Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 26.06.15 - klo:15:03
-
Olen silläkin lailla hullu työlle, että mikä on mieluisinta teen sitä lähes ' vaikka henki menis' ajatuksella.
Sitä on ollut kasvimaan hoito mökillä ja kun sitä en enää jaksa saa kukkapenkit, ei kovin suuret, tuta vimmaani.
Nyt olivat lemmikit taas vallaanneet tulpaani-liljapenkin. Ylikukkineina otan ne pois kun ovat ehtineet siementää.
Nyt yritin varoa juuri parantunutta niskaani. Hölväsin etukäteen Voltarenilla, peittelin huivilla ja pidin kesähatun päässä ja tuulipusakan niin kauan kunnes olin hiestä märkä.
Reilu kottikärryllinen tuli roinaa. Ensinnä lemmikkejä, sitten ojakellukkaa ja kyläkellukkaa. Vatun varsia on helppo kiskoa nuorina syreenipensaan alta.
Myös poimulehdet ja ne taivaansiniset joiden nimeä en muista menettivät vartensa.
Sitten istuin katselemassa kuinka päivänliljat ovat täpötäynnänsä keltaista kukkaa.
Keltainen ei ole lempivärini, mutta liljat tuoksuvat ulkona sopivasti.
Sisälle surautin kasvis-smoothien . :icon_cool:
-
Nurmitädyke oli se kasvi jonka nimi ei heti tullut mieleeni. Se kasvaa tavaomaista korkeampana omenapuun alla kun siinä lannoitettavia tuoksuherneitä ym.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nurmit%C3%A4dyke
-
Kiitos, juuri sitä hain, sehän on erittäin tuttu ja kasviossakin arvioni mukaan. Kasvien keräily saattaisi ollakin hauskaa. Inhosin sitä koulussa sillä kasveista tuli rumia ryttyjä kun ne kuivasi eikä koskaan onnistunut kuivaamaan niin ettei lehdet tai kukat olisi myös sotkeutuneet. Isä teki meille hyvän puristimen, ikäiseni serkun kanssa keräilimne yhdessä jos keräilimme.
Tuntisin mielelläni kasveja ja lintuja ynnä muuta.
Puutarhani suoriutuu sääolot huomioiden kohtalaisen hyvin. Viimekesäistä erikoista kasvihuoneilmaa ei vielä synny tuohon pyörylään, villiviinit ovat minua suuresti tyydyttävä ostos. Suurruukuissa ne menestyvät ja tuttu aina hilpeä kauppias totesi että jos saan ne hengiltä kannattaa seuraavaksi koettaa silkkikukkaa. :003:
Krassinalut versovat erillisruukuissa. Näin nyt, jotta kirvaiskussa hätätilassa pikkuruukku on poisheitettävissä tai sisältö ainakin. Ajattelin että jos kasvavat, kiinnitän kalastajalangalla ne tuohon ritilään. :icon_biggrin: :icon_biggrin:
Uneksin puutarhaunelmia tai arboretumunelmia. Vakoilen vaivihkaa naapuriterasseja. Myönnän että nelonen on äärettömän kaunis ja sommiteltu. Heillä on puutarhakeinu, kattoriipukkeita, takana villiviiniä ja vähän pelargoneja sisälläpäin, ei tuossa muurin reunalla. Kolmosessa kasvaa komea köynnösruusu. Kakkosessa joutuivat repimään kuulemani mukaan kaiken maapohjaan istutetun. Tapahtui ennen muuttoani.
Asensin valoja! Uudet lamput lataavat hyvin, ja yöllä tuosta kehkeytyy vielä valopuutarha. Mystisiä valoja ja varjoja :109:
-
Puutarhasuunnitelmaan kuuluu muutaman pelargonilaatikon siirto. Ne näyttävät kömpelöiltä tuossa missä ovat muurin päällä. Koetan urkkia kuinka ne nelosella ovat, ehkä pöydällä?
-
Tämä sää soveltuu erityisesti villiviinin kasvulle, se lähti kiitämään. Kaikki tapahtui kovin äkkiä! Ruusupavut putkahtivat maasta suurin lehdin ja kasvavat. Orvokki kasvattaa, näin aina, pitkää laskostuvaa vartta. Mitähän sille tekisi. Ruusuissa on kauniit pienen puoleiset kukat jälleen.
Kun hieman pintaa raaputtaa pihan suurruukuissa niin kovin on kosteaa. Kukahan niitä kastelee, nyt saisivat mielellään kuivahtaa. Se oli siinä ja siinä etteivät tukehtuneet. Nurmelle leviää sammalen ohella maksaruoho lukahan sitä levittää :003:
-
Mansipaanin lehdet :109: saapuivat tuoreina ja terveinä määränpäähän mikä näin koko foorumille ilmoitetaan. Ne istutettiin saman tien pienruukkuun uuteen kukkamultaan minkä tähden viivähdin hetken muualla.
Tarkemmin kyseessä ovat siis paulianlehdet, Mansipaani ei viheriöi. Etsin otollisen paikan ja hoidan erityisellä huolellisuudella kaikkien ohjeiden mukaisesti.
-
Krassien kiinnitys oli päivän nimi, eli sidoin lankaa varteen ja viistosti ritilään toisesta päästä. Siten kiinnitettiin krassi aina lapsuudessa ne kasvavat pitkin lankaa eivätkä saa siten kirvaa herkästi kuten jätettäessä vain lässähtämään. Aika duuni.
Cipuli osoittautui tai muistinkin että oli ruusubegonia. Ulkona lehdet kasvoivat melkein vuorenkilven kokoisiksi ja tänään alkoi pilkistää kukkavanaa. Luulin, että vain osa noista liljoista iti, mutta loppu koki jonkinlaisen myöhemmän heräyksen eli ovat kaikki nousseet.
Istuskelen tässä puutarhamattoni päällä aurinkolatauslamppujeni alla viihdyn syvästi. :kahvi:
-
Mansipaanin lehdet :109: saapuivat tuoreina ja terveinä määränpäähän mikä näin koko foorumille ilmoitetaan. Ne istutettiin saman tien pienruukkuun uuteen kukkamultaan minkä tähden viivähdin hetken muualla.
Tarkemmin kyseessä ovat siis paulianlehdet, Mansipaani ei viheriöi. Etsin otollisen paikan ja hoidan erityisellä huolellisuudella kaikkien ohjeiden mukaisesti.
Hienoa! nopeasti Kusti polki postin. Toivottavasti alkavat juurtua.
-
Hienoa! nopeasti Kusti polki postin. Toivottavasti alkavat juurtua.
Juuh nyt jo joskin lehti menehtyi, yksi siis, siitä lähti erittäin esteettinen juuriverso ja melkein valmis pieni lehti. Meillä on kaikki syyt olla optimistisia nyt sillä yksilö on jo nyt osoittanut potentiaalinsa. :icon_biggrin: mainittakoon että tämä on ensimmäinen lehtijuurrutus joka näyttää lähteneen onnistumaan.
-
Lämmin on tehnyt terävää puutarhalle. Kaikki pelargoniat aukesivat. Samoin toden totta ritilät on lähes ylös asti vihertyneet noiden villiviinien ansiosta. Jos jotenkin saan kehitettyä kantikkaan ritiläkattoisen version voin koettaa vähemmän villiä viiniä. Söin ensimmäisen kasvattamani tomaatin koska oli kypsä.
Toinen eli sinipunainen verenpisara luopui joka ikisestä kukastaan. Se tekee sitä temppua, siksi suunnitelmissa olikin hankkia valkopunainen mutta menivät myymälässä sekaisin kun niitä ei nupusta niin erota. Valkoinen kukkii kyllä.
Köynnösruusu puhkesi kukkaan ja väitän että siinä puuhaillessani sillä siinä ei esiintynyt kukkaa mennessäni sen alle hommailemaan. Totesin toistakymmentä nuppua mutta saa nähdä mitä se ajattelee tästä kylmästä ilmasta joka tuli.
Orvokit oli pakko nyt napsia poikki sillä mittaa alkoi olla pisimmillä kolmekymmentä senttiä, nehän tapaavat kukkia elokuussa toistamiseen.
Erikoinen puutarhaväritys tänä vuonna ajattelin sen verran että tehdään suht yksivärinen, oikeastaan aika hauskakin tai en tiedä. Sininen olisi mielenkiintoinen.
............................
Muutama ruukku oli nurin ja totesin oravan. Koetan kesyttää sitä jotta voin opettaa käytöstavat. Toistaiseksi se on oppinut epäröimään kun sille sanoo, saa täällä olla. Kyllä se citylajiketta on, päästää niin lähelle, tai siis jos saa omaehtoisesti tulla. On vielä niin nuori että toivon ympäristötekijäin vaikuttavan suotuisasti. Pähkinää ei saa varastaa kenenkään taskusta, täytyy pyytää kauniisti jos tulee pähkinännälkä. Jos lintu aikoo laudalle tulee tehdä tilaa jne eli väistyä koska tietää aina saavansa nokkapaloja ja maapähkinää.
Se ei niin ole syötävän perään, se kiipeilee. Tai sitten sitä kiinnostaa hamppu jota jäi hempon jäljiltä pesän liepeille. Kyllä pesä on tyhjä eli sieltä on muutettu pois.
Koetan järjestää ensi kesäksi pesimätilaa rakennella kun nyt tiedän millaisessa hemppo asuu tehdä puupinoja ja laittaa koristeeksi pöntön, :icon_wink:.
-
Mansipaanin paulia on tuottanut hyvän ja kasvavan lehden :109: jota vaalitaan kaikkien oppien mukaisesti. Joku antaa näille pohjaruukkuun vain kuumaa vettä, kuinka toimitaan? Mitä mieltä ollaan kahvin antamisesta?
Tavallisesti kasvi menestyy sitä paremmin mitä varhaisemmasta sen saa itse edistymään. Noiden kaupan vihertarjousten kanssa se tappeleminen on.
Haluaisin mahdottomasti lisää puutarhatilaa. Uneksin arboretumeista ja että sisar sallisi minun laativan helppohoitoisen perennatarhan heille. Ehkä jossan paremmin maalka asuminen toisaalta sopisi toisaalta ei, onhan Roomassa jokainen kattokin puutarhana.
-
Totesin sinikatajan kasvaneen tavatonta vauhtia ja alkaneen kärsiäkin tilanpuutteesta. Se osoittautuikin pienemmän tuijan kokoiseksi, joten siirsin tuijaruukkuun. Kaivutyö oli urakka ja lopulta oli pakko sahata osa juuresta poikki. Kyseinen tuija jäi huonolle ruokolle keväällä koska siinä oli nämä alivuokralaiset. Leikkelin sitä ja ajattelin, ans kattoo. Tosin voisi hankkia nyt jo edullisesti lisätuijaa. Hieman alkaa jälleen käydä ahtaaksi mutta jotakin aina kehittää.
Oravat pyrkivät tallettamaan pähkinöitä ruukkuihin. Koetan selvittää mihin ruukkuun nyt voin sen sallia mihin en mutta on Olavien päät pyörällä.
-
Mansipaanin paulia on tuottanut hyvän ja kasvavan lehden :109: jota vaalitaan kaikkien oppien mukaisesti. Joku antaa näille pohjaruukkuun vain kuumaa vettä, kuinka toimitaan? Mitä mieltä ollaan kahvin antamisesta?
Veden ei tarvitse olla kuumaa. Riittää, ettei se ole kylmää. Moni huonekasvi pitää siitä, että se kastellaan huoneenlämpäisellä, seisoneella vedellä. Seisoessaan vesiastian pohjalle painuu joitakin ainesoisa, joita on vesijohtovedessä ja joista kasvit eivät niin pidä. Sadevesi on aina poikaa kaselussa. (En kyllä osaa sanoa kaupunkien ilmansaasteista, joita liukenee sadeveden mukaan)
Kahvia voi kokeilla. Santpauliat suositellaan kasteltavan vedellä, jonka ph on 4,5, siis hapan. Lannoitteethan kasjevat kasteluveden ph:ta, mutta ilman mittaamista on vaikea sanoa, minkä verran. Siis jos santut viihtyy nykyisellä kastelulla ja lannoituksella hyvin, on turha kokeilla kahvia, mutta sehän on ihan omassa harkinnassa, mitä kokeilee. :023:
Kerrothan tuloksista. :039:
-
Saan täällä kävellä pujojen reunustamia polkuja. Onneksi minulla on terveet keuhkot. Aikoinaan piti kerätä 120 kpl kasvia, yksi niistä oli tämä pujo vai nimitettiinkö sitä silloin marunaksi. Muistan ottaneeni siitä putsatun juuren, varsinaista vartta kukan kanssa paperin korkeuden verran ja nämä sitten litistin vierekkäin puristimessa. Kotitalomme on vierailla. Missähän on herbaarioni?
-
Saan täällä kävellä pujojen reunustamia polkuja. Onneksi minulla on terveet keuhkot. Aikoinaan piti kerätä 120 kpl kasvia, yksi niistä oli tämä pujo vai nimitettiinkö sitä silloin marunaksi. Muistan ottaneeni siitä putsatun juuren, varsinaista vartta kukan kanssa paperin korkeuden verran ja nämä sitten litistin vierekkäin puristimessa. Kotitalomme on vierailla. Missähän on herbaarioni?
Muistan lapsuudestani marunan vaan en pujoa
-
Veden ei tarvitse olla kuumaa. Riittää, ettei se ole kylmää. Moni huonekasvi pitää siitä, että se kastellaan huoneenlämpäisellä, seisoneella vedellä. Seisoessaan vesiastian pohjalle painuu joitakin ainesoisa, joita on vesijohtovedessä ja joisgta kasvit eivät niin pidä. Sadevesi on aina poikaa kaselussa. (En kyllä osaa sanoa kaupunkien ilmansaasteista, joita liukenee sadeveden mukaan)
Kahvia voi kokeilla. Santpauliat suositellaan kasteltavan vedellä, jonka ph on 4,5, siis hapan. Lannoitteethan kasjevat kasteluveden ph:ta, mutta ilman mittaamista on vaikea sanoa, minkä verran. Siis jos santut viihtyy nykyisellä kastelulla ja lannoituksella hyvin, on turha kokeilla kahvia, mutta sehän on ihan omassa harkinnassa, mitä kokeilee. :023:
Kerrothan tuloksista. :039:
Kiitos! Kerron ilman muuta. Kahvista kuulin puhuttavan, että joku kukittaa pauliansa juuri tarjoamalla kahvia, mutta minulta kuolema vain vauhdittui. Kahvi oli seissyttä jämäkahvia.
Tavallisesti koetan muistaa seisottaa kasteluveden. Huonekasvien kohdalla se tulee muistettua talvisin paremmin, ne jäävät terassipuutarhan varjoon kesällä jolloin kasvukausi edellyttäisi suurta huolellisuutta.
Hikeennyksissäni sulloin kolme pauliaa samaan astiaan ulkoruokintaan koko kesäksi. Katson tapahtuuko niissä mitään uusiutumista tai toipumista. Sitäkin mietin tietty ovatko kasvitaudeille kuinka arkoja. Samoin lajikkeita ja niiden jalostusastetta kaikkeen tällaiseen katsoen.
Toinen suuri unelmani on menestyvä atsalea sisätiloissa, en ole onnistunut. Siinä taidettaisiin tarvita uv-lanppua jollaista kyllä talveksi olen alkanut harkita. Tämä asunto on aika hämärä kun on alin kerros ja puut varjostavat.
-
Minullakin toinen orvokkiruukku lopettelee kukintaa, mutta toisessa ollaan niin isoa ja komeeta ! Pelakuut kukkivat runsaasti, mutta onnellisin ostotaimista olen koristetupakasta. heiveröisen alun jälkeen se nyt ryöhyää sääkukkien ja muutaman
vaaleanvioletin orvokin kanssa suurimmassa ruukussani.
Olen ihastuksissani kun sain itsekasvattamani tuoksuherneet juuri availemaan ensimmäisiä nuppujaan. Samoissa mullisa on myös viimevuotisten gladioluksien mukulat. Ensimmäinen on avautunut, mutta se on kääntänyt selkänsä katsojaan päin ja tuijjottaa viereistä valkoista tiiliseinää.
Vielä on kylvösiemenistä nousseet vankat malvat. Nuppuja on vahvasti, mutta yhä ne ovat supussa.
Hyvin ratkaisevaa on, että paikka, lämpö ja kastelu ovat ideaalit. Seinän vierellä on lämpöä, sitä vähää mitä tänä kesänä on saatu.
Suloinen vaaleanpunainen teeruusupensas kärsii sateesta. Nuppuja on, mutta osa ainakin mätänee ennen kukintaansa. :'(
-
Kesä on pelakuun täälläkin. Itse odotan samoin gladioluksia ja tuoksuherneitä avautumaan. Tosin ainakin gladiolus saattaa viivästyä kun on niin koleaa.
Punapellava on toistaiseksi tuottanut yhden (1) kukan mutta hyvin kauniin. Ruusubegonialla on jokin mammuttitauti lehti kasvaa kohta vuorenkilven mittaan. Se teettelee kukintoa. :icon_biggrin:
-
Lupiinikedollahan sitä tuntee ajelevansa, jos ei katso asfalttitietä. Tiet ovat kukkivan lupiinin reunustamat. Paikallinen Forssan lehti kirjoitti kasvista pitkän artikkelin. Tämä on vieraslaji, mutta tullut pysyäkseen. Muistan kuinka taannoin lehdistössä ihmiset kirjoittivat, että tielaitoksen miehet koneella kylmästi kauniit kukat ajavat poikki. Tämän paineen alla annettiin periksi ja leikkaaminen lopetettiin.
-
U,lkopiha saa nyt pari gerberaa ja hopealehteä kun terassi nelosellakin on.
-
Jos vähän lämpöä kestäisi kasvaisi villiviini lujasti ja Clematis ehkä kukkisi. Minun tekisi tavattomasti mieleni vohkia urheiluhallin liepeeltä yksi.
Joitakin havuja tekee samaten talvea vasten jälleen mieli. Punapellava saattaa kaivata suorempaa aurinkoa kuin tuossa saa, ehkä siirrän sen ulkopihalle. Viisi vuotta sitten pensasaidan kätköön istuttamani georgiini kasvaa tyylikkäästi muttei kuki. Olisin suonut olleeni rohkeampi mutta pelkäsin herra ei-eitä vielä. En tiedä kuinka se siirretään nimittäin.
-
Meillä villiviini joka otettiin saunarakennuksen seinältä kokonaan alas vajaa kolme vuotta sitten kun rakennusta rempattiin, on oikein ottanut vauhtia moisesta kidutuksesta.
Aiemmin se nousi rapattua seinää vain yhdestä kohtaa. Nyt se leviää koko seinälle.
Ilmeisesti se otti uusia kiinnityksiä niistä maahan revityistä pitkistä rennoista varsitaan.
Malvat alkavat kukkia. Mistä lie nuo kaksi erilaista monivuotista malvaa, ruusumalva ja kiiltomalva, meidän pihaan siemenestä levinneet. Linnut kai tuoneet.
Kolmas laji on yksivuotinen kaupan siemenpussita kylvetty, jalostettu. Siinä on voimakkaan tumman pinkit ja suuret kukat. Olen kiitollinen kaikista kukkivista, sillä saan niistä iloa myös sisälle maljakoihin. Malva on aika hyvä kestämään leikkokukkana. Verrattuna vaikkapa tuoksuherneisiin ja syreeninkukkiin.
-
Täälläkin terassi kolmosella saatiin ilmainen kukoistava elämänlanka kasvamaan pitkin heidän hieman ränstynyttä köynnösruusuaan. Sille ei ole tehty mitään sanoi emäntä, kun he ovat niin paljon poissa ja saivat ruusunkin perintönä edelliseltä asukkaalta. Siksi oli hyvillään kun lintu tuonut sen toisen kukkasen kasvamaan pitkin varsia. Näyttää hoidetummalta.
Tein rohkeasti reilun kukkapenkin pihalle ikkunan alle, marketoita ja sinisiä marketan näköisiä ja joutakin rehevän suuria punaisia jotka ostettiin koska näyttivät hyvältä, en edes nimeä kysynyt. Tein laudasta ja kivistä ja ruukkusorasta seinää vasten esteen ettei ole nokan ropsauttamista. Penkistä tuli hyvin kaunis.
Taas joku rytyyttää terassilla täytyy mennä katsomaan kuka tilaa ja mitä
-
Sienihän ei varsinaisesti ole kasvi vaan jokin sinnepäin, mutta en viitsi aloittaa uutta ketjua menkööt kasveina. Olen päättänyt suorittaa sienikokeen. Hautaan syömiseltä jääneen tuoreen paistamattoman kanttarellin tai pari pihalle ja koetan josko sen rihmoissa olisi vielä potkua. Tämmöinen sade jos jatkuu ja koe onnistuu saa kohta koko talon väki poimia sienensä omalta pihalta.
Taisin löytää maksaruohon istutuskeskiön, se on levinnyt valtavasti pitkin pihaa eli maaperä on sille sopiva. En tunne maksaruohoja mutta tämä on jokin ihan tuttu, violetit kukat ja tyypillisesti lamoava kasvutyyli ja hauskat liuskemaiset ruusukkeena kasvavat lehdet. Niitä on eniten ja suojaisasti esikkojen takana jossa on vaikea ajaa moottorileikkuria. Siis se joka esikkojakin harrastaa on asialla.
Itse kasvatin siperianmaksaruohoa viime kesänä mutta maa sillä kohden oli niin hiekkainen ja kivikkoinen että ihmettelen sen hengissäpysymistä. Suuresti se ei ole levinnyt mutta kukkii.
-
Totean ensin erehtyneeni maksaruohon lehdistä, ne ovat suikeita vain. Kukka on kauniin sinivioletti ja muistuttaa pulloharjaa, hyvin pienen pullon harjaa.
Nelosterassin edessä kasvaa lisäksi hanhikkia muistuttavaa keltakukkaista mutta hanhikki se ei ole, lehti on kauniimpi. Eilen kävelyllä löysin paikan jossa se oli ehkä karannut puutarhasta, kasvoi yhden ylämäen autonkääntöpaikan reunoilla ylitsepursuten joten arveluni mukaan en tehnyt rikoksellista tempaistessani siitä muutamia kourallisia siperianmaksaruohoni seuraksi.
Ihme kyllä, leimukukat eivät ole kuolleet pienessä parvekelaatikossa. Ne voisi kyllä istuttaa sen raivokohtausgerberan tilalle, eihän se viihdy kuin ruukussa jonkin aikaa. Syysleimu kun on monivuotinenkin. Osa krasseista muutti pihalle myös koska terassille ei mahdu.
Mutta minua ilahduttaa uusi havu, mänty jotakin, uusi suurikukkainen tanakkavartinen köynnösruusu sekä mainitut suurharakankellot.
Säätyyppiin kuuluu kirvavaara eli krasseja saa kyttäillä ja reagoida salamannopeasti.
-
Ylen sivuilta:
http://yle.fi/uutiset/sauli_naantalista_soitti_radion_luonto-ohjelmaan__kuuntele/8174818
*
Mikä on ainakin 1,5m korkea kasvi, jolla on raparperin lehtien kokoiset lehdet? Kukat on hyvin hailakan punertavanharmaat (jos eivät ole vielä nuppuja) ja muistuttavat jotain takiaista. Niitä kasvaa muutama kävelytien varressa rehevällä paikalla Niinivaaran ja Nepenmäen rajoilla. Ihan kuin kasvit olisivat kasvaneet pituutta joka kerran?
-
En saanut radiota kuulumaan, mutta aamun lehdessä kerrottiin, että Sauli kysyi palsternakasta.
Tuo sinun kysymäsi taitaa olla tämä : http://www.ikkunasuomenluontoon.fi/node/14342#.VbCq27X7NFs
Katselimme saman sukuista keltakukkaista kasvia puistossa. Se tuoksui voikakkaasti kuten tuomi.
-
Tuo sinun kysymäsi taitaa olla tämä : http://www.ikkunasuomenluontoon.fi/node/14342#.VbCq27X7NFs
Katselimme saman sukuista keltakukkaista kasvia puistossa. Se tuoksui voikakkaasti kuten tuomi.
Katselin nettiä ja se taitaa olla isotakiainen, mutta olen juuri lähdössä sinne päin ja varmistan. Se kasvaa niin lähellä, että melkein näkyy parvekkeelle.
-
Joo isotakiainen onkin komea. Ruttojuuri on erikoinen, varsinkin alussa.
Muuten, Ilja Repin aloitti piirustusopintonsa piirtämällä mallista isotakiaisen lehteä.
( muistuma eräästä taidekirjasta )
:023:
-
Isotakiaisia ovat. Lehdet on samanlaiset kuin kuvissa. Niitä on kymmenkunta ja isoimmat julman kokoisia; reilusti yli kaksimetrisiä. Ohdakkeita kasvaa aika paljon yhdessä toisessa paikassa ja molempia täytyy pitää vähän silmällä josko niihin tulisi tiklejä. Ne tykkää noiden kasvien siemenistä.
Muita hyvin isoja kasveja alueella on joitain putkia, jotka nekin on yli kaksimetrisiä, mutta ei kuitenkaan jättiputkien pituisia.
Metsän reunassa on joskus ollut talo; paikka näkyy vielä selvästi maastossa ja se selittää toukokuussa kauniisti kukkivat pensasmaiset puut. Puut oli ihan täynnä pieniä, valkoisia kukkia. Tutkin niille nimeä hartaasti netistä ja täytyy olla luumupuita. Olivat kukassa tosi kauniita.
-
Luumu- ja omenapuut ovat todella kauniita ja mietin olisiko niistä miniversiota terassipuutarhaan. Olisi suuri haluni ryhtyä värkkäämään mökille arboretumia mutta antaa vanhusten pitää se nyt semmoisena kuin he aivan itse haluavat.
On tuo terassi jonka sommittelen kenties vieläkin konstikkaammaksi. Siihen sitten tulee arboretum minimalistisen mallin mukaisesti. Olisi mahdollisuus siirrellä noita jalallisia aika kauniita puulaatikoita, siten siirtää ritiläikköä suuremmaksi kaareksi, kolmen kerroksen metallitelineet koilliskulmaan ja eteläseinustalle niin saa viiteen portaaseen kasvillisuuksia.
Talvella kuolleen pienen lamoavan hyvin piikikkään katajani jätin olemaan, sateelta suojassa ja mullitettuna se alkoi kasvaa terveen vihreää oksaa. Sinikataja kasvoi äkkiä ulos saapumisastiasta ja peri hemppotuijan ruukun, sillä se tuija kärsi. Muttei kuollut kun sekin mullitettiin ja leikeltiin. Eli niin vain havuja saattaa sijoitella terassille. Nyt on se uusi kaunis mänty minulla.
Epäilenkin siilien oravien hemppojen yms olettavan että viherritilän takana jatkuu metsä tai jotain. Kun kaiken aikaa näpertää näin käy. Jos viikonkin tai viisi päivää olisi satamatta siirtäisin lopulta syysleimut pihan puolelle. On vain vaikea juurtua jos multa huuhtoutuu pois saman tien. :icon_eek:
Ruusupapu kukkii. Luulin ostaneeni pitkävartista papua mutta lyhyiksi nuo jäivät.
-
Jopas kasvoi ruusubegonia kun suurruukkuun tungin muutamia sipuleita. Se kehittyi äärettömän suureksi ja arvioni mukaan vain koska sai paljon tilaa juurilleen.
Siniverinen pisara joka säikähtyessään pudottaa kukkansa on kehittänyt pienet uudet silmut. Osaisipa näistä enemmän jotta olisi kerrottavaa. Ihan googlettamaan ei viitsi ryhtyä, vaan ollapa nyt jokin tarhuri jotta tietäisi kertoa kasveista. Ei olisi ollenkaan hullua keräillä jälleen luonnonkasveja. Vieläkö mahtaa arboretum olla tallessa?
Kasvien keruu koulussa taidettiin lopettaa koska liian moni kasviharvinaisuus kerättiin suojeltaviin saakka.
Nyt täytynee kiinnittää nuo lautasen kokoiset krassinlehdet ennen kuin tuuli vie mennessään. Sade kyllä saa pihan viheriöimään. Mutta olen onnellinen sen päättymisestä. Eilinen kuuro piiskasi ulkopihan kukkapenkin ihan menox. :icon_eek:
-
Kasvien keruu koulussa taidettiin lopettaa koska liian moni kasviharvinaisuus kerättiin suojeltaviin saakka.
Nyt kerätään joissakin kouluissa kuulemma kännykkäkuvia kasveista. Pidän ajatusta hienona.
-
Kasvien keräys silloin ennen koulussani opetti minut ensi kerran omaehtoiseen vastuuseen, joten se oli hyvä juttu. Annan tänä päivänä herbaarion keräykselle suuren arvon, Tokkopa kasvit olisivat loppuneet, vaikka keräystä olisis jatkettukin. Olisi voitu tinkiä juurista esimerkiksi. Silloinhan kasvi olisi jatkanut omalla paikallaan. Kuvaaminen on oiva sublimaatioteko, kannatan sitä myös.
-
Minä tunnustan, että minun herbariossani oli myös kangasvuokko, Pulsatilla vernalis. Keräsimme myös yhden autiotaloksi luulemamme rakennuksen seinustalta kylmäkukkia, ja jäimme siitä kiikki. Tuli jälki-istuontoa, mutta ei kasvia kasvioon.
Myös valkolehdokki oli muistaakseni. Niitä kasvoi uimarannan läheisessä metsässä, eikä ne olleet silloin muuta kuin kaupusteltaviksi kiellettyjä.
Sama kangasvuokon suhteen. Vuosi oli 1958 t. 1959
-
Riitta-mummilla on hyvä herbaario muistan joskus edelliskesinä keskustellun. Pitäisi todella nyt kerätä sillä kiinnostus on suuri, ja oppisi luonnonkasvit.
Terassini on rikastunut kesän kuluessa ja erityisesti iloitsen ritilävilliviinistä. Lintu näkyy tuoneen uuden kärhön sillä valkokukkaista ei ole entuudestaan. Se aukaisi nuppunsa tänään todetakseni. Lienee lähtöisin urheiluhallilta lähistöltä.
-
Oli. Se jäi äidin hoiviin kun minä lähdin maailman myrskyihin. Äiti laitteli harvinaisimmista tauluja seinälle. Loput hapertuivat ja pölisivät ja poltettiin.
Mökillä taitaa yhä olla toinen kasvien tunnistamiskirjoista, ei värikuvin.
Mainitsen vielä Tanakan kiurunkannuksen jonka löysin Hollolan Nostavasta. Kävimme sielä kyläilemässä evakkotalossa. Maasto oli kumpuilevaa ja notkon pohjalla virtasi joki. Karja laidunsi niitä niittyjä.
En ole enää netistä löytänyt Tanakkaa kiurunkannusta. 1950-luvun kirjoissa se oli ja lehtori Lajasmo todisti sen olevan oikein.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiurunkannukset
-
Ainakin tekstissä puhutaan tanakasta kasvista, vaikka nimi onkin muuttunut:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pystykiurunkannus
-
Kiinnostavaa. Siellä missä vietimme kesiä suvun kesken kasvoi kangasvuokkoa pikku esiintymä. Niitä käytiin katselemassa aina kukintahetkenä. Se tietty juhlallisuus joka liittyi kangasvuokkoretkeen oli aika erikoinen ja siten koko kukkakin tuntui juhlalliselta.
ihmettelin kuinka vuokko saattaa olla niin suuri ja toisaalta, etteihän se edes ole mitenkään kauniin värinen. Taisin olla jossakin pinkki-iässä :003: . Se tunnelma oli niin omaa luokkaansa etten koskaan kysynyt tai kommentoinut mutta muistan ikuisesti koko ympäristön. Yritän muistaa saiko sellaista koskettaa, ei tainnut. Meitä oli mukana liian monta räpeltäjää.
-
Pihamännyssäkin on joku vika, kun se pudottaa toisen vuoden käpyjä maahan. Haravoin niitä kaksi ämpärillistä kasaan ja vein pois. Saisihan ne siinä käpyinä olla, mutta ruohoja leikatessa ne paukkuvat liikaa leikkurin terissä. Tällä iällä paukkubalsamin napse on sopivaa kuunneltavaa.
Maa on ihan läpeensä märkää, joten kuivan paikan puu mänty jotenkin nyt vierastaa elintilaansa.
Toki vielä aseillani ammun, mutta siihen paukkeeseen pitää olla korvasuojat.
-
Miepä tein äsken ihan sammaa. Haravoin ikivanhan männyt toista tuotosta , että Matti saa ruohonleikkurilla ajella siitä kunhan tulee sukukokouksestaan.
Tammissa on taas paljon ruskeita lehtiä. Sen täytyy olla jokin sairaus, sillä ei näin ole kaikissa tammissa.
Söin suun makeaksi pihan metsämansikoista ja vadelmista. Kohta vien Themiksen lenkille.
-
Shalom :039:
-
Täälläkin on hyvä mansikkapiha noin helsinkiläiseksi mutta kaikki vielä raakoja. Lähistöllä jostakin valuu villiintynyttä vadelmaa siinä määrin kadulle että söin niitä. Oli vähän villiintynyttä pihaa muutenkin siinä. En söisi kadunpuolen luumuja esimerkiksi siltä pihtamieheltä ne kuuluvat hänelle näistä vadelmista vallitsi suuri epäselvyys.
Iloitsen suuresti terassistani. Ainut mikä vähän tuskastuttaa ovat punapellavat. Mahottoman kaunis kukka mutta jos kahdesta siemenpussista yksi kukkii. >:(
Niistä laadittiin oma laaja astia ja ripoteltiin sinne tänne.
-
Olin viime keskiviikkona ja torstaina Naantalissa. Emme kuunnelleet radiota, mutta torstaiaamuna ihmettelin laajasti levinneitä palsternakkoja kävelytien varressa pienen metsikön keskellä. Oli hauska kuulla jälkeenpäin, että "Sauli Naantalista" kyseli samaisena keskiviikkona juuri palsternakoista. :003:
-
Taas kasvikysymys: Mikä on pensasaita, joka tekee vaaleanpunaisia kukkia? Tähän sitä on istutettu ja aita on vielä matala, koskapa talokaan ei ole kuin kolme vuotta vanha. Kaunis aita.
-
Eihän angervo? Ei, se olisi liian helppo. Angervo on vähän karvainen. Minkälainen kukka muuten on?
-
Eihän angervo? Ei, se olisi liian helppo. Angervo on vähän karvainen. Minkälainen kukka muuten on?
Kiitoksia tiedosta. Nimittäin angervo se on. Luultavasti ruusuangervo tai ehkä loistoangervokin voi tulla kysymykseen. Kuninkaanangervokin on saman näköinen.
-
Unohdin kysyä kasvipuristintani nimittäin tuumin koota kasveja nyt. Herbaario tuskin on tallessa sillä vanhukset siivosivat jokin aika sitten vinttikomeron ja silloin tietty kuuli kiinnostavia kommentteja. Kuulemma sisaren ja minun koulukirjat erotti oitis toisistaan samoin vihkot mutta ei niitä taidettu säästää :'(. tavallaan tuli fiilis että olisikin ollut aika kiva ne pitää. Toisaalta missä?
Noh jos se puristin löytyisi olisi kovin hyvä. Se on isäni tekemä ja erittäin puristava.
-
Minulle opetettiin, että kuivaavat paperit ovat tärkeät siinä litistysvaiheessa. Ja oli vain levyt ja erähinen määrä tiiliskivejä painoiksi.
-
Mitä kaikkia punamarjaisia kasveja/pensaita/puita voi näillä korkeuksilla tavata Joensuun Nepenmäessä lehtometsässä? Punaherukan tunnen ja uskoakseni terttuseljan. Molempia tuolla on. Näsiähän on aika pieni kasvi ja tyrniä täällä ei kasva paitsi jotkut yrittää sitä viljellä.
Näsiän marja on hyvin myrkyllinen ja myrkkymarja taitaa olla terttuseljakin. Kyllä ne räkätit tänään niitä marjoja oli syömässä, mutta ei se pieni pensas oikein puna-aronialtakaan vaikuttanut?
-
Seljan myrkyllisyydestä tai terveellisyydestä on ristiriitaista tietoa.
-
Metsäkuusamassa on punaiset myrkylliset marjat.
Lapsuudesta muistan ' paskamarjan'. Se ei tainnut olla selja joka on yleisin. Olisiko ollut taikinamarja.
-
Seljan myrkyllisyydestä tai terveellisyydestä on ristiriitaista tietoa.
Käy Wikipedian mukaan ainakin kottaraiselle, joten miksipä ei räksällekin.
Metsäkuusamassa on punaiset myrkylliset marjat.
Lapsuudesta muistan ' paskamarjan'. Se ei tainnut olla selja joka on yleisin. Olisiko ollut taikinamarja.
Terttuseljaa on sanottu "paskamarjaksi". Tarkoitus on käydä huomenna tarkastamassa pensas uudestaan.
-
Minulle opetettiin, että kuivaavat paperit ovat tärkeät siinä litistysvaiheessa. Ja oli vain levyt ja erähinen määrä tiiliskivejä painoiksi.
Kyllä. Sanomalehteä sai käyttää koska kaupungissa eli varatonta väkeä pääasiassa, mutta sanottiin että jos on varaa imupaperiin sitä sitten. Vieläköhän imupaperia myydään :icon_eek:
Ja sitten, mikä paikka myisi tiiliskiviä kappaleittain? Niitä todella moni taisi käyttää joskin kasvipuristimia taisi myös olla monen kodissa. Olisiko niitä valmistettu poikien käsitöissä jossain kansalaiskouluvaiheessa? Siis nykyään yläasteella tai onko se taas yläkoulu. Silloin niitä tiiliä löysikin kun joka talvi paloi saarella yksi puutalo ja oli niitä tontteja ihan romukasana eli sen kun menit ja otit.
Minulla on jokunen painava kirja mutta ne eivät sittenkään ole aivan niin tehokkaita kuin olisi se puristin. Se oli todella hieno. On suuri harmi jos on kadonnut.
Sikälikin että isä teki sen itse ja sellaisilla esineillä on kasvava arvo silmissäni.
-
Kun vain iskin sipulin multaan minulle kasvoi tyrmistyttävä ruusubegonia. Se on valehtelematta puolimetrinen, lehdet vuorenkilven kokoisia ja kukkaset lautasen. Niitä täytyy varoen tukea koska ovat painavia.
:icon_eek:
-
Terttuseljaa on sanottu "paskamarjaksi". Tarkoitus on käydä huomenna tarkastamassa pensas uudestaan.
Reitin varrella kasvaa parissa paikassa punaherukkaa ja monessa paikassa terttuseljaa. Puna-aroniaa siellä ei ole. Joku kumma aika iso ja vanha lehtipuu, jossa on punaiset lehdet, mutta ei yhtään marjaa. Sitten löysin vielä pienen tammen.
Kyllä näkyy jättipalsami leviävän vauhdilla. Maitohorsma sille pystyy pistämään kampoihin, mutta eipä paljon muut kasvit. On se kyllä kaunis kasvi jättipalsamikin. Saunioita on paljon samoin sitä yhtä keltaista hyvin yleistä kasvia - olikohan syysmaitiainen? Puna-ailakkia on vielä ja löysinpä ketoneilikkaakin. Kultapiiskun näköistä kukkaa on myös. Ehkä se olikin kultapiisku. Apilaa, nokkosta, takiaista, ohdaketta paljon on kasveja unohtamatta siankärsämöitä, niittykellukoita, vuohenjuuria, karhun- ja koiranputkia ja muitakin. Monet keväämmällä kukkineet eivät tietenkään enää kuki.
-
^Täällä on alkanut kannusruohokausi.
-
Sisäkasvieni juuret on pureksittu poikki, kohta kai kaikkien.
Ne näyttävät terveiltä ja sitten yhtäkkiä horjahtavat ja jäävät käteen. Osaa voi koettaa juurittaa vesilasissa ja istuttaa puhtaisiin astioihin, mutta mikä höntiäinen mullassa myllää?
-
Leena, maallahan minä asuskelin pienenä. Sanomalehteä käytin, kuivattuakin. Imupaperi-käsite minua nyt viehättää ajatuksena. Olen tullut siihen tulokseen, että Peipporämeen turve toimi imupaperin tavoin, se estää veden virtaamisen reippaalla tavalla, vaikka olisi alamaatakin. Turvemaalla ojiin kasvaa nopeasti monenlaista vesikasvia ja sammalta. Toisaalta se on hyvä juttu, sillä kanalintujen pienet poikaset pääsevät matalasta sammaloituneesta ojasta pois.
-
Leena, maallahan minä asuskelin pienenä. Sanomalehteä käytin, kuivattuakin. Imupaperi-käsite minua nyt viehättää ajatuksena. Olen tullut siihen tulokseen, että Peipporämeen turve toimi imupaperin tavoin, se estää veden virtaamisen reippaalla tavalla, vaikka olisi alamaatakin. Turvemaalla ojiin kasvaa nopeasti monenlaista vesikasvia ja sammalta. Toisaalta se on hyvä juttu, sillä kanalintujen pienet poikaset pääsevät matalasta sammaloituneesta ojasta pois.
Silloin kun kansakoulua käytiin toista vuotta aloitettiin mustekynällä kirjoittaminen, alkuun vielä niillä irtoteräisillä jotka kastettiin pulloon ja sillä paksulla pehmeällä paperilla kuivattiin tahrat. Sitä jaettiin arkki per oppilas. Se tosissaan imaisi tahrat ja sillä leikkiminen oli hulvattoman hauskaa mutta kiellettyä tietty koska se oli varmaan kallista.
Muistelen että olisin kuivannut niitä kasveja siten että kasvin ympäri tuli imupaperi ja sen jälkeen sanomalehti. Loppukesästä taidettiin mennä sanomalehdellä. Oma syyni, heitin pois rumannäköiset kuivatut kasvit kun en suostunut ymmärtämään, ettei niiden väri säily kuitenkaan entisellään.
Aika kiinnostava tuo imumaa myöskin :).
-
Myyrälle tiedoksi vielä yksi punamarjainen pensas, paatsama. Se on myös myrkyllinen.
En muista yhtään luonnonvaraista punalehtistä puuta. Sen täytyy olla jokin jalostettu versio. Mille se muuten näytti? Voisiko olla purppuratuomi, rusokirsikka tai koristeomena yms.?
-
Ensi yönä puhkeaa verenpisara kukkaan. Mistä syystä kukka avaa nuput yöllä?
Uimahallin runsaasti viljelemä elämänlanka valkein kukin on vallan villiintynyt ja levinnyt lähiniityille. Vähän vaikea maljakkoon poimittava kylläkin.
-
Krasseja kasvattaneiden on aiheellinen varautua kirvahyökkäykseen.
On etelässä ensimmäinen kirvanpuremasää: kosteanlämmin. En ymmärrä mistä ne hyökkäävät, vastaisku ensimmäisestä mustasta pisteestä. Tartunnan saaneet pois ja viherpiperrysraidilla kimppuun. >:(
-
Krasseja kasvattaneiden on aiheellinen varautua kirvahyökkäykseen.
On etelässä ensimmäinen kirvanpuremasää: kosteanlämmin. En ymmärrä mistä ne hyökkäävät, vastaisku ensimmäisestä mustasta pisteestä. Tartunnan saaneet pois ja viherpiperrysraidilla kimppuun. >:(
Rajusti vain vastahyökkäykseen, loppukesällä pitää pihan näyttää nätiltä. :039:
-
Jättibalsami leviää ja leviää ja peittää alleen alkuparäisen kasvuston.
-
Rajusti vain vastahyökkäykseen, loppukesällä pitää pihan näyttää nätiltä. :039:
Juuri näin, hyvä saada kannatusta.
En ymmärrä kuinka ruusubegonia tavan sipulista kasvoi noin valtavaksi. Se on tyvestään jotain kolmisenttonen, kukat todella lautasen kokoisia ja lehdet niin suuret että sitähän ensin mietin mitä tuohon istutettiin.
Oliko kyseessä erityissipuli vai poikkeama vai riittikö erityissuuri ruukku? Työnsin siihen. Tuo suuri on se jota ei ole harjoitettu sisällä niitäkin on, kasvoivat normaalimman kokoisiksi. Kaikki näyttää vähän olemattomalta sen vierustalla.
-
Se on varmaan mukulabegonia. Se kasvaa mukulasta (ei sipulista). Ruusubegonioilla ei ole mukulaa. Ne lisätään pistokkaista.
Muistan mieheni tädin kasvattaman mukulabegonian. Hän osasi talvettaa mukulan ja se kasvoi vuosi vuodelta yhä suuremmaksi. Kukki valtavin kukin ja lehdetkin hurjan suuret. Molempia begonioita on useita värejä ja malleja. Tästä linkistä vähän lisätietoa: http://www.omakoti.fi/kukkien-kasvien-hoito/begonia/
-
Suurensuuret kiitokset! Ainakin yritän talvetusta sillä komea on katsella ja itseni tyrmistytti. Ensi vuonna ymmärrän sitten paremmin varata niitä mukuloita.
On viivästynyt niiden liljamaisten yrttien kukinta joiden nimeä en ikinä opi ja joista en viime kesänä odottanut enää kukkaa vain komeat lehdet tuli ja ajattelin että kelpaa tämä näinkin. Sitten aamukahville mennessä ihmettelin mikä vaaleanpunainen valtava läntti, hain silmälasit ja kukka se oli tai monta kukkaa.
Kukkavanat niissä tuntuvat ja kellahtelevat kuten silloinkin ja odotan kiinnostuksella.
Krassi kukkii.
-
Kasvion kerääminen nykymenetelmin: http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2015/08/11/kukista-voi-saada-iloa-katkomattakin---kasvitieteilija-neuvoo
-
Tässä kasvitieteilijä Helena Raikkaan kuvakujan kuvia kasveista tietoineen, ja muustakin.
http://www.kuvakuja.fi/node/236248?user=107&merge=1
-
Kiitos kasvion keräämis-nykymenetelmästä! Minä taidan olla niin wan-ha että tarttuisit mielelläni kasviin, nykisin ylös juurineen, prässäisin ja kiinnittäisin teipillä ja liimaisin lapun, tämä on tämä tai tuo, löytyi sieltä tai täältä sinä ja sinä päivänä siinä on monta kouraantuntuvaa vaihetta, ja ihminen tarvitsee kouraantuntuvuuksia, mutta tuo on perehtymisen arvoinen.
Riitta-mummi on hyvä googlettamaan ja kopioimaan linkkejä! Minä joskus osasin, kun kopioin musiikkilinkkejä. Ei toimi enää, yksikin versionvaihdos ja minä olen ulalla.
-
Ainut, että toimittajalla oli heikohkosti käsitystä siitä kuinka kasvio todella tehdään :repee:
-
Krassit jo saivat eräitä kirvoja, ei muuta kuin kirvoittuneet palaset pois sääli että meni yksi kukanvarsi siinä. Sitten RAID-isku onneksi yö tuli viileä ja lämmin kosteus väistyi pois.
Täytyy seurata tarkasti. Krassi on kaunis kuin mikä, mutta kirvaherkkä. Se mukulabegonia kukoistaa uljaasti osui käteen hyvä mukula arvelen, se on jo nyt kuin pensas. Jos mitä tarvittaisiin olisivat
Ja sisäkasveja ihmettelen, mikä söi juuria irtipoikki? Asetin niihin joitakin myrkytyspuikkoja ja se auttoi. Tuli terveitä lehtiä.
Sininen vrrenpisara kukkii, mutta pudttaa kukat aina säikähtäessään mokoma siniverinen. >:(
-
Viileä yö hillitsee kirvoja, tosin myös RAID.
Kannatti kylvää punapellavaa, se kukkii nyt siellä täällä hahmottelen runsaampaa määrää verenpisaraa, siinä vasta terassikasvi. Kiitos vielä kerran Pyryharakan, sehän oli juuri kaipaamani se kukkassivusto, sen äärellä voisi viettää tuntikaudet.
Mullassa myllääviin kasvintappotauteihin tai mitä olivat vaikuttaa auttaneen hankkimani tervehdytyspuikko, ainakin tuo niin kaunis valkovihreälehtinen viherkasvi pykäsi oitis terveen lehtivanan samoin nukkumatti vaikuttaa toipuneen.
Surukseni on kerrottava että lupaavan alun jälkeen Mansipaanin lähettämät lehdet tuottivat tosin sirkkalehdet mutta eivät sen jälkeen muuta. Varsi oli pitkä ja vaaleahko, lehdet pienet ja varmasti kiinni haudatussa lehdessä. Mietin mitä tein väärin. On mahdollista että kastelu ei sujunut huolellisesti sillä huomioni kiinnittyy kesäisin terassipuutarhaa kasveihin. Silti ihmettelen. Itse asiassa saatoin kiinnittää niihin liikaa huolellista huomiota. Tuttu kassa sanoi kun tätä voihkin että minun tulisi unohtaa täydellisesti ongelmakasvit. Ne täytyy siirtää syrjään.
Arvelen kuitenkin tarvittavan valoa. Täällä on hämärää koska lehdet varjostavat. Pidän siitä mutta kasvilamppu kai pitäisi olla.
-
Harmi juttu että Santunlehdet eivät alkaneet kukkia. Minulla ne kaksi onnekasta ikkunalle päässyttä ovat kukkineet koko kesän, vieläkin. Joten se on varmaan vaan se aamuaurinko menestyksen syynä. Vettä ne ei paljon kaipaa, välillä saatan antaa mullan kuivahtaa. Jos niiden tarvitsee vielä kasvaa ja kehittyä?
-
Krassit näyttävät saaneen viime yönä kylmänvihoja, ihan litsahtaneet kasaan. Katsoin Pelson sääaseman tiedot ja huomaan, että ihan lähelle nollaa on siellä menty. Tämä meidän yhden mittarin plus 1,9 astetta on siis hetken tulos viime yöltä. Näin on ollut ennenkin, että perunanvarret on halla pienentänyt, ei niitä ole viikatteella juurikaan tarvinnut kaataa.
-
Krassit näyttävät saaneen viime yönä kylmänvihoja, ihan litsahtaneet kasaan. Katsoin Pelson sääaseman tiedot ja huomaan, että ihan lähelle nollaa on siellä menty. Tämä meidän yhden mittarin plus 1,9 astetta on siis hetken tulos viime yöltä. Näin on ollut ennenkin, että perunanvarret on halla pienentänyt, ei niitä ole viikatteella juurikaan tarvinnut kaataa.
Krassi on harmillisen arka kasvi. Annanpa hellettä ja kosteaa niin kohta hukutaan kirvoihin eikä juuri löydy inhottavampaa kuin kirvatäyteinen ent krassi. Ja näämmä kuolevat kylmään yhtäläisesti
Jotakin nokkelaa osattiin niille tehdä lapsuudessani, tosin Kouvolan korkeudella harvemmasti yöpakkasia elokuussa nähtiin. Krassit kiinnitettiin riviin kalastajalangalla aittarivin eteen, siellä oli sellainen saunan jatkona, ja ne vasta olivat kauniit. En onnistunut niiden kanssa eli en ollut ihan perillä siitä kiinnitystavasta. Viileä sateinen kesä sitten teki niistä ihan muhkuja pensaita.
Vaan saa kulua vuosi ja toinenkin ennen seuraavaa krassihermoilua. Noin viiden vuoden välein niitä tekee mieleni yrittää, näemmä. Tulevassa keskitytään verenpisaraan, petuniaan pelargonioihin sekä turvataan köynnöksiin. Havujahan haluaisin ja kokeillaan jälleen.
-
Olen elämässäni paljon ruukkuja kannellut. Nytkin toimme viisi pelargoniaa tänne Ouluun parvekkeellle. V-heitossa yritimme valita vain punakukkaisen krassin siemeniä kuivamaan, keltaisia oli kuulemma nyt liikaa. Salapoliisin tavoin yritin seurata punakukkaisten liaanivartta ja napsauttaa sitten kouransilmääm niitä pikku mykyjä.
Tajusin nyt, että meillä ei ole härkäpapua ollutkaan kasvussa, vaan mitä lie hernekeittoon kuuluvaa siementä. Violetin väristä kukkaa pukkaa ja varsi on niin rento että naurattaa. Olenkohan ollut liikaa täpinöissäni härkäpavusta ja minulle tehtiin tällainen jäynä. "Kosto kourii". Vai onko syy sittenkin minussa, sillä paperipusseja on hyllyillämme kaikenkokoisia jämiä ja jos minut on käsketty pussi hakea, niin väärästä kinkeripiiristä varmasti. Mielssäni olen tietysti ollut hajamielinen ja ajellut Peipporämeellä. Hajamielisyydestä ei ole "tositoimissa" haittaa, pöllit halkaisen sähköisellä laitteella, en yritäkään osua kirveellä pöllin päähän. Ja minunlaisilla voimillani vielä! Tyhjän saa pyytämättäkin.
-
En ole vielä nähnyt kuinka krassit ovat mökillä kukkineet. Vai onko se jälkeläisten ' peto-buldokki' kaivanut kaikki kukat ylös. Minua aivan kammottaa mennä katsomaan.
Kaupungissa tuoksuherneet ovat kukkimisensa kukkineet. Nyt lihottelen liskot ja kerään ne ensi kevättä varten. Kolmatta kertaa on samoista siemenistä turha hyvää kukintoa yrittää.
Tärkeää olisi saada myös jalo-malvan siemenkodat kuivumaan. Niiden helakka pinkki oli pihamme ylpeys, ja taattu kukkamaljakkojen täyte.
Pelakuuta en aio talven yli viedä. Koristetupakka on mahtava kukkija sekin. Siitäkin soisin saavani niitä pienenpieniä mustia pisteitä, että kokeilisin idättämisen ihmeen.
Kohta käännän koko ison kukkapenkki ylösalaisin, revin sormustinkukan myrkylliset juuret pois, samoin rönsyleinikin ja lemmikin jokapaikkaan ehtivät jälkeläiset. Kerään kaikki sipulit kuivumaan pariksi kuukaudeksi, ostan uusia ja toivon kukkivaa uutta kevättä.
-
Krassit ilahduttivat helottamalla juuri niin kellanpunaisina kuin toivotaan. Jaksoin mättää multaa niille syysleimuillenikin, kukkivat myös mutta toki Onni ja Otto saavat tuhoa aikaan. Iloiseksi ihmetykseksi muuten punapellava puhkesi kukkaan, ja on juuri niin kaunis kuin oli kuva siemenpussissa.
Täällä kukitaan kiivaasti nyt, begonia on kuin mikä puska, verenpisarassa, krassit eli punapainotteinen kesä. Petuniaa hankin tulevina aikoina monipuolisempaa väriä, kenties juuri sen vaaleanpunavaaleansinivioletin joka kerran oli.
Yhden tuijan lisää kyllä vielä koetan järjestellä toivossa, että hemppo jälleen pesisi. Olivat niin hauskoja! Clematikset taas riittävät, ja köynnösruusuista on suuri ilo. Nuo Willit Wiinit tekevät tästä hieman Willin Metsän eli näillä mennään. Eläinvieraat toivotaan yli talven pysyviksi ne kun tekevät puutarhasta niin elävän.
-
Ne vähät omenat mitä puut ovat jaksaneet tänä oikullisen kesän säissä kantaa, ovat matoisia ja putoilevat sitten mätinä maahan.
" Asuntopula, sanoo omenamato " nytkin, huonon sadon vuonna.
Kahdessa viikossa kuihtuivat kesäkukat ja nurmikko kulottuu nopeasti.
-
Saisi kulottua meilläkin, ettei tarvitsisi ajaa. :039:
-
Se vaatii koivuja, silloin nurmi kulottuu melkein kaatosadekesänäkin. Muistan lapsuudesta. Nurmi pysyi voimissaan enintään juhannukseen siinä koivumetsässä jossa oli suvun kesäkoti. Kaunishan koivu on, mikä ettei. Mutta vedet se imaisee.aikuiset joku sen selitti kun meitä hieman harmitti. Sen kun nyt totesimme koko kulottumista, ehkä isompina.
Riitta-mummin elinseudulla harjumaassahan taitaa pohjavesi olla syvällä? Muistan kesiä joina kaivo kuivui ja juomavesi saatiin naapurista.
Täällä missä pohjavesi on lähellä pintaa, on oikein hyvä kun on jollakin ollut järkeä jättää koivut kaatamatta. Nurmi ei kulotu helteelläkään mutta piha olisi kyllä suona ilman, niin arvelen.
-
Kirvaniskemäsää. >:(. Täydellinen. Kosteanlämmin! Yksi riittää ja ne ovat kaikkialla. En ikinä ole kohdannut yhtä aktiivisesti lisääntymisaltista otusta. Se syö krassit alta fifteen seconds.
Minä etuhyökkäsin raidilla vähän muuallekin. Nyt on katsominen kuinka heidän käy. Se hellekesä jolloin oli sateetta kosteaa jäi ikuiseen muistoon.
-
Vähin erin hahmottuu unelmaterassipuutarha, joka tosin ei koskaan keväällä elä sellaisena. Kaipaan niin vimmatusti värejä ettei havunvihreä riitä. Nyt, sen sijaan, hahmottelen yksinkertaista metsämallia. Koska Onni söi valkean ruusun sitä ei ainakaan tarvitse leikata. Ruusuja on joka kesä, sillä äitienpäivän jälkeen niitä saa puoli ilman.
Mutta nyt tästä tehdään metsä. Suuriin ruukkuihin tuijaa istumaan, havukokeilua kehiin ja mietintää sijoittelusta. Kanerviin kyllästyin, ei ainakaan sateen alle, uhhhhhhuuuuh.
Kuka keksisi jotain?
Jokainen ehdotus otetaan kiinnostuksella ja kiitollisuudella vastaan.
Tuijasta on kokemusta ja timanttituija pärjää parhaiten. Säleikön tehostankin amppelein kun villiviiniä karistaa lehdet ,siitä tulee hauskaa. Niitä on jo neljä mutta sijoittelen useampia.
Tietty kanervaa voi, ja jälleen valoja, nyt myyvät paperisen näköistä. Täytynee ostaa en usko että tuo punottu pelittää enää. Se ostettiin elokuuvaloksi, muttei kertaakaan ole t nää kesänä kokeiltu, oli nuo tuikut tai on yhä.
-
Yksi ruusu on kasvanut laaksossa, tai itseasiassa puisessa kukkalaatikossa takapihallani. Ostin joskus kesäkuun alussa sievän vaaleanpunaisen ruukkuruusun, mutta en raaskinutkaan istuttaa ulos orvokkien kanssa koska se kukki niin kauniisti ja halusin katsella sitä sisällä. Vasta kun se oli kokolailla kukaton, istutin sen ulos. En kastellut enkä hoitanut sitä mitenkään. Ei se kuollut mutta ei kukkinutkaan, ennenkuin nyt elokuun lopussa yksi nuppu ilmaantui lämpimien viikkojen jälkivaikutuksena, ja alkaa nyt avautua kukaksi. Sopii jotenkin minuun kun eräskin tuttu kommentoi täällä asumistani, että nyt on ruusu haudattu laaksoon.. kun täällä keskellä eimitään asun.
-
Kauniita vertauksia .....
-
On niinkin.
Tassujentöminäolevaisuus :109: johon kuuluu tyyppinä aktiivinen juoksu-urheilu on valitettavasti myös jemmariolevausuutta ja suurjuoksuolevaosuutta ja niinpä valtaosaltaan gladiolukset katkesivat ennen kukintaa. Ne kyllä oppivat kun kärsivällisesti sanoo Ei kaiva siinä!
Käydessämme Plantagenissa oli mukulabegoniaa myydä mutta ei yksikään ollut niin uljas, kookas,muhkea kuin omani on.
Kysymyksiä: minun siis on joskus ottamani sen mukula mullasta, viileä pimeä paikka sille jo on. Milloin tämä tehdään?
Toinen kysymys. Paulia on taas, muuan kaupan alennuspaulia. Te joilla on niitä nypittekö kuolleet kukkaset pois vai saako kasvi olla nyppimisestä rauhassa?
-
Nypitään.
-
Tietääkö joku botanisti tai muu osaava, mikä auttaisi syklaamiin? Se on taas niitä kasveja joita en ilmeisesti osaa hoitaa. Multa on kostea, mutta surkealta näyttää. Saa jonkin verran ilta-aurinkoa. Astetta suurempaan ruukkuun siirsin, ei tainnut helpottaa sen oloa silti.
-
En minä ainakaan. Osaan vain saattohoitaa atsalean ja syklaamin. Ihmeekseni juhannukseksi ostamani saintpaulia tekee nyt uusia kukkia, niitä sinivalkoisia. Samoin orkidea jonka tytär toi n. vuosi sitten on kasvattanut uusia lehtiä. Kastelen kun muistan ja seuraan mitä tapahtuu. Huonekasveissa olen hyvin avuton, eikä niitä meillä näitä enempää olekaan kuin yksi suuri kliivia. Sillekin kuuluu huonoa toissakesäisen ulkoilutuksen jälkeen.
Maljakko- ja pihakukista olen harrastuneempi. Pihakukkia viljelen juuri kukkamaljakoiden
-
Minäkin pikkupoikana hoitelin niitä verenpisaroita, punainen ja pallokukka, jotka napsuttelin rikki ja sain palkakseni tukkapöllyä :003:
-
Onkohan tuo se sama mikä oli ikään kuin puhallettava ilmapallo?
En ole kukka-asiantuntija. :003:
-
Hankin paulian, en anna periksi.
Olen tottunut nyppimään kuolleet kukat pois mutta ainakin olla nyt. Katsotaan mitä paulia siitä ajattelee! >:(
-
Lähden kohta istuttamaan tulppaaninsipulit . Vanhoja on 8 litraa, uusia ostin 5 pussillista. Keväällä on väriloistoa tiedossa.
-
Lähden kohta istuttamaan tulppaaninsipulit . Vanhoja on 8 litraa, uusia ostin 5 pussillista. Keväällä on väriloistoa tiedossa.
Sama tääl, mutta vasta pimetessä tavan mukaan hiipii mustaan hupparin puettu hahmo kommandopipo päässä pitkin pihamaata toisessa kädessä teräksinen lapio toisessa....
Tuo litramäärä herättää kunnioitustani itselläni on tuskin puoli :003:
-
Tulppaaninsipuleita ostettiin vielä lisää. Matti on alkanut hommailla minun ' reviireilläni.', hän saa oppinsa telkkarista. Nyt täytyi laittaa koe-istutus saatujen oppien mukaan suurimpaan ruukkuuni. Lappoivat typyköiden kanssa sipulit kerroksittain mullan kanssa. Ruukku säilytetään kylmävarastossa talven yli.
Tämä kesä- ja syksykausi on ollut kolmisen viikkoa myöhässä kaiken kasvun suhteen.
Siksi nyt on käynyt näin, jota en ole aiemmin nähnyt, että esim. villiviinin ja lehmuksen lehdet paletuivat pakkasöinä ja roikkuvat kuolleina . Villiviini ei ehtinyt punertua, eikä lehmus kellastua.
Sain naapuruston uudelta rouvalta nipun kirveliä. Googlailin ja totesin tämän olevan saksankirveliä. Tuoksu on anista muistuttava. Sitä voi käyttää makeutukseen sokerin tavoin. Käy myös mausteeksi erilaisiin ruokiin.
-
Pari elävää todistetta ilmastonmuutoksesta? tai itseasiassa kolme, tosin kolmas orvokki makasi jo maata pitkin mutta silti vielä elossa; violetti kukka täysin ehjä ja elinvoimainen. Toukokuussa istutetut orvokit eivät suostu menemään talviunille. Toisessa pystyssä olevassa orvokissa oli useampi pieni kukka, toisessa yksi iso.
-
Minulla ei ole enää orvokkeja; itse asiassa jokin luonnonvarainen istuttamaton kello taisi sinnitellä pisimpään marraskuuhun. Mutta ainakin vielä toissapäivänä oli naapurin pihalla jotain ruusun näköisiä kukassa.
-
Olen jo jemmaillut siemenpusseja kaappiini. Tänään ostin pussillisen leijonkidan siemeniä. Kuukauden päästä viimeistän kylvän ne.
Kukkamulta pussin ostin myös jotta voin suorittaa mullanvaihtoja muutamiin ruukkukasveihin.
Myös iloisen keltaisen esikon ostin pimeitä päiviä piristämään. Tosin tyttären tuomasta neilikkakimpusta, kolme viikkoa sitten, on vielä rippeet jäljellä. Katkoin nuo korkeat pienikukkaiset sarjaneilikat ja asettelin mini-kokoiseen Aalto-maljakkoon.
(http://www.cosgan.de/images/more/flowers/015.gif) (http://www.cosgan.de/images/more/flowers/005.GIF)
-
Hei! Taas ollaan samoi asioil. Esikoita piti ostamani, halvasta hinnasta olisi saanut mutten osannut päättää! Siis keltäidia teki juuri mieli, mutta myivät myös suloisia huone-esikkoja hyvin herkin värein ja jäin mietiskeleen asetelmaa. Olen pitänyt hengissä alennusatsaleaa, valkoista, ehkä täällä oli ennen Herra Hugoa liian viileä niille.
Pauliaponnisteluni jatkuu. On sininen valkea punainen. Mietin sitä että jos olis kasvilamppu.
Samoin kattelin jo siemenpusseja. Yritän jälleen jyväsestä alkuun. Olihan jo viime kesänä punapellavia. Ei ole juur kiinnostavampaa paitsi Lasten tempaukset aina ja Herra Hugo.
-
Pauliateemaan. Ne menestyvät valossa on arveluni, sillä muuttoa tai ei, avaranvaloisa kolmas kerros kohti aurinkoa vähintään, ne kukkivat ja toimivat helppohoitoisina. Pidän itse tästä viherhämärryksestä siis puista ihan ikkunalla, ehkä usea kasvi ei.
Mistä saa ostaa kukilleen lamppua? Onko kovin hinnakas? Kyl kyl on niin suuri harrastus etten luovuttaisi.
Nypittekö te paulioista kuolleet kukkaset irti? :icon_eek:
-
Paulioista: viime-Vappuiset sinivalkoiset voivat hyvin. Nuppuja ei vielä näy, mutta lehdet ovat tanakat.
Eriväriset lehtiruusukkeet niillä on vaikka molempien kukat ovat sinivalkoiset. Toinen on tummanvihreä, toinen haalean vaaleanvihreä.
Täytyy googlata SaintPaulian lannoitusohje ja mahd. mullanvaihto.
Olen ostanut nyt toisenkin esikon, huone-esikon siis . Tämä on punainen ja osin valkoinen kukiltaan. Kukkia on paljon ja nuppujakin vielä. Hinta Prismassa 1,49
Ne ovat mukavan pieniä pienille pöydille.
Suurella pöydällä voivat yhä loistavasti keltaiset hääpäiväruusut, leikkoruusut.
-
SaintPaulia Sharon; https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/9/9f/Saintpaulia_'Sharon'_01.jpg
Kevätesikko jollainen omani on.Korjaan , keltaista on eikä valkoista kukan toinen väri.
http://4.bp.blogspot.com/-1y95oBaL6a8/Us4t1N2x7dI/AAAAAAAAX1I/gYRusHrL3qQ/s2000/esikko+004-001.JPG
-
Kun toinen Sain Pauliani lopetti kukinnan tehtyään sitä sinivalkoista kukkaa liki kuukauden, alkoi toinen, hienostuneen punainen valkoreunainen heti perään. Näin saan kiitosta niiltä pitkäksi aikaa.
---
Siinä missä hoidettu nurmikko rajautuu luonnonmaastoon, kasvaa runsaasti saniaisia.
Niitä joudun poistamaan, sillä ne peittävät alppitatarin. Sitä tehdessäni huomasin uuden vieraan, rohtovirmajuuren. Annan sen ainakin toistaiseksi olla sijoillaan, ihan lapsuusmuistojen vuoksikin. Kollikissamme oli hurmassa sen tuoksun kanssa.
Lähistöltä löytyy rohtoraunioyrtteja, kermanvärisiä ja sinisiä.
Montaa muutakin löytyy, hauskimapa hieman tonttirajan takan koiranheisipuu.
-
Pauliat elävät vaan eivät kuki. Hurja sitä yksilöä joka kukki aina!
Tänä vuonna on terassini siniyleissävyinen, joskaan en joukkoon mahdu niin ehkä siilit viihtyvät siinä nyt hyvin. Ihmeen hyvin hortensiat kestävät kylmää tosin aivan talonseinässä kiinni ja suojassa tuulelta.
Pääsin juonelle naapurien flammentanzin menestyksen salaisuudesta; se on salaa istutettu maahan. Näppärästi kylläkin.
Pihamaa täyttyy sammaleella hitaasti mutta varmasti. Tarjouduin kalkitsemaan mutta herra ei-ei kielsi joten siinähän se sitten sammaltuu. Tuon yhden kolkan tuumin laittaa salaa kuntoon, ei jän edes huomaa eikä sitten enää mitään asialle mahda kun siinä ruoho jo kasvaa. Toisaalta sisustavat siilini pitävät siitä, ei tarvitse noutaa mahdottoman kaukaa. Rippusia näkyy ympäri pesän suun.
-
Hoksasin vasta tänään ettei ruusupapu teekään kärhöjä joilla tarttua asettamaani kiipeilyverkkoon. Koska se onkin kiipijä-kiertyjä, kuten elämänlankakin, otin verkon alas ja asensin 'herra ei-ein' vastahakoisella avustuksella uuden ripustuksen.
Sahautin vanhasta suksisauvasta somman ja käsilenkin pois ja kiinnitytin sen hyvin korkealle. Sauvasta laitoin pitkät pellavanarut roikkumaan. Ne sidoin suuren saviruukun ympärille kierrettyyn pellavaköyteen. Taimet kasvavat tässä ruukussa. Nyt niillä on 6 - 8 kpl lankoja joita pitkin voivat kiivetä vaikka kuinka korkealle.
Ruusupapu oli kasvattanut suuret aluslehdet ja jo n. 60 cm rönsyt. Havahduin tässä myrskytuulessa niiden heilumisen ja silloin syttyi :icon_idea:
-
Hankin mystasi,män, keltakukkaisen köynnöksen jollaista olen hiljaksiin hingunnyt jo monena kesänä. Sain tutusta myymälästä pikkuisen räjähtäneen version halvasta hinnasta. Se on oikein viehättävä ja semmoinen naspurin ilo ja pukee hiukka alastonta säleikköä näin alkukesästä vaikka kukkiikin tosin koko kesän mutta yksivuotinen on.
Ei harmita. Hyvin mietitty silmän ilo.
-
Niinikään minun kyllä täytyy talveksi hankkia sisälle kukkavalo. Jos jälleen tulee pimeä talvi ei mikään kuki ja niinpoispäin. Nyt on niin suurta kun terassi kukoistaa ja siinä asustaa siili, talveksi on saatava samaa.
-
Nyt alan uskoa olevani vanha mummo. Kukat, sekä sisällä että pihalla sen todistavat.
Saint Pauliat kukkivat lähes jatkuvasti. Toinen, sinivalkoinen jo kolmatta kertaa kevättalven jälkeen, toinen toista kertaa. Orkidea jonka sain tyttäreltä kolmisen vuotta sitten on lykännyt varren ja sen päähän neljä nuppua joista alimmainen aukeaa lähipäivinä.
Pihalla kukkivat leijonankidat monivärisinä. Yhdessä varressa on oksia joissa on erivärisiä kukkia. Se ei ole minun vikani.
Tämä kotoilu , hevosenlanta ja kukkaravinteet ja hoitoon paneutuminen on tuottanut tulosta.
-
Ei se orkidea avannutkaan sitä suurinta nuppua heti tuon edellisen kirjoittamani jälkeen. Se kasvatti nuppuja suuremmiksi vielä liki neljä viikkoa. Suurin nuppu avautui samana päivänä kuin Themis kuoli. Nyt ne ovat kaikki avautuneet.
Saint Pauliat puoletaan lopettelevat. Viimeiset kukat tulivat lyhyisiin varsiin, mutta niitä oli paljon.
Nyt pidän viimejouluisen amarylliksen sipulia levossa. Katsoin hoito-ohjeesta miten menetellä oikein. Nyt ei kastella, ja sipuli pidetään pimeässä. Joulu-helmikuussa pitäisi alkaa näkyä uutta eloa, ja sitten istutus uuteen ruukkuun ja uuteen multaan.
Nyt alan tajuta kuinka mukava näitä on puuhata, ja seurata. Äiti ja anoppi muistuvat väkisin mieleen. Anopilla oli koeat Saint Pauliat ja solikit. Äitin tykkäsi
verenpisaroista ja teeruusuista, sekä kaktuksista.
-
Eilen kuvasin puhelinkameralla kiurunkannuksia. En ole ennen nähnyt koko kasvia ja oli aikamoinen työ saada nimi selville, kun kirjassani ei yllättäen ollutkaan sen näköistä. Netistä sitten löytyi. Melko sinisiä kukkia ja paljon yhdessä etelärinteessä. Mistähän ne siihen oikein ilmestyivät?
-
Hei ! :109:
Minulla oli tuo koulussa herbariossani. Niitä oli silloin kaksikin lajia, Tanakka kiurunkannus, ja olisiko se toinen ollut hento kiurunkannus. Minulla oli se tanakka.
Löysin sen Hollolan Herralan Nostavasta jokeen laskeutuvasta rinteestä. Se on sipulikasvi, ja luulen että jokin eläin, myyrä :icon_wink: tai orava on niitä kuljettanut. Nostavassa niitä oli pilvinpimein.
-
Kasveja olen kuvaillut. Kesän etenemisen voi hyvin nähdä kasveista, mitkä milloinkin kukkii. Nyt on täällä valkoapilan aika ja harakankelloakin on jo pihassa. Kaupunki on säästänyt pienen pläntin jatkuvalta nurmikon jyystämiseltä ja siihen on muodostunut niitty. Se on hyvä asia myös kimalaisille. Eilen kuvasin yhden keltaisen, yksinäisen kukan, jota en tunnista. Ei ole kirjassanikaan, joten ei ehkä kaupunkikasvi? Noin 20cm korkea, paljon kukkia ja kasvaa kuivalla savimaalla. Metsikössä pyörä-/kävelyteiden varsilla kasvaa tällä hetkellä paljon koiranputkia, puna-ailakkeja, metsäkurjenpolvia, lemmikkejä, niittykellukoita, hiirenvirnoja, nurmitädykkeitä ym. Viime syyskesänä löytyi iso pensas, jossa oli kiiltäviä, mustia marjoja. Veljeni tunnisti sen kuvan perusteella korpipaatsamaksi. Nyt siinä on olemattoman pieniä valkoisia kukkia. Ikinä moista pensasta ennen nähnyt. Kirsikkapuut ei tänä vuonna kukkineet? Pienet siniset orvokit, joita oli ainakin kahta, ellei kolmea lajia, on joko lakastuneet, tai hautautuneet muun kasvillisuuden sekaan. Siniset orvokit on tosi vaikeita tunnistaa; niitä kasvaa Suomessa 8 lajia luonnonvaraisina. Metsä- ja suo-orvokin sain lopulta selville. Maasto tuolla metsikössä on enimmäkseen rehevää lehto- ja sekametsää, joka muuttuu eteenpäin kuljettaessa hämyiseksi ja järeäksi kuusikoksi ja yhden kadun tai oikeastaan tien toisella puolen männiköksi. Rakkaus kunnon metsään on säilynyt pikkupojasta asti.
Karjalaisessa on menossa kasvien tunnistuskisa, jossa on ollut nyt neljä kysymystä: rentukka, käenkaali ja puna-ailakki tähän mennessä oikein ja niin menee neljäskin, joka oli selvästä hiirenvirna. Palkintoina joka kerran kasvikirja ja tuotepalkintoja. Eipä ole ne osuneet kohdalle.
-
Nyt on paras luonnonkukkasesonki menossa. Vielä kevätpuolen kasveja jonkin verran ja syyspuolen kukista esim. siankärsämö ja päivänkakkara. Keltaisia niittynätkelmiä näkyi ja hyvin pitkiä takiaisia punaisine kukkineen. Pari lajia jäi taas tunnistamatta. Kuvasin myös variksen nurmikolla syömäpuuhissa. Oli saanut/varastanut jostain pullaa. Vihreä hevonhierakkakin on tavallaan hieno ja monet heinät. Pitäisikin alkaa tunnistamaan heiniä :eusa_think: Pihlaja kukki runsaasti, mutta on jo lakastunut. Tuomi oli jäljessä ja sireeni kukkii täällä parasta aikaa, joskin alkaa sekin jo lakastumaan. Hieno ja lämmin keskikesän päivä.
-
Sattui hauskasti, myyrä, että kun tulin tänne yläkertaan, katsoin rinteen puolelle mäkeen, ja näin että niittynätkelmät ovat kukassa. Samoin huumaavasti tuoksuvat matarat. Se on hyvin kuiva sorapohjainen rinne, joten niittynätkelmä ei ole runsastunut siinä. On myös hiirenvirnaa ja metsäkurjenpolvea.
Siinä kasvaa hyvin vanhoja ja suuria mäntylä, muutama koivu ja pensaita mm.
taikinamarjaa ja metsäkuusamaa. Siinä on vaihdellen kosteampaa multamaata, kalliota ja sorapohjaista kuivaa maata.
...
Minäkin syötin variksen äsken toiseen kertaan. Poikanen oli taas H.....jen katolla. Sinne Klaus sen ruokki, ja sillävälin talitintti kävi nappaamassa yhden Vaasan kauraleivän palasen. :icon_lol:
-
Nyt on paras luonnonkukkasesonki menossa. Vielä kevätpuolen kasveja jonkin verran ja syyspuolen kukista esim. siankärsämö ja päivänkakkara. Keltaisia niittynätkelmiä näkyi ja hyvin pitkiä takiaisia punaisine kukkineen. Pari lajia jäi taas tunnistamatta. Kuvasin myös variksen nurmikolla syömäpuuhissa. Oli saanut/varastanut jostain pullaa. Vihreä hevonhierakkakin on tavallaan hieno ja monet heinät. Pitäisikin alkaa tunnistamaan heiniä :eusa_think: Pihlaja kukki runsaasti, mutta on jo lakastunut. Tuomi oli jäljessä ja sireeni kukkii täällä parasta aikaa, joskin alkaa sekin jo lakastumaan. Hieno ja lämmin keskikesän päivä.
Pari korjausta kuvien tutkimisen jälkeen: eivät olleet takiaisia vaan suo-ohdakkeita. En muistanut paikan päällä, että takiaisilla on luonnonkasvimaailman suurimmat lehdet. Suo-ohdake on ohdakkeista pisin ja lähes esim. isotakiaisen mittainen, kasvaen lähes kaksimetriseksi. Toinen korjaus on, että hierakkalajeja on parikymmentä, joten hevonhierakka ei ole varma. Yksi epävarma keltainen voi olla särmäkuisma, mutta jäänee epävarmaksi.
-
Pari korjausta kuvien tutkimisen jälkeen: eivät olleet takiaisia vaan suo-ohdakkeita. En muistanut paikan päällä, että takiaisilla on luonnonkasvimaailman suurimmat lehdet. Suo-ohdake on ohdakkeista pisin ja lähes esim. isotakiaisen mittainen, kasvaen lähes kaksimetriseksi. Toinen korjaus on, että hierakkalajeja on parikymmentä, joten hevonhierakka ei ole varma. Yksi epävarma keltainen voi olla särmäkuisma, mutta jäänee epävarmaksi.
Lapsena kotia leikkiessämme, takiaisen lehdet oli raparperejä. :003: Särmäkuisman tunnistaa varresta. Se on kantikas, siis särmikäs. Jos ei erotu katsomalla, niin sorimlla tuntee kyllä särmät.
-
Ranta-alpi ? Keltamatara ?, Peltokanankaali ?
-
Ranta-alpi kasvaa Skotlannin länsirannikolla vuorten rinteillä. Golf-virralta tuleva kosteus tekee sen mahdolliseksi.
-
Lapsena kotia leikkiessämme, takiaisen lehdet oli raparperejä. :003: Särmäkuisman tunnistaa varresta. Se on kantikas, siis särmikäs. Jos ei erotu katsomalla, niin sorimlla tuntee kyllä särmät.
Miten sen erottaa mäkikuismasta?
-
^Mäkikuismasta kasvin erottaa varren poikkileikkauksen perusteella: mäkikuisman varressa on kaksi harjannetta, särmäkuismalla neljä. (https://cosgan.de/images/midi/figuren/c050.gif) (Lainaus Wikipediasta.) - Minusta niissä kukinnoissakin oli pientä eroa; olisiko särmäkuisma eli maculatum se, jossa terälehdissä oli punertavanruskeita(?) pisteitä. Mutta varren sormeilu on paras tapa erottaa ne.
Sen sijaan en vieläkään tiedä, pitelinkö aikoinaan Ahvenanmaalla kädessäni särmä- vai siloneulaa, vaikka nekin pitäisi kyetä erottamaan samalla tavoin. Matkaseuralaisteni sen sai kouraansa uidessaan ja toi näytille.
-
Meidän mökiltä on kadonnut valkolehdokki ja maariankämmekkä. Lisäksi tietyöt ovat haitanneet musta-apilaa pahasti. Mitään ei oikein ole tehtävissä.
-
Aamukävelyllä rantaan paneuduin kadunvarren ja ojanvarren kasveihin.
Erikoisuus rannan tuntumassa oli v a l k o i n e n puna-apila;
https://fi.wikipedia.org/wiki/Puna-apila#/media/File:Trifolium_pratense_albiflorum_-_Keila.jpg
Rohroraunioyrtti kukkii runsaasti valkoisena kadun varren täyttömailla;
https://puutarha.net/keskustelu/aihekuva.asp?id=582292
Sinikukkaisena sitä näkee myös puutarhoissa.
Ranta-alpi , mesiangervo ja maitohorsma röyhyävät laajalti. Seittitakiaisen kukat ovat tässä vaiheessa; https://pbs.twimg.com/media/CngjcWgWIAE7k9A.jpg
ja niiden lehdet ovat suuret, muistuttavat raparperin lehtiä.
Vesikasveja tunnen huonosti, paitsi ulpukan, lumpeen ja rentukan. Ulpukka kukki ruovikon reunassa.
Sitten on eräs harvinaisempi, ainakin täällä, jonka olen joskus aiemmin tutkinut ja löytänyt, mutta kun en kirjoittanut muistiin, olen sen unohtanut.Sen kerrottiin kulkeutuneen tänne pohjolaan rautatievaunuissa viljan jyvien joukossa. Se on suht korkea n. 60 -80 cm pensastava keltaisin tai valkoisin pienin kukkaryhelmin, jotka sijaitsevat lehtien latvoissa. Varsi on rennohko, ja lehdet hieman musta-apilan lehtien tapaiset.
Vierastulokas kai, mutta ei valtaa suuria alueita, kuten balsami, jota sitäkin näkyi jonkin verran.
-
Sain lopulta selvitettyä tuon kadunvarren kasvin. Ne ovat Valkomesikkä ja Keltamesikkä, nyt vielä nuppuvaiheessa;
https://www.korpiaho.net/resources/public//WWWmehilaistarvikkeet/valkomesikka2.jpg
http://www.winlawn.com/wp-content/uploads/2016/02/Sweet-Clover-Melilotus-officinalis-Pic-2.jpg
Valkomesikkää tavataan nykyisin Euroopassa Keski-Suomesta etelään, Venäjällä ja lisäksi Yhdysvalloissa. [1] Se on Turkista lähtenyt tulokaslaji, joka on levinnyt 1600-luvulta alkaen rukiin rikkaruohona ja painolastien mukana[2]. Amerikkaan sitä vietiin kasvatettavaksi karjan rehuksi.
-
Ajellessani tänään tien ohessa oli tosi paljon kissankelloja
ja eräs paikka, jossa aina on varsankelloja, myös nyt runsaasti.
Tykkään molemmista kellokukista. :eusa_angel:
Aivan sinisenään pitkälti molemmin puolin tietä.
-
Taitaa olla kesäkukkien aika parhaimmillaan.
Äsken olin rankalla pyörälenkillä...mutta maltoin ja jaksoin seurata kevytväylän varsia
aivan täynnä monenlaista kukkaa...pääosin apilaa, mutta myös kellokukkia ja monia muita,
huonosti niitä tunnistan.
-
Keltainen kukka, jota luulin särmä-/mäkikuismaksi, oli peltoukonnauris. Yleinen rikkaruohona pidetty kasvi, jota näyttää rehottavan myös kirjaston seinän vieressä. Kaunis rikkaruoho.
Karjalaisen kasvikilpailu päättyi ja sain kaikki kasvit oikein. Joka kysymykseen osallistui yli 600 vastaajaa, joten suosittu kisa oli. Bonuskysymyksenä oli vielä kolme kasvia samassa kysymyksessä ja niistä ainakin yksi meni väärin, en muista menikö toinenkin. Taisin nimittäin ehdottaa väärää kahdesta suolaheinälajista. Heinätähtimö meni oikein. Varmuudella meni pieleen idänkeulankärki, kun sitä voi olla valkoista ja sinistä. Kilpailun kuvassa oli sininen ja kasvikirjani kuvassa valkoinen, enkä lukenut tekstiä. Se oli ollut oikein vain kolmella vastaajalla yli neljästäsadasta, vaikka kasvaa kaupungeista ainoastaan Joensuussa kaupunkikasvina.
Nyt kukkii jo pietaryrttikin. Syyspuolta mennään siis selvästi. Samoin jättipalsamit on jo valtaamassa alaa tien varsilla. Näyttävä kasvi, mutta tuhoaa alkuperäiskasvit altaan voimakkaalla siemennyksellään. Siemen voi lentää jopa viiden metrin päähän. Sen heikko kohta on yksivuotisuus; kasvuston voi niittää pois ennen siementen kehittymistä.
-
Tänään lenkillä katsoin, että onpa pitkä putkikasvi ja piti mennä tutkimaan lähemmin. Karhunputki se oli, mutta mittaa oli venähtänyt ainakin 180cm. Muutaman kerran nähnyt jättiputkia; kaukasian- ja/tai persianjättiputkia (Heracleum mantegazzianum ja/tai Heracleum persicum), ja ne on todella kookkaita. Kirjassa sanotaan, että..."jättiputken karheiden karvojen furanokumariini aiheuttaa yhdessä auringonvalon kanssa vaikeita ja hitaasti paranevia, palovammojen kaltaisia haavoja"... lisäksi vielä..."Jättiputkista on tullut huonon vieraslajin prototyyppi. Itärajan takana odottaa kuitenkin todellinen uhka, kaukasianjättiputken paha serkku, armenianjättiputki (Heracleum sosnowskyi)"... Se mahtaa olla melkoinen kasvi :icon_eek:
Yhdessä paikassa kasvaa niin paljon saunioita, että piti kuvata. Hienon näköistä.
-
Korkeimmat sormustinkukat, jotka tänään ylikukkineina poistin penkistä, olivat yli kaksimetrisiä.
Annan niiden levitä tulppani-liljapenkkiini kun ovat niin komeita ja väritys miellyttävä.
Erikoisen kaunis on valkoinen: http://suomenniittysiemen.valmiskauppa.fi/images/kuvat/sormustinkukka_valk.JPG
ja tältä kokonaisuus kun se oli parhaassa kukinnassaan; http://2.bp.blogspot.com/-5OkMRqt3lrk/VaADGx27hlI/AAAAAAAAEU8/-gbH6XVYgcQ/s1600/001.JPG
Rohtosormustinkukka ( Digitalis purpurea ) on myrkyllinen, mutta meillä niitä ei syödä.
-
Bongasin kävelyllä runsaasti suopayrttiä (http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/suopayrtti), juurikin vanhoilla talonpaikoilla, joilla sen kuuluukin kasvaa. Tuoksu on omaan nenääni liian voimakas. Aiemmin olen kiinnittänyt siihen huomiota vain yhdellä suojatien keskikorokkeella Helsingin Hämeentiellä.
-
Untinen-Auel kirjoitti paljon suopayrtistä tiiliskivikirjoissaan. Niitä oli minusta kiva lueskella, vaikka on kait niissä paljon kirjailijan "vapautta".
-
Tämän kesän kasvusto on jopa kolme viikkoa normaalia myöhäisempää. Kärköläläinen omenanviljelijä kertoi pelkäävänsä jo yöhalloja.
Pienet ruukkuviljelmäni olen saanut komeaan kasvuun sadeveden ja kukkalannoitteen avulla, jota en tietenkään laita yrteilleni, mutta kukinnat ovat kovasti myöhässä.
Daaliat ovat vasta pienillä nupuilla, ei ne ulkona enää ehdi avautua. Ne ovat suuressa ruukussa joten otin ne sisään. Yöt alkavat olla liian viileitä daalioille.
Orvokkiruukkuni pärjää kyllä. Siinä oli myös enkelipelakuu, kuten koristetupakan kanssakin. Pelakuut lopettivat, tiputtelivat terälehdet. Tyhjensin sen ison tupakki-ruukun kaikkineen.
Omenia on minullekin tulossa reippaasti enemmän kuin meidän ' koiraspuu' on aiemmin antanut, mutta raaoiksi saattavat jäädä, keltaiset kanelit. Ovat aivan vihreitä vielä.
Nurmikot voivat hyvin, sade on niillekin, kuten pensaille ja puille, ollut hyväksi.
-
Malla kertoi toisessa saitissa, että ei ole lehtokotiloita hänen maisemissaan.
Meillä on olleet jo kymmenisen vuotta.
Keräämälä olemme niitä hävittäneet. Nyt huomasin lehdessä ohjeen ; Otetaan suodatinkahvin porot talteen, ja ripotellaan ne sellaisiin paikkoihin jossa kotilot asustaa. Eivät kuulema viihdy kahvin hajussa.
Kerään viikon verran poroja, tyhjät pussi pienentävät huomattavasti kaatopaikkajätettä, ja sirottelen sitten tavaran kukkapenkkeihin.
Olen huomannut, että ne nousevat tällöin kasvien vartta ylös, ja esimerkiksi lljan varret ne kalvavat kuorettomaksi, ja kukat syövät kokonaan. Että molempi pahempi.
-
hei, nyt muistinkin.
Kun viimeksi lähdin tyttären luota niin marjapensaiden lähellä oli niitä aika monia.
Mä en ole vissiin ennen niitä edes nähnyt ?
Nyt vasta hoksasin tuon.
-
Niitä täällä aika paljon, nyt siis meidänkin perennapenkissä, yksitellen kai kerättävä... :icon_sad:
-
Yksitellen kyllä, mutta joskus yhden kerran ' saalis' on satakunta kotiloa.
Meidän systeemi on, että leikkaamme Mehukatti-kanisterista suun irti-pois ja laskemme sen puolilleen vettä, johon lisäämme n. 1 dl etikkaa. Sinne sitten vaan. Kun ansa on täynnä, se tyhjennetään sopivaan paikkaan.
Jotkut tekevät vahvan suolaliuoksen, jotkut kaatavat saaliin päälle kiehuvaa vettä.
Kamalia teurastuksia kaikin, mutta minkäs teet...
Espanjansiruetanaa ei ole onneksi tässä näkynyt, mutta Mukkulassa on ollut.