Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: PekkaV - 16.08.21 - klo:06:40
-
1.
Kun koulutyöni alkaa taas,
saan kiittää Jumalaa.
Hän kulkee aina kanssani,
hän lastaan rakastaa.
....
Radiokirkkokuoro 3.3. - Virret 485, 488, 501 - Matti Turunen
https://www.youtube.com/watch?v=vFcHHtaCCgk&list=RDvFcHHtaCCgk&start_radio=1
-
Kun koulutyöni alkaa taas,
sua kiitän, Isäni,
kun muistan hellää hoidantaas
ja rakkauttasi.
Sä mulle kodin rakkahan
ja vanhempani soit
ja lapseks kodin taivahan
mun kastehessa loit.
Nyt tieni kulki kouluhun,
käyn uutta oppimaan.
Mua johda totuuteesi sun
ja aina oikeaan.
Sä, Isä taivaan, näet mun,
jos missä kulkenen.
Jos kotiin käyn tai kouluhun,
jään silmäis etehen.
Virsi 472 1938 hyväksytyssä Virsikirjassa.
-
Koulutie
Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Kotiportilta kouluun asti
minun askeleeni vie.
Syysaamu kirpeä koittaa
yli heräävän kaupungin
ja sen laidassa koski soittaa
tutun sävelen ilmoihin.
Talot matalat kahta puolta -
miten tunnen ne tarkalleen!
Yli niiden mäeltä tuolta
kohoo kirkko tornineen.
Ja mun matkani keskitiellä
näky ihana, aamuinen:
tytön sinisen kohtaan siellä
ja katsehen sinisen.
Vie jalat kuin karkelossa
läpi pienen puistikon.
Sen penkillä kuutamossa
ens runoni tehty on.
Ja puiston puiden takaa
- miten lempeine silmineen! -
mua katsoo kaunis, vakaa
runoruhtinas, piispa Franzén.
Ja koulun aitaa vastaan
jo vanhan rehtorin nään.
Miten tuttu astunnastaan
ja ryhdistä miehisen pään!
Syysaamu kirpeä koittaa
yli heräävän kaupungin
ja sen laidassa koski soittaa
tutun sävelen ilmoihin.
Ja ma unhotan läksyni vaivan
ja kaikki niin kaunihiks saa.
Mua jossain kaukana aivan,
elo ihana odottaa. -
Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Ah, enkö ma hautahan asti
myös koululainen lie?
https://www.youtube.com/watch?v=4WBO3e7MHXk
-
Oulussa kulkiessa tulevat nuo paikat tutuiksi.
-
Oulussa olen käynyt vain yhden kerran. Olimme Herättäjäjuhlilla vuonna 2011.
Koulua olen käynyt Orimattilassa, Kärkölässä ja Hausjärvellä. Taide-aineita ja englantia olen opiskellut iltakoulussa Lahdessa ja yksityisesti Hämeenlinnassa.
Elämänkoulu on loppututkintoa vailla. Sitä käydään jatkuvasti ja joka paikassa.
Seuraan nyt neljännen polven koulutusta. Paljon on muuttunut 65 vuodessa, mutta jotkut asiat ovat aina samat.
Nyt toinen tytöistä kärsii kun opettajaksi tuli 'vanhan koulukunnan mies', lähes eläkeikäinen. Kuri ja ulkoluku on hänen keskeisin vaatimus, mikä on herkälle ja luovalle lapselle vaikeaa, kun on saanut toisenlaistakin kokea.
-
Onneksi oppivelvollisuuteni on jo ohi. En jäänyt kaipaamaan.