Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Leena - 22.08.15 - klo:21:50
-
Kyllä noista siileistä alaa kehkeytyä pakkomielle. Ramppaahan niitä, mutta annas, jos ateriavati palautetaan niin, ettei ole nautittu edes kaikkea tarjoille asetettua. Eli yksi terassisiilitön yö, ja minä olen kuin maansa myynyt. Sitäpaitsi muutamana yönä ne vain lötköttivät matolla, sisar hermostui minuun, ei kai nyt siilikään määräänsä enempää syö.
Jos siis, Öppiäinen, saat tiedoksi mistä saisi nimensä oppivan, rapsuttelusta pitävän kiiliäisen niin kerro.
Sitten se sähellys, mitä tarjolle, raksut eivät maistu, pienokainen jota eritoten ajattelen, sille vadilla hylakermaa, mitähän siili pitäisi kermavaahdosta?
Olen miettinyt johtuisiko tämä siitä etten saanut lapsia, ei mitenkään mahdotonta, se päätös kyllä seurasi mietteitä, jouduin näkemään nuoria aikuisia joilla oli kroonikkoäiti ja pelkäsin, sitäkin vielä että lääkkeestä saa kehitysvamman. En sitten niin perin pohjan ajatellut enää, kun syntyi Neljä Lasta niin yhtämittaiseen tahtiin.
Joka tapauksessa tämä oli hyvä kesä. Oswald Oravan kohtalo mietityttää, kun hännän merkityksellisyys nyt avautuu :icon_biggrin: Sen toimittaisin Korkeasaareen.
-
Olipa hyvä että tuli esille tämä lemmikkisiilimahdollisuus. Saatan todella hankkia. Niitä tarjotaan myös vähän varttuneempaa siiliä hyvän kotiin. :icon_biggrin:
-
Kohtasitko Öppiäinen siilivötkälettä yöllä? Täällä on käyty ainakin tarpeilla. Saattaa käydä niin että siilitupa jää asujatta sen sijaan pöydänalus oli ainakin kiepitetty siilimalliin. Tarjosin self-made-siilille mahdollisuuden myös muttei parane liikoja kurkistella irtokatonkaan alle. Asukas tulee jos tulee. Toin siis aineiston ja löydettyäni kuivuneet, kaatuneen vaahteran retuutin sen kotiin. Cincinin kantapeikot katselivat ja arvelivat kai näkevänsä jo halluja. Taisi jäädä seuraava olut ottamatta :003:
Entä onko toisilla siilikontakteja?
Arvelen, mahtaako oravilla olla jokin taju talven tulosta, koska jemmaus kiihtyy. Harvemmin jäädään pähkinälle vain nautiskelemaan kauniista päivästä. Yritän rajoittaa niitä mylläämästä joka paikkaa, vain määrätyt ruukut on luovutettu, koska näitä nyt on. Vaikeasti menee tajun Onnille. Otto arempana ja säällisempänä oravana vetäytyi kun minä ystävällisesti pari kertaa totesin, Leenan. Ei kaiva!
Eilinen huonovointipäivä menikin sitten niin että illan lähetessä oli vierailtu tuossa ikkunanalusruukuissa ja kaivettu yksi begoniamukula mullasta. Syytä, ah, en ystäväni tuota tiedä, sillä se maistui kai pahalta, syömättä oli jätetty. Siihen lähes metriseen ne eivät pysty, kai. Samoin oli poikettu verenpisarassa johon puutun.
-
Tervan haju on ollut ennenvanhaankin hyväksi, olkoon nytkin. Viime yölle eivät liskut enää pyytäneet. Saipua on niin hyvä parran ajamiseenkin, näin maalaisoloissa.
-
Tervasta ensinnäkin, että kaikki tieto mitä löysin, vain vakuutti että hiiret karttavat tervan hajua. Ehkä saippuan rasva sitten houkuttaa vielä enemmän kuin terva karkottaa? Omaa kokemusta asiasta minulla ei ole, kun on riittänyt että on kissa hoitamassa hiiret päiviltä.
Siiliä en kohdannut livenä kun sammahdin itse ihan poikkeuksellisen aikaisin univelkoja makselemaan. Kuppia on vajennettu, mutta en tiedä, kuka tai ketkä kaikki ovat olleet asialla.
-
Ja ainahan voi olla niinkin, että parilla hiirellä oli pesänsä lähellä ja nyt vain sattuivat liikkumaan saunamme sisään.
-
Lisään edelliseen tekstiini poikastuottonsa kera.
-
Viime yönä oli lauma villisikoja, 19 kpl juossut peltomme poikki ja päätyneeti riistakameran kuviin. Ovat jusseet rivissä niin kuin köyhän talon porsaat. :023:
-
Viime yönä oli lauma villisikoja, 19 kpl juossut peltomme poikki ja päätyneeti riistakameran kuviin. Ovat jusseet rivissä niin kuin köyhän talon porsaat. :023:
Juuri tuommoisia havainnointeja rakastaisin, haaaa! :109:
-
Tervan haju on ollut ennenvanhaankin hyväksi, olkoon nytkin. Viime yölle eivät liskut enää pyytäneet. Saipua on niin hyvä parran ajamiseenkin, näin maalaisoloissa.
Arvaus oli erittäin epäammatillinen ja kaupunkilainen, joka hiiren asemesta tuntee tosin myyrän. Eritoten Wiljamin, jolla nimellä kutsutaan jokaista Lapin reissulla havaittua. Olen hiiriä joskus nähnytkin, mutta tunnustan, ne olivat laboratoriohiiriä ja lab rottia. :003:
-
Jos joku kuulee tällaisesta siilistä jolle etsitään uutta kotia niin minä pyydän painamaan mieleen että Leena antaa heti koko kotinsa, varustaa sen. siiliä silmälläpitäen kokonaan uusiksi.
Siili suorastaan hemmotellaan. :109:
Harkitsen myös siilikasvattajakoulutusta. Olen löytänyt Elämäni Eläimen.
-
Kaakonkulma on monella tapaa rikasta aluetta. Esimerkiksi iso villisikalauma vapaana ja ne Pyryharakan kirjoittamat kauriitkin. Ja kun vielä nykyisillä menetelmillä ne voidaan kuvata.
Innostuin minäkin niin, että kunhan lasten haltioimisesta keskivikkona vapudun, niin viritän kamerani laavukuusikon suuntaan. Saattaa siellä jänisjussi, kissa ja supikoira syksyllä liikkua.
-
Kaakonkulma on monella tapaa rikasta aluetta. Esimerkiksi iso villisikalauma vapaana ja ne Pyryharakan kirjoittamat kauriitkin. Ja kun vielä nykyisillä menetelmillä ne voidaan kuvata.
Innostuin minäkin niin, että kunhan lasten haltioimisesta keskivikkona vapudun, niin viritän kamerani laavukuusikon suuntaan. Saattaa siellä jänisjussi, kissa ja supikoira syksyllä liikkua.
Kotiseutuahan se minullekin on eikä sisar asu kovinkaan etäällä Pyryharakan kodista. Toisin ajoin haaveilemme maaseutukodista tai paluusta kotisaarelle. Sinnekin keskelle kaupunkia toisinaan ui hirviä naapurisaarista. Nyt en tiedä, ovat rakentaneet niin täyteen hiihtomaastot siellämain. Hirvet sitten dallailivat ja pölhöilivät Keskuskadulla, mikä kertoo koko paljon. Niitä yritettiin kepillä ja porkkanalla uittaa minne tahansa ydinkeskustasta joka nyt sattumoisin on siis ihan saari.
Täällä elämme tuumiskellen, jos saivat siilikiiliäiset ravinnon niin että lihoivat säädetyt grammat ja saivat torkuskeltua kylmän sään ja nyt kykenevät siililliseen elämään omissa mestarillisesti laadituissa koloissaan saan minä olla onnellinen saatuani avustaa.
Oswald Oravan kohtalo minua askarruttaa. Sitä ei näy. Se oli äärettömän vauhko, mutta olisi pitänyt yrittää sitä kiinni ja Korkeasaareen. En tiedä laillisuuksista mutta sen oravanelämä oli lyhyt ja surullinen. Jos se ollenkaan sai tyytyväistä oloa mistä kello viiden pähkinöistä niin hyvä. Se palasi niille hyvin täsmällisesti.
Onni ja Otto käyvät jälleen vääntöä tuossa silmän alla, yritän välillä kuvata Onnia.
-
Sain mukavan pätkän, lähes viisi minuuttia näistä veijareista. Nyt veti Otto känäilyssä pidemmän korren. Ne tuhoavat totaalisti minun loimukukkapenkkini ellen tänäänkään saa lisätyksi siihen multaa. Ne kun ovat vihreässä parvekelaatikossa pitkittäin minun ja naapurin välillä olevalla mikälie pöydällä, ennen siihen laski syöksytorvi. Sen takaa on hyvä väijyä pähkinäläjiä ja huudella herjoja kaverille ja näyttää hännänpäällä keskisormea.
Hemppojen toiseksi poikueeksi epäilen näitä joita tässä poikkeaa pähkinällä. Tarjoillaan hamppua, oikein tai väärin. Tiaisia kahta kolmea lajia sekä varpusia tietty.
Joku käy edelleen yöllä nauttimassa hylakermaa ja rapinaa kuulen. Se saattaa olla Samuelin jälkeen ilmestynyt hyvin nuori siilinalku mitä toivonkin, senhän itse havaitsin nauttivan vain kerman ja lihahyytelöistä ne hyytelöreunat. Sen toivoisin tajuavan omaksua tuo pesä, sen talvehtimisesta ei vielä tule mitään. Saa nähdä mitä tekee tälle eläintarhalle viilenevä sää!
Sisar haikeana: Tämä on paratiisi... No ei ihan. Täältä puuttuu Oswald, eivätkä linnut vielä aterioi oravan vierellä. Katoavaista on kaikki, mutta eittämättä on esimakua :icon_biggrin:
Helpotin reittiä joka nurkkaan. Pesä ellei asukasta saa, saanee ensi vuonna, ehkä jopa poikimapesäaseman :icon_biggrin:
-
Ankaraan puhinaan kiinnitin huomiota, meni uskontotiede yötöiksi. Huhuuuh, nyt tarvitaan lisälääkitystä niin että kohta on selittelyn paikka. Sitten alkoi ankara rapina. Kenties minua vain paheksuttiin liiallisesta sullomisesta, sillä siili nakkelee pesästä liiat lehdet pois. Nyt on hiljaista, livautin ateriavadin ovenraosta.
Tulee nälkä jos tuunaa kotia itselleen. Siinä se nyt tohisee ihan ovella jotakin siilipuhinaa.
-
Siili EI nauti kuohukermaa, Hyla kevyt kahvikerma maistuu. Ja tämä vieras tarvitsi kunnolliset reunat ateriavatiin. Mitähän se puuskutti? Olen oikein iloinen näistä merkeistä, sillä vieras oli nuoruusikäinen ellei lapsi. Tavaton rapina viittaa siihen että pesässä ainakin poikettiin. Varhaisaamiainenkin siis maistui, se mahtoi tuohtua siitä, että yöateria tarjottiin olemattomista reuna-astioista.
Varttuneemmat siilit saivat niiltäkin, tosin vastoin siilisuosituksia, syötyä.
Mahdollisesti se pettyi kuohariin?
Tai pesään työntyminen kävi hermoille?
Mutta sain tehdä siiliteon. :icon_biggrin:
-
Lastenkirjoissa on sympaattisia siilejä. Beatrix Potterin pyykkäri mrs. Tiggy-Winkle ja Aila Nissisen siili Simpura tulivat ensiksi mieleen. Kirsi Kunnaksen Tunteellinen siili liikuttaa aina. Aila Meriluodon Pommorommossa on kokonainen siiliyhteisö Isosta Paksusta Maailman Pienimpään Siiliin.
-
Alipainoiset siilimme MöhköFantti ja ÄrriPurri, jotka saapuivat meille marraskuun alussa. Möhkö esittää juoksupyöräurheilua... Laite syntyi pesofadista ja pulssianturista.
https://www.youtube.com/watch?v=ZDWGCnmUG6s
-
Lastenkirjoissa on sympaattisia siilejä. Beatrix Potterin pyykkäri mrs. Tiggy-Winkle ja Aila Nissisen siili Simpura tulivat ensiksi mieleen. Kirsi Kunnaksen Tunteellinen siili liikuttaa aina. Aila Meriluodon Pommorommossa on kokonainen siiliyhteisö Isosta Paksusta Maailman Pienimpään Siiliin.
Juuri Tunteellinen Siili onkin hyvin tuttu. Täytyy kertoa noita sisarelle. Lupasin hänelle siiliaineiston eskareillensa. Jokin siilissä on niin..... Niin!
Ihminen, niin luulen, voi nähdä siilissä itsensäkin, kuten on tunteellisen siilin laita. Ja ihan tosiseikat siilistä, vuorokausirytmi, nuuskutus joka nurkassa, uteliaisuus, yksinviihtyvyys tekevät siitä Elämäni Eläimen.
Ja jokin mystinen joka saa minut vähän varomaan! Lapsuudesta muistan Käkimäen pihasiilit. Mielestäni ne saapuivat juhlallisena kulkueena maitovadille, emmehän silloin tienneet ettei maitoa saa antaa. Aikuisetkaan. Me katselimme niitä erittäin loitolle komennettuina ja hievahtamatta, jotta emme pelästytä, mutta ehkä siihen liittyi se juhlallisuus hieman kuin kangasvuokkoretkiin.
Nyt tämä yöllinen huuuuuu-varovaisuus on ihan totta. Muistan hyvin, kun astuin varpaallani heinäkuun yön pimeimpänä hetkenä, pilvien tähdenhän pimeä olikin, ja siellä kuului tuhahdus. Yksi ainoa mutta ovenpielestä, ja minä tiesin että minun käskettiin häipyä oitis. Ne ajavat suoraan minun primitiivisimpiin aivoihini syvälle, sinne mikä yhteistä on.
Orava on eri, aivan toista maata. Onni ja Otto toimivat monessa niin ihmistyylisesti. Ja voi minun Oswaldiani! Jos vielä sen näkisin ja tietäisin että edes on elossa.
-
Tästä pidetään meilläkin. On kuulunut repertuaariimme. Näkyy olevan mysö äänestetty YLEn nettisivuilla suosituimmaksi Kirsi Kunnaksen runoksi, kuten myös Tiitiäisen tuutulaulu.
Tunteellinen siili: http://www.plzi.com/tekstia/others/tunteellinensiili.htm
Hauskaa, että foorumillakin on kaksi siili-olemusta. Tiitiäinen ja Rajan poika.
-
Päädyin tänä aamuna järjestämään pihamme sammakoille oman uima-altaan, ettei niiden tarvitsisi hypätä henkensä uhalla vanhaan lehmien juoma-altaaseen. Jouduin näet tänään taas nostamaan yhden sammakon "korkealaitaisesta".
Piiloitin mustan "lihalaatikon" sen sadevesiasitan viereen villiviinin lehtien alle ja laitoin sen vettä täyteen. Siinä voi pienet sammakot vilvoitella turallisesti. Se on varsinainen lastenallas. :023:
-
Eskareille sopii Pikku-siili-kirjat (Pikku-siilin salaisuus ym.) yksi niistä voitti takavuosina Ruotsissa vuoden kauneimman lastenkirjan tittelin. Yhdessä opeteltiin kellonaikoja runomuotoisten päivän tapahtumien kanssa, "kello seitsemän, kello seitsemän, hampaitani harjaan minkä ennätän"
Melkein tuli kirjaketjuvastaus.
Pihakopin alle vilisti tänään rotta, naapuri, joka oli tulossa ovellemme, näki sen. "Osta taloon neljä kaksi, pistä rotat matalaksi" on mainoslause, joka jäi lapsena mieleen. Kun ei ole pihassa kissoja, niin on sitten rottia.
-
Alipainoiset siilimme MöhköFantti ja ÄrriPurri, jotka saapuivat meille marraskuun alussa. Möhkö esittää juoksupyöräurheilua... Laite syntyi pesofadista ja pulssianturista.
https://www.youtube.com/watch?v=ZDWGCnmUG6s
Mutta voi tätä.... Minä antaisin milloin hyvään siilille, varsinkin juuri laihtuneelle pololle kodin, mutta kuinka sellaisen löydän? :'( . Niitähän täällä oli mutta minä ne vain lihotin ja päästin siilielämäänsä jatkamaan kyllä nyt öitten viiletessä minun on oveni apposellaan siilin tulla sisälle ja jos se piilee johonkin sisänurkkaan ei sitä ajeta ulos.
Onni ja Otto kyllä pärjäävät mutta lystikäs kuin mikä on eritoten Onni, joka osaa tulla itse, työntyy kyllä sisälle jos aamupähkinä unohtuu mutta joskus jos näkee toimituksen saapuvan, odottaa hyvin kauniisti takajaloillaan istuksien.
Tekee mieleni tirkistellä sinne pesään, kai sitä nyt yöllä voi, ne eivät mene horrostuksen tilaan ennen loka- marraskuuta. Siihen saakka asetetaan säädetty ateria esille ellei tule aivan selväksi että. syövä siili on muuttanut.
Nuo kai olivat nuoria eurooppasiilejä. Oivoivoivoivoi......
Viime yönä täällä käytiin puuskuttamassa juuri näillämain kellonaikaa ei, kyllä ennen... Heräsin torkuttuani päivän ja nukuttuani väliin sikeästikin. Ottaa lujille yöopiskelu, siihen en ryhdy, ei kestä hatara pää.
-
"Eurooppasiilejä"?
-
Siis jos jollekin nyt teistä osuu tielle tai pyrkii sisälle siili, juuri sellainen alle kiloinen, niin minä voin tulla sen noutamaan tänne se saa hyvät oltavat sen lupaan.
Haluttaessa minä keväällä toimitan sen kotiseudullensa takaisin jos niin päädytään suunnittelemaan siilin kohdasta, lähinnä nyt liikenneturvallisuuttakin silmälläpitäen.
-
Siili on villieläin.
-
"Eurooppasiilejä"?
Ne lemmikkisiilit joita myyvät ovat yleisesti afrikkalaisia kääpiösiilejä.
Eurooppasiili, kuten Aadam joka täällä lötkötti yhtenä, saattaa kasvaa aikamoisiin mittoihin, väitän että olisi peräti kolmekiloinen monsteri. Eivät tosin ne vaikuta aivan pikkuriikkisiltä ne lemmikkisiilitkään, mutta ovat eriluontoisia, enemmän ihmisrapsutukseenkin mieltyneitä.
Jokin hyvin heikossa hapessa oleva sallii näistä eurooppasiileistä lähestyttävän itseänsä mutta nuo kuvatut olivat juuri poikasia. Juuri sitä yhtä ja Samueliahan minä olen seuraillut, missä ovat.
Eli nyt minä pyydän, silmää auki ja jos siili on jotain puolikiloinen niin se kuolee talvella. Minä otan sen hoiviin tai vaikka muutamiakin. Ne toisin ovat erakkoluonteisia.
-
Siili on villieläin.
Niin se kyllä on, eikä niitä saisi luonnosta omia. Se mitä tekevät on tuo alipainoisten pelastus, mutta tuo juoksupyörä oli kyllä liian pieni ja siili paremmin ymmällään, näytti. Niistä saa maksaa huimia hintoja ellei käytettynä hommaa juuri lemmikkisiilille.
Mutta näin siis saa toimia että pelastaa hengen. Sillä niitä horrostuspesiäkin rakennetaan.
-
Villin ja kesyn raja on häilyvä. Elämää pitää vaalia ja kunnioittaa.
-
Päädyin tänä aamuna järjestämään pihamme sammakoille oman uima-altaan, ettei niiden tarvitsisi hypätä henkensä uhalla vanhaan lehmien juoma-altaaseen. Jouduin näet tänään taas nostamaan yhden sammakon "korkealaitaisesta".
Piiloitin mustan "lihalaatikon" sen sadevesiasitan viereen villiviinin lehtien alle ja laitoin sen vettä täyteen. Siinä voi pienet sammakot vilvoitella turallisesti. Se on varsinainen lastenallas. :023:
Se on jalo sammakkoteko.
-
Villin ja kesyn raja on häilyvä. Elämää pitää vaalia ja kunnioittaa.
On se, ja periaate on että eläintä ei oteta luonnosta eikä niitä saa, myyrä muistutti mieleen kun haikailin Oswald Oravan kohtaa. Mutta esimerkiksi juuri siilejä ruokitaan koska niiden ateriansaanti saattaa olla erittäin vaikea haaste, mutta siinä ajatuksen pitäisi olla "lihota ja anna mennä".
Samoin tämä on syy miksi suositetaan horrostuspesänikkarointia, mutta siilit itse priorisoivat siiliperäiset, ja ne ovat hyvin eteviä rakentajina.
Ne osaavat itse tehdä pesän, joka on hieman maanpinnan yläpuolella kuitenkin piiloonjääden. Se on myös erittäin etevästi tiivistetty ja pehmustettu miellyttäväksi.
Juuri tässä nämä loppukesällä syntyvät poikaset ovat suuressa vaarassa. Itse pesänrakennus on niillä perittyä tietona. Mutta jo soveliaat paikan etsiskely vie voimia ja ne päätyvät useasti väsäämään pesän tapaisen vaikka pyörätielle kun, siinä on semmoinen vähän maasta koholla oleva kohta! Ja siihen raapaisu multaa ja muutamia tikkuja kun yöllä pitäisi löytää aterioitakin joista varttuneempi siili vie voiton. Eli niillä ei riitä harkinta eikä voimat, ja ne kuolevat paleltumakuoleman kun se pari tikkuaja raapaisu multaa ei ole pesä, ja horrostaminen kysyy varastorasvaa.
-
Siis minä pyydän jokaista ulkoilevaa. foorumilaista vilpittömin siilimielin: Jos kohtaat, tai koirasi kohtaa, pesän joka on rakennettu erittäin arveluttavasti vaikka tien penkalle, jos sinun on mahdollista poimia siitä matkaasi kevytrakenteinen, hento siilin alku, syksyn saapuessa, se tee ja kerro, Leena matkustaa luoksesi halki Suomen ja noutaa sen siilimyönteiseen paikkaan jossa sillä on valmiina pesä ja ateriat ja nukkumarauha.
Se pääsee nukkumalähiöön, joskin sille saatetaan alkuun tarjota lihotusaterioita ja virikkeitä joita nuuskuttaa. Täällä se saa puuskuttaa puhista ja tuhista ja sille luovutetaan mahdollisuuksien mukaan toinen huone täysin omaksi jotta se ei vieraannu siiliominaisuuksistansa. Leena tulee itse muuttamaan olkkariin. Siili asuu sitten Leenan työ - ja makuukammarissa, joskin Leena sen nukkuessa poikkeaa putsaamassa paikat. Sinne järjestetään erittäin siililliset oltavat. Runsaahko tila eli koko tämä asunto on juoksentelutilaa, omana huoneena puolet kaksiosta ja siellä unipesä.
Siitä ei muokata lemmikkisiiliä, se tulee sitten erikseen. Minut harjaannutettiin viime kesänä kunnioituksella kohtelemaan paikkaa jossa siili on.
-
Onni ja Otto kamppailevat jälleen pähkinäparatiisin herruudesta. Kuulin sitä oravaääntä seuraillessani että olen tehnyt kaikki ut n kommenttitehtävät.
Siilipesään aluspahvi, joka siis imiessään siiliperäiset jätteet on hyväksi, kastui nyt. Mietin mikä lie viisasta. Kastuuhan maaperäkin, ja tuohon on juuri sen toten kasattu multakerros, sammalkerrokset ja vasta sitten lehtikerrokset. Kai se on niinkuin pitää, mutta täytyy nyt seurailla.
Hyvä tavaton noita kahta, ne haukkuvat toisiaan minkä ennättävät, kuulisitte.
-Häivy vätys tämä on minun... Ja tuo ja tuo ja tuo,...
-Mitä sinä itsestäsi kuvittelet risuhäntä. Haluuks huomata, on muutakin kuin häntä jolla näyttää....
-hviuiuuuuuu!
-hauhhhau!
-
Johan nyt, kolmas orava kehissä.
Onni ja Otto ainakin hetkeksi ovat yhdistäneet voimansa. Ne vispaavat hännänpäätä vierekkäin korkeuksissa säleikön ylimmällä kohtaa ja huutelevat herjauksia. Menin selittämään että hyvä riittää. Leena antaa hyvän. Onni saa hyvän. Otto saa hyvän. Ei tapella.
Minua katsottiin hetki niin että tunsin typeryyteni täydellisesti ja stten se oli menox.
Puutarhatuhon täydellinen estäminen nyt on pelkkä haave enkä tiedä teenkö naapureille hyvän vai pahan työn. Täällähän nuo nyt kaivelevat, toisaalta, eivätkä toisten terasseilla. Väliin jää yksi hoitamaton lisäksi.
Tietty, totuttaa ne nyt tarjoiluun ja raikkaaseen veteen.... :-\.
Mutta niitä on niin tavattoman hauskaa seurata.
-
Mietin kyllä mikä vimmattu minuun meni, ihan olen muuttunut kuin sisarekseni, ensin vaihtoi tukka väriä eikä meissä nyt ole piirun eroa. Hänellä vain eläinten kohdalla pysyy järki.
Onni ja Otto eivät keskustele. Kyllä se on mennyt haukkumiseksi kokonaan. Pian naapuri kysyy onko minulla koira! En tiedä missä määrin tuo sanailu enää on vihamielistäkään, missä määrin täällä on vain kiva koetella hännäntehoja ja kiipeillä kilpaa.
Ne menevät edestakaisin pitkin säleikköjä ja keinuvat amppeleissa siellä täällä missä heitä on. Oikein huvipuisto, miksi täältä nyt lähteä!
Tuhotun tomaatin vaihdoin tänään oranssiin tulilatvaan ja julmasti suihkutin sen kasviraidilla, se maistuu ilkeälle. Keinua saa, siihen mahtuu, muttei kaivaa. Ne nimittäin myös vain loikoilevat auringossa säleikön päällä ja kiikkuvat niissä amppeleissa selvästi huvitellakseen. .
Otto sai minut kyllä nauramaan, sillä se rakastaa pähkinämurskaa. Koska täällä käy tuttuja hemppoja joita kai tärvelen. :icon_eek: niitä ei saisi vielä syöttää, no niin..... niin tein ratkaisun eli täällä on linnullisetkin oltavat, onhan täällä varottava myös pesimisoikeusharakkaa. Tarjoan siis proteiinipitoista ravintoa ja hemppo saa hampun.
Otin erilleen pikkuisen kukkatelineeni, joskus kirpparilta tarttunut hihaan, ja sen päälle koetin hieman suojaisampaa ateriapaikkaa määrätyille linnuille. Otto kiipeää sieltä ja kurottaa täältä, mutta tuo autuus ei ole tavoitettavissa vaikka orava venyy venyyyyyy venyyyyyyyyyyy....... Minä vein sille omaa murskaa mutta jälleen jäin ymmälle. Otto halusi sitä murskaa joka oli tavoittamattomissa lintulaudalla. Ei sitä toista.... Laittaako Leena hamppua? Ei kun tuota murskaa tuolla vihreässä.... Anna minulle tuota tuota vihreää, oikeaa....
Oivoivoi. Vein koko kiusaajan pois.
Alan selviytyä siilisurusta mutta siilitarjous, tahi pyyntö, se edelleen toki pätee. Siili hoidetaan mallikelpoisesti sen lupaan.
-
Ankea sateinen aamu, ja yksi orava surkean märkänä ynnä kaksi lintua säleiköillä perin pörhötyksissään kaikki.
Mitäs kun tänne saapuu vierasoravia, ja minä katson itsekin hämmästyneenä, niitä on, apua, neljä! Hirvittävä rähäkkä, ja kaksi outoa, laihaa ja surkeaa koettaa kaivaa siemeniä niistä lampuista, jotka on, viimekesäiset elokuuvalot jotka on testaamatta vieläkö toimisivat. Ehkä niissä on jotain joka muistuttaa käpyä tms sillä Onni ja Ottohan eivät haksahda, niiden ei tarvinnut ikinä.
Nuo uudet arat taisivat häätää lopulta Onnin ja Oton! Onni katsoi minua sydäntäsärkevästi, kun se vetäytyi ovensuuhun ja kutsuin sitä, nimeltä, se käänsi päätään ja koetti ilmenteerata että asiat ovat hullusti. Minun olisi pitänyt ottaa se sisälle kun kerran kesytin niin pitkälle. Liikkeet olivat niin sähäkät ja syöksyä äkkinäiset etten nähnyt mikä viilettää missäkin, ja meteli oli mainittava. Mutta pakokauhu sisällä iskee ennen pitkää niin luulen. Se oli toista kun oli ovi selkoselällään päivä paistoi ja saattoi juoksennella velipojan kanssa vähän sinne sun tänne.
Viimeisenä matolla kyhjötti arka orava, vieras, Oton näköinen muttei murskan ystävä, ja laihempi. Vein sille pähkinöitä, mitä minä muutakaan voin tehdä. Nälkähän niiden on. Se söi vapisevana pälyillen ympärilleen.
Aurinkoisella säällä täällä ei liiku kuin Onni ja Otto, sateella pakenee vierasta väkeä. Näinköhän siilipesä kelpaisi oravaiselle en tuota tiedä. Ateriat katoin, nyt on taas hajujäljet pesty pois ja maisema muuttunut, mutten voi tänne houkutella siiliä kastumaan ja vilustumaan. Nyt on pesä sateelta suojassa ja hauskassa mutkassa, vähän kuin ei oltaisi terassilla.
Näin tapahtuu ja tässä on rakastamisen vaara kun rakastaa villiä olentoa josta ei ole normitusta, tee niin tee näin. Tekee varmasti väärin kun syöttää, sitä tarkoitan, kun opettaa väärää tietoa oravanelämän kovista totuuksista, itsekästä kai oli tämä, minä en ymmärrä muuta kuin sen, tuo villi minun sydämeni nyt vain on vienyt.
Koira olisi helpompi.
-
Yhä on jotakin joka jäi järkytämään oravapiirien rauhaa. Onni tosin istuskeli ylhäällä ja tuttuun tapaan käänsi päätään kun kutsuin sitä. Pähkinät syötiin eilen loppuun. Löytyi onneksi se harmaa aski jota siili erehtyi pitämään siileinä, siitä löytyi aamupähkinät. Missä lienee Otto ja se vallaton mellastus--vallaton - mellastus- no aikaisin minä :icon_eek: huolehdin joku siellä on... :icon_eek:
Ateriavadit on tyhjennetty. Saattaisi ehkä sade ja koleus tuoda siilejä lähemmä ateriamahdollisuutta. Rohkaiseva viesti siilisivustolta, voin ryhtyä hankkimaan siilivälineistöä, siilikaappia, siilijuoksupyörää ja sisätupaa. Missähän voisi nikkaroida itse. Siinä PekkaVn saitilla eurooppasiili kokeili pesuvadista tehtyä.
On lemmikkikin mukava mutta hauskempi luonnoneläjä. Kun en vain tekisi niiden kanssa mitään typerää.
-
Uneni oli siellä Karussa ja Karussa se voittopuolisesti pysyi. Yöllä tyhjennettiin ateriavadit poikkesin näkeen. Harakkamme nukkuu silloin. Se oletettavasti on seudullinen siili niin arvelen. Terassipuutarhassa tömisevät tassut sillä aamupähkinät on asetettu tarjolle. Vettä juodaan janoon puhdasta se on.
-
Ja niin vain tapahtui, että äsken soittaessani vanhemmille ja seuraillessani Otto Oravan touhuja kömpi kukkalaatikon alta siili, juuri sitä kokoluokkaa, jonka talviselviytyminen on arveluttavaa. Se saattaa olla Samueli, mutten ole varma. Olin niin hurmautunut että puhelu piti välillä katkaista, kun kiidätin sille varuilta päiväpalaa ja kermavadin. Se aikansa kuljeskeli edestakaisin, ja kömpi horrostuspesän eteisestä sisälle.
Voi että! Minä olen varsin pyörryksissä onnesta, olenpa vainen, ja lähetin paljon kiitollisia terveisiä pesän laatijalle. Niinhän nuo luonnossakin elelevät yhtenä oravat linnut ja siilit joten kaikki saavat soveliaaksi aiotun avun. :109:
-
Siellä nyt nukkuu sikeää siiliunta auringonpaisteessa kukkatelineiden alla kiiliäinen. Mietin onko pesä liian täynnä lehteä. Seurailen häiritsemättä tuon puuhaa. Olenpa onnellinen. :icon_biggrin:
-
Ukonilma saa oravat pois tolaltaan. Sain itse napakan päänsäryn ja samassa terassin täyteen kaikin keinoin kiistelevää oravaa. Siinä näytettiin häntää ja haukuttiin avoimesti, siinä vähintään kolme otti toisistaan mittaa yhden pyrkiessä itsepintaisesti sisälle. Kun ukkossade oli ohi, häivyttiin kuin yhteisestä sopimuksesta. Mielestäni nyt ei ollut kyse edes pähkinöistä. Täällä on mukava pitää sadetta ja parlamenttia joka paremmin muistuttaa jotakin etelämaalaista meininkiä.
Siili-illalliset ennätin juuri toimittaa, kun jo kuului naputusta. Tunnustan, myöhästyin! :icon_eek: samassa häivyin vauhdilla ja kun pääni sinnepäin jengoiltansa sain, niin siinäpä kiiliäinen jo illasti. Vähän se syö kerrallaan, pieni kun on. Se, arvioni mukaan, pitäytyy etäällä noista tassuntömistäjistä. Muuten se varmaan tulisi aterialle useammin. No, nyt löytyy ruokaa kahtaalta, eli jos sen siilimieleen juolahtaa tassutella niin ei tarvitse pitkältä etsiä.
Nuhteena edellisiltaisesta kattauksen puutteesta sinne portin edustalle löysin asianomaisesta paikasta kouriintuntuvan huomautuksen. :003: Se tuntui kourissa jonkin aikaa vaikka kuinka kouraa kuurasin.
-
Lemmikkikaupoista saa rullassa pieniä kompostissa hajoavia pusseja, joiden avulla voi siivota 'kouriintuntuvat huomautukset' käsiään likaamatta.
-
Lemmikkikaupoista saa rullassa pieniä kompostissa hajoavia pusseja, joiden avulla voi siivota 'kouriintuntuvat huomautukset' käsiään likaamatta.
Kiitos, tässä on sellaiseen menemäni sillä täällä tarvitaan kohta pikaa pakastettua jauhomatoa, kuoriaista yms. Juoksupyörää myyvät edullisesti siilisivustolla käytettynä. Pesänrakennusta aloittelin mutta tulin kipeäksi, toivon huomenna voivani vähän jaksavammin. Oli kurja yö, siksi kai päivä ottaa voimilleni.
Iloitsin suuresti, sillä Oswald Olavinpoika Orava, tämä hännätön veikko, ilmestyi kehiin! Ja vielä tarkoin iltapäiväpähkinän aikaan eilen, nyt jo ennen kello viittä. Ulkona sataa koleaa sadetta. On se arempi kuin toiset, ehdottomasti, ja jähmettyy siinä kun Onni tyynesti pureksii pähkinää. Täällä hän on.
Hauskan jutun kertoi naapuri jo keväämmällä. Täällä nähtiin hiirihaukkaa ja se tiesi erään harakkaparan loppua. Jäännökset löytyivät ja jälleen niin, että havaittiin meteli. Jääneen harakkaosan ympärille oli kokoontunut harakkajoukko joka piti melkoista ääntelyä. He pohtivat oliko kyseessä muistotilaisuus, veikkasin poliisitutkinnan käynnistystä. Oli kuitenkin kummallekin uusi.
Sen muistan kuinka sisaren Koira 2. selkeästi järkyttyi, kun Koira 1 sitten oli lopetettava. Kummallakin oli asiaa eläinlääkärille, ja se kyllä reagoi siihen, että yksi koira katosi, vieläpä matkalla.
Ei vielä oltu olekaan sillä päällä, vaan lääkäri totesi että jos koira olisi hänen, hän ei pitkittäisi kärsimyksiään, sillä sanoivat syöväksi. Muuten olisi viety koira kerrallaan.
-
Siili mönki horrostuspesästänsä! Se on kuin onkin SamueliSiili! Nuo korvatupsut ovat leimallisest samoin kuono joka on erityisen aistikas.
Nyt se siinä nauttii varhaisillallista, onneksi on purkki Latzia vielä.
-
Samuelin tähden pääasiassa potkaisin kuumeen niin alas kuin se meni ja ponnistauduin kauppaan. Ei sitä vielä nukuta, arvelen sen ottaneen tuon muuten vain jo käyttöön kuten siili näillämain tekee. Sekin on pähkinämurskan suuri ystävä, mikäli murskaa ei sekoiteta sen muuhun ruokaan.
Tosin Onni ja Ottokin vaikuttivat päätökseen. Kun oli tuttu diakoniatyöntekijä, hän hätätilassa kerran maksoi laskuni mutta niitä on harvassa.
En niin millään viitsisi vaivata kavereita. Kyllä siitä tulee semmoinen palvelussuhde.... Vaikka miten että autetaan toisiamme kun tällaista on, ja on jopa suunniteltu tämmöistä "tule vähän avuksi" rinkiä. Kun se on, niin sitten. :icon_biggrin: . Kun ikää karttuu ei puolisoaan aina voi auttaa. Pikemmin on niin ettei voi lähteä auttamaan kun puoliso on sen verran sairas, muistisairas tai juuri nyt sen verran sairas.
Kun saisin eräällekin hyvälle ja rakkaalle ystävälle tai puolisollensa sen jotenkin perille että jos minusta on avuksi niin auttaisin mielelläni. Aina selittäminen ei ole helppoa! Ei niin että toinen sen ymmärtää. Olen huono selittäjä.
-
Voi itku! Väärä ketju!
No siis. Kaikki muut tulevat toimeen keskenään paitsi nuo harakanryökäleet. Samuel liikuskelee päivisinkin, ja yleensä kiidätän syötävää. Paikallissiilit ravitaan yleensä kissanraksuilla, mutta Latziin tottunut siilikunta ei niitä syö, kokeiltu on. Ainoastaan laatuisa hyytelöity liha, parhaiten ankka, maistuu.
Samoin Samuelilla on intohimo, vaarallinen kuten himot ovat, pähkinään. Siilin varoitetaan voivan siihen tukehtua. Täällä tosin tarjoillaan ainoastaan pehmeää halkaistua eläinpähkinää mutta sen perään se on mahdoton. Unohdin silloin sairastumisiltana oravien pähkinäkupin ulos ja seuraavaksi näinkin siilin siinä vyötäisiä myöten tyhjentämässä pohjia myöten. Olemme myös oppineet sisaren kanssa siilillä olevan koputuskyvyn. Emme tiedä mitä se tarkkaan ottaen koputtaa mutta heillähän pelastui nälkäkuolemalta siili joka koputti kunnes sisar vaati lankoa repimään talonpohjan ritilän auki ja etsittynähän tämä löytyi, elvytettiin kermapisaroin, ravittiin ja kipitti matkoihinsa. Samueli koputtaa milloin tahtoo aterian eikä sitä näy kuten äsken.
Oswald Otonpoika siis elää hännättömän oravan ilmeisen tyydyttävää elämää. Se oli poissa, kaiketi voitti oravakannuksensa muin keinoin ja teki comebackin. Olen Oswaldista oikein ylpeä nyt kun tiedän mihin kaikkeen häntä käy paitsi tasapainoon. Sitä niinikään hämmennyksen hetkellä pureksitaan ja nyiskellään. Sillä on monta elettä eriasteisissa haasteissa. On vispaus, puolihännäntaivutus, kokohännän suurliike, kokohännän vaakaliike joista voin laatia psykoanalyyttisen tutkielman.
Hauskinta on että ne ovat tuolla ja ainut mitä ne pitävät uhkana on ihminen tuo hirmuisen suuri ääntelevä kummallisen hajuinen josta ei voi tietää
-
Voi itku! Väärä ketju!
No siis. Kaikki muut tulevat toimeen keskenään paitsi nuo harakanryökäleet. Samuel liikuskelee päivisinkin, ja yleensä kiidätän syötävää. Paikallissiilit ravitaan yleensä kissanraksuilla, mutta Latziin tottunut siilikunta ei niitä syö, kokeiltu on. Ainoastaan laatuisa hyytelöity liha, parhaiten ankka, maistuu.
Samoin Samuelilla on intohimo, vaarallinen kuten himot ovat, pähkinään. Siilin varoitetaan voivan siihen tukehtua. Täällä tosin tarjoillaan ainoastaan pehmeää halkaistua eläinpähkinää mutta sen perään se on mahdoton. Unohdin silloin sairastumisiltana oravien pähkinäkupin ulos ja seuraavaksi näinkin siilin siinä vyötäisiä myöten tyhjentämässä pohjia. Olemme myös oppineet sisaren kanssa siilillä olevan koputuskyvyn. Emme tiedä mitä se tarkkaan ottaen koputtaa mutta heillähän pelastui nälkäkuolemalta siili joka koputti kunnes sisar vaati lankoa repimään talonpohjan ritilän auki ja etsittynähän tämä löytyi, elvytettiin kermapisaroin, ravittiin ja kipitti matkoihinsa. Samueli koputtaa milloin tahtoo aterian eikä sitä näy kuten äsken.
Oswald Otonpoika siis elää hännättömän oravan ilmeisen tyydyttävää elämää. Se oli poissa, kaiketi voitti oravakannuksensa muin keinoin ja teki comebackin. Olen Oswaldista oikein ylpeä nyt kun tiedän mihin kaikkeen häntä käy paitsi tasapainoon. Sitä niinikään hämmennyksen hetkellä pureksitaan ja nyiskellään. Sillä on monta elettä eriasteisissa haasteissa. On vispaus, puolihännäntaivutus, kokohännän suurliike, kokohännän vaakaliike joista voin laatia psykoanalyyttisen tutkielman.
Terassille on asettunut hyvin pikkuruinen ja hyvin aransorttinen orava joka siis empii luottaako tuohon omituiseen olentoon joka liikuskelee, on kookas ja vaisto varoittaa, mutta kun maailma on niin paha!
Hauskinta on että ne ovat tuolla ja ainut mitä ne pitävät uhkana on ihminen tuo hirmuisen suuri ääntelevä kummallisen hajuinen josta ei voi tietää
-
Äsken kun olin vielä valveilla (joo nyt en ole?), kuului ulkoa melkoista rapinaa, vähän samanlainen kuin yläkerran naapuri olisi rassannut lämpöpattereitaan. Piti ihan mennä katsomaan, yrittääkö tänne joku sisälle. No, siilihän siellä. Näytti eri yksilöltä kuin edellinen, pienempi tämä. Säikähti minua, sihahteli kovin. Pistin tarjolle omaan kuppiin muonaa ja juotavaa, kurkkasin vielä kerran, ja vetäydyin sisälle. Olisivatko piikit osuneet peltipäällysteiseen oven ja kynnyksen osaa, ja ääni siitä?
Onkohan nyt ollut jotenkin otollinen siilivuosi? Ainakin alku- ja keskikesän sateilla oli matoravintoa hyvin tarjolla.
-
Kun olen herkällä korvalla, kuulen kuinka varis tai harakka istahtaa katollemme.
Tiilikattokin rapsahtaa niiden painosta. Jopa männyn kävyt ropisuttavat kun tulevat myrskysäällä vauhdilla katolle.
Kun olen keskittynyt lukemaan tai kirjoittamaan, en kuule Matin ja koiran uloslähtöä vaikka ulko-ovi rapsahtaa lukkoon äänekkäästi.
Kyllähän pelti pitää ääntä, olen saman huomannut ikkunalaudoista kun tintit niille pyrähtävät.
Uutta on minulle tuo kertomienne siilien rohkeus. Olen tavannut vain arkoja siilejä.
-
Arveluni mukaan siilillä on ollut kehnohko ravintokesä. Oli kylmä ja satoi, siili samoin on hyönteissyöjä ja kuten linnut jäivät etelämmäs, ei siileillekään ravintoa löytynyt, niillä ei vain ole ottaa siipiä alle. Jos kulunut kesä on viime kesä niin toissakesänä näin vain vilaukselta aran siilin eikä sitä saanut houkuteltua ateriavadein, tänä kesänäkään niitä lötkötti puolihorteessa neljä kappaletta yksin terassillani vaikkei ollut edes kiiliäispesää.
Ne hakeutuvat missä ravitaan. Jotenkin niiden päässä on siitä muistitietoa ja omituisesti näyttää myös tieto levilävän siilimaailmassa. Sitä en osaa selittää. :icon_eek: ellei sitten kouriintuntuvista muistomerkeistä voi jotakuta selittää.
-
Samuel kömpi ulos, mutta ainoastaan nuuhkaisi ateriavatiin ja vesikippoa. Meninpä vilkaisemaan pesää ja kas niin, hyvä on että tuli. Kosteutta ja olisiko vähän kouraantuntuvaa, sillä lemahti, eikä siili semmoisesta pidä. Onneksi oli varakuivikkeita! Se seisoi ihmeen tyynenä vieressäni kun puhdistin pesää, kuin olisi ollut ihan normaalia että siili ilmoittaa asian ja se oikaistaan, ja näytti kuin tajuavan että näin nyt toimitaan.
Poistin multakerrokseen asti sammalpatjat ja lehdet, osa oli kuivaa kyllä. Taittelin mullan päälle pellavaisen laudeliinan, ostan niitä pyyhkeiksi ja samasta syystä asettelun tuonne, pellava imee paljon nestettä. Sitten kuivaa sammalta lehteä ja heinää.
Samuel päätti lopulta nauttia aterian odotellessaan, tankkasi oikein kunnolla ja kömpi takaisin pesään. Kyllä sieltä poistettu tuoksahtikin. Voi minua tyhmyriä. Täytyy tajuta että sen elintoiminnot vielä jylläävät ja huolehtia huolto pelaamaan ennen kuin siilin tarvitsee tulla kertomaan... Voi harmi, sillä siili vilustuu herkästi.
Orawat tömistivät tassuja, niitä poikkeaa nyt neljä. Ne saavat aikaan melkoisen sotkun koska Otto kieriskelee hurmiossa havaitessaan pähkinämurskaa ja levittää sen matolle kauttaaltaan. Oswald hyppäsi hienosti minulle kun menin ehdottamaan että tulisi alas sen vapistua aikansa ovensuu säleikössä. Olin jo pyyhkeen kanssa ottamassa vastaan.... Se ennemmin hyppäsi ja minä hurrasin sille. Se yleensä poikkeaa kello viiden pähkinäaikaan.
Erittäin ujo erittäin soma orava, kuin yhä poikanen hämmästyttää minua se on myötämöisin aivan ovenpielessä tai ikkunassa josta se vetoavia ilmein töhyää. Koetan livauttaa sille kokopähkinää, se ei piittaa murskasta ja isot iravat hätistävät sitä.
Mikähän Oton on? Hammas kipeänä. Ohh
-
Sopiikohan tämä siileily sittenkään työssäkäyvän ihmisen harrastukseksi :017:. Ovat taas sotkeneet pihan, niin nurmikon kuin terassilaatat ja ennen muuta sen alun perin kissankopiksi nikkaroimani lautakuution, joka kissan mentyä edes on saanut palvella ruokintapisteenä (ja joka pienin muokkauksin voisi käydä talvipesästäkin). En jotenkin muiden velvollisuuksieni jälkeen enää jaksaisi siivota.
Miksi ne ovatkin ulostelleet juuri ruokapaikkansa viereen? Ihan toista kuin vaikka kissat, jotka haluavat pitää nämä kaksi hyvän hajuraon päässä toisistaan,
Ehkä siirrän ruokinnan pihan ulkopuolelle, "ei-kenenkään-maalle" talon rakenteisiin kuuluvan aidan alle, ihan pihani viereen. Mietin, tarvitaanko jotain katosta kuitenkin. Ruohonleikkaaja ei ehkä tällä kasvukaudella enää käy (aloittaa ennen aamukahdeksaa, joten ennen sitä olisi noustava kupit siirtämään pois).
Nuo astiat pitäisi kai sitä paitsi tiskata erikseen. Siilejä aikansa hyysännyt äitini oli tästä hyvinkin tarkka.
-
Ei mielestäni kannata jos ei tunnu omalta eli ei ole hullaantunut siilin, työstä kävi kun niitä makoili täällä neljä ja lisäksi poikkesi illastamassa. Päivittäin kuurasin ateriavateja ja kertaalleenhs jouduin erään raivoyön jälkeen pesemään koko terassin mattoineen.
Jos siilin horrostuspesä on avotaivaan alla, olisi katon oltava taitemallia ja sen alla ilmaraot. Samoin olisi katto päällystettävä kattohuovalla. Sitten n 5 cm multakerros, sammalkerrokset ja kuivaa lehteä sullomatta, tämä heille jotka ehkä harkitsevat ja mitat 40x40 cm sekä käytävämallia eteinen. Se saa olla matalampi ja kapea.
Minä jostakin syystä rakastuin siiliolevaiseen elämänmuotoon.
Samuelia en ole havainnut tänään. Toivon ettei se hyljännyt pesää sen pyyhkeen tähden. Samallehan se tuoksuu kuin ravitsija, matto yms, sillä olin jo ottanut sen kylppäriin, puhdas se vielä oli muttei siis tuoksunut pesuaineelle. Päälle keräsin lisäksi runsaasti sammalta lehteä yms
Kyllä se sinne kömpi eikä tullut pois. Tankkasihan se kelpo lailla jo silloin päivällä, jos se lisäksi söi yöaterian edes yhdestä vadista niin ei sen ole nälkäkään vielä. Syksyn saapuessa siilit vähentävät yöjuoksuja, tosin rivit vielä, mutta päiväsaikaan ne herättää tavallisimmin nälkä.
Totta tuokin, että ne ateriointiastiat pestään erikseen. Keräsin vanhat lautaseni siiliaterioita varten, ja kuuraan ne juuriharjalla kuumassa vedessä kylppärissä jonne on perustettu kuin toinen tiskauspiste. Käytän hajutonta tolua siinä toimessa.
Löytyihän aamulla taas kouraantuntuvaa ilokseni :icon_biggrin: . Kerään ne vessapaperilla, sitten pesaisen tolurievulla. Koiranjätöspussi on hieman kookas näille ja taitoa se vaatii, ovat plösöä ainesta, napata pois.
Se mikä minua ehkä eniten tässä mietityttää on oravaseikka. Tämä kesä nyt ei ollut häävi, mutta järin kauniiksi ei terassia saanut koska ne innostuivat täällä mellastamaan. Pähkinätarjoilu oli hölmöä. Vaikka ensin oli orava, sitten pähkinä kylläkin. Ne pitävät kaikista ritilöistä ja säleiköistä, eritoten jos voivat kiikkua amppeleissa. Onhan niitä lystikäs seurata, olen esimerkiksi juuri häntäinformaation arvellakseni omaksunut sillä se toistuu tilanteesta tilanteeseen sekä oravasta oravaan. Kyseessä oli haikea olo hemppojen poistuttua.
-
Minä lisään tähän hieman sillä eilen perehdyin lemmikkisiiliin so valkovatsasiiliin eli afrikkalaiseen piensiiliin.
Ne ovat! Siis ne ovat :054: !
Kyseinen siili mahtuu vielä ihmisen kämmenelle ja Hugo, unelmieni mies, on hieman pystykuonoinen, sillä on tummat lasit kuin Zorrolla, ja se suostui jo puraisemaan sormeani mistä olen otettu. Vielä en lähennellyt Hugoa sillä sen oidipaalitilanne vaatii yhä käsittelyä.
Hugo ei ole tullut kaapista. Hugo ei myöskään tule poistumaan kaapista, se muuttaa vain itsenäistymiskaappiin ja sieltä, ah ah. Se elää elämänsä monikerroksisessa sille soveliaaksi avarassa lasiovikaapissa jossa alakertaan tulee kuntosali, sitten erinäisiä virike- ja aktiviteettikerroksia sekä pesäkerros, sen tulee saada nauttia kookkaasta juoksupyörästä, ehkä näin haasteita rakastava mies mieltyy sokkeloihin, aion niinikään selvittää, mikä sen mielimiljöö väri- kasvi- yms ympäristön osalta on. Kerroksesta toiseen Hugo juoksee pitkin portaikkoa tahi ramppia, ja ramppi huomioi myös ikääntymisen vaateet. Sinne rakennetaan niinikään unimaja. Näin hurmaavan hirsituvan jonka ajattelin kenties sille ostaa, tosin on kulttuurinen tausta huomioitava ja harkittava tarkoin onko nyt juuri suomalaistyyppinen hirsimaja juuri Hugolle.. Niin, en tiedä. :-\. Toki järjestämme myös pihamaan, sillä emme voi sulkea Hugoa kaappiin...
illan hämyssä Hugo saa hellyysannoksensa, saamme nähdä suuriko sen container tässä tulee olemaan. Vain parasta Hugolle! Sille on jo järjestettynä lomakotikin. :109: Oi Hugo!
-
Kaskas. Siilimaiskutus pysäytti Hugon tarinan, sille perustetaankin blogi, en tiedä vielä minne. Onneksi olin kattanut pikkuannoksen, mutta riensin täyttämään toisen ateriavadin. Lisäksi perehdyttyäni teemaan siili ja pähkinä täytin puhtaan pikkulautasen pähkinällä.
Suurin haaste minulle on tuo ulkokattaus sillä minua ei motivoi epävarmuus. Olen havainnut harakan mainion mielellään nauttivan siilin ateriat ja niissä on hätisteleminen. Tarvitsee kai nyt harakkaan ruokaa mutta kun ulkokattauksen saisi lopettaa siilien poistuttua horrostamasn tai horristushankkeeseen, lähtökohtaisesti aloitin pensasaitakattaukset tappelun jälkeen, ja harakka ei nyt anna pikkulintujen olla rauhassa, minulla alkaa ns keittää.
En todella tiedä lopettako ulkokattaus, sillä aamuvirkku harakka mahdollisesti syö sapuskat ja fiksuna lintuna tietää mistä ruoka tuli. En oikein syöttäisi niitä, ja siili on ennenkin löytänyt terassille tien vaivattomasti. Lähinnä minua ottaa aivoon, että täällä ollaan sitten raakkumassa.
Mahtaakohan tuossa pesässä oleskella sittenkin kaksi eri siiliä? Kummankin olen nähnyt ovissa kulkevan. :icon_eek:
Ukonilma joita tänään saatiin useampi sai jälleen oravat kiihtymään.
Joku koetti nähteni itsepäisesti hypätä lasioven lävitse sisälle, syytä en tiedä, sillä pähkinät eivät ole kesken loppuneet. Mutta hermostunutta hännän suurvaakaliikettä kuten muutamia takaa-ajojakson nähtiin kyllä. Vispaus kuuluu selvästi härnäämiseen paremmin. Eräs on oppinut uuden kivan kikan, mennään tömistämään ikkunaa jonka takana voi nähdä Pähkinäihmisen. Ellei pähkinöitä rapise kaivetaan kukkaruukkua. Pähkinäihminen ei jaksa juosta herkeämättä selittämässä ettei sitä kaiveta, joten...
-
On Suuren Siilitankkauksen aika. Yö meni levottomaksi sillä sain pariin otteeseen juosta täyttämässä ateriavateja, kukkatelineeseen koputettiin sen verran vaativasti. Ulos en lähtenyt se puskasiiliannos on valmiiksi kookas, sisältäen kissanmakkaraa yms. Ja kun äsken jaksoin herätä oli siili tyhjentämässä viimeisiä vadinpohjia eli kiikutin uutta.
Täytynee tuosta pesähygieniasta jälleen kirjoitella tai soitella sille siiliasiantuntijalle.
Mikäli joku muuten haluaa nähdä siilejä niin: Suomalainen siili tai Siili kiikarissa sivustolta löytyy, eräässä videossa syötetään viittätoista eurooppasiiliä samanaikaisesti suomalaispihamaalla. Sikäli kuin käsitän siilin tila on tahi lähestyy vaikeasti uhanalaista, kulunutta kesää pidetään siilille erittäin turmiollisena ja nyt eritoten lahtelaiset, vetoan:, Oli linkki jossa kehotettiin Lahden seudun asukkaita kulkemaan silmät avoimina ja koiraa etäämmälle kuljettaville kenties tuttavilleenkin mainitsemaan.
Siellä on tehty suuria siilillytöjä joissa emo menehtynyt poikaset henkitoreissaan. Ihmettelin eikö tätä linkkiä pidä katsoa vanhaksi sillä nyt olisi kyllä jo vieroitusaika ohi,seikasta jälleen saatan erehtyä.
Mutta Orimattilassa olisi siileille yms hoitola josta ne aikanaan toimitetaan seudulliseen luontoon ja luullakseni riittää yhteydenotto. Loppukesän siilipoikueet ovat vielä erittäin arkoja paleltumakuolemalle. Löytänisen jälkeenhän ravitseminen riittäisi, mutta talven tehdessä tuloaan hyödyttää selvittää lähin vapaaehtoishoitola ja ainakin tuo on. Sitä voi googlata tai tiedustella eläinhätänumerosta, on mahdollisuus että syövä siili saatetaan hoitaa lämpimässä tilassa sen horrostamatta vielä tänä talvena sillä alle 800 grammainen kuolee yrittäessään.
Tarjous hoitaa ne täällä on yhä voimassa.
Minua harmitti sillä sivustolla joku kirjoitti katselleensa tässä aivan lähistöllä noin satagrammaista, enintään, siilinpoikasta ja säälitelleensä, ressukka ei selvinne talvesta, jäänee autonkin alle ja arvasin helposti minkä tien varressa hän havainnon teki. Mutta ei ottanut poikasta matkaan! Sillä tässä tapauksessa on se menettely oikea.
Kirjoitin että tuoda tänne. Kävin eilen iltasella kun ei ukkostanut ja kaatosatanut haeskelemassa mutta en tiennyt tuleeko radanvartta kävellä etelään vai pohjoiseen enkä löytänyt mitään. Tietysti. Ne kätkeytyvät hyvin, ja maastonväri suojaa. Tulevat aurinkoon kun on hätä eli nälkä ja kylmä.
Korkeasaari on tietämäni mukaan täynnä. Tämäkin tieto tulee tarkistaa. :icon_eek:
-
Tahtoisin todella tietää vieläkö täällä liikkuu puskasiilejä. Se voi yhtä hyvin olla se harakka ja minua hatuttaa kiikuttaa sinne ateriavateja. Jos jätän viemättä, näen sieluni silmin petetyt siilikasvot: Ah, missä on ateriani? Siis minä sen vien, pakko nyt on viedä ja ilmeisesti siis marraskuuhun saakka hyvä tavaton, aina silloin kun aloittaa! Terassisiilit ovat toinen juttu mutten tahdo kokea sitä siilitappeluakaan toistamiseen. Sieltä tullaan kyllä herkästi.
Eli äläpäs sääli itseäsi Leena, niin makaa kuin petaa, vatia täyteen, kenkiä jalkaan ja takia niskaan. Hopi hopi.
-
Tilannehan on sama lintujen talviruokinnassa, jos alat, niin jatka kevääseen asti. Kun siilit menevät horrokseen, voi lopettaa. Horrokseen meno on ainakin minulle suuri kysymysmerkki. Ei mitään kokemusta, mutta Leena, paljon olet kirjoittanut, kyllä onnistut. :039:
-
Viety on, hoh, syököön vaikka yläkerran koira. Astia on kuurattu ja ruoka tuoretta ja terveellistä :003:.
Tässä on se suurempi huoli edessä että kai minun siilivelvotteisiini siis kuuluu oikeastaan Samuelin punnitus. Se toinen on kyllä pulska ja pyylevä, se horrostaa menen tullen. Mutta kun ei ole vaakaa. Ravintoaineet mittaan tuntumalla muttei minulla siilistä ole vastaavaa tuntumaa :icon_eek: .
Kyllä on niin että nopeimmin uuvahtavat kookkaat urossiilit. Naarassiili ja poikanen rupeaa horrostamaan myöhemmin, niistä kumpikin vielä tulee nälkäiseksi ja liikehtii. Samuel näytti tosin uneliaalta kun siivosin pesää, mutta se juoksenteli virkeänä vielä illan tullessa. En tiedä näkeekö siiliä usein päiväsaikaan liikenteessä, viime kesänä kyllä näki, kun etsivät ruokaa. Paremmin kesällä näki siinä illan hämärässä, sellaisessa kuin kesäinen hämärä on.
Mietin tuota punnintaa. Kun nyt Samuel on ollut Elävä Siili jo heinäkuussa ja hento ehkä vain ravinnon puutteesta, rupeanko minä sitä kiskomaan väkisin vaakaan? Sehän hurjistuu ja menee tolaltaan koko siili. Nyt tietty valvon yön ja mietin onko se alle 800 grammainen. >:(. Mitäs jos se on?
Pitänee hankkia taskulamppu sillä paksupilvisen sadepäivän jälkeen eivät nuo pienet aurinkopaneelituikut lataudu. Sen lampun peittänen vaikka ohuella kankaalla ettei mahdollisesti pesässä oleva siili saa sydänkohtausta.
-
^Olet syöttänyt sen niin rasvaisesti, että sydäri uhkaa :003:
Mutta miten siili punnitaan? Laaditaan ansakangas, jonka reunoilla kulkee nyöri, ja kun itsevarma siili kävelee kankaalle, napataan äkkiä reunat ylös ja sitotaan nyöri ja ripustetaan kokonaisuus sellaiseen kalamiesten vonkalevaakaan?
Oman ruokintani siis siirsin vähän kauemmas, aamulla kuppi oli vajentunut puoleenväliin, mutta en tiedä, minkä lajin edustaja oli käynyt astialla.
-
^Olet syöttänyt sen niin rasvaisesti, että sydäri uhkaa :003:
Mutta miten siili punnitaan? Laaditaan ansakangas, jonka reunoilla kulkee nyöri, ja kun itsevarma siili kävelee kankaalle, napataan äkkiä reunat ylös ja sitotaan nyöri ja ripustetaan kokonaisuus sellaiseen kalamiesten vonkalevaakaan?
Oman ruokintani siis siirsin vähän kauemmas, aamulla kuppi oli vajentunut puoleenväliin, mutta en tiedä, minkä lajin edustaja oli käynyt astialla.
Pyrkimyksenä oli rasvoittaa siili :003: ja arvioni mukaan heinäkuun invaasion aikaan hankkeessaan onnistuin. Jos nyt nukkuu, aterioi, ja peräpään tuotoksetkin kannetaan pois, ettei tarvitse epämukavuutta pakoon liikahtaa, niin pakosta rasvoittuu.
Juuri tuo oli äärimmäinen huoleni. Punnita Samuel? :icon_eek: Anteeksi kuinka? :icon_eek: Samuel on willisiiliyden edustaja sen potenssiin suuri, eikä tule hyväksymään minkäänlaista kiinnikäymistä puhumattakaan että pysyisi puntarissa. Minkäänlaisessa!
Levoton sydämeni löysi lohdun! Juuri vietyäni ateriavadin, huolella ja hellyydellä kukkuroidun, jopa nuuhkaisin siilieteistä, sillä pelkään vaikka mitä, siiliripulia, siilikuolemaa, ja kummankin tulisi lemahtaa kun nyt nuhani väistyy... Ei tunnu kuin hienoinen sammalen ja siilin tuoksu.
Oi, mitä kohtaa hetken nuuskutuksen jälkeen, vain sisälle väistyttyäni, huolekas katseeni?
Mitä kuulevat korvani, nämä yhdelle äänelle viritetyt?
Kuulen siilimaiskutusta.... Ovi on vielä raollaan.... Palavat hieman aurinkoa saaneet tuikut.
Ja minä näen:
Samuelin kuonon, jo painueena syvälle ankkahyytelöön.
Ei, Samuel ei vielä vaipunut turmiolliseen horteeseen, se syö ja pulskistuu, jo nyt sen kyljet pullottavat mukavasti ja muistaessani heinäkuisen pienen hennon polon sykkii sydämeni, wie eins im Mai. :060:
-
Tämä on jälleen Suuren Siilipuhinan Yö. Terassille on pyrkimässä väkeä niin, että kohta saan palkata portsarin. Kiikutan uutta pöytään vaikka kattaus oli vanhastaan kaikkialla täysi joka yksikkönä illallisvieraille.
Herkullinen tuoksu kuuluu houkuttelevan sekin ja Cuisine Teerenpeli alkaa rohkean arvion mukaan saavuttaa suosiota etenkin, kun paikkakunta on hieman köyhää, eli tarjoilupaikkoja voisi olla enemmänkin. Sisälle jonotti SUURI yksilö, jollaisten luulin jo horrostavan, siitä oli harmistunut mahdollisesti Emma, joka nautti kanapinaattipyreetä portin lähistöllä. Täytin Emman astian uudelleen ja katoin Aadamille joksi hämärissä arvioin tuntevani siilin, runsaan aterian. Kanta-asiakashan tämä Aadam tietysti on. Enkä kaipaa tappeluja joskin Aadam on niitä aloitellut tai ainakin provosoituu herkästi. Eli päivystänyt mieluummin että saavat ruokaa oikein mättötyyliin kuin alkavat kiivaan kiistan jossa sitten vammauduttuaan.... Silloin kesällä yksi söi kirjaimellisesti jalat altaan eli tyhjän vatsan niin pullolleen että jalat ylsivät hetken huonosti maahan.
Eniten kannan huolta ( taas) siitä että valmiista pesästä kehkeytyy kiista. Mielestäni Samuelin häätö olisi epäsiilillinen temppu, mutta siinä maailmassa eloon taisto on ankaraa.
-
Minusta tuntuu, että nykyiset säät ovat vielä liian lämpimiä, että siili liikkumisensa lopettaisis.
-
Se kai johtuu pimeydestä tai seikoista jotka ovat hyvin salaperäisiä. Mutta on ottamani tuostakin siiliseikasta selvää.
Eilen oli jälleen tyynempää ja lauhkeampaa ei tappelun näköistäkään mutta kun olin nukkunut hieman huonosti nukuin siis nyt sikeästi enkä kaikkea kuullut. Ateriavadit oli tarkkaan tyhjennetty kun ne varhaisella hain pois. Oravat huolehtivat siitä etten nuku pitkään, ne oppivat nopeasti missä Pähkinäihminen majailee ja tulivat ikkunanrakoon kiljahtelemaan oravakiljahduksiansa.
Eilen vein tarjolle pienen pähkinäkulhon ja oitis Onni sen hoksasi. Se kun kuuli rapinoista että Otto lähestyy, se ojentautui etukäpälillään kulhon ylitse. Nämä on minun.... Nämä on kaikki minun....
Otto ajoi sen pois ja täsmälleen samat eleet. Vielä pälyilyä ympärille. Nämä on minun, minä en anna pois yhtä ainutta...
Siili oli tehnyt tarpeensa lautaselle. Päivittelin, mutta siitähän ne oli helppoa pestä. En ole niin varma väitetystä sottaisuudesta josta siilisivusto puhuu, sillä joku siili saattaa olla siisti. Kun niitä oli ne neljä täällä, yksi teki kouraantuntuvan aina vanhaan rikkalapioon. Olisiko juuri Samuel joka pääsääntöisesti käy vastakkaisessa nurkassa tarpeillaan kuin on pesä? Mutta on pesä sekin putsattava taas kohta, kunhan sen taskulampun hankin.
-
Voi minua... Vilkaisin kuinka pihasiililässä voidaan ja siinä oli pikkuisen kouraantuntuvaa, ja avasin katon. Luulin että pesä on tyhjä kun on niin lämmintäkin, ja tyhjentelin varoen , kunnes pam, mihin osuukaan sormeni, Samuel siellä vetää syvää unta ja niin oli kaivautunut nurkkaan... Murukulta!
Suhisin kaikkea tyynnyttävää, ja keräilin varoen ympäriltä likaista pois ja työnsin puhdasta tilalle... Samuel puhisi hiljaa ja toivottavasti pysyi unessa. Kyllä tuo täytyy toimittaa öiseen aikaan. :'(. No nyt on willisiililläni hieman parempaa oltava, sillähän se kerran kömpi ulos että siivoa pesä. Varasammaliakin on ja tänään kerään heinää kuivattaakseni.
On minusta liikuttavaa että willi eläin noin sallii minun tarjota itselleen kaikkea. Ennen muuta että nyt siis majoittuu ihmisterassille on niin... Se on niin! :054:
-
Tämä yö ei kuitenkaan ole siililänpuhdistusyö. Samuel häiriintyi riittämiin sillä puhdistellessani kouraantuntuvan jäämiä ynnä oravataistossa pudonneita kaatui tolupullo, täysi. Voi itku. Siinä tuli sitten tosin muutama kolonen siten pestyä ettei sieltä mikään ei kukaan saa salmonellaa. Ehkä hyväksi, mutta oli siinä urakkaa.
Samuelia saikin muuten maanitella syömään. Hajumaailma, tuo Samuelin oma, muuttui täydellisesti. Tarjoilu vietiin lopulta eteiseen, ympäristö on kuorrutettu sammalin joiden toivon vakuuttavan, täällä on ihan turvallista... Ihan ihan,.... Yhden kouraantuntuvaa sisältävän astian jopa jätin tuoksuntuojaksi. Kuiskin lemmenvakuutusta, täällä ateria, Leena tässä, ota syötävää, ota ota vain... Kyllä se sitten söi, ensin eteiseen pudotettua lihapalojen sitten jo rohkeammin tutulta ateriavadilta ja veinpä vielä pikkulautasen jotta ainakin ruoka tuoksuu.
Mutta niin. Minunhan piti sitä Hugon kaappia haeskella. Mieleni palaa sitä suurta vitriiniä, olisi valoisa mutta tietty Hugo on hämärämiehiä.
Jotenkin se on nimeltään Vipunen. Kun viisas nainen näin meni vipuun. :icon_eek:
-
Mutta oli Antero Vipunenkin.
-
^^ Willi ja vapaa
Walle kurkkii aidan takaa.
-
Hirvikärpäset on niin ärsyttäviä. Jätin eilen puolukat maahan niiden vuoksi, ehdin kävellä metsätietä vain jonkun kymmentä metriä, niin niitä tipahteli niskaan tuon tuosta. Kaiken lisäksi ne osaa tippua niskaan vielä niin käsittämättömän huomaamattomasti että niitä löytää vielä kotona pusakan uumenista. Autossa istuessa poistin päänahasta kaksi, liikkuvasta autosta kolmannen. Huivilla ei ollut mitään vaikutusta. Ja kun kotona otin puseron pois ja käänsin ympäri, niitä oli kääntöpuolella kolme! ja tukasta löytyi vielä kaksi, jotka vipelsi lattialla ja katosivat pian jonnekin. Kaiken huippu oli kun vielä tänä aamuna löytyi niskasta yksi, vaikka kävin tukan läpi moneen kertaan. Ärsyttäviä. Viime vuonna kävin samassa paikassa puolukassa ja niitä oli miljoonittain myös silloin. Löysin jopa keskellä viimetalvea yhden kuolleen h.kärpäsen termospullostani!
-
Ne on kuin joulukuusennneulaset, en minä käsitä miten simapulloon voi mennä. :icon_eek: en tiedä auttaisiko jokin moskiittosuojadysteemi, joku verkko. Siis ja hattu. Verkkohattu.
Pähkinät loppu, orava tömistää. Seurasin eilen suurta kamppailua lähinnä häntäliikkeiden opiskelunielessä ja totesin ettei kyseessä ole joka kerralla suinkaan ruoka. Kyse on myös siitä kuka saa istua suurella terassilla. Linnut istuvat kauniisti rivissä yhdessä.
ENKÖ. olekin opettavainen.
-
Juu, varmaan vaan joku burkhamainen vaatetus ihoteipillä saumattuna ja tiivistettynä olisi riittävä. Mutta jos on hyvin suojautunut ötököiltä, liikkuminen on hankalaa ja tulee kuuma. Aukeilla paikoilla ja aamuisin niitä ei ole niin paljon, ne kangistuu viileässä. Joten silloin ja sinne!
-
Minä en jouda välittämään hirvikärpäsistä. Ei niihin kuole, mutta kenkkuja ne ovat. Aamusellakin laitoin pompantapaisen päälleni lähteäkseni rämeelle, niin kohta korvan takana eilinen ötökkä möngersi. Niihin auttaa wikipedian ja Kaariinan kokemuksen mukaan kamferintipat.
-
Minä en jouda välittämään hirvikärpäsistä. Ei niihin kuole, mutta kenkkuja ne ovat. Aamusellakin laitoin pompantapaisen päälleni lähteäkseni rämeelle, niin kohta korvan takana eilinen ötökkä möngersi. Niihin auttaa wikipedian ja Kaariinan kokemuksen mukaan kamferintipat.
Hatunnosto sinulle. En minäkään aikonut välittää, mutta niitä oli enemmän kuin hermot kesti. Ja useimmiten niitä kulkeutuu vaatteissa myös kotiin.
-
Sitkeyttä Sisar-hyvä, kyllä se siitä :039:
-
Hugon saapuminen likenee. Sisaret, veljet, nitä on minun tehtävä. Hugo kuuluu kaappiasujiin, ja juuri vitriinikaappien. Mistä minä kehitän vaikka lainaksi jotakin semmoista? Itse asiassa siis näännyin niin että minun oli ostaminen sellainen muuata kuin jostakin vain nouto myyjältä. Nyt pelkään että Hugo kiiruhtaa tänne innokkaana kohtaamaan uutta, katsoo ympärilleen: Ah, missä on kaappini?
Niin, te ette tunne vielä Hugoa. Hugo on kirjava piikitykseltään, sillä on kippurainen kuono se on tumma ja uljas, sen silmiä kehystävät juuri tummat silmälasit jotka tekevät siitä hieman kriittisen professorin näköisen. Hugo työntyi pesästä synnyttyään epätavallisen varhain osoittaen uteliaisuutta, vireyttä, pelottomuutta ja ennakkoluulottomuutta. Päättäväinen ja tarmokas, lemmekkyydessä tulinen, ah, sitä on Hugo.
Voiko kukaan lainata minulle hätämajoitusta varten vanhaa, pienehköä vitriiniä? Vuokrata? :'(
-
Minulla on suuri siilihuoli. Ehkä joku muistaa yön jona heräsin suureen puhinaan jota siili pitää kiihdyksissään. Ja että pihasiililässä olen mielestäni nähnyt kahden siilin kulkevan eteiskäytävään. Aamuin on tapana vilkaista terassille, ja siellä torkkuu siili! Mitä varten, miksi se ei nuku pesässä?
Vien ateriavadin johon se ryhtyy. Suuri osa jää syömättä ja kun selkäni käännän siili on poissa. Minua huolettaa nyt onko tämä koditon. Oliko sen vain nälkä, halusiko se hiukopalaa, eikö löydä vesiastiaa, siili on likinäköinen. Harakka saapuu, se kyllä saa sapuskan muualtakin ja napsautan sen pois. Siilit ovat toimineet jälleen sitenkin, että kouraantuntuva on toimitettu ateriavateihin. Hyvin huomaavaista.
Toisinaan horrostuspesässä horrostaa tahi torkkuu kaksi siiliä. Niitä kehotetaan kaikin tavoin tukemaan ja auttamaan. Onko mahdollista että ne ajavat toisiaan ulos? Minä muistan aurinkoisen hyvin lämpimän päivän jona sieltä kömpi yksi, ja yöllä vertailin valokuvia. Ne näyttävät kahdelta siililtä, tunnistan ne kyllä. Sinä lämpimänä päivänähän puhdistin pesän eikä siellä ollut muita. Se oli vähän kostea ja kouraantuntuva, mutta olen tarkastanut tilanteen ja kuivaa on. Mietin vain mistä saada kuivaa heinää.
No asiaan.
Jos terassilla aterioi ylimääräisiä siilejä kaikki on kunnossa.
Mutta onko pesän omistajuudesta käyty kamppailu? Onko joku ajettu pesättömänä kylmään maailmaan? Siili on sotaisa sen olen nähnyt. Terassilta on nähteni ajettu ruokavieras pois vain, koska se erehtyi toisen vadille, vielä kun oli nähty että tuodaan uutta pöytään.
Onneksi siiliosaaja joka Hugon syntymäkotia pitää saapuu tarkastamaan tilannetta. Voin konsultoida ja ehkä yhdessä tarkastaa pesätilaa. En rohkene häiritä nukkuvaa siiliä. Pitääkö pyytää vanhaa miestä nikkaroimaan vielä yksi pesä?
Miehet, veljet, mitä minun on tehtävä? :icon_eek:
Ja minä tarkoitan tällä naisia se vain kuulostaa raamatullisemmalta noin. :kahvi:
Ja vielä. Onko jollakin vaikka Veneheitossa tai jossain maalla ylimääräistä heinää? Pyris? Tiiti?
Täällä tarvittaisiin kipeästi kuivaa heinää, ei ihan väkirehua vaan heinää, pitkää pehmeää.... Jos saisin vaikka postipussilla suorittaisikaan kulut.
-
Tässä on päällä tyhmä virheenarvausohjelma. Se arvaa väärin.
-
Leena, kyllähän pellossa heinää olisi. Kaukaa on pitkä matka, että ota polkupyörä ja pari muovipussia ja mene jonkun vapaan alueen laitaan ja kerää siitä. Pääset vähemmällä. Nyt on vielä aikaa kuivatella ne heinät siilien tarpeeseen. Voin tietysti kirjoittaa sopimattoman optimistisesti esim pyöräiltävän matkan osalta, mutta eväät ja vaihtovaatteet reppuun ja kokopäivän retki olisi tekemistä vaille valmis. :039:
-
Leena, kyllähän pellossa heinää olisi. Kaukaa on pitkä matka, että ota polkupyörä ja pari muovipussia ja mene jonkun vapaan alueen laitaan ja kerää siitä. Pääset vähemmällä. Nyt on vielä aikaa kuivatella ne heinät siilien tarpeeseen. Voin tietysti kirjoittaa sopimattoman optimistisesti esim pyöräiltävän matkan osalta, mutta eväät ja vaihtovaatteet reppuun ja kokopäivän retki olisi tekemistä vaille valmis. :039:
Jos minä pyöräilen Veneheiton maisemiin :icon_biggrin: On tuossa tuo tyhjä tontti jolta käyn saalistamassa ajoin. Muuten nämä seudut on ratki huonoja, mutta pyydän että sisar koettaa toimittaa. Kyllä hän, kun kyseessä on eläin eikä ihminen, sen tekee.
-
Sinulla on oikea henki. Katsoin TomTomista matkan, 550 km sivu. Olisit tuon heinätarpeesi tiennyt ennen tämän kesän Vuokatin siionia, niin olisimme jotenkin junailleet. Voitko niistä sisäkukistasi riipiä? Siili on vaatimaton, kunhan tarkenee.
-
Minulla onkin täällä kissa :icon_eek:. Rakkineketjussa (http://foorumi.h-y.fi/index.php?action=post;quote=174820;topic=3713.120;last_msg=174823) manailin, kuinka sellainen meni sivu ns. suun toimimattoman tai omituisesti toimineen kännykkäni takia, mutta tänä aamuna sain ennen kuutta soiton, jossa sitä tarjottiin minulle.
Siis ei ikiomaksi, vaan lainaan pariksi viikkoa, kun kaverit lähtevät matkalle. Minunhan se piti ottaakin, mutta juuri sinä päivänä kun sen piti saapua, kännykkäni ei toiminut. Kaverit hankkivat äkkiä toisen hoitopaikan, mutta mirri oli siellä huutanut koko yön, joten aamuvarhain päädyttiin tuomaan se minulle eli tutumman ihmisen hoiviin. On se täälläkin vähän hämmentynyt, pitää tuollaista kevyttä pirpatusta kaiken aikaa kun ei nuku (hassu ääni isosta kollista lähteväksi), mutta ei sentään huuda ja näyttää kyllä tajuavan, kuka olen.
Täällä ts. kotonani. Pidän nyt tämän päivän etäpäivänä, jotta kissa asettuisi paremmin.
-
Onkohan tuo pirpatus sama ääni kuin se visertely, jota legendaarinen emokissamme Ämmyli päästeli taannoin pikkulinnuja vahtiessaan. On olemassa todisteita* siitä, että se houkutteli tiaisia avoimesta ikkunasta sisälle.
(*Höyhenet sohvan alla, toim. huom.)
-
En tiedä onko sama, mutta sangen vieno ääni kuitenkin. Vähän samanlainen kuin ihmislajin nykyneitien lauseenlopun viime tavujen nouseva intonaatio.
Minun kissani ovat vain käkättäneet pikkulinnuille.
-
Ämmyli oli kyllästynyt "purkkiruokaan". Muinoin meidän Moosesta rastaat pommittivat kalkkivellillään, niin Moosespa osasi kääntyä maassa valmiiksi siihen suuntaan, mistä pommitus saattaisi tulla ja oikean ennakon ottaen sai käpäliinsä, ilmaan hypätessään, rastaan.
-
Sukulaismies viime kesänä kuvaili heidät kissansa pyyntitaitoja vähän samaan malliin. Kissa lötkötti maassa, kun pääskyset sen lepohetkeä häiritsivät toistuvasti. No tämäpä oli päättänyt antaa opetuksen. Kun lintu tuli kohti, katti nosti tassunsa ja hupsis. Se olisi ollut pääskyn loppu, ellei kissan isäntä olisi hyökännyt väliin ja torunut. Mirri päästi pääskyn irti.
-
En tiedä onko sama, mutta sangen vieno ääni kuitenkin. Vähän samanlainen kuin ihmislajin nykyneitien lauseenlopun viime tavujen nouseva intonaatio.
Ei ole sama. Tuo antaa olettaa, että kyseinen kolli on opiskellut jossakin yläluokan sisäoppilaitoksessa ja mahdollisesti Oxfordissa. 'Quite so, rather, isn't it."
-
Kenellä kissat ja koirat, kenellä siilit, oravat ja hirvikärpäset, meillä koiran ja naapurin hoitokoirien lisäksi banaanikärpäset.
Kiusaksi asti niitä on taas omena- ja luumuaikaan sisätiloihin syntynyt. Sikiäminen on nopeaa ja runsasta. Luulen niiden lisääntyvän kannettomassa jäteastiassa johon hedelmien perkuujätteet heitetään. Enää ne eivät halua kuolla ennen niin hyvin tepsineessä viinietikka-vesi-Fairy-liuoksessa. Lieneekö etikka väärää merkkiä. :017:
-
^Punkku maistuu niille paremmin kuin etikka.
Kansi jäteastiaan voisi auttaa paljonkin. Minä säilyttelen kompostia jääkaapissa. Ei ole kärpäsiä.
-
Minä säilyttelen kompostia jääkaapissa.
Mikä komposti tuollainen on? Kompostin idea on biojätteiden maatuminen mullaksi. Se vaatii ilmaa, lämpöä ja kosteutta. Toimiva komposti tuottaakin lämpöä. :107:
-
Kissoista keksin kasvatan kissaheinää. Vähän sain kokoon pellavista. :icon_confused:
Miksi, ah, miksi sinä lölleröinen siinä terassilla värjotteket? Huomenna tarkastimme onko pesä viallinen! ressukka!
Kaksi oravaa teki jälleen ylletyssyöksyjönasunnon puolelle. Koko elimen meni kun juoksin oravien prrässä. Tai se toinen on vähän pahana ja pienempi änkes sitä karkuun... Lue siinä sitten kun saat juosta oravaa kiinni.
-
Kaksi oravaa teki jälleen ylletyssyöksyjönasunnon puolelle. Koko elimen meni kun juoksin oravien prrässä. Tai se toinen on vähän pahana ja pienempi änkes sitä karkuun... Lue siinä sitten kun saat juosta oravaa kiinni.
Versio oravanpyörästä. :icon_lol:
-
Mikä komposti tuollainen on? Kompostin idea on biojätteiden maatuminen mullaksi. Se vaatii ilmaa, lämpöä ja kosteutta. Toimiva komposti tuottaakin lämpöä. :107:
No äh, kulutetaan sitten näppistä ja sormenpäitä ja ilmaistaan asia pidemmin: kompostijäteastia. Eli lyhyesti vain komposti.
-
Olihan niitä hirvikärpäsiä kuitenkin. Noukin Matin valkoisesta tukasta 7 kpl, omasta tummasta löytyi vain viisi, ja Themiksestä yksi. Hyvä uutinen hirvimiehille.
Sieniä ei ollut minkäänlaisia. Metsät ovat hyvin kuivat sielläpäin.
-
Minussa on ollut hirvikärpäsiä päiväkausia kerta käyn Peipporämeellä, mikä paikka on hirvien asuinalue. Tänäänkin näin ne kolme elukkaa. Eivät juoksemalla traktoria pakene, vaan sitä tehden edestä poistutaan kuin itse etenen. Männyn viljely ei onnistu, koska hirvet syövät elääkseen. Onneksi me keräämme vain polttopuuta.
-
Nukuin pit-käääään valvottuani edellisyön jonkin palautetehtävän äärellä, puh. Ja siinä kuljeskelee jo kädet taskussa nelisen oravaa; missä pähkinäihminen, missä pähkinät? Niitä oli siellä! Onko nyt kuppiin kurottaminen ylivoimaista siis jo sekin? >:(
Ne pitävät nimittäin eniten ikkunalaudalla aterioimisesta. Orava kuorii pähkinää ja katselee minua, minä katselen oravaa ja uskottelen opiskelevani.
Tarjottiin ulkopesähoivaan ulkosiilejä. Ottaisin, mutta siililä oli ainakin vielä eilen täysi. Viime yönä jätettiin ateriavadit kajoamatta, täytyy katsoa mikä tilanne eli vilkaista sisälle. Löysin hienon kuivuneen vaahteranoksan jonka lehtiä kuivaan vieläkin kuivemmiksi. Lisäksi opin siiliniksin; kuivata heinä yms uunissa, kun ei saunaa ole.
Hugon kasvatuskodin emäntä teki kotikäynnin; tarkastimme mitä Hugoa varten on varattuna ja arvioimme mitä tarvitaan, Tarjoustalossa kävimme mattoa ja kosteanpaikanmattoa niitata portaikkoihin ei kallista. Fleecepalasia jämäkappaleista ryhdyn illalla uudessa keinutuolissani leikkelemään soveliaiksi paloiksi. Pesän hankimme niinikään; se tulee minun vielä maisemoida.
Hugo saapuu tänne 3.10. Se on viime yönä jo muuttanut kotoa, lähtenyt pesästä spontaanisti, siis kääntänyt akkaväellä selkänsä --- viikko sittenhän se kulki vielä sinnikkäästi emon perässä; anna nyt.... No anna, älä hei mee... Miks sä välttelet mua... Älä nyt häivy hei...
Hugo ryhtyy vaikuttajaksi, pyrkii politiikkaan, mutta sitä epäröimme, ilmoitammeko Hugon "ensitreffit alttarilla" ohjelmaan. Poliittista kantaansa Hugo empii.
Hugo joka tapauksessa perustaa blogin, jotta saa näkyvyyttä. :icon_biggrin:
-
Lainakissa vetää tuossa minttukännejä. Minulla on kissanmintulla täytetty pariton sukka, sitä se nuolee, puree, repii, kurmuuttaa, puskee ja kiehnää.
-
Täytyykin selvittää olisiko se Hugolle käypänen. Minulla on nyt tuunattuna eräs pesätarjokas, mahdollisesti hankin vielä toisen, kakkosasunto, you know, suunnittelemme kaksikerroksista terassiasuntoa, viehättävin pihanäkymin, täällähän oli muuttaessani metrinen kangaskasvi joka viimein löysi kutsumuksensa. Se toki paloitellaan, se palvelee metsänä.
Hankittuna on vihreä hiekkalaatikko sekä kivet, lintukivet, sain tarjouksesta. Tarjotin kouraantuntuvan alle puuttuu; usein juoksupyörässä se lennähtää, ja Hugohan on siis kotonaan jossa saa toimia kuten tahtoo... Lämmin kylpy auttaa myös. Shampoota emme hanki vaan hienointa öljyä. Viihtyvyydeksi kaksi kumisiiliä jotka parkaisevat, pallo johon on tarkoitus kätkeä jauhomatoa, harmi että tuhosin kasvustoni >:(. Niitä myydään edullisesti, samaten nyt alkuun tarjotaan sirkkaa , torakka ja muuta tuttua kotiruokaa, ja kerran viikossa herkkuna en enää muista mikä se oli mutta muistan mistä se ostettiin. :icon_eek:.
Erityisen somat ateriavadit oravakuvin. Juoksupyörä, putket, kodintuoksuista fleeceä tulee mukana. Hyvä, että se on tuttua.
Pihasiililässä päivällä kurkistin, kuului tasainen hiljainen puhina ja suljin katon. Hämärtyessä kuului siilimaiskutus ja arvioin että nukuttiin pitkä yö eli täytynee tarkastaa puoliltaöin että ruoka riittää.
Alan saada siis nimeä hyvänä ulkosiilihoivaajana.
Se muuten on yksi oravista, joka jemmaa kaikki pähkinät aina samoin. On hoksannut että kupin saa nurin, sen alle pähkinät! Uskomatonta! En enää kääntänyt kuppia oikein päin. Seuraillaan tilannetta. Seuraavaksi se luullakseni kaataa vesikupin samaan tarkoitukseen. kun edellinen varastoista täyttyy. Olen nauhoittanut pätkän jossa kysyn missä on veljesi Onni? Otto heiluttaa hienostuneesti häntää, Onko Orava Veljensä Vartija? Häntäliikkeiden detaljit saan pian koottua tulevat uskontotieteen ylimääräisen kurssin oppimistehtäväksi.
-
Tänään ja huomena hoidamme myös naapurin rouvan koirarouvan ulkoilutukset.
Vilma on jack-russelrotuinen 13-vuotias kiltti vanha tyttö. Tulevat hyvin toimeen samanikäisen Themiksemme kanssa.
Eilen vielä löytyi auton sisätiloissa kaksi hirvikärpästä Padasjoen tuliaisina tiistailta.
Banaanikärpästen lisäksi sisällä pörisee taas muutama suuri raatokärpänen. Jos ovesta tuulettaa ne tunkevat sisälle. Kiinni niitä ei helposti saa.
-
Jostakin kuulin, että kärpänen ponnistaa aina taaksepäin lentoon lähtiessään. Kannattaa siis läimäyttää sen taakse eikä kohdalle, jos meinaa sellaisen listiä. Olen parantanut tämän tiedon avulla onnistumisprosenttiani.
-
Jostakin kuulin, että kärpänen ponnistaa aina taaksepäin lentoon lähtiessään. Kannattaa siis läimäyttää sen taakse eikä kohdalle, jos meinaa sellaisen listiä. Olen parantanut tämän tiedon avulla onnistumisprosenttiani.
Kiitos. Tänne pukkasi kai kun sammalta toin kuivumaan jokin pienkärpänen, ei hedelmä, vaan sellainen joka puree. Ei hirvi, tämä ei tungeksi ihmisessä. Aika monta raidausta auttoi kyllä.
Ennen kuin unonen vie minut unten maille täytynee täydentää terassin ateria-annosta. Oli somaa kun osuin kohdalle kun Samuel, hän se oli tuo kuono on yksilöllinen, tulla paarusti eteiskäytävästä. Se nautti rohkean neljänneksen hyvin järjestelmällisesti, ja pyörähti niin pyyleväksi siiliksi sulavasti ympäri ja kömpi pesään vielä ruokaperäsille. Oli yhä valoisaa, se saattoi tehdä heräilyä, ja kääntyi takaisin pesän suojaan. Se ei ole niitä uljaimpia. Mutta pimeni äkkiä ja nopeasti oli vaadit saaneet tilaa. En tahdo sen joutuvan etsimään hiukopalaa enkä etenkään että täytyy nälkäänsä haeskella jotain matosia kun on vähän tottumatonkin... Kyllä se on lihonut. Kyllä kohta horrostus maittaa.
Jokin noissa oravanryökäleissä liikuttaa, se tapa nojautua vasten ikkunaa, Pähkinäihminen! Pähkinäihminen! Tai kun ne vain loikovat säleikön päällä.
-
Siili :) https://www.youtube.com/watch?v=xeQI9qNaMVM
Jotenkin naurettavaa että sain niin lyhyeltä metsässä käynniltä kimppuuni niin monta hirvikärpästä, joista kaksi jäi asumaan luokseni. Niistä toinen toimitettiin ulos. Sänkypeitolta löytyi (toivottavasti) viimeinen. Peite on harmaa, pehmeä ja pitkänukkainen. Rassukka taisi luulla hirveksi.
-
kömpi pesään vielä ruokaperäsille.
Piilevä pyylevä siili?
Äitini eilen soitteli, sanoi että koetti päättää, ettei enää hyysää siilejä (ajattelee, että jos kuolla kuukahtaa, niin hoito jää kesken mikä on huonompi homma), mutta ei niitä silti ole voinut ihan omilleen jättää. Kun siilejä oli paljon, meni "kouraantuntuvien" siivoilussa terassilta kahdeksan tuntia päivässä :icon_eek:. Ei ehkä tosiaan töissäkäyvän ihmisen harrastus. Olen pistänyt joka yöksi hieman ruokaa piha-aitani toiselle puolen, mutta en tiedä, kuka sen käy syömässä. Tuskin kaikki menee harakoille, sillä kuppi vajentuu jo pimeän aikana, jolloin ne eivät vielä ole liikenteessä.
-
Piilevä pyylevä.... Ihastuttavaa ja samuelmaista ilmaisua. Katsoakaan sivustoa Siili kiikarissa! Siellä joku ruokkii viittätoista pihasiiliä. Olin sanaton.
Äsken vein ateriavadin, jospa se lohduttaisi. Samuel on syönyt syönyt syönyt se syö minut vararikkoon. Mutta se on kyllä nähtävyys putkahtaessan pesäputkesta. Se hipsi iltapäivämurkinoinnin jälkeen huomaamattaani takaisin, luulin sen verryttelevän kukkalaatikoitten takana. Vilkaisin onko kaikki ok eli kuivaa, kuului vain äreä puuffuf puuffuf. Se tekaisee kyl kouraantuntuvat ulokuolel pesän.
Mutta tosi on jos on runsaampi siilijoukko tarvittisi palkata siivooja. Siinähän työllistäisi :icon_biggrin:
-
Katselin riistakameran muistitikun lävitse, vain kissa täällä kulkee. Jätösten mukaan se myös pihalle kakkinee, vaikka ei sitä kuvista näy. Minulla on kamera jotenkin monimutkaisella moodilla, tai miten se sanotaan, koska menee kauan ennenkuin tikku on läpikäyty. Pitäisi olla siten, että vasta liike napsuttaa kuvauksen päälle. Silloin ei tarvitsisi tyhjää katsoa.
-
Katselin riistakameran muistitikun lävitse, vain kissa täällä kulkee. Jätösten mukaan se myös pihalle kakkinee, vaikka ei sitä kuvista näy. Minulla on kamera jotenkin monimutkaisella moodilla, tai miten se sanotaan, koska menee kauan ennenkuin tikku on läpikäyty. Pitäisi olla siten, että vasta liike napsuttaa kuvauksen päälle. Silloin ei tarvitsisi tyhjää katsoa.
Tuollainen olisi hyvin hyvä! Tahtoisin tietää, mitä Samuel touhuaa pimeässä, kuljeksiiko terassilla vai lähteekö vielä yöjalkaan kauemmas. Ja sen, onko täällä muita siilejä ja kenen se parkaisu oli muuan yönä jonka jälkeen en kyllä saanut unta. Ruoka paras lääke on kun on kyseessä syyssiili vaikka soisin itsekin niiden jättävän kouraantuntuvan jälkensä hyvin säännöllisesti samaan paikkaan. Kun se tuntuu kouraan pehmeältä ja oravat saapuvat varhain on lopputulos aika hirveä.
Eilen tuumin joko alkaisi uni maittaa, sillä edellispäivänä Samuel nautti useita aterioita mutta iltasella pysytteli sisällä. Pesimisoikeusharakka saa syödä tuon mirrinmurkinamakkaran jota siilini hyljeksivät kuten niille ei kelpaa kissanraksut. Mitäs aloitin ravitsemisen lihahyytelöllä. Nyt se kyllä kelpaa. Muun laita on... Eikä minulla ole aikaa niihin routa porsaan kotiin ajaa-juttuihin koska siilin horrostuksen aika lähenee.
-
Täällä on nykyään kätevä työnjako: Jos minä vain jaksan silittää, niin Osku kyllä hoitaa leipomisen ja kehräämisen :icon_biggrin:
Olen kyllä koettanut käydä myös kalassa (kaupan kalatiskillä), mutta saaliini eivät herralle kelpaa. Pitäisi olla vastapyydettyä järvikalaa varmaankin, siihen kun tottui kesällä. Niinpä olenkin viikon ajan sitten elänyt kissan tähteillä :icon_rolleyes:.
-
Me taidamme horrostaa. Järkytyin jo joitakin päiviä sitten ja itkin pienet itkut, missä olet, Samuel? Olethan turvassa ja voithan hyvin? Ei nimittäin ollut siililtä kouraantuntuvaa ja pesäkin tyhjä.
Tiedän milloin harakka pistelee poskeensa sapuskat; ne on viskelty epäsiististi. Nyt on jälleen ateriavati siilimalliin tyhjä lehdet ja sammalet kohdallaan ja tunnen tuon pettämättömän puhtaan siilin ominaistuoksun. On koittanut siiliuni, niin on luuloni, en pengo pesää, Samuel on kyllä jo kyllin lihava nukkumaan. Saatan asettaa pienimuotoisia iltapaloja esille. Monestaikin syystä, tästä saattaa kulkea ohitsekin siili pesää laitellessaan. Ne tuntevat tuoksun matkojen päähän. Cuisine Teerenpelissä poiketaan, matkankin takaa.
Nyt pyydän erityishuomiota teiltä ja koiriltanne. Jos kohtaatte, tai koirani kohtaa, alle kiloisen, etenkin alle puolikiloinen siilin, nyt ei ole väärä teko siirtää niitä suojaan, ne ei täällä selviä horrostamisesta.
Kävin tapaamassa Hugoa. Hugo oli saapuessani pahantuulinen; oli onnistunut kieputtamaan itsensä muovimaton sisälle ja vain puhisi. Se tyyntyi nopeasti ja lopetti puhinaan kun lauloin sille, jos tumman siilin saisin jne. Kyseessä on aikanaan tunnettu ja pidetty Mustan kissan tango. Muutaen sanoja siitä saa hurmaavat Hugo-sanat. Sitä ilahdutti myös harvemmin tarjottu erikoisherkku, jokin kala. Se kiipeili minua pitkin ja puri reikää fleecehuppariin koska vetoketju on sille entuudestaan outo. Hugo kaikkiaan käyttäytyi hyvin ja lähestyi minua herrassiilin tavoin. Saimme muutaman hyvän valokuvan joissa Hugo esiintyy edukseen.
Keskustelimme siiliruokavaliosta ja kerroin Hugon julkisuushankkeista, bloggaaamisesta yms. Hugo on suurta sukua, sen sukulainen esiintyy lähiaikoina tv: n makasiiniohjelmassa (pikku kakkonen, suos.)
Olin hyvilläni siitä että Hugolla selvästi on musiikkikorvaa. :icon_biggrin:
-
Syttynyt rakkaus on roihahtanut täyteen liekkiin. Hugo hieman pystyine kuonoineen, lystikkäine siilikampauksineen otsan yllä ja sympaattisen pyylevine siiliolemuksineen, ketterine liikkeineen, kiipeilyontoineen ja kuuntelukykyineen pysyy mielessäni herkeämättä. Me työstämme blogia Siilien Puolesta, Hugon elämäntarkoitus näette. Hugolla on voimakkaan oikeudentuntoisia kannanottoja mm pakolaiskysymyksiin.
Neuvottelimme juuri Hugon joulunvietosta, se on siihen halukas. Hugo on muuttanut poikamieskämppään, josta avarampaan asuntoon jo 3.10.
Miellyttävintä oli havaita että Hugo mielellään kuuntelee musiikkia. Mielisäveltäjää vielä emmimme, mahdollisesti Bellini?
Kodin seinille haeskelemme korkeatasoista taidetta; vähän, mutta maulla valittua. Meillä on varattuna muutama Da Vinci - hyviä jäljitelmiä.
Yhtä kaikki harkinnassa on alkuperäisteoksen tilaus taiteilija Martti Pentiltä myös Maiju Skyttää harkitsemme. Pentti olisi hyvä sijoitus... 15x15cm laajuinen. Pentin työ olisi liiaksi arvotaulu kakkoskodin puhumattakaan urheilutiloihin, se sijoitetaan jos saadaan kaupunkikodin lähiympäristöön. Myös Pentti nuoremman töiden koskettavuus teki Hugon herkkään mieleen syvän vaikutuksen, joten myyntinäyttely tms...
-
Hugolle on nyt askarreltu tuoksupusseja, mikäli sitä kiinnostaa nuuskutus noin syvällisemmin. Pahvilaatikoita on koottu ja hyllyt melkein päällystetty kun hajosi se teollisuusnitoja. Kyllä harmitti! Vain yksi ramppi ja ramppien päällysmatto jäi kiinnittämättä Onneksi kasvattaja sai takuulapulla uuden. Se kun hajosi minun kädessäni :icon_eek:.
Huomenna osallistun ensi kertaa eläissäni Tuffareille. Onko joku ollut? Siellä on siilinäyttely, torakansyöntikilpailu, arpajaiset ja siiliostettavaa. :icon_biggrin:
Hugon pitäisi siis huomenna päästä muuttamaan luokseni, Marja eli tämä kaikkitaitoinen kasvattaja lupasi autella hyllyt paikalleen ja kaappien välille aukonkin. En voi oikein niitä asetella, ennen kuin Hugolla on hugonmentävä reikä kaapista toiseen. Juoksupyörä Hugolla jo on, ja kaksikin kotitaloa, jonka ohella saa tietysti valita pahvilaatikon, on pieni muovikassillinen silputtua fleeceä ja hiekkalaatikko, ateriavälineet, omat pyyhkeet, pehmeä hammasharja tassujen pesuun, kalkkia ja helokkiöljyä jotka apteekki tilasi kun kerroin tarkoituksen, pussi jos toinenkin ja paljon kilisevää ja helisevää ja ratisevaa ja kahisevaa. ... :003:
-
:-\. Mietin onko sittenkään turvallista antaa Hugolle auto. Se on sentään nuori ja jossakin määrin hurjapäinen siili. Pelkään suistumista rampilta. :-\. Luulen että autoon tutustutaan ensin avomaalla, ei kotikaapissa.
Oravat huomaavat Pähkinäihmisen liikuskelevan valveilla ja pitävät mahdotonta rapinaa. Tein tyhmästi kun rupesin veljeksiä hyysäämään. Pelkään että vastuullani on nyt niiden epäsopivuus luontoon. Sain hyviä pätkiä niistä ja kuvia mutta silti, kannattiko.
Ne vaihtavat jo väriä. Selkä on tummunut mutta kuonossa ja hännässä harmaata.
-
Koiramme Themis on meilläoloaikanaan lihonut n. 6 kg. Kun puin tänään ensikerran nyt syksypuolella sille manttelin päälle kun kylmään autoon mentiin, olikin rensselit niin tiukat, että jouduin pidentämään kaiken mihin oli varaa.
Se kyllä tykkää takistaan, mutta lyö aina 'pepun penkkiin' eli lattiaan kun sitä puetaan. Silloin on melkein mahdotonta saada solkia kiinni. Maanitellen onnistui, makupalan avulla.
Kun Themis tuli kolme ja puoli vuotta sitten ( vai onko siitä vasta kaksi ja puoli :017:) se painoi 19 kg, nyt 25 kg.
-
Kun Themis tuli kolme ja puoli vuotta sitten ( vai onko siitä vasta kaksi ja puoli :017:) se painoi 19 kg, nyt 25 kg.
Kohteliaasti vaikenen prosenteista.
-
"Jokainen lintu höyhenensä kantaa".
-
Olen ymmälläni mitä ihmeellisimmistä asioista. Tahtoisiko pikkusiili pikkuisen valoa? Vai touhuaako se hämärissä? Vai pimeässä? Mitä jos se ei touhua? Siilisivustosalasanani on kateissa joten pääsin ainoastaan lukemaan toisten saamia vastauksia.
No ainakin herätin unisen Hugeliinin ja tarkistin ettei vatsa ole kylmä, nämäkin saavat päähänsä horrostustemppuja. Hugeli nuuskutti minut kaulakuoppaa myöten ja ryhtyi maidolle. Se sitten rupesi kömpimään, kun ajattelin että jos otus nukkuu päivisin jolloin valoisaa on, se varmaan hämärästä pitää nyt, mutta kenties umpipimeä on huono. Lämmin pikku pallero, ei pallotellut eikä tuhistellut nyt sylissä.
Kuono väristen se tutustui. Tuntui oikein mukavalta. Ehkä minut hyväksytään! :icon_biggrin:
-
Minua on kovasti alkanut kiinnostaa erilaisten eläinten musikaalisuus mitä hän sitten onkin. Hugeliinihan jo kun otin ensi kertaa syliin siellä syntymäkodissansa vähän piikitteli pallotteli ja tuhisi mutta tyyntyi kokonaan kun lauloin sille. Se oli silloin fleecen päällä polvillani ja yhtäkkiä vain rauhoittui.
Nyt kun se tutustuu minuun eli kömpii pitkin, nuuskuttaa ja olen ihan märkä sen päästäessäni juuri kaulakuopasta ja kaulalta muutenkin, se alkaessani laulaa yllätti minut vallan, se painautui tiiviisti vasten kaulaani sivusta ja siis piikit sileänä ja kun lopetin se kömpi toiselle puolelle :icon_biggrin: siinähän tuntuu värinää. Se saattoi tuntua kiiliäisestä mukavalta, hieroa ihoa tai muuta.
Kovin paljon Hugeli nukkuu. Kuulin kyllä sen olevan iltauninen, mutta tuon yhteisen tuokion jälkeen se menee takaisin nukkumaan. Sen pitäisi olla touhukkaampi, ei muuten mitään, mutta pelkään tietty koko ajan onko kaikki ok. Toisaalta uusi koti... Ja onhan sillä uurastettavaa kaiken uuden nuuskutuksessa ja perinpohjaisessa tutkimisessa. Lisäksi se vielä etsii mukavinta unipaikkaa.
Kun oli sisaren kanssa kimppakoira en pelännyt, sillä koira osaa ilmaista että jokin on huonosti, kiiliäinen on siinä avuton.
Pelastusarmeijalta kumminkin ostin kylpyammeen sillä siili on paras pestä lastenammeessa. Samoin fleeceä heillä oli edullisesti. Ehkä ompelen Hugelille läsnäolonutun jossa se voi herättyään olla mukanani, teen monta turvataskua joissa se voi kömpiä putoamatta. Sehän siinä on vaarana. Muutenkin ihmiset kai siis pitävät siilejään kaikissa kaapeissa tai suurhäkeissä ja yksin mutta haluaako Hugeliini olla yksin? Tietty on irtosiilejä, mutta minulle ei kokenut kasvattaja suositellut.
Ksylofonin aion sille ostaa. Suunnittelen juuri sitä mukanapitonuttua. Kuka sen sanoo että jokainen siili haluaa olla yksin?
-
Katselin riistakameran muistitikun lävitse, vain kissa täällä kulkee. Jätösten mukaan se myös pihalle kakkinee, vaikka ei sitä kuvista näy.
Minkälainen riistakamera tuo muuten on? Olen miettinyt, olisiko tuontapaisesta ratkaisuksi sen selvittämiseen, kuka täällä kuppeja vajentaa.
-
Tämä on jo vanhempaa mallia, kaupastahan ne saa ostaa. Paristoilla ne toimivat, mutta itse olen järjestänyt virran 12 V akusta. Tämän sain tamperelaiselta ystävältäni tvaseman rinteestä. Hänellä yritettiin autoon monta kertaa ja hän osti itselleen, mutta kyllästyi. Minulla on sama mieli: tämä klikkaa kuvaa jonoon, mikä sitten katsotaan muistitikulta pantuna läppäriin. Pitäisi olla jotenkin niin, että vasta kun liiketunnistin laukeaa tulisi kuva. En tiedä ajattelenko oikein. Hinnat alle 200 ecua.
-
Tämä on jo vanhempaa mallia, kaupastahan ne saa ostaa. Paristoilla ne toimivat, mutta itse olen järjestänyt virran 12 V akusta. Tämän sain tamperelaiselta ystävältäni tvaseman rinteestä. Hänellä yritettiin autoon monta kertaa ja hän osti itselleen, mutta kyllästyi. Minulla on sama mieli: tämä klikkaa kuvaa jonoon, mikä sitten katsotaan muistitikulta pantuna läppäriin. Pitäisi olla jotenkin niin, että vasta kun liiketunnistin laukeaa tulisi kuva. En tiedä ajattelenko oikein. Hinnat alle 200 ecua.
Olisi hauska saada Hugon tyypillisestä yöstä jokin pätkä. Alkaa pakosta nukuttaa, vaikka pari ensimmäistä yötä meni hermoillessa. Unen läpi kuulen kuinka se järjestelee esineitä ja kulkusvatsainen pingviini löytyy joka aamu lehtirasiasta. Lehdet ovat vanhasta kangaskasvista.
Täytynee Lapsi Kakkoselta kysyä välineitä.
Nyt se on jälleen ryöminyt unimaan siihen itse valittuun paikkaan, alakerran rampin alle. Toivon että saadaan tuunattua toinenkin puoli kaappia valmiiksi. Ja se ehkä se siilitaskufleece voisi olla jännittävä, se voisi ryömiskellä jos se vastoin kaikkia siiliväittämiä onkin seurallinen siili nimittäin minusta vaikuttaa että se mielellään on ryömimässä minua pitkin, kuuntelemassa siililaulua ja se saattaisi ainakin tottua siihen että pidetään paljon seurassa. Seurasiiliksihän se on hankittu. Kyllä otan sen joskus seuroihin sillä on jo tyylikäs kantolaukku jossa sitä voi kantaa olkapäällä. Se kohta tuntee Siionin virret.
-
En muista kirjoitinko jo tänne (en ainakaan löytänyt), kun hirven metsästyksen alettua ajelin hissukseen mökiltä kohti kirkonkylää, niin pienellä sivutiellä seisoi PUKKI. Nostin jo jalkaa kaasulta pysäyttääkseni ja ottaakseni kuvan, mutta sitten kiiruhdin pois. Ajatteelin jos punainen autoni sattuisi kiihottamaan elikkoa ja saisi sen tekemään äkkirynnäkön. Kyllä luonto on mielenkiintoinen, tuskin niitä etelä-savossa vielä villeinä elelee, lienee jonkun paikallisen elikko.
-
Oliko näkemäsi joulupukki, vuohipukki vai valkohäntäkauris-uros ? :icon_xmasredface:
-
Mikä on tämä eläin: minä oletan että rotta. Mutta: muiden oravain tapaan se seisoo ikkunanraossa kyttäilemässä pähkinää. Se on väriltänsä punaruskea ja oravan kokoinen.
Mutta sillä on melko pyöreät korvat, tosin vain toisella viime kesän veljeksistä on suipot tupsukorvat, toisella tämmöiset pyöreähköt myös.
Sillä on aivan epäämätön siimahäntä.
En ole nähnyt sitä istumassa. Jotta näkisin vatsansa siis. Vain hyvin tutut oravat tuossa istuskelevatkin, Onni ja Otto. Oton häntä tuuheutuu vähin erin. Vieraammat eivät kyllä ikkunanrakoon tule. Sisar nauroi kun ilmoitin nähneeni rotan, ja kokeneeni näkemäni vastenmieliseksi. Sanoi ettei rotta tule niin liki ihmistä. Se käyttäytyy siis kovin kesysti esikaupunkilaisrotaksi. Mutta kun koetan raottaa ikkunaa ottaaksesi siitä selkoa, täytyy kääntyä pois sillä tuossa on sellainen systeemi jossa tarvitaan molemmat kädet ja kompelömpi tarvitsee katseensakin, se kyllä kuulee siitä johtuvaa ratinaa, kääntyy ja pinkaisee pois. Onni ja Ottokin väistyvät kohteliaasti varsin kauas, vaikka niitä ei muuten mikään ole estänyt juoksentelemasta sisällä, etenkin kun ne keksivät että pitkissä verhoissa on mielenkiintoista kiikkua.
Oravamainen naama sillä on.
Kun 1944 kanssa keskustelimme Oswaldin hännäntöpöstä, tarkensit onko se karvaton vai ihan olematon. Se on olematon, sitä toisinaan näkee. Mutta onko siis mahdollista ja kuka nyt voisi tietää esiintyykö oravaa jolla on rotan häntä? :icon_eek:
-
Veikkaisin kesyrotaksi. Sillä on mutaationa pyöreät korvat ja piiskahäntä. Päässyt itse karkuun ja villiytynyt.
-
Oliko näkemäsi joulupukki, vuohipukki vai valkohäntäkauris-uros ? :icon_xmasredface:
Älkäämme unohtako vaihtoehdoista jauhopukkia (https://fi.wikipedia.org/wiki/Jauhopukki)! (Sahapukin voinee unohtaa, sillä se ei tietääkseni ole eläin.)
-
En muista kirjoitinko jo tänne (en ainakaan löytänyt), kun hirven metsästyksen alettua ajelin hissukseen mökiltä kohti kirkonkylää, niin pienellä sivutiellä seisoi PUKKI. Nostin jo jalkaa kaasulta pysäyttääkseni ja ottaakseni kuvan, mutta sitten kiiruhdin pois. Ajatteelin jos punainen autoni sattuisi kiihottamaan elikkoa ja saisi sen tekemään äkkirynnäkön. Kyllä luonto on mielenkiintoinen, tuskin niitä etelä-savossa vielä villeinä elelee, lienee jonkun paikallisen elikko.
Onko metsäkauris tuttu? Niitä on toki Etelä-Savossakin.
-
Veikkaisin kesyrotaksi. Sillä on mutaationa pyöreät korvat ja piiskahäntä. Päässyt itse karkuun ja villiytynyt.
Se se varmaan olikin joka havaittiin pyörävajassa keväällä. Siellä on huono valaistus, eikä väristä saa selvää. Olisiko mitään laittaa Prisman ilmoitustaululle tietoutta, sinä joka kadotit rottasi tule kytikselle ja vie pois. Mitenhän se aikoo elää yli talven.
-
^Syömällä hyvin, että saa keltaista rasvaa. Sitkeä elukka.
-
^Syömällä hyvin, että saa keltaista rasvaa. Sitkeä elukka.
Uhhhh.... Olen varmaan rajoittunut ja noin. Sehän on epäilemättä jonkun rakas pikku lempirotta. Sitä on ehkä koko kesä surtu kadonneena, kunnes mahdollisesti huomenna... Jos hän sattuu lukemaan ilmoituksen havainnosta. Minun on hieman vaikea pitää siitä.
Minä tunnustan hartaan toivoni että se on yksinäinen, siis sinkkurotta, sillä muussa tapauksessa lienee vaikeata perustella siiliaterioidenkaan tarjoilua. Sitä paitsi rotta kyllä vaarantaa valitettavasti seudulliset lemmikit, sillä rottaherkempi levittelee luontoon rotanmyrkyllä höystettyjä lihapaloja. Hugeliini on turvassa koska ei ulkoile, mutta ajattelen monia mystisiä seudullisia koirasurmia siellä täällä.
Alan aavistaa että viha ei kohdistunutkaan koiriin vaan joku näki rotan ja päätti toimittaa sen autuaammille rottamaille. Se on luvatonta, mutta niin on moni muukin mitä tehdään. Onneksi tämänkesäiset siilit jo horrostavat.
-
Kaikilla luonnon eläimillä on runsas keltainen rasvakerros nahkansa alla, se on tarkenemisen vuoksi pakollinen. Siltojen alla asuvilla alkoholisteillakin on se, eivät palele kuin "parempansa". Rotta on elinkaarensa aikana niin monet taudit levittänyt, että kyllä kanta pitää kurissa pitää. Ei sitä yhettömiin saada.
-
Kaikilla luonnon eläimillä on runsas keltainen rasvakerros nahkansa alla, se on tarkenemisen vuoksi pakollinen. Siltojen alla asuvilla alkoholisteillakin on se, eivät palele kuin "parempansa". Rotta on elinkaarensa aikana niin monet taudit levittänyt, että kyllä kanta pitää kurissa pitää. Ei sitä yhettömiin saada.
Juu, minullakin oli sitä ruskeaa rasvaa kun uin kovasti avannossa. Nyt lienee huvennut. Ja vastasyntyneillä ihmisvauvoilla on.
Helsingissä olen tottunut tietämään, että rottia pesiskelisi kyllä noissa vanhoissa viemäreissä ja söisi roskiksesta. Niitä esiintyy kun raivausssiivotaan, siis kaikki pois ja myrkyt perään. Inhottaisi itseäni levitellä myrkkyä kun talossa asuu koiria. Minä toivon että se on ensinnäkin sinkku eli ei tuota poikuetta ja toiseksi sille löytyy omistaja joka huolekkaana saapuu kytikselle. Tarjoan litran kokiksen ja MacAterian tai mikä se on, sillä minun vaistoni kertoo, että tämä soveltuu jos se on lemmikki ja sitä kyttäillään, kyttäilijälle kotitekoisia nuudeleita ja viinitilkkaa paremmin.
Tosin en tiedä onko se lemmikki vai jokin popula jo. Siiliaterioiden näin katoavan siilikuonoihin lukuunottamatta aivan pimeimpiä iltoja, sitten katosi kouraantuntuva ja ruokinta päättyi. Nythän Onni ja Ottokin saavat pähkinänsä ainoastaan hakemalla luukulta. Samoin Oswald joka kyllä pystyy kiipeämään ilman häntää. Vähän on tullut tappeluita mutta silloin Pähkinäihminen ilmestyy ja sanoo ettei täällä saa huutaa.
-
Tuo kesyrotta sai minut vaikeuksiin. Se poikkeaa nälkiintyneenä tuossa missä ikkunalaudalle asettelun pähkinät josta puolestaan tutut linnut käyvät ne haeskelemassa ja sitten aika hyvässä lihassa pitkin kirmaavat Onni ja Otto. Otto on saanut tupsukorvat.
Vaikka kuin tyhmyyttä, on mukava katsella toinen toistansa ruudun läpi. Ja sitten hiipparoi siis tämä rotta, nälkäinen ja nopsaliikkeinen, mutta ilmeisen ihmisseuraan tottunut sillä se teki itseään kovasti tykö tässä muuan päivänä ja vähältä piti etten päästänyt.
Sisar vetosi voimakkaasti puolestansa; on kuulemma mitä lempein lemmikki, hän on saanut pitää semmoista kainalossaan, se on kiltti säälittävä ja vaikeuksissa.
Mitä in minun tekemäni? :icon_eek:
-
Ei siihen vastattu joten luonto teki tehtävänsä. Jonotettaessa pähkinää Pähkinäihminen ei niin tarkkaan erota häntää. Luukulla suoritetaan jakelu. Onni ja otto ovat minusta hyvin hauskat, ne nimittäin saapuvat ja kohottautuvat vasten ikkunaa kurkistellen onko siellä ketään. Täällä on. Kun ikkuna avautuu ne livahtavat syrjään, eli ei enää poikasaikaista meininkiä tulla sisään kiikkumaan verhoissa, ei tosin terassinovikaan avoimena. Sitten palataan ja istuskellaan vain lasi välissämme katselemme toisiamme ja tavallisesti kun he syövät pähkinää minäkin syön.
Kouraantuntuvalla alkaa päiväni, sillä on mielestäni järkevämpää pestä siilin juoksupyörä kuin itse siili koska siili ei pesemisestä pidä. Siiliäinen kiiliäinen pestään viikottain. Ja aika nopeasti eikä kuivaaminen kantokopassa onnistu, Hugo ei pysy siellä niin pitkään että kopan saisi kiinni, joten Hugo kuivuu sylissä. No, mukavampaa se kenties on kummallekin.
-
Vanhus Paisios sanoo puheissaan hyvin kauniisti,Pyhän Franciscuksen
tavoin, eläimistä, etenkin linnuista. Ihmisessä joka rakastaa eläimiä on hengessään hyvää. Ja päinvastoin.
Kaikki luomakunnassa on Jumalan. Kun luomakunta huokaa, on meidän yritettävä auttaa.
:117:
-
Vanhus Paisios sanoo puheissaan hyvin kauniisti,Pyhän Franciscuksen
tavoin, eläimistä, etenkin linnuista. Ihmisessä joka rakastaa eläimiä on hengessään hyvää. Ja päinvastoin.
Kaikki luomakunnassa on Jumalan. Kun luomakunta huokaa, on meidän yritettävä auttaa.
:117:
No jos sen verta Herran Henki pääsis pihiseen... :kahvi:
-
Äsken huokaisi luomakunta oikein kovastikin. Onneksi tiesin kuinka toimia, kun oli neuvottuna. Oli hellyyshetki vietetty ja Hugo sanonut tuh tuh, siis matoa. Oltiin ensin nautittu muutama yhdessä ja maistui, mutta sitten mitä näen ja kuulen, äkillistä hätätuhinaa ja siilini pallona nurkassa. Tarvitsin sen pehmeää pyyhettä, se oli parka saanut varpaan kipeästi tarjottimen ja seinän väliin ja helpottivat se kun puhaltelin ja huomasi ettei ole enää pinteessä.
Pahintahan että siili saattaa saada oman piikin pistämään ja se käy helposti, silloin se ei ihan puhallellen aukea pallosta vaan vasta vedessä kun on pakko. Sitähän minä ensin säikähdin mutta tilanne joko ei ollut niin paha tai sitten Hugeliinikugeliini vain on erittäin päättäväinen pieni siili, sillä puhalluksella se oikeni. Vähäistä tuhinaa ja ylös unihyllylle, ja omaan lempipeittoon joka kaukonäköisesti hankittiin Tuffareilta Hugon kotiutumislahjaksi.
Hugo ei pidä ihmiskäsin tehdyistä majoista eikä niissä siis asu. Se mielellään muovaa omin potkuin soveliaan möykyn jota yleensä vain sen verran tarkastan yöllä ettei ole märkä. Tänään vesiastiaan ripoteltiin ylimääräinen vitamiiniannos lohtujuomaksi. Aamulla on sitten kaikkialla märkää.
Ja tarjotin poistettiin. Ateriavatien alla on kappale kosteantilanmattoa nyt.
Täällä leijailee viehko siiliaromi josta opettelen pitämään.
-
Aivan... Tuosta hätäsanomasta ei saa selvää mutta olin hädissäni vieläkin. Tapahtui : vietimme hellän hetkemme ja madonnautintamme yhdessä, ja tuh tuh todettiin, eli lisää matoa.
Sen jälkeen siili parka raukka kaappiin jo päästyään todettiin piikkipallona eli hätätilassa ateravatinsa äärellä tuhisemassa ja vadissa sirkkaa joka ei juutu kurkkuun mutta jalka pahassa asennossa. Hugo pysyttelee lohtuhyllyllään, minun pitänee kohta katsoa että se rohkaistuu. Tosin siili yleensä stressaantuu herkästi lisää.
Tämä on vähän semmoinen arvausolento. Kun vain saisin Hugolle luotua onnellisen siilielämän.
-
Koiramme ei tajua talviaikaan siirtymistä. Niimpä meillä on herätys jo klo 5.
Samaa koetaan kai myös karjatiloilla. Lypsy ja ruokinta on nyt aurinkokellon aikaan.
Minullekin tämä on oikea kello. Turhaa venkoilua koko kesäaika.
-
AI siis hyvä tavaton! Kun ei käy kodin ulkopuolella työssä, niin eihän noilla merkitystä ole. Mitä se on oikeasti ja mitä aikaa minun siilukkaiseni elää? Onko tässäkin vempeleissä sisäänrakennettu kello? Voi kertokaa joku joka on läsnä paljonko kello nyt on.
Kyllähän minä selviän mutta siili on säännöllinen eläin! Ei täällä näy nyt ketään edes piilossa... Pitää selvittää jotenkin. Siili saa stressiä tuommoisesta. Typerää vempulointia. Uhataan luontokappaleet terveyttä.
-
Eiköhän näillä nisällisillä lemmikeillä tärkein ole se r u o k a k e l l o :110:
-
Jänisjussi oli varhain liikkeellä pannen pihavalon päälle. Nousin itsekin, kyllä tässä lomaväsymykset on jo nukuttu.
-
Eiköhän näillä nisällisillä lemmikeillä tärkein ole se r u o k a k e l l o :110:
Siilillä ilmeisesti ei ole koska se ei saa ateriaa kuin Manu illallista eikä oikeastaan ole ihan lemmikkikään, siilihän ei kovin syvästi kiinny ihmisiin. Jotenkin hoitajansa kyllä ja siinä sapuskalla epäilemättä on merkitystä, mutta varmaan myös sillä että syntyy jonkinlainen keskinäinen siiliymmärrys. Mutta siili elää kovasti hämäräelämää, ja on siinä täsmällinen. Se lähtee liikenteeseen kun olohuone pimenee. Tai sitten sillä on omat melatoniinierityksensä, jotka tottelevat jotakin siilisyntyistä säätöä.
Siili on kyllä arvoituksellinen mutta siitä hankalanpuoleinen että harvemmalla kaverilla on kokemusta, eli kysymykset joko siilisivustolle tai eläinlääkärille.
Nyt me menemme sillä Herra Hugon on vaikea juosta ramppeja. Syynä saattavat olla kynnet, sillä se saapuu terveenä siilinä terveen kasvattajan terveiltä vanhemmilta.
-
Siili on siitä jännä että se herää kun herää ja lähtee haeskelemaan murkinaa. Minä mietin, mikä sen herättää paitsi nälkä. Tai siis ruoantuoksuhan ei herätä, Hugeliinikin kerran kasvavana siilipoikana ennätti havahtua ennen kattausta ka juoksenteli sillä välin kun hätääntynyt kamaripalvelija hankki matoja ja sirkkaa esille. Oli muuten elämäni nopein kattaus.
Sen jälkeen olen rytmittävät päinvän: Aamulla pestään siilukkaiseni kouraantuntuva. Siilukka havaitsee sen ja päästelee ärmeitä tuhhupuhahteluja. Sitä taputellaan ja peitellään ja kerrotaan että Leena vain tässä.
Kello viisitoista katetaan ateriat jotta ovat valmiina.
Kello 20.21 Herra Hugon Hellä Hetki kera siililaulun, jonka jälkeen se huomauttaa kohteliaasti Tuh, ja lähtee madolle.
-
Hugelikugeliini kohtaa eläinlääkärin me lähdemme ensimmäiseen kynnenleikkuuseen, terveystarkastukseen ja muuhun. Siiliäisillä on taipumus saada tauteja, kasvaimia, joten Herra Hugo lähtee omalääkärinsä alkutarkastukseen jollaisessa me sitten käymme.
Jonnekin on kadonnut matopallo, eikä Kugeliinin ole helppo rymistellä kynsineen pitkin virikekaappejaan. Sen pallon se on kätkenyt kyllä itse.
Luulin aina että itselleni riittäisivät luonnoneläimet. No, melkein.
-
Kiiliäisestä löytyi joitakin liikagrammoja, syytän itseäni, kiiliäinen sehän syö kaiken mitä eteen asetetaan. Mutta se todettiin terveeksi hyvinkehittyneeksi ja luonteeltaan mitä viehättävimmäksi siiliksi, se salli tutkimukset hyvin ja käyttäytyi herttaisesti.
Osoitti kyllä sen jälkeen kiintymyksen tarrautumalla villapaidan kaula-aukkoon niin että takaisin laatikkoon pakkaaminen vaati muutaman ylimääräisen vakuutuksen rrrrrrakkaasta parhaasta siiliydestä, ja taksia odotellessamme potki mieluisinta peittoaan jotta se aski hytkyi.
No nyt on käyty keskellä päivää ulkona. Huh!
-
Rrrrrrakas siilikiili sai eilen uniakseen riittävästi vain yhden lyhyehkön siililaulun SV sävelmällä 202. Se vaikuttaa siihen mieltyneen. Tekisi aina mieli kipata se syleilyyn mutta siilieloon kuuluu runsaasti unta. Pääasiallinen siilihoitajan toimenkuva koostuu siivoilusta ja harkinnasta, rohkenisiko rakkaan peiton sittenkin pestä, saisiko sen vaikka hiustenkuivaajalla äkkikuivatuksi jälkiunia varten.
Tänä iltana saapuu kyläilemään kasvattaja, joten nuo Kugeliinin liikagrammat vähän nolottavat. Se sai ihan suotta lihotusherkkupaloja syödäkseen kun jalkaan sattui ja monia ylimääräisiä siilirenkutuksiakin sen piti kuunnella. Se oletettavasti olisi ollut onnellinen pelkästä kuoreenpalasesta eikä sille olisikaan pitänyt tarjota semmoista määrää raksuja. Joku valisti minulle madot ja raksut väärinpäin. Matosia olemme tosin nauttineet yhdessä myös, oivoi. No minä koetan varoen annosta pienentää.
Olavinpoika Otto saapui ikkunalle ja tähysi missä pähkinät missä Pähkinäihminen. Täytyi nousta se ravitsemaan. Siitä rotasta tunnustan tahtovani päästä eroon. Mutta kuinka. Talossa asuu lukuisia koiria enkä tahdo Olavinpojan saavan vaurioita enkä lintujen. Näin rottaohjelman kun eilen katselin lapsille tehdyistä Vetamixeista koosteita.
Onni jemmasi kesällä kaiken saamansa joten ei ole nyt tämän luukun varassa.
-
Hugo kutsuttiin messuesiintyjäksi :icon_eek: lemmikkieläinmessuille koska on hyvin sopuisa ja kiltti ja hyväkuntoinen kiiliäinen, mutta emme me mene. Toki julkisuuskuvalle ja tuleville vaaleille tekisi hyvää jalkautua turuille ja toreille mutta ei, en minä saata viedä sitä sinne. Saa tartuntoja ja sehän on uniaikaa! Ei stressiä Hugelikugeliinille.
Rrrrrrrrrakkaimpani sssssssiiiiiilukkkkani tarvitsee paljon unta, niin paljon, että jo muutamia kertoja olen yöllä noussut huolekkaana tunnustelemaan vatsaa, onko viileä. Se merkitsee aietta ryhtyä horrostamaan mihin sitten pikkusiili kuoleekin.
Mietin miettimistäni, saako tämä Murunen nyt hyvän siilielämän kun se jää vastuulleni. Mikä tuokin horristushalu on, joka ei käy päinsä, ja onko oikein pitää siilukkaa jos se tahtoo elää toisin?
On paljosta ottamani selvää nyt. Lääkärillä Hugeli toimi kuin ainakin ihastuttava nuori herra. Sen piti paeta mukavaan piiloon jotta nähtäisiin juoksukyky mutta ei sillä mitään pakohaluja ollut, se tallusti paikallaan ja nuuskutti uusia hämmästyttäviä tuoksuja vain. Jotenkin se saatiin sinne lopulta tassuttamaan tasaisesti askeltaen.
No, vatsa oli lämmin. Hugelikugeli pitää Siionin Virsistä joskin saa kuulla runsaasti muuta. Sanat saattavat hieman vaihdella.
-
Hugo ilmoittaa myös vakavasti harkitsevansa heittäytyykö sittenkään politiikan syövereihin. Puoluekartalla löytyy kyllä vaihtoehto, no arvattavimmin, Hugeli on hyvin vihreä....
Mutta Hugeliini priorisoi hyvän elämän ja etsii muita vaikutusmahdollisuuksia. Sillä on sanansa sanottavana, Tuh! Moneen asiaan.
-
On eläimet 9:n vuoro