Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: PekkaV - 23.02.23 - klo:18:26
-
"... Mutta mitä sitten olivat persialaissodat? Ajatus! Ajatus, ettei Hellasta, tuota niemimaan vähäpätöistä niemimaata tuo Etu-Aasian kolossi, jolla ei ollut muuta kuin suuri kokonsa, saisi yksinkertaisesti syödä suuhunsa ja sulattaa, että hengen välttämättä täytyisi olla voimakkaampi kuin muodottoman ainejoukon, kvaliteetin enemmän oikeutettua elämään ja elinkykyisempää kuin kvantiteetin. Kreikan porvari, joka silloin pääsi voitolle, oli ajatellut enemmän, tuntenut enemmän, vaarinottanut enemmän, elänyt enemmän, nimittäin herkemmin ja intensiivisemmin kuin persialainen vaunulinnoineen, jättiläislaivastoineen, loistotelttoineen ja haaremineen. Perimmältään voittivat silloin Homeros ja Herakleitos. Mutta se, että he voittivat, oli vain hyvin toisarvoinen seuraus siitä paljoa tärkeämmästä tosiasiasta, että he olivat olemassa! Ja kolmesataa vuotta myöhemmin Kreikka v o i t e t t i i n, ja tämä osoittautui yhtä toisarvoiseksi asiaksi, roomalaiset jäivät kuitenkin kreikkalaisista riippuvaisiksi, juuri koska Homeros ja Herakleitos yhä edelleen olivat olemassa ..." (s. 225-226)
Egon Friedell: Uuden ajan kulttuurihistoria I
-
Hyvä Egon Friedell. Minä olen lukenut lukuisia kertoja. Egon oli subjektivisti mm. historiaa ja aatehistoriaa kerratessa.
-
Minulle saksalaiset ovat paljon vieraammat kulttuurissa kuin englantilaiset, joskaan en voi kehua heistäkään voivani keskustella.
Egon Fidellin nimen olen kuullut, mutta en voinut nimetä mitään lukemaani.
Googlasin nimellä ja käännätin, ja hyvin jnnittävä elämänkohtalo avautuikin.
Hän syntyi juutalaisen isän ja saksalaisen äidin lapsena. Äiti lähti kun Egon, kolmas lapsista oli vuoden ikäinen, mutta palasi kun poika oli 50-vuotias ja varakas, vaatimaan elatusapua.
Juutalaisen hänen elämäsä päättyi epätoivoiseen tekoon vuonna 1938 n. 60-vuotiaana.
https://de.wikipedia.org/wiki/Egon_Friedell ( käännä tämä sivu )
-
Varmaan historia on ainakin yhtä mielenkiintoista kuin kattoa jalkapallo ottelua?
Täällä Norjassa ollaan kyllä aika voimakkaasti historiasta, siis ainakin viikinkien ajasta ja niiden Thor jumalien ja kansallisperinteiden ajoista tietoisia.
Nyt tuli filmi Trollen, jossa joku peikko örkki jostain vuorten uumenista nousee ja vanhat kansallistarut, saagat saa pontta alleen ja tulevat mieliin.
Mitään ihailtavaahan viikinki kulttuurissa ei minusta ole.
Mennään hyökkämään rauhallisiin kyliin ja tapetaan ja raiskataan, mutta täällä viikingit on kovassa huudossa, siis maineessa.
Mutta ei se mua vaivaa, vaan tämä kansallinen identiteetti ja historia.
Suomessa Kalevala vaikuttaa ihmisiin vieläkin, vaikka ne sepitetyt tarinat, ehkä jotain pohjaa niillä on, mutta ovat tapahtuneet vuonna yks ja kaks.
Saksassa ne vuoristokylien pakanalliset Kertut ja Hannut ja muut sadut vaikuttavat mielissä.
Tanskassa satusetä Anderssenin sadut.
Kävin odensessa joskus ja oli paljon pilven polttajia ja narkomaaneja siellä kaupungissa josta Anderssen on lähtenyt.
Historia vaikuttaa nykyisyyteen.
Sota Ukrainan ja Venäjän välillä on myös historian vaikuttamaa myös.
Ehkä joku anteeksi pyyntö historiasta voisi olla paikallaan, kuten saksalaiset tkevät Israelille, amerikkalaiset intiaaneille ja mustille.
Sitä minä mietin historiasta.
Mitenköhän valkoisten ja punaisten luokkasota vaikuttaa vieläkin suomalaisissa mielissä tiedostamatta?
-
Eilinen massiivinen kruunausjuhlamessu Westminsterin katedraalista oli sikäli kiintoisa että luen( kuuntelen ) parhaillaan Ken Folletin Taivaan pilarit-eeposta. Siinä rakennetaan kateraalia. Erstminster ha Winchester ovat on olemassa. Kun ollaa menossa 1100-luvua liki puolivälissä, oli Westminster vihitty jo 1069.
Kun katseli niitä holvsitoja, ihmetteli miten ihmeessä ne on silloin nousseet. Oli vain mies- ja hevosvoimaa. Rakentajia tarvittiin paljon.
Eilinen messu oli kaksijakoinen. Oli maallista koreutta, mutta oli myös Jumalan sanaa ja ohjeita sen käyttämisestä valtaa pitävälle.
Viisautta ja ymmärrystä tulee pyytää Jumalalta ja Hän antaa mitä vallanpitoon tarvitaan. Jumalalla on myös muuttava voima.
Canterburyn arkkipiispa piti hyvän saarnan, musiikki oli upeaa, Händelin kruunajaismessu soi ja Bryn Terfel laului myls kymriksi.
Elisabet II oli ottanut vallan Jumalalta. Nähtäväksi jää kuinka Charles III tekee.
Vaikka poliittinen valta Eglannissa on parlamentilla, on kuninkaalla pelissä oma osansa.
Vastustajia ei kaduilla juuri näkynyt, jokunen plakaatti vain keltapukuisten käsissä näytettin.
Kansa vyöryi jälleen The Mall´ia palatsille katsomaan vilkutuksia. Missään en ole nähnyt arviota kuin paljon sitä oli. Paljon kumminkin.
-
Hyvä Egon Friedell. Minä olen lukenut lukuisia kertoja. Egon oli subjektivisti mm. historiaa ja aatehistoriaa kerratessa.
Loistava tyyppi. Olen lukenut kulttuurihistorian.
-
Lapsesta asti olen ollut kiinnostunut historiasta, lähinnä Suomen ja jonkin verran Ruotsin, Venäjän, Ranskan ja Englanninkin.
Olen perinyt tämän äidiltä joka kertoili ennen kuin opin lukemaan Virolahden kotiseutuhistoriaa ja Välskärin kertomuksiakin. Äidin isä taisi olla samaa maata.Ainakin pappa oli kiinnostunut Mannerheimista.
Sakari Topeliuksen Maammekirja ja Lukemisia lapsille lisäsivät kiinnostusta lukemaan opittuani.
Terttu Joustela, hitorian opettaja Hausjärven yhteiskoulussa osasi opettaa niin ettei kiinnostus loppunut.
Lempi Jääskeläinen, Mika Waltari ja Kaari Utrio etupäässä ovat täydentäneet tietojani. Väinö Linna ja Anneli Kanto myös myöhemmistä ajoista.
Eilen lopetin kirjan jossa keskeisessä osassa oli Pietari Särkilähden aika, reformaatio ja Kustaa Vaasa.
Huimat kuvaukset Turun Tuomiokirkosta ja Kuusiston linna tuhoamisesta oli taidolla kuvattu. Turku paikannimineen on minulle myös tuttu. Karttoja silti tutkin lisäksi.
Niistä löytyi paikka jossa Mätäjärvi sijaitsi 1500-luvulla.
Utrion kirjoja myydään tietysti seksikohtauksilla. Niistä en minä kostu. :003:
Tänään aloitin Vehkalahden neidot. On niin mukava uudestaan paneutua tuttuihin paikkoihin vaikkakin 1400-luvulla.
Vehkalahden kirkko on Kymen läänin vanhin kirkko, juuri 1400-luvun puolivälissä valmistunut.
Kylät, Neuvoton,Summa, Husula, Poitsila ja muut ovat kaikki ainakin niminä tuttuja, enemmänkin.
Kuvaus laskiaisen liukumäestä ja Poitsilan pienestä tyttärestä vähäisempien kotien lasten joukossa on kuin oman äitin kertomus Johannes Takasen lapsuudesta Alftanien kartanon mailla Ala-Urpalassa.
Tänään olen sitten googlaillut wiki-tietoja paikoista ja suvuista. Poitz-suku sammui Poitsilasta 1700-luvulla ja kartanon hienot puistot ovat nykyään vähemmän-haluttua seutua asumiseen. Näin olin huomaavinani netistä.
-
Nyt löytyi kirja Netstorystä mikä on 'ykkös-herkkuani'. Pirjo Tuomisen paras teos joita olen jokusen lukenut, tämänkin parisenkymmentä vuotta sitten, on Kuningasväylä josta kopioin yhden arvion:
Kuningasväylä on kertomus elämästä Satakunnassa ja Tukholmassa Ruotsinvallan loppukymmeninä. Sara Wass elää vahvasti kypsiä vuosiaan. Moiken-sisar vaurastuu porilaisen kauppahuoneen omistajana, kunnes onnettomuuksien sarja kohtaa kaupunkia. Nuori Rosalina kokee ensirakkautensa Suomen sodan pyörteissä.
Saran Lorentia-tyttärestä sukeutuu Tukholmassa suuren porvarisperheen valtiatar. Valtakunnan pääkaupunki elää kohtalokkaita vuosia: Kustaa III murhataan, kaupunkilaiset ahmivat mestauslavojen näytelmiä, toisaalla helkkyy krouveissa säveltäjä Bellmanin luuttu.
Kuningasväylä jatkaa Suuren joen maan tarinaa. Sen kerronta virtaa vuolaana kuin itse Kokemäenjoki läpi kahdenkymmenen vuoden kuohuvan historian vahvojen satakuntalaisnaisten näkökulmasta katsottuna.
Kirjassa on kaikkea mikä minua viehättää. Talopoikaiselämää Suomessa, porvariselämää Tukholmassa. Kustaa III aika ja Suomen sota ja sen vaikutukset.
Mielenkiintoinen kuvaus on Kokemäenjoen Kravinojan vaiheet, josta laitan linkin:
https://blogit.utu.fi/koekulttuuriperinto/satakunnan-ymparistokoulu/kokemaki/kokemaenkartano-ja-alajuoksun-suurtilat/karajamaki/kokemaenjoki/kravioja/-
Kun saan hyvän kirjan hyppysiini ( tai nykyään kuunneltavaksi ) siitä seuraa monta tutkumusretkeä netissä.
Pirjo Tuomisesta kiinnostuin siksikin, että hän on asunut Lahdessa, ollut naimisissa tunnetun poliisimiehen kanssa ja työskennellyt, oliko se Askossa, josta sai inspiraation yhteen kirjaansa. Tapasin hänet 1983 tai 1984 täällä Kalevi Lehtisen puhetilaisuudessa Ueheilutalossa. Lisäksi hänkin on Lappeenrantalainen syntyään. Ja vielä, meillä on ollut sama ompelijakin. :003:
-
Laitan linkin itselleni. Saa katsoa ja käyttää hyväksi !
http://seutu.wikimikkeli.fi/index.php/T%C3%A4rkeit%C3%A4_tapahtumia_Suomen_historiassa
-
Presidentti Juho Kusti Paasikivi liittyy omasta ja Alli-puolisonsa elämässä omiin maisemiini.
Adventin ja lähestyvän Itsenäisyyspävän merkeissä linkitän:
https://jkpaasikivi.fi/juho-kusti-paasikiven-hamalaiset-juuret/
-
Johonkin aikaan varmaan Suomenkin kouluissa pistettiin vasenkätiset kirjoittamaan oikealla. Kun oli märkää mustetta, vaikeaa vasemmalla olisikin ollut. Mutta milloin se loppui? Ja liittyiköhän sellainen innovaatio kuin kuivamustekynä asiaan mitenkään?
-
Veljeni oli vasuri. Koko ikänsä oli, vaikka koulussa kuinka yrittivät kättä vaihdattaa.
Hän ei myöskään juonut maitoa, ja siksi oli saman mittainen kuin minä, pitkä naiseksi.
En tiedä koska siitä pakosta luovuttiin, mutta enää ei Lotan ole tarvinnut kättä vaihtaa. Hänkin on vasuri. Äitini oli puoliksi. Hän söi niin että haarukka oli oikeassa, kuten amerikkalaisilla. Saksia hän käytti oikealla. Oli kai pakko, silloin ei ollut vasenkätisille omia.
Ovien avaamisessa sen parhaiten huomaa. Oikeakätisen on helpompi avata kun saraanat on vasemmalla, ja vasurilla päinvastoin.
Kun olen kerran loukannut oikean peukalon niin että siihen pantiin lasta, oli pakko oppia vasurillakin jotakin.
Minulla on vasen kaikin puolin heikompi, paitsi sydän ! :003:
-
^ Aloitin koulun 1970, kirjoitin vasemmalla, mutta minua ei pakotettu enää vaihtamaan kättä. Kuvittelen, ettei siitä niin monta vuotta olisi ollut kun vielä pakotettiin. Hämärästi muistelen, että musteen kanssa olisi ollut jotain vaikeuksia, mutta en siitäkään ole varma.
Sakset on silti aina olleet oikeassa, ja teräaseet muutkin. Vasemmassa vain se, millä pahimmat haavat tekee, eli kynä.
-
Löysin hyödyllisen sivuston, josta selviää maamme kaikkien kuntien ja seurakuntien, myös luovutettujen kuntien ja srk:n perustamisvuoden, ynnä mistä suurpitäjästä mikin on lähtöisin. Ynnä ko kuntien vaakunat.
Iloa muillekin tiedonjanoisille: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_kunnista_perustamisvuoden_mukaan
-
Suomen kunnanvaakunat onkin laajalti arvostettu kokonaisuus. Huipputaiteilijat suunnittelivat ne toisaalta heraldiikan perinteitä tarkasti noudattaen ja toisaalta paikallisia piirteitä kuvaten.
-
^^ Ristikkoharrastajana tuolla on tullut käytyä kerran jos toisenkin! Useinhan vihjeenä on vaakuna. Tai osa vaakunaa. Tai vaakuna, johon on lisätty jotakin (kun piirtää Auran vaakunan ylle K-kirjaimen, sehän on tietysti kaura).
Lapsena luin ahkerasti Otavan isoa tietosanakirjaa, ja sen värikuvaliite kunnanvaakunoista oli suosikkejani. Myös valtioliput ja sotilasunivormut kiinnostivat. (Nyt tuskailen, otanko sarjan itselleni vai en. Ehkä en.)
-
Minun ensimmäinen tietokirjani oli Pikku Jättiläinen. Olin silloin n. 7-9 -vuotias. Jouluksi isälle ostettiin aina Mitä-missä-milloin-kirjat. Kun jalka oli oman pöydän alla , sai kirja yyjä minut kiinni Aleksanterinkadulla, ja suostutteli viereiseen kahvilaan kahville ja myi Fackta-tietosanakirjat, joita makselin kuukausittain. Kirjat tipahtelivat osa kerrallaan.
Sama tuttu kirjojen kauppamies myi minulle myös monta muuta suursarjaa. Harvoin enää mitään niistä avaan, sillä netistä löytyy kaikki tarvitsemani.
Kuvaristikot ovat näön heikentyessä jääneet, mutta Älypäästä löytyy paljon kivaa.
Kuvapelejä kaipaan enemmän.
Tänään oli viikkolehdessä E-SS:ssa artikkeli siitä kuinka muistia voi etukäteen huoltaa. Me molemmat tehdään sitä, on tehty jo kauan. Ja vielä se on suurimmaksi osaksi tallella. :039:
-
Löysin kivan sivun Suomen kaupunkien ikäjärjestyksestä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_kaupungeista_perustamisvuoden_mukaan
-
^^ Ristikkoharrastajana tuolla on tullut käytyä kerran jos toisenkin! Useinhan vihjeenä on vaakuna. Tai osa vaakunaa. Tai vaakuna, johon on lisätty jotakin (kun piirtää Auran vaakunan ylle K-kirjaimen, sehän on tietysti kaura).
Lapsena luin ahkerasti Otavan isoa tietosanakirjaa, ja sen värikuvaliite kunnanvaakunoista oli suosikkejani. Myös valtioliput ja sotilasunivormut kiinnostivat. (Nyt tuskailen, otanko sarjan itselleni vai en. Ehkä en.)
Meidän pitää joskus kokeilla yhdessä täyttää joku ristikko, vaikka sun tasolla ei onnistune kuten mun exän kanssa. Itse tein jotain ja hän kyseli 5 kirjainta ja kysymys öö politiikko, minä vastauksena H u l l u ja siten täytettiin ristikkoja, mutta öppiäsen tason kanssa varmaan pitäisi yhdessä pähkäillä ja vertailla ja heittää ajatuksia ilmaan ja saada vastaus?
Nykyään jonkun kerran pelaan älypään tietoviisuja, mutta ne ratkaisee aika äkkiä uudelleen pelaamalla.
-
Itse en muista kuin Kombi tietosana kirja kokoelman lapsuudesta ja siinä viehätti, kun oli uutuutena kuvia ja selitys.
Se pisti pikkupojan mielikuvituksen liikkeelle uudella tavalla, muistaakseni mute kirjat oli ilman kuvituksia?
Muistan kun eka kertaan menin kouluun ja saatiin laskentokirja ja muita kirjoja.
Mua pelotti koko koululaitos, no peloittaa vieläkin, mutta luulin että kaikki tehtävät kirjasta pitää täyttää seuraavaksi päiväksi kun menen kouluun ja täyttelin sitä ja faijalta kyselin pahuksen murtoluvuista ja sain sen täytettyä jäikö joku loppupäästä tekemättä kun nukahdin.
- No sitten seuraavana päivänä hermoilin ja alettiinkin tankkaamaan ekaa tehtävää ja mua hävetti ihan hirveesti, et mähän täytin melkein koko kirjan tehtävät.
Aloin kattelemaan ikkunasta ulos ja aloin haaveilemaan ja jotenkin ne neljä ekaa vuotta meni ja kun ope kyseli, niin en ollut seurannut ja en pärjänyt koulussa.
Kiinnosti ihan muut asiat.
Kerran olikohan 4 luokka niin tuli matikan koe ja koulussa ole kaksi kaveria öö Jukka Lommi ja Peter Rökman, ne oli niinku parhaat siinä matikassa.
Ajattelin et kokeillaan nyt vaikka olin ihan pohjamutaa jengistä skolessa, niin panostin siihen kokeeseen ja tehtiin se vielä nopeesti ja tulin tokaksi Lommin perään. Lommi nykyään arkkitehti, että eipä sekään kaikesta opettajien kehuista ja muusta pitkälle päässyt.
Koulu on ihmisten kiusaamisen tehty instituutti.
Ainoa hyvä mitä opin siellä oli istumaan penkillä ja jopa nukkumaan. Nyt matkustelessa oppi on korvaamaton.
-
Kohta historiaa voi lukea vain vanhoista omissa nurkissa olevista (tietosana)kirjoista. Lastenkirjoista "pitää" poistaa viittaukset ilhaan ja maitotuotteisiin, koska lehmäthän tuhoavat ilmaston. Tilalle kirjoihin vaihdetaan piparkakkutaikinaa. Poltetaankohan vanhat painokset roviolla, koska uusi "tieto" on parempaa. Piparkakkutaikina onkin varmaan terveellisempi esimerkki, ja pelastaa ihmiset ja maailman.
Lentokoneet ja lentäminen ovat varmasti vain pieni paha ilmastosopassa. Kaiken maailman viihdetähdet ja muut ilmastonmuutospuhemiehet matkustavat jatkuvasti yksityiskoneillaan ympäriinsä kertomassa, kuinka (meidän tavisten) pitäisi vähentää lentämistä. Esim. John Kerryn mielestä hänen kaltaistensa pitää tietenkin voida lentää jatkuvasti. Hänhän omistaa elämänsä ilmastonmuutoksesta puhumiselle.
Nyt Valio ja Arla alkavat syöttää lehmille Bovaer-nimistä myrkkyä, joka voi vähentää lehmien metaanipäästöjä jopa 30%.
https://www.valio.fi/uutiset/valio-ja-atria-pilotoivat-ensimmaisena-suomessa-dsmn-rehulisaainetta-%E2%88%92-lehmien-metaanipaastot-voivat-vaheta-30/
-
Koulu on ihmisten kiusaamisen tehty instituutti.
Koulu on aivojen kuntosali. Toistuvilla harjoituksilla saadaan päänupista toimiva.
-
Kuulin äsken äänikirjasta Nimen Salomon Häkkänen. Hän oli mäntyharjulainen saarnaaja jonka kodissa pidettiin suuria seuroja 1830-lun tienoilla.
Etsin googlesta : https://www.geni.com/people/Salomo-H%C3%A4kk%C3%A4nen/6000000173437572925
Saattaa olla että puolustusministeri Antti Häkkänen on samaa sukupputa, mutta se ei ollut löytöni, vaan tämä :
https://savonhistoria.fi/1870-1918/uskonnolliset-liikkeet-savon-seurakunnissa/
Me, joita historia kiinnostaa saamme tästä myös omaan körttihistoriaamme lisämielebkiintoa.
Hyviä lukuhetkiä ! R-m
-
Nyt innostuin taas tutkimuksiin. Olin valinnut uuden kirjan kuunneltavaksi, Pirkko Saision uutuuden Sulikon, joka kertoo Josef Stalinista ja hänen raakuuksistaan.
Voi olla, että en voi niitä kestää, mutta alku on mielenkiintoinen, kuvaus Josef-pojan köyhästä elämästä Gruusiassa.
Josef näkee kirkossa ,jonka pihassa hän asuu äitinsä ja juopon isänsä kanssa, ikonin josta pappi Kristoforos hänelen moniin kysymyksiinsä koettaa vastata oikein.
Ikoni on kuva Pyhästä suurmarttyyri Georgios Voittajasta joka surmaa lohikäärmeen.
https://ort.fi/synaksario/pyha-suurmarttyyri-georgios-voittaja/
Googlasin sekä Stalinin että Pyhän Yrjön tarinat:
https://erasudet.fi/pyhan-yrjon-tarina/
-
Meidän pitää joskus kokeilla yhdessä täyttää joku ristikko, vaikka sun tasolla ei onnistune kuten mun exän kanssa. Itse tein jotain ja hän kyseli 5 kirjainta ja kysymys öö politiikko, minä vastauksena H u l l u ja siten täytettiin ristikkoja, mutta öppiäsen tason kanssa varmaan pitäisi yhdessä pähkäillä ja vertailla ja heittää ajatuksia ilmaan ja saada vastaus?
Nykyään jonkun kerran pelaan älypään tietoviisuja, mutta ne ratkaisee aika äkkiä uudelleen pelaamalla.
Oho nyt vasta luin tämän. Joo, sitten kun ollaan kumpikin eläkkeellä. Tai minä varmaan joudun yrittämään työnhakua vielä silloinkin.
Olen täyttänyt ristikkoja yhdessäkin. Tekisi kyllä mieli taas. Punaisen pelikaanin jälkipuoli on suosikkini, mutta onhan niitä netissäkin nykyään.
-
Koulu on ihmisten kiusaamisen tehty instituutti.
kouluhan on olemassa, jotta lapset saadaan säilöön jonnekin vanhempien työpäivän ajaksi.
No joo eihän se alun perin sitä ollut, kun alun perin lapsillakin oli työpäivä. Mutta pitihän luterilaisessa maassa opettaa ihmisille kristinoppi ja jonkinlainen lukutaito. Ja sitten 1800-luvun puolivälistä jostakin (kun tuli kansakoulu) myös isänmaan ja kotiseudun rakkautta ja siveellisyyttä. Ja elinkeinoelämä halusi että myös laskutaidon alkeet. Käsityö oli sitä siveellisyyttä myös, ja Uno Cygnaeus erityisesti tuota oppiainetta arvosti. Ei siis ollut pelkkä hyötynäkökohta vain sen opettamisessa. (Haa, tulipa historiaakin mukaan!)
Kuvaamataito taisi olla parasta, sillä niillä tunneilla opettaja ei yleensä puhunut koko ajan, ja oli jotain tekemistäkin.
-
Niin siitä historiasta se vain, että harmittaa, kun en huomannut isovanhemmiltani kysellä, millaista se oli kun muovia alkoi tulla.
-
Koska ikäni puolesta olen jo historiallinen, yritän muistella miten muovi tuli minun elämääni 1949-paikkeilla.
Naapurin talon yläkerrassa asui tyttö joka sai sadetakin Amerikasta kai. Se oli sellainen kiiltävä, kovahko suklaanruskea hökötys joka oli ommeltu kokoon ompelukoneella.
Sen muista olleen ensimmäinen plastiikki-tuttavuuteni. Plastiikiksi sitä sanottiin.
Isällä oli bakeliittinen partavaahtokuppi, mutta se oli lähes kivi-kovaa ainetta, samaa josta moet puhelikoneetkin olivat. ne mustat raskaat mölkeröt. Pistorasioiden kotelorin olivat bakeliittia, nyt muovia nekin.
Muovi tuli meille kai pesuvatina, jonain paksumpana materiaalina kuitenkin. Ouita muoveja tuli vasta paaaaljoon myöhemmin. Oli Tupperware-astioita ja niitä muistuttavia leivonta-astioita muitakin. Hammasmukit ja Airamin termospullonkorkit muistan myös . Sitten ämpärit ja vesikauhat kai seuraavina. Tämä on mutu-tietoa.
-
Bakeliittikin taidetaan laskea muoveihin kuuluvaksi? Meillä oli pitkään sellainen puhelin, joka varmaan oli bakeliittipuhelin. En edes tiedostanut sen näyttävän vanhanaikaiselta, kunnes joku kyläilevä vieras asiasta mainitsi.
Muistan metalliset vadit vielä, kai niitä oli mummolassa (kummassakin). Mutta saunassa oli muovivatejakin. Onhan ne siellä käteviä. Miltä muovi tuntui, kun sitä tuli, mitä ajateltiin?
Meillä oli johonkin aikaan ruokalautasetkin muovia. Sellaisia neliskanttisia. Sinisiä ja keltaisia. Nykyään sellaiset ovat jo antiikkia ja niitä keräillään.
Aikansa huono muovisovellus oli muovipussissa myytävä maito! Sellainen kun puhkesi kauppakassiin...
-
Aikansa huono muovisovellus oli muovipussissa myytävä maito! Sellainen kun puhkesi kauppakassiin...
Maitopussit synnyttivät kuitenkin uutta esinekulttuuria. Tarvittiin kannu, johon sellainen laitettiin, ja josta maito voitiin siististi kaataa. Pusseista leikattiin matonkuteita, joista askarreltiin kaikenlaista.
-
Kun olin nuorena eäntänä jo jonkin aikaa käyttänyt muovisia pyöreäpohjaisia isohkoja muovikulhoja leivonta-astiana, ostin niitä ja vein mummolaankin Virolahteen. Sain niistä paljon kiitosta, sillä ne olivat paljonkin helpommat kuin puiset, emaliset tai posliiniset astiat.
Minua ne palvelivat kauan, nelisenkymmentä vuotta. Tupperwaret tulitvat sitten Kilpiäisissä kun naapurin rouva piti niitä kotikutsuja joissa myytiin monenlaista taloustarviketta. Taikinannuolija on yksi kätevimmistä, nykyään se on silikonia ja metallivartinen.
Muistan virkanneeni maitopussi-maton mökille saunaan.
Olen nähnyt aika useita Juhla-Mokka - tai Presidentti-kassia, asianharrastajien ompelemia. Nyt useimmilla on Prisma-kassit, muovia kyllä nekin.
Itse pidän silmälasinsankoina eniten juuri muovisista. Metalliset on minusta miesten malli.
Käteviä ovat vauvojen muovi tai silikonilusikat, mukit, ja muutkin astiat. Ei tule sirpaleita kun lautanen lentää.
Muovi on ölyä. Sitä ei meillä ole, mutta on onneksi eräs maailman parhaista kierrätysmaista.
Muoviroska on ongelma maailman merissä.
-
Historiaa on tämäkin, ja vanhaa :
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011064517.html
-
"1930-luvulla Yhdysvalloissa toimi amerikansaksalainen natsijärjestö, joka järjesti mm. sotilaallista koulutusta ja lasten kesäleirejä. Ohjelmassa perehdytään järjestön syntyyn ja toimintaan aina sen lakkauttamiseen saakka vuonna 1941, kun Yhdysvallat liittyi sotaan natsi-Saksaa vastaan. Tuotanto: Pangloss Films/PBS, Yhdysvallat 2024"
Natsiaatteella on tänäänkin kannattajansa USA:n hallinnossa.
https://areena.yle.fi/1-70375291?utm_medium=social&utm_campaign=areena-web-share&utm_source=copy-link-share
-
Matka historiaan alkoi tänään Älypään Pahis kysymyksestä, Miten Kerttu Nuorteva tuli desanttina Suomeen ? Ensin googlasin Kerttu Nuorteva, nimi olikin tutun kuuloinen. Sitten isänsä Santeri Nuortevan, josta matka johti tuttuun nimeen Iivari Tuomisto.
Tuomisto oli alkuaan Etelä-Pohjalainen, sitten poliisina mm. Kotkassa ja Lahdessa. Täällä hän yleni poliisimestariksi, mutta jälkipolvi tunetee hänet Iivari- palkinnon isänä. Palkintoa on jaettu vuorittain jo kauan. Iivari Tuomisto oli myös näyttelijä, ainakin toiselta luonnoltaan.
Tunsin hänen jälkeläisensä ollessani Lahden Kaupunginteatterin avustajana, jossa tämä nainenkin oli. Iivari oli hänen isoisänsä.
Mielenkiintoiset kohteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kerttu_Nuorteva
https://fi.wikipedia.org/wiki/Santeri_Nuorteva
https://fi.wikipedia.org/wiki/Iivari_Tuomisto