, joka löytyy 1. Samuelin kirjan 22. luvusta.
Daavid pakeni Saulin vihaa ja pysähtyi Adullamin luolaan. Siinä paikassa, josta hän sinne tuli, oli hän joutunut kovan epäuskon alle, niin että hän oli tehnyt itsensä tyhmäksi pelastaakseen henkensä. Ja sen paikan hallitsija sanoikin: "Mitä te tuota hullua toitte minun eteeni, niinkuin ei meillä hulluja jo olisi kylliksi?" Mutta minä luulen, että meillä on jotain opittavaa tästä. Sinne luolaan asettui hänen heimolaisiansa ym niin että niitä oli siellä neljä sataa. Niistä kerrotaan, että kaikki ne, jotka seurasivat Daavidia Adullamin luolaan, olivat vaivassa ja velassa. Ne olivat velkaista joukkoa, itseensä tyytymättömiä. Mutta sanotaan: "Hän oli heillä päämiehenä." Kun hän oli vaivattu itse, niin hän osasi niitä toisia lohduttaa.
Juho Malkamäki
-
Nyt on puhuttu siitä, mitä hyötyä vaiva ja murhe tuottaa. Daavid oli Vanhan testamentin miehistä kaikkein enin Kristuksen esikuva. Ja Kristus on niiden päämies, jotka ovat vaivassa ja velassa. Velkaisella ihmisellä eivät ole helpot päivät, varsinkaan, jos ei ole varaa maksaa. Mitä on sitten hyötyä tuosta vaivan ja velan alaisesta tilasta? Kokemuksesta on tullut huomaamaan, että missä on vaivan- ja velanalainen isä, vaivan- ja velanalainen äiti, siellä on aina Kristus ollut niiden päämiehenä. ja tiedättekö, mitä hedelmää ne ovat tuottaneet? Siellä ovat niiden lapset pysyneet siinä hengessä ja mielessä, mihin vanhemmat ovat niitä tarkoittaneet. Kaikkia ennen on tämä vaivan- ja velanalainen tila paras side pitämään perheen jäseniä koossa. Se on niin nuoriin käypää, kun vanhemmat vaivan ja velan alta niille puhuvat eivätkä ole korkeammalla kuin hekään. - Ja jos tämä kansa pysyy vaivan ja velan alla, niin Kristus on sen päämiehenä, eikä se kansa koskaan sorru.
Juho Malkamäki
-
Kuulkaa, se on tämän opistonkin tarkoitus, että saisi tehdä nuoret vaivan- ja velanalaisiksi. Tänne tulee hyvin monta, joiden vaiva ja velka on hyvin vähäinen. Mutta kun he ovat täällä olleet jonkun aikaa, niin niiden vaiva ja velka suurenee. Ne huomaavat, että sinä lyhyenä aikana, minkä ovat eläneet, on tehty velkaa. Se alkaa niitä painaa. Ja voi erinomaista, minkä lohdutuksen ne saavat siitä, kun niille sanotaan, että Kristus on niiden päämiehenä.
Juho Malkamäki
-
Minä luulen, että monella vanhemmalla on vaivaa ja velkaa siitä, ettei ole vaivaa ja velkaa niinkuin olla pitäisi. Ei pääse lapsilleenkaan puhumaan niinkuin puhua pitäisi, vaan tulee puhutuksi sitä, jota ei puhua tarvitsisi. Voi, kun kun jaksettaisiin sekin sanoa! Kuinka tulisi siitäkin elämää lapsille!
Juho Malkamäki
-
Niin se on. Aina on sillä, joka joutuu Jumalan käsiin, vaivaa ja velkaa. Eikä se lopu. Jos ajattelee aamulla pyytävänsä elää Herralle niinkuin elää tulisi, niin murheellisena huomaa illalla, kuinka heikosti se meni.
Juho Malkamäki
-
Mutta mitä varten tämä vaivan- ja velanalainen tila on niin edullinen? Se on sentähden, että vaivattu ja velanalainen ja hänen päämiehensä pääsevät siinä niin lähelle toisiansa. Ne tulevat olemaan yhdessä. Ja siinä syntinen nauttii jokahetkistä syntien anteeksiantamista Kristuksessa - joka on kaikkein ihanin asia maailmassa, mitä olla taitaa. Tästä ei raukka ole itse hetikään aina tietoinen, mutta niin se on. Sen Kristus itse todistaa vuorisaarnansa alussa, kun Hän lausuu: "Autuaat ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivaan valtakunta. Autuaat ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen" - ja luettelee, mitä etuja siitä on: ovat siveät, ovat rauhantekijät nämä tämänmieliset ihmiset. Niistä koituu rauhantekijöitä ja maan suoloja. Se on senkaltainen asia juuri, ettei silloin kerkiä niin paljon tuomioita langettamaan toisista, kun on itsellä kylliksi velkaa. Mutta sillä, jolla ei ole velkaa, ei ole hengellisesti köyhä ja murheellinen, sillä on tuomion mieli toisia vastaan. Sen aika menee siinä, josta elämän Herra sanoo: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" ja taas sanoo: "Joka itsensä tuomitsee, ei häntä ensinkään tuomita."
Juho Malkamäki
-
Aamen, aamen, aamen !
( Luen aina aamuhartauden, ja muutakin. En voi olla täysin erossa foorumista ) :049:
-
Ja ellei vaivaa ja murhetta ole, on mahdotonta koskaan saada todellista iloakaan. Se on silloin mahdotonta. Joka Kristuksessa todellista elämää saa, se on murheellinen ja velanalainen. Eikä suinkaan mahda meistä kukaan, joka sitä on saanut kokea, kieltää tätä.
Juho Malkamäki
-
Voi jos tämä kansa, joka täältä hajoaa itse kukin kotiansa ja perheväkensä keskuuteen, kertoisi siellä, kuinka kurjasti minäkin raukka olen elämän tietä kulkenut, ja pyytäisi perhekunnassaan: "Eikö mekin lähdetä uudelleen taas alusta?" Minä luulen, että tämä olisi sellainen saarna, että se vaikuttaisi sen, että nekin alkaisivat sanoa: "Eiköhän lähdetä?" - Mutta tämä on meille raukoille, meidän vanhalle ihmisellemme niin vaikea tehdä, alentua niin huonoksi omaistensa edessä. Ja kuitenkin sitä on tehty. Ellei olisi niin, niin ei olisi tämä kansa tämmöisenä koossa tänä päivänä.
Juho Malkamäki
-
Je kuulkaa, se riippuu niin paljon eteenkin päin siitä, saako Jumala pitää meitä siinä köyhyydessä, missä me todella olemme. Me emme sitä köyhyyttämme koskaan näe niinkuin se on. Mutta jos osankaan siitä näemme, niin se painaa meitä vaivan- ja velanalaisuuteen. Ja silloin tulevat ystävätkin meille kalliiksi. Me emme voi niitä panetella emmekä puhua niistä pahaa, vaan meidän täytyy puhua niistä hyvää. Eikä ikään Herran työ menesty siinä perheessä, jossa puhutaan ystävistä pahaa. Herran työ menestyy parhaiten siellä, missä itseänsä syvimmin syytetään.
Kristus on niiden päämies, joilla on vaivaa ja velkaa.
Juho Malkamäki
-
Me olemme tänä päivänä saaneet kuulla julistettavan Jumalan elävää sanaa sydämiin käyvällä tavalla. Nyt luulisi olevan meille niin helppoa hyljätä maailman rakkaus. Kuinka helppoa pitäisi nyt olla meille jättää maailman raparuuhet. Ja olipa se helppoa tai vaikeata, ne ovat jätettävät, jos mielimme Jumalan rakkaudesta osallisiksi tulla. Apostoli sanoo: "Joka maailmaa rakastaa, ei hänellä ole Isän rakkaus." Se on sellainen Jumalan sana, joka on yhtähyvin mieleenpantava kuin muutkin kalliit Raamatun lauseet. Ei ole kyllä helppoa antaa ylen maailmaa ja olla sitä rakastamatta.
Juho Malkamäki
-
Maailman rakkaus näyttää olevan tavattoman sitkeä pitämään kiinni, samoinkuin Jumalan rakkaus. Siinä on kaksi vastakkaista hyvin sitkeää voimaa. Me huomaamme sen ei ainoastaan itsestämme ja lähimmäisistämme, vaan myöskin Vapahtajan opetuslapsista, esim. Pietarista. Kuinka vaikeaa oli hänelle sekin, kun olisi pitänyt tunnustaa itsensä Vapahtajan opetuslapseksi ja seuraajaksi julkisesti maailman edessä, silloin kun hän maailman tulilla lämmitteli. Minä luulen, että tämä onkin kaikkein vaikeinta maailman hylkäämisessä, kun pitäisi julkisesti tunnustaa itsensä toiseen joukkoon kuuluvaksi.
Juho Malkamäki
-
On helpointa olla, kun ei tee vasiten syntiä, jolla raskauttaisi omaatuntoansa, vaan elää siivona ja kunniallisena ihmisenä. Ja tietysti on hyvä ja tärkeää, että jokainen niin elää. Mutta jos Jumalan rakkaus todella saa ihmisen käsiinsä, niin ei voi ihminen jäädä tuohon pysymään. Hän ei voi haluta maailman rakkautta: lihan himoa, silmäin pyyntöä ja elämän koreutta. Hänen täytyy tehdä pesäero maailman kanssa ja alkaa jollakin tavalla ottaa päälleen Kristuksen muotoa ja nimeä. Mutta silloin ei hänen oma nimensä enää pysy niin kunniallisena. Maailman silmissä on siinä silloin häpeän leima. Ja sen ottaminen on niin vaikeaa. Sitä ei maailma ymmärrä, miksi sellaista nimeä pitäisi ottaa kantaakseen.
Juho Malkamäki.
-
Käy niinkuin Sakariaalle, joka pani lapselleen nimeä: Johannes on hänen nimensä oleva. Se oli läsnäoleville, Herran tarkoitusta ymmärtämättömille ihmisille aivan hulluutta. Ei ole koko sinun suvussasi sen nimistä; mitä nyt hulluttelet, isä, tuohan nimi pilaa koko lapsen vastaisen elämän. Ja niin puhuu maailma aina, kun joku rupeaa kääntämään selkäänsä sille ja Kristusta tunnustamaan. Siksi on niin vaikeaa asiastaan täyttä totta tehdä ja Kristuksen omaksi itseänsä tunnustaa.
Juho Malkamäki
-
Minä olen heikko tästä asiasta puhumaan, mutta meidän pitäisi oikein tästä keskustella, miten voitaisiin maailman rakkaus hyljätä. Kun täällä on ystäviä koolla, niin meidän pitäisi ottaa siitä keskusteltavaksi. Kyllä luulisi, kun toisella puolella on niin äärettömät voimat, niin ääretön Jumalan rakkaus vetämässä, että siinä täytyy särkyä senkin, joka muualla on jaksanut eheänä pysyä. Kun näillä juhlilla on tuo rakkaus niin polttavana ja puoleensa houkuttelevana saatu esitetyksi, niin luulisi nyt olevan helppoa Isän lapsiksi itsemme tunnustaa ja maailman rakkaus ylenantaa. Kun tämä tulisi niin pakottavaksi asiaksi meille kaiklle, että täytyisi sanoa: "Oi, kuinka Jumalan rakkaus on suuri ja minä olen sitä hyljeksinyt ja rakastanut maailmaa!"
Juho Malkamäki
-
On juhlahetkiä kun saa Herättäjäjuhlilla kohdata toisia samanlaisia armonkerjäläisiä.
Mutta, onko mielestäsi tärkeä erottautua maailmasta. Sanan mukaan elämme maailmassa, mutta emme maailmasta. Elämme Jumalan armosta, ja sitä voimme elämällömme todistaa maailmalle.
Olemme maan suola, niin juhlalliselta kuin se tuntuukaan. Vaikka emme saarnaa, maailma erottaa kyllä erilaisuutemme.
Ei luostarikaan täysin erota uskovia maailmasta. He palvelevat maailmaa monilla tavoin. Matkailijat hakevat luostareista sitä rauhaa jota maailmassa ei koeta.
Herra antaa omilleen erilaisa tehtäviä. Maan hiljaiset perivät maan.
-
Maailmalla tarkoitetaan eri asioita. On hyvä muistaa Joh. 3:16 kertovan, että Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa. 2, Kor. 5:19 taas sanoo, että Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa. Jeesuksen ja maailman esittäminen vastakohdiksi taitaa olla Johannekselle ominaista. Erityisesti hänen 1. kirjeessään varoitetaan rakastamasta maailmaa. Se ei ole kestävää, koska maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti.
-
Kiitos Pena hyvästä tarkennuksesta !
Minä käsitän niin että Jumala rakastaa luomaansa maailmaa, luomakuntaa.
Ihmisten maailma on sitä maailmallisuutta kaikkine ilmiöineen jota Jumala ei rakasta.
Näin olen vaistoten ymmärtänyt , mutta en tutkimalla tai asiasta lukemalla. :017:
-
Kun tämä meille tulee oikein selväksi, silloin me menemme täältä kotiin vapautettuina maailman rakkauden siteistä. Se on tullut sidotuksi, mikä meissä piti maailman puolta. Kyllä maailma sitkeästi pitää kiinni omastansa, kyllä sen kanssa sotaa piisaa koko elinajan. Mutta sotivaa auttaa Herra ja johdattaa voittoon, kun me vain tähän sotaan ryhdymme. Ja me jo kuulimme, kuinka tärkeää on siihen ryhtyminen: "Joka maailmaa rakastaa, ei hänellä ole Isän rakkautta." Eikä ainoastaan itsemme tähden meidän ole sotaan ryhdyttävä, vaan myös lastemme tähden. Meille jää liian raskas edesvastuu siitä, jos pidämme itseämme löyhällä emmekä ota lihaame ahtaalle. Jumalan työ on sen kautta hyvin vaarassa joutua lapsiltamme hukkaan. Sillä ne enimmästi seuraavat vanhempiansa ja vetoavat niihin. Kun ne näkevät meidän sydäntämme jakavan ja maailmaa rakastavan, mitä ne voisivat muuta oppia kuin maailmaa rakastamaan hekin. Ja kyllä on liika kovaa, jos lapsemme viimeisellä tuomiolla joutuvat syyttämään meitä ja sanomaan: "Äiti ja isä olivat olevinaan jumalisia, mutta maailman rakkautta me heiltä opimme, sillä sitä he rakastivat."
Juho Malkamäki
-
Menkäämme nyt täältä kotia ei syytellen nuorisoamme, ei syytellen muita, vaan oma sydän Jumalan armon murtamana. Sanokaamme nuorisollemme, sanokaamme perheillemme, ei, että teidän on lähdettävä Herran tietä kulkemaan, vaan niin, että minun on lähdettävä, minun on maailma hyljättävä ja kaikki mikä maailmassa on. Minä olen niin kauan Herran sanaa vastustanut, niin kauan sydäntäni jakanut, kahta Herraa palvellut. Siksi on teidänkin ollut mahdotonta tosi parannusta tehdä.
Juho Malkamäki
-
Kuulimme äsken juhlapuheessa, kuinka Herran voima on yhtä kallista silloin kun se kohottaa ylös kotkan siivillä, kuin silloinkin, kun se painaa alas voimattomuuden laaksoon. Antaa vaan sen painaa meitä alas. Ei se silti ketään orjuuteen paina. Päinvastoin se vasta vapauttaa. Kristuksen ies on yhä vielä sovelias ja Hänen kuormansa keveä. paljon raskaampaa on silloin elämä, kun koetetaan pysyä Herraa ja maailmaa yhtä lähellä. On paljon raskaampaa olla sidottuna maailmaan, kuin saada siitä voitto Kristuksen kautta. Joudutaan kyllä silloin maailman pilkattaviksi ja tuomitaviksi, mutta tämän ei tarvitse peljättää meitä.
Juho Malkamäki
-
Me niin vähän muistamme apostolin sanoja: "Pitäkää se sulana riemuna, kun te moninaisiin kiusauksiin joudutte." Ja taas sanoo apostoli, että on aivan oikein, jos me omien syntiemme tähden tuomitaan, mutta jos me syyttömästi kärsimme, niin se on armoa Jumalalta. Jos omatunto sanoo syyttömäksi siihen, mistä sortoa sai, niin sen saa pitää armona.
Juho Malkamäki
-
Tämän elämän matka on niin äärettömän lyhyt. Ja sitten on niin tavattoman suuri ero siinä, mikä odottaa niitä, jotka Kristuksen iestä kantavat, ja niitä, jotka sovittavat molemmat rakkaudet yhteen. Heille tulee liika suuri pettymys, kun luulevat Jumalaa palvelevansa, eikä Jumala tunnekaan heitä omiksensa. Se on kauhea pettymys. Jospa voisimme, minä ja muut, päästä niin lähelle Herraa, ettei mikään paikka meissä jäisi synnille alttiiksi, vaan pääsisimme osallisisksi syntien anteeksi antamisesta.
Juho Malkamäki
-
Toki rakastava Isä jo täällä ajassa antaa lapsensa tuntea hellää huolenpitoa, jos välillä ohjaavaa kuritustakin. Molemmat hoitavat.
Ja kaikessa synnintunnossa tai hädässä huutomme: Armahda Kristus ! on portti pelastukseen.
Tätä ei lakia palveleva tiedä eikä tunne.
-
Jospa voisimme, minä ja muut, päästä niin lähelle Herraa, ...
Tämä Juho Malkamnäen käyttämä sanonta on minusta hyvin lämpimällä tavalla körttiläinen.
-
Jotakin kai meille on näillä juhlilla selvinnyt, joka ei ole tavallisissa, jokapäiväisissä oloissa ja kiusauksissa selville tullut. Me olemme jo perinpohjaisesti kuulleet niistä kiusauksista ja vihollisen esteistä ja pauloista, mitä jokaisella kristityllä tulee olemaan osana ja siitä Jumalan voimasta, hallituksesta ja rakkaudesta, mikä on meitä tukemassa. Asia on ikäänkuin tullut selvemmäksi ja saatu ikäänkuin lapsen mieli, joka nyt huomaa ainoastaan Jumalan hallitusta, voimaa ja rakkautta. Ja tämän tunteminen on ikäänkuin kadottanut toisen puolen asiasta, sen onnettoman puolen, joka tavallisesti on näkyvissä jokapäiväisessä olossa. Se on nyt tuntuvista poistunut. Nyt meillä on ikäänkuin lapsellinen luottamus ja näkyy kauniilta, kuinka suurella rakkaudella Jumala on rakastanut ja vetänyt puoleensa, antanut silloin ja silloin muistutuksia, silloin ja silloin pitänyt sen ja sen vaivan käsissä yllä. Ja kaikesta siitä, mitä on nähtävänä, ei näytä ollenkaan siltä, ettei Jumalan käsi olisi ollut siinä koskemassa. Me arvaamme tästä, minkälaista toivoa se antaa eteenpäin elämiseen. Se antaa sitä, että Kristus viimein voittaa! Ja tämä puhkaisee meidän järjeltämme silmät, jotka tavallisesti katsovat sitä, mikä silmäin edessä on, kuinka meidän on rakastaminen ja tekeminen ja kuinka mahdotonta on iankaikkiseen elämään päästä. Mutta nyt ovat täällä niin kirkkaasti näkyvissä, niinkuin ei mitään muuta olisikaan. Eikö ole ääretön armo, että Jumala saa sitä meissä vaikuttaa.
Juho Malkamäki
-
Tästä käy hyvin ilmi, että koko elämän matkan meissä taistelevat hyvä ja paha, siis Kristus ja Perkele,
Ne jotka panevat luottamuksensa Kristukseen kestävät Hänen avullaam Perkeleen kiusat ja monet vaivat. Kantavat kipunsa Jumalan Pojan kunniaksi ja perillepääsyn merkkinä.
Usko antaa ymmärryksen tähän. Ne jotka eivät usko vaikertavat elämän vaikeuksia
kuin syyllistäen itsensä ulkopuolelta jotakin.
-
Kun me nyt täältä lähdemme, niin me menemme aivan varmasti uudistetulla mielellä, me jaksamme enemmän kärsiä kotoelämässä. Me saamme ainakin hetken tuntea siellä anteeksiantamuksen lahjaa, meillä on siellä yhtä ja toista, joka ei ole meidän omaa, vaan on Jumalan Hengestä vuodatettua.
Juho Malkamäk
-
No, minkätähden me emme sitten usko, että Jumala Kristuksessa voittaa viimein, menköön kaikki kuinka nurin tahansa, vaikka sikinsokin? - Jumalan vahva perustus pysyy. Ja Herra tuntee omansa, jos me siinä perustuksessa olemme. Tämä on vaatimuksena, ettemme ole oman mielipiteen ja hengen perustuksella, vaan Kristuksen rakkaudella. Kristuksen rakkaus on se henkemme perustus, se kallioperustus, joka pitää. Siitä perustuksesta lähtee silloin toimintamme, olkoon sitä vähän tai paljon.
Juho Malkamäki
-
Ja kun on tällainen perustus, niin työ kelpaa Jumalalle, Jumala tuntee sen, ja viimeisenä päivänä sen työn korjaaja muistaa sen osan, mikä sen työn tekijälle kuuluu. Kun Jumala näin tuntee käsialansa, pääsemme mekin sen tähden kaikista kiusauksista, joista meille puhutaan ja saarnataan, me pääsemme vähemmillä järkeilemisillä, kun tämän tiedämme. Me voimme sanoa silloin, kun emme mielestämme ole oikein puhuneet, että Jumala käski meidän näin puhua, emmekä me itse, ja me saamme tyytyä siihen, mitä Jumala meille kulloinkin näkee hyväksi antaa.
Juho Malkamäki
-
Eikö se Jumalan ihmeellinen rakkaus näytä aivan puolueettomalta? Kuulee väliin tehtävän selkoa siitä Raamatun paikasta, missä kerrotaan kahdesta veljestä. Me näemme kumpaisellakin olevan sijan isän rakkauteen. Onhan myönnettävä, että siinä vanhemmassa veljessä hallitsi farisealainen mieli enemmän kuin yhdessäkään Kristuksen palvelijassa. Semmoiselle huonolle raukalle pidetään suuret juhlat! - suuttui vanhempi veli. Mutta minkätähden hänen suuttumisestansa ei isä suuttunut? Se oli sentähden, että se oli isä ja tämä hänen lapsensa, vaikka lapsi teki väärin ja puhui nurjasti.
Juho Malkamäki
-
Eikö tämä todista ihmeellistä rakkautta, kuinka Hän saattaa kaikki yhtä arvottomiksi. Sen paremmankin täytyy tulla samanlaiseksi. Ja samalla tuollainenkin fariseus nauttii Isän rakkautta. Se on niin paljon sanottu, ettei sen enempää voi sanoa kellekään syntiselle, ja se on sanottu napisemisen perästä. Vanhemman veljen ilkeään puheeseen, siihen liittyy Isän rakkaus. No, jos Jumalan rakkaus Kristuksessa, joka meitä kärsii, ei ole perustuksena, että Hän meidän farisealaisuuttamme käsittelee tällä tavalla, niin me olemme kaikkein onnettomimmat. Voi, voi, kun meillä on monta kertaa napisemista, vaikka me saamme niitä ja niitä tavaroita, sitä ja sitä lahjaa omistaa. Mutta Isän rakkaus käsittää meidät ja hoitaa kotiinsa. Siinä nähdään onnettomimmankin kohdalla Jumalan armo Kristuksessa, joka on kannattanut yhtä niinkuin tuota toistakin. Siten seisoo Jumalan armon turvissa yksi niinkuin toinenkin.
Juho Malkamäki
-
Iso pena voisi joskus kertoa kuka on Juho, kun itse en löydä miehestä tietoa.
Ei kai tekoäly noita viisauksia jakele?
-
Onhan hänestä tietoa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Juho_Malkam%C3%A4ki
-
Mikä on arvokkainta täällä maan päällä? Siihen kai Jumalan sana vastaa, että Jumalan työ, Jumalan Pyhän Hengen työ on kaikkein arvokkainta, mitä maan päällä löytyy, sillä se yhdistää jumalattoman ihmisen Jumalan kanssa yhdeksi, Jumalan omaisuudeksi ja Kristuksen perintöön osalliseksi. Ja kenestä sitä todella löytyy ja kuka todella antautuu Jumalan työn alaiseksi koko sydämellä, hän on kallis Jumalan silmissä; Hänen oman työnsä tähden on hän kallis, olkoon ihmisten silmissä miten halpa tahansa. Jumala nimittää häntä niin äärettömän ihanilla nimityksillä, ettei tahdo löytää ihmiskielestä kyllin suloisia sanoja.
Juho Malkamäki
-
On jo puhuttu tänä päivänä siitä, millaista on ollut Jumalan työ tässäkin seurakunnassa takavuosina, kaksi- tai kolmekymmentä vuotta sitten. Minulla on ollut onni sitä nähdä, olla siitä saamassa osaa, niin että voin olla todistajana siihen, mitä siitä on tänä päivänä lausuttu. Ja siitä Jumalan työstä on äärettömän lämmin henki levinnyt maahamme. Voi kuinka monta väsynyttä se virkisti, kuinka moneen kiusattuun se vaikutti elähyttävästi.
Mutta Jumalan työ tuottaa myös velvollisuuksia. Se tuottaa ihmiselle heti vastuunalaisuutta, kun Herra häneen koskettaa. Mutta nämä velvollisudet eivät ole mitään ulkoapäin vaadittuja, ne syntyvät sisällisestä vaatimuksesta ja halusta. Kun Jumala pääsee ihmiseen vaikuttamaan, lankeaa hänelle heti velvollisuuksia lähimmäiseen nähden.
Juho Malkamäki
-
Kun hän näkee, mistä Jumala on hänet kaivanut esiin, kuinka syvältä Jumala on hänet nostanut, - kuinka hän on ollut juuri uppoamaisillaan iankaikkiseen kadotukseen ja tietää varmasti, että hän nyt olisi siellä, jos olisi pitänyt Herrasta osattomana lähteä kuolemaan, - niin hän alkaa tästä puhua lähimmäiselleenkin. Hän alkaa kertoa, mitä Jumala on hänelle tehnyt, kun rupesi häntä vetämään pois sieltä synnin kuopasta, josta hän ei olisi ikinä itse nousemaan päässyt. Siitähän Paavalikin vähänväliä kirjeissään puhuu, mistä se johtuu, että hän nyt niin paljon rakastaa ei ainoastaan juutalaisia, jotka olivat hänen heimolaisiaan, vaan pakanoitakin.
Juho Malkamäki
-
Mikäli minä tiedän, käy niin, että keneen ihmiseen Jumalan Henki saa koskettaa, hänelle tulee ensiksi lastensa ja puolisonsa suhteen suuri murhe siitä, miten heidätkin saisi nostetuksi siitä kuilusta, johon itse oli menemäisillään. Ja tällä tavalla Jumala kehittää työtänsä nuorisossa niiden vanhempain kautta, jotka ovat saaneet osan Hänen Hengestänsä. Hän panee heidät työhön. Hän panee puhumaan noille läheisimmille, kuinka tähdellistä on Jumalan asia, kuinka suuri erotus on kulkea laveaa tietä ja sitä tietä, joka Jumalan valtakuntaan johtaa. Ja tämä asia tulee heille niin tärkeäksi, että he puhuvat siitä niinkuin on kirjoitettu: tiellä käydessä, maata pannessa, ylösnoustessa ja istuessa... että vastatulevaiset oppisivat ja lapset, jotka vielä syntyvät, kun ne kasvavat, että hekin ilmoittaisivat lapsillensa. Sellainen on Jumalan sääntö, että tätä asiaa tulee viedä eteenpäin polvi polvelta, vaikkapa viimeiseen päivään asti.
Juho Malkamäki
-
Se on ollut tarkoitus näillä tämänkin seurakunnan heränneillä. Kyllä minä tiedän, kuinka rakkaaksi heille tuli Jumalan valtakunnan asia, kuinka tärkeäksi puhua siitä lapsilleen, perheelleen, naapureilleen. Ja kuulkaa: tämä vaikuttaa monta kertaa paljon enemmin kuin pappien saarnat, sillä eiväthän papit voi ehtiä kaikille erikseen puhumaan. Ne jotka ovat saaneet Jumalan sanasta osaa, ne tietämättäänkin puhuvat siitä toislle ja sen vaikutus leviää niinkuin kulovalkea.
Juho Malkamäki
-
Oli oikein kadehdittavaa, jos niin voi sanoa, kun meidän tuolla kotioloissamme piti monenlaisissa kiusauksissa taistella ja näki, kuinka täällä tuhlaajapojan kanssa kestittiin ja juhlia pidettiin. Ei kaukana ollut, ettei sitä napinaa syntynyt, jos ei Isä olisi tullut ja mieltä asettanut. Ja niin Jumalan rakkaus ilmeni meihinkin nähden niin kuin tuhlaajapojan veljeen, että Hän tulee meidän napinaamme asettamaan ja kehtaa pitää meitä yhtä kalliina kuin tuhlaajapoikaakin; ja me yhdyimme samassa talossa asumaan.
Juho Malkamäki
-
Nyt on tällä paikkakunnalla ollut elettävänä Herran viipymisen aika. Sillä ajalla on hyvin suuri vaara joutua nukahtamaan. Niitä oli kymmenen neitsyttä, jotka ylkää vastaan lähtivät, mutta ei ollut öljyä lampussa kuin toisella puolella. Voi surkeaa! Toisten täytyi jäädä oven taakse, vaikka matkaa tekivät niinkuin toisetkin., jotka päästettiin sisään. Tämä olisi aina muistettava silloin, kun ajatellaan iankaikkiseen elämään pääsyä. Nämä ovat kirjoitetut sitä varten, ettei kukaan luuloissansa kasvaisi korkeammalle kuin Jumalan Henki on hänessä työnsä tehnyt. Ja heränneellä tunnolla olevan ihmisen, kun se ajattelee tuota Jeesuksen vertausta kymmenestä neitseestä, sen raukan täytyy tunnustaa kohdallensa niiden tyhmien neitseiden osa ja antaa muille viisasten osa. Eikä se ole vähäpätöistä. Ihmisten ajatus on toinen kuin Jumalan ajatus. Joka itsensä tuomitsee, sitä ei ensinkään tuomita.
Juho Malkamäki
-
Jospa nämä kiuruveteläiset, jotka valvovina kuitenkin vielä ovat, mennessään täältä kotia, tunnustaisivat: me olemme tehneet tyhmien neitseiden tavalla, meillä on ollut lamppu, mutta öljy on puuttunut; ja sanoisivat lapsillensa: mikäs kumma se on, että te olette maailman huvituksista saaneet ravintoa, kun ei meidän lampuissamme ole öljyä ollut; mutta lähdetään lapsiraukat nyt uudestaan, on Herra meitä ennenkin helvetin portilta vetänyt, emme me nyt sen alempana ole kuin silloinkaan. Miksi emme nyt voisi uudistaa liittoa Jumalan kanssa.
Juho Malkamäki
-
Meidän pitäisi ymmärtää, kuinka vaarallinen on maailma, se kun edustaa vihollisen valtakuntaa. Tämä vaara pitäisi tulla selvästi huomaamaan. Silloin kauhistuisi mielitekoansa sinne ja pitäisi sitä vääränä. Ja sieltä väärästä pääsee pääsee kaikkein lähimmä Jumalan eteen, sieltä löytää sen Herran, joka ei tuomituita tullut tuomitsemaan, vaan tuli tuomaan lain täyttämyksen niiden kohdalle, joilta näyttää laki täyttämättä jäävän. Ja kuulkaa: jos te yhdenkin holhootte niistä pienimmistä, jotka ovat holhottavat Kristukselle, niin teille sanotaan viimeisenä päivänä: "Kun sinä olet holhonnut sellaisen lapsen minun nimeeni, niin sinä olet holhonnut minut."
Juho Malkamäki
-
Ja kuulkaa: jos te kuinka paljon jumalisuutta harjoittaisitte, mutta siitä on pois se kärki, joka omaantuntoon leikkaa ja voi vetää Kristuksen eteen Hänen armahdettavaksensa, niin sanotaan kyllä, että olette ennustaneet ja tehneet väkeviä tekoja, mutta ette ole ruokkineet Kristusta noissa vähimmissä Hänen veljissään ja sentähden sanotaan teille: "Menkää pois minun tyköäni, te väärintekijät."
Juho Malkamäki
-
Aljetaan, ystävät, noista kaikkein pienimmistä keskuudessamme: lapsista, pojista, tyttäristä, palvelijoista. Siellä Kristus on nälkäisenä, janoisena, vankina, outona, sairaana, alastonna. Saisimme huomata, että kävisi samalla tavalla kuin Timoteukselle, josta Paavali puhuu, että hän oli kolmannessa polvessa kristitty. Jumalan tahto tulisi opetetuksi polvesta polveen. Ei mikään olisi enemmän toivottavaa kuin tämä.
Juho Malkamäki
-
Kiitos Juho Malkamäelle tiedosta että Timoteus oli kolmannen polven kristitty. Isoäiti ja äiti olivat Kristuksen seuraajia, kiitos Paavalin Efesoksessa käynnin.
Olen käynyt Efesoksella ja nähnyt Johanneksen haudan kaukaa.
Joka tapauksessa se paikka huokui raamatunhistoriaa.
https://ort.fi/synaksario/pyha-apostoli-timoteus-efesoksen-piispa/
-
Mutta ikävä on huomata Jumalan työn taantumista. Se ei ole Jumalan syy, vaan silloin vetäydytään tahallansa pois Jumalan sanasta, joka on itse kunkin omantunnon tuomari. Minä en voi olla kenenkään omantunnon tuomari, mutta Herra voi olla, Hän voi sitoa ja päästää.
Juho Malkamäki
-
Kiitos, suuri Jumala, että olet niin äärettömän läheltä meitä koskettanut!
Edelliset puhujat ovat olleet Jumalan suuna, ne ovat ilmoittaneet sen kaikkein kalleimman totuuden, jonka syntisraukka voi elinaikanaan kuulla. Voi kun on hyvä mieli, että meidän puolen nuoriakin Jumala saattoi tänne kuulemaan niitä syviä totuuksia, joita jokaisen syntisen kuulla tulisi.
Kun Jumala alkoi vetää Israelin kansaa ulos Egyptistä, niin tuottivat egyptiläiset heille monta kiusaa ja vaivaa. He olisivat päästäneet menemään muut, mutta tahtoivat pidättää esikoiset orjiksi itsellensä. Tämä koskee meitä hyvin läheltä. Vaan Jumala ei anna sen tapahtua. Mukaan täytyy lähteä esikoisten ja muiden. Koko Israelin joukon täytyy lähteä yhtenä miehenä. Aivan samalla tavalla käy näillä kentillä. Kyllä olisi ollut kuitenkin vanhemmille siedettävää mennä itse ja antaa jäädä esikoisten sinne Egyptiin. Mutta Jumala pani painon, niin raskaan painon, että ne eivät saaneet jäädä. Niiden ei annettu jäädä, eivätkä ne liioin jääneet.
Juho Malkamäki
-
Näillä kentillä olemme mekin saaneet olla mukana, kun on veisattu kiitosvirttä Herralle siitä, että on ihmeellisellä johdatuksella päästy Punaisen meren ylitse. Enpä minä tedä herttaisempaa aikaa elämässäni kuin se oli. Enkä minä tiedä, missä olisi suurempia Jumalan armotöitä tapahtunut kuin täällä, näillä kentillä. Sentähden paikka missä seisomme, on pyhä maa.
Juho Malkamäki
-
Totta on että heränneen kansan Juhlakentillä olen minäkin saanut kokea sellaista erikoista Jumalan kansan 'egyptin vankeudesta pääsyn' hiljaista riemua ja yhteisöllisyyttä, jota ainoastaan niillä seurakentillä koetaan.
On suurta juhlaa kun on kauan taivallettu synnin poluilla, ja sitten ollaan samanlaisten armonkerjäläisten sakissa veisaamassa ja hiljaa rukoilemassa. Ja kun kansaa on paljon ympärillä, ilahtuu sydän ja sielu kiittämään Herraa Kristusta kaikesta armosta joka on osaksemme tullut. Ja se on maksanut Hänen henkensä.
Kiitollisuus ja yhteinen matkariemu täyttää hiljaisella hyminällä Juhlakansan.
-
Mutta on kasvanut uusi kansa. On äärettömän paljon sitä nuorisoa, joka ei ollenkaan tiedä niistä Jumalan suurista ihmetöistä. Eivät ne ole itsessänsä saaneet sitä kokea, mitä Jumala on heidän vanhemillensa tehnyt. Niin oli Israelissakin. Oli matkalla syntyneitä paljon ja yhä syntyi ja kasvoi. Vanhemmat koettivat kertoa heille Jumalan suurista ihmeteoista, kun heidät Punaisen meren yli toi. Mutta se ei ollut sen arvoista kuin jos he itse olisivat nähneet Jumalan teot. Ja, kuulkaa, nämä olivat kaikkein alttiimpia ottamaan pakanain jumalanpalveluksen omakseen. Ja niin on vieläkin. Mutta sitä ei Herra suvaitse. Raja pitää olla. Israelin joukko ei saa yhtyä pakanain tapoihin, ei sen menoihin. Säälittää, kun näkee, kuinka täällä on äärettömästi nuoriso kääntynyt mailman epäjumaliin. Se on tuntunut mitä ikävimmältä.
Mutta minkätähden nyt on niin elävää toivoa siitä, että Herra ne palauttaa? Kun elävä sana oikein koskettaa läheltä, niin silloin syntyy toivo, että kyllä Herra ne vielä takaisin tuo, kyllä Hän vielä niitäkin herättää.
Juho Malkamäki
-
Totta on että heränneen kansan Juhlakentillä olen minäkin saanut kokea sellaista erikoista Jumalan kansan 'egyptin vankeudesta pääsyn' hiljaista riemua ja yhteisöllisyyttä, jota ainoastaan niillä seurakentillä koetaan.
On suurta juhlaa kun on kauan taivallettu synnin poluilla, ja sitten ollaan samanlaisten armonkerjäläisten sakissa veisaamassa ja hiljaa rukoilemassa. Ja kun kansaa on paljon ympärillä, ilahtuu sydän ja sielu kiittämään Herraa Kristusta kaikesta armosta joka on osaksemme tullut. Ja se on maksanut Hänen henkensä.
Kiitollisuus ja yhteinen matkariemu täyttää hiljaisella hyminällä Juhlakansan.
Siitä on paljon kuultu, kaikilla ei ole täällä kotiaan, eikä Jumala ketään johoorata, ei Punaisen Meren yli eikä erämaassa. Meidän tulee kuitenkin "kiittää joka tilassa" tänäkin aamuna, jona en apua saa, jona olen yhä sokeampi, jona valmistaudun viemään rakkaita lemmikkejäni lopetettaviksi ja sitten ehkä Jumalan armoa rukoillen, lähden itse.
Herra siunatkoon teitä, ja varjelkoon teitä, herra kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen
herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne te hyvät astiat ja antakoon teille rauhansa.
-
Meilläkin on siellä ne taistelut. Siellä on niin äärettömän suuri nuorisojoukko, joka pyrkii myöskin Kaanaanmaata kohden, joka koettaisi pysytellä pois maailman epäjumalista, ja on näennäisesti ehkä likempänä kuin tämä nuoriso täällä. Näennäisesti, sanon. En minä tohdi sanoa varmaan, että ne ovat vielä syventyneet, mutta on siinä sittenkin jotain enemmän. Ne kunnioittavat kuitenkin vanhempiansa ulkoasun suhteen. Niillä on kunnioituksen tunto, etteivät ne kehtaa toisellaisiksi itseänsä tehdä. Ja kuulkaa: tämä estää niitä paljon maailman epäjumalia hyväilemästä. Ne on sen kautta ikäänkuin rajoitettu, niillä on vähemmän kiusauksia uupua.
Juho Malkamäki
-
... en apua saa ... olen yhä sokeampi, ... valmistaudun viemään rakkaita lemmikkejäni lopetettaviksi ...
Olen surusta lähes sanaton. Herra sinuakin siunatkoon!
-
Rukouksin muistan. :eusa_pray:
Säälin tilannettasi, mutta sääli ei tässä auta. Mistä olet apua hakenut ? Kuka ei auta ?
-
Mutta siinä toivossa me eroamme, että Jumalan suurena päivänä saamme kohdata paljon, paljon niitä, joiden suhteen toivo näyttää turhalta. Me emme enää kaikki tapaa ruumiillisesti toisiamme, nämä juhlat ovat monelle viimeiset täällä maan päällä. Mutta jos Herran sanalle annamme kunnian, niin se vie sitä tietä, mikä oikeaksi kutsutaan. Ja siinä toivossa, ystävät, eroamme, että kerran tapaamme toisemme siellä Karitsan häissä. Ja se ei ole mahdotonta, jos vaan jaksamme antaa Jumalan särkeä ne epäjumalat, ne maalliset himot, joista täällä on paljon puhuttu.
Juho Malkamäki
-
Lestadiolaisten kuolinilmoitsissa oli ennen: Jälleennäkemisen ihanassa uskossa.
Körtit ehkä sanoisivar... toivossa.
Tämä meiltä enimmiltään salattu asia ei ole tiedon asia, vaan uskon.
-
Ihmissielusta taistelee kaksi valtakuntaa, ja kiire näyttää olevan molemmilla. Näyttää olevan kiire perkeleellä ja näyttää olevan kiire Jumalalla. Nyt näyttää olevan erikoisempi Jumalan etsikkoaika. Niinhän on, ettemme näille juhlillekaan ole tulleet itse, vaan Jumalan armohenki on ollut meitä tänne vetämässä. Olettehan te Herraa etsimässä ja Herran tykö rientämässä?
Minä olen ollut tällaislla juhlilla hyvin usein. Mutta ei ole ensimmäisenä iltana vielä koskaan ollut näin paljon kansaa koolla kuin on nyt. Se on todistuksena siitä, että Herra etsii, että Herralla on kiire. - Mutta vihollinen on myös hätäisenä. Kyllä se on täälläkin läsnä. Ja meillä ei ole sitä vastaan muuta kuin Jumalan sana. Sehän on meille annettu aseeksi. Ja kun sitä asetta käytämme, niin vihollinen pakenee.
Juho Malkamäki
-
Siitä tulee kristitylle iloa. Meillä ei ole muuta iloa kuin se, että näemme Herran voittavan sieluja itsellensä. Pankaa mieleenne, tämä suuri kansanjoukko, ettei meillä ole mitään todellista iloa muusta kuin siitä, että Kristus saa muodon syntisessä. Siitä vain on surua, että ihmisiä kaatuu maailman puolelle. Surua on perkeleen töistä, mutta Jumalan töistä on iloa. Ja siitä tunnetaan Jumalan omat ja vihollisen omat, millaisista ihmisistä he iloitsevat. Niin käy teidänkin joka ainoan, että kun Kristus teidät puolellensa ottaa, ette enää jaksa muusta iloita kuin siitä, että Kristukselle on tullut uusia sieluja. Ja teidän ainoa surunne on silloin se, että vihollisella on niin suuri valta.
Juho Malkamäki
-
Vapahtaja asetti hyvin tunnetun kuvan sen ajan kansan eteen puhuessaan kahdesta rukoilijasta. Toinen niistä oli fariseus ja toinen publikaani.
Me saimme edellisestä puheesta aihetta ajatella fariseusta. Hänessä ei täyttynyt Jumalan ajatus, vaan ihmisajatus, se syntyperäinen turmelus, se jonka me olemme jokainen perintönä tuoneet, synnynnäinen ylpeys. Hänen jumalisuutensa, kaikki, mitä hänessä oli, perustui kokonaan siihen perittyyn ylpeyteen, jonka hän oli syntyessään tuonut mukanansa ja joka ei ollut Jumalan ajatus, vaan johtui muusta. Ja me olemme jokainen, niin monta kuin meitä on, tämän saman surkeuden tuoneet mukanamme, meissä on niin erinomainen liittymiskohta tämän olennossamme asuvan synnin olemuksen kanssa. Meissä on niin äärettömän paljon sellaista, vaikka olisimme Jumalalta jo muutakin saaneet, joka sieltä ei ole lähtenyt pois. Se oli erinomaisen kaunis luettelo, mitä fariseus oli tehnyt, kuinka hän oli paastonnut, kuinka uskossa ja rakkaudessa puuhannut - oli ollut niin äärettömän paljon puuhassa, ettei siinä itseänsä oikein kehuessa malttanut olla viittaamatta siihen toiseen raukkaan, joka oli hänen mielestänsä niin kovin huono.
Juho Malkamäki
-
Voi toki, kun meissäkin on kova kiusaus tähän samaan! - Jollei suuri Jumala saa ylpeitä ajatuksiamme muuttaa yhä ja yhä, ja tuoda tahtoansa ilmi meidän omalletunnollemme sillä tavalla, että Hänen armonsa tekee fariseuksesta publikaanin ja saa sen samalle penkille, samaan surkeuteen.
Jos meissä yhdellä on sellaista syntiä, niin kuin kerrottiin, joka himoja kiihdyttää ja vetää yhteen tai toiseen helmasyntiin, niin meistä voi toinen olla yhtä kauhea fariseus; ei kumpikaan ole vapaa. - Meillä on sellainen vihollinen, joka ei epy eikä nuku.i
Juho Malkamäki
-
VArmasti olen den fariseusen.
-
Mutta sillä toisella oli Jumalan ajatus, publikaanilla, jota eivät ihmiset ajatelleet. Sillä edellisestä saattoivat ihmiset ehkä hyvinkin pitää, ja olisihan se yhteiskunnassa elävälle äärettömän tarpeellista, että olisi meissä joka ainoassa sitä harjoitusta, jota fariseuksessa. Mutta saakoon se Herra, joka sydämet muuttaa, meitä varoittaa, ettei siitä saa mitään autuutta etsiä, sillä muuten me olemme hukassa.
Juho Malkamäkii
-
On aivan ihmeellistä ajatella, minkätähden Vapahtaja piti niin kalliina publikaanin nöyrän mielen. Olisikohan meissä sitä? Miksei, kyllä se on mahdollista - oi, että olisimme sellaisia kaikki! On aivan ihmeellistä ajatella pitkin Raamattua, kuinka kallis on Jumalalle ahdistettu ja särjetty henki. Hän on aina antanut siellä sen todistuksen, niinkuin nytkin näiden kahden henkilön kautta. Se toinen meni kotiinsa vanhurskaampana kuin toinen. Hän oli niin viallinen tunnossansa, ettei hän kehdannut ollenkaan mennä lähelle sitä rukouspaikkaa, sillä hän häpesi niin omaa surkeuttansa - ja sittenkin sai hän sen todistuksen, että hän meni kotiinsa vanhurskaampana kuin toinen.
Juho Malkamäki
-
Nöyryys on ihmisessä hyvä ja arvokas ominaisuus Jumalan silmissä.
Ihmiset eivät sitä niinkään arvosta, paitsi eräät uskovat. Nöyrä ihminen on helppo hyväksikäytettävä ja kiusattava. Hän kääntää sen kuuluisan 'toisen psken' . Oletteko kukaan esim. politiikassa tätä nähnyt.
Huomatkaa tämä te kaikki kiusatuksi tulleet ja nöyrät: Olette hyviä ihmisiä Jumalan lasten joukossa .Nöyrät ja hiljaiset saavat periä Maan.
-
Nöyristely on eri asia kuin nöyryys. Nöyryyttäminen on synti.
-
Inhottava nöyristelyn ikoni on Charles Dickensin Uriah Heep. Elokuvissa rooli on tehty ellottavasti, ja siten hyvin. :023:
-
Kyllä mekin menisimme kotiimme aina uudistetulla mielellä, jos se Jumalan ääretön armo, josta me toivomme, että se on voimallisempi kuin saatana työtä tekemään, saisi meissä vaikuttaa; koetetaan toivoa sitä, kyllä se meiltä itseltä jää tekemättä. Kyllä silloin huomattaisiin meistäkin, että nyt on tapahtunut uutta herättäjäjuhlilla kävijöissä, nyt on nöyrä henki, nyt on mieli uudistunut. Olisi pakko ruveta puhumaan siitä, kuinka kurja raukka minä olen ollut, kun olen niin vähän jaksanut kotiväelleni puhua kaikista niistä varjopuolista, mitä meissä on ollut ja joka on ollut minun syyni, ei teidän, vaan minun syyni, kun olen antanut omien ajatuksieni hallita, enkä Jumalan ajatusten.
Juho Malkamäki
-
Kovin hurskasta tekstiä. Asia on oikea, mutta aika on kuluttanut siitä terän.
Vielä 1990-luvulla kyllä eräs viidesläinen puhuja puhui näin.
Itselle aukeaa ja avartaa toisenlainen tyyli. Ortodoksinen veisuu on toista, siinä ei ole mitään liiallista eikä myöskään mitään turhaa.
-
Juho Malkamäen puheissa on kuitenkin selkeä herännäisyyden viesti. Parannus jää ihmiseltä tekemättä, jos Herra ei paranna. Se jää kyllä tässäkin vanhahtavien väkevien ilmaisujen alle.
-
Onkin, vaan nuo kielikuvat vieraannuttavat hiukan minua vaikka asian ymmärrän.
-
No, eikö täällä sitten koskaan ole muuta kuin ainaista valitusta ja surkeutta? On, on sitä muutakin. Kristitty on merkillinen ihminen; ei kukaan muu voi iloita ja itkeä yhtaikaa kuin hän. Me näemme sen hyvin niistä hedelmistä, mitä on näkyvissä näissä opistoissa niistä nuorukaisista, joita siellä on; ne itkeskelevät ja iloitsevat samalla kertaa. Minkätähden ne silloinkin, kun ovat saaneet tunnollensa ikäänkuin vitsaa, joka tekee kipeää, painuvat vaan lähemmä Herraa? Sentähden, että Jumala suuresta armosta on pysäyttänyt heidät kadotuksen tieltä.
Juho Malkamäki
-
Eivät koskaan vanhemman ajan heränneet tunteneet, eikä nuoremman ajan uudistuva herätys tunne kipuja siitä, että saavat kärsimyksiä siitä työstä, mitä Jumala tekee heissä. Eivät he murheella sitä ajattele, mutta soisivat monta kertaa, että ne kivut, mitä he ovat saaneet, tulisivat uudistukseksi ja muistuttaisivat silloin, kun näyttää, että nyt taas minä raukka olen eksymässä pois.
Juho Malkamäki
-
Tässä Juho Malkamäki sanoo lyhyesti herännäisyyden olemuksen erään ydinajatuksen.
Olemme heikkoja ihmisiä, uskossakin epävarmoja. Emme ole 'onnistuneita uskovaisia' vaan jatkuvaa koulutusta tarvitsevia.
Herra kynii 'kukkoaan' aina kun on tarvis, ja se on ymmärrettävä Isän rakkaudeksi.
Perillepääsyä toivotaan.
-
Ei ole saatana meitä kiusaamatta, ei se ole nytkään kaukana, jos täällä kerran on Kristus. Mihin Hän tulee, siihen saatana asettaa kappelinsa viereen. Ei se nyt mahda täällä sitä vaikuttaa, vaikka kohta se pyytää aina viedä sanan ihmisten sydämistä, etteivät he uskoisi ja vapaiksi tulisi.
Juho Malkamäki
-
Se oli surkea aika v. 1883, ennen tämän vainajan* kuolemaa. Mutta se sentään meni sekin sentähden, että hänellä oli niin paljon rakkautta. Siitä on eläviä muistoja. Minulla oli juuri hänen eläessänsä onni saada nauttia tätä rakkautta enemmän kuin kellään muulla, vaikka meitä onkin täällä koossa näin paljon, sentähden, kun asuin aivan lähellä häntä ja jouduin nuorena hänen lämpimän ja nuhtelevan kätensä ohjattavaksi. Minulla olisi kerrottavana monta tapausta, jotka valaisevat sitä kun minulle tulivat kovat kiusat ja murheet niinä aikoina. Emäntäni tuli sairaaksi ja hänet täytyi viedä pois kotoa puoleksi vuodeksi lääkärin hoitoa saamaan ja oli hän koko sen ajan elämän ja kuoleman vaiheilla, milloin vähän toivoa, milloin toivottomuutta, ja kotia jäi 7-8 pientä lasta. Ja tämä vainaja lähti minua auttaakseen omasta tahdostansa käymään toverinani lääkärin luona Kristiinassa asti. Näin hän tuotti aina lohdutusta minulle ja sairaalle. Sitten sairas vaimoni siirrettiin Helsinkiin, ja hän kävi sielläkin minun kanssani. No, mitä tätä muu olisi tehnyt kuin rakkaus? Nyt, kun ensiksi ottaa huomioon nämä pääkohdat, saa niistä viittausta siihen, kuinka se rakkaus ulottui muihinkin. Kuinka äärettömän paljon se tasoitti erimielisyyksiä ihmisten välillä, kun kärsimyksiä tällä tavalla yhdessä tasattiin, niin että kaikki kertoi Kristuksen rakkaudesta.
Juho Malkamäki
*Arvi Logren https://lapuanhelemi.fi/index.php/Arvi_Logren
-
Onko sitten ihme, että sellainen persoona jätti jälkeensä suurta surua siitä, ettei hän ollut enää läsnä. Ja tuokin puu, jonka hän on itse tuohon istuttanut siitä muistuttaa. On sitä suojaa muidenkin puiden alla, mutta ei tuollaista, jonka oksat ulottuivat niin leveälle ja laajalle kuin tämän. Ja sitä rakkautta, jota minä sain häneltä osakseni, ulottui sitten muillekin. En tiedä, minkä verran se voi enää laajeta siitä, mutta rakastavalla ihmisellä on sitä kauemmaksikin kuin omiinsa. Siitä sanoo elämän Herra: "mikä palkka teille siitä on, jos te niitä rakastatte, jotka teitä rakastavat, eivätkö pakanatkin tee samoin?" Mutta silti kuuluu asiaan, kuinka kauas siinä on mentävä. Minä muistan hänen monta puhettansa siitä asiasta. Kerran hän sanoi, ettei ole lähimmäiselle yhtään muuta niin pientä loukkausta kuin se, että rakastaa sitä, joka ei meitä rakasta, tekee hyvää sille, joka ei meille hyvää tee. Ne olivat ihmeellisiä ohjeita tuohon aikaan. Ne neuvoivat rakastamaan vihollista ja puhumaan hyvää siitä, joka parjaa ja vahingoittaa, neuvoivat kääntymään Jumalan puoleen rukouksella, että jaksaisi tehdä, niinkuin on käsketty.
Juho Malkamäki
-
Rakkaus on merkillinen siinä suhteessa, että maan päällä ei ole yhtään ihmistä, joka siihen loukkaantuisi ja se on ihmeellinen sentähden, että se on väkevä heikkoa kantamaan, sen puutteita peittämään, eikä koskaan väsy. Ja rakkauden käsky se oli viimeinen, jonka tämä vainaja meille antoi, kun hän näkyväisen maailman jätti, tuo mies, jolle Jumala oli antanut korkeammat lahjat kuin yhdellekään maallikolle näillä seuduin tähän asti, kestävän ja kantavan hengen ja ominaisuuden, siitä olisi meillä äärettömän paljon opittavaa.
Juho Malkamäki
-
Voi, voi, kun on joutunut monta kertaa itseltänsä kaipaamaan sitä, kun hän osasi asettua niin hyvin nuorukaisten kohdalle ja osasi puhutella heitä selaisella tavalla, että se painoi heitä, mutta ei loukannut. Sellaista rakkautta ja henkeä ei saa muualta kuin Pyhältä Hengeltä. Hän yksin voi sen antaa, joka voi vanhan Aatamin painaa alas ja yhtäkaikki rakkauden sanoilla sitä puhutella.
Juho Malkamäki
-
Mitä Jeesus Kristus sanoisi meille itsekullekin erikseen, jos Hän nyt olisi täällä?
Hänen ympärillensä kokoontui äärettömiä kansanjoukkoja, mutta on hyvin merkillistä: Hän joutui usein niiden kanssa kiistelemään. Ja jos lukee apostolien kirjoituksia, niin siellä on alituisesti vastaväittäjiä. Ne olivat jollakin tavalla muodostaneet itsellensä elämän tien, olivat sen ajan jumalisia, eivätkä olleet ollenkaan huomanneet, että heidän keskellänsä oli nyt oikea elämän tie.
Juho Malkamäki
-
Jeesus alkaa puhua sellaista kieltä, joka loukkaa heidän lihallista mieltänsä, sitä itsekkyyden syntiä, jota he olivat harjoittaneet ja rakastaneet. Tästä ei olisi saanut puhua. Ja suuri kansa meni niin vähälle, ettei Herran kanssa jäänyt muuta kuin se valiojoukko. Eikö se ole ihmeellistä, että vielä ne jäivät! Mutta kun heiltä oli ohjelma kadonnut, kun eivät tienneet, kuinka taivaan valtakuntaan pääsisivät, mitä pitäisi tehdä, miten olla, oli Kristus heidän vaivattujen apunansa. Mutta niiden kanssa, jotka aina tiesivät, mitä on tehtävä, mikä jätettävä, joilla oli omia neuvoja kyllä, niiden kanssa tuli Herralla aina väittely. Ja niin on tänä päivänäkin vielä. Varovasti on puhuttu nytkin maailman rakkaudesta, lihan himosta, silmäin pyynnöstä ja elämän koreudesta. Ei tästä saisi juuri puhua mitään niille, joilla siihen on himo, sillä siitä nousee ehdottomasti jotakin napinaa, sellainen kuulija itse alkaa panna vastaan ja tehdä vastaväitteitä.
Juho Malkamäki
-
Tämä on totta. Ylpeä ja oikeassaoleva ihminen ei siedä ohjailua. Eivät enää lapsetkaan vanhempiensa puhuttelua.
Tämäkin on ajan merkki. :eusa_pray:
-
Se on kyllä meille Raamatussa nähtävänä, mitä ne ovat tehneet, jotka elämän tiellä ovat ottaneet todella Kristukselta ohjeensa ja Hänen jälkiänsä kulkevat; mutta kun Kristuksen tie on ihmisen lihalliselle mielelle niin vastenmielistä, niin ihmisraukka koettaa sitä ruveta oikaisemaan helpommaksi.
Kyllä oli 70 vuotta takaperin, ja sen kahden puolen, Jumalan ääni niin rusentava ja murskaava, etteivät ne, jotka silloin heräsivät, yhtään tahtoneet itseltänsä salata sitä, mikä ei ollut luvallista. Hätääntynyt ja särkynyt omatunto se käski jättää kaiken sen, mitä Kristus ja apostolit jätettäväksi käskevät.
Juho Malkamäki
-
Kristus oli nöyrä; maailman korkeamielisten ihmisten mielestä oli Hän niin mitätön, niin halpa, etteivät he kehdanneet Hänen päällensä katsoa, eivät kehdanneet. Sellainen on Kristus ollut sittemminkin, niinäkin vanhoina aikoina, joista nyt on puhuttu, ja sellaisia hänen seuraajansa. Ne ovat pyytäneet sitä samaa henkeä seurata ja pitää selvää rajaa maailman ja Jumalan valtakunnan välillä.
Sanokaa nyt, minkäverran tässä olen erehtynyt! Jos te tiedätte sanoa, että se on turha se raja ja näytätte sen toteen pyhän Raamatun perustuksella, niin minä myönnän. Tämä koskee meitä jokaista yksityistä ja meidän sielumme autuutta.
Juho Malkamäki
-
Voi voi, kun se on ikävä asia, jos vihollinen saa päästä Jumalan edelle, kun on jokin synnin himo niin rakas, ettemme saata sitä hyljätä! Mitä muuta kuin sitä on nykyajan* muotihulluus? Onko se lihan himoa, silmäin pyyntöä ja elämän koreutta - siihen vastatkoon itse kukin. Kyllä kannattaisi meidän jokaisen maata kasvoillansa, millöin suinkin siihen tilaisuutta on, Herran Jeesuksen Kristuksen edessä, joka niin rakasti meidän surkeuttamme ja tuli meitä armollansa ja rakkaudellansa nostamaan. Ja sana opettaa ottamaan esimerkkiäHänestä. Eikä koskaan Kristuksen seuraaja voi olla ylpeä.
Juho Malkamäki
* 1920-luku
-
Ja se hyvin nähdään, kun tahtoo totuuden sanoa, seurataanko Kristusta vähän vai paljon. Se on peljättävää kaikki se, mikä olisi pois pantava. Hän kysyi opetuslapsiltaan: "Ettekö tekin tahdo mennä pois?" kun kaikki muut pahenivat Häneen. Tietysti heitäkin kiusasi, kun eivät ymmärtäneet sitä kovaa puhetta, mutta he jäivät pitkittämään ja sanoivat: "Mihinka me menisimme, sillä sinulla on iankaikkisen elämän sanat."
Juo Malkamäki
-
Kyllä niin on, että jos todella Jumalan armon Henki pääsee omalletunnolle puhumaan ja me sallimme sen sitä tehdä, niin ei jää synnit katumatta ja pois panematta, ainakin sitä pyytää tehdä. Mutta jos maailman mukana on paljon helpompi kulkea kuin Kristuksen, - ja sehän on aivan luonnollista, kun ei siinä tarvitse ruveta mitään kyselemään, ja osaa olla jumalinenkin, eikä tohdi, eikä malta maailmaa jättää, ei panna pois sitä, mikä olisi pois pantava, - niin moni valitsee sen tien. Sillä jos ne hylkää, niin silloin menee maailman silmissä pilalle, eikä sille kelpaa. Niin on minun vanhempaini suhteen käynyt, eiväthän ne enää veljien ja sisarien silmissä mihinkään kelvanneet. Ja niin on käynyt kaikkien. Nyt se on jo kokolailla tasaantunut, mutta olematta se ei ole, eikä tule olemaan, sillä henki on erilainen.
Juho Malkamäki
-
Kyllä niin on, että jos todella Jumalan armon Henki pääsee omalletunnolle puhumaan ja me sallimme sen sitä tehdä, niin ei jää synnit katumatta ja pois panematta, ainakin sitä pyytää tehdä. Mutta jos maailman mukana on paljon helpompi kulkea kuin Kristuksen, - ja sehän on aivan luonnollista, kun ei siinä tarvitse ruveta mitään kyselemään, ja osaa olla jumalinenkin, eikä tohdi, eikä malta maailmaa jättää, ei panna pois sitä, mikä olisi pois pantava, - niin moni valitsee sen tien. Sillä jos ne hylkää, niin silloin menee maailman silmissä pilalle, eikä sille kelpaa. Niin on minun vanhempaini suhteen käynyt, eiväthän ne enää veljien ja sisarien silmissä mihinkään kelvanneet. Ja niin on käynyt kaikkien. Nyt se on jo kokolailla tasaantunut, mutta olematta se ei ole, eikä tule olemaan, sillä henki on erilainen.
Juho Malkamäki
Joku on kirjoittanut tai sanonut, että kaikki mikä eroittaa Jumalasta on syntiä.
Juhon aikaan oli syntiä sellaiset asiat jotka nyt hyväksymme.
Itse en näe synniksi sellaisia asioita kuin nuorempana.
Jostain nyt vanhuksena kun on aikaa kaikkea turhaakin tutkia, niin juutalaiset ja alkukristityt useassa paikassa kokoontuivat synagoogissa. Ilmaisesti ensin oli juutalaisuuteen uskovien sapatin messu tai joku ja sen perään tai ensin kristittyjen Jeesukseen uskovia messu.
Eli näkemykset muuttuu.
Jho voi olla mieltä että vanhemmat ja muut eivät enään ole Herran edessä ja laita pois asioita jotka kokevat vääriksi tai sitten Juho on väärässä?
-
Muinoin pitäjien kirkkoherrat päättivät ja ohjasivat kansan käsitykset siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Tietysti Kymmenen käskyä olivat ja ovat yhä ohjeinamme.
Nyt tiedämme enemmän, ja se muuttaa meitä . Kun on Kristuksen sisällinen tunto, se ohjaa meitä parhaiten. Joskus ehkä eri tavoin kuin kirkko ennen.
Matka on muutosta, ja muutos on mahdollisuus. :039:
-
Maailma pysyy maailmana niinkauan kunnes se kääntyy Jumalan puoleen kokonansa. - ja Herran seuraajat pysyvät aina ylenkatseen alla. Mutta sen takana on iankaikkinen elämä. Mutta ei niin, että me siitä turmeluksesta täällä kokonaan pääsemme - kaukana siitä! Mutta siinä käy niin kun maailmaa koettaa hyljätä ulkoa päin, jää sisällisesti vaivaa niin paljon, että meillä on sen kanssa aina täysi työ ja alituinen avun huutaminen, ettei se pääsisi voitolle, ettei saatana saisi revityksi niin, että taas joutuisi sen valtaan.
Juho Malkamäki
-
Minun on täytynyt tästä puhua. En minä tiedä, mutta jos minä vastaväitteitä saan, niin ne on minun kärsittävä. Jos minä olen puhunut sellaista, jota ei Jumala ole käskenyt, minun on sentähden Jumalan eteen yksityisesti polvistuttava ja pyydettävä Häneltä anteeksi. Ja pyydettävä sitä, että älä sinä, Herra, lunastettujasi heitä, älä heitä. Ne ovat kalliisti ostettuja nekin, jotka eivät vielä malta jättää sitä, mikä jätettävä olisi.
Juho Malkamäki
-
Muistan joku vuosi takaperin, kun Etelä-Pohjanmaalla, Ylihärmässä oli tällainen herättäjäjuhla. Siellä eräs puhuja, kaukaiselta paikkakunnalta kotoisin, kertoi niiltä paikkakunnilta, kuinka suuri raakuus ja jumalattomuus siellä vallitsee, miestapot ja tappelut ja aivan kummallisia synnin töitä. Kun hän sitten oli huomannut täällä sellaista kansaa, jossa oli vakava leima, joka oli Jumalan sanan ottanut vastaan jo kauan aikaa sitten ja sitä kätkenyt, niin hän sanoi sitä ihmetelleensä, että on täällä sitä, jota hän oli kuullut, on täällä - näemmäs - Jumalankin työtä, on täällä avonaisia omiatuntoja jo ollut kauan, koska Jumalan sana on päässyt niin voimakkaasti puhumaan, että nuoret kasvavat siitä hedelmästä.
Juho Malkamäki
-
Minä jouduin hiukan epäilemään tullessani tänne, aivan yksinkertaisesta syystä. Niinkuin ehkä tiedätte, on eduskunnassa hiljan ollut esillä uskonnonopetuskysymys ja erityisesti on näillä seuduilla ollut hyvin vähän muita kuin sellaisia edustajia, jotka tahtovat Jumalan sanan opetuksen ja Jeesuksen Kristuksen poistaa kokonansa maasta, ettei sitä saisi tästedes yhdellekään lapselle opettaa. Oli vain vähän niitä, jotka eivät ole ottaneet osaa vaaliin. Ja kun eduskunta on niinkuin pienoiskuva kansasta, silloin täytyi täällä olla äärettömän paljon sellaista kansaa, joka rohkeni sellaisten edustajien käsiin antaa kansan johdon ja tulevaisuuden. Tästä syystä johtui se epäilys.
Mutta miksi ei täällä ihminen erehtyisi, kun muuallakin. Eihän se ole mihinkään niin nopea, kuin ajattelemaan epäluuloja Jumalan töistä.
Juho Malkamäki
-
Kyllä minä uskon, ettei suinkaan niitä ihmisiä ole tänne tullut. Tottapa te olette sellaisia vaivatuita kuin olivat ne, jotka tulivat sinne korpeen, jossa Daavid oli paossa Saulin vihaa, Adullamin luolaan, johon he saapuivat hänen luoksensa ja hän oli heidän päämiehensä*. Minulla on sellainen ajatus teistä, että te olette vaivassa ja velassa ja teillä on sama mieli kuin sen ajan ihmisillä, jotka kokoontuivat Daavidin luo. He olivat vaivan ja velan alla. Te kai olette Jumalan sanaa rakastavaa kansaa ja samalla olette oppineet siitä tuntemaan Jumalan tahdon, Jumalan mielen, ja on uskottavaa, että ette ole sitä ainoastaan kuulleet, vaan myös kätkeneet. Ja kuulkaa, silloin kun näin saa sana tehdä, se on saanut silloin avata omantunnon. Sellainen ihminen ei enää käsittele Jumalan sanaa nukkuvalla omallatunnolla, vaan valvovalla. Sana rupeaa tekemään käskemättä kipuja, tekee yhden ja toisen paikan araksi, ja niin tulee ihmisestä vaivan ja velan alainen.
Juho Malkamäki
*1. Sam. 22:1,2
-
Ja kuulkaa, mikä ihme siinä oli, että ne vaivan ja velan alaiset pakenivat siellä korvessa juuri Adullamin luolaan ja Daavid oli heidän päämiehensä! Mutta ne, jotka eivät olleet vaivan ja velan alla, ne olivat siellä Saulin puolella, kaikki ne olivat käsi kädessä etsimässä Daavidia ja hänen luokseen paenneita, niitä vaivan ja velan alaisia. Ja näin oli kaksi joukkoa sillöin, kahdellaisia ihmisiä: terveitä ja voimattomia, terveet Saulin puolella vainoamassa niitä, jotka olivat velassa ja Daavidin puolella. Ja niin on vielä tänäkin päivänä. Jumala tutkii joka ainoan ihmisen sydämen ja tietää, kenen omatunto valvoo, kenen nukkuu, Hän tietää, kuka on vaivassa ja velassa, kuka on jäämässä sille puolelle, jossa on Sauli ja vainomiehet.
Juho Malkamäki
-
Penan lainaus aamuseurat on parhaita.
-
Siinä Daavidissa kuvastuu se vaivattujen ja velallisten päämies, Kristus. Ei heidän ole hätä, vaivan-ja velanalaisten, heillä on päämies korkeampi kuin Daavid. Mutta onneton on niiden osa, jotka eivät ole kylmiä eivätkä palavia, jotka ovat sellaisessa välitilassa ja niitä on paljon. Saatanalla on niin monta virkaa, joilla se koettaa ehkäistä kristillisyyttä ja jumalisuutta, yrittää saada nukutetuksi niin, että ihmisestä tulisi vain pintapuolisia ja penseitä kristityitä. Ei se sallisi sitä millään, että sana vaikuttaisi. Ja kenessä se on sannut aikeensa menestymään, niin sellainen ihminen arvostelee niin terveenä puhujaa, tekee siitä selvää ja niistä, jotka ovat vaivassa ja velassa.
Juho Malkamäki
-
Mutta minkälaisia ovat ne, jotka ovat vaivassa ja velassa? Ne vievät hedelmän mukanansa, vaikka täytyisi niinkin sanoa, että minä raukka lähden taas tyhjänä kotiin. - Voi hyvät lapset, koettakaa tekin asettua Herran eteen, niin tulette näkemään mahdottomuutenne, kuinka minä olen niin heikko ja kehno ja tuntuu niinkuin olisin kaikki varoitukset ja viittaukset katsonut ylön. Kun sana saa tämän vaikuttaa, kyllä silloin rupeaa valittamaan Herralle omaa tilaansa ja ehkä kyynelin pyytää perhettänsäkin, että Jumalan sana saisi meilläkin sijaa ja saisi tehdä hedelmää. Ja kun tällä mielellä menee matkaan, niin silloin vie kalliin siemenen mukanansa.
Juho Malkamäki
-
Jumala on voimallinen, niinkuin täällä on jo puhuttu. Ja Hän on voimallinen niissä tänä päivänä, jotka ovat vaivassa ja velassa. Hän syventää ja syventää heitä. Jos taas tahtoo juonitella ja panna esteitä eteen Herran sanalle, niin ettei se pääsisi kyntämään omaatuntoa, tekemään siellä syvempään muokattua maata, hän jää itse kuitenkin syylliseksi. En sano, että tästä mitään voisin itse puhua, mutta meillä on elävä Jumalan sana ja niin monta elävää opettajaa näillä seuduilla, jotka sydämestänsä koettavat rukoilla ja kantaa sieluja Jumalan eteen, kirkoissa ja kouluissa, että ne Jumalan kanssa sopisivat - niin että tämä on otollisinta aikaa, mitä minä muistan.
Juho Malkamäki
-
Annetaan sanan painaa niin syvälle, että se sekä muokkaa maata että tekee hedelmää. Ja toivotaan, että Herra siihen antaa armonsa ja siunauksensa.
Juho Malkamäki
-
Kylmällä mielellä täytyy tulla teidän keskuuteenne. Siihen on omat syynsä: matkan rasitukset, paljo valvominen ja ihmisten vastahakoisuus, joka vetää pois tuosta mielestä, millä te tunnutte tänne olleen matkalla. Mutta kyllä kai meillä on kumminkin yhteistä sa mieli, mitä nuo kaksi viimeistä virttä ovat puhuneet, että toivomme että Jumala, joka on sallinut meidän tänne tulla, olisi ensiksi ja viimeiseksi meidän sydämiämme sytyttämässä ja tekisi sanansa täällä eläväksi sanaksi.
Juho Malkamäki
-
Pidän tästä seurapuheen pätkästä jossa on totuus jumalanihmisen todellisuudesta.
Ei aina olla parhaimmillamme.
On väärä luulo että uskova ihminen on aina onnellinen, onnistuva ja kaiken osaava.
Tämä tuo rinnalle, ainakin toisen samanmoisen.
Kaikki Herran hoitoon ! Amen.
-
Ja kun Herra pääsee elävällä sanallansa sydämeen, niin siitä syntyy tuon kaltaista kansaa, mistä tuossa virressä veisattiin. Kun Herra on luomassa uutta sydäntä, niin mieli on kipeänä siitä, että syyt omaan kovuuteen ovatkin omassa sydämessä.
Juho Malkamäki
-
Mutta on niin omituista, että missä Herra elävällä sanallansa pääsee seuraan, jossa kaksi tai kolme on koolla Hänen nimessään, niin siinä voi olla yhtaikaa iloa ja murhetta, murheen kyyneleitä ja ilon kyyneleitä. Sitä ei voi vaikuttaa mikään muu kuin Kristuksen läsnäolo, ei voi kukaan muu itkeä ja iloita yhtaikaa kuin elävä kristitty. Se on muille mahdotonta. Siinä, missä Kristus on sanansa ja Henkensä kautta työtä tekemässä, Hän voi sellaista vaikuttaa. Sieltä nousee sydämestä aina uusia himoja, uutta roskaa ja uutta surkeutta ja sitä, joka on ennen aavistamatonta. Mutta se Herra, joka sitä ihmiselle ilmi tuo ja sydämen kipeäksi tekee tästä tilasta, hoitaa kumminkin omaa asiaansa ja synnyttää toivoa.
Juho Malkamäki
-
Näiden virtten alla aukesi minulle se asia todeksi, että kyllä näitä juhlia on oikeasta päästä ruvettu alkamaan, kun pyydetään Herraa tulemaan ja tekemään sanansa täällä eläväksi. Ja kun meillä sellainen halu ja toivo on, saada elämää Herrasta, niin se toivo ei anna häpeään joutua.
Juho Malkamäki
-
Kristikunnan juhlat ovat sitä varten, että niiden kautta pääsisi Jumalan rakkaus mahdollisimman suuressa määrässä kirkastumaan syntisille. Sen verran mitä minä olen ollut juhlien aikoina ihmisten parissa, olen tullut näkemään, kuinika Jumala tahtoisi erityisesti, kulloinkin vietettävän juhlan mukaan, saada tätä rakkauttansa ihmisten mieliin painetuksi. Tämän henkiset ja tämän suuntaiset ovat kristikunnan juhlat.
Juho Malkamäki
-
Näitä juhlia voidaan viettää kahdella tavalla. Oikein ei niitä voi vettää muuten kuin muistelemalla Jumalan rakkautta ja hyvyyttä ja sitä suurta lahjaa ja armoa, jota enkeli jouluaamuna toivotti: "Katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle." Siinä voi nähdä rauhaa ja ylistystä, rauhaa ja rakkautta, joka vain nähdä tahtoo. Mutta toiset ihmiset käyttävät juhlia päinvastoin. He kokoavat niinä päivinä uutta rauhattomuuta omilletunnoilleen saattaen yhä suurempia tunnon vaivoja itsellensä, kunnes Kristuksen tullessa huutavat vuoria ja kukkuloita peittämään itseänsä.
Juho Malkamäki
-
Näin jakautuu juhlakansa kahteen joukkoon. Toiset hankkivat oikein tarmonsa takaa kuormaa tuntojensa päälle, mutta toiset pyytävät saada kuulla juhlan aiheista ystävänsä Yljän ääntä. Näin on läpi aikojen ollut kahdenlaisia juhlan viettäjiä, kahdenlaisia matkan tekijöitä ja tulee luultavasti olemaan edelleenkin. Sanottakoon vain, että on monta joukkoa ja suuntaa, mutta Jumalan sana ei tiedä olevan muuta kuin kaksi joukkoa. Se ei sano jollekin kolmannelle joukolle: "Menkää te sinne ja sinne paikkaan, siihen ja siihen välitilaan." Se puhuttelee vain toisia siunatuiksi ja toisia kirotuiksi.
Juho Malkamäki
-
Tekee mieli toivoa, että kukin juhlavieras tulisi persoonallisesti osalliseksi Kristuksen syntymisestä eikä vain yleisesti. Se on pääasia, että Kristus syntyy minussa omakohtaisesti. Se on välttämätön asia. Eikä se ole lainkaan mahdotonta saada tietää, onko Hän syntynyt minussa tai ei. Hän on kyllä salattu ja pieni, että Häntä on vaikea eroittaa luonnollisilla silmillä muista lapsista. Mutta Hänestä todistetaan, että Hän on rauhan päämies ja ilon aihe. Hän ei salaan mahdu eikä vaikutuksetta ole. Kenelle Hän syntyy, sille tulee Hänestä vaivaa. Marialle ja Joosefille tuli vaivaa ja huolta tästä lapsesta. Kun sitä uhkasivat murhamiehet, antoi Herra siitä heille tiedon ja kehoitti pelastautumaan. Ja kun he asian kuulivat, että Herodeksen miekka uhkaa kaikki lapset tappaa, niin he suurella vaivalla säilyttivät lapsen hengen. Kenelle Kristus on syntynyt, hänen on mahdoton olla irti Jumalan sanasta.
Juho Malkamäki
-
Kylläpä Malkamäki tässä kuvaa elävästi mitä Kristus on !
Vaikka hän olisikin hahmona pieni tai tuntematon, on hänen Henkensä suuri. Kuka tämän Hengen ohjauksen tuntee, oppii myös yhä paremmin tuntemaan Kristuksen, ha silloin Hän on Suuri.
Suuri ja pelottava on myös se paha joka häntä vastustaa. Herran omat saavat suojan pahalta !
-
Lapselle täytyy antaa sellaista ravintoa, joka sitä kasvattaa. Jos sille antaa mitä ruokaa hyvänsä, alkaa se kitua ja kuihtua. Jos ihmisen ajatusket eivät uletu tämän elämän rajojen ulkopuolelle, rupeaa hänessä se lapsi ennen pitkää valittamaan. Se ei jaksa olla pitkältä nälässä, vaan sen täytyy päästä sellaisen ruuan ääreen, josta se kehittyy, maksakoon mitä maksaa. Jos äiti ei kuule lapsen valitusta, niin nälkä sen ehdottomasti tappaa.
Juho Malkamäki
-
On ollut hupaisaa nähdä, miten moni ihminen näinä vuosina tuonut lapsensa sen pöydän ääreen, mistä se on ravintonsa saanut. He eivät ole käyneet juhlien aiheuttamain sananviljelyspaikkojen ohi, vaan ne ovat vieneet niihin tätä lasta ravittavaksi. Ja kun lapsi on saanut ravintonsa, on äiti ollut siitä mielissään ja huvitettu. On ollut aivan mahdoton asia, ettei olisi sananviljelyksen ohessa ja alla huomannut Jumalan rakkautta. Ja turha on kieltää, ettei tämä olisi synnyttänyt vastarakkautta, jos heikkoakin.
Juho Malkamäki
Malkamäki tarkoittaa edelleen sisimpään syntynyttä Kristus-lasta.
-
jatkuu osassa Aamuhartaus 26
-
jatkuu osassa 26