Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: PekkaV - 05.11.23 - klo:05:13
-
Matkan alku on unelmaa. On lumousta matkaan lähtö. Alku ei aina ole hankalaa. Lopussa ei aina seiso kiitos.
https://www.youtube.com/watch?v=c_DdSUJX8k8&list=RDK1fctqN8JEM&index=5
Maailma on kaunis, niin myös ihminen.
Vastaranta on tavoite, vaikka kiiskestä ei niin ole väliksi. Se on piikkinen. Ja limainen.
-
Keksin keinon nukahtamisen jouduttamiseksi: hengitän kolme kertaa syvästi ... kolme kertaa syvästi .
.. kolme kertaa syvästi ...
-
Nyt ei kyllä irtoa, ei sitten millään. Vaikka kuinka ... ni ei. Voi hyvän tähe! Ei voi olla näin nihkeetä, näin juntturaa ja kantturaa! Milloin kuiva kausi päättyy vai onko tää loppu, lopun alkua. En millään tahtoisi. Onko kyse uuden tulemisen kypsyttelystä? Muhiiko pinnan alla verso?
Luopumisen tuskaa? Uuden ajan koiton toivoa?
Katso! Etkö näe!?
Avaa silmäni. Kirkasta ymmärrykseni. Näytä toivo. Pidä minusta kiinni. Varjele meitä. Anna ilosi ja rauhasi.
-
Usko ainoastaan !
-
Oscar Hijuelos: Kaunis Maria
-
Don't Cry for Me Argentina
kohta 3.35 https://www.youtube.com/watch?v=mtNlAOfITqs
-
Angelica: Shy School Girls Bring The House To TEARS!! | Britain’s Got Talent 2017
https://www.youtube.com/watch?v=xxFlmsvWefU
-
Non-ni! Taas on yö mennyt ja päivä valkenee. Pakkasta pitelee. Kohta lämpenee. Lumet sulavat? Joulu on pian.
Voi, kun osaisi niiden lahjojen kanssa toimia. Mitä ja kenelle antaa ja mitä?
Ja se kuusi! Voe hyvän tähe! Stressi.
Nyt pitää mennä vielä nukkumaan, vaikka olenkin nukkunut 5-6 tuntia. Lounaan jälkeen tulee kuitenkin vielä pari tuntia, vaikka suositus onkin parikymmentä minuuttia. Mutta mitäpä ei eläkeläinen tekisi toisin.
Eliniän tavoitteeni tuntuu vielä kaukaiselta. Lähenee kuitenkin päivä päivältä. Se on niin uskomaton, etten viitsi toistaa. Missään tapauksessa en suostu perumaan, näytti miltä näytti.
-
Olen kamppaillut sen Paavo Haavikon lauseen kanssa, "ettei ihonsa sisältä pääse".
-
On tosiaan neljän kirjan ja yhden aikakauslehden pino luettavaa. Ei vaan meinaa tulla luetuksi kannesta kanteen. On niin hajallaan tämä elämä. Jotenkin fragmentaarista, palasia täällä, palasia tuolla.
No älähämmitä. Kyllä kaikki aikanaan. Nyt on nyt.
Tytär pyysi hiihtämään. Haettava sukset ullakolta, kaivettava monot kaapista, löydettävä voiteet, mietittävä pukeutuminen kun on niin pakkasta. Pieni parin kolmen kilometrin lenkki, sen verran että viikset huurteeseen.
Eilen ja toissapäivänä kävelin kolmen kilometrin lenkin. Kyl se pidentää yöunta tunnilla. Ja päiväunta puolella. En ole vielä saanut aikaiseksi laittaa herätystä puoleen tuntiin päivällä, jotta saisin yöhön enemmän. Toisaalta ... onhan tämä yökukkuminen rauhallisen olon aikaa, hiljaisen mietiskelyn hetken mahdollistavaa. Puolensa ja puolensa, kun ei ole yhteiskunnallisia velvoitteita, siis työtä. Tai siis nythän sitä onkin, kun voi itse päättää keskittyä oleelliseen. Mutta ansiotyötä. Lepo on kuitenkin yksi oleellisimmista. Sitähän eläkeläisyys on. Että näillä mennään. Vaikkakin hienosäätöön on tarve ja vara.
Nyt on mahdollista järjestää maailma. Tasapaino on tärkeä. Siihen on pyrkiminen ja sen aika on nyt: katsoa mikä on tilanne, tehdä siitä johtopäätökset ja toimia niiden pohjalta, elää elämäänsä, Irwin Goodmannin sanoin ja elää elämäänsä.
https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=ja+el%C3%A4%C3%A4+el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4ns%C3%A4
-
Rakas Päiväkirjani! On kulunut kolme viikkoa, kun viimeksi kirjoitin, viimeksi sinua tavoitin, kanssasi keskustelin, sinulle juttelin.
Miten olet voinut tämän ajan? Oletko ollut enemmän tyytyväinen kuin tyytymätön?
Varmaan olet seurannut pressavaaleja. Minua ne alkavat tympiä. Kaksi ukkoa tuijottaa toisiaan ja yrittää olla toista fiksumpi.
Onhan virka erikoinen, ainoa Suomessa ja näkyvä ja vaikuttava ja kaikkea mahdollista, asuntoetu, hyvä palkka; tietysti. Parempaa ei voi toivoa? Monellakin kriteerillä näin on, mutta toisaalta. On siinä omat vaivansa. Olis sitä kuitenkin mielenkiintoista kokeilla :icon_cool:
Leikki leikkinä, yhteiskunnan toimivuus edellyttää vakautta. Hyvä pressa on sen tärkeä takaaja. Järjestelmä edellyttää. Kokonaisuuden eheys tuo turvan kaikille. Maan isä on isä siinä missä muutkin.
-
Tule, uni! Missä olet? Tule! En jaksa odottaa. Tule nyt. Miksi viivyt. Tiedän, milloin olet ovella. Viimeistään kolmen tunnin kuluttua tulet, mikäli entiset merkit paikkansa pitävät. Kolme tuntia tuntuu pitkältä.
Näin on ja näillä mennään.
Mitähän on tämän jälkeen? Koska mikään ei ole loputonta. Ajatus tuo turvaa. "Kaikki päättyy aikanaan". Toivottavasti sitä ennen tapahtuu paljon. Vai onko sittenkin, että "tapahtuminen" sinänsä ei olisikaan merkityksellistä?
Rakkautta toivon, rakkautta vain ja uskoa ja luottamusta. Yhteisöllisyyttä. Ymmärrystä. Pyrkimystä ymmärtää. Rukoilen.
Tähän onkin hyvä taas päättää:
Isä, Jumala Kaikkivaltias! Siunaa meitä ja varjele meitä. Valista kasvosi meille ja ole meille armollinen. Käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille rauhasi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.
En tahdo kuitenkaan lopettaa, sillä valvottavaa on vielä. "Valvoa mun, Jeesus anna aina ristis juurella."
Olen kuin Maria-äiti, halasi maahan vaipuneena ristiä. Se oli hänen, se on minun ainoa lohtu ja turva.
"Sun ristis olkoon ainoa tienviittaajani matkalla, ain aurinkona päivällä ja yöllä kuuna tähtenä.
Se oikealle ohjatkoon, pois harhateiltä johtakoon. Maailma ettei eksytä, pois tyköäsi viehätä.
Se olkoon turva tuskissa, varustus vahva vaaroissa.
Ain eläessä iloni ja kuollessakin toivoni."
Hyvää huomenta, rakkaat Ystävät!
Olen kaivannut körttiseurojamme. Vaikuttaako ulkokohtaiselta: "körttiseurojamme"? Käytännössä olen ollut "pihalla", koska niin harvoin olen päässyt veisaamaan yhdessä. Pitää siis kirjoittaa: Seuraanne, yhdessäoloamme.
Isän, Jumalan Rakkaus, Pyhän Hengen osallisuus olkoon kanssamme. Amen.
(Oli jo toinen "Amen". Kolmaskin saattaa tulla, sillä yötäni on vielä laskennallisesti tunti.
Aamen. Halleluja.
-
Rakas Pekka. Päiväkirjaasi on hyvä lukea, se herättää ajatuksia.
Minulla uni on parantunut kun ajattelu on vähentynyt. Valvon kyllä joka yö, mutta silloin eivät ajatuset enää laukkaa. Lepään ja sittenhän unikin ajallaan tulee.
Tunti sinne tai tänne hiljaista musiikkia kuunnellen on lepoa.
-
Kirjoitanpa vaan vielä, että voe tokkiisa, vaekka onpa tuo todettu ennenkin.
Kyllä Haatwikki http://foorumi.h-y.fi/index.php?action=profile;area=showposts;u=198 on rautaa!
Pitkästä aikaa loput sivut ovat pelkkää hunajaa. Enpä muista, milloin olisin kokonaisen kirjan nautinnolla lukenut.
-
Neil Hardwick osaa satiirin parhaat temput. Ne aina minua naurattaa. En ole kova nauramaan, mutta hyvä huumori ja tilannekomiikka nauratta. Ja valitettavasti tyhmyys. Toisaalta se myös tekee vihaiseksi.
Voe tokkiisa, ain haaskaa olla pittää, välil. :023:
-
Neljänneksi viimeisessä postauksessa kaipasin siioninvirsiseuroja. Eilen olisi ollut lähellä, mutta keli! Kadut jäässä ja kesärenkaat! Koettelee, vaan ei hylkää Herra. Meni jälleen ohi yhteiset siioninvirsiveisuut. Lohtuna on seurakunnan katu-pappila useammin, ma, ke ja pe kaksi tuntia kerrallaan. Näin lapsuuden maailma kaikkoaa yhä kauemmaksi.
-
Erämaaromantiikkaa modernisti, olkaa hyvät!
WE GOT MARRIED | JAKE + NICOLLE (WEDDING VIDEO)
https://www.youtube.com/watch?v=FZYmR07usnk
Off Grid w/ Jake & Nicolle
https://www.youtube.com/channel/UCVJgocEWT3u49_4GtulGHnQ
-
Mie sitä olin taas Katupippilässä. Mikä ettei. Se alkaa lähteä lentoon, ku siel on niin mukavaa. Monenlaista kohtaloo. Mutta sitä ihmettelen, että tietty varuillaanolo meikäläistä kiusaa. Ei koskaan voi olla varma, mitä tapahtuu, vaikka ollaankin Herran kukkarossa. Siis että onko kivaa vai ei. Niin kai on elämässä yleensä. Mutta mikä tekee tämän merkittäväksi, paikka on tuttu vuosien takaa, ja silti ... jos ymmärrät.
No pienet on murheet, kun ei ole suurempia.
-
Mie vastaan omalt kohaltain jot ain ko mie mään johonkii suuriin odotuksii kans, männöö vähä huonommin.
Ja taas, jos lähen pitkin hampain, nii vällee onkii nii mukavaa jot !
Nää on semmosii asjoi jot niihi ei voi ain ovin paljo ite vaikuttaa. Ko on usseimpii ihmisii nii se on sen yhteispelin henki mikä vaikutelloo.
Voi mite on metkaa taas haastella lapsuuven murteella. Ymmät sie ? Ymmärrät tietyst !
Jotekii on nii mukava siu kansais haastella, iha suu tulloo makijaks.
Voi hyvin ielleiiki päi !
R-m ( ei Matti täl kertaa ) :003:
-
Asiat etenevät ajan myötä
Etenevät asiat myötäilevät
-
Onpa tosiaan lämmin!
No nyt se kesä tulee kohisten!
Aina se on ihme.
Kasvu
Maa työntää kasvua valtoimenaan.
Linnut laulavat
Kesä on aivan tuossa kynnyksellä
Mökkielämä odottaa.
Aion opetella aamu-uinnin vaimon kanssa, tai koska vaimokin. Hän on aina uinut aamuisin. Minulle se voi olla kova paikka, mutta meinaan yrittää. Jospa tulisi tavaksi. Ruskea rasva suojaa taudeilta.
On ihme, kun kevät taas koittaa. Kyllä talvi on pitkä. Sen kanssa pitäisi opetella elämään ja näkemään enemmän hyvät puolet.
Illan suussa menemme simalle ja munkille seurakuntatalon pihaan. Aamulla lyötiin kättä päälle puolison ehdotuksesta, ettei muuten vappua juhlita, ei ylioppilaslakkia. Todennäkoisesti kuitenkin huomenna mennään jonnekin. Imua ei voi vastustaa. Ja eikä siinä mitään. Hän tarkoitti varmaan vain, että tietynlainen pakonomainen stressi juhlia, siitä luovuttaisiin, siltä yritetään välttyä. Vapaa lasku. Rennolla asenteella.
Muuten on kaikki hyvin, muutenkin. Kuitenkin kaikitenkin, jos ei ala kaivella eilisen vaivoja ja kremppoja. Paljolti ne tulee ja menne ja jos ei, niiden kanssa sitten vaan ollaan ja eletään. Ja mikäpä tässä on ollessa.
Sitä minä kuitenkin, mikä on tulevaisuus? Ei sen tarvitse huolettaa Jumalan kämmenellä. Syntisenä ja heikkouskoisena kuitenkin välillä lankeaa, alkaa jopa murehtia turhia.
Antaa ajan kulua. Aika parantaa. Aika tekee työtään. Ajan myötä uudistumme hoitaessamme vanhaa, tätä mikä nyt on, kohta vanhaa uuden ilmaantuessa.
-
En kehtoo, viiti, taho enkä halua.
Nyt mennään lujjoo tässä säässä
Aurinko voitelee nivelet.
Herättäjäjuhliin on enää vähän tovia enemmän.
Tokkopa tässä mitään kummosta sitä ennen tapahtuu, vaikka mistäpä sen tietää, tiiä häntä. Koskaan ei voi olla satavarma. Katellaan ja kuulostellaan, ei hötkyillä.
Että näin tällä viisiin.
Luin Saarikoskesta Parnassosta korkeakirjallista jorinaa.
Aikamme on tätä.
-
Miekii ootan aurinkon voiteluu. Se ei vielj oikee tunnu, mutt jos tulloo lämmin ja kuiva kesä niiku on olleetkii, nii siit ei säre. Nyt särköö vaik roppii otan.
Onneks on miul tää siivooja, näil nivelil ei ennää siivota. Hää hääriiki just parraillaa imurin kans, nii mie tulin karkuu tähä konnee äärel. Matti mänj kamariisa ja pan oven kiin. Lukkoo, niiku yleáikaa tekköökii.
Koht lähen kattamaa pöyvän. On vapun jämiä, perunasallaattii ja rosollii ja Pepsi-kolaa. Teen vihriän salaatin ja piastan pihvit. Jot olkoo siin täänpäiväne ruoka.
Mie tätä saisioo kuuntelen. kaikest en oo sammaa mieltä mut meis ihmisin on paljo sammaa. Se just on nii metkaa.
Nyt käyn Älypäätä koittamaa saaha paremmaks. :039:
-
6. sunnuntai pääsiäisestä
Pyhän Hengen odotus
Pyhää Henkeä ei anneta omavoimaisille, omaa itseään ja omaa jumalisuuttaan täynnä oleville ihmisille. Pyhä Henki on janoisten sielujen, tyhjien ja köyhien sydänten taivaallinen lohduttaja.
Martti Simojoki (s. 70)
"Viisaiden sanat ovat teräviä kuin häränajajan piikki, mietelauselmat kuin lujia nauloja. Nämä sanat ovat kaikki saman paimenen antamia.
Saarn. 12:11" (s. 1)
Kirkkovuoden sitaattikirja, Sattuvia sanoja jokaiselle päivälle; toim. Jaakko Mäkeläinen; HERÄTTÄJÄ-YHDISTYS 2019
-
PekkaV, sie ymmärrät. Oot kasvant ymmärrykseen Herran armosta !
:057: Rakastavat sielut tuntevat toinentoisensa
R-m
-
Hän tulee ulos viikon kuluttua oltuaan pimeässä yhdeksän kuukautta. Ulkoa on jo pitkään kuulunut mielenkiintoisia ääniä ...
-
Hän tulee ulos viikon kuluttua oltuaan pimeässä yhdeksän kuukautta. Ulkoa on jo pitkään kuulunut mielenkiintoisia ääniä ...
... kevät huumaa
kuumaa
tuumaa hän eikä enemmän
tai jos sittenkin
paine saattaa purkautua
jos
ei voi tietää
mitä vielä
uutta ja
mielenkiintoista
saattaa tapahtua
tai sitten mennään näillä jäillä
jäässä kesän kynnyksellä
Tuomi kuitenkin puhkeaa täytteen loistoonsa ja tuoksuunsa
tuota pikaa näillä näppäimillä koht sillään, ei millään
sitten enää melkein ole väliä
kun kesä saa, niin minäkin
lämpöä tunnen nyt
Mutta sitten:
On kesä mennyt
lämpöä tunne en nyt
taas syksy saa
minä en
(Ylioppilaslehti, Jonny Walker, n. v. 1968)
Kuitenkin:
On kesä mennyt
lämpöä tunnen nyt
taas syksy saa
niin minäkin
-
Minullakin on kevätkesä, mutta se kukkii nyt toisaalla.
Körttifoorumin pelloilta satoni on korjattu, kypsänä toivoakseni. Innoittajani ja kasvattajani on aina sama. Kylvöpaikka on annettu muualta.
Kiitoksia kasvun vuosista , innoittajista, ystävistä, Siionin virsitä, Herättäjäjuhlista jotka seuraan edelleen. Kiitos Pekkav, Pena, seppos, Öppis, 'ohjaajavanhukseni ja veljeni juhani, Mauno-Karlits, ja lukemattomat muut.
1. Johanneksen kirje 1:7 FB38
Share
Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Rakastakaa toisianne ! :049: R-m
-
En ole valmis. Kiitin pappia, mutta en seurueen vanhinta.
-
R-m lähti. Edellisestä postauksestamme on lähes kaksi viikkoa. Kauan hän oli - ja aktiivinen. Minä olen ollut kauemmin, yli kymmenen vuotta, yhtä kauan kuin eläkkeellä.
En anna periksi.
-
En lähtenyt lopullisesti. Tuli heti niin ikävä. Siirryin pitämään blogia Älypäähän.
Siellä ei keskustella muusta kuin peleihin liittyvästä, joten kun täällä joku inspiroi, saatan inspiroitua ! :049: :049: :049:
R-m
p.s. Uskosta toivon keskustelua, sillä se on elämäni suurin asia.
-
Uskosta toivon keskustelua, sillä se on elämäni suurin asia.
Olen Juho Malkamäen seurapuheita aamuhartauksiksi lainatessani usein säikähtänyt hänen käyttämiään kolkon kuuloisia ilmauksiaan. Hän mainitsee vaivan, murheen, velan ja itsensä tuomitsemisen kristityn elämään kuuluvina pysyvinä pohjavirtoina. Ilon ja vapauden hän tuo esille vain silloin tällöin ja kuin sivuseikkana. En kuitenkaan koe, että Juho olisi missään mielessä väärässä. Onhan tuo murhe minullekin tuttua. Sanoisin sitä kuitenkin apeudeksi enkä vaivanalaisuudeksi. Tarvitsen Jumalan edessä aina Jeesusta parantajakseni. Se, että ilo ja rauha myös ovat sydämessäni, on Jeesuksen työtä.
-
Kiitos Pena kun otit toiveeni huomioon. Sinä olet ollut oikea körtti kun et ole liikaa omasta uskostasi puhunut.
Itse koen olevani muutakin kuin körtti. Olen ortodoksis-katolis- hernhuttilais-körtti, ainakin nämä tunnistan .
Olen kai puhunut enemmän valoisasta ja tyytyväisestä uskosta, kuin kärsivän syntisen osasta. Kuitekin kärsiminen on kuulunut elämääni aivan lapsesta asti.
Ensin menetin Karjalan, ja sitten kuusivuotiaani lähes kuolin hinkuyskään.
Olen omien ja muidenkin perheenjäsenien sairauksien kautta tullut uskon äärelle.
Koen että minulle on annettu tämä osa, kärsiä, mutta myös iloita ja kertoa molemmista.
Nyt näen niin että kaikki elämässä eteen tuleva kuuluu myös uskonasiaan. Asioiden näin kohtaaminen opettaa Jumalan suuruudesta ja Hänen johdatuksestaan kaikessa.
Niin pienen ihmiselämän puitteissa kuin maailmanlaajuisesti.
PekkaV, omittiinko me nyt sinun Päiväkirjasi ?
-
PekkaV, omittiinko me nyt sinun Päiväkirjasi ?
Ette
-
Hyvä. Tiesin kyllä sydämesi avaraksi. Jospa kuitenkin siirrytään Seuratuvan puolelle.
R-m :052:
-
Kuukausi Herättäjäjuhliin.
Kortteeri on lähellä.
-
Olen tullut taaksekatsomisen pisteeseen: jo toinen elämäkerta menossa.
-
Minä puolestani kokoan kuva-albumia. Muistikuvia on lähes yhtä paljon kuin mielikuvia. Pinterestissä on tällaista:
https://fi.pinterest.com/pankkirouva/koti-ik%C3%A4v%C3%A4-homesick/
Olen kyllä yhä tässä päivässä ja pelaan muistipelejä ja sanaleikkejä Älypäässä vähän samaan tapaan kuin täälläkin ennen.
-
Elämän leikki
Elämän liekki
Emännän mieli
Isännän kieli
-
Monta mutkaa matkassa.
-
Monta matkaa mutkassa.
-
Kun se pitkittyy, se mutkistuu.
-
Ihmeellistä, että usein tulee idea, mutta jossei sitä heti kirjoita muistiin, se katoaa - eikä palaudu.
Ehkä hyvä niin. Totuus kestää, valhe häviää.
-
Näin ovat monet kirjailijat kertoneet.
Nimet kyllä yleensä palaavat, hetken päästä, kun ei yritä vaan antaa olla ja tulla.
:039:
-
Ihmeellistä, että usein tulee idea, mutta jossei sitä heti kirjoita muistiin, se katoaa - eikä palaudu.
Ehkä hyvä niin. Totuus kestää, valhe häviää.
Olen uudella levelillä, kun olen tasapainossa.
-
Kah , siekii !
Olla tasapainossa on uutta ja ihanaa, kauan odotettua lahjaa. :049: :049: :049:
-
Herättäjäjuhlat on käyty. Ensi kesänä Salossa. Kun saisi yhtä hyvän majoituksen. Pitäisi nyt ruveta tutkimaan. Vai joko on liian myöhäistä? Jotenkin ei ole virtaa. Voisiko ensi kesä olla ensimmäinen ilman juhlia? Kahtoopa.
Elämä pelkistyy, rauhoittuu. Seesteisyydeksikin sitä tätä voisi sanoa. Toki vaivaa ja vastusta esiintyy.
-
Saunapäivä, kerrostalossa kiinteä.
Sateinen päivä, ilma puhdas.
Nyt paistaa.
Huomenna pyhä
Jumalanpalvelus.
Keskikesä on puolitettu.
En ajattele syksyä, vaan kypsää kesää. Sadonkorjuuta.
-
Hellettä vaan riittää.
Onneksi on satanut, jotta marjasato on hyvä.
Kesä on edennyt taitekohtansa yli.
-
Rakas Päiväkirjani! Olen kuntoillut. Kiipesin 200 askelman kuntoportaat.
Ei minulla muuta tällä kertaa. Tai no. Miksei voisi olla. Esimerkiksi, että tavatonta on helle. Ei se sinänsä, mutta sen kesto, joka on mittauksen pisin kautta aikojen. Edellinen vastaava tiedettiin olleen joskus "Tertiäärikaudella"! Ei vähä mitä. Pelottaa ilmastonmuutos.
-
Nääs nääs. Jaa jaa.
Kyllä
Jees
No nyt menee hyvin.
Paremmin ei voi mennä.
Kahtoopa sitten kuinka huomenna.
Mikä ettei
Kyllä tämä tästä
Ja miksipä ei
Jo vain tietenkin päivä kerrallaan, tunti tunnin jälkeen
-
Kun rentuotan, menen unta vastaan.
-
"... suo rauhansa taivaallisen ..."
-
Onnittelemmw uudesta koneesta itseämme. Vanha oli viisi vuotta. Ei pelittännä tai jos pelitti, pelasi huonosti.
No Mitä? Kysyn itseltäni ja vastaan: mitäpä tässä. Ei kurjuutta kummempaa, voisi sanoa, mutta en sano, kirjoitin vain. Enkä kirjoitakaan enää. Perun tuonkin, sillä NYT menee lujaa!: On Katupappila, eikä mikään Kutupappila, vaan oikeesti Patukuppila. Ei vaatine selityksiä. Trala-lalla-lal-laa.
Uus on aina uus. Vanha vanha.
Hyytyy Körttifoorumi kuten kaikki ennemmin tai myöhemmin. Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan.
Tästä lienee hyvä jatkaa nyt tai huomenna tai vaan myöhemmin. Katsotaan katsotaan, mitä tuuli tuo tullessaan.
Luin pitkästä aikaa kirjan: Pekka Hako: Unien lahja - Einojuhani Rautavaaran maailma. Kun kooklasin netistä, luin väkivaltaisesta ensimmäisestä vaimosta, mitä kirjassa ei mainita. Että sellainen elämäkerta. Ja niinhän ne ovat, kaunisteltuja tarinoita. Niinkin voisi ajatella, että elämäkerta keskittyy oleelliseen eikä esimerkiksi perheväkivaltaan. Ja kirjamuotoiset tarinat ... jaa jaa, monen- ja kaikenlaistahan sinnekin mahtuu: koko elämä. Olleellista kuitenkin on kaikki mikä edistää elämän jatkumista. Tosin heti perään voi spekuloida esim.: ihminen on osa luontoa, luonto on kaunis ja ruma, ehyt ja risa, täys ja vajaa sekä paljon paljon muuta.
-
Onnea uudelle koneellesi Pekka ! Miulkii tää on niiníkkää uus. Uus on uus ain !
Vast tultii kaupast, melkei viikon ostosten kanssa. Eilen meil kummalkii olj parturi-kampaamo- reissu. Tois´päivän käij siivooja. Jot näi ne päivvät täyttyy tapahtumist.
Eile illal käväsiit jälkeläiset ja saatii Loltalt itsetehdyt rannekorut, Mattikii !
Miun oma on jo käytös, oikein soma, ruskiaa, vaihertävää ja helmiä vuorotellen.
Tuli ikkäänko mielee se Raamatunpaikka jos sanotaa sinetistä ranteennauhassa.
-
Onnittelemme uudesta koneesta itseämme.
Halmittaa vuan, ku en saa vanhan pasianssin tuloksia esiin. Vuosia kerrytin. Nyt alettava nollasta! Vielä elätän toivoa, että joku nettinikkari jossakin joskus pystyisi kaivamaan entisen pasianssini päivänvaloon ja voisin jatkaa siitä, mihin vanhalla koneella pääsin. Kyllähän se siellä jossakin nettitaivaassa on, niin uskon. Vanhana partiolaisena saan todeta: "Kun usko puhdas säihkyvä on, vuoret siirtää voin, tää sielun varmuus horjumaton ain sankareita loi. Kun uskos hyvään oikeaan ain syttyy uudestaan, käy joukkohon, ei milloinkaan horjuttaa sua esteet saa." Näin ne kuudenkymmenen vuoden takaiset sanat pysyvät ja elävät. Mikäs on ollessa kun muisti pelaa. Tosin lähimuistikin saisi toimia.
Näin on päästy taas uuteen aamuun. Pieni lentsu vaivaa, ja ehdin jo päättää, etten mene Katupappilan makkaranuotiolle. Mutta auringon noustua mielialani kohentui, joten eiköhän tästä ...
On se jännä, että mielessä pyörii kirjoittaa vaikka mitä, mutta kun on koneella, pää on tyhjä - tai melkein tyhjä, vain pari ajatusta ehdin kirjoittaa ja se on siinä.
No ei voi mittää. Antaa olla. Palaan. Toivottavasti, ja miksen. Täytyyhän täällä jonkun käydä - on käynytkin, en minä sitä. Mutta välillä ei ketään, että on tullut mieleen, joko tää ol täsä. Olkoonkin keinohengitystä, kengitystä kumminkin.
Vielä täältä noustaan uuteen aamuun, kirkkaaseen päivän, joka sitten taas vaipuu lempeään iltaan ja yön lepoon "monen kuun kiertäessä".
Mitähän tämä vanheneminen oikeastaan kaiken kaikkiaan on loppujen lopuksi ja ennen pitkää pohjimmiltaan todella? Nykykokemukseni on, että ... no ... kuten kaikilla, esimerkiksi että elinpiiri supistuu ja syvenee. Kunnes ... ?! Mielenkiinto voisi säilyä. Kivut saattaisivat sitä vähentää.
-
Viimeksi eilen joku hämmästeli hyvää muistiani. Sanoin muistavani enimmäkseen tarpeettomia asioita. Esimerkiksi otin mustapartaisen miehen tittelin: yleisesierikoisapulaisvaravaurioraivausvuorovarausratkaisupäällikkö. Juuri nyt on haasteena muistaa näytelmän vuorosanoja, joista iso osa on espanjaa. Lisäksi mielessä pitäisi pitää Kirsi Kunnaksen runoja. Kaipa tästä harrastuksesta on hyötyä ainakin aivojumppana.
-
Nyt olen todistanut itselleni että minulla on melko hyvä muisti. Ainakin Älypään yli 25 000 pelaajasta olen ollut bodiumillakin. Omaiset ei pidä minua sen kummempana, mikä onkin aivan totta.
Muistan sen mikä on minusta kiinnostavaa, ihmiset. Myös heidän kirjoituksensa tällä foorumilla muistin aina kauan.
Kirjoittamiseen aloitin iäkkäänä, mutta siihen on syttynyt entistä suurempi palo. Mutta olen sitä saanut sammutettuakin niin, ettei enää putkahtele uutta solkenaan. Mutta kun saan idean alkaa syntyä. En ymmärrä sitä itsekään mistä se tulee.
Tarvitsen inspiraation. Niitä sain foorumilla usein, mutta nyt ovat harvassa.
Jutustelua kyllä syntyisi vaikka kuinka, mutta juttukaverit puuttuu.
Ei Älypäässäkään synny keskustelluja, foorumilla sentää aina joskus. Uskosta koetan sielläkin kirjoittaa, hyvin varovasti. Se aihe olisi kaikkein tärkein ja rakkain, mutta ,koetan hillitä hevostani,
Kiitos Pena, Pekkav ja Viisveisaaja kun jaksatte pitää lippua liehumassa !
Tuus ; R-m :057:
-
Jaa jaa, ottiatuota
Ilo pintaan, surullakin sijansa. Kaikki käy. Elämä on. Täyttä rautaa taottavaksi.
Aiheetta enempään.
Sinun siipiveikkosi, peikkosi, poikasi potra
Veljeni kirjoitti mielisairaalasta: Terveisiä täältä ahdistuksesta. Minun ei tarvitse. Isoveljeni raivasi tien, esikoinen.
Että näin - tulin ja voitin.
Kukin tekee parhaansa. Muuta ei voi. On taas siteerattava Bulkakovin Saatana saapuu Moskovaan: "Kaikki on hyvin" ja lisättävä omatekoisesti: Ja melkein tai aivan päin persettä. No jos ei yöllä saa unta! Millos sitten!? Päivällä? Illalla? Aamulla? Millon mitennii. Olkoon niin ja vaikkei oliskaan, on kuitennii. Sano.
-
"Elämme kaikista maailmoista parhaassa mahdollisessa", sanoi filosofi Pangloss Voltairen satiirisessa romaanissa Candide.
-
Pekka V. Herkkyys, sairaus , suru ja kuolema kuuluvat elämään. Nämä ovat aina läsnä ja koskettavat monia kaikkialla. Käsrsiminen on osa kokonaisuutta jossa ihmistä kootaan valmiimmaksi.
Omakohtainen kokemus syvästä ahdistuksesta tai masennuksesta vie lähelle epäuskoa.
Syvyydestä huudan sinua Herra. Kuule ääneni ! Kyllä Hän kuulee ja aijallaan tulee apu tai muu ratkaisu.
Tapahtuu Hänen tahtonsa mukaan.
:eusa_pray: :eusa_pray:
-
Lukekaas, kun minulla on jatkuva murhe, etten osaa kirjoittaa tänne niin usein kuin haluaisin.
Ja niin paljon ja varsinkin niin syvällistä.
Ehkä aktiivisuuteni motiivi odottaa minua jossain muualla. Ehkä kaikki on ylhäällä ajateltu toisin.
Suap nähä. Kahtoopa. Nyt on näin.
-
Näinhän se on ! On se nyt näin. Näinikkää se onnii, mut mitä hänest !
Lämpimin terveisin R-m :056:
-
Näinhän se on ! On se nyt näin. Näinikkää se onnii, mut mitä hänest !
Lämpimin terveisin R-m :056:
Näillä ... myö immeiset ollaan vajavaisia. Hyväksyä itsensä, kurkottaen parempaan.
Rukoilla mun Jeesus anna, aina ristis juurella.
Sinuun suo mun toivo panna, Sinua vain palvella.
-
Rakas Jeesus, haavoihisi
minut kätke kokonaan,
kätke siksi, kunnes noudat
minut taivaan kunniaan.
:eusa_pray:
-
Nuorelle 00: Minussa katselet itseäsi 50 vuoden kuluttua.
Vanhus 47
Malli muuttuu paljon siinä ajassa parempaan. Sitähän kasvu on. Suuri puutarhuri hoitaa.
-
Nyt luvun alla on Waltaria. Kirja ei ole nyt tässä, jotta voisin varmasti todeta, onko se Mikael Hakim vai Mikael Karvajalka. En viitsi nousta hakemaan. Varmaan edellinen. Nääs alkusivuilla Waltari kartoittaa kristinuskon ja islamin suhdetta tosi mielenkiintoisen, yllättävän perusteellisesti; ja jatkossa keskusteluttaa henkilöidensä kautta samaa aihetta konkreettisemmin. Yllättävän, en sanoisi tuoretta - minulle kyllä, mutta en uskalla yleistää, kun olen niin ikstriimi - , mutta ottaa mukaansa, vaikkakin kielen rakenne on romaaniksi vanhahtavaa, jollain tapaa arkaaista.
No, sano.
Siinäkö se nyt taas oli, asiani ja aiheeni. Tahtoisin kirjoittaa kaikki. (Ikäänkuin olisin tuon jo kirjoittanut. Uutta uutta, vaadin mä itseltäni. Vaan mihinkä koira ...)
Tässä Päiväkirjassa annan itselleni luvan jankuttaa. Lukisittepa vanhat, "oikeat" päiväkirjani! Siinä sitä onkin jankuttamisen jankuttamista jankuttamisenkin jälkeen. Pari muovikassillista jankutusta, voihketta ja valitusta, kartoitustakin ehkä vähän, jopa mietiskelyäkin saattaa löytyä kylläkin - ehkä - vähän. Mahdollisesti. En muista. Siitä on niin kauan.
Kaikki tuntuu etäiseltä. Ikä painaa, vanhuus vaivaa. Elämän ehtoo on jo. Loppu lähenee. MuttEI VIELÄ! Siis läheneehän se koko ajan tietenkin. Ja loppu, kuolema tulee kun tulee. Ikuinen elämä.
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja. Tahtoisinko elää uudelleen. "Uutta aikaa autuasta odotan mä hartaasti, jolloin ..."
https://www.youtube.com/watch?v=vkl2EU6XHgo
Hyi saatana, mene pois!
-
Mitä se pekka taas tuossa riehuu! Yrittää. Ei se muista vanhan, viisaan ohjetta: pudottelemalla.
Vaikka tosaalta: mitäpä muuta ulostaminen on kuin pudottelua. Sitäpä sitä. Niin luonnollinen toimitus. Pyhittääkö teksti paskan. No sitten taas sehän on sitä itteensä, aitoa oikeeta, hyvvee kasvualustoo, KUN malttaa polttoo sen ensin ... antaa palaa mullaksi. Se on kuitenkin tuo meikämanne niin malttamaton!
-
Eipä ou PekkaV mittää meikäminnaan verraten. Mie tykkään tehä kaik het´tuoreltaa ja runsaanpuoleisest´.
Hautukoo sit lukijan mieles jos hautunee.
Nykyjää vua inspiratiota on välälaisest´, mut ku Herra antaa aiheen sit tulloo tekstii nii jot !
Oo sie Pekka vua oma sisseis! Miekii oon, vaik väkisin.
R-m
Ps. Miul on uus savolainen ystävä Älypääs, mäntyharjutar lähtöjää, nyt vantaalaine.
-
Kyllä on tylsää taas. Aivo jumissa. Mutta sää on kuin morsian. Kiersin naapureissa, en edes pihoilla vaan edustalla, josko joku olis laittanna omenoita tarjolle, mutta ei. Se aika on mennyt. Syksyn omput on syöty. Kaupasta sais, mutta ne on pulkkitavaraa. Suoraan puusta, se on OMENA. Sitä ei voita mikään.
Katupippilässä oli vieraana paikallinen ex-kansanedustaja kertomassa paikkahistoriaa ja nykypäivää.
-
On outoa. Maailma on täynnä. Minä olen täynnä. Paperi on tyhjä.
Odotus palkitsee. Yritys hyvä kymmenen. Kautta kärsimyksen voittoon. Kun aika on kypsä, saattaa ehkä olla liian myöhäistä. Ken tietää. Kello käy. Mitään ei tapahdu
Hyvä niin, sillä pahaa voisi. Nyt ei ole hyvää eikä pahaa. Tai oikeastaan hyvää, sillä tekstiä syntyy. "Kirjoita joka päivä." Näin se menee. Tälviisii. Ja miksei menis, kun on mennäkseen. Ei hätiä mitiä. Pitääkö aina olla jotain!? Nirvana. Tiedottomuus eikä yhtään ajatusta. Se on lepoa. Levosta versoo kaunis kukka. Kukasta hedelmä, hedelmästä siemen, siemenestä uusi kasvi.
Auringon laskiessa ilta pimenee. Sitten tulee yö ja aamu, uusi päivä. Vanha on mennyt, uutta pukkaa.
-
Hello, how I you? How I me? Thank you. Thank you. Quite good. Oikeastaan hyvin. Vähän vaan epäilyttää, olenko pihalla vai onko kaikki kotona. Mutta nyt on näin. Ei voi mitään. Julkaisukynnys on nappia vaille ylitetty. Ei siinä mittää. Sormiharjoitusta tämä on osittain, osittain pyrkyä eteenpäin, parempaan, aidompaan, rehellisempään ja mahdollisimman yleishyödylliseen, siis rakentavasti edistykselliseen.
Mitä tulee maailmanpolitiikkaan, tahdon todeta sen olevan mallillaan. Toisaalta ... Se mikä eilen kosketti, oli ajatus uutisista: Bernard Show: "Good news are bad new." Miten pitäisi suhtautua. Telkkaa ei pidä sulkea, kanavaa ei pidä vaihtaa, mutta jonkinlaista totuusseerumia sikäli, että "Life is more than news." Uutiset on noin tunti vuorokaudesta. Niiden vaikutus on ehkä kolme tuntia. Muu on muuta, mitä kullakin milloinkin missäkin.
Keskiviikko on Katumuspippilää, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ganossanmatkaa. Seuraa. Suhteita. Kontaktia. Ihmistä. Lähimmäistä. Läheisyyttä. Välimatkaa. Etäisyyttä, mutta suhdetta kumminkin. Olemassaoloa. Elämää.
-
Nyt irtosi, PekkaV ! Onnittelen filosofisesta otteesta.
Mie kasson telkkarist vaa uutiset, siin 5-6 kertaa päiväs´. Muuta en sit kassokaa ko urheiluu. Kaikki muu on täs näihe hyppysiin alla, ja sitä riittää.
Tännää tulle siivojja, ihan koht. Laitan syömiseks Kahden Kalan Keiton.
-
Mitä kirjoittais, kun tekee nii-iin mieli. Ei mitään. Ei voi mitään, kun ei ole ajatuksen ajatusta. Tää voi olla hyvä lähtökohta? Vai? Ei voi tietää. Tyhjää höpinää. Anteeksi.
Olis kiva ja hyvä, jos vois kartuttaa ihmiskunnan aarteistoa luovalla ajattelulla,ideoilla ja/tai oivalluksilla. Mutta onhan tämä jotain pohjustavaa. Pohjatyötä. Perustan laskemista? Ei kai kutenkaan. Perusta on vankka. Tää ei oo sitä. Tää on kevyttä löpinää. Tyhjän täyttöä. Mutta haluan ajatella sen olevan kutenkin jotain. Pelkään vaan, että joudun toteamaan oheisen liian kevyeksi, että päädyn poistamaan, ja sitten on taas "hyvä" yritys mennyt mönkään.
Vielä toivon, vaikkei toivoa ois ollenkaan.
Ensi kesän Herättäjäjuhlamajoitus on vielä hakusessa. Tunnusteluja on eli varasijalla olen. Tämä majapaikka varmistuu aikaisintaan ensi kuun alussa, jolloin majoittaja pyysi palaamaan asiaan. Jos se ei natsaa, sitten menee sormi suuhun ja johonkin muuhun kohteeseen.
-
Hei PekkaV !
Sinä olet ollut minulle foorumini alusta asti inspiroiva ihminen. Onko meissä ehkä jotakin samaa, veli-sisaruutta ? Yhteinen Isä meillä ainakin on.
Koetapa runoa. Pane sanoja alekkain. Laita ne niille tarkoitettuun saittiin, niin minäkin vielä yrittelen.
Minulla on nyt hauska sanalikki-kavesi Älypäässä. Hän laitatti, ja nyt minäkin laitan kirjaimia, vapaasti valiten näin: a e t a l o n
Niistä muodostuu sanoja näin: talo nolo elo aalo noeta...
Voit laittaa saman vokaalin useampaan kertaa. Yhtäkin vokaalia saa käyttää useampaan kertaa kun ne eivät ole petätyksin.
Janne Saarikivi on sana-friikki, minäkin taidan olla ! :039:
-
........
Voi voi
-
........
Voi voi
Aijai
-
Aijai
Tuota
-
Voi voi Aijai Tuota tuota
Ottia tuota
Mitähän tässä nyt seuraavaksi PITÄISI ... ?
Kun tietäis, koska HALUU!
Hyvää päivää!
Tänään on välipäivä. Katupappila aukeaa huomenna, jolloin ainakin ennen sai toivoa virttä. Ilmeisesti ei enää. K-pappilassa ja kirkossa oli virsilaulutilaisuus, mutta kirkossa oli tietysti valmis programmi, k-pappilassa toivomista ei tarjottu, joten meikäläinen ei onnistunut. Viaton srk-lainen sai toiveensa läpi.
Voi tätä kuivuutta, tätä erämaavaellusta! Tätä autiomaataivalta!
En rohkene olla aloitteellisempi, koska ystävissäni on ei-laulajia, ei-veisaajista puhumattakaan.
Olisi vaan tarve saada äänensä kuuluviin! Mutta kun toisaalta tahtoo säilyttää balanssin, olla ... niin mitä? Ollako vai eikö olla? Toisaalta ja toisaalta. Asioilla on puolensa.
Nyt on kuitenkin aamu
Aamu on aina uusi. Yö on mennyt. Päivä saa, niin minäkin. Yhdessä eteenpäin, sanoi mummo lumessa, vaari mukana, lapset perässä seuraavassa erässä. Tässä olen. Näin on. Paremmin ei voisi olla. Kiitos Jeesus. Aamen
-
En pidä kuoleman ajatuksesta. Se vainoaa minua. Pelkään hukkuvani tai juuttuvani siihen
Kamppailu, vastentahtoinen kisa menehtymisen ja menestymisen kesken! En halua. Koska olen päättänyt elää 111-vuotiaaksi, sitä ennen tahdon elää
Kuuletko, Jumala! Voisitko järjestää tämän!?
-
Kun vanhallakin ihmisellä on virikkeitäelämässä, se maistaa, eikä elämästä haluaisi luopua. Kuolema silloin ajatuksenakin harmittaa ja ehkä pelottaakin.
Elämästä pidetään kiinni, jopa kynsin-hampain. Sairaatkin haluavat kaikki hoidot, myrkkyineen, letkuineen
Ihminen joka on ' elämästä kyllänsä saanut' , ottaa kuoleman helpotuksena, viimeisenä ystävänä.
Ajatus, ' mennä isiensä tykö' on lohdullinen.
Lepo, rauha ja Kristuksen kohtaaminen on jopa toivottua.
Kun saan yöllä erilaisia kohtauksia unessa tai valveillakin, ajatteln ensin säikähten Nytkö tämä on sitten kuolema !
Itse kuolemisen prosessi hiukan pelottaa. Tuleeko suuria kipuja, tukehduttaako, lyökö sydän viimeisen kerran. Siirtyminen Tuonelaan taas kiinnostaa. Mitä siellä kokee, mitä näkee, keitä, vaiko ei mitään !
Kristuksen lupaus: Olen kanssasi maailman loppuun asti ! vähentää pelkoa.
-
Ei piru eikä enkeli, vaan Jumala.
-
Oikein PekkaV ! Olemme joka päivä Jumalan katseen alla. Hän pitää meistä huolen.
-
Terveiset täältä. Kohta alkaa virrenveisuutunti. Konttori veisuuttaa Pyhäinpäivän virsiä.
Ensilumi oli vielä äsken maassa.
Huomenna mennään mökille putsaamaan rännit. Tytär tulee mukaan keräämään suppiksia.
Terveenä on oltu.
Hyvää ruokaa tekee vaimo. Minä tiskaan.
Herran haltuun! :eusa_pray:
-
Herra varjelkoon ja terveydellä siunatkoon kaikkia foorumilaisia. :eusa_pray:
Itse olen ollut romuskassa ( vilustunut kai ) jo toista viikkoa. Asunto on kylmä meille istuville, vain n. 20-21 astetta.
Ruoka on nyt mitä sattuu olemaan, mutta iltapäivällä tuleee kotiinkuljetus Prismasta.
Toivon maanantaina pääseväni lähikauppaan ( tai sitten lääkäriin ). Kerran viikossa aion tehdä nettiostoksen talvi-aikana. Ei tarvitse kylmään autoon astua.
Silmäpistossa kävin silti tiistaina, en halunnut menettää varattua aikaani. Mutta 12.11. influenssarokotus on ehkä minun osalta peruttava. Ei ne anna kun on pientä kuumetta.
Mutta näin.
Hyvää pyhiemme muistelupäivää kaikille !
R-m ja M
ps. Nyt on kaksi hyvää kirjaa kuuntelussa. Muistelmat Mirkka Rekolasta ja Edith Södergranista.
-
Herra varjelkoon ja terveydellä siunatkoon kaikkia foorumilaisia. :eusa_pray:
Itse olen ollut romuskassa ( vilustunut kai ) jo toista viikkoa.
Tuttu sana tuo romuska :icon_biggrin: :023:
-
Jaha ! Sie ootkii siit ja savolaisii ! PekkaV on nilsiäläisii ja mie oon karjalaisii , mut juuret on Ilomantsin suunnalt. Oikein kauan aikaa sitte hyö, tikkalaiset, sielt lähtiit Kannaksell parempiin peltoin äärell´.
Tuo romusta on hyvä ilmaisu tästä räähkästä. Tätini, Virolahdelta kyllä hänkin sanoi Romuskaks kun tautii olj tulos.
Nyt tuli maisema valkoseks ! :eusa_clap: ja :039:
-
Jaha ! Sie ootkii siit ja savolaisii ! PekkaV on nilsiäläisii ja mie oon karjalaisii , mut juuret on Ilomantsin suunnalt. Oikein kauan aikaa sitte hyö, tikkalaiset, sielt lähtiit Kannaksell parempiin peltoin äärell´.
Tuo romusta on hyvä ilmaisu tästä räähkästä. Tätini, Virolahdelta kyllä hänkin sanoi Romuskaks kun tautii olj tulos.
Nyt tuli maisema valkoseks ! :eusa_clap: ja :039:
Joo, savolaesija ollaa, alu alakae Raatalammilta ja Varkaavessa asunna pitkä aekoo. Nykysiisä enemmän Keski-Suomessa ja tiällä ee vielä lumesta oo tietookaa. Eekä onneks romuskastakaa, vaekka sitä onnii liikkeellä lasten perreissä.
-
Olj siulta mukavaa kuulla jot Keski-Suomes nykyjää oot. Miul on sukulaisii Saarijärvel ja settiin paikkakuntalaiset vaimot haastaat vähä samal viisii ko savolaiset. Murteen raja kulkee kuulemma siel.
Savolaisen sinua ehkä kiinnostaa että olen tänään alottanut kuunnella Antti Heikkisen uusinta kirjaa Rautavaara, jota Antti itse lukee. Sain noiden runoilijoista kertovien elämänkertojen lisäksi vinkin tästä, foorumillakin tutulta, Pyryharakalta.
Antti Heikkinen on nykysavolaisuuden mestarismies ja lisäksi hän on körtti. Kirjoittelee myös Henki-lehteen. Potretti joka Antista on kirjojen sisälehdellä ja myös Helmi-lehden potretissa, on tyttärenpoja ottama.
Jos olet hyvän huumorin ystävä, lue Antti Heikkisen Pihkatappi.
Hyvää Pyhäinpäivää ! Kynttilät palavat ja maisema on jouluinen Lahdessa.
R-m :039:
-
Jos jumittaa, jatkan.
Toprahojaa
Rakennan siitä mitä on yrittämättä.
Ja otan maailman kaikki neuvot käyttöön.
Tämä on myös uusi aamu.
Olen vakava, mutten ota vakavasti.
-
Toprahojaa
Tuhmuuksia huutelet!
-
Nyt
Aamu sarastaa
-
:039:
:023:
:)
:109:
:eusa_clap:
:eusa_dance: :icon_sunny: :038: :041: :060: :058: :057: :056: :055: :054: :052: :049: :020:
:eusa_angel:
-
Kuvakieltä:
8) :-X :075: :084: :117: :eusa_dance: :049: :051: :059: :061: :060: :052: :023: :039:
Tuus : R-m
-
Herra! Siunaa matkamme!
IPOJAPYHENIAA.
Se on viikko hoidossa Virossa. Enhän minä sitä tarvitse, riski mies
Mutta siskot halusivat. Harvoin, liian harvoin tulee soiteltuakaan, ei juuri ollenkaan. Mutta ei isänikään soittanut minulle kuin kerran vuodessa, jos aina silloinkaan synttäreiden johdosta. Sellaista se tekee, sotatrauma ainakin toiseen polveen.
Vakavasti kirjoittaen en minä riski ole kuin ehkä taloudellisesti tai silloinkaan, vanha ukko, tai olisin sata vuotta sitten. Nythän kehitys on kehittynyt tässäkin.
Jokohan tässä olis taas postia. Tarve kun on aina itseään ilmineerata ollakseen olemassa. Sitä olenkin miettinyt, olemassaolon rajoja ja ehtoja: fyysinen rappeuminen ei ole vain. Henki vaikuttaa aineeseen ehkä enemmän kuin aine henkeen. Marx kai oli eri mieltä. Vuorovaikutussuhde. Mikä olisi kolmas ulottuvuus. Jumala. Avaruus. Taivas. Tahto. Idea. Pyrky. Perimä. Totuus.
Mikä on ihminen?
Että Sinä häntä muistat.
-
Minä hahmotan ihmisen kolmen ulottuvuuden olennoksi. Ne ovat luonto, mieli ja henki: luonnolliset tunteet, mielekäs ajattelu ja henkiset arvot. Luonnoton, mieletön tai hengetön ihminen on vajaa. Kun henkinen muuttuu hengelliseksi, asiat ovat hyvin.
-
:023: :eusa_clap: :052:
-
Kuinka hienoja palveluita olemme alkaneet saada, eikä maksa paljon.
Siivooja käy, ruoka tulee, lääkäriin pääsee kun tarvitsee ja eilen kuulin apteekissa että hekin toimittavat viiden euron korvausta vastaan lääkkeet kotiin.
Sitäkin voi tarvita silloin kun on sairaana.
Lämpöä ei taloyhtiö jaa kuin lakisääteiset, mutta nyt meillä on edullinen kiinteä sähkösopimus Oomin kanssa, joten lisälämmittimen käytöllä nostamme itse asten-pari tarvittaessa.
Tunnen ihan luissani ja nivelissäni kuinka kivut ovat tämän huolettomuuden ja mukavuuden myötä helpottaneet.
Kiitos niille tahoille jotka palveluita toimittavat ! ( Ei kiitos, hallitukselle joka nyt jostakin kaivoi 200 miljoonaa Omalääkärikokeiluun, taas )
-
Herra! Siunaa matkamme!
IPOJAPYHENIAA.
Se on viikko hoidossa Virossa. Enhän minä sitä tarvitse, riski mies
Mutta siskot halusivat. Harvoin, liian harvoin tulee soiteltuakaan, ei juuri ollenkaan. Mutta ei isänikään soittanut minulle kuin kerran vuodessa, jos aina silloinkaan synttäreiden johdosta. Sellaista se tekee, sotatrauma ainakin toiseen polveen.
Vakavasti kirjoittaen en minä riski ole kuin ehkä taloudellisesti tai silloinkaan, vanha ukko, tai olisin sata vuotta sitten. Nythän kehitys on kehittynyt tässäkin.
Jokohan tässä olis taas postia. Tarve kun on aina itseään ilmineerata ollakseen olemassa. Sitä olenkin miettinyt, olemassaolon rajoja ja ehtoja: fyysinen rappeuminen ei ole vain. Henki vaikuttaa aineeseen ehkä enemmän kuin aine henkeen. Marx kai oli eri mieltä. Vuorovaikutussuhde. Mikä olisi kolmas ulottuvuus. Jumala. Avaruus. Taivas. Tahto. Idea. Pyrky. Perimä. Totuus.
Mikä on ihminen?
Että Sinä häntä muistat.
No niin. Olihan se. Matka. Nyt on toivuttu, mutta ei täysin entiselleen. En osaa ilmaista, milleen. Mutta kuitenkin tälleen. Avartunut. Että osaa ottaa rennommin.
-
No niin. Olihan se. Matka. Nyt on toivuttu, mutta ei täysin entiselleen. En osaa ilmaista, milleen. Mutta kuitenkin tälleen. Avartunut. Että osaa ottaa rennommin.
Matka nimittäin Viroon, suureen hoitolaitoskylpylään, jonka nimeä en saa nyt mieleeni enkä sitä kaupunkia.
Mistähän huono muisti johtuu? Voiko asiaa nähdä positiivisesti? Onko muistin huonomisessa mitään positiivista, jotta se ei masentaisi, jotta jopa voisi asennoitua siihen myönteisesti, näkisi sen valoisana asiana. Sehän edellyttäisi muistin pitämisen negatiivisena. Iästä riippumatta ihminen karsii muististaan tiedostamattaan paljon. Kaiken muistaminen on mahdottomuus.
Mutta nyt onkin kyse vain ja yksinkertaisesti ns. "nimimuistin" heikkenemisestä. Miten se suhtautuu muistamiseen yleensä? "Lähimuisti". Asiantuntijat! Apua!
Voiko sen kompensoida tai korvata jollakin, paikata edes? Viimekädessä tarkoitan henkisen tasapainon ja itsekunnioituksen säilymistä. On kyse vanhenemiseen sopeutumisesta. Kuinka hyväksyä vanheneminen? Positiivista on ulkopuolisuus sikäli, että ainoastaan ulkopuolelta voi nähdä kokonaisuuden. Elämän hahmottaminen, elämän ymmärtäminen mahdollistuu ulkopuolisuuden ansiosta.
Näin olemmekin päätyneet oivaltamaan kuoleman merkityksen, jonka ymmärtää elämästä.
Ikuinen elämä on paradoksi, koska ilman sitä on vain kuolema. Tämä elämä on valmistautumista kuolemaan, koska ikuinen elämä on täydellistä. Täällähän on vain osatotuuksia, "kuin kuvastimessa".
En tiedä. Tämä on raivostuttavaa. Ota tästä nyt selvä. En tiedä enkä ymmärrä.
Menen pois. Menen muualle. En jaksa. Väsyttää.
-
Minäkin olen näitä miettinyt. Minulla on sellainen 'kovalevy' aivoissa että se on muistanut lähes kaiken. Nimet, osoitteet, maat, vuodet, luetut ja kirjoitetut, eletyt ja elämättä jääneetkin. Se on aika rankkaa.
Matti on sellainen 'professori' että ei parempaa. Olemme ominaisuutemme periyttäneet, toinen toiseen, toinen toiseen tyttöömme. Kumpikin pärjää hyvin ominaisuuksillaan, ja mekin pärjäämme vaikka välillä on ollut vaikea ymmärtää toisen ominaisuutta.
Ajattelen, että elämän lopulla käymme kohti sitä tomua josta meidät on luotu.
Muistutamme yhä enemmän syntymäämme, vauvaikää jolloin saimme olla äidin helmoissa.
Lapsena ei huolehdittu, ei vaadittu itseltä eikä keneltäkään. Oli hyvä olla kun oli ruokaa, kuiva vaippa ja hyvät unenlahjat.
Unenlahjoissa olen saanut vihdoin rauhan pahimmilta painajaisilta. Olen saanut käsiteltyä tietyt asiat menneisyydessä, ja se helpottaa nyt paljon.
Tiedä PekkaV, että olet minulle rakas ja läheinen, muistat nimeni eli et.
:052: Riitta-mummi
-
:052: :icon_redface:
-
Se menee ohi
Kaikki menee ohi
Olen valvonut nyt neljä tuntia. Ehkä nukun vielä pari. Pyrin ajattelemaan, että nukun kun nukuttaa ja valvon kun valvottaa.
Silitettävää on kertynyt aimo kasa. Milloinkahan saan ryhdyttyä purkamaan? Alku aina hankalaa. Lopussa kiitos seisoo. Miksei istu? Mieluummin istuisi urakan jälkeen.
Vielä on mielenpäällä, mutta en tunnista tarkemmin, en saa ulos. Pihkeinen!
-
Ah, silittäminen. Minulla oli tapana mankeloida paljon ja silittää vähän. Nyt en tee juuri kumpaakaan. Mankeli jäi entiseen kotiin. Silitysrauta ja lauta on, mutta esim. lakanat, tyynyliinat, pyyhkeet (paitsi froteiset ) viikkaan ja panen patjan alle ja istun päälle. Riittää nyky-vaatimuksiini.
Eräs tuttu rouva kertoi oikein kuvien kanssa lehdessä kuinka hän silittää kaiken. Lasten sukkahousut, alusvaatteet ja nilkkasukatkin. Huh !
Joulu on tulossa. Se ei asu komeroissa, joten niitäkään en siivouta.
Omat niveleni eivät suostu toimimaan muualla kunnolla kuin näillä näppäimillä.
Löysin kirjoittaminen liki kaksikymmentä vuotta sitten. Olen myöhään kehittynyt siksi mitä nyt olen. :003:
R-m, Marttojen opeilla Jouluun :114:
-
Käytihin sopalla srk:ssa. Oltiin laulamassa Musiikkitalol männäviikol. Mut se meni vähän mönkeröks, ku juontajan pit aatella mukamas radioyleisöö ja jaaritella ummetlammet ja kuoronkin pit essiintyvä vähän väliä. Eipä siinä meikäläiselle jiänynnä suunvuoroo ku nimeks. Sen verran annan löysiä, et hyvä juontaja ajattelee amatöörilaulajien kurkkuja, et ei ne jatkuvaa hoilotusta tuntia kestä. Sellastakin on ollu.
Mut hyvä lämmin hellä alkaa kuitennii olla ihmisellä. Onhan täs vielä Kauneimpia tarjolla riittämiin ja ens maanantaina Katupappilas pikkujoulu.
Ei hätiä mitiä minkäänlaista, kun joulu on jo ovella ja namusia ripustettu kuusen pienten kynttilöiden loistaessa.
-
Tähän joulu-päiväkirjaan merkitsen: Adventtikirkko Lohjan kirkossa oli musiikin puolesta hienoa antia. Miekii veisasin mukan Veni, veni, Immanuel. En oltkaan enne kuult sitä yhes veisattavan. Tykkään siint kovast.
Mie en ennää oo laulant ko koton, nii on kurkku kuiva ja ääni karhia. Mut syvän on ain mukan veisates.
Siivoja ihmettelj ko miul ei oo viel joulukoristeit esil. Ei oo, eikä tuu enne jouluviikkoo. Niist männöö 'maku' pois jos ne tääl arjen keskel pönöttäät.
En tykkää ko lokakuus alkaa joulumainokset näkkyy ja soida. Tiiä hänt onko nyt vähemmän ku nii vähä liikutaa missää.
Joulu tulloo syvämmee( ja ruokapöytää ). Sitä sammaa siulekii, ja kaikill voorumilaisiil ! :114:
-
Mie oon kyl ajatelt, jot myö ei hankita ko pieni kuusi. Ollaan joulupäivän tyttären luon, mut aatton kahestaan. Näin se männöö rauhallisest tuo joulukii, ku muutenkii on olt rauhallist. Joulupäivän sit hurrautettaa Treelle esikoist hallaamaa. Ussein tai ainakin sillontällön oon ajatellu mun tyttöäin, mein lastain siel kaukana. Kuopus onkii lähempän. Voe tokkiisa tät ajanrientoo ja elämänmeininkii! On tää. Tätähän tää on.
Onpa hyvinkii, mut mitäpä täs. Elivät isätkii ennen. Olivat ja kuolivat aekasa kukkii. Kaekki aekannaa, aeka kaekkinnee. Mitteepä sitä muuta.
-
Joulut suurena perhejuhlana ovat enää muistoissa. Ei jakseta kutsua, valmistaa eikä osallistua.
Kaks vain on valveilla aattoiltana meilläkin. Yleinen kutsu tulla kahvittelemaan on annettu, tulevat ketkä ehtivät. Nuorilla on omaa ohjelmaa. Näin on ollut aina ja varmaan tulee aina olemaankin.
Mutta.Joulun syvin merkitys pääsee näin esille ja pääosassa on Lapsi. Joulun lapsi, ja kaikki lapset, viattomat ja kärsineet.
Maailmassa on paljon lapsia sotien melskeiden kurimuksessa. Ei taida joulupukkikaan tuoda heille rauhaa, ruokaa tai leluvuoria. Tätä kun ajattelee, oma yltäkylläisyys alkaa inhottaa.
-
Edelliin postauksen lähes kaks viikkoo sitte. Nythän tää on menny ihan mahottomaks! Meinaanks mä tippua kärryilt vallan. Siks tää. Kumma ku vällee tulloo päevämmittaa hyvvii ideoita, mut sit koht niit ei muista.
Nyt on luvun alla Waltarin Mikael Hakim liittyen projektiin, jot rästikirjat pittää suaha pois yöpöydält. Siihe männööki vuos pari ellei kolme. Mikäpä kiire täs märkiä puita poltelles.
-
Pittää mennä tarkistuttamaan renkaiden kireys. Ku iessä o pidempi matka.
Ei - ehkä - muuta tällä kertaa. Tai mistäpä sen vielä tietää. Jahka kahtoo. Taitaa olla ettei kahtomalla parane. Tai mistäpä tuon tietää etukätteen. No, nyt kyllä alkaa näyttää, ettei tästä tuu lasta ei passaa. Ei tää oottelemalla parane. Vaikka kyl sitä aina kaipaa jotain väkevämpää, kättä pidempää, kiinteetä maata jalkojen alle, jotain pysyvämpää, ei hepposta. Mutta minkäs teet. Näillä lähdetään liikenteeseen ja odotetaan parempia aikoja, jotka tulee jos on tullakseen.
Kyllähän tällaisessa kepeydessäkin kieltämättä on omat etunsa. Elämä on - NYT.
-
Huomenta, veljeni PekkaV, ja kaikki foorumilaiset !
Minun rollan renkaat kestää kiristymättä tämän viimeisen ( toivottavasti ) kauppareissun.
Mihin se kaikki ruoka, jota pari viikkoa olen hommannut vähitellen katoaa. :017:
Aina jotakin puuttuu, niin kuten nytkin tomusokeri, perunajauhot, munatkin.
Puhumattakaan limuista, pullasta, piirakoista ja D-vitamiineista.
Joulusima olisi ollt kiva, vaan kun ei ole tekijäksi, pitää ostaa pullotettuja virvokkeita.
Nuorta väkeä on tulossa runsaasti.
Maitoa on ostettava ainakin viisi litraa. Kolme menee joulupuuroon ja litra ainakin tuuvinkiin ja loput kahviin. Riittääköhän edes.
Eilen tuli tasa 50 vuotta isäni kuolemasta. Sitä olen muistellut, en enää surren vaan kaivaten.
(https://www.cosgan.de/images/smilie/xmas/z100.gif)
-
Eilen tuli tasa 50 vuotta isäni kuolemasta. Sitä olen muistellut, en enää surren vaan kaivaten.
(https://www.cosgan.de/images/smilie/xmas/z100.gif)
Tänään tulee 50 vuotta siitä kun alkoi viimenen joululoma koulusta, uutena vuonna eessä oli yo-kirjotuskevät.
Silloinkin 20.12. oli perjantai mutta koulu alkoi sitten heti 2. tammikuuta, nyt ainakin täällä koululaisten loma jatkuu loppiaisen yli.
-
Huomenta, veljeni PekkaV, ja kaikki foorumilaiset !
Joulusima olisi ollt kiva, vaan kun ei ole tekijäksi, pitää ostaa pullotettuja virvokkeita.
Nuorta väkeä on tulossa runsaasti.
Maitoa on ostettava ainakin viisi litraa. Kolme menee joulupuuroon ja litra ainakin tuuvinkiin ja loput kahviin. Riittääköhän edes.
Eilen tuli tasa 50 vuotta isäni kuolemasta. Sitä olen muistellut, en enää surren vaan kaivaten.
(https://www.cosgan.de/images/smilie/xmas/z100.gif)
Joulusimalle löytyy kiva korvike JULMUST ruotsalaisten joulujuoma. Maistuu ihan lapsuuden portterilimonaadille ja toimi aikoinaan cociksen korvikkeena. Meidän osuuskaupasta ainakin saa.
-
Kyllähän tällaisessa kepeydessäkin kieltämättä on omat etunsa. Elämä on - NYT.
Nimenommaan, ku joulukiire uhkaa. On tää tasapainoilemista. Toisaalla pyrky yhteiseen juhlaan, toisaalla toive sisäiseen rauhaan. Yksilön ja yhteisön odotusten sovittaminen korostuu juhlan valmisteluissa. Juhlan koittaessa kaikki kiteytyy parhaimmillaan yhteiseen riemuun ja lepoon: "Kaikki on täytetty." Joulupukki tulee, Vapahtaja syntyy.
-
Jeesus on syntynyt. Hän lepää seimessä. Tallissa on harras tunnelma. Kynttilälyhty valaisee. Vapahtaja, Kristus on tullut maailman Valoksi, Pelastajaksi.
Riemuitkaamme kaikki!
Elämä voittaa, kuolema on kukistettu. Halleluja. Amen.
-
Viimeistä viedään. Kuluneesta vuodesta ei ole hyvää eikä pahaa. Vuosi toisensa perään vierii. Lupaa en mitään. Onnea ja menestystä, rauhaa ja rakkautta toivotan.
Kulunut vuosi on ollut kaikin puolin antoisa. Ei ole tarvinnut hävetä eikä katua.
Vakavammin: saisivat lopettaa vihanpidon. Mutta - luulisin - minkäs teet merelle myrskyävälle, vaikkakin pään sisässä. Sieltä kaikki lähtee. Valitettavasti ei ole itsen päätettävissä, mitä sinne tulee.
-
Hoh-hoijaa. Taas on yhdet päiväunet takana. Ja iltapäiväkaffet odottaa.
Laitoin silmät kiinni odottaakseni, mitä seuraavaksi kirjoitan. Juuri kun sain ne suljettua, tuli tuo edellä. Näin helppoa kirjoittamisen keksiminen on. Aihepula ei vaivaa. Nyt vaan pelottaa, että painan väärää näppylää, jolloin koko teksti katoaa kuten edellisellä kerralla pari päivää sitten.
Olisin lopettanut tähän, mutta heräsin ennen kahviaikaa, miksi siksi tämäkin postaus alkoi kehkeytyä. Vielä kun jaksan parikymmentä minuuttia, voin nousta.
Jokin "henkinen" ajatus tähän pitäisi keksiä, ettei olisi ihan tyhjää löpinää. Jokin tarina.
Juttu. Kertomus.
Jotain, mikä olisi lähempänä kaunokirjallisuutta. Tai oikeastaan kyllä tämä on. Kirjailijan työ on jokapäiväistä. Jottei sormi jäykisty. Ajattelen, että kaikkien kaikki kirjoittaminen on taideteoksen työstöä. Universaalissa mielessä kaikki osallistuvat luomuksen rakentamiseen. Tässäkin, näinkin ilmaistuna ihmiskunta on yksi. Kuten Jumala on yksi.
Ei kai tätä taas tämän paremmin voi lopettaa. Kuin että "Jumalalle kunnia".
Kun aikataulukin suo.
Ei ku menox, sano Anni Lenoks.
Kuulumisiin!
PS. Oi Armoa suurta, oi autuutta se, ken Uskossa yhdistyy Jeesuksehen. Saa hältä vaatteeksi Vanhurskauden, ikuisen Armon ja Ystävyyden.
(Nyt meni yli ajan, mutta menköön. Keittiöstä "kuuluu kalke, työs on vaimo palke"). [Mitähän tuo "palke" tarkoittaa?]
No nyt menee aivan höpinäksi!
-
Elämä on kivaa.
petelius
-
Täs mää ny makaan ja ootan soittoo huoltsikasta, jossa auto on remonttihuollossa.
Luen jo puolet Waltarin Mikael Hakimia. On siinä tarinaa, hyvät pyssyt!
Pitäis ostaa uus auto ja tehdä kattava huoltosopimus. Huolto kävis hakemassa auton pihasta ja tois. Ei jaksa ravata ja huolehtia mokomasta kotterosta. Parikymppitonnia ku iskis kauppiaalle ...
No mitäpä noista maallisista kun taivaallisissa on kyllin.
-
No voisun suhmura. Harmi, ... en muista mikä aja ... ai niin! Pahoitteluni, että postaukseni laskevat kirjoittelun tasoa täällä Körttifoorumilla. Ainut mikä voisi luiskahtaa positiivisen puolelle on antini persoonallisuus johtuen mahdollisesti, että se ei, tämä ei ole asiatekstiä. Toisaalta voisin ...
No kenties olen vain täydentämässä kokonaiskuvaa, ehkäpä tuomassa lukijalle realistisempaa käsitystä herännäisyydestä tänä päivänä.
-
Älä viitsi PekkaV ! Kaikki olemme persoonnia, tasoa ei tarvita. Henkeä ei haistella, uskomista ei mitata, eikö niin ?
Kaikki saa tulla. Tervetuloa lukijat myös kirjoittelemaan !
:109: R-m
-
Kummallista. Elämän jatkuva liike ylitseni, ohitseni, lävitseni. Olen pudonnut kyydistä. Mutta elämä jatkuu kuitenkin. Millaisena? Milloin ajattelen että kun pääsisin pois? Sitten kun muut, läheiset ovat kuolleet. Kun olen yksin.
Mutta onhan Jumala. Hänhän on ollut aina tähänkin asti.
-
Näin on Jumalan ja luonnon laki. Palaamme kohti sitä mistä olemme tulleet. Alkua ja alun alkua.
Saamme valmistautua johonkin aivan uuteen.
Vähitellen erottaudumme tästä olevasta ja tarpeettomaksi käyneestä. Seuraamme ihmetellen miten nopeasti muutos tapahtuu.
Antaa nykyisten jo olla. Muistellaan entistä elämäämme ja suunnataan ajatukset siihen Lupauksen Maahan josta meillä on vasta aavistus.
Se ei ole tällaista sodan, tulipalojen, rankkasateiden ja muiden tuhojen maata.
Se voi olla vaikka mita ihmeellistä. Odotetaan....
Kärsivällisyyttä. t: ystäväsi Riitta
-
Be still my soul
-
Lasken, en luovuta.
-
Niinpä, on laskettava vaatimustasoa itseltä.
Verta on luovutettava, siitä on pula.
Kaikki kelvolliset, auttakaa SPR veripulasta.
Rahaa luovuttakaa Gazan jälleenrakentamiseen, ja tietenkin Samaa Ukrainalle,
:023:
-
Näen on tuassiisa vk lähtenä kääntiin. Mikäpä tässä. Ilmentäminen vuan on niiin pakottavvoo, että sitä ei estä nyt mikkää eikä kukkaa. Ku vuan pysyis housuissaan. Voe tokkiisa.
Niin se vuoden (?) mediaspektaakkel on ovella. Pakko se on kattoo ainakin vilkasta. Onohana kiistämätöntä, että suur on suurta, pien on pientä. Itikasta ei niin vällee, mut norsu! Se se onnii iso! Sen alle ei passaa jiähä.
Herättäjäjuhlat antavat odottaa ihtiään. Mikähä siinäi on, että se niin kutkuttaa. Perimä. Perintö. Isien perintö.
Elämä on. Kuolemasta ei niin väliä - muuta ku se on majesteetti. Alamainen on alla, piällysmies piällä. On vain pyydettävä Armoa, laupeutta ja rauhaa "meidän Isältämme, Herralta Jeesukselta Kristukselta".
Eipä tähän taas osaa muuta lisätä ja mikspä pitäiskään. Ku haluaa, haluaa ja haluaa. Tahtoo, tahtoo ja tahtoo. Ei sen kummempaa syytä. Mistä voima, taito,
rohkeus? Ei mistään. Sitä ei yksinkertaisesti ole. On vain tämä. Mika Waltarin Mikael Hakim. On se runsas! Mistä se ukko on kaivannu kaiken!? On se ollu kokopäiväestä yötyötä. 965 sivua! Itämaan kulttuuria. Kaikkee.
Mutta annaha olla ku meikäpoika piässöö vaahtiin ni ee vähä mitä! Jahka tästä tokenoo ni alakaa tukka hulumuta, housut tutista ja sukat pyörii jalassa.
Mutta nyt pittää ensin raahottua ja keskittyä, hiljentyä ja rukkoilla, jotta Taevaan Isä antaes Armosa Aaringon paestoo ja lämmittöö, jotta risukasaki kuivuis, syttyis ja lämmittäes meitä polosia immeisiä sotinemme, nälkinemme ja saeraaksinemme. Armahda meitä, Laupias Herra Jumala! Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen.
-
Mutta nyt pittää ensin raahottua ja keskittyä, hiljentyä ja rukkoilla, jotta Taevaan Isä antaes Armosa Aaringon paestoo ja lämmittöö, jotta risukasaki kuivuis, syttyis ja lämmittäes meitä polosia immeisiä sotinemme, nälkinemme ja saeraaksinemme. Armahda meitä, Laupias Herra Jumala! Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen. PekkaV
Juuri näin tein eilen illalla, yöllä kun aloin kantaa murhetta sairaalaan joutuneesta .
Olin nääntyä pelosta, olin tuskaisen levoton eikä rukous alkanut sanoina. Huokailin ja valitin. Sitten vetäisin pari IsäMeitää ja aloin rauhoittua.
Sitten sanat asettuivat järjestykseen, mutta tietysti Herra ymmärsi ilman sanojakin.
Aamulla taas alkoi ahdistaa. Sama uudestaan ja rauhallinen Isä Meisän rukous ja Herran siunaus. Sitten pyysin voimaa ja viisautta tämän päivän tehtäviin.
Ja kas ! Kaikki sujuu jopa paremmin kuin tavallisesri. Herran apu on ihmeellinen !
Kiitos Kristus Vapahtaja ja Pyhä Henki Lohduttaja ! Ylistys,kiitos ja kunnia.
:eusa_clap: :eusa_pray: :eusa_pray: :eusa_pray:
-
Hoh-hoijaa. No ei sentään. Kumpaa vuan. Mut mitteepä sitä muuta, ku parempoo outellessa kirjoottelen.
On se jännä tuo köyhä-rikas -asetelma ja -todellisuus! On se. Ei siitä pääse. Aine-henki -todellisuus.
Kyl mää oon rukkoillu, et ihmiset vois sopia. Täällä. Maapallolla. Mutta ... Herran tiet ovat tutkimattomat.
Antaa olla. Ei ole mun päätettävissä. Taivaan Isä tietää. Hänen vallassaan on kaikki. Me voimme vain pyytää.
Mut on tämä. Tällaista tää on. Ei tää tästä muutu. Vaikka muuttuu koko ajan. Mutta selvää ei tulee. Vaikka tuleekin. Koko ajan selkiää. On selvää kuin pläkki. Niin yksinkertaista kuin tämä tässä. Ei tää tästä kummene. Tää on niinku tätä. Ei tän kummempaa. Savolaesta sanarrieskoo. On se hyvvee. Eikö maistukkii!?
Eipä tässä tänkummempoo. Mitteepä sitä muuta ku hyvvee päevee. Se on perjantai ja eiku menoksi.
-
Maistuupa hyvinnii siun sananrieska ! Mut välist pittää sannoo suu puhtaaks, meil Karjalas. Siehä tiijät jot mie oon tikkalaisii, ja niil on terävä nokka.
Ko näkkee vääryyttä tehtänän pittää puuttuu. Usseimat on hiljaa. Järki-viisaat ukot olj tännää sammaa mieltä jot olj hyvä saarna silt nais-piispalt. Sekkii jot Rummppi älähti totistaa siint.
Hyä uskalsiit muutekii haastaa uskon-asjast. Mie oon pant merkill jot asja alkaa tulla yhä enemmän esil, ko siint haastetaa oikial viisii. Ei yläpuolisest eikä hurmoksell, muute vaa. Näi niiko sie ja miekii. Olenko oikijas ?
Voijaa hyvi ijelkii !
siu ystäväis Riitta-mummi
-
Kyllä nyt. Nyt kyllä. On se niin, että ... että.. tuota. Eli... Tai kyyllä! Kyllä se on niin, että ... tai ei oikeestaan. No, en tiiä. Ja mitäpä tuosta. Ei tarviikkaan. Toisaalta tieto on poikaa - ja tyttöä. Sen puoleen.
Tänään on nettimiitinki mökkiasioista. Remonttia pukkaa.
Tänään on jumis.
Huomenna on pippilä.
Kesällä on serkuskokous. Ja heris.
"pippilä" = Katupappila. En oo piässynnä ehottammaan virttä pitkään aikaan. Jos nyt pääsisin, ehottaisin: 111. Kolomestakkii syystä jotka oon tiällähhii maeninna joskus.
-
Nyt on oltava hiljaa. Vähemmän pulinaa, enemmän hiljaisuutta ja rukousta.
Vähemmän minua itseä, enemmän Mattia ja jälkeläisiä.
Vähemmän trumppia ja putinia, enemmän Kristusta ja Hänen kirkkoaan.
On opittava, on toteltava, Hiljaa hyvää tulee.
-
Hissunkissun vaapulavissun
Eelin keelinklot, viipula vaapula vot
Eskon saun pien paun
Nyt mä lähden tästä pelistä pois
Oli pakko kirjoittaa tuo päästäkseni alkuun. Se oli niin vahvasti mielen päällä.
Oi että nyt on mukavaa! On niin vahva ja tasapainoinen olo. Nämä onnen hetket ovat autuaallisia kaiken epäuskon, epätoivon ja masentuneisuuden jälkeen.
Kiitos Jeesus!
Vaikka sataa, aurinko paistaa jossain. Se lämmittää ihmiskuntaa.
Me, koko ihmiskunta, lopetamme sodat, teemme sovinnon. Opimme elämään tuhoamatta, rakastaen
Armon Aurinko lämmittää. Elämä maapallolla nousee ennennäkemättömiin sfääreihin. Onni on kaikkien osa. Kivikunta, kasvikunta, eläinkunta ja ihmiskunta kukoistavat.
Herraa, hyvää kiittäkää.
-
Sinulle osoittama vastaukseni on hypänyt jostakin kummallisesta syystä Trump-keskusteluun.
-
Näin on viikko kääntynyt kohti loppua. Huomenna on sauna, ylihuomenna kirkko. Tänään on kutupippilä. Josko nyt onnistuisi virsiehdotus 111.
Waltarin Mikael Hakim on loppusuoraa vailla.
Nyt en muista, mikä yöpöydällä odottaa seuraavaksi. Enivei siitä jatkan "pöytä puhtaaksi" -projektiani.
Nyt on muuten käynyt ilmi, että heristen aikaan tulisi jotain muuta, ja sehän merkitsisi murrosta traditioon. Ehkä jopa sen loppua, on käynyt mielessäni. Kun ikä alkaa painaa, ja penkillä istuminenkin puuduttaa. Tämähän olis vallan tavatonta, kun niin paljon olen odottanut; mutta vaimon kunto ei ole omani tasalla ja yksin en voi just nyt kuvitella lähteväni, vaikka se saattaisi ehkä olla mahdollista.
Näillä mennään. Tällaista hölökynkölökkyä. Nyt. Jatkohan on Korkeimman kädes.
-
Päätin harjoittaa kieltäytymistä. Olin tilannut kaksi pussillista herkkukarkkejani, mutta hammaslääkäreissäkäyntien lisääntyessä ja paikkausten tullessa kalliiksi koetan kokeilla olla ilman.
Panin karkkipussit pois silmistäni ja koetan unohtaa ne sinne missä ovat. Rukoilen jatkuvasti että minun heikkoa luontoani vahvistettaisiin.
Jos pussit löytyvät ensi jouluna, annan luvan itselleni syödä muutaman.
Vahvista minua Herra kaikissa heikkouksissani että olisin nimellesi kunniaksi ! :eusa_pray:
-
Se on reissu tänään Vanhojen tanssin katseluun.
Ja sehän sopii vanhalle, katsella. Itseään, -kin.
Mutta kyllä nuoret ovat kauniita! Ja komeita.
Miten maailma makaa? En tahtois lähteä yleiseen vouhkaamiseen, siihen mikä on vaahtoa.
Matkakuumetta.
Että kaikki menisi hyvin. Että jaksaisi.
Enää ei ole nuoren voimia. Vanhan pitää, ja vanha osaa varautua. Liike on hidas. Tahti on pehmeä. Lause on lyhyt. Virke pätkä. Turjake.
Muisti laahaa. Mihin sitkeys riittää? Mihin voima? Mihin usko? Luotanko? Kuinka hyvin tunnen itseni? Vähenevätkö yllätykset? Uskonko vai odotanko? Teenkö ja toimin? Jättäydynkö laakereilleni?
Näitä pohdin nyt. Tähän olen päätynyt nyt. Tästä jatkan nyt. Nykien ja nytkähdellen välleen, sukien ja sutkahdellen tälleen. Kulloinkin, mitä milloinkin toisaalta, todella vakavasti totuuteen pyrkien välillä.
Jotta eivät totuus ja tasapaino unohtuisi, huumorin kukasta kehkeytyy kaunein. Ja kun muuta ei voi pieni ihminen, suurikaan varmaankaan. Kuka on suuri, kuka on pieni? Yhdessä olemme kuitenkin voimakkaita.
Tai ainakin tuntuu siltä. Hysteria vaanii nurkan takana. Mistä tulee johtajan tarve? Keskittymisestä? Yksilön turvan tarpeesta suurten ja selittämättömien asioiden edessä? Yksinhän ihmistä ei ole. Ajattelu on väliaine, joka liudentaa. Usko synnyttää sanat ja sana on teko.
-
Kaksi vk on kierähtänyt. Edellisestä. Ja kymmenes sivu on jo hyvän matkaa menossa. Jatkanko sivulle 11? Joku ketjuhan on jatkunut jo ties kuinka monennelle! Mikä se olikaan?
Näin elämäkin. On se kumma tuon vanhenemisen kanssa! Kuinka sen kanssa tulisi sinuks? Kuinka se voisi olla kuin hyvä ystävä? Ei kuinkaan kun se ei ole ihminen. Mutta kuitenkin - vertauskuvallisesti. Ja sitten lopuksi kuolema. Kuinka se olisi kaiken kruunu. Kuolema on elämän kruunu. Kaunis kuolema.
Mutta miksi minä näitä mietin? Onko niin, ettei muuta ole? Elämä on kuolemista. Onko kuolema elämistä. Ainakin se on ... elämä on luopumista vanhasta, uusiutumista.
-
Friedrich Nietzsche. Näin puhui Zarathustra on seuraava yöpöydältäni. Mutta onpa änkyräistä! Pitäisi lukea yksi kokonaisuus eli kolme l a u s e t t a päivässä, jotta olis edes jotain toivoa ymmärtää koko kirja. Nyt tällä kuitenkin selvästi normaalia hitaammalla tavalla eli kolme tai kaksi, joskus yksi, usein vain yksi s i v u per päivä tulee ymmärrettyä vain muutama lause; ja kirja on luettu noin syksyyn mennessä, sivuja 288. Mokomakin! Ettäs kehtaa kiusata vanhaa miestä!; jolla on sen verran nuoruutta jäljellä, että yrittää selvittää yöpöydälleen kertyneen kirjakasan ennen kuin alkaa taas käydä kirjastossa ja lukemaan nykykirjallisuutta.
-
Muistaakseni olen minäkin yrittänyt sitä kerran, mutta luovutin. Ei kirjaa olekaan mielestäni pakko lukea kokonaan, paitsi dekkarit että saa tietää kuka oli murhaaja.
Oikein hienosti kirjoitetusta kirjastaa jää jotakin jälkeä saaduksi, vaikka jääkin kesken.
Tolstoin Ylösnoudemus ja Dostojevskin Riivaajat jäivät kesken, vaikka ne 'ykköskirjat' luin ahneesti. Sota ja Rauha oli mieluisa, Anna Kareninakin, muttei aivan yhtä hyvä.
Rikos ja Rangaistus ja Karamazovin veljekset luin halulla, mutta niistä on jo kauan.
Nykyisin kiinnostavat ehkä eniten elämänkerrat. Ihmisistä olen aina pitänyt ja heidän ominaisuuksiaan pohtinut, kuten nytkin Lauri Viitaa.
Luen ajankuluksi, en niinkään oppiakseni tietämään.
Nyt repäisin äärilaitaan, kuuntelen Haikki Turusen Simpauttajaa. Lukija osaa aidon Pohjois-Karjalan murteen. Turusen sanavarsto on 'älytön'.
-
Kyl mää aion ton Niitsen selättää. Ja on se jo vähän antautunut. Valoa on näkyvissä. Kun mä oikein pääsen vauhtiin, ni eiköhän se jo kesään mennessä tule taputelluksi.
Esim. tämä: "... Tämän merkin minä teille annan: kukin kansa puhuu omaa hyvän ja pahan kieltänsä: sitä ei naapuri ymmärrä. Kielensä se keksi itselleen tavoissaan ja oikeuksissaan...") Uudesta epäjumalasta
-
Hohhoijaa. Lakko-oikeuden rajoittamista vastustan. Kyllä palkansaajille on oltava oikeus työhön ja toimeentuloon.
Suurimman valtion johtaja on par exellence, ylivertainen, jumalasta seuraava. Itse Hän on tämän luonut. Siksi rukoilen.
Tänä sunnuntaina ei ole lähellä Herättäjän kirkkopyhää. Viikon kuluttua kyllä. Silloin mennään veisaamaan. Laulut jätän nyt väliin.
Kevään tuulahduksia on ilmassa. Oi kun kesä saa, lintu visertää, metsä huminoi, järvi liplattaa, aurinko lämmittää. Kasvu alkaa. Hedelmät!
Sisäinen kypsyminen, kehitys ennakoi yhä uutta. Elämä kuoriutuu. Luonto laulaa. Uusi on tullut. Vanha vaipuu unholaan. Maatuu. Ravitsee. Nuori on voimissaan. Täynnä uteliaisuutta. Siemenestä puhkeaa verso, versosta varsi, varresta lehti. Kukka ja hedelmä ja siemen uuteen alkuun.
Näin on ollut, ja näin tulee olemaan, jos Jumala suo. Siksi rukoilen, kiitän, pyydän ja ylistän.
Lopuksi sanon amen, tapahtukoon Pyhä Tahtosi.
-
Hienoa Pekka ! Kevään ylistys on runo täynnä elämää. Sidesanoja ei tarvita kun sinulla on tieto tärkeimmästä.
Itsellä on ajattelu hiljennyt, unet tulleet rauhallisiksi, painajaiset poistuneet.
Vanhuudenelämä on hyvää tällaisena vähempänäkin, merkitykset tarkentuvat kohi loppuaan.
-
No nyti ollaan taas paremmalla puolla viikkoa. Eräskin laulaja on kuollut. Ja monet tekevät, toki. Sehän on ihmisen osa. Syntyä, elää, kuolla.
Mut on kuolema vielä kokematta. Syntymääni en muista. Tämä hetki, tämä elämä tässä ja nyt. Tämä on niin totta kuin vain voi.
-
Olen tänään laittanut tekstiä siitä miten alkaa kiinnostus loppua useisiin ajakulutus-harrasteisiin. Kai se on luonnollista vanhuuden tuomaa . Kiinnostuksen kohteet ovat lähinnä terveys, puolison terveys, ruoka ja siihen liittyvät asiat, sekä u s k o,
Sekin on muuttunut ikäänkuin lapselliseksi, iltarukous ja siunauksen pyynnöt läheisten edestä.
Kun eilen luin Mestari Eckhartin tekstejä, en ymmärtänyt niitäkään kuten ennen.
Turhaa on niin paljon. Elämä itsessän ei ole, ja niin kauan kuin tätä riittää näillä avuin, olen tyytyväinen. Kiitän Herra Jumalaa kaikesta osalleni annetusta. Sitä onkin ollut yllinkyllin, niin surua kuin iloa !
Kiitos Kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki !
-
jatkuu päiväkirjani 3