Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: seppos - 10.09.16 - klo:11:30
-
Jos herään aamuyöllä eikä uni millään jatku, niin näin menettelen. En pue, vaan menen keittiöön ja syön viilin. Itseasiassa viili on sama kuin lasi maitoa, mutta hapatettuna eli eiköhän maitokin toimisi, jos siitä tykkää, minä en. Jos viiliä ei ole niinsyön hedelmän, vilkaisen postiluukusta pudonnutta aamulehteä. Vartin jälkeen on taas levottomuus kaikonnut ja uni jatkuu heti kun pääsen sänkyyn. Veri pois aivoista vatsaan, niin nukuttaa aamuun saakka.
-
Kiitos, tämän muistan jatkossa.
Ja asenne-asiat myös, asenteet on kuin mielenlinnakkeita, olen ajatellut.
Monesti asenne tai sen mahdollinen muutos saattaa auttaa tarpomaan eteenpäin elämässä.
Ja anteeksiantaminen, vaikka joskus kirveleekin kovasti.
-
Muistelisin, että eräs luovuuden määritelmä menee jotensakin näin:
"Luovuus on kyky käyttäytyä yllättävissä tilanteissa tarkoituksen mukaisella tavalla"
Arjessa tätä(kin) aina joskus testataan.
Ja sitä, kuinka pääsee vaikeiden asioiden yli.
-
Minä en tuollaisissa pienissäkään testeissä kestä enkä ole luova.
Onnistumisen kokemusten puuttuessa maailma luhistuu.
Onneksi Jumala auttaa, koskettaa, pitää huolta, kun lakkaan omin voimin taistelemasta.
-
Jännä miten sitä osaa tehdä yhdelläkin kädellä asioita.
Hitaammin mutta silti moni asia luonnaa.
Oppia ikä kaiki.
-
"Mihinäs kuhunas" Sinä olet kätesi telonut? Jos saan olla utelias. :039:
-
Arkinen kömmähdys, joita joskus sattuu ja tapahtuu. :039:
Toipuminen tapahtuu ajallaan.
-
Tuli mieleen sekin, että lapseni olivat pieniä kun jäin yksinhuoltajaksi.
Oppivat monet asiat jo aika pieninä, kun olin kolmivuorotyössä, että saatiin leipää ja vähän voitakin leivän päälle.
Asioilla on aina myös valoisammat puolensa.
Vaikka mieluusti olisin kasvattanut lapset yhdessä heidän isänsä kansa.
Mutta tähän päivään olen selviytynyt tavalla ja toisella.
-
"Mihinäs kuhunas" :icon_biggrin:
Kotoisalle kuulostavat sanat,
Itse käytän niitä puhuessani usein.
Jäi matkaani mukaan etelä-pohjanmaan turneelta.
-
Mutta nyt alan syömän lohta ja salaattia.
Siunausta päiväänne, Selviytyjät.
Ja ihan oikeasti minusta tuntui, kun seppos avasi tämän ketjun, että napsahtipa sopiva aloitus hyvään aikaan, se puhutteli. :eusa_angel:
-
Ja jos olenkin huonompi selviytyjä, niin Isä antaa kuitenkin voimia päivien mukaan. :039:
-
Tavalla ja toisella. :eusa_angel:
Soitin entisen kotipaikkani naapurille ja hän lupsi laittaa poikani haudan talvikuntoon.
Minusta ei oikein ole ajaksi nyt, ainakaan pitempää matkaa.
Tyttö varmaan ensi viikonloppuna täällä olessaan laittaa isäni haudan kuntoon.
Serkkuni hoitaa mummon, papan ja kaikkien enojeni haudat.
Kiitollisin mielin näistäkin asioista ja ihmisistä, jotka auttavat näissäkin asioissa.
Puolukoita olen jo saanut ja serkku tuo lisää.
-
Olen havainnut kehitelleeni erilaisia manöövereitä ettei ongelmiani huomattaisi. Esim ulkoillessa pysähtelen katselemaan näyteikkunoita yms.. Mutta kyllä osa jengistä osaa lukea kehonkieltä niin että tarjoavat esim istumapaikkaa julkisissa. Tulee aivan mieleen luontoohjelmista jotkut eläimet jotka pörhistyvät selviytyäkseen ja peloitellakseen uhkaajansa.
-
Malla kertoi tuossa miten saa apua moneltakin taholta, varmaan muulloinkin kuin ollessaan
käsi kipsissä.
Jäin miettimään...itse luulen olevani vielä nuori...ja selviäväni ilman apua...
Itse asiassa minua nolottaa ottaa apua vastaan tietyissä tilanteissa.
Esimerkiksi:
Jos olen tilaisuudessa jossa kahvikuppi haetaan tarjoilupöydästä...
melko varmasti läikytän kahvia kantomatkalla lattialle...ehkä koko kupinkin...
silti minun on vaikea myöntää heikkouttani ja pyytää kantoapua.
:icon_sad: :kahvi:
-
On hyvä, että olen nyt laatinut taktiikan kuinka menetellä jos hypoglygemia yllättää kun ollaan kaupassa. Ensimmäinen sääntö on, että muistan syödä jotain pientä ennen kuin lähden ostoksille. Puolikkaan banaania esim.
Jos kuitenkin käy niin, että alan hiota ja vapista, suuntaan irtokarkkihyllyille. Laitan pienen määrän suklaanamuja pussin, punnitsen, mutta en sulje ennen kuin olen syönyt niistä muutaman.
Koska on kameraseuranta, haen työntekijän, yleensä siinä onkin sen osaston hoitaja ja kerron mitä teen ( tein ). Hänellä on myös diabetes ja hän ymmärtää kyllä, siitä ollaan puhuttukin.
Jos kävely on heiluvaa, pidän ostoskärryn reunasta kiinni. Matti tarvitsee kärryn tukea minuakin enemmän.
En välitä mitä minusta tällöin ajatellaan, enkä ajattele myöskään muista jos näen kahvikuppineuroosia tms.
Maunon seurakahveilla pyysin partiopoikaa kantamaan kahvikuppini pöytään, kun toisessa kädessä oli keppi, toisessa voileipälautanen. Hyvin kohteliaasti poika auttoi, etteipä vain ollut hyvillään kun pyysin apua. Nuoret auttavat mielellään.
-
Kun tuo hypoglykemia kiusaa yhtä sun toista, niin minulla on hansikaslokerossa suklaapatukka ja limonaadipullo.
-
Hyvä neuvo seppos´lta. Minulla on hansikaslokerossa hiusharja, pari papiljottia ja pehmeä kaulahuivi jota pitän kevyesti niskojani lämmittämässä, vedon takia.
-
Jos huomaan että jalat eivät kannata, katson nopeasti ympärilleni. Parhaiten auttavat nuoret aikuiset, koetan vinkata tai pukeudun muutoin niin siististi, puhtaisiin, ettei minua luulla päihtyneeksi.
Matkalla ensiapulääkkeet helposti esiin saatavana.
Pitkää sairastamista varten: Pastaa, tonnikalatölkkejä, pikapuuroa, kananmunia, aina saatavilla.
Apteekin perusflunssanhelpotusta varten perussetti aina saatavilla.
Pneumokokkia vastaan yksi ab-kuuri aina saatavilla. Hävettää kun niitä pitäisi käyttää mahdollisimman vähän mutta kun tiedän itse milloin tulehdus on keuhkoissa.
Herra Hugon ruokaa, aina saatavilla.
-
Kun tuo hypoglykemia kiusaa yhtä sun toista, niin minulla on hansikaslokerossa suklaapatukka ja limonaadipullo.
Vielä kun niitä ymmärtää ajoissa käyttää.
En nyt puhu itsestäni, kun minulla ei ole sen kummemmin hansikaslokeroa kuin hypoglykemiaakaan, mutta ystävä kertoi, kuinka oli joutunut poliisin pysäyttämäksi ja puhalluttamaksi, kun auto oli alkanut heitellä kaistalta toiselle. Alkometri näytti nollaa, mutta ei vain hypoglykemiapäissään diabeetikko ollut tajunnut, että pitäisi syödä ne eväät, jotka mukana kyllä oli.
Itse koetan jo nyt muistaa, että ajan myötä voi tulla muistihäiriötä ja sen myötä selviytymisongelmaa. Ja että en välttämättä muista asioita oikein. Toki mielelläni koetan tehdä asioita itse (sehän myös ylläpitää toimintakykyä), mutta jos joku sanoo, että tuo ei sinulta nyt suju ollenkaan, en väitä vastaan vaan annan toisen auttaa. Tai jos joku väittää etten muista niin olen taipuvainen uskomaan.
Hyvin kohteliaasti poika auttoi, etteipä vain ollut hyvillään kun pyysin apua. Nuoret auttavat mielellään.
Tämäpä ilahduttaa - siis se, että joku kehuu nuoria. Useammin kun niitä mollataan. Minusta tuntuu, että nykynuoret ovat paljon fiksumpia kuin minun ikäiseni nuoruudessaan noin keskimäärin.
-
Paljon ajelevan on hyvä olla varautunut. Itse en juuri hanskalokeroon koske, mutta penkkien välissä on lokero jossa pidän aina pussillisen ruissipsejä. Yksi pussi kestää (omassa käytössä) kauan ja on siitä kätevä että jo pari kolme ruissipsiä auttaa pahimpaan nälkään kun päivälle venyy pituutta ja pitäisi vielä ajaa kotiin. Vesipullo on myös melkein aina mukana, samoin nenäliinapaketti koska kuivasilmäisenä auton tuuletin saa joskus silmät vuotamaan valtoimenaan. Käsidesi, huulirasvaa, savetteja... aurinkolasit ja laturi puhelimeen, näillä pärjää.
-
Aurinkolasit ja puhelimen laturi ovat kiinteästi autossa ja välttämättömiä. Minulla autoon kuuluu handsfree varustus kojelaudassa toimien kovaäänispuhelimena. Juotavaa on pakko olla matkoilla, vaikka kahvittaisi itseään säännöllisesti. Vaimo varustaa auton vielä yleensä pitkälle matkalle lakritsipussilla ja hän annostelee sen, eli sokeri pysy vakiona.
Mitä tulee hypoglykemiaan, niin minulla se alkaa aina vapinalla eli sitä ei voi olla huomaamatta. Tuo kuvattu oire viittaa minusta enemmän kuivumiseen. Kuivumisessa ja suolan puutteessa tapahtuu juuri noin eli pää on kuin kännissä. Tämä on luuloa sillä kännistä minulla ei ole kokemusta, mutta suolan puutteesta kyllä. Kävely meni Angkor Watissa laidasta laitaan ja vettä oli muttei suolaa. Ilman lämpö oli +37 ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ei hikoilu ja suolan poistuminen kehosta oli suurta. Nykyään minulla on elvytyssuola paketti aina mukana tropiikissa (useat urheilujuomat hoitavat saman asian).