Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Hanna - 17.09.06 - klo:20:22
-
Juuri tänään olin puolukassa (pilkunviilaajille tiedoksi: en siellä semmoisen punaisen marjan sisässä vaan ihan vaan niitä keräämässä). Ja haluankin sanoa, että hyvät ihmiset, marjastakaa, sienestäkää ja nauttikaa luonnosta. Ei olis varmaan itsekään tullut hoksatuksi, ellei yleensä hyvin epämarjastavainen isäni olisi asiaa ottanut puheeksi. Emmehän me toki kiireiltämme (köhöm, eläkeläinen ja työtön) yhdessä kerinneet, mutta saimme kuin saimmekin usiamman litran retkillämme kokoon.
Nyt tämä lakeuksien ylistäjä vetoaa, lähtekää marjastamaan. Tuloo hyötyliikuntaa, ilmaista (!) ja terveellistä ravintoa talven varalle ja vaikka paljonkin söis niin ei tuu ähky niinkuin vaikka karkeista. Eihän siis jätetä kaikkia metsiemme aarteita matänemään vaan mennään keräämään!
-
Mä olin viettämässä viikonlopun tulevan kälyni polttareissa mökillä metsän keskellä. Komppaan Hannaa, kyllä tuli rauhoittava olo! Siellä sitä on jotenkin niin pieni suuren luonnon keskellä. Metsässä tulee tosikörttiläinen olo ;)
ps. Nyt alkoi Linnanmäen jytke...
-
Kyllä joo, kun karhu karjuu parinkymmenen metrin päässä näreikössä, enkä saa siitä näköhavaintoa, vaikka se varmasti näkee minut. Onneksi oli kaveri mukana. Päästiin autolle.
Tämä tapahtui muutama vuosi sitten Kontiolahdessa.
-
Huolimatta kaikista pelottavista pedoista joita metsässä voi kohdata, niin ainakin te jolla on lapsia tai miksei sitten pikkusisaruksia tai kummilapsia, niin viekää ne marjaretkelle. Itselleni ainakin lapsuuden vahvoja, hyviä kokemuksia ovat syksyiset puolukkaretket koko perheellä, eväineen kaikkineen. Ja oppivat muksut luonnostakin jos eivät oo vielä oppinut!
-
Harvoin metässä ketään näkyy. Kerran kaverin kanssa oltiin Off-roadia kokeilemassa metässä pyörillä, niin joku tosi pelottava marjastaja tuli vastaan. :lol: Kyllä se pikkusen kahto pitkään kun kaks poikaa tuli keskellä mehtää vastaan polkupyörillä ajaen.
Mutta kyllä metsässä kannattaa käydä. Siellä sielu lepää kun kuuntelee honkien huminointia ja sammalen rahinaa kenkien alla. Eikä aina tarvitse välttämättä painaa ympäri mettää lärvi punasena marjojen perässä, voipi sitä ottaa rennostikki ja vaan sammoilla ympärriisä! :D
-
Kohta lähden yhtä vaille koko lapsilauman kanssa suunnistamaan. Siellä tulee ihasteltua metsää ihan urakalla.
-
Kohta lähden yhtä vaille koko lapsilauman kanssa suunnistamaan. Siellä tulee ihasteltua metsää ihan urakalla.
Minä olen metsässä joka päivä. Siis duunissa. Ja käyn metsässä joka aamu lenkillä. Usein myös illalla. Metsän käsite on stadissa tietysti hieman erilainen. Luen metsäksi mm. Hesan keskuspuiston.
-
Puolukointi on tappavan masentavaa meille värisokeille. Muut kyllä saa sangot täyteen herkkuja, mutta itse löytää ne kolme homehtunutta. :cry:
-
Puolukointi on tappavan masentavaa meille värisokeille. Muut kyllä saa sangot täyteen herkkuja, mutta itse löytää ne kolme homehtunutta. :cry:
Puolukat ovat sellaisia pieniä pyöreitä, jotka roikkuvat varvuista metsän aluskasvistossa. Sisälmys on valkoinen. Vaihtoehtoja on tietysti monia, mutta lehtiä tunnustelemalla on helppo erottaa puolukka mustikasta, oravanmarjasta tai juolukasta. Vadelmia harvemmin metästä löytyy. :lol:
-
Puolukat ovat sellaisia pieniä pyöreitä, jotka roikkuvat varvuista metsän aluskasvistossa. Sisälmys on valkoinen. Vaihtoehtoja on tietysti monia, mutta lehtiä tunnustelemalla on helppo erottaa puolukka mustikasta, oravanmarjasta tai juolukasta. Vadelmia harvemmin metästä löytyy.
Kannattaisi varmaan sunkin kokeill miten helppoa se todelliuudessa on, vaikka ihan näkis ne väritki. Saati jos ei nää. Ja kyllä joskus on niin muuten että samalta aukeelta käyään ensin vatelmat, ja vähän myöhemmin puolukat. Tänä vuonna ei ollu oikein kumpiakkaan ka kuivuus vei kaikki. Tai ei vieny ka ei tuonukkaan. :lol:
Mettään kannattaa kyllä mennä, kaupungin puistoa kauemmaksikin, sinne missä ei kuulu muita ääniä kuin lintujen liverrys, ja honkain huminointi. Talvella lumen narske ja tuulen suhina jäätyneessä oksastossa, kun tarpoo vyötäsi''n myöten hangessa. Mikä unelma... :wink: Tulis jo se talvi.
-
Kannattaisi varmaan sunkin kokeill miten helppoa se todelliuudessa on, vaikka ihan näkis ne väritki. Saati jos ei nää. Ja kyllä joskus on niin muuten että samalta aukeelta käyään ensin vatelmat, ja vähän myöhemmin puolukat.
Kaikkea kuule on kokeiltu partiolaisena mm. sitä, että selviytyykö
ihminen viikon metsän ja veden antimilla. Hyvin selviytyi, mutta lähinnä veden antimilla. Tosin piti koko päivän kalastaa. Mausteina käytettiin metsän antimia.
Ja olenhan minä nuorempana kerännyt kaikki mahdolliset metästä:
Vihdat, marjat, sienet, tuohet ja polttopuut. Nykyään ei enää kelpaa pienet marjat, mutta vihdat ja polttopuut vielä teen.
Talvella lumen narske ja tuulen suhina jäätyneessä oksastossa, kun tarpoo vyötäsi''n myöten hangessa. Mikä unelma... :wink: Tulis jo se talvi.
Minusta kliffointa oli viime talvella olla stadissa meren jäällä Hietaniemestä Seurasaaren ympäri hiihtäen tai kävellen. Luisteluakin harrastin. Porukkaa oli kuin pipoa ja hyvät rusketukset tuli ynnä uusia kavereita.
-
Suoluonto on myös upeaa ja sieltähän alkaa pikkuhiljaa löytymään todella terveellisiä marjoja eli karpaloita. Valitettavasti luonnontilaiset suot alkaa käydä vähiin. Onneksi täälläpäin lähellä Joensuuta (alle 20km) on pieni pläntti suojeltua, alkuperäistä suota - Kontiolahden Pitkäranta, siellä on yleensä hyvin karpaloita (ja joskus myös lakkoja).
-
.
Kosteikot, aah-aa!
En tiedä mitään kauniimpaa.
.
-
Suoluonto on myös upeaa ja sieltähän alkaa pikkuhiljaa löytymään todella terveellisiä marjoja eli karpaloita. Valitettavasti luonnontilaiset suot alkaa käydä vähiin. Onneksi täälläpäin lähellä Joensuuta (alle 20km) on pieni pläntti suojeltua, alkuperäistä suota - Kontiolahden Pitkäranta, siellä on yleensä hyvin karpaloita (ja joskus myös lakkoja).
Ongelma alkaa soitten kanssa tosiaan kynään olla se että ne kaikki ojitettaan tai otetaan turpeena. Sillon ei ennää oikkein ne hillat ja karpalot kasva. Mettätki alakkaa olla nykyään niin hoijettuja ja koneilla tampattuja että ei ees mustikoita kasva. Mutta kyllä se siitä. Kun jaksaa vaan kävellä tarpeeksi kauas.
-
Suoluonto on myös upeaa.
Todellakin. Varsinkin läheltä katsottuna. Tänään tuli nimittäin otettua lähikontaktia suohon, muutaman kerran astuin tyhjään tai lämpäreeseen ja naamalleen sitä päätyi joka kerta. Siitä huolimatta, suunnistaminen on mukavaa.
Metsät on ihan jees, vaikka tällä hetkellä energia ei marjastamiseen riitäkään muuten kuin pieninä taukopaloina. Mielummin kuljeskelen siellä metsässä - ja otan valokuvia. Tai haen äidille herkkutatteja (:
-
äääh/aaah metsä. Olis kyllä kiva lähteä oikeaan metsään, eikä tuota pikkuplänttiä kelaamaan. Mistähän sais aikaa ja motivaation lähteä. Lapset yleensä ovat hyvä motivaatio, mutta sitten jos metsään meinaa mennä, auto olisi kyllä erittäin kätevä. En usko, että kukaan lapsista innostuisi, jos toteisin:"fillarilla 20km suuntaansa, sitten pari tuntia talsimista ja saman verran fillarilla takaisin." ;) Tai ehkä se innostuminen olisi vielä menomatkalla ja ekan vartin kävelyn ajan. Sen jälkeen sitä ei olisi.
Teme
-
Metsä rauhoittaa, metsästä saa energiaa - pitäisi vaan käydä männikössä, kuusikossa, koivikossa tai sekametsässä paljon useammin kuin mitä käyn.
-
Illan hämärästä mettästä hilian kotiuruun. Mustikoota ämpärillinen viälä löytyi, mutta pualukat on viälä pualiraakoja. Kummasti sitä alakumettälääsen vaistot siälä valapastuu, kun hirvet lähistöllä mylyvii ja oli parasta hipsiä pois niiren reviiriltä.
Mukavia kavereita nua hirvikärpääset, oikeeta Luajan mestari luamuksia, kun eivät mitään piittaa vaikka kuinka yrittää niitä kurmoottaa sormien välis. Notta menkäähä mettähän noukkimahan antimista osanne. Kiinas kuulemma kasvaa niin halapaa pualukkaa, että kaupallinen pualukan poiminta loppuu Suames :?:
-
Muistelen lukeneeni juuri, että jokaiselle suomalaiselle olis Suomen metsissä sata kiloa marjoja poimittavana. Ja poimituksi niistä tulee vain hyvin minimaalinen prosenttiosuus. Täällä näyttäis mustikkaa olevan enää harvassa, mutta puolukat alkaa olla syömäkelpoisia.
-
Muistelen lukeneeni juuri, että jokaiselle suomalaiselle olis Suomen metsissä sata kiloa marjoja poimittavana. Ja poimituksi niistä tulee vain hyvin minimaalinen prosenttiosuus. Täällä näyttäis mustikkaa olevan enää harvassa, mutta puolukat alkaa olla syömäkelpoisia.
Ei tullut tänävuonna mökin tienoilla mustikkaa kuin ihan rannassa ja sorsat söivät ne. Jos joku ei tiennyt niin sorsat ovat ahkeria mustikan syöjiä. Sen sijaan vaimon kotikunnailla mustikkaa tuli ennätys sato eli nyt on pakastin täynnä survottua mustikkaa. Odotan siis runsaasti mustikkapiirakkaa talvella.
-
Muistelen lukeneeni juuri, että jokaiselle suomalaiselle olis Suomen metsissä sata kiloa marjoja poimittavana. Ja poimituksi niistä tulee vain hyvin minimaalinen prosenttiosuus. Täällä näyttäis mustikkaa olevan enää harvassa, mutta puolukat alkaa olla syömäkelpoisia.
Ei tullut tänävuonna mökin tienoilla mustikkaa kuin ihan rannassa ja sorsat söivät ne. Jos joku ei tiennyt niin sorsat ovat ahkeria mustikan syöjiä. Sen sijaan vaimon kotikunnailla mustikkaa tuli ennätys sato eli nyt on pakastin täynnä survottua mustikkaa. Odotan siis runsaasti mustikkapiirakkaa talvella.
Mikään ei oo parempaa kuin tuoreesta mustikasta tehty piirakka paitsi tietysti konjakissa lillutetut tuoreet mansikat jäätelön kera. :lol:
-
Muistelen lukeneeni juuri, että jokaiselle suomalaiselle olis Suomen metsissä sata kiloa marjoja poimittavana. Ja poimituksi niistä tulee vain hyvin minimaalinen prosenttiosuus. Täällä näyttäis mustikkaa olevan enää harvassa, mutta puolukat alkaa olla syömäkelpoisia.
Ei tullut tänävuonna mökin tienoilla mustikkaa kuin ihan rannassa ja sorsat söivät ne. Jos joku ei tiennyt niin sorsat ovat ahkeria mustikan syöjiä. Sen sijaan vaimon kotikunnailla mustikkaa tuli ennätys sato eli nyt on pakastin täynnä survottua mustikkaa. Odotan siis runsaasti mustikkapiirakkaa talvella.
Mikään ei oo parempaa kuin tuoreesta mustikasta tehty piirakka paitsi tietysti konjakissa lillutetut tuoreet mansikat jäätelön kera. :lol:
Menee ihan offtopiciksi, mutta mansikat pitää uittaa shamppanjassa. Siinä ne ovat perinteisesti parhaita. Konjakki on liian tujua.
Muuten sorsat syö mansikoitakin ainakin meidän mansikkamaasta, joka on aivan rannassa.
-
Tänne aiempi "positiivisten asioiden ketjun" huuhkajalöytökin olisi tainnut osuvammin kuulua, mutta tämä nyt varsinkin. Tuo "oma" lähimetsä on uskomaton; tänä kesänä olen törmännyt kyyhyn, vaskitsaan, huuhkajaan, karhukin kävi, ja nyt sitten tänä iltana kaksi komeaa hirveä. Ja ihan kaupungin kyljessä!
Ensin säikäytti, että karhunko selkä pilkistää, kun ei näkynyt kuin ison ruskean otuksen selkä korkeasta heinikosta. Kymmenen metrin päässä toisemme kohdattiin, ja sen jälkeenkin vielä koira pariin kertaan ne metsästä haukkui. Metsälenkin lopussa tavattiin vielä ajan kanssa uudestaan. Koira taas haukkui ihan hirvien vieressä, mutta hirvet ei siitä moksiskaan. Päästivät minutkin uudestaan kymmenen metrin päähän kuvaamaan (luokatonta kännykamerakuvaa), tarkasti tuijottivat. Siitä kun lähemmäksi vielä yritin, ottivat lopulta jalat alleen. Huima kokemus!
-
Minulla oli vielä huimempi kokemus 21 vuotta sitten. Olimme matkalla Helsinkiin, yllättäen törmäsi hirvi autoon vasemmalta puolen. Hirvi osui keulaan, meni katon kautta auton yli, putosi takaluukun päälle ja juoksi tiehensä. Katto painui osittain sisään. Emännältä murtui kaksi kaularangan ylintä nikamaa tohjoksi. Ihme, henki säilyi.
Myöhemmin poliisi kertoi, hirvi juossut n. 400 m ja sitten siihen tuupertunut.
Hirveä kokemus.
-
Niin, se on se toinen puoli, valitettavasti.
Minulla oli pari vuotta sitten sekunnista kiinni törmäys, kun aamukuudelta usvan vielä peittäessä näkyvyyttä syöksyi hirvi tielle. Väistöliike ja sekunti oli, mikä silloin pelasti törmäykseltä. Aholansaareen olin matkalla. Säikäytti.
Puolensa ja puolensa. Hirvittävää tavata näitä teillä, mutta oli se komeaa tavata jättiläinen metsässä.
-
Terveesiä mettästä. Kaharen tunnin uurastus tuatti 34 litraa pualukoota.
Jokku noukkii hillomariat vasta ku pakkaanen on vähän puraassu marioja. Tällä tavalla hillosta tuloo aika vetistä. Hillomariat kannattaa noukkia, ku marioos on hiukka raakojakin mukana. Raakojen mariojen sisältämä pektiini hyytelööttää mariasurvoksen kiintiäksi hilloksi iliman hyytelööttäviä lisäainehia.
Kohta pualet tuasta mun poimintakiintiöstä on täytetty 50kg. :wink:
Mettäkirkon hiliaanen saarnakin antaa aina ajatukselle levon, notta kannattaa mennä.
-
Mukavia kavereita nua hirvikärpääset, oikeeta Luajan mestari luamuksia, kun eivät mitään piittaa vaikka kuinka yrittää niitä kurmoottaa sormien välis.
Ne on vielä niin vaatimattomia kun eivät pidä mitään ääntä ryömiessään sisään jokaisesta vaatteiden raosta...
-
Metsässä lenkillä.
Sieniäkin löytyi ja marjoa. :shock:
-
Juu se on näin syksyllä kun lehdet pikkuhiljaa putoilee meleko ehta paikka tuo mehtä. Pitäis joku päivä käydä käppäilemässä ja ihailemassa luontoa...
-
Varokaa susia!
:smt083
-
Illan hämärästä mettästä hilian kotiuruun. Mustikoota ämpärillinen viälä löytyi, mutta pualukat on viälä pualiraakoja.
entäs tänä kesänä E-P:llä (jotta tiedän kannattaako siellä ensi viikolla mennä metsään :) ?
alkuviikosta Ruoveden Kalelassa näkyi mustikoita metsässä mutta sen reissun suurempi anti oli ko talon sisältö!
-
Minä söin eilen metsämansikoita, nami. Mustikoita vielä odotellaan, että kypsyvät.
-
Eilen tulin mettästä ja meinaan mennä taas ensi viikolla. Voi olla, että menen taas järveenkin, vaikka se onkin vastoin luontoani.
-
Minäkin menen ensi viikolla metsään ja olen siellä reilun viikon. Kerran partiolainen, aina partiolainen. Toivottavasti hellettä riittää sopivasti.
-
Mörtti-57 ol mustikassa viimevuoden elokuun lopulla.
Tänä vuonna mustikat ovat kortilla, ainakin näin susirajan tuntumassa.
-
Kannatti taas mettähän mennä. :109: Parin tunnin huhkiminen tuatti 11 l mustikoota, jokka ovat luannon arvokkainta antia. Tiarotusvälineet piti mariasatoa kovin heikkona, ja kehootti ettimähän länsi - etelärinteiltä marioja, niinhän tein jaheti löytyi hyvä paikka. Viäläkin aivan silimiis vilajaa mustikat, kun niitä niin tiirasin. :107: :107: :107: :107: :107: :107:
-
Kannatti taas mettähän mennä. :109: Parin tunnin huhkiminen tuatti 11 l mustikoota, jokka ovat luannon arvokkainta antia. Tiarotusvälineet piti mariasatoa kovin heikkona, ja kehootti ettimähän länsi - etelärinteiltä marioja, niinhän tein jaheti löytyi hyvä paikka. Viäläkin aivan silimiis vilajaa mustikat, kun niitä niin tiirasin. :107: :107: :107: :107: :107: :107:
Tänään YLE:n uutiset oli vaihtanut mielipidettään ja kertoi mustikoita tulevan normaalia enemmän, Nyt siis kannattaa mennä hakemaan herkulliset terveysmarjat pois. Ah, mustikkapiirakkaa on luvassa talvella.
-
Täällä kuulemma jonkun harsoperhosen toukka on tuhonnut 3 milj.kg mustikoita. Mitenkähän sekin lienee laskettu? :017:
-
Täällä kuulemma jonkun harsoperhosen toukka on tuhonnut 3 milj.kg mustikoita. Mitenkähän sekin lienee laskettu? :017:
Meillä suurin mustikkarosvo on sinisorsa, joka syö pesueensa kanssa rannan läheisistä pusikoista kaikki mustikat. Louskutus vaan kuuluu ja sitten se kakkii meidän laiturille.
-
Miulla ei meinaa koht tulla enää työnteosta mittään, kun laidunnan metsissä...kuljen pyrstö pystyssä ja lopan suuhuni kourakaupalla marjaa... :icon_biggrin: Työkaverin kanssa oltiin rajaamassa leimikkoa ja sitten hän pysähtyi ja esitti miulle kysymyksen, että mitäpä luulet, paljonko tästä tulee kertymää ja onks tää kohde miun mielestä hyvä...ja heti perään kysyi...huomaatko, kuinka pysähdyin näitä kyselemään ja sun kans pohtimaan tähän mustikkamättään viereen... :icon_wink: en siis ole ainoa...työpaikkani luontaisetu:saa syödä tuoreita marjoja. :003:
-
Miepä kävin tänään mettässä. Saaliina yhden muhennoksen verran kanttarelleja, jälkiruuaksi mustikoita ja vadelmia, aika liuta itikoita, muutama paarma ja metrikaupalla hämähäkin seittiä. :109:
Täällä ainakaan ei hämähäkit ole siirtyneet lagattomiin verkkoyhteyksiin. Se olisi kyllä metsässä liikkujan näkökulmasta mukavampi vaihtoehto. Ainakin meidän lähimetsässä oli niin sitkeää hämähäkin seikkiä, että se veti silmäluomen kiinni eikä meinannut millään katketa.
Niin ja sainhan vielä lisäksi mainiota hyötyliikuntaa rinnettä ylös ja alas.
Kuuntelin jotakin haukanpoikaa, joka kovasti valitti emolleen. Pitkiä iääh, iääh -sarjoja ja aina välillä kuunteli, vastaako emo. Sitten kuului riemullista ijääh-hien vaihtoa. Ilmeisesti sitä sapuskaa silloin tuli ja samalla vaihdettiin muutkin kuulumiset.
Kyllä sitä tulee aina niin hyvälle mielelle mettässä. :icon_biggrin:
-
Kerrankin aihe, josta mullakin on jotain sanottavaa. Olen kyllä mielenkiinnolla seurannut pappien nuhteettomuuskeskustelua, mutta en kykene ottamaan siihen kantaa. No siis olen mennyt mettään ja kahden kerran perusteella empiirisesti todennut, että mustikoita saa poimurilla 4 litraa tunnissa, mutta käsin poimien vain 1 litran tunnissa. Tosin siivous kuroo aikaeroa umpeen. Koska marjoja on metsässä enemmän kuin pakastimeen mahtuu, olen päättänyt pitkittää metsässäolon nautintoa ja poimia käsin. Samalla vältyn litistyneiltä marjoilta.
-
Meidän marja- ja sienimaat ovat suurimmaksi osaksi tuhottu aukkohakkuilla ja lentolannoituksilla. Ja Tsernobyl -saaste v. 1986 laskeutui juuri meille. Hirvenlihakin oli
arvoiltaan maan korkeimpia. Padasjoella asuu mies jonka elimistössä on yhä maan korkein cesium tai becerelarvo.
Onneksi Luopioisten raja on lähellä. Puoliso voisi siellä käydä. Minä käyn torilla. Selkä on taas ärtyisä. Vadelmia voin selkä suorana noukkia.
Metsäteitä myöten on mukavaa kuljeskella, mutta epätasaisessa kivikossa ja risukossa en enää pärjää. Sammalpohjaisia metsiä on tuiki vähän meilläpäin.
Mörtti sai hyvän mustikkasaaliin, toista ämpärillistä. Puolukoita me yleensä poimurilla saadaan tällaisia määriä. Joko hirvikärpäsiä löytyy? :017:
-
olen päättänyt pitkittää metsässäolon nautintoa ja poimia käsin. Samalla vältyn litistyneiltä marjoilta.
hyvä periaate. itse poimin samalla tavalla muutaman litran.
illalla näkyi kun rusakkoperhe (? yksi poikanen + kaksi aikuista) söivät lähipuiston pensaista jotain marjoja. aikuiset rusakot kurottautuivat takajaloilleen ja venyttivät pitkälle, jotta saivat mitä halusivat. toivottavasti eivät jatkaneet matkaa meidän vadelmille :)
-
Kun vähän ripeksi vettä, niin en mennyt marjaan. Menin lenkille metsätielle. Näinpä ojassa ehkä vajaan kolmen sentin mittaisia vesiliskon poikasia. Enpä ole ennen nähnyt.
Keväällä aina tarkkailen vesiliskojen puuhia samaisessa ojassa. Sitten ne katoavat juhannuksen jälkeen. Sen koomin en ole ojanpohjaa katsellut. Nyt täytyy ruveta seuraamaan, miten kauan ne ojassa majailevat.
-
Mettä on kyllä ihmeellinen paikka! Miten kaunista sammalta ja jäkälää, kallioita, järvien rantoja, humisevia kultarunkoisia honkia, Saniaisia, Sananjalkoja, lehtoja!
-
Kävin eilen lähimetsässä vaapukassa. Näin elämäni ensimmäisen kerran mustan konnanmarjan.
Muistan, että siitä kovasti koulussa aikanaan varoitettiin ja kuvia olen nähnyt, niin että heti sen tunnistin. Komeat ja kookkaat oli marjatkin, vaan niin katalan myrkylliset. :107:
-
http://www.kotimaa24.fi/blogit/uusimmat/article/?id=1975&bid=133
:109:
-
Blogissa ol oikkeeta asjoo.
Me olemme vieraantuneet vahvasti luonnosta. Ihmiset kauhistelee eläinten kotiteurastusta ja sannoo nähdessään jotta tuota en syö, mutta kaupasta ostettu sika/nauta jauhenliha kyllä keleppaa.
Ihan niinkuin jauheliha kasvas pakastealttaassa.
Itse teurastin aikanaan nautoja ja sikoja, kun tuliva ihmiset apua kyseleen joten homma on tuttua.Tosin täytyy myöntää jotta itsekasvatettu eläin vois jäädä syömättä.
Lisäksi me kumarrettaan joskus liikaa auktoriteetteja (poliitikot, virkamiehet, valtamediat). Teemme sen automaattisesti ajattelematta kun meidät on lapsesta asti jo kouluissa opetettu uskomaan kaikkea, eikä kyseenalaistamaan vaikka aina pitäisi kyseenalaistaa ihmisten tekemiä juttuja.
-
Voin myös olla Pauliina Kainulaisen kanssa lämpimästi samaa mieltä. Lisäisin kuitenkin, että jokaisella täytyy olla riittävä perustoimeentulo, ettei tarvitse joka päivä laskea senttejä ihan välttämättömien laskujen maksamiseksi. Enkä tarkoita mitään ylellisyyksiä (ulkomaanmatkoja, ravintolapäivällisiä, kesämökkejä yms.) vaan tavallista arkipäivän elämää. Esim. yksinäiselle on telkkari hyvä olla olemassa ja lupahan on maksettava. Ja vuokrat on nousseet viime aikoina rajusti. Asumistuki ei enää pysy perässä.
Tämän, sanotaan nyt vaikka "punaisuuden" lisäisin Kainulaisen vihreään ajatteluun.
Kun nämä on kunnossa niin sitten voi alkaa ajatella ekoteologisia hienouksia.
-
Suomessakin on liikaa väliinputoajia, ihmisiä jotka on tukiverkkojen ulkopuolella. Tunnen montakin joita ei sosiaalihuolto auta jonkin nippelisäännön takia. Sitten onkin tehtävä jotain laitonta elääkseen vaikkeivät haluisi niin tehdä, tai lopettaa päivänsä.Kyllä siinä ihminen väkistenkin katkeroituu.
Yhteiskunta eriarvoistuu kovaa vauhtia.
Eikös yhteiskunnan sivistys mitata sillä miten se huolehtii köyhistä, sairaista ja vähäosaisista ?
Eli ollaankohan me Suomessa sivistyneitä ?
-
Eli ollaankohan me Suomessa sivistyneitä ?
On kai joskus oltu. :icon_wink:
-
Suami velekaantuu hirmuusta vauhtia tuaren mukanaan ahaneutta, korruptiota, köyhyyttä ja muuta globaalia ihanuutta jolla meitä on hyvä hallita.
Täs reilu parituntinen rahahirmuvallan oppia.
http://video.google.com/videoplay?docid=-1953021675758713495
-
Hyvä kun muistutit.
Tuo on todella hyvä oppitunti ja kannattaa katsoa. :023: :039:
-
Kävin sunnuntaina suunnistamassa ja metsässä oli puolukkaa punaisena. Piti oikein pysähtyä maistelemaan, kun ei ollut kiirettä.
-
Meilläpäin puolukka on vielä raakaa, mutta vaalea orakas, kangasrousku ja leppärousku
on poimintakypsää ja runsasta. Haaparousku aloittelee ja herkkutatti lopettelee.
Koivuhaperoa on myös runsaasti, mutta kanttarellejä vain hiukan.
Kuusissa on taas naavaa. :eusa_clap:
-
Meilläpäin puolukka on vielä raakaa, mutta vaalea orakas, kangasrousku ja leppärousku
on poimintakypsää ja runsasta. Haaparousku aloittelee ja herkkutatti lopettelee.
Koivuhaperoa on myös runsaasti, mutta kanttarellejä vain hiukan.
Kuusissa on taas naavaa. :eusa_clap:
Täällä on sienistä kauneinta - kärpässientä. Sitten on valkoista kärpässientä ja kavalaa kärpässientä, joka yrittää matkia ulkonäöllään syötäviä sieniä.
-
Mikäpä sieni on kuvassa?
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Etusivu/index.html
-
Oletan Viinihaperoksi. Tai sillihapero. Kirpeä hapero on syömäkelvoton.
Punaisia haperoita en oikeen eroita, joten kerään vain koivuhaperoa. Se on vaalean vihreä.
-
Vähän haperoa on minun hapero-tietämys. Tutkin Wikipediasta, ja hoksasin että olen kerännyt hiukan kirpeää koivuhaperoa ja jättänyt metsään herkullisen keltahaperon.
Punaisia on monen sävyisiä. Vaihdankin nyt viinihaperon tytönhaperoksi( hauska nimi, kuin tytönhupakko) Wikiä opiskeltuani. Kiitos yllytyksestä. :icon_biggrin:
-
Puolukassa olin 1960-, 1970- ja 1980-luvulla usein isä-Jussin kanssa. Vispipuuroainesten lisäksi palkkioon kuului pullo limonadia. :023:
-
Limonadipalkallako vielä 80-luvullakin?
-
Limonadipalkallako vielä 80-luvullakin?
Niin se oli. Isäni oli nuuka mies. Nuuka mutta mukava. :kahvi:
-
Vähän haperoa on minun hapero-tietämys. Tutkin Wikipediasta, ja hoksasin että olen kerännyt hiukan kirpeää koivuhaperoa ja jättänyt metsään herkullisen keltahaperon.
Punaisia on monen sävyisiä. Vaihdankin nyt viinihaperon tytönhaperoksi( hauska nimi, kuin tytönhupakko) Wikiä opiskeltuani. Kiitos yllytyksestä. :icon_biggrin:
Sieni oli isohapero. Siis kuitenkin oikeilla hapero jäljillä olit. :eusa_clap:
-
Nyt siellä on uusi sieni arvattavana/tiedettävänä. Mie en tiijjä sienistä paljon mittään, mutta näyttäisi mustatorvisieneltä (jos nyt sellaista edes on)?
Edesmennyt tätini söi torvisieniä sellaisenaan suoraan luonnosta ja paikan päällä. :icon_eek:
-
Ei antanut Karjalainen miulle sienikilpailun kuvaa. Kivat nettisivut muuten teijän lehellä.
Ruomi-Ruotsi ottelu alkaa ihan justiinsa, ei ehi nyt tämän enempää etsiskelemään.
Tunnen varmasti noin. 40-50 sientä, mutta esim. haperoita ja seitikkejä on mahottoman paljon. Seitikkejä en poimi. Haperoista vain koivu- ja keltahaperon.
Tänävuonna on runsaasti kärpässieniä ja sappitatteja. Niitä voi vain katsella! :023:
-
Ei antanut Karjalainen miulle sienikilpailun kuvaa.
Tässä.
http://www.karjalainen.fi/karjalainen/vakiot/sienikilpailu.html
-
Kyllä tuon sivun sain esiin eilenkin, mutta ei siinä ole muita sienen kuvia kuin palkintokirjan kannessa oleva erittäin tummalakkinen männynherkkutatti. En löydä edelleenkään linkkiä kysytun sienen kuvaan.
Hapero oli heti ko. sivulla. Missä sieni luuraa nyt?
:102:
-
Kyllä tuon sivun sain esiin eilenkin, mutta ei siinä ole muita sienen kuvia kuin palkintokirjan kannessa oleva erittäin tummalakkinen männynherkkutatti. En löydä edelleenkään linkkiä kysytun sienen kuvaan.
Hapero oli heti ko. sivulla. Missä sieni luuraa nyt?
:102:
En ymmärrä? Kyllä minulla on uusi sienikin siinä vasemmalla. :017:
-
En ymmärrä? Kyllä minulla on uusi sienikin siinä vasemmalla. :017:
Kuva on jpg, joten kyllä sen pitäisi näkyä kaikissa selaimissa
-
Riitta-mumi! Nyt taitaa taas olla ongelmana jokin tietokoneen lokeista. Veikkaan skrollokkia. Tietokilpailusieni pitää rullata esiin vähän alempaa.
-
Sieni oli mustatorvisieni. Kilpailuun pääsee myös etusivulta www.karjalainen.fi