Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 08.03.24 - klo:18:11
-
https://www.google.com/search?q=taas+p%C3%A4iv%C3%A4+ajan+virtahan&rlz=1C1JJTC_fiFI1084FI1084&oq=taas+p%C3%A4iv&gs_lcrp=EgZjaHJvbWUqCggAEAAY4wIYgAQyCggAEAAY4wIYgAQyBwgBEC4YgAQyBggCEEUYOTIHCAMQABiABDIICAQQABgWGB4yCAgFEAAYFhgeMggIBhAAGBYYHjIICAcQABgWGB4yCAgIEAAYFhgeMggICRAAGBYYHqgCALACAA&sourceid=chrome&ie=UTF-8#fpstate=ive&vld=cid:99ed92d4,vid:FtQGs2qmZdU,st:0
VK 556 Taas päivä ajan virtahan
1.
Taas päivä ajan virtahan
nyt iäks uppoaa.
Armosta hyvän Jumalan
yö levon lahjoittaa.
2.
Vaiheemme tunnet, Jumala,
yöt, päivät vaihtuvat.
Vain sinä säilyt samana,
armoa tarjoat.
3.
Huomaasi jälleen, Herra, jään,
kun päivä pakenee.
Sinua nousen kiittämään,
kun aamu valkenee.
4.
Ja vaikka yöllä kuolema
pois minut kutsuisi,
on eläissä ja kuollessa
sinussa turvani.
Johan Olof Wallin 1814. Suom. Mikael Nyberg 1920. Virsikirjaan 1938. Uud. Niilo Rauhala 1984. | Sävelmä: Adam Krieger 1667.
-
VK 270 Enkö Herraa Jumalaani https://www.youtube.com/watch?v=bMhXcjUn0Ig
1.
Enkö Herraa Jumalaani
riemuvirsin kiittäisi!
Enkö suurta auttajaani
ylistäisi hartaasti!
Pohjatonta laupeutta
lapsilleen hän osoittaa,
Isän sydän armahtaa
täynnä pelkkää rakkautta.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
2.
Niin kuin kotka siivillänsä
poikiansa peittelee,
niin hän minut kädellänsä
armiaasti suojelee.
Äidinkohdussa jo antoi
muodon, hengen, elämän,
sieltä tähän hetkeen hän
huostassansa hoiti, kantoi.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
3.
Eipä ollut Poikansakaan
liian kallis hänelle,
kuolemaan hän antoi rakkaan
elämäksi minulle.
Ääretön on Herran hyvyys!
Vaikka heikko henkeni
kuinka tarkoin miettisi,
tutkimaton on sen syvyys.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
4.
Pyhän Hengen johdattamaan
Herra antaa sanassaan,
elämääni hallitsemaan
tiellä taivaan kunniaan.
Uskon kirkkaan, puhtaan liekin
sytyttää hän sydämeen,
johtaa minut autuuteen,
valaistu on kuolontiekin.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
5.
Sielustani huolen kantaa,
armollaan hän ruokkii sen.
Ruumiilleni hän myös antaa
kaiken, mitä tarvitsen.
Milloin taito oma puuttuu
taikka olen voimaton,
Herra heikon voima on,
vahvaksi näin heikko muuttuu.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
6.
Maailmamme aarteinensa
hallintaamme Herra soi,
luomakunnan luotuinensa
hyödyksemme meille loi.
Minne silmä, tieto kantaa,
runsaasti on lahjoja,
joita Luoja, kaitsija,
luoduillensa aina antaa.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
7.
Silmäni kun uneen suljen,
Herrani jää valvomaan.
Taas kun uuteen aamuun kuljen,
uuden armon aina saan.
Ellei kasvot Herran armaan
jäisi tiellä saattamaan,
sieluni ei tuskistaan
koskaan toipua vois varmaan.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
8.
Vaikka väijyy sieluani
vihollinen, kiusaaja,
ei se koskaan Herrastani
tempaa irti minua.
Herra torjuu voimallansa
kaiken pahan päältäni
johdattaen juoksuni
Hengellänsä, armollansa.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
9.
Niin kuin isä ei voi kieltää
rakkautta lapseltaan,
joka vastoin isän mieltä
harhaan kulkee toisinaan,
niin myös Herra hoitaa lastaan
rakkauden vitsalla
eikä koston miekalla,
armoon sulkee ainoastaan.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
10.
Vaikka joskus ankaralta
tuntuu Herran kuritus,
Herralla on siihen valta,
häntä ohjaa rakkaus.
Minut syntiin hukkumasta
Isä tahtoo varjella,
siksi ohjaa luoksensa
ristin tietä taivaan lasta.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
11.
Eikä ole, uskon kyllä,
risti luotu iäksi.
Ei sen vaiva enää yllä
tuolle puolen matkani.
Talven tuimat tuiskut poistaa
jälleen suvi suloinen,
niin myös jälkeen vaivojen
ilosta saa silmä loistaa.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
12.
Sinulla on Isän sydän,
niin myös Isän rakkaus.
Herra, lapsenasi pyydän:
Kuule uskon rukous.
Auta, että armostasi
täällä aina päivin, öin,
ajatuksin, puhein, töin
etsin, Herra, kasvojasi.
Ja kun loppuu aikani,
ylistää saan iäti.
Paul Gerhardt 1653. Suom. Otto Immanuel Colliander 1874. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Johann Schop 1641.
-
SV 76 Sinua, Jeesus, lähestyn
1. Sinua, Jeesus, lähestyn.
Rauhoita sydämeni,
kun rukoukseen hiljennyn
lepoa saadakseni.
Rintaasi anna nojata,
uskossa aina katsella
rakkaita kasvojasi.
2. Kun itken kurjaa elämää,
niin näytä kyyneleesi,
tai kiusaus kun yllättää,
muistuta kärsineesi
kauhut ja tuskan katkeran
Getsemanen ja Golgatan.
Lohduta rauhallasi.
3. Näin hitaana ja huonona
luoksesi tohdin tulla,
sokeana ja kuurona,
mielellä jaetulla.
Ahdistettuna rukoilen,
armahda, nosta syntinen
jaloilleen jälleen kerran.
4. Kun olen tottelematon,
horjuva, houkkamainen,
petollinen ja uskoton
ja syntiin taipuvainen,
vain sinä saatat armahtaa
ja kotiin saakka kuljettaa
kuoleman varjon mailta.
5. Minua estä ihmisten
vikoja tarkkaamasta,
turhien juorupuheiden
perässä juoksemasta,
kun omissani kyllin on,
kilvoitukseni kelvoton.
Sen tiedät, Jeesus, kyllä.
6. Siis kiireisesti pakenen
luo armoistuimesi.
Suo jäädä epäuskoisen
ja heikon lähellesi.
On tässä heikon väkevyys,
nälkäisen yltäkylläisyys:
saan olla omanasi.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2011
:eusa_pray:
-
Psalmit 71
Vanhuksen rukous
1Herra, sinuun minä turvaan.
Älä milloinkaan hylkää minua.
2Sinä olet vanhurskas,
pelasta minut, vapahda minut!
Kuule minun pyyntöni ja auta minua.
3Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta.
Sinä, joka tahdot pelastaa minut,
sinä olet minun kallioni ja vuorilinnani.
4Jumala, pelasta minut pahojen käsistä,
riistäjien ja sortajien vallasta.
5Sinä olet minun toivoni, Herra,
Herra, minun turvani nuoruudesta asti.
6Syntymästäni saakka olet ollut tukeni,
siitä saakka kun kohdusta minut päästit.
Sinulle minä aina laulan ylistystä.
7Monelle olen ollut ihmetyksen aihe,
mutta sinä olet luja turvani.
8Siksi minun suuni tulvii kiitosta
ja alati ylistää ihanuuttasi.
9Älä hylkää minua nyt vanhuuden päivinä,
älä jätä, kun voimani uupuvat.
10Minun viholliseni väijyvät minua
ja pitävät keskenään neuvoa sanoen:
11»Jumala ei ole enää hänen kanssaan,
käykää häneen kiinni, ei häntä kukaan auta.»
12Jumala, älä ole kaukana!
Jumala, riennä minua auttamaan.
13Joutukoot häpeään ja häviöön minun vainoojani,
kohdatkoon iva ja pilkka minun ahdistajiani!
14Minä en luovu toivostani
enkä lakkaa sinua ylistämästä.
15Minä julistan uskollista hyvyyttäsi
ja alati sinun apusi runsautta,
jonka mittaa ja määrää en tiedä.
16Herra, minun Jumalani,
minä kerron sinun voimateoistasi
ja julistan vanhurskauttasi, sinun, ainoan.
17Jumala, sinä olit opastajani
jo kun olin nuori,
ja tähän päivään asti
olen saanut kertoa ihmeistäsi.
18Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen,
älä hylkää minua, Jumala.
Minä julistan tuleville polville
kätesi mahtia ja tekojesi suuruutta.
19Sillä korkeuksiin ulottuu vanhurskautesi
ja suuret ovat tekosi.
Jumala, kuka on sinun vertaisesi?
20Sinä olet antanut vaikeita vuosia
ja monia ahdistuksen aikoja,
mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut,
syvyyksistä sinä minut nostat.
21Kohota minut takaisin kunniaan
ja lohduta minua jälleen,
22niin lyyrani sävelin saan ylistää
sinun totuuttasi, Jumala,
ja harppuni kielillä kiittää sinua,
Israelin Pyhä!
23Minun huuleni avautuvat ilohuutoon.
Minä laulan sinulle kiitosta,
koska sinä lunastit minut.
24Lakkaamatta minun kieleni
kertoo vanhurskaudestasi.
Minun ahdistajieni osaksi
tuli häväistys ja pilkka.
https://www.youtube.com/watch?v=KKCT8fgddpc
-
Taivaan Isä suojan antaa. Hän on Isä jokaisen !
https://www.youtube.com/watch?v=3mtk_9W-xxc
Joh 10:11-15
11:”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. 12:Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, 13:koska palkkapaimen ei välitä lampaista. 14:”Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, 15:niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta.
-
Psalmit 115
Luota Herraan, Israel
1Älä meille, Herra,
älä meille anna kunniaa,
mutta anna kunnia omalle nimellesi,
sinä hyvä ja uskollinen!
2Miksi saisivat vieraat kansat sanoa:
»Missä on heidän jumalansa?»
3Meidän Jumalamme on taivaassa.
Kaiken, mitä hän tahtoo, hän myös tekee.
4Muiden kansojen jumalat ovat hopeaa ja kultaa,
ihmiskätten työtä.
5Niillä on suu, mutta ne eivät puhu,
niillä on silmät, mutta ne eivät näe.
6Niillä on korvat, mutta ne eivät kuule,
niillä on nenä, mutta ne eivät haista.
7Niillä on kädet, mutta ne eivät kosketa,
niillä on jalat, mutta ne eivät kävele,
niiden kurkusta ei kuulu mitään ääntä.
8Niiden kaltaisiksi tulevat niiden tekijät,
kaikki, jotka niihin turvaavat.
9Sinä, Israel, luota Herraan!
Hän on sinun turvasi ja kilpesi.
10Aaronin suku, luota Herraan!
Hän on sinun turvasi ja kilpesi.
11Te, Herran palvelijat, luottakaa Herraan!
Hän on teidän turvanne ja kilpenne.
12Herra muistaa meitä ja siunaa meitä,
hän siunaa Israelin sukua,
hän siunaa Aaronin sukua.
13Herra siunaa niitä, jotka häntä palvelevat,
niin pieniä kuin suuria.
14Lisätköön Herra kansaansa,
teitä ja lapsianne, polvesta polveen.
15Siunatkoon teitä Herra,
hän, joka on tehnyt taivaan ja maan.
16Taivas on Herran,
maan hän on antanut ihmisille.
17Eivät kuolleet ylistä Herraa,
ei yksikään, joka on hiljaisuuteen laskeutunut.
18Mutta me kiitämme Herraa
nyt ja ikuisesti.
Halleluja!
https://www.youtube.com/watch?v=i0MCTpQJ8Wc&list=RDi0MCTpQJ8Wc&start_radio=1
-
Johannes 3
Jeesus ja Nikodemos
1Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. 2Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: »Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.» 3Jeesus vastasi hänelle: »Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.» 4Nikodemos kysyi: »Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?»
5Jeesus vastasi: »Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. 6Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. 7Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: ’Teidän täytyy syntyä uudesti.’ 8Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.»
9»Miten tämä kaikki on mahdollista?» Nikodemos kysyi.
10Jeesus vastasi:
»Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä?
11»Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. 12Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! 13Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika.
14»Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, 15jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. 16Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
17»Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. 18Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. 19Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. 20Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. 21Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.»
Johannes Kastaja ja Messias
22Tämän jälkeen Jeesus lähti opetuslapsineen Juudeaan. Hän viipyi siellä heidän kanssaan jonkin aikaa ja kastoi ihmisiä. 23Myös Johannes kastoi edelleen; hän oli Ainonissa, Salimin lähellä, missä oli runsaasti vettä, ja ihmisiä tuli sinne kastettaviksi. 24Johannes ei näet vielä ollut joutunut vankilaan.
25Kerran Johanneksen opetuslapset kiistelivät erään juutalaisen kanssa puhdistautumisesta. 26Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: »Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen.»
27Johannes vastasi: »Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. 28Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: ’En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.’ 29Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen. 30Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.»
31Hän, joka tulee ylhäältä, on kaikkien yläpuolella. Joka on maasta, on maan tomua ja puhuu tämän maailman asioista. Hän, joka tulee taivaasta, 32todistaa siitä, mitä on nähnyt ja kuullut, mutta kukaan ei ota vastaan hänen todistustaan. 33Joka ottaa hänen todistuksensa vastaan, tunnustaa, että Jumala puhuu totta, 34sillä hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu julki Jumalan sanat. Ei Jumala anna Henkeään määrämitalla. 35Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken hänen valtaansa. 36Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään.
https://www.youtube.com/watch?v=TyZTiMcAwb0
-
SV 103 Maa, katso, Herran käsi jo
https://www.youtube.com/watch?v=SidKNWFNXOA
1. Maa, katso, Herran käsi jo
ojentuu suojaksesi.
Ja huomaa, armon aurinko
valaisee synkkyytesi.
Se valo vanhurskauden
ja armoistuin ikuinen
tuo lohdutusta, rauhaa.
2. Kun Jeesus tänne alensi
itsensä tuskaan, vaivaan,
Isänsä hänet korotti
hallitsijaksi taivaan.
Ja hänen seurakuntansa
Kristuksen morsiamena
veisailee kiitosvirttä.
3. Maa, taivas vaikka kumartaa
edessä ystävämme,
hän virvoittaa ja lohduttaa
murheista sydäntämme.
Hän meitä siunaa, varjelee
ja voimallansa hallitsee
maailmaa kaikkinensa.
4. Riemussa taivaallisessa
myös muista murheitamme
ja sieltä korkeudesta
viitoita polkujamme.
Sinusta voima säteilee.
Myös meidät väkeviksi tee,
valaise varjot tiemme.
5. Rukoile meitä muistaen
ja puhu puolestamme,
kastellen, maata muokaten
vahvista juuriamme.
Näin meitä armoon istuta,
vainioillasi varttua
päivästä päivään anna.
6. Paimenna, kaikkivaltias,
ja kutsu lampaitasi.
Huolehdi meistä, laupias,
ja ohjaa sauvallasi.
Hengellä laumaa johdata,
eksyneet yhteen kokoa,
pieninkin turvaan kanna.
7. Ylistys, kiitos, kunnia
soi taivaaseen maan päältä.
Se kuule, Herra korkea,
ja vastaan ota täältä.
Äänellä paremmalla me
soisimme ylistävämme
sinua ikuisesti.
Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2015
-
Päivän sana
Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään.
Joh. 6:27
Virsi 202 Jeesus sana elämän:
https://www.google.com/search?q=jeesus+leip%C3%A4+el%C3%A4m%C3%A4n+tule+meid%C3%A4n+keskellemme&rlz=1C1JJTC_fiFI1084FI1084&oq=jeesus+leip%C3%A4+el%C3%A4m%C3%A4n+tule+meid%C3%A4n+keskellemme&gs_lcrp=EgZjaHJvbWUyBggAEEUYOTIHCAEQIRigATIHCAIQIRigAdIBCTEzMDk0ajBqN6gCALACAA&sourceid=chrome&ie=UTF-8#fpstate=ive&vld=cid:48b501ca,vid:0LEPofJd-5o,st:0
-
Psalmit 62
Jumalan edessä minä saan rauhan
1Laulunjohtajalle. Jedutunin tapaan. Daavidin psalmi.
2Jumalan edessä mieleni hiljenee,
hän antaa minulle avun.
3Hän on kallio, hän on minun pelastukseni,
hän on linnani, minä en horju.
4Kuinka kauan te jatkatte syyttelyänne,
hyökkäätte kaikki kimppuuni?
Minä olen kuin kaatuva seinä tai luhistuva muuri.
5He juonittelevat syöstäkseen minut maahan,
he rakastavat valhetta.
Suullaan he siunaavat,
mutta sisimmässään he kiroavat. (sela)
6Hiljene, sieluni, Jumalan edessä!
Hän antaa minulle toivon.
7Hän on kallio, hän on minun pelastukseni,
hän on linnani, minä en horju.
8Jumalassa on pelastukseni ja kunniani.
Hän on luja kallio,
hänessä on turvani.
9Luottakaa aina Jumalaan,
tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa!
Jumala on turvamme. (sela)
10Ihmisiin ei ole luottamista,
he ovat vain tuulenhenkäys.
Vaakakupissa he eivät paljon paina,
kaikki he ovat tyhjää ilmaa.
11Älkää luottako väkivaltaan,
älkää rakentako ryöstösaaliin varaan.
Vaikka omaisuutenne karttuu,
älkää kiinnittäkö siihen sydäntänne.
12Jumala on sanonut kerran,
kahdesti olen tämän kuullut:
Jumalan on valta.
13Sinun, Herra, on uskollisuus.
Sinä maksat ihmiselle
hänen tekojensa mukaan.
-
Psalmit 63
Sinun armosi on suurempi kuin elämä
1Daavidin psalmi, jonka hän sepitti Juudan autiomaassa.
2Jumala, minun Jumalani, sinua minä odotan.
Sieluni janoaa sinua,
ruumiini ikävöi sinua
ja uupuu autiomaassa ilman vettä.
3Pyhäkössä saan nähdä sinut,
kokea sinun voimasi ja kirkkautesi.
4Suurempi kuin elämä on sinun armosi.
Minun huuleni ylistävät sinua.
5Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän,
minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi.
6Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa,
ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin.
7Minä ajattelen sinua levätessäni,
sinä olet mielessäni yön hetkinä:
8sinä olet tullut avukseni,
ja minä saan riemuita siipiesi suojassa.
9Koko voimallani minä tarraudun sinuun,
ja sinun oikea kätesi tukee minua.
10Tuho kohtaa ne, jotka vaanivat henkeäni:
he joutuvat maan syvyyksiin.
11Heidät annetaan miekan saaliiksi,
heistä tulee sakaalien ruokaa.
12Antakoon Jumala kuninkaalle paljon iloa.
Riemuitkoon jokainen, joka vannoo Jumalan nimeen!
Mutta valehtelijoiden suu tukitaan.
https://www.youtube.com/watch?v=jvVL34aTjNE
-
Voivathan muutkin kansat rukoilla Jumalaa Psalmin 64 sanoin, vaiko vain Israel saa näiden huokausten lailla kääntyä Herran puoleen hädässään.
Psalmit 64
Pahat teot eivät pysy salassa
1Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi.
2Kuule ääneni, Jumala, kun valitan.
Kun vihollinen uhkaa, varjele minua.
3Kätke minut pahantekijöiden kiihkolta,
väärintekijöiden juonilta.
4He teroittavat kielensä kuin miekan,
jännittävät nuolekseen myrkyllisen sanan,
5ja äkkiä he piilopaikastaan ampuvat viatonta,
ampuvat, eivät pelkää.
6He kannustavat toinen toistaan pahaan,
he yllyttävät virittämään ansoja,
he sanovat: »Ei sitä kukaan näe.»
7He hautovat pahaa ja sanovat:
»Nyt panemme toimeksi!»
Tutkimaton on ihmisen sisin ja sydän.
8Jumala ampuu heihin nuolensa,
ja äkkiä he ovat täynnä haavoja.
9He kompastuvat omiin puheisiinsa.
Jokainen, joka heidät näkee, pudistaa päätään.
10Kaikki ihmiset ovat peloissaan.
He kertovat, mitä Jumala on tehnyt,
ja ottavat opikseen Jumalan teoista.
11Iloitkoon vanhurskas Herrasta
ja luottakoon häneen!
Oikeamieliset riemuitkoot!
VK 357 Saavu, Jeesus, suuri armontuoja
https://www.youtube.com/watch?v=h5AA7zllrWs
1.
Saavu, Jeesus, suuri armontuoja,
luonasi on lohdutus ja suoja.
Paimen parahin,
taivaan rauha sydämeeni anna.
2.
Viha, vaino riehuu kaikkialla,
pelkään niin kuin peura nuolten alla,
helle näännyttää.
Rauhaa ei voi löytää muukalainen.
3.
Murheen pilvet toisiansa ajaa,
kuu on vuoroin täysi, vuoroin vajaa,
sydän häilyy näin.
Kesken en saa toivoani heittää!
4.
Arkana kun heikko usko horjuu,
kaikki muut kun minut luotaan torjuu,
vierelleni jää!
Minut kätke haavojesi suojaan.
5.
Herra, katso, sammumaan käy usko,
sytytä taas armon aamurusko.
Lamppuun suitsevaan
uutta tulta Henkesi voi antaa.
6.
Saavu, Jeesus, paimenkäsi anna,
olallesi nosta, kotiin kanna.
Pysy luonani.
Verelläsi synneistäni päästä.
Benjamin Szönyi 1762. Uud. Sándor Payr. Suom. Paavo Viljanen 1935. Uud. Aukusti Oravala 1937. Virsikirjaan 1938. Uudelleen suom. Anna-Maija Raittila 1984. | Sävelmä: Böömissä 1541.
-
VK 140 Auuaita kaikki hengessänsä köyhät
https://www.google.com/search?q=autuaita+kaikki+hengess%C3%A4ns%C3%A4+k%C3%B6yh%C3%A4t&rlz=1C1JJTC_fiFI1084FI1084&oq=autuaita+kaikki+hengess%C3%A4ns%C3%A4+k%C3%B6yh%C3%A4t&gs_lcrp=EgZjaHJvbWUyBggAEEUYOTIHCAEQIRigATIHCAIQIRigATIHCAMQIRigAdIBCTEwMzQ5ajBqN6gCALACAA&sourceid=chrome&ie=UTF-8#fpstate=ive&vld=cid:b5cf2d8e,vid:2p8VSjaHeO8,st:0
-
Psalmit 66
Kohottakaa riemuhuuto Jumalalle!
https://www.youtube.com/watch?v=8OSF9ETE7HQ
1Laulunjohtajalle. Psalmilaulu.
Kohota Jumalalle riemuhuuto, maa,
riemuitkaa, maan asukkaat!
2Laulakaa hänen nimensä kunniaa,
kiittäkää ja ylistäkää häntä.
3Sanokaa Jumalalle:
Kuinka pelottavia ovatkaan sinun tekosi!
Viholliset nöyrtyvät sinun edessäsi
suuren voimasi tähden.
4Koko maa kumartuu eteesi,
koko maa laulaa kiitostasi
ja ylistää nimeäsi. (sela)
5Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä.
Hän on tehnyt meille suuria tekoja.
6Hän muutti meren kuivaksi maaksi,
kuivin jaloin kansa kulki virran poikki.
Siksi me saamme iloita hänestä.
7Hän hallitsee voimallaan iäti,
hän pitää silmällä kansoja.
Älköön kukaan nousko kapinaan häntä vastaan. (sela)
8Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki kansat,
antakaa ylistyksen kaikua!
9Hän antaa meille elämän,
hän ei salli jalkamme horjua.
10Sinä olet koetellut meitä, Jumala,
puhdistanut ahjossa kuin hopeaa.
11Sinä olet antanut meidän joutua verkkoon,
olet pannut orjuuden taakan harteillemme.
12Sinä olet antanut vihollisten ajaa ylitsemme,
me olemme joutuneet tuleen ja veteen,
mutta sinä olet avannut meille jälleen tien.
13Minä tuon sinun temppeliisi polttouhrit,
täytän lupauksen,
14jonka huuleni sinulle lausuivat,
jonka suuni puhui ahdingon hetkellä.
15Minä uhraan lihavia lampaita,
poltan pässejä tuoksuviksi uhreiksi,
minä valmistan sinulle härkiä ja vuohia. (sela)
16Tulkaa, kaikki jotka palvelette Jumalaa,
kuulkaa, kun minä kerron,
mitä Jumala on minulle tehnyt.
17Minä huusin häntä avukseni
ylistyslaulu jo kielelläni.
18Jos minulla olisi ollut paha mielessä,
ei Herra olisi kuullut minua,
19mutta hän kuunteli,
hän kuuli rukoukseni.
20Ylistetty olkoon Jumala!
Hän ei torjunut rukoustani
eikä kieltänyt minulta armoaan.
-
Säveltäjä Janne Salmenkangas: Auta meitä olemaan nöyriä
Säveltäjä Janne Salmenkangas Tampereelta johdattaa paastonajan rukoushetkeen.
Rukoushetken alussa lauletaan jumalanpalveluslaulu 803 "Marian kiitoslaulu, Magnificat". Laulun esittävät Cetus Noster, vokaaliyhtye, solistinaan Teppo Lampela, baritoni
Rukoushetkessä avustaa Hiljaa Ensemble, solistinaan Pekka Pokela
https://areena.yle.fi/podcastit/1-61325335
-
Kirje efesolaisille 2
Kuolemasta elämään https://www.youtube.com/watch?v=JYoSUp_3Fuk
1Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden. 2Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä. 3Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin.
4Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, 5että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. 6Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa 7osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen. 8Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. 9Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. 10Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.
Kristus, kirkon yhdistäjä
11Muistakaa, että te olitte synnyltänne vierasheimoisia, ympärileikkaamattomia – niinhän teitä nimittävät ne, joita ihmisten tekemän leikkauksen vuoksi sanotaan ympärileikatuiksi. 12Siihen aikaan te elitte ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa. 13Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä.
14Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin. 15Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan. 16Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta. 17Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä. 18Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina. 19Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. 20Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. 21Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, 22ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.
-
En näe rakenteita, vain ihmisiä – Juhani Rekola ja yhteiskunta
KIRJOITTAJAVILPPU HUOMO
Juhani Rekola kirjoitti usein teemoista, joilla on selkeä yhteiskunnallinen ulottuvuus: vähäosaiset ja hyljeksityt ihmiset sekä pahuus ja kärsimys. Tästä huolimatta Rekola ei kuitenkaan juuri ottanut suoraa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Rekolan ajatukset tuovat esiin tuoreen näkökulman nykyiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Herkkyys inhimilliselle hädälle
Juhani Rekolan varhaisista teksteissä kootussa Herääminen pimeään -kirjassa yksi selkeä teema ovat eri tavoin unohdetussa asemassa olevat ihmiset. Rekola käsittelee holokaustin unohdettua viestinviejää, talidomi-lapsia, Tukholman Slussenin sissejä ja useita muita ihmisiä, joita yhdistää se, että he ovat yhteiskunnan häviäjiä ja huono-osaisia.
Rekola ei kysy, miten heidän ongelmansa tai kokemansa vääryys pitäisi ratkaista. Rekola ei osoita närkästystä siitä, miten tämä on mahdollista. Usein Rekola tyytyy kertomaan ihmisen tarinan ja näin tekee näkyväksi kohtaloita, jotka muuten olisivat olleet askeleen lähempänä unohdusta.
Kirjoituksissaan Rekola osoittaa erityistä herkkyyttä inhimilliselle kärsimykselle ja hädälle. Vaikka Rekola ei ota suoraan kantaa aikansa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, hän katsoo yhteiskunnan häviäjiä. Sen kautta teksteillä on usein myös yhteiskunnallinen ulottuvuutensa.
Herkkyyttä inhimilliselle hädälle Rekola näyttää osoittaneen myös työssään. Tunnettua on, että Rekola toimi suomalaisten vankien tukihenkilönä, samoin kuin vietti aikaa Tukholman kodittomien ja alkoholisoituneiden suomalaisten, Slussenin sissien kanssa. Torsti Lehtinen kuvaa Rekolan herkkyyttä inhimilliselle hädälle kertoessaan ensimmäisestä kohtaamisestaan Rekolan kanssa Tukholman suomalaisessa seurakunnassa:
”…pidin seurakuntasalissa suomenkielisenä kirkkopyhänä kirjapöytää, jossa oli tarjolla hartauskirjallisuutta ja hengellisiä kasetteja. Minkäänlaista ostoryntäystä ei syntynyt. Sen sijaan minuun luotiin vihamielisiä silmäyksiä. Olin valinnut suomenkielisen seurakuntatoiminnan keskuksesta myytäväksi lähinnä körttiläistä alatien kirjallisuutta, joka korostaa ihmisen osaa armon kerjäläisenä. Se ei pelastusvarmuutta uhkuvia uudestisyntyneitä seurakunnan vaikuttajia miellyttänyt.
Ahdistuneena ja julkiuskovaisen roolista vaivaantuneena seisoin pöytäni takana. Pakotin hurskaan ilmeen naamalleni ja toivoin olevani jossakin muualla.
Väkijoukon lomitse lähestyi pöytääni pitkä, laiha mies, kasvot elämän uurtamat, silmien alla syvät varjot kuin paljosta itkemisestä tai heikossa valossa lukemisesta. Mies kiersi pöydän myyjän puolelle. Mitään sanomatta hän otti käteni leipälapion kokoiseen kouraansa ja jäi seisomaan viereeni.” (Lehtinen, s. 1.)
https://www.youtube.com/watch?v=SWlh53LY_eg
-
VK 55 Jäi taakse vuori kirkastuksen
https://www.youtube.com/watch?v=QSKLvTUJPxI
1.
Jäi taakse vuori kirkastuksen,
käy Jeesus kohti Golgataa.
Hän tielle ristin ahdistuksen
nyt oppilaitaan valmistaa.
Se heille salatuksi jää,
vain valta heitä viehättää.
2.
He eivät tahdo kantaa iestä,
myös meille se on vaikeaa.
Me emme seuraa ristin miestä,
vaadimme vahvaa Jumalaa.
Tie pilkkakruunun, tappion
on mieltä vailla, mahdoton.
3.
Vaan sillä tiellä elämänsä
on Jeesus meille antanut
ja uhrillansa, ristillänsä
myös meille portin aukaissut
elämään uuteen, vaikeimpaan:
ei vaatimaan vaan antamaan.
4.
Vain sille, joka suostuu uuteen,
hän lupaa tosi elämän,
ja valtakunnan salaisuuteen
hän vihkii tielleen lähtijän.
Niin vihan valtaan, kuolemaan
luo rakkaus jo valoaan.
5.
Sen valon kanssa mahti, valta,
rikkaus joutuu kasvokkain.
Se mikä näyttää vahvimmalta,
paljastuu pettäväksi vain,
ja hyvinvoinnin naamion
takana tyhjyys, tuho on.
6.
Jos itsekkyyden valtaan jäämme,
elämä siihen katoaa.
Siis ristin tielle lähtekäämme
seuraten kutsun antajaa
nyt rakastaen, taistellen
uskossa uuden luomisen.
Säk. 1–2, 4–6 Pekka Kivekäs, säk. 3 Anna-Maija Raittila. Uud. komitea 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta.
-
https://www.youtube.com/watch?v=58Y3BZsXyM0
VK 939 Päivää neljäkymmentä
1.
Päivää neljäkymmentä,
Herra Jeesus, paastosit.
Päivää neljäkymmentä
kiusattuna taistelit.
2.
Kestit helteen, kylmyyden,
pedot julmat kohtasit.
Jälkeen päivän vaarojen
pääsi maahan kallistit.
3.
Ohjaa, Jeesus, meitäkin
kestävyyteen oikeaan,
auta pienin askelin
rukoilemaan, valvomaan.
4.
Kiusaaja kun ahdistaa
syytöksillään hyökäten,
Herramme, voit lahjoittaa
luottamuksen, rohkeuden.
5.
Annat rauhan seesteisen,
yöhön riemu puhkeaa.
Joukko taivaan enkelten
haavojamme koskettaa.
6.
Liitä meidät langenneet
armahduksen yhteyteen.
Kanssamme näin matkaa teet
pääsiäiseen ainaiseen.
Päivää neljäkymmentä (Forty Days and Forty Nights) | George Hunt Smyttan 1856/Francis Pott mahd. 1860, suom. Anna-Mari Kaskinen 2009. | Sävelmä: Mahd. Martin Herbst 1676.
-
VK 54 Käykäämme nyt Jerusalemiin https://www.youtube.com/watch?v=GH92UmKfos8
1.
Käykäämme nyt Jerusalemiin
ja yhdessä paastotkaamme
ja Jeesusta kärsimystiellänsä
nyt nöyrästi seuratkaamme.
2.
Käykäämme nyt Jerusalemiin.
Vaan yössä ken kestää voisi
ja Jumalan tahtoa kuunnellen
sen katkeran kalkin joisi?
3.
Käykäämme nyt Jerusalemiin,
kun henkensä Kristus antaa.
Hän, Karitsa, kaikkien puolesta
saa tuomion yksin kantaa.
4.
Käykäämme siis Jerusalemiin,
on ikuinen kirkkaus siellä.
Ja luoksensa kerran hän kokoaa
ne, jotka hän tunsi tiellä.
Paul Nilsson 1898. Suom. Per Boreman 1945, Pauli Vaalas 1951. Uud. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Tanskassa 1627.
-
Ehtoollisen asetussanat
Herramme Jeesus Kristus,
sinä yönä, jona hänet kavallettiin,
otti leivän, siunasi, mursi
ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen:
Ottakaa ja syökää,
tämä on minun ruumiini,
joka annetaan teidän puolestanne.
Tehkää se minun muistokseni.
Samoin hän otti maljan,
kiitti ja sanoi:
Ottakaa ja juokaa tästä, te kaikki.
Tämä malja on uusi liitto minun veressäni,
joka vuodatetaan teidän puolestanne
syntien anteeksiantamiseksi.
Niin usein kuin te siitä juotte,
tehkää se minun muistokseni.
https://www.youtube.com/watch?v=SOnMo3OqjbA
-
https://fi.pinterest.com/pin/590323463696422770/
-
VK 96 Kuoleman kahleet murtanut
https://www.youtube.com/watch?v=ZrXdB2m46QU
1.
Kuoleman kahleet murtanut
on Kristus voitollansa,
elämän portin aukaissut
haudasta noustessansa.
Siis nyt kaikki riemuitkaa,
Herraa kunnioittakaa.
Hän voiton sai. Halleluja,
halleluja!
2.
Kuoleman voimaa vastustaa
ei kukaan voi maan päällä.
On synti saanut saastuttaa
niin tyystin kaiken täällä.
Hallinnut on kuolema,
vaan nyt hänen valtansa
on murrettu. Halleluja,
halleluja!
3.
Nyt Jeesus Kristus synnistä
on meidät puhdistanut.
Kuoleman valta hirveä
on voiman kadottanut.
Varjo vain on kuolema.
Kristus nousi haudasta.
Hän Herra on. Halleluja,
halleluja!
4.
Nyt taisteltu on loppuun jo
elämän, kuolon sota.
On noussut voiton aurinko,
kuololta taittui ota,
niin kuin lausuu Raamattu.
Kuolemalla voitettu
on kuolema. Halleluja,
halleluja!
5.
Pääsiäislammas viaton
on Kristus, elämämme.
Hän ristin pyhä uhri on,
pelastus synneistämme.
Veri pankaa merkiksi,
että surman enkeli
käy ohitse. Halleluja,
halleluja!
6.
Siis tänä riemujuhlana
nyt kaikki iloitkaamme.
Kun Jeesus nousi haudasta,
elämän mekin saamme.
Aina keskellämme on
valo armon auringon.
Pois väistyi yö. Halleluja,
halleluja!
7.
Oi Kristus, leipä makea,
nyt tule leiväksemme.
Pois perkaa hapantaikina,
pois saasta sydäntemme.
Anna meille itsesi
aina sielun ruoaksi,
niin elämme. Halleluja,
halleluja!
Martti Luther keskiaikaisen sekvenssin pohjalta 1524. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1524.96 Kuoleman kahleet murtanut
-
Säveltäjä Janne Salmenkangas Tampereelta johdattaa hiljaisen lauantain rukoushetkeen
https://areena.yle.fi/podcastit/1-61325335
-
930 Sinun edessäsi painamme päämme
https://www.youtube.com/watch?v=s0-DdHPcMiE
1.
Sinun edessäsi painamme päämme,
tuomme elämämme eteesi sun.
Sinun rakkautesi varaan nyt jäämme,
olet armahtanut kadotetun.
Sinun ihmeellisen ristisi juureen
tuomme sydämemme sirpaleetkin.
Saamme turvautua syliisi suureen,
siinä levätä saa syntisinkin.
Meitä kuljeta tahtosi tiellä,
vaikka outo on joskus se tie.
Loista armosi valoa siellä,
minne täältä se ikinä vie.
Kulje kanssamme aamusta iltaan,
anna yöuni levollinen.
Hehku lämpöä kaipaavan rintaan,
sinne rauhasi lahjoittaen.
2.
Sinä suuri sekä salattu Herra,
emme tunne vielä kasvojasi.
Olet johdattanut rakkaudella,
tuonut sydämiimme valoasi.
Silti paljoakaan ymmärrä emme,
vielä etsimme ja epäilemme.
Siksi hiljainen on rukouksemme:
Tule tueksi ja turvaksemme.
Meitä kuljeta tahtosi tiellä,
vaikka outo on joskus se tie.
Loista armosi valoa siellä,
minne täältä se ikinä vie.
Kulje kanssamme aamusta iltaan,
anna yöuni levollinen.
Hehku lämpöä kaipaavan rintaan,
sinne rauhasi lahjoittaen.
Tahtosi tiellä | Markku Perttilä 2005. | Sävelmä: Markku Perttilä 2005.
-
Pääsiäispaasto on nyt ohi, mutta aina voi mitata turhaa lastia pois. Huomasin kun netti oli tiistaista perjantaihin pois pelistä kuinka paljon aikaa jäi muille asioille. Suorastaan nautin tiskaamisesta ja istuskelusta puolison seurassa. Ei me paljon puhuta, siis Matti ei, mutta lähes kaikki tarpeellinen on näiden vuosikymmenien aikan jo sanottu.
Sen enempää en rukoillutkaan. Ehkä turhia rukouksia on 'siunaantunut' liikaakin. Sitä omaa tekoa nekin ovat.
Hiljaisina hetkinä kuulostelen sanoja ylhäältä. Niiden ajatusten tai 'sanojen' avulla on parempi jatkaa tätä matkaa.
Rauhallista viikonloppua ! R-m
...
SV 199 Nyt kutsuu paasto hiljaisuuteen
1. Nyt kutsuu paasto hiljaisuuteen,
seuraamaan tietä Kristuksen.
Sen matkan tuskaa, ankaruutta
vain väistää mieli maallinen.
On sietämätön ristin tie,
kun oman kunnian se vie.
2. On työläs työ ja toivotonkin
sydämen kovuus tunnustaa,
niin Herralle kuin läheisille
särkynyt sisin paljastaa.
Mieluummin näytän hymyillen
vain julkisivun ehyen.
3. Oi Herra, koske sydämeeni,
tahtosi tielle taivuta.
Lyö särö väärään varmuuteeni,
kun olen tuhkaa, tomua,
niin rohkeasti havaitsen
myös pahuuteni salaisen.
4. Suo rohkeutta matka päättää
Kristuksen ristin juurelle.
On siellä lohtu, turvapaikka
tien särkemille sieluille.
Toivona risti säteilee,
syntiset yössä valaisee.
Jouko Ikola 2000
https://www.youtube.com/watch?v=TGd-HwbOIog
-
Armahtakaa
Jeesus sanoo: ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.” Onko mahdollista aina olla valmis armahtamaan? Anteeksiantamisen vaatimus tuntuu kohtuuttomalta, jos henkilö on kokenut äärimmäistä pahaa. Sehän olisi ihmisen kokemuksen ylenkatsomista. Silti me kannamme mielessämme pienistäkin asioista sellaista anteeksiantamatonta mieltä, joka hajottaa itseämme sisäisesti. Kaunamme kohteet eivät ole edes niistä tietoisia. Kannamme sisällämme muistoja koetuista loukkauksista, ja katkeruus toista ihmistä kohtaan sitoo omia voimiamme.
Se mitä teen toiselle, kohdistuu aina jollakin tavoin myös itseeni. Kylmyys ja armottomuus, joita näen toisessa, ovat jollakin tavoin läsnä myös oman mieleni rakenteissa. Jeesus tiivistää tämän iskevästi: ”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?”
Tie aitoon anteeksiantamukseen on pitkä ja mutkainen. Sen lähtökohtana on oman vihan, turhautumisen, kaunaisuuden tunnistaminen ja hyväksyminen itsessä. Se mitä nyt tunnen, on luvallista. Päämääränä on kuitenkin oppia olemaan myötätuntoinen sekä itselle että muille.
Anteeksiantaminen ei tarkoita unohtamista. Mielemme syövereistä saattaa kummuta tukahdutettuja asioita vuosikymmenienkin jälkeen, kun hetki sille on otollinen. Kaikki kokemamme asiat ovat osa elämänhistoriaamme – myös anteeksiantamamme asiat. Samoin omat vastenmieliset tekomme saattavat nousta vainoamaan meitä uudestaan – myös ne, jotka on anteeksisaatu.
Armo ja anteeksianto ovat uskomme suuria aarteita. Niitä voi käyttää myös väärin. Päästämmekö jonkun vapaaksi rikkeestään, julistammeko jonkun syylliseksi vai syyttömäksi? Tässä ollaan hengellisen vallankäytön ytimessä. Tuomitsemalla voidaan murtaa ihminen. Viisas ”tuomari” tietää, milloin on julistettava armoa ja milloin on johdateltava ihminen ensin katumuksen tielle. Tämän valinnan vaikeuden siunaus on siinä, että se vetää meitä yhä uudestaan lähemmäs Jumalaa.
Olli Kortelainen
kirkkoherra
Teksti on julkaistu Savon Sanomissa 14.7.2019.
https://www.youtube.com/watch?v=5lc1vp8oYfQ
-
Psalmi 72
Rukous kuninkaan puolesta
https://www.google.com/search?q=kiitos+suuren+kuninkaan+youtube&rlz=1C1JJTC_fiFI1084FI1084&oq=kiitos+suuren+kuninkaan+youtube&gs_lcrp=EgZjaHJvbWUyBggAEEUYOdIBCDk4MTNqMGo3qAIAsAIA&sourceid=chrome&ie=UTF-8#fpstate=ive&vld=cid:9d629f5d,vid:2Pjyb_Tbarc,st:0
1Salomon psalmi.
Jumala, neuvo kuninkaalle lakisi,
opeta oikeamielisyys hallitsijalle!
2Hän jakakoon kansallesi oikeutta,
köyhiä palvelijoitasi hän auttakoon,
3niin vuoret kantavat rauhan hedelmää
ja oikeus verhoaa kukkulat.
4Olkoon hänen tuomionsa köyhän turva,
maan vähäiset saakoot hänen apunsa,
ja sortajat hän murskatkoon,
5niin häntä kunnioitetaan polvesta polveen,
niin kauan kuin kiertävät aurinko ja kuu.
6Olkoon hän kuin sade kuivalle nurmelle,
kuin maahan lankeava kevätsade.
7Kukoistakoon oikeus hänen päivinään,
ja vallitkoon rauhan runsaus,
kunnes kuuta ei enää ole.
8Merestä mereen hän hallitkoon,
suurelta virralta maan ääriin asti.
9Kumartakoot häntä aavikoitten asujat,
hänen edessään viholliset nuolkoot tomua.
10Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat,
Saban ja Seban kuninkaitten verot.
11Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä,
ja palvelkoot häntä kaikki kansat,
12sillä hän kuulee köyhän avunhuudot
ja rientää turvattoman auttajaksi.
13Hän säälii kurjaa ja avutonta
ja pelastaa köyhät ahdingosta,
14lunastaa heidät väkivallan ja sorron alta,
ja jokaisen henki on hänelle kallis.
15Eläköön hän kauan ja saakoon Saban kultaa.
Rukoilkoon kansa aina hänen puolestaan,
pyytäköön lakkaamatta hänelle siunausta,
16niin maa kasvaa viljaa yltäkylläisesti,
vainiot lainehtivat vuorten harjanteilla asti,
laiho on sankka kuin Libanonin metsä
ja lyhteet lukuisat kuin ruoho maassa.
17Pysyköön hänen nimensä ikuisesti,
muistettakoon se aina auringon alla.
Tuokoon se kaikille siunausta,
ja kansat ylistäkööt hänen onneaan.
18Ylistetty on Herra, Israelin Jumala,
ihmeelliset ovat hänen tekonsa,
ei ole hänelle vertaa!
19Ylistetty ikuisesti
hänen nimensä kunnia.
Maa on täynnä hänen kirkkauttaan.
Aamen, Aamen.
20Daavidin, Iisain pojan, rukoukset päättyvät tähän.
-
Psalmi 90
Ihmiselämän lyhyys ja Jumalan ikuisuus
1Mooseksen, Jumalan miehen, rukous.
Herra, sinä olet meidän turvamme
polvesta polveen.
2Jo ennen kuin vuoret syntyivät,
ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa,
sinä olit.
Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
3Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen
ja sanot: »Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.»
4Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä,
kuin eilinen päivä, mailleen mennyt,
kuin öinen vartiohetki.
5Me katoamme kuin uni aamun tullen,
kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,
6joka vielä aamulla viheriöi
mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.
7Sinun vihasi musertaa meidät,
kiivautesi saa meidät järkkymään.
8Sinä otat syntimme silmiesi eteen,
salaisetkin synnit sinä paljastat katseellasi.
9Vihasi alla meidän päivämme vaipuvat,
vuotemme haihtuvat kuin henkäys.
10Seitsemänkymmentä on vuosiemme määrä,
tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestää.
Ja kaikki niiden meno on vain turhuutta ja vaivaa,
ne kiitävät ohitse, ja me lennämme pois.
11Kuka tuntee vihasi koko ankaruuden?
Kuka kylliksi pelkää sinun kiivauttasi?
12Opeta meille, miten lyhyt on aikamme,
että saisimme viisaan sydämen.
13Herra, käänny jo puoleemme.
Kuinka kauan vielä viivyt?
Armahda meitä, palvelijoitasi!
14Ravitse meitä armollasi joka aamu,
niin voimme iloita elämämme päivistä.
15Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo
yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.
16Anna palvelijoittesi nähdä suuret tekosi,
anna lastemme nähdä kunniasi loisto.
17Herra, meidän Jumalamme,
ole lempeä meille,
anna töillemme menestys,
siunaa kättemme työt.
https://www.youtube.com/watch?v=ejdleNwTl-I
-
Maat metsät hiljenneinä
https://www.youtube.com/watch?v=OE1vnJKj6VQ
-
Näyttelijä Krista Kosonen lukee Apostolien tekoja UT2020 käännöksen mukaan (27:33-28:1-30).
22. osassa Paavali saapuu Roomaan.
https://areena.yle.fi/podcastit/1-61325335
https://www.youtube.com/watch?v=MeWRR8lkUcI
-
SV 57Taivainen tuomari
1. Taivainen tuomari,
oikea tuomioissa,
ei tuomiolta poissa
yksikään olla saa,
se kaikki saavuttaa.
Minua, Jeesus, estä
myös hengen kylmyydestä
ja auta valvomaan
niin, että voiton saan,
kun taistelussa näännyn,
puoleesi, Herra, käännyn.
Vain kuolemasi on
turvani verraton.
2. Nyt, Vapahtajani,
kuin lapsi edessäsi
lähellä sydäntäsi
hartaasti rukoilen:
puhdista saastainen.
Kun omatunto soimaa,
suo verestäsi voimaa,
ja pilkkakruunusi
suo kunniakseni,
niin että voisin jatkaa
iloisin mielin matkaa
ja kerran luonasi
riemuita iäti.
3. Siis palvelukseni
pyhitän Paimenelle,
hän johtaa laitumelle
laumansa suuren luo.
Hän minun olla suo
myös siellä hoidossansa.
Siunattu Herran kansa.
Sen keskuudessa saan
asua ainiaan.
Jeesusta, joka antoi
kaikkensa, ristin kantoi,
kaikkeni antaen
uskossa palvelen.
4. Siis aamen sanon nyt
ja veisaamasta lakkaan.
Ylistys Isän rakkaan
ei pääty kuitenkaan.
Näin vuoroin veisataan.
On Jumalalla valta.
Siis soikoon kaikkialta
nyt kiitos Isälle,
Pojalle, Hengelle.
Näin Kolminaisuus pyhä
ajasta aikaan yhä
hallitkoon kaikkia
maassa ja taivaassa.
https://www.youtube.com/watch?v=VbxMFzBsXKA
-
Iltahartaus
Musiikkihartaus: Jumala ei nukahtel
Perjantai-iltaisin kuullaan Hartaat sävelet ja iltahartauden yhdistävä musiikkihartaus.
Suomen Pipliaseuran verkkoviestintäpäällikkö Hanna Paavilainen Helsingistä puhuu unen tärkeydestä ja lukee Psalmit 121 ja 91 uuden Psalmit 2024 käännöksen mukaan.
https://areena.yle.fi/podcastit/1-68250913
-
SV 81 Pitääkö täällä ruuatta
1. Pitääkö täällä ruuatta
ja janoisena aivan
nostajaa vailla vajota
kulkijan alla vaivan?
Täytyykö sydämeni näin
kuin vangin taakkaa kantaa?
Katsahda, Herra, tännepäin,
voit auttaa, turvan antaa.
2. Tunnethan toivottomuuden,
kun murhe painaa mieltä
ja miten heikkouskoisen
on työläs nousta sieltä.
Sen näkee sinun silmäsi,
ja tiedät, mikä kaipuu
on rinnassani alati,
kun toivon säde haipuu.
3. Vapahda tästä hädästä
ja auta, Jumalani.
Suo muru taivaan leivästä
ja ruoki sieluani.
Elämän veden pisara
vuodata huulilleni,
ja armollasi paranna
tuskainen sydämeni.
4. Näin täytä tyhjä sieluni
jo tuntemisellasi,
ja raskas epäuskoni
pois nosta voimallasi.
Suo Pyhän Hengen johdattaa
eteesi, Vapahtaja,
niin luonasi voi unohtaa
vaivansa vaeltaja.
5. Rakastamaan ja uskomaan
sytytä sydämeni.
Sinussa lepoon, toimintaan
johdata askeleni,
niin että rakkauttasi
heijastaa voisin aina.
Ikeesi alla, Herrani,
ei päivän kuorma paina.
Johan Holmberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, H. Lipiäinen 2013
https://www.youtube.com/watch?v=xL_oSqBDZfY
-
En enää jaksa ( nähdä vaivaa ) iltahartauksien laadintaan.
Areena on vapaa.
Kaikki saavat tulla ja kantaa korren kekoon. :059:
-
KUKAAN EI VOI SINUA PETTÄÄ
Herra,
sinä tiedät,
että ostajat ja myyjät ovat maassamme
oma ihmisryhmänsä.
Kukaan meistä
ei voi sinua pettää,
eivät ostajat,
eivät myöskään myyjät.
Me tiedämme,
että tämä ei ole naurun asia.
Petosta harjoitetaan.
Ihmiset näkevät nälkää,
ja toiset kerävät rikkauksia.
Anna meidän ostajina ja myyjinä
muistaa tämä.
Me tahdomme toki
maksaa sen mikä on tavaran hinta,
mutta älkööt toiset myöskään
ottako enemmän
kuin tavaran todellinen arvo on.
Anna rauhasi, Herra.
Aamen.
Nouskoon iloni kuin lintu kohti taivasta
Afrikkalaisia rukouksia
Koonnut Fritz Pawelzik
Suomentanut Liisa Lehtonen
Kirjaneliö 1977
Suomen Lhetysseuran julkaisu
-
Jaakko Löytty
Käy, Herra, meitä siunaamaan
https://www.youtube.com/watch?v=i0MCTpQJ8Wc
-
Siionin virsi 244, Herra, Herra, älä heitä
https://www.youtube.com/watch?v=ZtOFBhNlag8
-
Herra, tunnustan edessäsi: Ahneena tulen köyhäksi,
sillä ahne ei saa koskaan kylläkseen.
Laupiaana rikastun, sillä antaessaan saa.
Siveettömänä tulen vähäiseksi, sillä
se hävittää kunnioitukseni toista kohtaan.
Rakastavana kasvan suureksi, sillä
rakkautta täynnä avaudun kohti rajatonta.
Ylpeänä jään yksinäiseksi, sillä se
sulkee minut itsekkyyteeni.
Nöyränä olen yhteydessä kaikkiin, sillä
se avaa sydäntäni kaikkea kohti.
Vihaan lukkiutuneena joudun ulkopuoliseksi,
sillä paha ei ole koskaan sisintä minääni.
Hyvyyteen sitoutuneena olen todellisena,
sillä se parantaa kaikki haavani.
Nautinnoissa piehtaroimiseni peittää minäni,
sillä se elää katoavissa ulkoisissa teoissa.
Sydämeltä yksinkertaisena tulen viisaaksi,
sillä silloin katson puhtaasta ikkunasta elämääni.
Kateellisena tulen kodittomaksi,
sillä se yrittää lainata elämääni.
Iloa täynnä olen kaunis,
sillä se avautuu valoon.
Pessimismini tekee valon pimeydeksi,
sillä silmäni ovat epätoivon himmentämät.
Toivo saa elämäni kukkimaan,
sillä toivo kääntyy aina kohti tulevaisuutta.
(M. Lönnebo)
-
Ihmiseksi tulleen Jumalan rukoileminen
johtaa meidät näkemään jokaisessa ihmisessä
veljen tai sisaren kasvot.
Ja nämä veljen tai sisaren kasvonpiirteet,
varsinkin jos kärsimys ja köyhyys ovat saaneet
hänessä aikaan ihmeellisen kirkkauden,
ilmaisevat meille Jumalan kasvot:
Nasaretin Jeesuksen.
Tämä vakaumus on välttämätön,
jotta voisimme ilman suurta jännitystä
elää todeksi Nasaretin ristiriidan,
sillä tästä elämämme saa eheyden.
(Veli Charles de Foucauld)
-
Pyhä ja väkevä Yksi,
me tulemme sinun luoksesi heikkoina
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi kirkon,
heikon työssään, epäilevän uskossaan,
jäsenmäärältään hupenevan,
pelokkaana lähtemään liikkeelle.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi maailman,
uupuneen ja huolten painaman,
sodan ja rikosten runteleman,
pahan lannistaman, väkivallan musertaman.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi ystävät,
yksinäiset ja rakkaudessa pettyneet,
ikävän ja kaipauksen uuvuttamat,
pelon ja tuskan ahdistamat.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi sairaat ja kärsivät,
kivun ja epätoivon runtelemat,
ihmisten hylkäämät ja pettämät.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi, Herra,
kansojen ja kansakuntien
vastoinkäymiset ja vaarat,
vankien huokaukset,
jälkeenjääneiden surun,
muukalaisten tarpeet,
uupuneiden huolet,
ikääntyvien heikkenevät voimat.
Herra, vedä puoleesi jokaista
Jeesuksen Kristuksen tähden.
Aamen
( kirkkoisä Augustinus )
-
Taivaallinen Isä,
en pyydä terveyttä enkä sairautta,
en elämää enkä kuolemaa
vaan sitä että käyttäisit terveyttäni ja sairauttani,
elämääni ja kuolemaani
sinun kunniaksesi ja omaksi autuudekseni.
Sinä yksin tiedät, mikä minulle on hyödyksi.
Sinä yksin olet Herra.
Anna minulle tai ota minulta,
mutta auta minua tekemään mitä sinä tahdot.
(Blaise Pascal 1623-1662, matemaatikko, fyysikko, filosofi)
-
Herra, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne missä on vihaa, kylväisin rakkautta,
missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta,
missä epäsopua, loisin yhteisymmärrystä,
missä erehdystä, viittaisin totuuteen,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, kantaisin toivoa,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä alakuloisuutta, virittäisin ilon.
Niin että, oi mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia,
pyytää ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia
vaatia rakkautta kuin rakastaa toisia.
Sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
antaessaan anteeksi saa itse anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.
(Franciscus Assisilainen)
-
Kaikkivaltias Jumala.
Sinä lähetit meidät matkalle ajan ulapoiden yli,
sinä annat kuohut ja tyvenen,
näytät väylän ja suunnan,
jota usko ja toivo tähyilevät.
Nosta aaltojen yläpuolelle
sanasi majakkavalo,
anna sen loistaa pimeän läpi,
niin että rantaudumme kerran
sinun satamaasi.
Kuule rukouksemme Jeesuksen tähden.
-
Valon Herra, astu sisään menneisyyteemme,
hajota pimeyden työt, murra pahan valta,
pyyhi pois synkät ajatukset.
Astu sisään muistojemme arkistoon,
astu sisään syyllisyyden ja häpeän pimeään huoneeseen.
Astu sisään peiteltyjen ja unohdettujen syntien
salaiseen huoneeseen.
Tule, valon Herra, ja anna anteeksi.
Tule, rakkauden Herra, ja vapauta meidät.
Tule, vedä meidät ulos pimeydestämme.
Tule, vedä meidät lähellesi.
(Corrymeelan yhteisön synnintunnustus)
-
Auta minua palvelemaan tunkeilematta,
auttamaan toisia
nöyryyttämättä heitä.
Anna minun tulla tutuksi pohjalle asti
kaiken kanssa mikä on matalalla
ja mitätöntä
että huolehtisin siitä
mistä kukaan ei kanna huolta
ja oppisin odottamaan, kuuntelemaan
ja olemaan hiljaa.
Tee minusta pieni ja niin köyhä,
että toisetkin voisivat auttaa minua.
(Huub Oosterhuis)
-
Herra, en tiedä
mitä minun pitäisi pyytää.
Vain sinä tiedät, mitä tarvitsen.
Sinä rakastat minua paremmin
kuin itse osaan itseäni rakastaa.
Isä, anna lapsellesi sitä,
mistä hän ei edes tiedä,
miten sitä sinulta anoisi.
En uskalla edes pyytää.
Annan vain sinulle sydämeni
ja avaan sen sinulle
Katso hätääni, jota en edes itse tunne.
(Francois de Fénelon 1651-1715)
-
SV 35 Jos niin kuin lapsi itkeä
1. Jos niin kuin lapsi itkeä
ja ikävöidä voisin,
jos uskollinen ystävä
sinulle, Jeesus, oisin,
niin armolapsi iloinen
tuntisin olevani,
Jumalani,
ja ääni kiitoksen
kaikuisi sielussani.
2. Armosi, Jeesus, kaikki on:
tie, sauva, lepo, suoja.
Se ravinto on verraton,
syvimmän toivon tuoja.
Päiväni tässä turvassa
elämään valon tuovat,
lohdun suovat,
vaan ilman sinua
ne varjon tielle luovat.
3. Kun levokseni sinut saan,
tuot rauhan elämääni,
en muualta saa milloinkaan
lohtua ikävääni.
Siis tule, rakas Herrani,
ja anna rauha syvä,
enentyvä.
Vain sinun luonasi
on mieli aina hyvä.
4. Jos kiellät rakkautesi,
niin mistä avun saisin?
Taas menettäisin toivoni
ja kaiken kadottaisin.
Siis vedä minut kokonaan
elämään seurassasi
voitostasi
ja kilvoittelemaan
turvissa kuolemasi.
5. Jos armoasi päiviini
ja siunausta saisin,
niin lähimmäisten parhaaksi
taas työni toimittaisin.
Kun sinulta saan neuvoja,
voin kasvaa viisaammaksi,
valvovaksi,
elämän matkalla
sinulle kunniaksi.
6. Kun lähdön tullen hätäilen
ja pelkään kuolemaani,
suo minun, suuren syntisen,
turvata auttajaani.
Myös viime hengenvedossa
suo toivo sinuun panna,
armo anna,
kätesi voimalla
taivaaseen, kotiin, kanna.
Paul Gerhardt Johann Arndtin rukouksen pohjalta, ruots. J. Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2015
Galleria
-
Kaikkivaltias Isä, ääretön ja ihmeellinen on sinun voimasi,
ihmisrakkautesi ja huolenpitosi:
pimeästä sinä teet valoisaa,
pahasta sinä teet hyvää,
rumasta sinä teet kaunista,
tavalliseen sinä kätket ainutlaatuisen
ja mitättömään sinä kätket suuruuden.
Jeesuksen Kristuksen kautta
sinä annat kaikki hyvät lahjasi.
Aamen
-
SV 10Jeesus, kuolit tähteni
1. Jeesus, kuolit tähteni.
Auta, että voisin jäädä
suojaan rakkautesi.
Valheellinen turva häädä.
Hoida, pese, armahda,
näytä tie, käy rinnalla.
2. Hengessä tee köyhäksi,
autuaaksi köyhyydessä.
Ole rikkauteni,
niin saan armon syvyydessä
kaiken, mitä tarvitsen
hyvyyttäsi nauttien.
3. Sinä uskon alkaja,
vakaaksi tee sydämeni.
Uskoani vahvista,
sovittaja syntieni,
etten ilman armoa
askeltakaan taivalla.
4. Neuvo sieluparkaani
viipymään vain ristin alla.
Siinä lunastuksesi
ymmärrän, kun Golgatalla,
Jeesus, ostit minutkin
haavoin verta vuotavin.
5. Ristillä kun rukoilit
surmaajille armahdusta,
minuakin tarkoitit.
Löydän tästä lohdutusta.
Anna minun ymmärtää:
muu kun pettää, armo jää.
Peter Berggren 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2011
-
SV 54 On vääryydellä valta
1. On vääryydellä valta,
se kasvaa taivaaseen,
se ilkkuu kaikkialta,
vie meidät valheeseen.
Niin moni taistelutta
väistyy ja vaikenee,
ei Herran oikeutta
tunnusta eikä tee.
2. Me saalistajat loimme
maailmaan julman lain –
nyt vaurautta voimme
me koota vuorittain.
Lain voima, oikeuskin
vain meille suoja on,
vaan köyhä muuta tuskin
kuin rotta arvoton.
3. Siis köyhä niin kuin loinen
maailman jätteet syö,
vaan nähkää totuus toinen,
niin – nähkää Herran työ:
ei tarttunut hän miekkaan,
vaan voitti kuitenkin,
kun riisti vallan viekkaan
kasvoilta naamarin.
4. Hän suostui ristin hirteen,
kurjinten syleilyyn,
ja hylkiöiden virteen
hän yhtyi särjettyyn.
Niin sydämeensä sulki
hän köyhät, sorretut,
toi vallan valheet julki,
sen julmat ratkaisut.
5. Hän sutten hampaat särki
vain hiljaa kärsien,
niin sortokeihään kärki
katkaistiin hirmuinen.
Jo vääryys kasvojansa
häpeillen peittelee
ja nousee vaivaiskansa –
nyt päivä valkenee.
Videoon https://www.youtube.com/watch?v=n66dL2eD2aQ
-
https://www.youtube.com/watch?v=Icwu8VxWwtw
SV 34 On luja Herran sana
1. On luja Herran sana,
syntinen siihen luottaa saa,
kun taakka painavana
maan matkalaista ahdistaa.
Niin muista, ahdistettu:
On Jeesus syntynyt,
ristille ripustettu,
vaan elää aina, nyt.
Syntistä rakastaa hän.
Olethan syntinen.
Armossaan julistaa hän
pyhäksi suuren syntisen.
2. Suo, Jeesus, totuudeksi
myös minun tämä huomata.
Paljasta syntiseksi,
pois väärä rauha karkota.
Herätä sydämeni
vihdoinkin huomaamaan:
On saastaa pyhyyteni
silmissä vanhurskaan.
Vain ulkokultaisuutta
on oma hurskaus,
kun jumalattomuutta
on koko sisin olemus.
3. Nyt maahan, armahtaja,
jalkaisi juureen lankean.
Sydänten puhdistaja,
vaivaani tässä valitan.
Vain sinulla on valta
pois ottaa rangaistus
ja taittaa kuolemalta
sen ruoska, kadotus.
Haavaisi tähden anon:
suo kaikki anteeksi.
Tyydyttää sielun janon
vain sinä saatat iäksi.
Jonas Hellman 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, H. Lipiäinen 2015
-
https://areena.yle.fi/podcastit/1-73834483
Tämä oli menneen kiirastorstain iltahartaus YLE Radio 1 ssä.
Katolisen kirkon kansleri Alpo Penttinen puhuu.
-
Miten suloisella äänellä kutsutkaan meitä, Herra.
Hyvyydessäsi osoitat meille elämän tien.
Anna meidän tänäänkin vyöttäytyä uskoon
ja rakkauden tekojen harjoittamiseen,
silloin saamme nähdä Sinut jokaisessa,
jonka lahjoitat tiellemme tänään.
Varjele meidät katkeruuden ja rakkaudettomuuden
meihin istuttamasta pahasta innosta,
joka erottaa meidät Sinusta.
Varjele meidät Sinusta vuotavan hyvän innostuksen tekijöinä
ja niin yhä lähemmäksi Sinua
ja Sinuun kätketyn ikuisuuden todellisuutta kulkevina.
Anna meidän kestää kärsivällisesti toinen toisemme
luonteen ja ruumiin heikkouksia
ja kilpailla toistemme kunnioittamisessa
ja auttaa toinen toistamme Sinun iloosi. Aamen.
(Benedictus Nursialainen)
-
Ylösnoussut Herra,
rukoilen sinun kirkkosi puolesta,
että se toimisi
sinun antamastasi tulevaisuudesta käsin
ja eläisi sen lupauksen varassa,
että sinä luot jatkuvasti kaiken uudeksi.
Rukoilen sinun kirkkosi puolesta,
että se todella olisi
toivonmerkki niille,
jotka ovat kadottaneet näkyvistään
päämäärän ja tarkoituksen,
jonka sinä olet antanut
kaikelle elämälle.
Rukoilen sinun kirkkosi puolesta,
että se näkisi aina
köyhissä ja kärsivissä ihmisissä
oman köyhän ja kärsivän perustajansa.
(M. Viljanen)
-
Valon Herra, astu sisään menneisyyteemme,
hajota pimeyden työt, murra pahan valta,
pyyhi pois synkät ajatukset.
Astu sisään muistojemme arkistoon,
astu sisään syyllisyyden ja häpeän pimeään huoneeseen.
Astu sisään peiteltyjen ja unohdettujen syntien
salaiseen huoneeseen.
Tule, valon Herra, ja anna anteeksi.
Tule, rakkauden Herra, ja vapauta meidät.
Tule, vedä meidät ulos pimeydestämme.
Tule, vedä meidät lähellesi.
(Corrymeelan yhteisön synnintunnustus)
Kuule minun ääneni
https://www.youtube.com/watch?v=sxI0PGrGtFU
-
Herra, meidän turvamme ja pelastuksemme, ole meille armollinen
suuren laupeutesi tähden.
Jeesus Kristus, Sinä tulit julistamaan rauhan ilosanomaa:
auta meitä tekemään loppu riistosta, köyhyydestä ja sorrosta
yhteiskunnissamme.
Ohjaa kirkkoasi Sinun evankeliumisi tiellä,
tehköön Sinun Pyhä Henkesi siitä Sinulle uskollisen
ja kaikille lapsillesi avoimen.
Pyhien yhteydessä annamme toinen toisemme
ja koko elämämme Kristukselle, Jumalallemme.
(Pomeyrolin sisarten ru
-
Herra, tue meitä pitkin päivää, kunnes varjot pitenevät ja
tulee ilta,
kunnes kiireinen maailma lepää
hiiskahtamatta
ja elämän kuume on ohi, työmme tehty.
Anna silloin, Herra,
meille armossasi turvallinen asunto ja pyhä lepo,
rauha kaiken päätteeksi;
Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme
kautta.
(1500-l./J.H. Newman)
-
Herra, me emme tule päivällä, emme toisten nähden,
sillä me emme halua toisten näkevän emmekä tietävän.
Tämä on meidän sapattisäännöksemme: Ei toisten nähden!
Emme halua tehdä tästä julkista asiaa.
Tahdomme kohdata sinut peittomme alla, sitten kun valot on sammutettu
Hänkään, joka makaa tuossa vieressä, samassa sängyssä, ei ehkä tiedä tästä.
Saattaapa käydä niinkin, että me molemmat olemme samaan aikaan sinun luonasi –
tietämättä toisistamme mitään. Se on kummallista.
Joskus näemme tai kuulemme jonkun tulleen sinun luotasi
iloisena, helpottuneena, avun saaneena, vapaana.
Se tuntuu sekä pahalta että hyvältä.
Pahalta, koska on niin vaikea uskoa sinun mahdollisuuksiisi.
Hyvältä, koska se kertoo, että vielä on toivoa.
Ethän käske meitä kuitenkaan pois.
Meillä ei ole muuta ovea, jolle kolkuttaa.
(A. Honkkila)
-
Herra, tunnustan edessäsi: Ahneena tulen köyhäksi, sillä
ahne ei saa koskaan kylläkseen.
Laupiaana rikastun, sillä antaessaan saa.
Siveettömänä tulen vähäiseksi, sillä
se hävittää kunnioitukseni toista kohtaan.
Rakastavana kasvan suureksi, sillä
rakkautta täynnä avaudun kohti rajatonta.
Ylpeänä jään yksinäiseksi, sillä se
sulkee minut itsekkyyteeni.
Nöyränä olen yhteydessä kaikkiin, sillä
se avaa sydäntäni kaikkea kohti.
Vihaan lukkiutuneena joudun ulkopuoliseksi,
sillä paha ei ole koskaan sisintä minääni.
Hyvyyteen sitoutuneena olen todellisena,
sillä se parantaa kaikki haavani.
Nautinnoissa piehtaroimiseni peittää minäni,
sillä se elää katoavissa ulkoisissa teoissa.
Sydämeltä yksinkertaisena tulen viisaaksi,
sillä silloin katson puhtaasta ikkunasta elämääni.
Kateellisena tulen kodittomaksi,
sillä se yrittää lainata elämääni.
Iloa täynnä olen kaunis,
sillä se avautuu valoon.
Pessimismini tekee valon pimeydeksi,
sillä silmäni ovat epätoivon himmentämät.
Toivo saa elämäni kukkimaan,
sillä toivo kääntyy aina kohti tulevaisuutta.
(M. Lönnebo)
-
SV 57 Taivainen tuomari
https://www.youtube.com/watch?v=VbxMFzBsXKA
1. Taivainen tuomari,
oikea tuomioissa,
ei tuomiolta poissa
yksikään olla saa,
se kaikki saavuttaa.
Minua, Jeesus, estä
myös hengen kylmyydestä
ja auta valvomaan
niin, että voiton saan,
kun taistelussa näännyn,
puoleesi, Herra, käännyn.
Vain kuolemasi on
turvani verraton.
2. Nyt, Vapahtajani,
kuin lapsi edessäsi
lähellä sydäntäsi
hartaasti rukoilen:
puhdista saastainen.
Kun omatunto soimaa,
suo verestäsi voimaa,
ja pilkkakruunusi
suo kunniakseni,
niin että voisin jatkaa
iloisin mielin matkaa
ja kerran luonasi
riemuita iäti.
3. Siis palvelukseni
pyhitän Paimenelle,
hän johtaa laitumelle
laumansa suuren luo.
Hän minun olla suo
myös siellä hoidossansa.
Siunattu Herran kansa.
Sen keskuudessa saan
asua ainiaan.
Jeesusta, joka antoi
kaikkensa, ristin kantoi,
kaikkeni antaen
uskossa palvelen.
4. Siis aamen sanon nyt
ja veisaamasta lakkaan.
Ylistys Isän rakkaan
ei pääty kuitenkaan.
Näin vuoroin veisataan.
On Jumalalla valta.
Siis soikoon kaikkialta
nyt kiitos Isälle,
Pojalle, Hengelle.
Näin Kolminaisuus pyhä
ajasta aikaan yhä
hallitkoon kaikkia
maassa ja taivaassa.
Tuntematon, suom. F. Axberg 1783, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971
-
SV 23 Sisälläni kysyy ääni
https://www.youtube.com/watch?v=7Cv8n4ZUB94
1. Sisälläni kysyy ääni,
sitkeä ja hiljainen:
Tuhlaanko vain elämääni,
miksi oikein harhailen?
Minne oman tahdon tie
minut itsepäisen vie,
viekö kirkkauden maille
vaiko yöhön suojaa vaille?
2. Eikö sielu siitä piittaa,
että Jeesus kolkuttaa,
rakkauden armoviittaa
hartioille sovittaa?
Kätensä hän ojentaa,
turvapaikan tarjoaa.
Miksen millään usko tuota?
Miksi Jeesukseen en luota?
3. Kypsymätön sydämeni
kylmä on ja tunteeton.
Haalin hyvää itselleni,
toiset siinä tiellä on.
Voitko, Herra, opettaa
miten kuuluu rakastaa
antamalla omastani,
käyttämällä lahjojani?
4. Jumalani, olen tässä –
eksyneeni tunnustan –
paluutietä etsimässä
aavikoilta maailman.
Jeesus, etsi kadonnut,
kanna kotiin uupunut.
Herra, siten löydän sinut,
että sinä etsit minut.
5. Ristinkuolemaasi asti
kannoit synnit kauheat.
Oi, niin sanomattomasti
langennutta rakastat!
Näytä, Jeesus, haavasi,
murra, muuta mieleni.
Mitä sanoit, tahdon kuulla,
ryövärille ristinpuulla.
6. Pyhä Henki, rinnassani
jatkuvasti työtä tee.
Johdata nyt matkallani,
kunnes armo aukenee.
Olet lepo, lohdutus,
köyhän apu, virvoitus,
lämpö kylmän sydämeni,
kirkastaja Jeesukseni.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, uud. ja 3. säk. K. Pispa 2014
-
SV 56 Ah, armon Herra suloinen
https://www.youtube.com/watch?v=LtgjvHuRruE
1. Ah, armon Herra suloinen,
nyt kuule huutoani,
kun kumarrun ja huokailen
ja puhun puutteistani.
Näin hätäni taas pakotti
kerjäämään helmoissasi,
pyytämään armoasi.
2. Kulkija olin huoleton,
en vaaraa nähnyt tiellä.
Mahdoton tilanteeni on,
en sitä enää kiellä.
Sokeana en kulkea
nyt osaa avuttasi,
vaan eksyn polultasi.
3. Kun järjeltäni neuvon sain
taas nousta ylemmäksi
Siinailla, vuoriteillä lain,
tie muuttui hämäräksi.
Murehtien nyt havaitsen,
taas olen eksyksissä.
En oikein tiedä, missä.
4. Vaan viimein Pyhä Henkesi
paljasti sydämeni
ja näytti turmelukseni,
löi maahan pyhyyteni.
Nyt kauhistun ja masennun
vilppiä elämäni
ja pahaa sydäntäni.
5. Edessäsi, oi Jumala,
alasti seison tässä
näin huonona ja kurjana
rauhaasi etsimässä.
Nyt vaateta ja ojenna
kätesi, nosta, kanna,
taivaasta toivo anna.
6. En osaa oikein rukoilla,
uupumus minut voittaa,
vaan saanhan silti huokaista:
armosi anna koittaa.
On voittoni, jos luoksesi
lopulta minut päästät
ja tuomiolta säästät.
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, J. Löytty 2015
-
SV 142 Kevätillan yllä Irja Hiironniemi 1992, uud. 2005
https://www.youtube.com/watch?v=v9-upujI4x8
1. Kevätillan yllä
tuuli hiljaa kulkee.
Kauneutta tulvien
luonto syliin sulkee.
2. Siinä taaskin tunnen
levon, suloisuuden.
Luoja pukee luoduilleen
puvun puhtaan, uuden.
3. Koska, Isä, kiitän,
jos en tänään, tässä?
Annat yli äyräitten
hyvää elämässä.
4. Valo viipyy mailla,
kutsuu ruohon kukkaan.
Auta, etten minäkään
täällä elä hukkaan.
-
SV 32 Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä
https://www.youtube.com/watch?v=Z-bBJURAGVE
1. Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä,
kun käymme täällä kadotuksen teitä
ja teemme turhaan työtä raskasta,
vaan emme pääse synnin kuormasta.
2. Sä lupaat hengellemme virvoituksen
ja sydämelle rauhan, lohdutuksen,
kun vaivattuina luokses tulemme
ja tunnustamme oman tilamme.
3. Tahtosi tiedän, kuulen varoituksen,
ja sydämessä tunnen kutsumuksen.
Luoksesi, Herra, tulla tahtoisin,
kun tiesi vain nyt oikein tuntisin.
4. Vaan miten sokeana nähdä voisi,
ja tiekö eksyneelle tuttu oisi?
Mitenkä rampa pääsee liikkumaan,
mitenkä kuollut nousee haudastaan?
5. Kun sanot johtavasi tiellä taivaan
murheeseen, ristiin, kärsimiseen, vaivaan,
myös lupaat viedä kautta kuoleman
sun kunniaasi korven kulkijan.
6. Vaan minä pelkään kuolemaa ja yötä,
jää kantamatta ristini sen myötä.
Kipuja, vaivoja vain pakenen,
en taivu koskaan alle murheitten.
7. Siis ole, Jeesus, tienä eksyneelle,
virvoittajaksi tule väsyneelle
ja elämäksi mulle kuolleelle
ja totuudeksi valheen orjalle.
8. Voimallas ryöstä saalis Saatanalta
ja sydämestä särje synnin valta.
Tee rakkaammaksi mulle ristin tie,
armosi tuntemiseen minut vie.
Wilhelmi Malmivaara 1888, uud. VK 1938, VK 1986, J. Löytty 2015
-
SV 72 Arkihuolten alla
1. Arkihuolten alla,
tiellä vaikealla
taaskin taivallan.
Taitoni on pieni.
Usein hukkuu tieni,
syrjään horjahdan.
Auta, Jeesus, löytämään
askelille lujaa pohjaa.
Kulkuani ohjaa.
2. Kotona ja työssä,
päivässä ja yössä
auta muistamaan:
tarpeen on vain yksi.
Syrjään siirretyksi
huolet silloin saan.
Matkalamppuun hiipuvaan
usko, toivo valon luokoon,
rakkaus voiman tuokoon.
3. Vaikka yö nyt koittaa,
uupumus jo voittaa,
vielä pyytelen:
Tule yönkin teille,
syli uupuneille
avaa siunaten.
Pelkään päivää tulevaa –
tule, Kristus, huomiseenkin,
kaikkeen, mitä teenkin.
4. Jos saan sisukkuutta
suunnitella uutta,
anna viisaus
jättää kuoret kuolleet,
löytää silmut tuoreet,
nähdä sarastus.
Sanan luja kallio
luokoon vahvan perustuksen,
armo uskalluksen.
Päivi Niemistö 2000
-
SV 76 Sinua, Jeesus, lähestyn
1. Sinua, Jeesus, lähestyn.
Rauhoita sydämeni,
kun rukoukseen hiljennyn
lepoa saadakseni.
Rintaasi anna nojata,
uskossa aina katsella
rakkaita kasvojasi.
2. Kun itken kurjaa elämää,
niin näytä kyyneleesi,
tai kiusaus kun yllättää,
muistuta kärsineesi
kauhut ja tuskan katkeran
Getsemanen ja Golgatan.
Lohduta rauhallasi.
3. Näin hitaana ja huonona
luoksesi tohdin tulla,
sokeana ja kuurona,
mielellä jaetulla.
Ahdistettuna rukoilen,
armahda, nosta syntinen
jaloilleen jälleen kerran.
4. Kun olen tottelematon,
horjuva, houkkamainen,
petollinen ja uskoton
ja syntiin taipuvainen,
vain sinä saatat armahtaa
ja kotiin saakka kuljettaa
kuoleman varjon mailta.
5. Minua estä ihmisten
vikoja tarkkaamasta,
turhien juorupuheiden
perässä juoksemasta,
kun omissani kyllin on,
kilvoitukseni kelvoton.
Sen tiedät, Jeesus, kyllä.
6. Siis kiireisesti pakenen
luo armoistuimesi.
Suo jäädä epäuskoisen
ja heikon lähellesi.
On tässä heikon väkevyys,
nälkäisen yltäkylläisyys:
saan olla omanasi.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2011
-
SV 80 Ristin luona ankkurissa
https://www.youtube.com/watch?v=J7KZiG_YFcE
1. Ristin luona ankkurissa
laivan olla pitäisi.
Myrskyn kuljetettavissa
ajelehtii purteni.
Läpi tuulten, aallokon
vaikeata paluu on.
2. Aalto nousee, myrsky pauhaa,
veden varaan vajoan.
Valheellista mielenrauhaa
lohdukseni tavoitan.
Herra haaksirikkoisten,
auta, että huku en.
3. Jeesus, tunnen kaipausta,
omaksesi haluan,
mutta toista ajatusta
hetken päästä noudatan;
epävakain sydämin
huojun edestakaisin.
4. Anna, Herra, päivän koittaa
sydämeni pimeään,
jolloin armon valo voittaa,
jolloin omaksesi jään.
Kuule, auta, paranna,
hoida rakkaudella.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, K. Pispa 2012
-
SV 95 Armon suurin taideteos
https://www.youtube.com/watch?v=qTxxlgTp5mA
1. Armon suurin taideteos,
kallis yksinkertaisuus,
siinä uskolle on kruunu,
rakkaudelle kantavuus.
Kaiken pohjana jos emme
pidä taivaan armoa,
orjuutta on vapautemme,
työt ja toimet turhuutta.
2. Jeesusta kun ainoastaan
katsoo sielu levoton,
siinä, ristin kärsijässä,
kaikki tarpeellinen on.
Siinä yksinkertaisuutta
oppia saa syntinen,
armahdusta aina uutta
ihmetellen, kiittäen.
3. Joka seuraa Jeesustansa
sinne, minne johtaa hän,
joka hänen askelissaan
löytää kutsun tärkeimmän,
häntä kiehtoo arjessansa
yksinkertaisuuden tie,
häntä, Jeesus, rakastamaan,
palvelemaan muita vie.
4. Siispä kaikki armon lapset
armohoitoon turvatkaa.
Kiirehtikää Herran vaunuun,
pois ei kukaan jäädä saa.
Pyytäkää nyt Vapahtajaa
ajamaan ja ohjaamaan.
Hänpä tietää, milloin kovaa,
milloin hiljaa kuljetaan.
5. Vaaroja on matka täynnä
yli vuorten, virtojen.
Tietä emme itse näytä,
Herra kyllä tekee sen.
Älkää mistään huolehtiko,
hän tuo kaiken mukanaan.
Pois jo kaikki turha pelko,
nukkukaa te vaunuun vaan.
Videoon
August G. Spangenberg, ruots. 1745. suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, uud. 1.−3. säk. L. Ravantti 2016, 4.−5. säk. SV 2016
-
SV 103 Maa, katso, Herran käsi jo
https://www.youtube.com/watch?v=7-8TPp7w5Zo
1. Maa, katso, Herran käsi jo
ojentuu suojaksesi.
Ja huomaa, armon aurinko
valaisee synkkyytesi.
Se valo vanhurskauden
ja armoistuin ikuinen
tuo lohdutusta, rauhaa.
2. Kun Jeesus tänne alensi
itsensä tuskaan, vaivaan,
Isänsä hänet korotti
hallitsijaksi taivaan.
Ja hänen seurakuntansa
Kristuksen morsiamena
veisailee kiitosvirttä.
3. Maa, taivas vaikka kumartaa
edessä ystävämme,
hän virvoittaa ja lohduttaa
murheista sydäntämme.
Hän meitä siunaa, varjelee
ja voimallansa hallitsee
maailmaa kaikkinensa.
4. Riemussa taivaallisessa
myös muista murheitamme
ja sieltä korkeudesta
viitoita polkujamme.
Sinusta voima säteilee.
Myös meidät väkeviksi tee,
valaise varjot tiemme.
5. Rukoile meitä muistaen
ja puhu puolestamme,
kastellen, maata muokaten
vahvista juuriamme.
Näin meitä armoon istuta,
vainioillasi varttua
päivästä päivään anna.
6. Paimenna, kaikkivaltias,
ja kutsu lampaitasi.
Huolehdi meistä, laupias,
ja ohjaa sauvallasi.
Hengellä laumaa johdata,
eksyneet yhteen kokoa,
pieninkin turvaan kanna.
7. Ylistys, kiitos, kunnia
soi taivaaseen maan päältä.
Se kuule, Herra korkea,
ja vastaan ota täältä.
Äänellä paremmalla me
soisimme ylistävämme
sinua ikuisesti.
Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2015
-
SV 96 Eivät köyhyys, rikkaus
1. Eivät köyhyys, rikkaus,
tahtominen, juokseminen,
eivät hyvyys, hurskaus,
etsiminen, löytäminen
ihmistä tee autuaaksi.
Herra tekee vanhurskaaksi.
2. Eivät omat ratkaisut,
hyvän osan ostaminen,
itsekuri ankarin,
ruumiin, sielun piinaaminen
ketään nosta pyhemmäksi
eikä Herran ystäväksi.
3. Eivät lankeemuksemme,
harharetket elämämme,
arki synnin särkemä,
teot joita häpeämme
armon ihmeen voimaa estä.
Herra nostaa syvyydestä.
4. Eivät mielen masennus,
arjen taistoon uupuminen,
sairauden ankaruus,
lohduttomin hylkääminen
Herran armotyötä estä,
risti loistaa pimeydestä.
5. Eivät omat tekomme,
hyvyytemme, pahuutemme
muuta työtä Herramme,
kun hän toimii parhaaksemme.
Herra riisuu, Herra pukee,
omaksensa köyhän lukee.
6. Puutoksemme tuntien
käymme luokse Armahtajan.
Ristiltään hän julisti
uuden pelastuksen ajan
suvullemme syntiselle:
istui armon istuimelle.
Lars T. Nyberg 1745 ja Jouko Ikola Lars T. Nybergin virren pohjalta (2.–4. säk.) 2011, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Ikola 2011
-
SV 101 Jeesus, tule luokseni
https://www.youtube.com/watch?v=-a8eltVYisQ
1. Jeesus, tule luokseni.
Suojele niin omasi,
ettei pahuus kavala
valtaan nouse minussa.
2. Puhdistusta veresi
anna syntisyyteeni.
Askeleita eksyvän
ohjaa tielle elämän.
3. Armoasi enennä,
synnin taakka kevennä,
anna Hengen uudistus,
omantunnon puhtaus.
4. Sairas terveeksi näin tee.
Avustasi iloitsee
sielu murheen vaivaama.
Lohduta ja virvoita.
5. Jeesus, uskon alkaja,
uskoani vahvista,
anna toivo, rakkaus,
uupumaton kilvoitus.
6. Kun suot kuormaa, ristiä,
anna voimaa kärsiä,
saata minut uudestaan
kuolemaasi muistamaan.
7. Taipaleeni rauhaton
kerran takana kun on,
päätä juoksu uupuneen
lepoon iankaikkiseen.
Arkkivirsi 1794, uud. W. Malmivaara 1891, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2014
-
SV 114 Jeesuksen rakkaus syntistä kohtaan
https://www.youtube.com/watch?v=dEew5MODG3w
1. Jeesuksen rakkaus syntistä kohtaan
kestävä, suuri ja lempeä on.
Kurjinta, kohtalon hylkäämää seuraa
taivainen etsijä uupumaton.
Mieleesi paina: Jeesus on aina
rakkaudessansa muuttumaton.
2. Ihmisen kylmä ja ynseä mieli,
miksi et Jeesusta uskoa voi?
Luulenko voivani kätteni töillä
ansaita sen, minkä Jeesus jo soi?
Armohan kantaa, Jeesus sen antaa.
Köyhille Herramme autuuden toi.
3. Auttajakseni jos Jeesus ei löydy,
kulje en nöyrästi, minne hän vie,
silloin en mistään voi neuvoa saada,
liioin ei kirkastu autuuden tie.
Rauhattomuutta saan yhä uutta,
toivoni suunta jos toisaalla lie.
4. Golgatan ristillä Jeesus on meille
hankkinut synneistä armahduksen.
Huononkin hoitaa hän kaidalla tiellä,
keskellä vaarojen, ahdinkojen.
Kiusaus kohtaa, mutta hän johtaa
varjellen, auttaen, vahvistaen.
5. Jeesuksen rakkaus kaikille riittää.
Heikon hän hoivaa ja ahdistuneen.
Hellästi kantaa hän sen, jonka löytää,
kyynelten laaksosta kirkkauteen.
Vaivojen tiellä Herramme kiellä
rakkauttansa ei raadolliseen.
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013
-
SV 111 Laupias Jeesus parantaa
https://www.youtube.com/watch?v=O1Rkw9dtxrM
1. Laupias Jeesus parantaa
ja lääkitä voi haavat.
Hän murheelliset lohduttaa,
he virvoituksen saavat.
Ken tuskiensa tunnossa
kauhistuu turmelustansa,
sen Jeesus etsii, nostaa.
2. Hän syntisiä rakasti
ja saapui maailmaamme.
Hän tuskan tunsi, vapisi
ja suistui kuolemaamme.
Nyt elon saamme iäisen,
on Jeesus valmistanut sen
ja lahjoittaa sen meille.
3. Haavoitetuilla käsillään
hän heikot kotiin kantaa
pois heidän harharetkiltään
ja Isällensä antaa.
Niin Isä meidät lapsikseen
myös ottaa, aivan lähelleen
luo virkistävän lähteen.
4. Hän Pietaria armahti.
Hän säälii kieltäjäänsä.
Kun itkun kuuli Mestari,
hän muisti ystäväänsä.
Niin on hän kärsivällinen,
laupias, hyvä, suloinen.
Hän anteeksi voi antaa.
5. Saat alasti ja köyhänä
luo Jeesuksesi juosta.
On omasi vain häpeä
ja tahrat synnin suosta.
Hän avosylin tervehtää
kuin kaivattua ystävää
ja armopöydän kattaa.
Leopold Franz Fridrich Lehr, ruots. B. Brisman, suom. J. Haavio 1971, uud. J. Löytty 2014
-
SV 99 Salattu Herra, valtakunnassasi
https://www.youtube.com/watch?v=sa2RYg6AA8Y
1. Salattu Herra, valtakunnassasi
ei kuolevainen kestä valoasi,
niin syvä meidät peittää pimeys.
Me kasvojasi, Herra, tunne emme,
se valo, jolla kohtaat sydämemme,
on salaisuus.
2. Salattu armopäätös meitä ohjaa.
Sen avaruutta, laupeuden pohjaa
me emme koskaan pysty mittaamaan.
Se, kuinka Isä antoi ainoansa,
Poikansa meille armohelmastansa,
on salaisuus.
3. Salattu suuri päivä, jolloin kerran
kasvoista kasvoihin saan nähdä Herran,
käyn juhlajoukkoon häntä kiittämään.
On kiire uuteen toivoon nostetulla,
jo tänä päivänä voi Ylkä tulla.
Oi salaisuus.
Johann Eusebius Schmidt 1714, suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, A.-M. Raittila 1979, SV 2016
-
SV 110 Ristillä loppuun asti
1. Ristillä loppuun asti
työn tehnyt Jeesus on.
Hän mursi pahan vallan,
syntimme tuomion.
Ihmisyys kadotettu,
eksyksiin unohdettu,
löydetään uudelleen.
2. Syntisten Vapahtaja,
sinulle kunnia!
Elämän, toivon annoit,
ihmisen puoltaja.
Antauduit tuskaan, vaivaan.
Lahjoitit meille taivaan.
Sen autuus meidän on.
3. Herätä meidät, Herra,
jo epäuskosta
ja kuolleet luutkin nosta
elämään haudoista.
Suo uusi kevät meille
oksille kuivuneille,
niin silmut aukeaa.
4. Mieleni hiljetessä
ristiä muistelen.
Kasvoja kärsineitä
ääneti katselen.
Rakkaus kutsuu lastaan,
toivona rientää vastaan,
juhlaansa johdattaa.
5. Kaikkia luotujasi
näin kutsut, Jumala.
Tahtoosi antautumaan
opetat minua.
Kalleimman lahjan annat:
syntisen taakan kannat,
virvoitat nääntyneen.
6. Näin olkoon tästä lähin
uskoni, oppini:
myös viimeinen ja vähin
saa olla omasi.
Henkesi jatkuvasti
ohjatkoon loppuun asti
armosta elämään.
Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, L.-M. Renko 2012
-
SV 13 Opeta tällaisena
https://www.youtube.com/watch?v=0cLU_8s-DPQ
1. Opeta tällaisena
luoksesi tulemaan
kuin olen, vaivaisena,
ja sinuun turvaamaan.
Kun synti tieni sulkee,
luokseni tiesi kulkee,
syntisten ystävä.
2. Omalla uskollani
en osaa uskoa,
hauraalla toivollani
en jaksa toivoa.
Sieluuni lohdutusta,
voimaa ja uskallusta
sinulta ikävöin.
3. Kun pyhään kuolemaasi
on minut kastettu,
kalliisti ostamaasi
näin laumaan johdettu,
niin auta, Jeesus, että
en sanaa, kasteen vettä
milloinkaan unohda.
4. Matkalle oppaakseni
suo Pyhä Henkesi.
Käy taluttajakseni,
kun uupuu jalkani.
Valaise tieni määrä,
oikaise suunta väärä,
suo kuorma keveä.
5. Pohjalle vahvimmalle
toivoni perustan.
Jeesuksen ristin alle
majani rakennan.
Ei ajan tuulten pauhu,
ei kuolemankaan kauhu
voi sitä horjuttaa.
Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, J. Ikola 2016
-
SV 38 Milloin opin lapsen lailla
https://www.youtube.com/watch?v=lWgrmT96x3A
1. Milloin opin lapsen lailla
lähestymään Isääni,
apua kun olen vailla,
valittamaan hätääni,
niin kuin lapsi kurkottamaan
isää kohti itkien,
isän käsiin lankeamaan?
Toivon oppivani sen.
2. Milloin, Herra, sydämeni
armon asunnoksi teet?
Milloin minun silmistäni
pyyhit kaikki kyyneleet?
Suurta kirkkautta Herran
milloin pääsen katsomaan?
Toivon pääseväni kerran
eteen Herran laupiaan.
3. Milloin vaiti olemalla
opin armoon tyytymään,
tuomioonkin suostumalla
toivomaan ja kiittämään?
Ja jos taitamattomasti
toivon, älä annakaan.
Opeta siis loppuun asti
sinua vain toivomaan
Wilhelmi Malmivaara 1890, uud. J. Haavio 1971
-
SV 55 Nyt herätkää, te murheelliset juuri
1. Nyt herätkää, te murheelliset juuri
ja muistakaa: on Herran armo suuri
etsinyt teitä yöstä orjuuden.
Hän armoon kantaa, luopukaa nyt muusta
ja kuulkaa rohkaisua Herran suusta.
Siis valvokaa!
2. Nyt herätkää, kun armon valo hohtaa
ja syntisen näin pimeässä kohtaa.
Aukaisee silmät sokaistuneetkin.
Siis seuratkaa nyt valoon Jeesustanne,
ettette eksy, joudu suunniltanne.
Siis valvokaa!
3. Nyt valvokaa! Näin Jeesus pyytää teitä.
Ei särkyneitä luotansa hän heitä.
Jo vaalenevat Luojan vainiot.
Hän kutsuu kaikki tuomiolle kerran.
Syntiset luottakaa vain armoon Herran.
Siis valvokaa!
4. Nyt valvokaa, te, kaipauksessanne,
niin ettei sammu liekki lampustanne,
ja odottakaa Herraa saapuvaa.
Hän sytyttääkin toivon, uskon jälleen
rohkaisten, muistuttaen ystävälleen:
Siis valvokaa!
Ludwig Andreas Gotter 1695, ruots. Mose och Lambsens wisor 1720, suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1891, VK 1938, L.-M. Renko 2015
-
SV 76 Sinua, Jeesus, lähestyn
1. Sinua, Jeesus, lähestyn.
Rauhoita sydämeni,
kun rukoukseen hiljennyn
lepoa saadakseni.
Rintaasi anna nojata,
uskossa aina katsella
rakkaita kasvojasi.
2. Kun itken kurjaa elämää,
niin näytä kyyneleesi,
tai kiusaus kun yllättää,
muistuta kärsineesi
kauhut ja tuskan katkeran
Getsemanen ja Golgatan.
Lohduta rauhallasi.
3. Näin hitaana ja huonona
luoksesi tohdin tulla,
sokeana ja kuurona,
mielellä jaetulla.
Ahdistettuna rukoilen,
armahda, nosta syntinen
jaloilleen jälleen kerran.
4. Kun olen tottelematon,
horjuva, houkkamainen,
petollinen ja uskoton
ja syntiin taipuvainen,
vain sinä saatat armahtaa
ja kotiin saakka kuljettaa
kuoleman varjon mailta.
5. Minua estä ihmisten
vikoja tarkkaamasta,
turhien juorupuheiden
perässä juoksemasta,
kun omissani kyllin on,
kilvoitukseni kelvoton.
Sen tiedät, Jeesus, kyllä.
6. Siis kiireisesti pakenen
luo armoistuimesi.
Suo jäädä epäuskoisen
ja heikon lähellesi.
On tässä heikon väkevyys,
nälkäisen yltäkylläisyys:
saan olla omanasi.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2011
-
SV 91 Tulkaa työtä tekeväiset
1. Tulkaa työtä tekeväiset,
kaikki, kaikki taakan kantajat,
armahdusta etsiväiset,
kuorman, kuorman alla horjuvat.
Herra Jeesus kutsuu meitä
omiin töihin eksyneitä,
sydämen hän virvoittaa,
heikon uskon vahvistaa,
tuntee matkan,
tuntee matkan kulkemamme,
nostaa taakan harteiltamme.
Helpottuu jo päivän helle.
Kiitos olkoon,
kiitos olkoon Jeesukselle.
2. Katsot, Jeesus, säälivästi
puoleen, puoleen köyhän syntisen,
kutsut häntä lempeästi
tieltä, tieltä synnin vaarojen.
Luoksesi en löydä minä,
ellet johda sinne sinä.
Tartu käteeni ja vie,
ole, Jeesus, itse tie.
Sinne käännä,
sinne käännä aina mieli,
missä kiitosta soi kieli,
missä pyhät Pyhän kohtaa.
Voiton kruunu,
voiton kruunu siellä hohtaa.
3. Taakka suloinen ei paina,
milloin, milloin meille annat sen.
Jeesus, pitkäperjantaina
kannoit, kannoit kuorman syntien.
Jäljissäsi käyden löydän
taivaallisen juhlapöydän.
Pääsen suureen kunniaan:
ystäväsi olla saan.
Veisaan virttä,
veisaan virttä Karitsalle.
Pyyntö nousee Jumalalle:
anna minun ottaa vastaan
yksin armo,
yksin armo ainoastaan.
Tuntematon pohjoismaalainen, suom. viim. 1786, Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, J. Löytty 2014
-
SV 60 En, Jeesus, rauhaa saa
1. En, Jeesus, rauhaa saa,
ennen kuin aukeaa
kärsimystesi syvyys
ja sydämesi hyvyys
koskettaa sydäntäni
hoivaten hädässäni.
2. Minua luoksesi
houkuta, Herrani,
huokaamaan lakkaamatta
ja lepoon suostumatta,
ennen kuin sydämeni
virvoitat lohdukseni.
3. Uskon ja tiedän sen,
en taakkaa syntien
voi omin voimin kantaa.
Voit armahduksen antaa
ja päästää kuormastani,
näin hoitaa ruhjeitani.
4. Kovemmin ahdistaa,
kun tuntea en saa
veresi vahvaa voimaa,
haavaisi pisaroimaa.
Se sinuun yhdistäisi,
janoista virkistäisi.
5. Verellä puhdista
minua saastaista,
uudista ihmiseksi
kuvasi kaltaiseksi,
ja ole pyhyyteni,
iloni, autuuteni.
6. Vain armo rauhoittaa
sydäntä uskovaa.
Näin jäljessäsi lähden
rakkautesi tähden
kärsimään vaivaa tiellä,
kuljethan itse siellä.
Johan Holmberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, H. Lipiäinen 2015
-
SV 115 Kaikkivoipa Kuninkaani
1. Kaikkivoipa Kuninkaani,
valtiaani,
taivaat hallitset ja maan.
Salatuimmat ajatukset,
aikomukset
vedät esiin piiloistaan.
2. Vallallasi kuninkaatkin,
ruhtinaatkin
tottelemaan taivutat.
Ylpeilevän sydämeni,
kovuuteni
näet sekä muserrat.
3. Viidakoissa tiettömissä,
eksyksissä
koditon, kun harhailen,
sinä etsit, riennät vastaan,
niin kuin lastaan
isä etsii kaivaten.
4. Turvaa et suo muuhun panna
etkä anna
minun muuta haluta,
yksin sinun haavoistasi
seurassasi
löydän levon, auttaja.
5. Armon työtä tajuamaan,
parantamaan
riittämätön järki on.
Kuljen sinun johdollasi.
Hallussasi
olkoon ohjat kohtalon.
6. Taivaan armon lämmittämä
mieli tämä
toivon löytää luonasi.
Saavun kodin kynnykselle,
Jeesukselle
jätän syntikuormani.
Jaakko Pitkätky viim. 1815, uud. W. Malmivaara 1901, J. Haavio 1971, J. Löytty 2014
-
SV 64 Kietoo synnin ansa
https://www.youtube.com/watch?v=TnghQyxXTpY
1. Kietoo synnin ansa
minut kokonansa
kiusauksineen.
Kuljin huolta vailla.
Jouduin saaliin lailla
synnin satimeen.
Voisin pyytää armoa,
mutta epäusko painaa.
Jeesus, voimaa lainaa!
2. Mitä tehdä voisi?
Kuka neuvon soisi
synnin vangille?
Teenhän rakennusta
ilman perustusta
lentohiekalle.
Lähemmäs vie ristiä,
että sielu voiman saisi,
kahleet kirpoaisi.
3. Jospa armahtaisit,
tänne katsahtaisit,
Jeesus, auttaja.
Huokaan vaivassani
kuolemaisillani
maassa, tomussa.
Heikkoa jo armahda.
Pese minut synneistäni.
Ole ystäväni.
4. Kallis Vapahtaja,
luotasi et aja
nöyrää anovaa.
Voi, jos tämänlainen,
huono, horjuvainen
sinne päästä saa,
missä on jo varjoton
uuden elon aamun koitto,
rauha, ristin voitto.
5. Maailmassa, yksin,
huolin, kärsimyksin
täällä vaellan.
Jeesus, kuninkaani,
ainut valtiaani,
Herra kunnian.
Sinne vie, kun päättyy tie,
missä kiitos kaikuu aina
eikä taakka paina.
Maria Hedenqvist 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2014
-
SV 18 Immanuel jos valollaan
https://www.youtube.com/watch?v=kXoRcqucA4Y
1. Immanuel jos valollaan
saa aavikonkin kukkimaan,
sieluni kuivaa maisemaa
hän voisiko myös kostuttaa.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.
2. Iloa pyydän hiukkasen,
jos armossasi annat sen.
Tuo ristin valo hämärään,
suo kasvun ihme elämään.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.
3. Oi, Jeesus, joudu auttamaan,
sanaasi saata uskomaan
ja auta kallis jyvänen
idulle peltoon sydämen.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.
4. On omat voimat ehtyneet,
jo vajoavat askeleet.
Vaan Herra saapuu sittenkin,
janoonhan muuten nääntyisin.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.
Anders Odhelius (And. Odel) 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, VK 1938, K. Pispa 2011
-
SV 32 Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä
https://www.youtube.com/watch?v=Z-bBJURAGVE
1. Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä,
kun käymme täällä kadotuksen teitä
ja teemme turhaan työtä raskasta,
vaan emme pääse synnin kuormasta.
2. Sä lupaat hengellemme virvoituksen
ja sydämelle rauhan, lohdutuksen,
kun vaivattuina luokses tulemme
ja tunnustamme oman tilamme.
3. Tahtosi tiedän, kuulen varoituksen,
ja sydämessä tunnen kutsumuksen.
Luoksesi, Herra, tulla tahtoisin,
kun tiesi vain nyt oikein tuntisin.
4. Vaan miten sokeana nähdä voisi,
ja tiekö eksyneelle tuttu oisi?
Mitenkä rampa pääsee liikkumaan,
mitenkä kuollut nousee haudastaan?
5. Kun sanot johtavasi tiellä taivaan
murheeseen, ristiin, kärsimiseen, vaivaan,
myös lupaat viedä kautta kuoleman
sun kunniaasi korven kulkijan.
6. Vaan minä pelkään kuolemaa ja yötä,
jää kantamatta ristini sen myötä.
Kipuja, vaivoja vain pakenen,
en taivu koskaan alle murheitten.
7. Siis ole, Jeesus, tienä eksyneelle,
virvoittajaksi tule väsyneelle
ja elämäksi mulle kuolleelle
ja totuudeksi valheen orjalle.
8. Voimallas ryöstä saalis Saatanalta
ja sydämestä särje synnin valta.
Tee rakkaammaksi mulle ristin tie,
armosi tuntemiseen minut vie.
Wilhelmi Malmivaara 1888, uud. VK 1938, VK 1986, J. Löytty 2015
-
SV 38 Milloin opin lapsen lailla
https://www.youtube.com/watch?v=_p2Ru32Tr4A
1. Milloin opin lapsen lailla
lähestymään Isääni,
apua kun olen vailla,
valittamaan hätääni,
niin kuin lapsi kurkottamaan
isää kohti itkien,
isän käsiin lankeamaan?
Toivon oppivani sen.
2. Milloin, Herra, sydämeni
armon asunnoksi teet?
Milloin minun silmistäni
pyyhit kaikki kyyneleet?
Suurta kirkkautta Herran
milloin pääsen katsomaan?
Toivon pääseväni kerran
eteen Herran laupiaan.
3. Milloin vaiti olemalla
opin armoon tyytymään,
tuomioonkin suostumalla
toivomaan ja kiittämään?
Ja jos taitamattomasti
toivon, älä annakaan.
Opeta siis loppuun asti
sinua vain toivomaan.
Wilhelmi Malmivaara 1890, uud. J. Haavio 1971
-
SV 41 Minä vaivainen, vain mato matkamies maan
https://www.youtube.com/watch?v=pqSI-G1bjkc
1. Minä vaivainen, vain mato matkamies maan,
monet vaellan vaikeat retket.
Isänmaatani outona etsiä saan,
pian ehtivät ehtooni hetket.
Surutonta, ah, matkalla en majaa saa,
sinne kiirehdin, missä on toivoni maa,
lepo iäinen missä mun kätkee.
2. Kuka lie kodin, kaupungin löytänytkään,
joka säilyä voisi maan päällä!
Ilo häipyy vain hetkisen kestettyään,
kuten kuihtuvi kukkanen täällä.
Elo täällä kuin unta ja varjoa on,
kuten kuohuva koski se on levoton,
veden lailla se hiekkahan haihtuu.
3. Tämä ruumis kun kylmäksi jäähtyvä on
ja kun kuolema silmäni sulkee,
ilo taivaassa lahjoita loppumaton,
pyhät minne sun tielläsi kulkee.
Isä, Poika ja Henki, sun kunniatas
joka paikka on täynnä ja kirkkauttas.
Sinun kiitos ja kunnia. Aamen.
Tuntematon ruotsalainen 1656, suom. VK 1701, uud. VK 1938 ja VK 1986
-
SV 70 Särkyköön nyt sydämeni
https://www.youtube.com/watch?v=1avv0ohAOU4
1. Särkyköön nyt sydämeni
kovuuttansa itkemään.
Tuskineni, huolineni
tomuun asti painan pään.
Syntieni syytös kantaa
maasta ylös taivaaseen.
Kuka sielunrauhan antaa?
Mitä vaivassani teen?
2. Minne voisin päästä pakoon,
hylätyksi kun näin jään?
Sieluparka kiiruhtakoon
vaikka korven pimeään
taikka sinne, missä pauhaa
merten kuohu väkevä,
sielläkään ei anna rauhaa
silmä kaikkinäkevä.
3. Kuulen, Herra, vaivassani
kuinka kutsut minua,
tahdot käydä rinnallani,
ristin luokse ohjata.
Risti kertoo, ettet soisi
kurjimmankaan kuolemaa
etkä minuakaan voisi
hädässäni unohtaa.
4. Mitä kutsuusi siis vastaan?
Tiedän, olet Isäni,
joka eksynyttä lastaan
lempeästi huuteli,
kun hän kulki synnin teitä
armoasi tuhlaten.
Lastasi et nytkään heitä.
Uskoa jos voisin sen.
Jonas Hellman 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2011
-
SV 92 Huoneen ristin hiljaisuuteen
https://www.youtube.com/watch?v=wmz3YqU5usA
1. Huoneen ristin hiljaisuuteen
Kristus meille valmistaa,
rukouksen salaisuuteen
särkyneitä johdattaa.
Kuorman alla uupuneinkin
lepopaikan siellä saa.
2. Siellä Kristus siunaa meitä
levollaan ja rauhallaan.
Ketään ei hän yksin heitä
epätoivoon uupumaan.
Vaatimusten ahnaat äänet
vaientaa hän kokonaan.
3. Kivun, tuskan raskaan taakan,
pimeämme salaisen,
syytöstemme kivikuorman,
elämämme sairauden
hartioilleen Kristus ottaa
alimmaksi taipuen.
Jouko Ikola 2000
-
SV 75 Herra, minä multa maan
1. Herra, minä multa maan,
Vapahtaja, jaloissasi
hädin tuskin ääntä saan
pyytääkseni armoasi.
Liikuttakoon köyhyyteni
sydäntäsi, Jeesukseni.
2. Niin kuin avoin kirja on
elämäni edessäsi.
Tiedät, kuinka kelvoton
olen ollut ystäväsi:
pettänytkin auttajani.
Olen uupumaisillani.
3. Käskyistäsi tietoinen
olin niitä rikkoessa.
Tuska salpaa sydämen
syyllisyyden runnellessa.
Säikyn omaa varjoani,
tuskin tunnen kasvojani.
4. Synnin kierre sitovin
kiristyy jo tiukemmalle.
Valheitteni verkkoihin
jäin ja painun pinnan alle.
Näinkö hukun kaikkineni?
Jeesus, riennä avukseni!
5. Anna aamun sarastaa
minullekin ristin alla.
Armostasi toivon saa
kelvottomat kaikkialla.
Päivittäin suo irti päästä
elämästä itsekkäästä.
6. Hengelläsi vahvista
häilyväistä sydäntäni.
Uskollinen auttaja,
pysy aina vierelläni,
että muita rakastaisin,
armahdettu olla saisin.
Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2015
-
SV 95 Armon suurin taideteos
https://www.youtube.com/watch?v=qTxxlgTp5mA
1. Armon suurin taideteos,
kallis yksinkertaisuus,
siinä uskolle on kruunu,
rakkaudelle kantavuus.
Kaiken pohjana jos emme
pidä taivaan armoa,
orjuutta on vapautemme,
työt ja toimet turhuutta.
2. Jeesusta kun ainoastaan
katsoo sielu levoton,
siinä, ristin kärsijässä,
kaikki tarpeellinen on.
Siinä yksinkertaisuutta
oppia saa syntinen,
armahdusta aina uutta
ihmetellen, kiittäen.
3. Joka seuraa Jeesustansa
sinne, minne johtaa hän,
joka hänen askelissaan
löytää kutsun tärkeimmän,
häntä kiehtoo arjessansa
yksinkertaisuuden tie,
häntä, Jeesus, rakastamaan,
palvelemaan muita vie.
4. Siispä kaikki armon lapset
armohoitoon turvatkaa.
Kiirehtikää Herran vaunuun,
pois ei kukaan jäädä saa.
Pyytäkää nyt Vapahtajaa
ajamaan ja ohjaamaan.
Hänpä tietää, milloin kovaa,
milloin hiljaa kuljetaan.
5. Vaaroja on matka täynnä
yli vuorten, virtojen.
Tietä emme itse näytä,
Herra kyllä tekee sen.
Älkää mistään huolehtiko,
hän tuo kaiken mukanaan.
Pois jo kaikki turha pelko,
nukkukaa te vaunuun vaan.
Videoon
August G. Spangenberg, ruots. 1745. suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, uud. 1.−3. säk. L. Ravantti 2016, 4.−5. säk. SV 2016
-
SV 10 Jeesus, kuolit tähteni
1. Jeesus, kuolit tähteni.
Auta, että voisin jäädä
suojaan rakkautesi.
Valheellinen turva häädä.
Hoida, pese, armahda,
näytä tie, käy rinnalla.
2. Hengessä tee köyhäksi,
autuaaksi köyhyydessä.
Ole rikkauteni,
niin saan armon syvyydessä
kaiken, mitä tarvitsen
hyvyyttäsi nauttien.
3. Sinä uskon alkaja,
vakaaksi tee sydämeni.
Uskoani vahvista,
sovittaja syntieni,
etten ilman armoa
askeltakaan taivalla.
4. Neuvo sieluparkaani
viipymään vain ristin alla.
Siinä lunastuksesi
ymmärrän, kun Golgatalla,
Jeesus, ostit minutkin
haavoin verta vuotavin.
5. Ristillä kun rukoilit
surmaajille armahdusta,
minuakin tarkoitit.
Löydän tästä lohdutusta.
Anna minun ymmärtää:
muu kun pettää, armo jää.
Peter Berggren 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2011
-
SV 28 Sieluni, joka toivoisit
1. Sieluni, joka toivoisit
saavasi lohdutuksen,
sen saada voit, jos uskoisit
sanasta lunastuksen.
Näin omaantuntoon levon saan
ja rauhan sydämeeni,
jos niin kuin lapsi osaisin
uskoa Jeesukseeni.
2. Taas juonittelut järkeni
ja vihollisen ansa
ohjaavat ohi Herrani
ja rauhan antamansa.
Nyt sanon sydämelleni:
Jeesuksen armo kestää,
ei syyllisyyden ankaruus
voi Herran työtä estää.
3. Siis miksi vielä epäilen
ja Jeesukseen en luota?
Jos tekojani katselen,
se toivoa ei tuota,
vaan syntisinä hänelle
kelpaamme puutteinemme.
Se järjestys on Herramme,
rauhamme, autuutemme.
Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Ikola 2015
-
SV 80 Ristin luona ankkurissa
https://www.youtube.com/watch?v=J7KZiG_YFcE
1. Ristin luona ankkurissa
laivan olla pitäisi.
Myrskyn kuljetettavissa
ajelehtii purteni.
Läpi tuulten, aallokon
vaikeata paluu on.
2. Aalto nousee, myrsky pauhaa,
veden varaan vajoan.
Valheellista mielenrauhaa
lohdukseni tavoitan.
Herra haaksirikkoisten,
auta, että huku en.
3. Jeesus, tunnen kaipausta,
omaksesi haluan,
mutta toista ajatusta
hetken päästä noudatan;
epävakain sydämin
huojun edestakaisin.
4. Anna, Herra, päivän koittaa
sydämeni pimeään,
jolloin armon valo voittaa,
jolloin omaksesi jään.
Kuule, auta, paranna,
hoida rakkaudella.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, K. Pispa 2012
-
SV 32 Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä
https://www.youtube.com/watch?v=qasq_DjBpcs
1. Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä,
kun käymme täällä kadotuksen teitä
ja teemme turhaan työtä raskasta,
vaan emme pääse synnin kuormasta.
2. Sä lupaat hengellemme virvoituksen
ja sydämelle rauhan, lohdutuksen,
kun vaivattuina luokses tulemme
ja tunnustamme oman tilamme.
3. Tahtosi tiedän, kuulen varoituksen,
ja sydämessä tunnen kutsumuksen.
Luoksesi, Herra, tulla tahtoisin,
kun tiesi vain nyt oikein tuntisin.
4. Vaan miten sokeana nähdä voisi,
ja tiekö eksyneelle tuttu oisi?
Mitenkä rampa pääsee liikkumaan,
mitenkä kuollut nousee haudastaan?
5. Kun sanot johtavasi tiellä taivaan
murheeseen, ristiin, kärsimiseen, vaivaan,
myös lupaat viedä kautta kuoleman
sun kunniaasi korven kulkijan.
6. Vaan minä pelkään kuolemaa ja yötä,
jää kantamatta ristini sen myötä.
Kipuja, vaivoja vain pakenen,
en taivu koskaan alle murheitten.
7. Siis ole, Jeesus, tienä eksyneelle,
virvoittajaksi tule väsyneelle
ja elämäksi mulle kuolleelle
ja totuudeksi valheen orjalle.
8. Voimallas ryöstä saalis Saatanalta
ja sydämestä särje synnin valta.
Tee rakkaammaksi mulle ristin tie,
armosi tuntemiseen minut vie.
Wilhelmi Malmivaara 1888, uud. VK 1938, VK 1986, J. Löytty 2015
-
SV 111 Laupias Jeesus parantaa
https://www.youtube.com/watch?v=O1Rkw9dtxrM
1. Laupias Jeesus parantaa
ja lääkitä voi haavat.
Hän murheelliset lohduttaa,
he virvoituksen saavat.
Ken tuskiensa tunnossa
kauhistuu turmelustansa,
sen Jeesus etsii, nostaa.
2. Hän syntisiä rakasti
ja saapui maailmaamme.
Hän tuskan tunsi, vapisi
ja suistui kuolemaamme.
Nyt elon saamme iäisen,
on Jeesus valmistanut sen
ja lahjoittaa sen meille.
3. Haavoitetuilla käsillään
hän heikot kotiin kantaa
pois heidän harharetkiltään
ja Isällensä antaa.
Niin Isä meidät lapsikseen
myös ottaa, aivan lähelleen
luo virkistävän lähteen.
4. Hän Pietaria armahti.
Hän säälii kieltäjäänsä.
Kun itkun kuuli Mestari,
hän muisti ystäväänsä.
Niin on hän kärsivällinen,
laupias, hyvä, suloinen.
Hän anteeksi voi antaa.
5. Saat alasti ja köyhänä
luo Jeesuksesi juosta.
On omasi vain häpeä
ja tahrat synnin suosta.
Hän avosylin tervehtää
kuin kaivattua ystävää
ja armopöydän kattaa.
Leopold Franz Fridrich Lehr, ruots. B. Brisman, suom. J. Haavio 1971, uud. J. Löytty 2014
-
SV 118 On kaita Herran tie
1. On kaita Herran tie,
se vaivan alle vie.
Jos sillä tiellä lienet,
niin muista: köyhät, pienet
kantavat Herran iestä
seuraten Ristin Miestä.
2. Vaan riemuitakin saa
se, jota johdattaa
Herramme seurassansa
armollaan, voimallansa.
Jos painava on taakka,
hän auttaa loppuun saakka.
3. Matkalla taivaaseen
oppaaksi eksyneen
ei oma järki riitä,
et valoa saa siitä.
Valona kirkkaimpana
on tiellä Herran sana.
4. Hän sinut armahtaa,
et synnin palkkaa saa.
Et uuvu puolitiehen,
hän saattaa matkamiehen
armossaan taitavasti
perille, kotiin asti.
5. Lieneekö yhtäkään,
ken kantaa ristiään
nöyrtyen alle painon
ja tuskan, pilkan, vainon,
sen tiedät, Jeesus, yksin,
kruunattu kärsimyksin.
6. Siis hoida minua
horjuvaa, heikkoa
ja liitä seuraajiisi,
rakkaisiin ystäviisi,
niin ettei mitään puutu.
Armo ei koskaan muutu.
Abraham Achrenius 1769, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2014